ACL ja toipuminen

Kinttunen

Minulle on tehty acl-rekonstruktio marraskuussa viime vuoden puolella. Joulukuussa leikatun jalan pohkeeseen tuli laskimotukos, jota nyt liotellaan Marevanin avulla toukokuun loppuun asti. Toipuminen on ollut hidasta mutta kumminkin eteenpäin on menty. Mutta nyt iski takapakkia... Aloitin työmatkapyöräilyn pari viikkoa sitten, noin 30 km päivässä. Alkuun meni hyvin, tosin jalka on edelleen ollut voimaton, kaikkia ylämäkiä ei pysty ajamaan. Nyt polvi on tosi jäykkä, Taivuttaminen on työlästä ja polven takana on suuri patti, nestettä luulisin ja levossakin jalka on kipeä. Tosin kipu on takana, pohkeen ylä-osassa ja osittain myös polven sisäsivulla. Olen koettanut venytellä, kun jalka tuntuu siltä että vaatisi kunnon venyttelyä, mutta ei se ole auttanut. Onko muilla kokemusta, onko tämä nyt sitten vain liiallista rasitusta vai kummitteleeko siellä se laskimotukos, kun kipu ei ole siinä suoranaisesti leikkauskohdassa... Kai tästä on tohtorin juttusille hankiuduttava, ei edes käveleminenkään tahdo sujua tällähetkellä :((

9

1639

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pelkokerroin1000

      Kannaattaa varmuuden varalta käydä lääkärissä. Todennäköisesti tuo on vain nestettä, mutta kannattaa varmistaa asia lääkärillä. Jalka on todennäköisesti vain vetänyt herneet nenään liiasta rasituksesta. Sitten voi olla kait joku jännerevähdys, joka siis liittyy siihen reisilihaksesta otettuun jänteeseen. Tapasin kuntoutuksessa yhden tytön, jolla oli joku jännerevähdys liittyen juuri tuohon kohtaan takareidessä, josta jännettä oli otettu uuteen varaosaan.

    • jalan turvotus

      Moikka oliko sulla leikkauksen lälkeen kuinka paljon turvotusta pohkeessa ja muualla. Itselläni nyt nilkkakin vähän turvonnut ja pientä kuumeilua. Soitin lääkärille ja se sanoi että seurataan pari päivää ja jos kuumeilu jatkuu niin pitää mennä käymään. Koska sait kävellä ilman keppejä minulle lääkäri sanoi että 3 viikkoa varauskielto ja sen jälkeen kipujen mukaan astuminen. Acl:n lisäksi minulla oli joku pieni rustovaurio jossa luu näkyi kooltan n. puoli cm ja ulompaa kierukkaa poistettiin n. 1/3 osaa.

      • toipumassa

        HEI! Piti taas ruveta kyselemään toisten kokemuksia toipumisesta ACL-korjauksen jälkeen. Kyllähän tuo melkoinen operaatio oli mutta nyt onneksi jo takanapäin. Sauvojen kanssa saa vielä kipsutella varmaan melko pitkään. Ohjeistus oli et 3-4 vko, kävelyn täytyy sujua nilkuttamatta. Oli aika rajun näköinen meikäläisenkin jalka vielä pari viikkoa leikkauksen jälkeen, polven yläpuolelta aina nilkkaan asti verenpurkaumia täynnä ja erittäin "kauniin" värinen. Nyt alkaa näyttää jo vähän normaalimmalta. Kuinka kauan muilla on mennyt keskimäärin et saa nostettua kantapään peppuun saakka?? Se tuntuu olevan vaikein asia ainakin tällähetkellä. Tosin operaatiosta on kulunut vasta kolmeviikkoa. Koukistus ja ojennus onnistuu melko kivuttomasti mut jää vielä alle 90 asteen. Liikkuminen on vielä melko vähäistä kipeytyy aika lailla kun vähän pidempiä matkoja kävelee. Olen miettinyt tuota saisaslomaa et ei ehkä tule vielä riittämään 26.6.09 saakka. Mitä kokemuksia on muilla siitä millaisella aikataululla jalka on siinä kunnossa et voi sanoa sen olevan työkuntoinen?? Kirjoitelkaahan kokemuksia! HYVÄÄ KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE!


      • korjattu
        toipumassa kirjoitti:

        HEI! Piti taas ruveta kyselemään toisten kokemuksia toipumisesta ACL-korjauksen jälkeen. Kyllähän tuo melkoinen operaatio oli mutta nyt onneksi jo takanapäin. Sauvojen kanssa saa vielä kipsutella varmaan melko pitkään. Ohjeistus oli et 3-4 vko, kävelyn täytyy sujua nilkuttamatta. Oli aika rajun näköinen meikäläisenkin jalka vielä pari viikkoa leikkauksen jälkeen, polven yläpuolelta aina nilkkaan asti verenpurkaumia täynnä ja erittäin "kauniin" värinen. Nyt alkaa näyttää jo vähän normaalimmalta. Kuinka kauan muilla on mennyt keskimäärin et saa nostettua kantapään peppuun saakka?? Se tuntuu olevan vaikein asia ainakin tällähetkellä. Tosin operaatiosta on kulunut vasta kolmeviikkoa. Koukistus ja ojennus onnistuu melko kivuttomasti mut jää vielä alle 90 asteen. Liikkuminen on vielä melko vähäistä kipeytyy aika lailla kun vähän pidempiä matkoja kävelee. Olen miettinyt tuota saisaslomaa et ei ehkä tule vielä riittämään 26.6.09 saakka. Mitä kokemuksia on muilla siitä millaisella aikataululla jalka on siinä kunnossa et voi sanoa sen olevan työkuntoinen?? Kirjoitelkaahan kokemuksia! HYVÄÄ KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE!

        Joo tosiaan on jalka nilkkaan asti aika hurjan näköinen. Itselläni tulee leikkauksesta ensi ma 2 viikkoa ja ojennuksesta puuttuu n 20 astetta ja koukkuun ei ihan mene 90 astetta ja kolme viikkoa varauskieltoa jalalla. Liikeharjoituksia ei oiken pysty vieläkään tekemään kun sattuu polven etuosaan todella paljon kun yrittää jalkaa nostella. Kontrolli on vasta 6 viikkoa leikkauksesta ja silloin arvioidaan fysioterapian tarve. Sairasloma minulla on tällä hetkellä heinäkuun loppuun ja eipä tiedä riittääkö koska työ on fyysisesti niin raskas ja jalat joutuu todellakin rasitukseen siinä. Teen asfalttitöitä ja esim. mietin kestääkö jalka työntää kottikärryjä jyrkkään ylä/ala mäkeen joka täynnä massaa painaa yli 100kg ja kiipeillä kuorma-auton lavalle ja hyppiä sieltä pois. Mutta aika näyttää ja parantaa haavat. Hyvää kesää kaikille :D


      • Kinttunen
        toipumassa kirjoitti:

        HEI! Piti taas ruveta kyselemään toisten kokemuksia toipumisesta ACL-korjauksen jälkeen. Kyllähän tuo melkoinen operaatio oli mutta nyt onneksi jo takanapäin. Sauvojen kanssa saa vielä kipsutella varmaan melko pitkään. Ohjeistus oli et 3-4 vko, kävelyn täytyy sujua nilkuttamatta. Oli aika rajun näköinen meikäläisenkin jalka vielä pari viikkoa leikkauksen jälkeen, polven yläpuolelta aina nilkkaan asti verenpurkaumia täynnä ja erittäin "kauniin" värinen. Nyt alkaa näyttää jo vähän normaalimmalta. Kuinka kauan muilla on mennyt keskimäärin et saa nostettua kantapään peppuun saakka?? Se tuntuu olevan vaikein asia ainakin tällähetkellä. Tosin operaatiosta on kulunut vasta kolmeviikkoa. Koukistus ja ojennus onnistuu melko kivuttomasti mut jää vielä alle 90 asteen. Liikkuminen on vielä melko vähäistä kipeytyy aika lailla kun vähän pidempiä matkoja kävelee. Olen miettinyt tuota saisaslomaa et ei ehkä tule vielä riittämään 26.6.09 saakka. Mitä kokemuksia on muilla siitä millaisella aikataululla jalka on siinä kunnossa et voi sanoa sen olevan työkuntoinen?? Kirjoitelkaahan kokemuksia! HYVÄÄ KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE!

        Kyllä tämä palautuminen hidasta on täytyy sanoa. Mulla on nyt kohta puoli vuotta toimenpiteestä ja aika vaivaiselta tuntuu vieläkin vaikka työtä olen jalan eteen tehnyt oikein tosissaan. Mutta pienikin askel eteenpäin tuntuu mahtavalta! Minä teen sähköhommia, olen ollut töissä kohta kolme kuukautta. Vielä on vaikeuksia tikkaille nousussa ja huomaamattaan sitä turvautuu terveeseen jalkaan liiaksi. Ja tästähän sitten on ollut seurauksena mahtavia lonkkasärkyjä vastakkaiseen lonkkaan! Huomaan että työn tohinassa on oikein keskityttävä siihen että yrittää toimia jaloillaan normaalisti. Heti kun keskittyminen herpaantuu, huomaa taas tekevänsä väärin. Samoin oli heti toimenpiteen jälkeen kävelemisen kanssa! Joka askel piti ajatella, muutoin alkoi vaappua ontuen eteenpäin....Mutta kyllä se nyt jo sujuu, mutta toisinaan polvi on niin arka että pakosti ontuu. Huomaan nyt että tuo pyöräily on ainakin mulle se oikea liikuntamuoto, ei kesällä minneen salille viitsi mennä hikoamaan. Ja pyöräily ei sillätavoin rasita, mitä nyt alkuun tuli vähän liioiteltua matkojen pituudessa ja sain polven turpoamaan. Tarkasti kannattaa kuunnella itseään, miltä tuntuu ja onko järkevää. Eikä revittele yli sietokyvyn, sekin taito eli siis itsetuntemus on ollut mulle hankalaa. Sitä vaan ei meinaa uskoa omia tuntemuksiaan ja yrittää liikaa. Tasapaino kuntoilun, työn ja levon kesken on avainsana :D


      • Korjaukseen pettynyt
        toipumassa kirjoitti:

        HEI! Piti taas ruveta kyselemään toisten kokemuksia toipumisesta ACL-korjauksen jälkeen. Kyllähän tuo melkoinen operaatio oli mutta nyt onneksi jo takanapäin. Sauvojen kanssa saa vielä kipsutella varmaan melko pitkään. Ohjeistus oli et 3-4 vko, kävelyn täytyy sujua nilkuttamatta. Oli aika rajun näköinen meikäläisenkin jalka vielä pari viikkoa leikkauksen jälkeen, polven yläpuolelta aina nilkkaan asti verenpurkaumia täynnä ja erittäin "kauniin" värinen. Nyt alkaa näyttää jo vähän normaalimmalta. Kuinka kauan muilla on mennyt keskimäärin et saa nostettua kantapään peppuun saakka?? Se tuntuu olevan vaikein asia ainakin tällähetkellä. Tosin operaatiosta on kulunut vasta kolmeviikkoa. Koukistus ja ojennus onnistuu melko kivuttomasti mut jää vielä alle 90 asteen. Liikkuminen on vielä melko vähäistä kipeytyy aika lailla kun vähän pidempiä matkoja kävelee. Olen miettinyt tuota saisaslomaa et ei ehkä tule vielä riittämään 26.6.09 saakka. Mitä kokemuksia on muilla siitä millaisella aikataululla jalka on siinä kunnossa et voi sanoa sen olevan työkuntoinen?? Kirjoitelkaahan kokemuksia! HYVÄÄ KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE!

        Itsellä kolme kuukautta leikkauksesta eikä vieläkään koukistu kuin 90 astetta. Tosi hidasta on ollut alusta saakka. Fysikaalisen ohjeita ei pysty tarkkaan noudattamaan, kun olen niin paljon jäljessä "normaalista" aikataulusta, jonka mukaan kuntoutusohjeet on tehty. Koko ajan täytyy itse tunnustella kroppaa ja soveltaa ohjeita kulloiseenkin päivään ja polven olotilaan sopivaksi. Tuntuu, että yksin tässä jäätiin vaivojen kanssa, mitään apua, joka olisi merkittävästi auttanut, en ole vielä mistään saanut, en lääkäreiltä enkä fysioterapeutilta.

        Jos olisin ennen leikkausta tiennyt, että elämä on tällaista korjausleikkauksen jälkeen, en olisi mennyt leikkaukseen lainkaan. Ennen leikkausta pystyin sentään kävelemään normaalisti, nyt sekään ei vielä kunnolla onnistu.


      • hidasta
        Korjaukseen pettynyt kirjoitti:

        Itsellä kolme kuukautta leikkauksesta eikä vieläkään koukistu kuin 90 astetta. Tosi hidasta on ollut alusta saakka. Fysikaalisen ohjeita ei pysty tarkkaan noudattamaan, kun olen niin paljon jäljessä "normaalista" aikataulusta, jonka mukaan kuntoutusohjeet on tehty. Koko ajan täytyy itse tunnustella kroppaa ja soveltaa ohjeita kulloiseenkin päivään ja polven olotilaan sopivaksi. Tuntuu, että yksin tässä jäätiin vaivojen kanssa, mitään apua, joka olisi merkittävästi auttanut, en ole vielä mistään saanut, en lääkäreiltä enkä fysioterapeutilta.

        Jos olisin ennen leikkausta tiennyt, että elämä on tällaista korjausleikkauksen jälkeen, en olisi mennyt leikkaukseen lainkaan. Ennen leikkausta pystyin sentään kävelemään normaalisti, nyt sekään ei vielä kunnolla onnistu.

        Kuullostaa pelottavan tutulle ongelmasi saada polvi taipumaan... suosittelen hankaluuksista huolimatta yhteydenottoa leikanneeseen lääkäriin.

        Itselläni syy hitaaseen liikeradan palautumiseen olikin leikkaustekninen virhe. Ei silti, että sinun kohdallasi olisi niin, mutta kovin hitaaltahan tuo paraneminen kuullostaa. ( Oletuksena, että olet jaksanut polveasi säännöllisesti jumpatata ja voimistaa.)


    • myöskin acl toipuja

      Itselläni leikkaus oli viime vuoden syyskuussa ja vieläkin tuskailen jalan kanssa. Varsinkin kun olen tanssija ja pitäisi pystyä treenaamaan, mutta jalassa ei ole tarpeeksi voimaa ja tasapaino on aivan hukassa, enkä lisäksi luota siihen enää. Minustakin joskus tuntuu, että (liiasta)rasituksesta ottaa jalka nokkiinsa ja turpoaa hieman, mutta yleensä ei vaivaa kuin päivän tai pari, joten sinun tapauksessasi kannattaa ehdottomasti käydä lääkärillä kääntymässä.

      Onko teillä palautunut lihasmassa kuinka nopeasti? Minulla on leikattu jalka edelleen silmin nähden kapeampi, tosin ei ihan kauheasti, vaikka olen treenannut sitä kunnolla.

      Oma suurin ongelmani on, että polvi rutisee ja naksuu ihan tappiin ojentaessani. Ei varsinaisesti satu, mutta aika inhottavalta tuntuu. Tämä rutina aivan selkeästi sijoittuu vain yhteen leikkaukohtaan, eli tuohon polven ulkosyrjässä olevaan arpeen. Onko muilla jäänyt polvi rutisevaksi vai onko kyseessä joku vika? Fysioterapeutti ja leikannut lääkäri olivat kuitenkin viimeisellä kontrollikäynnillä erittäin tyytyväisiä jalkaani ja omaan työhönsä, sanoivat että "poikkeuksellisen" hyvältä näytti jalka, joten en ole uskonut mihinkään virheeseen sieltä puolelta.

      Noh, leikkaus on aina leikkaus ja siitä ei voikaan toipua ihan muutamassa kuukaudessa. Itse edistyin hyvää vaihtia ja tunsin itseni kuolemattomaksi kun olin saanut kepit pois ja sitten liukastuin ja sisäreisilihakseni repesi. Voin sanoa, että kipu oli aivan järkyttävä, paljon pahempi kuin itse acl:n repeäminen! Kolmeen päivään en voinut tehdä yhtään mitään, en edes seisoa, joten ottakaa rauhallisesti!

      Yhdellä jalkapalloilijaystävältäni meni koko polvi pelissä rikki, siis kaikki jänteet katkesi ja kierukat meni ym. Hänellä koko leikkaus ja kuntoutus oli todella paljon rankempaa ja morfiinin höyryistä ja hän sanoi, että vasta puolentoista vuoden jälkeen ruperi jalka tuntumaan taas samalta kuin ennen haaveria. Nykyään hän pelaa taas normaalisti. Joten saakaamme tästä tarinasta voimia:)

      • Kinttunen

        Kävin puolivuotis-kontrollissa toukokuun lopulla ja lääkärin mielestä kaikki on hyvin. No oikeastaan hyvin on myös minun mielipiteeni, eihän tästä varmaan enää samanlaista koipea tule kuin se oli ennen tapaturmaa.

        Nyt kun peilistä katson niin kyllä minullakin on leikattu jalka edelleen huomattavasti ohuempi, etenkin pohje. Reisilihas on vahvistunut kyllä lähes samankokoiseksi kuin terveessä jalassa.

        Edelleen on suoristaminen ei nyt suorastaan kivuliasta mutta inhottavaa kaikkine rutinoineen ja paukahduksineen. Minulla isommat rutinat kuuluvat ja tuntuvat alemman leikkaushaavan tietämillä sekä polvilumpion "sisä"-puolella. Kyykkyyn en uskalla mennä ilman tukea, ehkä sekin jo onnistuisi, mutta jotenkin en vielä luota polveen....Tasapaino on mitä on, mutta ehdottomasti se on parempaanpäin menossa!

        Marevanit sain lopetella toukokuussa ja senpuoleen jalka tuntuu olevan kondiksessa. Jatkan edelleen pyöräilyä kun se tuntuu kaikkein parhaimmalta liikuntamuodolta. Minä, entinen himo-kävelijä, en nykyään pidä yhtään kävelemisestä, siinä polvi tuntuu kipeytyvän melko pienistä matkoista. Mutta sitäkin koitan tasapuolisuuden vuoksi harrastaa pari kertaa viikossa puolentoista tunnin ajan kerrallaan.

        Kärsivällisyys tässä on ollut koetuksella todella, mutta ahkera harjoittelu ja liikkuminen ovat ainoa tie eteenpäin!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta

      Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä
      Lieksa
      90
      3940
    2. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      43
      3742
    3. Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!

      1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille
      Maailman menoa
      605
      3738
    4. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      14
      2383
    5. Näytit nainen sanoinkuvaamattoman ihanalta

      En voi unohtaa sinua. Pohdin nyt sinua.
      Ikävä
      72
      2332
    6. SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat

      SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka
      Maailman menoa
      328
      1995
    7. Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?

      Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.
      Tunteet
      124
      1976
    8. Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu

      Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.
      Maailman menoa
      187
      1816
    9. Ketä ammuttu ?

      Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?
      Juupajoki
      28
      1489
    10. Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari

      Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,
      Ikävä
      66
      1382
    Aihe