AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

Noituudesta

35 Vastausta 4 029 Lukukertaa
Noituutta esiintyi jo kauan ennen kuin kristinusko määritteli sen noituudeksi ja itse asiassa noituuden käsite johtaa esihistoriaan. Metsästäjä-keräilykulttuureissa uskomukset yliluonnolliseen, magiaan ja manaan ovat saaneet erilaisia taikauskon ja pelon muotoja, ja toisen ihmisen vahingoittamista magian keinoin pelätään voimakkaasti. Aiemmin aihetta on käsitelty shamanismina, povaamisena, yrttitietona ja parantamisena eikä sillä ollut mitään tekemistä raamatullisen saatanan, paholaisen tai muun demonisen tahon kanssa.

Uskomus siitä, että salaisen tiedon omaava ihminen kykenee hallitsemaan yliluonnollisia voimia ja aiheuttamaan vahinkoa niiden kautta toisille ihmisille, on luonut pohjan noituuden käsitteelle. Noitauskomuksia on ollut kaikissa kulttuureissa kautta aikojen ja noituuden pelko on ajanut ihmisiä historian saatossa lukemattomiin henkirikoksiin. Usein ero šamaanin ja noidan välillä on ollut hiuksenhieno.

Keskiajalla kirkon päättäjien keskuudessa levinnyt pelko kirkon auktoriteetin murentumisesta sai kirkon karsimaan pois kansanuskomuksen ja perinteisen tietämisen kansan keskuudessa levittämällä kirkon oppeja tehokkaammin ja julistamalla perinteisen tietämisen ja luonnontiedon paholaisen opeiksi. Merkittävässä apokryfisessä Eenokin kirjassa kerrotaan kuinka 200 langennutta enkeliä meni naimisiin ja opetti vaimoilleen "loitsimisen ja lumoamisen taidon" sekä taidon "leikata juuria ja puita". Näin tarinan mukaan ihmiset tulivat tietoisiksi enkelten salaisuuksista sekä saatanan okkultisista voimista ja taikuudesta. Näitä salaisuuksia olivat enteiden ja astrologisten merkkien tulkitseminen, lääketiede, aseiden valmistus, kasvitiede ja jopa kirjoitustaito.

Noitavainojen aikaa oli etenkin keskiaika ja uuden ajan alku. Pahimmillaan ne olivat uskonsotien raivotessa 1550 - 1650. Ne kohdistettiin ihmisiin joita epäiltiin noidiksi, paholaisen palvojiksi. Kukaan ei ollut turvassa noidaksi leimaantumiselta, joka usein väistämättä johti kuolemaan. Inkvisitio, eli katolisen kirkon 1100-luvulla perustama kidutustuomioistuin harhaoppisten tuomitsemiseksi, loi pohjan vainoille. Jo pelkästään syytetyksi tuleminen oli varma tapa päästä hengestään. Tässä tuomioistuimessa tunnustus "noidilta" saatiin kiduttamalla uhreja mitä hirveimmillä tavoilla. Kidutusta jatkettiin tunnustukseen saakka (ellei syytetty kuollut vammoihinsa aikaisemmin) ja "palkkiona" tunnustuksesta oli kuolema roviolla. Noidiksi epäillyiden kiduttaminen ja teloittaminen antoi syyttäjille ja pyöveleille suuret omaisuudet. Syytetty tai heidän sukulaisensa joutuivat nimittäin maksamaan kaikki kidutuksessa ja teloituksessa aiheutuneet kustannukset.
Noitavasara eli der Hexenhammer eli Malleus maleficarum on noitavainojen aikaan, noin vuonna 1486 tai 1487 noitien kitkemiseksi painettu kirja. Sen kirjoittivat inkvisiittorit Jakob Sprenger (1436 – 1495) ja Heinrich Kramer (n. 1430 – 1505). Kirjassa annetaan yksityiskohtaisia ohjeita noitien kuulusteluun sekä tunnistamiseen ja sen ensimmäisen laitoksen kansien sanotaan olevan tehty ihmisen nahasta. Vuonna 1490 kirja kiellettiin Paavin toimesta ja se lisättiin Index Librorum Prohibitorum:iin eli kiellettyjen kirjojen listaan.

Vaikka koko noitavainojen käsitys oli laajalti kirkon keksimää hölynpölyä ja keino päästä eroon pakanauskonnoista, sekä muista kirkonvastaisista lahkoista ja niiden jäsenistä, ja suurin osa sen uhreista oli täysin viattomia, mutta osa harrasti kuin harrastakin noituutta - ne eivät tosin liittyneet mitenkään paholaiseen noitavainot syttyivät ja sammuivat Euroopassa lähes kolmen vuosisadan ajan. Vaikka perinteinen luonnontiedon ja shamanismin käyttö vähenikin kirkon väkivaltaisen käännytyksen pelossa, säilyi se tiettyjen pienempien piirien käytössä jotka eivät suostuneet luopumaan alkuperäisestä uskostaan.

Esim. Suomalaisesta kansanrunoudesta löytyy paljon tietäjistä, noidista ja loitsuista kertovia tekstejä, esim. suurin osa Kalevalan kertomuksista käsittelee tietäjiä ja shamaaneja. Esimerkiksi tautien parantaminen loisimalla on keskeisessä osassa Kalevalaa.

Suomalainen tietäjäperinne ei lakannut kristinuskon tulon myötä, vaikka käännyttäjät yrittivät parhaansa mukaan kitkeä vanhoja tapoja. Tietäjien taidot siirtyivät suullisesti opettajalta oppilaalle.

Keskiajan myötä pyhimyskultti työntyi kansanuskon lomaan. Kristillispohjaiset loitsut sekoittuivat vanhempaan kansanperinteeseen ja myös loivat uudenlaisia tapoja jäsentää maailmankuvaa. Kiesus ja Neitsyt Maria Emonen paransivat sairaita ja auttoivat hädässä. Mutta eipä kuollut vanha muinaisusko vaikka moni käännyttäjä kävi kansaa kastamassa. Kalevalan viimeisillä lehdillä Vaka Vanha Väinämoinen jätti kanteleensa perinnöksi kansalle ja lähti veneellä merten tuolle puolen – mutta lupasi palata.

Niin ovat säilyneet kalevalaiset tuutulaulut, vanhat kansanperinteet parannusloitsut ja syntylaulut. Kalevalaa luetaan kouluissa, muinaispuvuissa astellaan juhliin ja voimasanoissa vannotaan yhä vanhojen jumalten nimeen. Nykyajan uuspakana ammentaa rikkaasta kansanperinteestämme mitä moninaisin tavoin. Uskoa myös päivitetään nykypäivän maailmankuvaan sopivaksi. Aikaisemmin luonnonkiertoon liittynyt juhla saattaa nykyisin sisältää ihmisen henkiseen kasvuun liittyviä teemoja. Kuppikiville voidaan uhrata koulumenestyksestä kiittäen tai uuden työpaikan kunniaksi. Haltijoita ja tonttuja moni kertoo nähneensä niin kerrostaloissa kuin hiihtokeskusten taukotuvissa.

Elämme aikaa, jolloin uskonnonvapaus suo meille kaikille oikeuden harjoittaa uskoaan ainakin suurin piirtein rauhassa. Myös noituus on tullut takaisin monessa muodossa new age-ilmiön myötä. Moni hakee uutta mielenrauhaa jostain muualta kuin peritavallisista uskonnon muodoista. Ihminen tarvitsee riittejään, taikauskoisia tapojaan ja jopa hitusen mystiikkaa. Monen parjaama Harry Potter on loistava esimerkki siitä, kuinka täysin viaton kirjanen, joka on siinä mielessä tehnyt historiaa, että on saanut miljoonat lapset internet-aikakaudella tarttumaan kirjaan, on kuitenkin saanut ääriuskovaiset liikehtimään levottomasti. Kaikki noituus ei kuitenkaan ole pahasta, ja meidänkin kulttuurimme on rakennettu pakanallisten tapojen ja uskomusten päälle. Noituus elää ja hengittää tavalla jos toisella meidänkin aikanamme. Monella tavalla saamme entisajan noitia jopa kiittää nykyajan normaaleina pidetyistä ihmeistä, kuten lääketieteen kehityksestä ja ah niin monesta muusta asiasta. Kenties olisi parempi tietää taustoja, ennen kuin tuomitsee.

Raamatussa kielletään

noituus vanhassa testamentissa sen takia, että siinä ollaan tekemisissä pahojen henkien kanssa. Samasta syystä Harry Potterien lukeminen on vaarallista tänä päivänä.

5.Moos.18:9-14:
Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja.
10. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta,
11. joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen.
12. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.
13. Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä.
14. Sillä nämä kansat, jotka sinä nyt karkoitat, kuuntelevat kyllä merkeistäennustajia ja taikureita, mutta sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli.

Saatana, kristinusko, Potterit ja kirjaroviot

Nykyajan tieteellinen maailmankuva on johtanut siihen, että moni on hylännyt uskonsa Saatanaan ja persoonalliseen pahaan. Sen sijaan puhutaan paljon muodikkaasti pahan prinsiipistä. Toisaalta Saatanaa on kuitenkin vaikea häätää vanhanaikaisena uskomuksena ja epämuodikkaana hahmona kristinuskon ulkopuolelle. Tätä tuskin edes kannattaisi tehdä, sillä se vaatisi lukemaan Uutta testamenttia kuten piru Raamattua ja saatana kuitenkin mainitaan siellä nimeltä lukemattomia kertoja.

Varhaisessa juutalaisuudessa maailmaa ei koettu dualistisesti Jumalan ja Saatanan väliseksi taistelukentäksi, vaan Raamatun vanhimmissa kirjoissa pidetään itsestään selvyytenä, että Jumala kaiken luojana antaa ihmiselle niin onnen kuin onnettomuudenkin. 500-luvulla eKr. Israelin kansa joutui pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan ja kurjuutensa ja epätietoisuutensa keskellä rabbit alkoivat puhua ja syyttää Saatanaa. Näin omaksuttiin maailmankuva, jossa saatana esiintyy Jumalan vastustajana.

Toisaalta Vanhan testamentin harvat maininnat korostavat sitä, että saatana saa toimia vain Jumalan sille antamissa rajoissa. Uusi testamentti puolestaan kuvaa Saatanan suhdetta Jumalaan luomakunnan kannalta vaarallisen itsenäiseksi. Mitä pitemmälle ihmiskunnan loppua edetään, sitä kiivaammaksi käyvät Saatanan hyökkäykset ihmiskuntaa vastaan. Vasta tulevassa maailmanajassa Lucifer joukkoineen tuhotaan ja Jumalan valtakunta saa lopullisen voiton. Eli juoni saatana kuinka paljon tahansa, edistää se vain Jumalan suunnitelmia. saatana vietellessään Juudaksen kavaltamaan Jeesuksen laukaiseekin liikkeelle tapahtumaketjun, joka johtaa Jumalan valtakunnan riemuvoittoon. Martti Luther onkin kuvaillut Saatanaa ”Jumalan kahlekoiraksi”. Saman ajatuksen on esittänyt myös Goethe Faust-kokoelmassaan, jossa saatana valepuvussa ilmestyy Faustille esitellen itsensä sanoen ”Osa voimaa esiintyvää, mi tahtoo pahaa vain ja saa aikaan hyvää”.

Piispa Juha Pihkalan alustus "Arvot kasvatuksessa" -tapahtumassa Tampere-talossa 19.2.2000 sivuaa asiaa kristillisen ihmiskäsityksen kautta seuraavasti:” Kristillisen ihmiskäsitys juontaa tietysti Raamatusta, mutta ei välittömästi. Tämä johtuu siitä, että Raamattu ei missään määrittele ihmistä teoreettisesti, vaan kuvaa ihmistä epiikan ja runouden monivivahteisella kielellä yli tuhannen vuoden ajanjaksolla. Kysymys on siis enemmän ihmiskuvasta tai -kuvista kuin analyyttisistä käsityksistä. Kun nuo värikkäät kuvat ja kertomukset puolestaan ovat kahden kristillisen vuosituhannen ajan kohdanneet kulloinkin vallitsevan tieteellisen ja teoreettisen ihmiskäsityksen, on syntynyt varsinainen kristillinen ihmiskäsitys. Sillä on siis historiansa niin kuin ihmiskäsityksellä yleensäkin.
Kun puhutaan Raamatun ihmiskuvasta, on siis todella tärkeätä painottaa sanaa kuva. Raamatun kieli on luonteeltaan uskonnollista, ei tieteellistä. Raamattu ei milloinkaan puhu ihmisestä pelkästään osana luontoa ja sen lainalaisuuksia eikä selitä ihmisen toimintaa pelkästään maailmansisäisesti, vaan aina suhteessa Jumalaan. Tästä johtuu, että myös kristillinen ihmiskäsitys on aina uskonnollisten perusajatusten värittämä, vaikka se olisi saanut aineksia kunkin ajan tieteellisistä faktoista.
Raamattu ja sitä seuraten myös kristillinen ihmiskäsitys asettaa ihmisen aina kolmeen perussuhteeseen, joilla kaikilla on myös eettis-kasvatuksellista merkitystä.” Ensimmäinen korostaa ihmisen kokonaisvaltaista erikoisasemaa Jumalan luomassa maailmassa. ”Hänet on luotu jatkuvaan vuoropuheluun ja yhteyteen koko kosmoksen luojan ja ylläpitäjän kanssa. Hän on Jumalan keskustelukumppani ja asianajaja maailmassa.” piispa Pihkala toteaa. Toinen suhde on miehen ja naisen, sitten myös ihmisen ja ihmisen kumppanuus sekä lähellä että kaukana. Piispa alleviivaa, ettei ” Kertomus Aadamista ja Eevasta ei tietenkään ole tieteellinen raportti, mutta sen kuvamaailma tähdentää naisen ja miehen tasa-arvoisuutta ja ihmiskunnan ykseyttä. Jumalan luoma yhteys ylittää kaikki rodulliset ja muut ihmiskunnan vaiheiden mukana tulleet erot. Nämä ykseyden ja tasa-arvon ulottuvuudet ovat primaarisia. Raamatussa vahvasti heijastuva patriarkaalinen elämäntodellisuus taas on sekundaarista.” Kolmas suhde asettuu ihmisen ja luonnon välille. ”Ihminen on ainoa elävä, joka voi luoda kulttuuria.” piispa toteaa ja jatkaa seuraavasti ” Raamatun ihmiskuvan ja samalla myös kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen ei voi tämän luodun maailman puitteissa palata takaisin siihen, mitä hän alussa oli. Tässä olemassa olevassa maailmassa rikkinäisyys ja ristiriita on peruuttamaton. Paratiisi on takana, sinne ei ole paluuta. Utopiat eivät koskaan toteudu tämän olemassa olevan todellisuuden tasolla – eivät humanistiset eivätkä tekniset. Kristillisen käsityksen mukaan pelastus tässä mielessä tapahtuu yksinomaan Jumalan tekona ja se voidaan tällä hetkellä ennakoida vain uskon ja toivon ulottuvuuksissa. Myös uskova ihminen on oman kokemuksensa tasolla usein ristiriitainen ja jakautunut ihminen.”
Tarvitaanko siis Saatanaa hahmona enää vai onko siitä tullut nykyajan ihmiselle täysin tarpeeton? Ihminen on unohtanut jo Jumalan pimeän puolen ja näkee Hänet rakastavana Isänä, vaikka sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa puhutaan paljon Jumalan vihasta. Isä Meidän –rukouksen sanamuotoonkin on puututtu ja kohta ”äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta” on vaihdettu muotoon ”…äläkä anna meidän joutua kiusaukseen”. Ajatus siitä, että Jumala viettelisi ihmisiä syntiin on näin poissuljettu ja jälleen ihminen on muokannut Jumalaa mieleisekseen. Onko samoin käynyt myös Saatanalle? Onko tarve konkreettiselle pahalle loppunut?

Uskoi sitten Saatanaan hahmona tai ei, niin tuntuu loogiselta, että jos tahdotaan pitää kiinni Jumalan hyvyydestä ja kaikkivaltiudesta, on hyvyyden voimien lisäksi oltava olemassa myös pahuuden voimia. Jumala-mysteerin kääntöpuolelta löytyy aina saatana. Usein hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa täydentäen toisiaan ihmisjärjen ylittävällä tavalla. Lutherkin kävi jaakobinpainia Jumalan kanssa ja tokaisi heittäessään pirua mustepullolla, ettei tiennyt enää onko saatana Jumala vai Jumala saatana.

Oli miten oli, ihminen kykenee luomaan kulttuuria, ja sen on kristinusko monella tapaa tunnustanut. Kuten myös sen, että kristinuskon perusteet on luotu entisajan pakanauskontojen päälle. Monet niiden uskomuksista ovat jalostuneet kristinuskon uskomuksiksi. Tarinat ja myytit ovat olleet pohjana monelle Raamatunkin kertomuksista aina maailman luomisesta ja suuresta vedenpaisumuksesta saakka. Tekeekö se uskomisesta yhtään sen vähempiarvoista? Ei minun mielestäni. On hyvä tietää uskonsa taustat. Myös sen mitä tulee niin sanottuun noituuteen.

Onko JK Rowlingin Harry Potter-kirjat suoraan Saatanasta koska niissä on sanastoa mytologiasta, uskomuksia menneiltä ajoilta ja hitunen mielikuvitusta? Tuskin. Moni muukin fantasiakirja käsittelee samaa asiaa kuin Potterit. Onneksi emme enää elä aikoja, jolloin kirjoja poltetaan. Suomen Valamon luostarissa myydään astrologisia riipuksia. Se tuntuu omituisemmalta kuin mielikuvitukseen perustuva fantasiakirja, joka on suunnattu lapsille ja nuorille. Tieto lisää tuskaa, mutta samalla lukutaito on avain parempaan tulevaisuuteen. On vanhempien tehtävä opettaa lapsilleen, ettei kaikkea lukemaansa pidä uskoa. Että mielikuvitus on hyvä asia kun sen valjastaa oikein. Minä kehotan lukemaan Potterit ja kurkistamaan tuohon maailmaan, joka niin kovasti pelottaa. Kenties silloin oma pelkonsa on helpompi jäsentää, eikä sitä niin helposti siirrä yhteen kirjaan, jolla loppujen lopuksi ei ole mitään tekemistä noituuden kanssa.

vastaa lyhyesti

ja ytimekkäästi, että vastauksesi jaksaa lukea.

Pohdintaa

Ei ole kirjoittaja Elisantin vika, jos et jaksa lukea mietiskelyä ja perusteltua pohdiskelua. Jaksaa ne uskikset kirkossakin istua ja saarnaa kuunnella. Ota silmä käteen ja ajattele! Vai onko perse liian kulunut tyhjänpäiväisestä koneella istumisesta?!

Taisi totuus sattua

kun pitää tuommoista tekstiä kirjoittaa, ei minun tarvitse tuommoista tekstiä lukea, sillä olen varma asiastani.

Totuus

Ennen luultiin, että maailmakin on litteä. Sittemmin sekin luulo on todistettu vääräksi. Että se sinun totuudestasi poikaseni.

Uskomukset menneiltä ajoilta?

ovat myös mielikuvitusta.

"... uskomuksia menneiltä ajoilta ja hitunen mielikuvitusta? "

Mielikuvitus

Ja olet varmaan syvällisesti jo oivaltanut, mikä on mielikuvituksen ja todellisuuden ero tässä luomistyössä, jossa kaikki olemme osallisia?

Käsittääkseni olen?

Ihminen on luonnostaan syvästi taikauskoinen, se milloin taikausko muuttuu todellisuudeksi johtuu todennäköisesti; kulttuurista, ihmisen omasta kulttuurihistoriallisesta perimästä, henkilökohtaisesta luonteesta, koulutuksesta, tiedosta ja niin edespäin.

Ilman mielikuvitusta ihminen ei voisi elää. Ihminen tarvitsee mielikuvitus, toiveita, unelmia...

Se milloin mielikuvitus vaihtuu todellisuudeksi on toinen asia, ja miksi se vaihtuu? Luultavasti ihmisen omasta turvallisuuden tarpeesta, jotta pelko tuntematonta kohtaan väistyisi.

Syvemmille vesille

Voidaanhan sitä maailman mielessä mielikuvitella niinkin, että mieli tai taju ei rajaudu pelkkään kallon sisäiseen selityshöpinään. Se tosin edellyttää luopumista mielettömästä mielikuvasta ja -piteestä, että mieli palautuu pelkkään sähkökemialliseen atomien poukkoiluun - joka on mieletöntä siitä yksinkertaisen loogillisesta syystä, että mielen vaikuttavana olona ja olevana vaikuttajana kieltävä mielikuva kieltää oman mielekkyytensä.

Jo sen mahdollisuus, että esim. tämä teksti kuulostaa edes jollain tasolla mielekkäältä sikäläisessä mielessä, edellyttää että ollaan mielessä, ollaan mieltä. Jaetaan miellellisyyttä, mielekkyyttä.

Koitetaan siis kysyä todellisuuden ja sen todellistumisen perään mielellisesti, mieltä kieltämättä (tässä kirjoittuva ei osaa mielikuvitella kirjoittuvansa mielettömälle ilmiölle, vaan mielessä todellistuvalle ilmiölle. Aistihavainnolle, muistikuvalle, ajatukselle, kaikelle tällaiselle mitä mielessä ilmenee.

Kysymys mielen mielestä, eikö sitä muuten sanota (itse)tietoisuudeksi? Tie ja toinen tie, mielekäs korpi ja kysymyksen tie? Eivätkö nämä ajattelussa ilmenevät ilmentymät, ajatukset, ihmettelyt ynnä muut tunteilut, ole muka todellisuudeksi todellistuvaa jossain sellaisessa, joka itseään kuvaa mieleksi? Milloin siis mielikuva vaihtuu todellisuudeksi ja todellisuus mielikuvaksi?

Silloin kun jokin tieteellinen mielikuva väittää, että todellisuus lakkaa todellistumasta siinä ja sillä hetkellä ja juuri sellaisena, kun se ilmenee, mielessä huomioituu? Vaan että siinä on raja ja silloin astutaan ("ulkoisesta") todellisuudesta ("sisäisen") mielikuvittelun puolelle? Voidaanhan näinkin ajatella, kunhan johdonmukaisesti tunnustetaan, että tällöin täysin deterministinen zombie-kone tahi sätkynukke tässä ja siellä vaan mieletönnä toteuttelee jo alkuräjähdyksessä määräytyneitä responssimekanismejaan?

Ei ole mikään pakko ajatella eikä edes puhua sisäisen ja ulkoisen, subjektin ja objektin kahtiajaon läsnäolon armoilla. Ei ole mikään pakko, kielenkään tasolla ja ainakaan suomen kielen sisällä keskusteltaessa koko kahtiajaon mieleksi ja mielettömyydeksi, mielikuvitukseksi ja (mielettömäksi) todellisuudeksi - edes nousta.

Ja jos vain ollaan, niin ollaan mielellään mielissään, luonnostaan.

Mutta vain uskomisilla on valinnan vapaus ja pakko? Jos täytyisi valita joidenkin maailmankuvan kokoisten mielikuvien välillä, niin missä niistä ollaan mieluiten, niin että siihen maailmankuvan todellisuuteen mahtuvat kaikki mielikuvat, eikä se mielettömästi yritä leikata itsestään osaa pois ollakseen itsekseen. Jotenkin siitä sitten hommat alkavat lutviutua niinpäin, että valinnanvapaus ja -pakko nekin todellistuvat todellisuudeksi, todeksi.

Ja nyt voit päätellä, jos fiksu olet, jotain ehkä senkin pohjalta, että tässä näin ilmentyvässä todellisuudessa vielä maailmankuvienkin mielikuvista keskustellaan, edelleen... niin että miksi siis pelätä tuntematonta? Sehän on "vain" mielikuvittelua, mielikuvien mielikuvina ilmenevää todellisuutta? Ei mielessä ole yhtä universaalisti kaikenkattavaa sääntöä siitä, millainen sen pitäisi olla, vaan mieli ilmenee miten milloin missä millekin huomiolle, kaikessa rajattomuudessaan, muutostensa sykkeen tahdissa kokonaisuutena, tällaisenakin.
Raamattu koottiin nikeä kokouksessa, jossa hylättiin monia evankeliumeita jotka kuvailivat jeesusta ihmisenä eikä jumalana mm maria madgalenan ja jeesuksen itsensä evankeliumi.
Jeesus ylisti aina Jumalaa iitseään suuremmaksi, ja kun kyyhky laskeutui jeesuksen päälle jumala sanoi: tämä on minun poikani. eli Jeesus ei voi olla itsensä poika, ja hän istuu jumalan oikealla puolella ei itsensä. Näin ollen ei ole pyhää kolminaisuutta, eikä Jeesus ollut Jumala vaan puolijumala.
Ja miksi muut ihmiset eivät saa tehdä ihmetekoja kuin Jeesus? Miksi se tulkitaan noituudeksi? mistä tiedetään että nämä ''pahat'' henget ovat pahoja, eivätkä hyviä esim enkeleitä tai henkioppaita? mitä on noituus? mitä on hyvyys ja pahuus? Kertokaapas se!
Luepas mooseksen kuudes ja seitsemäs kirja.

Myytin Myytti

Tuo 'Jalon Villin'- myytti noituudesta näyttää olevan suosittu taas vaihteeksi. Kuvaillaan yhteisöään pyyteettömästi auttavia poppamiehiä ja luonnoparantajia, joilla on jotain salattua tietoa ja sitten jostakin tulee jonkin pienen paavin johtaman poppoon miehiä ja syyttä suotta polttavat hänet...

Paitsi ettei se mennyt sinnepäinkään.

Noilla 'luonnonparantajilla' ei ollut MITÄÄN salattua tietoa, mitä keskiverto talonpoika ei olisi tiennyt. He eivät olleet sen parempia parantajia, kuin keskiverto talonvanhin sen aikaisessa maatalossa ja paljon huonompia, kuin kristitty pappi.

Lisäksi koko kuvitelma, että heitä pelättiin 'syyttä suotta', johtuu sellaisesta harhasta, joka johtaa kuvittelemaan, että luonnonkansoilla ei ole mitään yhteisön sisäistä politiikkaa, vaan he nojaavat kaikessa toimessaan johonkin kuvitteelliseen tapaan.

Kokonaisuudessaan historiaa ja ihmistä tuntemattoman kirjoitus.

Lues poika

lues poika kirjoitus uudestaan ;) Vänkäät samaa asiaa kuin kirjoittaja!

Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Menee hukkaan tällä palstalla!

Maailmankuvatutkimus

Jospa lukisit tutkimuskohdettaan kunnioittavaa uusinta antropologista-uskontotieteellistä tutkimusta ("maailmankuvatutkimus") shamaanin l. noidan varassa elävistä yhteisöistä (uskontotieteen emeritusprofessori Pentikäinen & kumppanit), niin ymmärtäisit enemmän ja väittäisit vähemmän.

Tottakai noidalla on "salattua" tietoa - Pentikäinenkin päästessään osallistumaan Siperian noitamenoihin on joutunut sitoutumaan siihen, ettei kirjoituksissaan niistä paljasta sen enempää kuin shamaanin mukaan on luvallista, kuten hän itsekin kirjoissaan kertoo.

Ja tottakai noidan tai tietäjän tai "vahvaverisen" sosiaalinen rooli parantajana jne. poikkeaa tavallisesta isännästä ja emännästä, vaikka jaettuakin tietoa ja taitoa on paljon saman maailmankuvan piirissä, ko. sosiaaliseen rooliin valikoidutaan luontaisten ominaisuuksien ja pitkällisen koulutuksen kautta.

Länsimaisen tieteellisen maailmankuvan korottaminen muiden kulttuurien maailmankuvien yläpuolelle "universaaliksi" totuudeksi on paitsi epätieteellistä, myös rasistista.

...

Ne Tietäjät ja 'noidat' joiksi heitä parjattiin olivat joissakin tapauksissa vain tavallisia mutta joilla oli älyja näkemys asioihin parempi kuin joillain ja jopa ne jotka osasivat laskea lukuja ja tietää maan ja ilman merkeistä jotain, katsottiin syyllistyneen 'pahaan' ja täten tuomittiin kunhan ensin etsittiin merkkejä 'noituudesta' tai joissakin tapauksissa syytetty tapettiin heti ilman oikeudenkäyntiä. Nykyaikana niinkuin ennenkin on monta noitaa ja tietäjää ja shamaania, ketä osaa hyvin laskea ja kirjoittaa, keksiä uusia asioita, piirtää ym. joita ei Uskoaan väärinkäyttävät papistot/piispat suvainneet että he osaisivat noita taitoja ja itse omissa oloissaan harjoittivat 'salatieteitä' siitä kansalle mitään sanomatta 'koska se joka haluaa kansan Johtajaksi niin pitäköön se kansan tietämättömänä'.
On paha että Uskon varjolla sallitaan pahan edetä ja paha on kun viattomat siitä joutuvat kärsimään,kukin tarkatkoon itseään että minkä väline on.
Peace.

Eipä ne noitavainot

mihinkään ole kadonneet meidän aikanammekaan. Vainon perusteet esitetään vaan hieman eri muodossa. Puhun nyt esim. joidenkin noitayrttien käyttämisestä, mikä aikaisemmin riitti kuolemantuomioon. Näinhän on vielä nykyäänkin joissakin maissa. Suomessa tosin menee vain vain maine, työ- tai koulutuspaikka sekä tulee yhteiskunnallisia sanktioita. Vainoa yhtä kaikki.

Taikausko elää ja hentittää

Niin myös joka puolella muuta maailmaa.

No jos henkiolentoihin uskominen tekee elämästä jotenkin siedettävämpää niin mikäs siinä.

Siinä olit täysin oikeassa että monet tunnetut tiedemiehet ovat lisäksi alkemisteja, okkultisteja ja ties mitä kultisteja. Ovatpa sadistiset murhamiehetkin vieneet tietettä eteenpäin ja nykypäivänä mambojambon sijalla tehokkaampia hoitokeinoja.

Kyöpelivuoren vangit?

//Moni hakee uutta mielenrauhaa jostain muualta kuin peritavallisista uskonnon muodoista. Ihminen tarvitsee riittejään, taikauskoisia tapojaan ja jopa hitusen mystiikkaa.//

- Mitä muuta perinteisetkään uskonnot ovat kuin taika-uskoa?

Ihmeitä, ilmestyksiä, kielillä puhumisia ja 'sen kun nimeät' niitä lisää, näitä löytyy hyry-mygge laidasta laitaan, mikään yksinoikeus huuhailla ei siis noidilla,velhoilla, tai muilla mystiikkaan retkahtaneilla ole.

Yksi suuri mystiikkaan ja muuhun taika-uskoon katalysoiva yksittäinen asia on yhteis-kuntien todellisen tyydyttävän sisällön kapeneminen.

Kun asia josta yleensä puhutaan on työ["Mitä sä teet"] ja se mitä rahalla saa["Ai olet ostanut taas uuden,,,?],tai ei saa rahan puutteen vuoksi, ei ole ihme, että mm. tästä kumpuava tylsyys alkaa ajamaan ihmisiä enemmän sisäiseen maailmaan.

Jos tuon sisäisen-maailman-etsintä tehdään samoilla kriteereillä kuin muukin toiminta on loppu-tulos lopulta yhtä tyydyttämätön ja ennen muuta palkitsematon kuin jo koettu reali-maailman kokemus.

Höps

Ei noituudella ole mitään tekemistä taika-uskon kanssa - noidilla voi toki olla, ihmisten mielikuvissa - ja kaikella tarkoituksensa. Mutta noituus on vain ajantajua.

Toki laajemmasta vinkkelistä kuin Newton ja Einstein ja useimmat kvanttifyysikot; mutta kyllä joitakin harvoja fyysikoitakin ym. tiedetyyppejä löytyy, jotka jotain tajuavat.

Mielikuvitus tekee tepposet

Sanoin joku, tai monikin aikojen saatossa.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Hei kuules thorri

//Ihmiset, herätkää! Olette kaikki agnostikkoja, jotka riitelevät siitä mikä agnostismin muoto on paras.//

- Enkä oo!

Olet sinä, salaa itseltäsikin.

Kyllä sinä sen tajuat joku päivä.

Joo ollut joskus

ihan oikeita noitamenojakin. Tunteellista meininkiä eikä lainkaan sellaista kuin agnostikko uskottelee.

yhdyn edelliseen..

Olen aivan samaa mieltä siitä, että jos joku uskonto on niin se on sitten sama kaikilla (tosin en usko, että on, koska ihmisellä on taipumus vain hakea turvaa jostain suuremmasta).

Pienenä hain turvaa vanhemmista. Pidn heitä suurempana kuin Jumala. Sitten oivalsin, että eivät hekään tiedä kaikkea... Aina tarvitsisi olla joku joka tietää kaiken. Ei ole. Turhaa veren vuodatusta kaikki tyyni.

Valhe ei selittelemällä valkene

Tämä on sitä lopunajan suurta eksytystä. Älkää hyvät ihmiset kääntykö mihinkään pakanuuteen. saatana on valheen isä ja viettelys tullee lammastenvaatteissa. Jumala on armossansa antanut Suomen kansalle jo vuosisatoja evankeliumin valon ja Jumalan Sanan Raamatun. Sieltä löytyy tie elämään. Jeesus Kristus on kansamme toivo, ja Hänessä löydämme kaikki elämän salaisuudet.

raamattu

Raamattu on sikäläiten sepustamaa paskaa, josta kirkko on koonnut oman versionsa. Raamatusta tosin löytyy yleisesti hyväksyttäviä asioita, tosin ne ovat varmasti olleet vireillä ihmiskunnassa ennen Jesseäkin.

Evankelis... eikö muut uskonnot sitten ansaitsisi pelastusta? Jos joku suurempi voima sitten olsikin, toivon, että se laittaisi jokaisen ihmisen vastaamaan tekemistään ja tekemättömistä teoistaan. Tosin toivon eniten, ettei ole. En halua olla olemassa iankaikkisesti. Toivon, ettei lopun jälkeen ole mitään.

Miksi niin?

Miksi toivot ettei lopun jälkeen mitään?

Raamattu puhuu noituudesta

kielteisessä mielessä jo paljon ennen Uutta liittoa (kristinuskoa). Lieneekö 3. Mooseksen kirja peräti ensimmäinen Raamatun kirja, joka kieltää noituuden.

Wicca

Totta!Hienoa,että joku levittää täällä myös asiallista tietoa! : )

Kristityillä oma palsta

Kuulkaahan, kristityt, ettekö voisi mennä omille palstoillenne höpisemään Jeesuksesta?
Täällä tuskin on potentiaalisia käännynnäisiä kulttiinne.
Täällä keskustellaan eri aiheista kuin kristinuskosta, joten olkaahan kohteliaita ja menkää omille palstoillenne.
Eivät pakanatkaan tunge teidän palstoillenne tuputtamaan omaa uskontoaan.
- Kiitos

Noidun...

http://pakanat.blogspot.com/2009/11/noituus-populaarikulttuuria-vai-vanha.html

"Otat keskiyöllä poimitun mustan hevosen häntäjouhen, mustan kukon sulan ja hautausmaan multaa. Sitten kierrät kirkon kolmesti ja lausut kulkiessasi isä-meitän takaperin. Kukaan elävä ihminen ei saa nähdä sinua..." Tälläinen mielikuva meillä on noituudesta Suomessa, sellaisena kuin talteenotettu kansanperinne sen esittää. Taikureiden ja puoskareiden väärinymmärtämää tai tarkoituksellisesti nurinkäännettyä kirkon oppia ja rituaalinkatkelmia. Tunnetuin "laina" on Hokkus-pokkus, mikä on latinaa taitamattoman kansanmiehen korvalla kuultuna katolisen papin ehtoollisen asetussanojen alku. Eurooppalainen noituus on kuitenkin jotain muuta. Mitä?
http://pakanat.blogspot.com/2009/11/noidat.html

Vaalimoin Ämmä

Kannaksella on vielä noita, jonka maine pyrkii himmentämään kaikki edeltäjäin saavutukset: Erkin ämmä eli Vaalimoin ämmä Valkjärven Vaalimoin kylästä. Kivennapalaisten kertomusten mukaan hän on vanhoillaankin vielä rivakka eukko, likainen uunillaoleskelija, joka polttaa piippua, kiroaa ja tuoksuu miestä väkevämmälle. Sunnuntaisin hän lukee Raamattua. "Eihän kirja kiellä helvetist, eikä paper pahalt tielt" lisää kertoja.

http://pakanat.blogspot.com/2009/11/noidat-ja-parantajat-karjalan.html

Asiallista tietoa noituudesta

Asiallista tietoa noituudesta: http://www.uskontie.net/
http://koti.phnet.fi/petripaavola/wiccalaisuudesta.html

Tosi asiallista tietoa noituudesta.

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta