AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / veritulppa?

veritulppa?

17 Vastausta 7 091 Lukukertaa
Siis mitkä on oireet? Joo tiedän että netistä löytyy paljon eri oireita mutta minkälaisia oireita IHMISELLÄ on ollut? Lääkäri sanoo että jos on jalassa tulppa niin kyllä sen huomaa joko kivusta tai?

Muutama

minulla oli kaupungilla tapaaminen ystäväni kanssa.

Kun näin hänen tulevan kadun toista puolta ihmettelin miksi hän ontuu. En kuitenkaan puhunut mitään, koska ajattelin sen olevan vain jotain ikäämme liittyvää polvi- tai muuta kremppaa.

Sitten muutaman päivän kuluttua viikonloppuna hän tuli miehensä kanssa meille iltaa viettämään ja alkoi valitella olotilaansa.
Hän kertoi, että jalka oli kipeytynyt, kun hän oli mökiltä tullessa istunut autossa viitisenkymmentä kilometriä. Kipuilua oli kestänyt muistaakseni n. parisen viikkoa.

Ystäväni oli jotenkin hermostunut ja tuskaisen tuntuinen. Hänellä oli pientä kuumetta ja pulssi korkealla.
Aikani sitä siinä katselin ja kuuntelin hänen hermostunutta pähkäilyään siitä pitäisikö mennä lääkärille ja mille lääkärille. Hän, kun oli sitä mieltä, että koko juttu johtui hormoonilääkkeistä.

Ajattelin, että johtukoon mistä tahansa, niin nyt lähdemme TYKS:n ensiapupoliklinikalle.

Olemme jälkeenpäin nauraneet, kun ystäväni pisti hanttiin, niin että meille tuli pieni kina asiasta.
Lopuksi ystäväni kyllästyneenä jankutukseeni sanoi, että mennään sitten, mutta kahvin hän kuitenkin ensiksi juo ja mielestään herkullisen näköisen pullan syö.

Lopulta kuitenkin pääsimme TYKS:iin, eikä siellä yhtään hanttiinkaan pistetty, kun hänet otettiin vastaan.

Emme ollenkaan käsittäneet mistä oli kysymys ja mitä epäiltiin, kun hänelle tehtiin erilaisia tutkimuksia ja laboratoriokokeita.
Annettiin mm. piikki mahaan, eikä hän saanut mennä enää edes WC:hen kävellen.

Olimme todella hölmistyneitä, kun lopulta kysyin mitä he oikein epäilivät ja sanottiin, että keuhkoveritulppaa.
Sehän se sitten oli ja ystäväni otettiin sisälle sairaalaan.
Kyllä hän siitä hyvin selvisi, mutta aikaa kului ja Marevan-hoito jatkui kotona. Vaikea sanoa minkälainen lopputulos ilman sairaalareissua olisi ollut.

Itselleni tuli kamala kipu sääreen ja terveyskeskuslääkäri epäili veritulppaa, kun verikoekin oli siinä rajamailla.
Minutkin lähetettiin TYKS:iin, jonka käytävällä kovassa tungoksessa makasin koko päivän.

Ultraäänitutkimuksessa ei veritulppaa kuitenkaan näkynyt, joten minut lähetettiin sen enempää tutkimatta Buranan kanssa kotiin. Kävelemään en tosin jalalla pystynyt.

Minulla oli kuitenkin muutaman päivän kuluttua aika Paimion Sairaalaan, jossa valitin kovaa kipua. Otettiin röntgenkuva, jossa ilmeni, että pohjeluussa oli murtuma.
Tämä oli aika erikoinen tapaus, koska murtuma oli tullut itsestään yön aikana, eikä ollut minkäänlaista loukkaantumista.
Ymmärsin itse ja kerroin lääkäreillekin, että sen täytyi olla rasitusmurtuma, koska olin vuosikaudet rasittanut enemmän sitä jalkaa, koska toisen jalan polvi ja selkäni olivat huonossa kunnossa.
Ainakaan minun tapauksessani, en minä itse, eikä sen paremmin terveyskeskuslääkäri kuin TYKS:n
ensiapupoliklinikan tai ultraäänen tehnyt lääkärikään pystyneet pelkkien oireiden perusteella sanomaan oliko kyseessä veritulppa.

Minulle

Tuli toiseen pohkeeseen tuollainen muutama vuosi sitten.
Pohje turposi ja jatkuva suonenvetomainen kipu koko ajan.Lääkäriin , sitten ultraäänitutkimukseen ja sieltä sairaalaan.
Marevaa syötiin puolivuotta ja käytiin säännöllisesti verikokeissa. Nyt kaikki ok

Ei sitä aina tiedäkään

Mulla todettiin vuonna -99 massiivinen keuhkoembolia. Lähestulkoon molemmat keuhkot olivat aivan tukossa. Olin pieni lääketieteellinen ihme kun kävelin omin voimin tietokonetomografiaan.

Sen jälkeen eivät uskaltaneet antaa mun enää kävellä vaan työnsivät rullatuolilla...

Niin että mistä sen keuhkoembolian sitten huomaa: fyysinen suorituskyky oli selvästi alentunut. Ennen meni 10km lenkit kevyesti juosten, mutta taudin edetessä fyysinen kunto alkoi lähestyä salakavalasti nollaa. Lopulta 300m reipas kävelykin aiheutti hengenahdistusta.

No, mitäs ihmeellistä tuossa on? Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että noin kuukausi ennen oikeaa diagnoosia kävin työpaikkalääkärillä valittamassa huonovointisuutta ja fyysisen suorituskyvyn laskua. Kuunneltiin keuhkoja, sydäntä ja otettiin perusverikokeet. Lääkärin mukaan olin vain hieman väsynyt, suositteli ylimääräisten vitamiinien ja hivenaineiden nauttimista. Heh.

Ko paperit seurasivat minua keskussairaalaan. Siellä hoitava lääkäri valitteli tapahtunutta, ennuste olisi ollut paljon parempi, jos oikea hoito olisi voitu aloittaa viikkoja aikaisemmin.

Opetus: keuhkoveritulppa voi tulla hyvin salakavalasti, eritoten hyväkuntoiselle henkilölle. Eikä sitä tavallinen rivilääkäri välttämättä huomaa, ellet todella vakuuttavasti osaa kertoa että jotain olennaista elimistössäsi on vialla.

Mutta enivei, nyt on taas kaikki hyvin ja 10km kulkee taas juostenkin. Meni siinä vuosien varella muutaman kerran 42km lenkkikin :)

vaikea

ei sitä tosiaan ole välttämättä helppo päätellä/tietää, mulla oli pohje kipeänä pari viikkoa, ennen kuin pääsin tutkimuksiin. Työterveyslääkäri ei eka viikon kipuilun jälkeen uskonut, että jalassa voisi olla mitään, kun ei ollut turvoksissa eikä punoittanut ja melko hyvin pystyin kävelemäänkin. Kai se selvin oire kuitenkin oli kipu esim. kävellessä tai liikkeelle lähtiessä, tai mulla se oli lähinnä kiristyksen tunne lihaksissa, eikä jalalla voinut kävellä normaalisti. (kävely oli hitaampaa, kun pohje kiristi)

Juuri näin!

kuukausi sitten "suorilta jaloilta" kertomasi kaltaiseen tilanteeseen.
Olen katkera.

JOO KERTOKAA

Minäkin haluan tietää! Ihmettelen sitten näitä ensinmäisiä viestejä että muka lääkäri on passittanut kotiin jos on ollut tulppa? Mitä minä olen saanut syvästä laskimotukoksesta kuulla on ainakin sen että jos semmonnen on niin sillä jalalla ei sitten kävellä ja kivuista huomaa että jotain on vialla! Ja mikä keuhkoveritulppaan tulee niin toi "tarina" mikä tossa luki että on monta viikkoa sen kanssa ollut niin se ei ainakaan voi pitää paikkaansa! Eihän ihminen elä niin kauaa keuhkoveritulpan kanssa!

No kyllä

elelee keuhkoveritulpan(kin) kanssa aika pitkään, eritoten jos fyysinen kunto on aluperin hyvä.

Eihän se tulppa todennäköisesti kaikkia keuhkolohkoja pimennä, normaaliin oleiluun riittää kun jonnekinpäin keuhkoja veri virtaa....

Teholla ollessani ehdin juttelemaan hoitavien lääkärien kanssa ja kuulin ihan mielenkiintoisen asian: ihminen voi elää normaalin elämän hengittäen pelkästään toisella keuhkollaan. Tästä esimerkki Suomesta sota-ajoilta, jolloin eräältä naiselta jouduttiin poistamaan toinen keuhko sotavamman takia. Hän eli normaalisti ja synnyttipä jopa lapsenkin.

Mulla näitä juttuja riittää :)

Mun ekan tulpan jälkeen varfariinilääkitys lopetettiin vuoden kuluttua. Ei hyvä :( Keuhkoembolia uusiutui muutaman vuoden kuluttua. Koska osasin epäillä mitä oli tapahtumassa, ja eritoten koska FIDD testi näytti "punaista", niin ei muuta ko päivystykseen. Epäilivät että mahtaako tuolla mitään emboliaa olla. Päivystävä kuitenkin totesi, että historiasi huomioiden täytynee ottaa kuvat.

Ja kuinkas kävi: embolisaatiota molemmissa keuhkoissa :( Ei muuta ko letkuihin ja lisää Marevaania koneeseen.

Joskus totuus on tarua ihmeellisempää 8D

Mr Marevan

Keuhkokuvaus???

Näkyykö tuo sitten myös tavallisessa keuhkoröntgenissä, vai pelkästään TT-kuvassa?

minulle

sanottiin että tavallisessa kuvassa ei näy niin selkeästi. Kuva on pikemmiten "suttuinen" ja jonkun verran on havaittavissa jousteisuutta...TT.ssä näkyy selkeästi missä on ja miten paljon tukoksia. Siinä myös voi nähdä "vahankin jäljen"...ja sen onko tullut paranemista.

Tapasimpa toisenkin...

Samanmoisen. Näillä näkymin olen sairastanut jo kolme keuhkoveritulppaa. Ensimmäistä ei osattu edes kunnolla epäillä, sitä pidettiin vain astmana :( Olin silloin vaellusretkellä pohjoisessa 09/2006. Toisen sain ison leikkauksen yhteydessä 01/2007. Nyt viimeisin kolme viikkoa Marevan hoidon lopetuksen jälkeen 06/2008, vaikka käytin lasten asperiinia.
Nähtävästi perintötekijöissäni löytyy jotain vikaa, proteiineissa. Tällä viikolla olin Spr.n testeissä ja tulokset valmistuvat tammikuun puolessa välissä.
En aistinut veritulppaa kivuliaana, mitä nyt haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Pieni pistos rinnassa. Pelkkä puhuminenkin hengästytti, eräällälailla "tunsin keuhkojeni ääriviivat". Toki verenpaineet kohosivat alipaine kiipesi 120 yläpaineen olessa 160-170. Myös pulssi reagoi ja pysytteli 100 paremmalla puolella. Sydänfilmissä oli poikkeamia.
Kotoa lähdin kummallakin kerralla taksilla keskus-sairaalaan, ja molemmilla kerroilla itse kävelin pitkät käytävät ensiavussa ja röntgeniin. Punaisin poskin, kuumeettomana ja selväsanaisena et voi sairastaa muuta kuin ahdistusta ja luulotautia :).
Valtimoverikoe ja keuhkojen varjoainekuvaus antavat kuitenkin todellisen tilan. Toki sydän ultrassa voidaan havaita miten suuri kuormitus on ja sydämmen laajeneminen sekä miten kammiopaineet kohoavat.
Minua on myös pidetty ihmeenä kun olen selvinnyt hengissä. Lääkärien mielestä peruskuntoni on ollut niin rautainen ja se vielä yhdistettynä elämän iloon ja haluun... :)
Nyt toivon että saisin itseni taas kuntoon että pystyisin vihdoinkin elämään itselleni. Mitä nyt voi Marevanin kanssa elää, kun annokset ovat 12,5-15mg vuorokaudessa :(
Jospa etsii positiivisen puolen:" Teholla tajuaa mikä on tärkeintä elämässä!Osaa nähdä ne pienetkin elämän ilot joka päiväisessä elämässä"

Hyvää joulun odotusta :)

On sitä näemmä

reiluja Marevan-annoksia. Mulla menee 15mg-17.5mg päivittäin (INR 2.5).

Ja totta, tuolla teholla maatessa asioiden tärkeysjärjestys kummasti muuttuu. Mun tukoksia liuotettiin annostelemalla Urokinasea suoraan katetrilla keuhkoihin. Tuolloin jouduin makaamaan teholla täysin liikkumatta pari vuorokautta, katetri kun meni reidestä sydämen läpi keuhkoihin.

Kahdessa päivässä ehtii jo aikalailla miettiä tekemisiään ja suunnitella tulevaisuutta :)

Mr Marevan

Huh huh Mr Marevan

Itselläni on pyritty INR pitämään noin 3-3,5.ssä, ennalta ehkäisemään tukoksia. Ja 2x60mg/pv Kleksane piikit on vielä varalla jos esim lähden pidemmälle matkalle tai istun koko päivän "koulutuksessa". Luin Marevan lääkitystiedotteesta mielenkiintoisen kirjoituksen:"Jos elimistöön tulee tavallista enemmän K-vitamiinia tai maksan toiminta oleellisesti paranee, esimerkiksi yleiskunnon noustessa, niin INR-arvo laskee. Tällöin myös lääkannosta on nostettava. (Huomaa erikoinen tilanne: lääkettä tarvitaan sitä enemmän mitä paremmassa kunnossa on).
http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/3452/5338

Minulle ei uskallettu antaa liuotushoitoa, johtui kai siitä kun olin saanut sisäisenverenvuodon leikkauskomplikaationa. Hemoglobiini oli tippunut 146.sta 68.n. Sain vai lisäverta, ravintoliuosta ja käsittääkseni Kleksanea. Tietysti "happinaamari" oli kokoajan päällä :)Hapetusarvoni pyöri alussa 82-87 välillä.

Kaksi päivää minäkin vietin teholla ja sen jälkeen vielä 8pv sydänosastolla tossuitta :). Pirskatti kai henkilökunta pelkäsi karkaamista kun kengät olivat pannassa :)

Nyt viime kesänä ei liuotusta aloitettu liian suuren ja hallitsemattoman verenvuotopelon takia. Tai ainakin se sanottiin syyksi kun asiaa lääkäriltä kysyin.

Voinko kysyä miten nopeasti sait kuntosi kohoamaan ja palasit työelämään?

T. iia

Mulla kunto

sairaalassaolon jälkeen tosi nopeasti, mihin varmasti oli suurinpana syynä liuotushoidon onnistuminen. Hoidon edistymistä seurattiin päivittäin pulmonaaliangiografiassa, josta myös maallikonkin oli helppo nähdä miten tukokset vähitellen poistuivat.

Itseasiassa minulla kävi erittäin hyvä tuuri. Minua hoitanut lääkäri ohjeisti ekalla kerralla hoitajaa: "Soita seudun apteekit läpi ja osta kaikki Urokinase annokset, jotka ovat saatavilla. Tämä mies tarvitsee niitä."

Ja kuinka ollakkaan, parin päivän päästä kun viimeinenkin annos oli käytetty, angiografiassa voitiin todeta, että käytännössä kaikki keuhkolohkot olivat puhtaat, vapaat tukoksista.

Vastoin kaikkia odotuksia, hoito oli tehonnut hyvin (monien viikkojen aikana muodostuneita tukoksia ei kuulemma kannata yleensä liuottaa, hoito ei aina tehoa). Käsivarret olivat vaan pelkkää mustelmaa, lukuisten ja lukemattomien verikokeiden jäljiltä.

Sairaalassa olin varmaan reilun viikon, sairaslomaa sain noin pari viikkoa, jonka jälkeen olin kyllä ihan työkykyinen. 8D

Tämä tapahtui alkusyksystä ja seuraavana kesänä juoksin ekan maratonin, ihan vaan kokeillakseni miten kroppa toimii. Ja toimihan se ihan OK.

Ja kiitokset linkistä, siinä oli harvinaisen selkeästi koottu yhteen monia juttuja :)

Mr Marevan

Tuore tulppa

Minulla todettiin pohkeessa massiivinen trombi syvässä laskimossa juuri 3 päivää sitten.

Hoitoon hakeuduin kun pohkeeseen ilmaantui todella polttava kipu. Se ei tuntunut levossa mitenkään mutta auta armias mitä sattui kun jalan laski lattiaan ja yritti lähteä liikkeelle! Ei todellakaan voinut olla huomaamatta!

Nyt huomaan myös että oli myös sydän oireita jo aiemmin, ennnkuin kipu edes tuli. Pulssi pysytteli 100 tietämillä myös levossa ja yöllä hikoilin ja heräilin sydämen laukkaamiseen, pahimmillaan pulssi takoi 170 keskellä yötä. Pistin sen vain stressin piikkiin silloin!!! Ja hain unilääkkeet lääkäriltä....

Vaikka liuotushoitoa on annettu vasta 3 päivää, on sydämessä ihan erilaiset tuntemukset jo. Kipu on poissa pohkeesta, jalan väri kyllä on edelleen ruman sinervä, mutta kävelemään pääsee ja sydän, pulssi on tasainen, levossa 60 ja jotenkin keveä olo rinnassa. En enää muistanutkaan että olo voi olla näin hyvä! Siihen ahistukseen taisi tottua, eli sitä kesti useita viikkoja ellei peräti kuukausia.

Tulpan lopullinen syntyminen tapahtui 3vkoa polven tähystyksen jälkeen.
Saatta alkuun sääriä kutittaa, jotta pitää raapia verille, ei ole kuiva iho vaan laskimotukoksia, joten hirudoid forte auttaa, pari sivelyä, ei auta kuin pinta alskimoihin. jos ei hoida tulee isompia tukoksia kuten mulle. ja josta keuhkoempolia.
Veritulppa ei aina ole kipeä. Minulle tuli tulppa solislaskimoon ja ainoat oireet olivat sininen ja turvonnut käsi. Kipua ei ollut missään vaiheessa.
mullakin oireet oli 2kk ja lääkärit pitivät vaan hulluna ,kun ei jaksanutt yhtään mitää, heidän mielestään en vaan viitsinyt mitään.
ei tässä maassa apua saa jos tyytyy vaan lääkäreiden lausuntoihin
monta tonnia paloi rahaakin yksityislääkäreihin.
ei ainakaan meidän sairaanhoitopiirissä ymmärrä kukaa lääkäri
keuhkoemboliasta mitään ,
en tiedä olenko syntynyt väärään sairaanhoitopiiriin vai onko meille vaan valittu
ne lääkärit jotka ei ole muualle päässyt

olisi kiva kuulla teiltä aiemmin kirjoittaneilta kuulumisia voinnistanne
oletteko jäänyt jatkuvalle marevan hoidolle
 /   /  /  / veritulppa?

Keskusteluhaku

Laaja haku



Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta