Mä en tiedä osaanko mä alistaa, mulla ei ole siitä oikein kokemusta. Epäilin Kirsille.
Kyllä sä osaat, jatketaan vaan siitä mihin äskettäin jäi. Kirsi hihkui jo intoa.
Tarkoitatko että pistetään vähän sateeseen sopivaa asustetta päälle ja lähdetään ostamaan sinulle tupakkaa? Kysyin.
Tarkoitan, Kirsi tokaisi äänessään jo malttamatonta innokkuutta.
Mä ehdin jo pelästyä että sä taidat pitää näitä mun sade ja kumivaate juttuja ihan hulluina.
No suoraan sanoen en mä ole koskaan tajunnut mitä noissa kumijutuissa on, sadevaatteet ei minusta sisällä mitään eroottista, mutta sä saat tämän tuntumaan jotenkin kiinnostavalta, Kirsi selosti. Toi kuminaamari sun kasvoilla saa sut jotenkin ilmeettömäksi. Mutta….. sä oot niin käsittämättömän kiihottavan näköinen. Sä oot julma ilmeetön domina jonka armoilla mä haluan olla.
Domina? Olenko mä sinusta domina? Ihmettelin Kirsille.
Olet, Kirsin äänessä oli aistittavissa jännittymistä tai kiihottumista.
Mietin, mitä domina tekisi nyt? Osaisinko olla domina joka ottaa toisen naisen alistukseen? Mitä alistujan kuuluu tehdä? Sub? Käytetäänkö alistujasta nimeä sub vai onko se orja? Mä oon ihan kokematon näissä jutuissa. Katsoin pitkään Kirsiä, hän odotti ja oli varmaankin valmis kokeilemaan alistumista minulle. Uusi tilanne kiihotti suunnattomasti. Ehdottomasti tätä pitää kokeilla, ajattelin.
Saat auttaa minulle tuon keltaisen sadepuvun päälleni, annoin käskyn Kirsille.
Kyllä, Kirsi vastasi heti kuin olisimme leikkineet jo roolileikkiä pitempäänkin.
Kirsi auttoi minulle sadehousut päälle, sitoi housujen vyötärönauhan. Housujen jälkeen hän auttoi sadetakin päälleni, napitti nepparit ja sitoi hupun nauhan. Jalkaan Kirsi avusti minulle korkeakorkoiset mustat kumisaappaat ja käsiin vielä mustat kumikäsineet. Domina oli valmis seikkailuun, orja oli vielä täysin väärin pukeutuneena.
Näyttääkö domina orjasta hyvälle? Kysyin Kirsiltä.
Kyllä näyttää, Kirsi vastasi.
Onko orja valmis ulos? Kysyin.
Kyllä, jos domina niin sanoo, Kirsi vastasi.
Naurahdin. Oletko vitsikäs, kysyin Kirsiltä niin vakavissani kuin osasin.
Anteeksi, Kirsi vastasi.
Riisuudu alasti, annoin komennon.
Kirsi aloitti riisumisen ripeään tahtiin. Ei mennyt kun pikku hetki ja hän oli täysin alasti edessäni. Kirsillä oli kaunis vartalo, ajattelin että nyt nähdään miltä kumipuku näyttää kun se puetaan mallin vartalon ylle. Näyttääkö se silloin yhtä hyvälle, kun niissä kuvissa joita netissä näkyi? Pian se saataisiin selville, nyt Kirsin tehtävänä oli totella dominaa.
Sinulla on kaunis iho, totesin Kirsille samalla silitellen mustalla kumikäsineellä vaaleaa ihoa.
Kiitos, Kirsi huokaisi vastaukseksi.
Tähän sinun iholle täytyy saada vähän talkkia jotta kumia on helpompi pukea, sanoin Kirsille.
Jos niin haluat, Kirsi vastasi.
Otin talkkipurkin ja levitin Kirsin selkään valkoisen talkkikerroksen. En suinkaan aikonut tehdä koko työtä itse, vaan komensin Kirsin levittämään itse kohtiin joihin hän pystyi sen tekemään helposti itsekin.
Näyttääkö hyvälle, Kirsi kysyi Hetken kuluttua talkkia levitettyään.
Näyttää, taitaa olla jo riittävästi, nyt alkaa varsinainen pukeutuminen. Vastasin.
Ojensi Kirsille mustat kumiset stringit. Näistä on hyvä aloittaa, ihan kuten normaalistikin. Kirsi ei aikailut ja kumi stringit oli pian jalassa. Niiden jälkeen oli vuorossa mustat kumiset rintaliivit ja sukkanauhavyö. Seurasin mielenkiinnolla Kirsin ensimmäisiä kosketuksia kumisiin vaatteisiin.
Miltä ne tuntuu päällä? Kysyin.
Jännälle, tai ihmeen huomaamattomalle. Ei ollenkaan sellaiselle mitä ajattelin. Kirsi vastasi.
Millaista sä sitten odotit? Kysyin.
En oikein tiedä, ehkä jotain epämukavampaa. Kirsi pohti hetken.
Epämukavaa? Taidan määrätä sinut pukemaan lisää kumia, saat tuntea onko se sitten epämukavaa.
Teen mitä pyydät. Kirsin vastauksessa oli aistittavissa jotain minulle ennen kokematonta alistumista, Hän taisi nauttia.
Tässä on seuraavaksi puettavaksi kumiset sukat. Sanoin käskevällä äänellä.
Kiitos, Kirsi vastasi ja aloitti sukkien laittamisen jalkaan.
Hetken kuluttua minun piti puuttua epätoivoiseen äherrykseen. Eihän se ensikertalaiselta enää sukan pukeminen onnistunutkaan. Jalkaterä ei mennyt tiukan nilkkaosan läpi. Levitin vähän lisää talkkia Kirsin jalkaan. Känsin sukan väärinpäin ja rullasin sukan helposti jalkaan. Kirsi teki itse saman toiselle jalalle ja sukan jalkaan laitto sujui jo paljon paremmin. Sukkanauhojen kiinnitys sentään sujui heti kuin vanhalta tekijältä.
Sinähän olet nopea oppimaan, kehuin Kirsiä.
Kiitos, minulla on hyvä opettaja. Kirsi sanoi.
Sinulla on vielä paljon opittavaa. Minulla oli hymy herkässä. Tiesin että jotain jännää taisi olla edessä.
Olisin kiitollinen jos saan olla sinun opissa, Kirsi sanoi.
Taidan silti auttaa kumikäsineiden kanssa, ne on hankalat laittaa aina. En ole itsekkään oppinut niitä laittamaan kunnolla yksin. Avustin Kirsille käsiin mustat pitkät kainaloihin asti ulottuvat kumikäsineet.
Nää on ihan upeat, Kirsi hämmästelee käsineitä ja ihailee niiden pituutta.
Vieläkö olet halukas jatkamaan, kysyin varalta.
Tietysti, Kirsi vastasi hetkeäkään epäröimättä.
Silloin saat mustan kissapuvun.
Annoin Kirsille kumisen kissapuvun. Sain seurata miten ensikertalainen ujuttautuu tiukkaan kumiseen haalariin. En tiedä mikä siitä näystä tekee niin kiihottavan mutta sellaista katselee mielellään. Kirsin pukeutuminen oli hidasta, jalkojen saaminen lahkeiden läpi tuntui vaikealle. Housuosa ei tuntunut nousevan millään riittävän ylös. Minun täytyi auttaa että päästiin etenemään. Pienen avustuksen jälkeen Kirsi sai vihdoin haalarin päälleen. Mutta halusin Kirsillekin hupun, läpinäkyvää kumia jossa oli myös vain silmien, sierainten ja suun reikä. Huppu laitettiin ennen kissapuvun vetoketjun sulkemista ja hupun helma jäi kissapuvun kauluksen alle. Katselin pitkään täysin kumin peitossa olevaa Kirsiä, pohdin että kiillotus suihkeella asusta saataisiin vielä kiiltävä. Sitten asu saattaisi näyttää Kirsin vartalon päällä yhtä hyvälle, kuin asut näyttävät mallien päällä kuvissa. Näinkin Kirsi näytti hyvälle ja nyt en viitsinyt alkaa värkkäämään kiillotteen kanssa. Kumin oli tarkoitus jäädä muovi ja sadeasukerroksen alle niin kiilto menisi hukkaan.
Mikä fiilis, kysyin Kirsiltä?
Jännittävä ja odottava, Kirsi vastasi.
Huomaatko ettet enää pysty riisumaan käsineitä? Kysäisin.
Empä tosiaan, Kirsi totesi ja tunnusteli tiukkoja hihoja jotka pitivät käsineiden varret tiukasti sisällään.
Tuntuuko asu hyvälle? Utelin.
Tää on ihmeen kivan tuntunen, puristaa jännittävästi, Kirsi hämmästeli.
Puetaan vielä vähän lisää, noin et voi lähteä ulos. Sanoin Kirsille hieman komentaen.
Mustan kumihaalarin päälle puettiin ensin valkoinen, hieman läpikuultava muovihaalari, samanlaista ohutta muovia kuin minullakin. Muovia ei Kirsille laitettu enempää. Oli vielä sadepuvun vuoro, Kirsille otin punaisen asukokonaisuuden. Punaiset lappuhaalarihousut, punaiset kumisaappaat, punainen sadetakki ja vielä kumikäsineet. Käsineet sai kuitenkin olla mustat mutta kumikäsineitä tuli olemaan Kirsin käsissä kahdet päällekkäin.
Olimme molemmat pukeutuneet vedenpitäviin asuihin, kumia, muovia ja pällimäisenä tavallinen sadepuku. Meidän molempien kasvoja peitti läpikuultava kumi, tietysti pystyimme hengittämään suun ja sierainten kohdissa olevista aukoista. Silmienkin kohdilla oli aukot joten näköaistimme oli käytettävissä. Kiristin vielä Kirsin sadetakin hupun ja olimme valmiita ulos.
Mene katsomaan itseäsi peilistä, minusta näytät hyvälle. Komensin Kirsiä.
Mä en ole siitä yhtään varma, Kirsi epäili.
Kyllä sä olet, sanoin ja menin Kirsin vierelle katsomaan myös itseäni peilistä.
Ainut ääni mitä kuului, oli meidän sadeasujen kahinaa. Kirsiä selvästi jännitti. Lopulta rikoin hiljaisuuden. Eiköhän lähdetä kauppaan? Ilmoitin Kirsille.
Ootko sä ihan tosissaan? Kirsi epäili.
Olen, ota käsilaukku niin ei jää tupakat rahojen vuoksi ostamatta. Samalla läimäytin kevyesti Kirsiä kämmenellä takapuolelle. Tottelemattomuudesta seuraa piiskaa, sanoin varoittavasti Kirsille. Kirsin silmät paljasti aavistuksen nautintoa.
Kirsi otti ojentamani käsilaukun, ennen rappukäytävään menoa hän katseli pitkään ovisilmästä. Kirsi ei heti ensimmäiseksi halunnut törmätä ihmisiin. Minun täytyi jo komentaa Kirsin avaamaan ovi ja astumaan rappukäytävän puolelle. Ketään ei näkynyt mutta Kirsi kiirehti painamaan hissin varaus nappia.
Hissi saapui eikä siellä ollut muita. Tuntui kiihottavalle dominoida Kirsiä ja lähteä hänen kanssa yhdessä sadekävelylle. Hississä kirsi oli rauhaton, otin hänen kädestä kiinni ja pyysin häntä ottamaan rauhallisesti. Kirsi kääntyi katsomaan minua, olisin voinut kuvitella hänen ajattelevan, että käännytäänkö takaisin. Nyt kuitenkin mentiin.
Miten sä voit olla noin tyyni? Kirsi kysyi.
Mitä se auttaa jos ottaa paniikkia? Kysyin vastakysymyksen.
Mutta entäs jos joku näkee? Kirsi kysyi vastaamatta minun kysymykseen.
Varmasti joku näkee, kohta näet ettei ihmiset juuri huomaa edes mitään. Kerron Kirsille.
Kyllä nää jo täytyy herättää ihmisten huomion, Kirsi väitti.
Kun käyttäydyt tavallisesti, niin sä et herätä yhtään huomiota. Sitä paitsi sun kasvoja ei kukaan edes tunnistaisi.
Eipä kyllä, sinäkin näytät ihan tunnistamattomalle. Kirsi totesi.
Hissi pysähtyi alimmaiseen kerrokseen. Ketään ei ollut oven takana ja menimme ulos rappukäytävästä. Ulkona satoi, kuten koko päivän oli satanut. Vettä oli tullut joko kovaa tai kaatamalla. Nyt vettä taisi taas tulla kaatamalla. Sade ropisi huppuun äänekkäästi. Maassa oli melkoisia lätäköitä. Ne eivät meitä haitanneet, kumisaappaat jalassa niitä oli turha kierrellä. Jos vesi vähän roiskui lätäköissä, niin sekään ei haitannut.
Liikkeellä oli vain muutamia ihmisiä, lähinnä koiran ulkoiluttajia. Melkein kaikki olivat lähteneet vain sateenvarjo sadesuojana. Sadetakkeja oli muutamalla, kumppareita sentään oli vähän useammalla. Yksikään muu ulkona olevasta ei ollut kokonaan sadepuvussa kuten me. Oli aavistuksen hämärää ja luultavasti kukaan ei huomannut kasvojamme peittävää kumihuppua. Kirsi pelkäsi kuitenkin jokaista ihmistä, joka tuli vastaan. Hän yritti kääntää päätään, ettei vastaantulevat huomaisi mitään erikoista. Minun piti hieman komentaa orjaa.
Komensin Kirsin tiheän pensaikon suojaan. Komensin Kirsin menemään polvilleen märkään maahan. Kirsi hieman epäröi joten otin tiukan otteen sadetakin niskasta ja komensin uudelleen. Kirsi alkoi polvistua ja painoin häntä lisäksi niskasta maata kohti. Tottelemattomuudesta seuraa rangaistus , läimäytin muutaman kerran kämmenellä kirsiä takapuolelle. Komensin Kirsin seisomaan ja sanoin hänelle, että jatkossa on syytä olla täysin normaalisti. Kirsi vakuutti ymmärtävänsä asian.
Saavuimme kaupan eteen, minuakin jännitti. Kirsiä jännitti luultavasti enemmän. Nyt edessä oli siirtyminen hämärän turvasta kaupan valoisuuteen. Itsekkään en ollut koskaan käyttänyt kumihuppua sellaisissa tilanteissa. Mitä jos vartija pysäyttää meidät terroristina? Mitä jos se haluaa tutkia meitä tarkemmin? Vartija löytää sadepuvun alta muovi- ja kumiasut. Ei pitänyt ajatella sellaisia, nyt vain kauppaan.
Ootko sä tosissaan että mennään sisään? Kirsi kysyi.
Tietysti, vastasin.
Mä odotan ulkona, käy sinä. Kirsi pyysi.
Haluatko rangaistuksen tässä? Kysäisin.
En varmasti, Kirsi vakuutti.
Me menemme kauppaan nyt, sanoin määrätietoisesti kirsille.
Otin Kirsin kädestä kiinni ja talutin hänet sisään. Sadeasuista valui vettä ja peräämme jäi varmasti märät jäljet. Sadeasut pitivät äänekästä kahinaa, muoviasu sadepuvun sisällä lisäsi ääntä entisestään. Kukaan ei silti tuntunut välittävän meistä, saimme kävellä ihan rauhassa kaupan läpi ja muutama kaupassa olija vilkaisi kahisevan kaksikon suuntaan. Yhtään perään tuijottavaa ihmettelevää katsetta emme huomannut, tosin perään emme katselleet oliko takanamme uteliaita. Kassalle tulo jännitti. Siinä ei enää voinut vältellä kassan katsetta. Yhtään kassaa ei ollut täysin vapaana, mutta jonot olivat vain muutaman ihmisen mittaiset. Menimme kassalle jossa oli hihnalla muutamia ostoksia ja pääsimme suoraan painamaan tupakka automaatin valintaa. Laitoin valmiiksi ”seuraava asiakas” kyltin, Kirsi kaivoi lompakon ja maksukortin.
Edellinen asiakas sai maksettua ostokset ja siirtyi pakkaamaan, oli meidän vuoro. Kassa tervehtii meitä, hän vilkaisee ensin Kirsiä ja sitten minua. Kassan täytyy huomata meidän kasvojen edessä oleva kuminaamio, katse vaihtuu parikin kertaa meidän molempien välillä. Jännitys oli mieletön. Kassa tytön toiminnassa ei näy merkkiäkään poikkeavuudesta. Kassa tyttö lukee viivakoodista hinnan ja sanoo ostoksen arvon. Kirsi ojentaa pankkikortin ja ottaa kynän allekirjoittaakseen kuitin. Allekirjoituskin menee muuten loistavasti mutta märät kumikäsineet kastelevat paperia. Maksun suoritettuaan Kirsi ottaa tupakka-askin ja lähdemme kohti ulko-ovea. Hämmästelen kuinka hyvin Kirsi pystyi toimimaan, ei mitään hätiköintiä tai tarpeetonta. Kaikki sujui ihan tavallisesti.
Kassalta me lähdimme kävelemään kohti ulko-ovea, vartija odotti meitä heti kassan takana ja hän lähti peräämme. Siitä seurasi vielä ylimääräinen jännitys, epäilikö vartija meitä jostakin? Menimme liukuovesta ulos, mutta vartija ei enää seurannut meitä, helpotus oli suuri. Kävelimme vielä hetken pysähtymättä kauemmas kaupasta ja varmasti ihmisten katseilta turvaan. Pysähdyimme puistossa hämärään kohtaan minne ei ihmiset näkisi. Katsoimme hetken toisiamme.
Se meni hyvin, sanoin Kirsille.
Mulla vaan jyskyttää sydän vieläkin ihan hirveästi, Kirsi vastasi.
Sama juttu, myönsin.
Saanko polttaa yhden tupakan? Kirsi kysyi.
Kai sä olet tupakan ansainnut, vastasin.
Sadepäivän ilta, 4
-KumiKati-
8
6589
Vastaukset
- babu87
-KumiKati- luot aivan mahtavaa tekstiä!!
odotan innolla yhä mielenkiintoisemmaksi menevää jatkoa! ihan sydän sykyttää!!
Kiitos!! - nautinnollinen
jatkoa peliin..
- pamputtaa
Tietäähän sen mitä Ne keskenään tekköö.
- -gasmask-
jatka ihmeessä!
- adotetaan
kuumeisesti
- viipyy
tarinan jatko ???
Nimim: Kuumeisesti odottava - Uusii
vuosi,älä jätä tarinaa kesken,niinkuin taannoin.."Plastic..vai Pervotytär"vai erehdyinkö,mut jatka,jatka,meitä on paljon?!
- haalaripoika
Hyviä tarinoita, kirjoita lisää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2442662Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691806- 621693
Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä881660En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1741631Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke270133690-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1491329- 1731017
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja57961Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62867