AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Sairaanhoitajan työ!?

Sairaanhoitajan työ!?

44 Vastausta 10 003 Lukukertaa
Hei! Haluaisin tietää millasta sairaanhoitajan työ on oikeasti? Kuinka rankkaa henkisesti ja fyysisesti? Kaikenlaisia tuntoja ja ajatuksia työstä ja ammatista?
Millasta oli opiskelu? Onko mahollista suorittaa opinnot kolmessa vuodessa? Pystyykö työharjotteluita suorittaa kesällä, tai voiko opinnäytetyön tehä kesällä?
Olen lastentarhanopettaja ammatiltani. Valmistuin hyvin arvosanoin ylioppilaaksi, jonka jälkeen opiskelin lastentarhanopettajaksi. Olen nyt töissä päiväkodissa toista vuotta, ja olis kai aika opiskella myös toinen haaveammateistani. Nyt tai ei koskaan. :) Paikka opiskelemaan on jo, joten nyt vain pitäs päättää että vihdoin käytän sen tilaisuuden..
Toivon rehellisiä vastauksia, hyviä ja huonoja puolia ammatista!

No mutta miksi

eikös lastentarhanopettajan koulutus ole ainakin 180 ov yliopistoissa. Miksi siis mennä AMK tasolle tavallaan alaspäin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

riippuu

Miksi siis mennä AMK tasolle tavallaan alaspäin opiskelemaan sairaanhoitajaksi

-Voiko asiaan suhtautua noin? Ammatteja voi olla useampi ja riippuu siitä mitä haluaa tehdä ja minkä työn kokee kiinnostavana. Jos haluaa hoitaa potilaita, niin silloin sairaanhoitajaksi täytyy opiskella. Jos valitsee esim jonkun hoitotieteen yms yliopistosta, niin se ei johda enää potilastyöhön vaan paperien pyörittämiseen jossain toimissa ja johtotehtäviin. Se ei sovi enää sellaiselle joka haluaa hoitaa ja tehdä ihmisläheistä työtä.
Ei pidä pelkästään pyrkiä ylöspäin vaan ajatella sitäkin mitä haluaa tehdä. Esim mulla on 2 tutkintoa ammattiopistosta.

hoitotiede on

valinta jatko-opiskeluiksi, kun ihminen haluaa tehdä muutakin kuin sitä ruohonjuuritason työtä. Itse hoitotiedettä opiskelevana voin sanoa, että täytyy todellakin olla tehnyt myös käytännöntyötä, jotta voi muodostaa ihmisen hoitamisesta kokonaiskuvan.
Hoitotieteen maisterit tekevät myös esim. opetustyötä tai kehittävät uusia hoitotyön teorioita, jotka pitäisi olla kaikkien hoitajien toiminnat taustalla.

Vastaus

En toki ole menossa alaspäin. Lto:n tutkinto on alempi yliopistotutkinto, kandidaatin tutkinto siis eli 180 op, opiskelun kesto yleensä 3 vuotta.
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut on molemmat korkeakouluja, joten ihan samalla tasolla pysyisin.
Sairaanhoitajan tutkinto sisältää 210op, kun taas LTO:lla 180op. Joten missä mielessä alaspäin? Molemmat korkeakoulututkintoja.
Itse näkisin, että ammattitaitoa voi myös laajentaa, aina ei tarvitse mennä "ylöspäin".

sh:n

hyvin haastavaa, mutta antoisaa. Ja työtehtävät ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, missä on työssä. Tosin, päivätyöt ovat monien ulottumattomissa, mutta itse olen tykännyt eniten monipuolisesta vuorotyöstä ja siitä saa parempaa palkkaakin.

Voit varmaan kuvitella itsekin, kun mietit toimenkuvia vaikka sairaalan silmä/korva/ihotauti tms pkl:lla tai hektisellä hoito-osastolla...esim kirurginen, teho, sydänvalvonta, ensi-apu, geriatria, muu vanhusten pitkäaikaishoito jne...

Mutta jos sinua oikeasti ala kiinnostaa ja haluat haasteita, työtä jossa yksikään päivä ei ole samanlainen ja joutuu uusiin tilanteisiin( varsinkin hoito ja toimenpide-osastot), niin käy uusi ammatti. Saat varmaan opintosuunnitelmasta oppilaitoksesta. Harjoittelujaksoista ym.

Tiedän monia, jotka ovat vaihtaneet sairaanhoitajan ammattiin( koulutukseen) ja taustalta löytyy mm matematiikan lehtori, pankkivirkailijaa jne...
Sinun pitää itse tehdä päätös, ei kukaan muu sitä voi tehdä. Nimenomaan, nyt tai ei koskaan. Työttömyyttäkään ei ole näköpiirissä sairaanhoitajilla. Tsemppiä ja rohkeutta muuttaa elämän kuviot!

ja..

että tottakai vaaditaan oikeaa persoonaa, jotta soveltuu hoitotyöhön. Empatiakyky/herkkyys sopivassa suhteessa ja toisaalta tarvitaan aimo annos jämäkkyyttä. Pitää kyetä kohtaamaan myös tosi ikäviä kohtaloita ja sairauksia. Työssä näkee ja kohtaa kuolemaa ja kipua, mutta myös hyviä ja onnellisen lopun tapahtumia.

Parantumisia pääsääntöisesti ja potilaiden ja heidän omaisten kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Joskus voi saada arvostelua ja moitteita, mutta niitä en ole itse saanut kertaakaan kymmenien vuosien aikana. En voisi kuvitella muuta työuraa omalle kohdalleni.

Kiitos

Kiitos vastauksesta ja rohkaisusta! :)

Mieti vielä

Mietihn vielä, mikkä sairanhoitajan työstä tekee haaveammatin?
Palkka on pienempi kuin lastentarhanopettajalla.
Päivätöitä kyllä saa jos erikoistuu esim. terveydenhoitajaksi.
Vuorotyö on pitemmän päälle erittäin kuluttavaa ja monen tutkimuksen perusteella myös terveydelle vaarallista. Ja nimenomaan käytössä olevä epäsäännöllinen vuorotyö.
Siinä kyllä sitten ehkä saa palkan nousemaan samoihin kuin lastentarhanopettajallakin.
Oletan että olet vielä nuori ja perheen perustaminen on tulevaisuudessa. Mieti juhlapyhät, joulut ja juhannukset, kun selität lapsillesi kesken kaiken että "äiskä lähtee nyt töihin".
Myös lastenhoito vaatii järjestelyjä, yö- ja viikonloppuhoito ei aina välttämättä kaikilla paikkakunnilla ole järjestyksessä.
Lasten äkilliset sairastumiset aiheuttavat myös huolta, jos olet vuoron ainoa sairaanhoitaja, on ensin järjestettävä sijainen jollain keinoin, ennenkuin voit lähteä.
Jos vaikka puolisokin on vuorotöissä, entäs sitten?
Mutta onhan tämä ammatti tietysti aikamoinen aitiopaikka elämään, kaikkea näkee, kokee, myötäelää...

Vastaus..

Tiedätkö paljonko on lastentarhanopettajan palkka?
Tällä hetkellä kvtes:n mukainen lto:n palkka on n. 1970e.
Entä tiedätkö minkä verran lto:n työtä arvostetaan?
Voin sanoa että ei paljoa paskaakaan. Kunnat ja kaupungit säästävät varhaiskasvatuksessa, ryhmäkoot ylittyy kokoajan, sijaisiin ei oo rahaa..tästä seuraa se, että varhaiskasvatus ei ole enää laadukasta, yksittäisille lapsille ei ole aikaa, lapsista tulee liukuhihnatuotteita joitten pitäs kaikkien olla samanlaisia ja samasta puusta veistetty.
Ei siinä ite paljoa voi tehä, vaikka rakastaa tätä työtä ja haluais olla hyvä lastentarhanopettaja.. Ylisuuret ryhmät uuvuttaa ja tekee laadukkaan kasvatuksen ja opetuksen mahottomaks, ei oo lupaa sairastua ku ei oo varaa sijaisiin.
Ehkä tämä tilanne joskus muuttuu..mutta tuskin ihan lähitulevaisuudessa.

Mulla on ollu lukiosta asti 2 haaveammattia. Jos toisenki nyt opiskelen, ni sit pystyn ainaki valita työn mitä teen, voin vaihtaa jos siltä tuntuu.. Kai se on rikkaus, jos ois kaks eri ammattia.

Ja olen 23-v, ei lapsia, avopuoliso on. Siksipä tässä suunnittellaankin toisen ammatin hankkimista, ku siihen vielä pystyis ilman suurempia järjestelyjä.

hyvä

useamman ammatin, niin voi välillä vaihtaa alaa, jos haluaa muutosta. Kyllä sinä varmaan sisimmässä tiedät, että haluat sairaanhoito-alalle, joten rohkeasti opiskelemaan vaan. Jos et nyt käytä tilaisuutta, niin se jää kaivelemaan.

Sairaanhoitajalta vaaditaan myös ylempänä mainitsemieni lisäksi stressinsietokykyä, kärsivällisyyttä ja nopeitakin reaktioita - aivan kuin voin kuvitella niille käyttöä lasten päiväkodeissa. Nimenomaan on "rikkaus" omata useampi ammatti. Ja elämä opettaa ja kokemukset. Tsemppiä!

Vielä..

Haaveammatin siitä tekee se, että saa auttaa ihmisiä ja voi tehä jotain todella hyödyllistä ja ehkä näkyvääkin ihmisten elämässä silloin, kun he apua todella tarvitsevat. Ja en nyt kuvittele mitään ylimaallista ihmisten pelastamista ja ihmeiden tekemistä, vaan sitä että vois ees jotenki auttaa toisia..

päivätyötä tekevä

että kyllä meitä löytyy. 6 viikon listassa 1 viikko vapaapäivä, pyhät ja viikonloput vapaat.Niin ja en ole terkkari.

leikkurissa

jos tykkää sen tyyppisestä työstä. Mielestäni saan olla asiakkaiden kanssa riitävästi tekemisissä anestesiapäässä ja heräämössä. Tarvitaan tietoja ja taitoja joita ei vuodeoastoilla tarvitse.
Työ on mielenkiintoista ja nopeatempoista. Joskus raskasta, kun olen seissyt 8 tuntia instrumenteissa, mutta aika menee nopeasti, kun on tarpeeksi mielenkiintoista. Tämä työ on todellakin muutakin kuin lääkärin avustamista. Meillä hoitajilla on iso rooli, teemmehän kaiken esivalmitelun.
Työ on vastuullista, koska potilaan henki voi konkreettisesti olla sinun käsissäsi esim. nukutetun potilaan hoito, lääkäri ei ole salissa koko aikaa, jos oma järki ei sano mitään niin eipä se lääkärikään osaa sielä kopistaan tulla auttamaan.
Työ on hyvin itsenäsitä ja samalla tiimityötä.

Todella mukava ja kiva työ, suosittelen :)

pätijöille oikea paikka

Täytyy olla oikeasti ja aina ollut seurallinen luonne, joka nauttii työkavereitten naljailusta ja kanamaisesta toisten nokittelusta.

Täytyy pystyä nauttien ilmestymään työpaikalle jo 10 min. ennen työajan alkua istumaan ja odottelemaan työpäivän alkuun kuuluvaa raportin alkamista. Elikkä tarkoittaa että kun aamuvuoro alkaa klo 7.00 niin sinä olet n. klo 6.25 pukukopilla vaihtamassa vaatteet valkoiseen kaapuun, josta kävelet kilometrin tunnelia tai steriilejä käytäviä pitkin työpisteeseesi ja olet siis toimistolla jo 10 min. ennen oikeata työajan alkua. Näin sinut on mahdollista hyväksyä hoitotiimiin tasavertaisena inhmisenä.

Täytyy olla nopeaälyinen, joka ei kysele tyhmiä. Täytyy olla myös ripeäotteinen joka sinkoaa heti potilaan tarvitessa (=silmän räpäyksessä) auttamaan. Täytyy aina tehdä vähän enemmän kuin muut työntekijät. Tämä on edellytys sairaaloiden edes tämäntasoiseen toimintaan kuin nyt niissä vallitsee. Eli kun kaikki työntekijät kilpailevat siitä kirkkaimmasta kruunusta keskenään niin homma toimii juuri ja juuri niin tehokkaasti kuin on välttämätöntä.

Turha haaveilla että vapaa-ajalla jaksaisi harrastaa mitään erityistä. Rahaa ei kulu, koska ei jaksa tai ehdi tehdä vapaa-ajalla mitään. Elämänsisällön on hyvin suurelta osin löydytttävä sairaalan seinien sisältä.

Olen tullut siihen tulokseen että ne kaikista luonnehäiriöisemmät tapaukset ja ne, jotka kokevat mahdollisesti tiedostamatonta syyllisyyttä olemassa olostaan, ovat niitä jotka hoitoalalle jäävät, eivätkä vaihda alaa. Esim. psykiatrisissa sairaanhoitajissakin on tapauksia, jotka myös itse tarvisivat hoitoa kun tuntee heitä vähän pintaa syvemmältä.

Alalla on ihmisiä jotka haluavat valtaa toisiin ihmisiin nähden ja nimenomaan sillä tavalla että saavat tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi kuin muut. Näin ollen ei sinänsä tarvitse ihmetellä että hoitajilla usein oma henk.koht. elämä menee huonosti tai he ovat ns. hankalia tapauksia perheen keskuudessa.

Mättöä

Olipas osuvasti kirjoitettu.
Voisin lisätä vielä sen, että vaikka alunperin alalle lähtisi sillä viattomalla mielellä että haluaa tosissaan auttaa ihmisiä niin varsinkin sairaalassa totuus on sitä (kokemus geriatrisesta vuodeosastosta) että nämä ihmiset joita "autat" ovat sinulle esineitä liukuhihnalla. Eli pitää aikalailla kovettaa itseään pärjätäkseen tällä alalla, jolloin myös katoaa aika paljon sitä empatiakykyä ja herkkyyttä mikä vaadittaisiin todella hyvän hoidon ylläpitämiseen. Läsnäolo on kaiken a ja o, mutta kiire on käytäntöä. Kiire on erittäin muodikas sana ja sen saa aikaan varsinkin kun motivaationa kiireelle on se tunnin, parin kahvi"paussi". Ja paljon näet vierestä huonoa hoitoa ehkä jopa voisi sanoa potilaan väärinkohtelua, mutta kaveriahan ei jätetä ja pian olet jo sokea sille mitä kollegasi ympärilläsi tekevät. Ja tosiaan kysymyksiä ei kovasti sallita eikä toisten reviireille astumista. Uutena saa olla aikalailla tuntosarvet pystyssä jotta aavistaa mikä on kirjoittamattoman lain mukaan sallittua ja mikä ei. Ja voi sitä motivaation puutetta. Herää kysymys miksi nämä hoitsut tekevät työtään jos vihaavat sitä niin paljon? Alanvaihto..? Mutta ei. Ja voidaan myös miettiä mitä auttamista se todellisuudessa on että lääkärin sana on kuin jumalan sana ja mitään ei kyseenalaisteta, lääkäri ei edes tunne potilaitaan kuin paperilla, väkipakolla syötetään ja juotetaan puolustuskyvyttömiä ihmisiä, niin että kyyneleet vierivät pitkin heidän ryppyisiä poskia, katseensa saa sydämesi särkymään (jos sinulla enää on sydäntä jäljellä), vanhuksille jopa ollaan vihaisia kun sairaudestaan johtuen esim. tuottavat hoitajille likapyykkiä (näin kauniisti kuvailtuna). Mitä auttamista sekin on, että väkisin syötetään kemikaaleja, miten ne parantavat tämän ihmisen elämänlaatua? Kemikaaleja, joiden haittavaikutukset ovat pahempia kuin oireet joihin kyseinen kemikaali on alunperin tarkoitettu. Puhumattakaan yhteisvaikutuksista muiden kemikaalien kanssa. Pillereita vaan väkisin poskeen ja hoitajalla on hyvä omatunto, "nyt minä autoin avutonta ihmistä". Todennäköisesti toinen haluaisi vain kuolla pois tai vähintäänkään ei ymmärrä miksi joku syöttää järkyttävän pahanmakuista mössöä hänelle väkisin. Miksi ylipäätään suljetaan ihmiset laitokseen? Sinne heidät on niin helppo unohtaa. Kuinka paljon hoitajien omasta pahoinvoinnista, kiireestä ja stressistä johtuvaa hoidon laiminlyöntiä joutuu tapahtumaan, ennenkuin yhteiskuntana otamme vastuun jokainen meistä yksilöinä ja katsomme peiliin?
Hyvin sanottu!

Nimenomaan näin se menee. Toisaalta ala vaatii hyvin epäitsekästä luonnetta. Työssäsi sinun tulee koko ajan ajatella muiden parasta, jo ihan perustarpeista lähtien. Monilla poliklinikoilla (joista minulla enemmän kokemusta) on usein niin kiire, ettei ehdi kunnolla edes syödä, ei hoitaja eikä lääkäri. Töitä painetaan lähes tauotta. Koko aika saa olla skarppina kaikessa mitä tekee, vastuu on suuri.

Alalla paljon työpaikkakiusaamista. Sairaslomalla olevia työntekijöitä vähätellään, ja heistä puhutaan paskaa selän takana. Hoitoalalla on myös paljon työtä pelkääviä. Toisaalta, kun palkkakin on niin huono, niin ihmekös tuo. Nettopalkka jää usein alle parin tonnin, ja sillä ei pk-seudulla ilman rikasta miestä elä. Matkustelusta ei tarvitse haaveillakaan. Monet hoitajat kertovat hakeutuneensa alalle siksi, koska tulivat siihen tulokseen, etteivät muualle pääse. Alalle ei siis tosiaankaan ole mitkään vaativat pääsyvaatimukset. Saa olla aikamoinen tyhjäpää tai sitten näkyvästi psykopaatti, ettei alalle pääse.

Ja kun miettii työn vaarallisuutta... Kaikki neulanpistotapaturmat (itselläni useampia verialtistustilanteita), lääkeaineille ja eritteille altistuminen, väkivaltaiset potilaat, taudit jne... Itsekin aina mietin, että kun on tarpeeksi varovainen, niin ei voi sattua mitään haaveria, mutta väärässä olin. Joskus välineet on viallisia, tai joutuu kärsimään muiden ihmisten virheistä. Tällä alalla siis todella täytyy olla valmis siihen, että voi saada jonkin tartunnan, vaikka kuinka yrittäisi siltä välttyä. Esim. narkkaripotilas voi olla todella arvaamaton ja aiheuttaa sellaisen vaaratilanteen, jossa työntekijä altistuu esim. HI-virukselle, hepatiitille jne.. Kaikelta on mahdoton suojautua. Myös paljon antibiootteja käsitteleviä hoitajia tutkittiin joskus (en nyt muista tutkimuksen nimeä), ja havaittiin heillä olevan paljon antibioottiresistanssia, eli tällöin heille on vaikea löytää taudille vastustuskykyistä antibioottia. Tämän vuoksi nykyään suositellaankin antibioottien käsittelyä hanskoin.

Ja alallahan ei ole paljoa työsuhde-etuja. Eli perus duunarimeininki. Ala ei sovi korkeaan elintasoon tottuneille, sillä näillä palkoilla ei tosiaan pääse rikastumaan. Hyvä kun selviää arjesta. Ja olet todella kiinni siinä työssä. Sillä ei ole väliä, kuinka ahkera tai hyvä olet työssäsi, sitä ei nimittäin palkita millään tavalla. Eli kehottaisin teitä nuoria tai vähän vanhempia alanvaihtajia miettimään kaksi kertaa, haluatteko varmasti tällaiselle alalle? Haluan kertoa mahdollisimman realistisesti tästä alasta, koska olisin itsekin nuorempana halunnut tietää paremmin, mihin pääni pistän. Jos olisin tämän kaiken tiennyt, en olisi tälle alalle hakeutunut. Tämä ala vaatii ihan äärettömän epäitsekästä luonnetta, ja todella suurta halua auttaa ihmisiä jopa oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Jo pelkkä sairaanhoitajan vuorotyö aiheuttaa terveyshaittoja. Jopa teollisuudessa on paremmin organisoitu vuorotyö. Itse olen vaihatnut alaa liiketalouteen. Siellä sentään on vähän positiivisempi työympäristö, ei tarvitse joka päivä pelätä potilaiden ja oman terveytensä puolesta, siistiä sisätyötä, parempi palkka, ja ahkeruudesta palkitaan.
moi. mä oon sairaanhoitaja kirurgisella vuodeosastolla ja tykkään iha hirveesti mun työstä! Voisko vaan olla että et sovi ihmisenä hoitajaksi, kun niin rumasti siitä alasta puhut? Mun mielestä on mahtavaa, kun saa auttaa potilaita ku ne on niin paskana. Ja hirveesti ne musta tykkää ja tulee hyvälle tuulelle kun saavun huoneeseen, jos nyt kehtaa itseään kehua! Ite suosittelen hoitoalaa (en lähihoitoa, se on oikeestaa pelkkää likasta duunii) kaikille joita kiinnostaa muiden kuin läheistenkin ihmisten kuulumiset. Ja miten kaikki jaksaa tosta palkasta valittaa. Ei pitäis olla tarkotus rikastua palkalla, kuhan saa maksettua laskut yms, vai kuinka? Ja mä käyn pari kertaa vuodessa ulkomailla ja elän hyvin ja onnellisesti perheen kanssa :) Liika raha voi vaa pilata ihmisen joka on onnellinen ilman omakotitaloa westendistä ja hienoja autoja. hyvää yötä kaikille<3
Suositan myös miettimään sairaanhoitajan uraa tarkasti. Minä esimerkiksi nuorena äitinä tein 5 ekaa vuotta määräaikaisuuksia, joulut ja juhannukset äiti töissä (olin vielä silloin yh). Kokeiltu on vuodeosastoja, päivystystä, tehoa ja leikkuria. Kokemusta on kertynyt reilusti. Itselleni ainut näin jälkikäteen huomioitava asia on työn huono palkkaus, työajat ja joissakin työpaikoissa huono ilmapiiri. Sain vielä aikanaan ensikosketusta alaanin kiireisellä kirurgian vuodeosastolla, jossa tuli opittua myös vääriä työtapoja. Näillä tarkoitan, kiireen jatkuvaa hyväksymistä, juoksemista asian kuin asian perässä, pitämättömiä ruokataukoja olen vuosien varrella pitänyt lukuisia, parhaimmillaan tauko on vasta seuraavan vuoron tultua töihin, toki juotavaa lennosta ym. ja vessaan voi hiipiä salaa.

Tästä lopputulemana nyt 10 vuoden jälkeen, sairastuin (fyysisesti) pari vuotta sitten osittain epäsäänöllisyyden tuomien haittojenkin vuoksi, se prosessi pysäytti, surullista tässä on, että työyhteisössäni ei osattu suhtautua "heikkouteeni" ja minua huomauteltiin päivittäin ties mistä sairauden tasapainottamisen aikana, esim. ruokailua ei ymmärretty. jne. Eli sairaalassa on paljon työpaikkakiusaamista, joka piiloutuu aina kaikenlaisen kommentoinnin alle. Luonteeltasi sinun tulee olla vahva, joustava, sinnikäs ja ennen kaikkea kaikessa tehokas, liika kysyminen voi olla pahasta.

Haluisin tuoda myös näkemykseni niille, jotka alalla kuitenkin ovat ja hakeutuville, että alassa on hyvät puolensakin niin kauan kun on itse hyvässä kunnossa, osaa suhtautua "menetettyihin aikoihin" läheisten kanssa (lasten kasvun huomaa helposti myöhemmin), hienoa on ollut lääketieteen ja sairaanhoidon yhteistyö, kun on nähnyt sitä parhaimmillaan, esim. pienen lapsen selviytyminen jostain pahasta kolarista ym. Elämän kirjon näkee ja kokee, parasta on ollut nähdä oikea vaikutus yksilön elämään! Sieltä todellinen kiitos (ja valitettavasti ainut) urani aikana on tullut.

Itse en aio jatkaa tätä alaa enää, opiskelen työn ohella mm. kasvatus ja kauppatieteitä, liiketalous ym. on tulevaisuuden haaveeni/toteutukseni, johon aion siirtyä noin 1,5 vuoden sisällä. En odota alanvaihdolta jotain paljon hienompaa. Osaltani hoidot on hoidettu/monet pelastetut "kohtalot" Koettu/autettu. Jos siis olet työsi tunnollisesti tekevä, mieti vielä hetki. Tämä niin kuin muutkin tällä palstalla olevat näkemykset ovat jokaisen yksilön kokemia. Jos siis olet/pyrit hoitoalalle, muista ettet hukkaa itseäsi!

huh huh

jollain on vähän pinna kireellä! jos ite voit noin huonosti töissäs ni vaihda alaa äläkä yleistä koskemaan koko hoitohenkilöstöä....................
Sairaanhoitajana, syventynyt psykiatrisen potilaan hoitotyöhön tiedän, että henkinen väkivalta, hoitajan sekä osaston kollektiivinen paha mieli on sanoinkuvaamattoman vahvasti läsnä jokapäiväisessa hoitoalan työssä. Jokaisen alalle haaveilevan tulee tutustua alla mainittuihin teoksiin, sillä paremmin ei voi kuvata esimerkkien kautta mihin on varauduttava, haaveillessaan hoitoalalle, ja mikä on hoitotyön luonne. Malli terveysalan käytännössä ja koulutuksessa ilmenevästä kateudesta, Eija Heikkinen/ Kertomuksia psyykkisestä väkivallasta terveydenhuollon työ- ja opiskeluyhteisöissä,Pirkko Sandelin/ Psyykkisen väkivallan muodot ja mielenterveydenhäiriöt terveydenhuollossa, Marena Mattila. Näitä löytyy netistä!
Hei!:) Mä haluaisin tietää mitä kannattaa opetella nyt yläasteella, että pääsisin sairaanhoitajaksi opiskelemaan? Kun ei ole mitään hajua mitä kannattaa opetella oikein kunnolla:/
Peruslaskutoimitukset tulee olla erittäin hyvin hallussa ja kertotaulut ulkoa, nämä helpottavat sairaanhoitajan työnkuvassa toimimista. Sairaanhoitajan työstä noin 80% on lääkehoitoa ja lääkelaskut ovat oleellinen osa päivittäistä työnkuvaa. Verrannolla laskeminen ja sen hallinta on aivan mahtava juttu! Anatomian ja fysiologian osaaminen sekä psykologian opinnot tukevat tulevia opintoja sekä käytännön työtä. Sairaanhoitajan työssä Sinulla on sekä vastuu tehtävästä että ihmisestä.
Kuukauden myöhässä tulee vastaus. Yläasteella kannattaa opiskella kaikkia aineita hyvin, että pääset esim. lukioon tai lähihoitajaksi ammattikouluun. Sairaanhoitajaksi opiskellaan ammattikorkeassa, joten siihen vaaditaan pohjalle lukio tai amis. Itse suosittelen lukioon menoa, koska siinä saa sen kolme vuotta aikaa "kasvaa" ja varmistua siitä, että todella haluaa sairaanhoitajaksi.
eri mieltä...

Toisaalta jos opiskelee lähihoitajaksi, niin pääsee näkemään alaa paremmin - työtehtävät ovat molemmilla perushoitoa, mutta saikut ottaa verinäytteitä, vastaavat lääkkeistä, suoneen iskevät lääkkeitä jne. Ne jotka menevät suoraan lukiosta opiskeleen saikuiks niin osa on sen verran pulassa, ettei osaa tehdä perushoitoa tai ole mitään hajua siitä - lähihoitajana saa kokemusta ja helpompi oppia uutta kun täysin kokemattomien pitää opetella ja sisäistää asiat lyhyemmässä ajassa (siis 3,5v).

Mutta ymmärrän senkin, että lukioon menee miettimään ja kasvamaan... lähihoitajana saa aina töitä, ja pystyy rahoittamaan tulevat opinnotkin kun lukion papruilla huonompi työllistyminen...?
Lähihoitajaksi ei kannata enää opiskella, koska sairaanhoitajat saavat nykyään lähäreiden paikat ja lähäreitä ei enää edes palkata kuin vanhustenhoitoon. Itse olen törmännyt kateuteen hoitotyössä ja nimenomaan silloin kun jatkokouluttautuu. Kaikista ei ole kollegiaalisiksi toimijoiksi, eikä itsenäisiksi toimijoiksi. Ne jotka lusmuilevat työssä ja nauttivat juoruilemisesta ovat ikävä lisä työyhteisössä. Innokas ja työstään pitävä hoitaja saa aika nopeasti näiden kyynistyneiden vihat osakseen. Tällöin voi huokaista helpotuksesta, että ei ole yksi heistä. On tärkeämpää olla työstä innostunut sekä motivoitunut oppimaan lisää. Kun vielä oikeasti olet potilaita kunnioittava hoitaja voit olla itsestäsi ylpeä. Itse otan pottuilut kehuina, sillä tiedän, että oma työtyytyväisyys herättää ns. kiusaajissa kiukkua. Osastonhoitajalta et varmastikkaan saa kehuja, sillä nämä työnvieroksujat ovat useastikkin niitä, jotka ovat hakoja pomoja miellyttämään ja jotkut pomot tykkäävät kun heitä mairitellaan. Mutta tärkeintä onkin se, että toimii omien eettisten arvojen mukaisesti ja aina työyhteisössä on toisiakin hoitajia, jotka ovat oikeasti hyviä hoitajia. Keskinäinen kunnioitus lisää työtyytyväisyyttä. Sairaanhoitajan työnkuva on mukavan haastava ja vaatii monenlaista osaamista, siksi pidän työstäni :) ja on mukavaa kun saa palkkaa auttamisesta. Sairaanhoitajaksi opiskellessa tehdään aluksi paljon lähihoitajan tehtäviä; syötetään potilaita, pestään potilaita sekä pedataan petejä, nämä työt opit riittävän hyvin työharjoitteluissa joista sitten edetäänkin sairaanhoitajien vaativiin työtehtäviin.
Lähihoitajana työskentelen mielenkiintoisessa työpaikassa. Palkka tosin on siis vuonna 2012 alle 2000/kk päivätyössä... Toimin terveyskeskuksessa ja teen kaikkea mitä sh:kin paitsi Marevan-määritykset, kun ne eivät ole hoitotasolla tai ovat poikenneet sitä ennen, iv-lääkitys ja tipan laitto. Teen sellaista mitä monet sh:t sanovat etteivät osaa. Kuitenkin he saavat korkeampaa palkkaa pelkästään koulutuksensa perusteella, oikein? On sairaanhoitajia, jotka eivät laita tippaa, eivät laita iv-lääkkeitä, eivät määrittele Marevan-annosteluja, eivät voi olla luukkupalvelussa, hoidontarpeenarvioinnissa, maksujen perimisessä esim. ilmoittautumisen yhteydessä, vakuutuksien yhteydessä, yks. lab.tulosten haussa jne... Eivät tiedä mitä tehdä lausuntojen ja lähetteiden kanssa. Eivät osaa laitta reseptejä koneelle eivätkä tiedä mitä reseptejä tulee laittaa ja mitä ei ja mitä C tarkoittaa reseptissä ja saavat parempaa palkkaa kuin minä lähärinä???
Vielä parempi on kun opiskelet th:ksi, jotka tulevat räyhäämään, jos olen laittanut lapsipotilaan vanhemman soittamaan heille soittoaikana. Koska kyllä minun tulisi tietää heitä paremmin tämän lapsen hoito. Ja he saavat vielä parempaa palkkaa kuin jopa sh:t.
Eli opiskele terv. hoitajaksi ja saat kaikki potilaasi muiden hoitoon itsellesi jää vain oikeus laittaa lab.lähetteitä. Sh:t ja lähihoitajat sitten saavat miettiä kaikkien jatkon....
Jopas oli kyynistä kyytiä.... Harmi jos tuollainen "yhteistyökuvio" teillä!
Meillä kotihoidossa minä olen tiimivastaavana, eli päivätyö -joustan tietty tarpeen mukaan. Lähäreiden kanssa yhdessä mietitään millainen hoito kenellekin vanhukselle parasta, ja onko aihetta konsultoida vastaavaa lääkäriä tms.

Arvostan sitä, että tiimissä on monenlaista osaajaa. Yksi on nopsa kotiaskareissa, toinen hyvä innostamaan ikäihmistä aktivoimaan omia resurssejaan ja osallistumaan, kolmas voi olla se paras kuuntelija - toki ne perustyöt tehdään aina ensin. Tehdään ns. yhteistä sotasuunnitelmaa. Minä tapaan vanhuksia harvemmin, mutta olen se linkki omaisten, hoitavan l'ääkärin/osaston jne välillä ja opastan ja ohjaan lähäreitä sen mukaan. KAIKKI ovat ihan yhtä tärkeitä siinä linkissä ! Ihan turhaa kenenkään päteä.....

t. th
Sinulle "euko" sen verran, että tulee muistaa kuinka paljon on juuri lähihoitajissa ns. pyrkyreitä, miellyttäjiä ja osaavat muka kaiken. Mutta todellisuudessa ei hallita tai tiedetä asioista. Lähihoitajan ja sairaanhoitajan koulutuksesta ei voi puhua edes samana päivänä. Vastuu ja koulutus sekä kliininen osaaminen ja käytännön harjoittelut aivan eri luokkaa. Mielestäni näytöin suoritetut jaksot ontuvia ja hyvinkin suppeita lähihoitajien koultuksessa.

Luullaan myös, että th-on jotenkin osaavampi koulutuksen suhteen, mutta ei se niin ole vaan myös th- koulutuksessa kliiniset harjoittelujaksot erittäin suppeita verrattuna sh-koulutukseen.

Luulen, että lähihoitajilla useinkin on kateus palkkauksen suhteen. Mutta palkkaus työn ja kokemuksen mukaan. Vastavalmistuneet lähihoitajat ovat yleensä halpavaihtoehto, mutta todellisuudessa he eivät voi osata samaa kuin sh. Nyt ilmeisemmin myös heitä käytetään hyväksi monessa työpaikassa koska palkka parisataa heikompi ja he hyppäävät vaikka kaivoon ja tekevät kaiken mitä esimiehet hänelle sanovat.

Sairaanhoitaja on aina kliinisen hoittyön asiantuntija työryhmässä.
Sinulle -th- ja muillekkin. Joku voi luulla, että on hyvä työyhteisö, mutta se on usein vain harhakuvitelmaa. Kauniita korulauseita.

Tiimivastaavana toimiminen vaatii laajaa osaamista kliinisestä työstä, johtamisesta ja tilanteiden hallinnasta. Mutta se vaatii myös kokemusta, koulutusta. Onko pelkällä th-tähän riittävät valmiudet?

Minusta on jotenkin harhakuvaa, että tiimivastaava ja varsinkin terveydenhoitaja niin hänellä ei yksinkertaisesti voi olla kllinisestä työstä osaamista esimerkiksi kotihoidossa tai akuutissa paikassa. Koulutuksessa th;lla hyvinkin suppea kliininen harjoittelu ja osaaminen sekä harjoittelujaksot hyvinkin kapea-alaisia jos vertaa esimerkiksi sh-koulutukseen.

Mihin tämä maailma oikein menee? Valitaan th-osastonhoitajiksi, tiimivastaaviksi jne ja useinkaan heillä ei ole kuin th-koulutus. Mihin on kadonneet kokeneet ja koulutuksen saaneet henkilöt? Siis henkilöt joilla on vankka koulutus, kokemus ja kliininen osaaminen? Johtaja ei voi olla pelkällä peruskoulutuksella, vaan se vaatii hyvin paljon muita lisäelementtejä ja koulutusta.

Onko tämä yksi syy kun työyhteisöissä ja terveydenhuollossa voidaan huonosti?
Siis mitä ihmettä edellinen oikein selittää? Th- tutkintoon sisältyy sh- koulutus. Itse opiskelin kolme vuotta sh- opintoja jonka jälkeen vuosi th- opintoja päälle. Työskennellyt olen lasten teholla, leikkurissa ja nyt tk:ssa. Ihan on osaaminen riittävää.
Joo, en tiedä mitä tuo tuossa selitti, jokainen nykyään valmistuva terveydenhoitaja on ensin valmistunut sairaanhoitajaksi! Et silleen.....
Sairaanhoitajan työ on vastuullista ja monipuolista. Mutta siinä on myös varjopuolensa. Sh tekee sihteereiden, lääkäreiden ja lähi-perushoitajien töitä saamatta kuitenkaan siitä palkkaa. Tämä tapahtuu huomaamatta ja onhan se hienoja tehdä ko. hommia, mutta kannattaisi varmaan miettiä, että niitä voisi tehdä joku muu ammattiryhmä jolle ne paremmin kuuluisi ja siitä palkan nostavat. Tämä on yleensä juuri isojen yliopistosairaaloiden ongelma. Itse tympäännyin tuohon ja nyt saan saman palkan pienemmällä työpanóksella. Minusta kun ph/lh voi sen lihakseen annettavan kipulääkkeen pistää, jakaa lääkkeitä jne. mihin he koulutuksensakin ovat saaneet, joten sekin on sh:lta pois. Tää on vain mun mielipide. Toisissa paikoissa taas sh ja ph:n työnkuva ei eroa paljoakaan. karrikoudusti sh vastaa aina lääkkeistä ja siltä voi kysyä - thats it.
sairaanhoitajaks kouluttautuminen on kasvattavinta ja pelottavinta mitä mulle on ikinä tapahtunu! Viisastut niissä harjotteluissa sen verran että alat näkee elämää täysin uudessa valossa! Ensimmäiset harjottelut on hirveitä, kun joutuu niin kovaan paikkaan ja kovaan maailmaan (riippuu tietty harkkapaikasta) mut suosittelen helvetisti alaa oli neula ja verikammoo tai ei ollu. siihenki tottuuu uskokaa tai älkää
Uusi sivusto avattu! Sairaanhoitajafoorumissa juuri nyt puhutuimmat aiheet, keskustele, anna äänesi myös kyselyihin.

http://sairaanhoitajafoorumi.omasivu.fi/
Ite oon miettiny, että onkohan minusta sairaanhoitajaksi, kun olen tosi herkkä ja itken helposti. Kuolema on mulle vaikea asia, mutta kuitenkin haluaisin auttaa ihmisiä
älä edes mieti, hoitoalat ovat kaikki täysin p**seestä. Ala on täysin mielipuolinen, mielivaltainen, eiei, ei ikinä hoitoaloja jos haluat säilyttää järkesi ja terveytesi
Kyllä koulutukseen nähden ihan liian pieni palkkainen. Täytyy osata vaikka mitä ja kiitosta ei tule koskaan. Katselkaa myös palkkoja. Yksityisellä puolella alkaen 2200 eli sama kuin lähihoitajilla.

Olet siivoja, roskienviejä, suihkuttaja, kylvettäjä, petaaja jne vaikka pitäisi olla asiantuntija.

MInusta nämä kaikki edellämainitut tehtävät voisi siirtää kokonaan lähihoitajille ja erityisosaaminen sairaanhoitajille.

Ala toisaalta liian yliarvostettu. Työ on raskasta, vastuullista, käskytystä, huonoa työilmapiiriä, ilkeitä selkäänpukottajia ja kaikenmaiilman pätijöitä.

Hae vaikka tekniselle alalle niin palkkakin on puolet parempi ja lähes aina päivätyötä. Kuntaas hoitoala tarjoaa lähes aian uuvuttavaa kolmivuorotyötä.

Ulkomailla hoitajien palkka paljon parempi esimerkiksi Norjaan haettiin Mol;in sivustolla sairaanhoitajia ja lähtöpalkka oli 5088€ kk. Henkilökuntaa myös puolet enemmän.
Sh:n työ on oikeasti rankkaa. En suosittele kenellekään. Etenkään perheelliselle. Omille lapsille olen sanonut että älkää ikinä lukeko hoitoalalle..
Palkka on todella huono päivätyöläisenä. Alle 2000 jää käteen vaik olis ollut pitkäänkin töissä.
En halua provosoida vaan olla rehellinen.
Olen ollut aina pidetty hoitaja sekä työkaveri eikä kukaan varmasti osaa edes kuvitella kuinka paljon minua harmittaa valitsemani ammatti. En halua purkaa harmiani työkavereihin, se on epäkollegiaalista.
Haaveissani on vielä opiskella jokin muu ammatti, jossa ehtisi pitää kunnon taukoja.
Lastentarhan opettajana voit heittää keikkaa esim. sairaalan lastenpsykiatriella osastolla tai muulla vastaavalla, saat hieman tuntumaa sairaalaympäristöön ja vuorotyöhön, ehkä myös kotikäynteihin. Lasten sairaalat saatta tarvita tilapäistä apua esim esiopetukseen. Soittele ja kuulostele mitkä mahikset tutustua sairaalaympäristöön sinulla voisi olla. Ehkä päätös opiskeluun ratkeaa käytännön kokemuksen kautta? Mutta jos haet aikuisten puolelle on asia ihan toinen. Opiskelu kannattaa aina mutta käytäntö opettaa, tsemppiä!
Itse opiskelen sairaanhoitajaksi, ja toiselle vuodelle ollaan menossa. En koe itselle täysin oikeaksi alaksi,toisaalta en ihan vääräksikään. Paljon riippuu työpaikan ilmapiiristä,kuinka siellä viihtyy ja koulussa koulun ilmapiiri ja opettajien ammattitaito ja kiinnostus alaa kohtaan ovat omiaan luomaan motivaatiota. Oma motivaatio alkaa olla kateissa ja ensimmäinen vuosi oli rankka. Toisaalta odotan mielenkiinnolla tulevaa vuotta sillä pääsee tekemään muutakin kuin perushoitoa. Lukiopohjalta menin lukemaan saikkariksi ja välillä tuntuu että tippuu kärryiltä kun tulee paljon asiaa. Palkka alalla on mitä on mutta voisi se huonompikin olla ja itse olen tämän hetken palkkaukseeni tyytyväinen. Töitä kyllä riittää.
Ps. Itsellä neulakammo muttei ole ollut este tähän asti. En kyllä ole tottunutkaan neuloihin.
Huonosti palkattua koiran hommaa: pääkaupunkiseudulla palkka kaikilla kokemuslisillä n. 2600 euroa, siitä jää käteen 1800 €. Siitä parempaa palkkaan et tuu koko urallasi saamaan. Töitä joka paikassa ihan kamalasti, kiirettä, kellon ja tekemättömien töiden perässä juoksemista. Pitää olla kova kutsumus tai luonnehäiriö, että tuota yhtälöä jaksaa...
Pidän sairaanhoitajan työstä, koska siinä tapaa mahtavia ihmisiä, oppii joka päivä uutta ja työ on hyvin monipuolista. Inhoan työn aiheuttamaa joka päiväistä stressiä ja riittämättömyyden tunnetta, kun et ehdi tekemään kaikkia töitäsi tai edes syömään. Kauhistuttaa, kuinka paljon hoitovirheitä todellisuudessa tapahtuu kiireen vuoksi. Hoitajat yrittävät parhaansa, mutta se ei riitä.

Lisäksi 3-vuorotyö rajoittaa sosiaalista elämää valtavasti eikä palkkakaan ole kummoinen. Joudut suunnittelemaan suunnilleen 2kk etukäteen, jos haluat jonkun viikonlopun vapaaksi ja silloinkaan ei ole varmaa että vapaan järjestäminen onnstuu...
Itsekin mietin alanvaihtoa. Olen ajatellut sairaanhoitajan tutkintoa. Kiitoksia kommenteista, koska ne vain vahvistavat omaa valintaani. Pieni palkkaus ei haittaa. Nykyisessä ammatissani saisin suurempaa palkkaa, mutta kiinnostus on lopahtanut :(
 /   /  /  / Sairaanhoitajan työ!?

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta