Surullinen tarina

Tämä ei ehkä kuulu tälle palstalle mutta kerron kuitenkin ´tarinani´eli
olin hoidettavana aivan tavallisella vuodeosastolla sen takia että oli murtuma nilkassa mikä sinänsä ei vaadi sairaalassaoloa.

Vuodeoasto oli järkyttävä paikka:
henkilökunta aivan fantastinen - hoitajat- laitosapulaiset tosi ihania ja lääkäri hyvin asiallinen ja mukava mutta:

tiedän, että tämä voi kuulostaa itsekeskeisen ihmisen valitukselta mutta -
osastolla oli hoidettava hyvin erikuntoisia ihmisiä, osa melkein jo poissa tästä maailmasta, oli myös ( huumeiden käytöstä?) päästään ihan tyhjä mies joka oli vaivana koko ajan - ei ymmärtänyt puhetta, tuli liki ja yäk kosketteli mihin sattui.
Minulla oli jalka paketissa eli kipsissä enkä näinollen ollut kovinkaan liikkuvainen, luin vuoteessa kun yht´äkkiä tajusin että tämä hörhö pitää kipsatusta nilkasta kiinni ja mutisee jotain.
Käskin aika jyrkästi päästämään irti jalasta ja hörhö totteli.

Sitten oli näitä´puoliksi kuolleita´mutta yhä arvokkaita ihmisiä ja omaisille tärkeitä jotka eivät miltään osin olleet tässä maailmassa.

Eräskin dementikko alkoi paukuttamaan pöytää joka aamu kolmen aikoihin kun hän oli menossa lypsylle.

Siinä sitten olin: avuttomana, yritin olla suvaitsevainen ja ymmärtää ymmärtää mutta toivon että jokin muukin järjestely olisi onnistunut.

Ei ollut järin mukavaa, kun kesken ruokailun joku dementikko katsoi asiakseen kiskoa kakkavaippansa lattialle yms.

Ymmärrän, että mahdollisuudet/ resurssit ovat vähäiset kun kaikesta ´säästetään´mutta silti.

Jonkinlainen terve ajattelu olisi ollut tarpeen.
Eli dementoituneet mahdollisesti omiin huoneisiinsa ja terveet muualle.

Minulla oli ensin jalka 6 vkkoa kipsissä.
Kipsi poistettiin ja siinä samassa mukava ja fiksu sairaanhoitaja kysyi, koska minulla on aika omalle lääkärille?
Ei kukaan ollut puhunut minulle sellaisesta.
Pääsin oman lääkärini luokse joka passitti röntgeniin.
Tullessani sieltä hän kysymykseeni että onko tapahtunut luutumista, vastasi että kyllä on.
( Tytär oli mukana lääkärin luona).

Olin siis iloinen ja menin kotiini.
Ulkoilin koirani kanssa, vähän vaivalloisesti mutta kuitenkin

Seuraavana päivänä oma lääkäri soitti ja kertoi että aluesairalan röntgenlääkäri oli katsonut rtg kuvia ja päätettiin yksissä tuumin laittaa kipsi takaisin - toinen vaihtari olisi ollut etten olisi saanut liikkua.
Kipsi on nyt 2 vkkoa.

Uudelleen kipsaus tehteiin terveysasemalla.
Samana päivänä kun oli kipsaus tehty, nilkkani kipetyi vähän järkyttävästi.
Soitin terveyskeskukseen ja sain ajan seuraavaksi aamuksi.

Kipsauksen tehnyt sairaanhoitaja todisteli miten hyvässä asennossa jalka on / joo, voi olla mutta miten se on selitettävissä että aiemmin pärjäsin ihan hyvin kipsin kanssa ja nyt se oli niin kipeytynyt etten kyynärsauvoilla tahtonut päästä edes kylppäriin?
Kipsiin laitettiin jalan alle jokin vahvistus,

olen nyt sitten yrittänyt tulla toimeen sillä mutta hyvältä ei totta tosiaan tunnu.

Mielestäni, kun potilas sanoo, että nilkka on kipeytynyt kipsauksen jälkeen ja on kovin kipeä tulisi suhtautua asiallisesti ja uskoa potilasta.
Nyt jäi sellainen maku suuhun että ei minulla mitään kipua olisikaan.

Odotan nyt että 2 vkkoa menee, sitten on kontrollirtg ja toivon totisesti että lausunnon siitä antaa aluesairaalan rtg lääkäri eikä terveyskeskus lääkäri joka on hyvin pätevä asiallinen ja kaikinpuolin mukava mutta ei hän ole röntgenlääkäri.
Mitä mieltä olette asiasta? Olenko vain valittava vanha täti jota saa kohdella kuin - sanonko?
No, en sano.