moi!

Moro :)
Meillä on tällä hetkellä 16-viikkoinen kaveri, joka haettiin kotiin sen ollessa 7 viikkoa vanha. Me aloitettiin luoksetuloharjoitukset (jos niitä voi harjoitteluksi kutsua) jo heti kotimatkalla. Eli kun mentiin pisulle matkalla aina tietyin väliajoin, oli pentu vapaana. Aina välillä sitten huudettiin sen nimeä ja taputettiin käsiä yhteen niin se juoksi innoissaan meidän luokse ja sitten sen tullessa kohti, hoettiin sitä Tänne-sanaa. sit kauheet rapsutukset ja lässytykset päälle :D Ja tätä tehtiin näin ihan leikkimielessä monta viikkoa ja kyllä se siitä sitten alkoi oppimaan, välillä ollaan treenattu ihan namien kanssa, välillä palkkioksi riittää ne rapsutukset ja leikkimiset. Mutta siis aloitettiin heti, kun pennun saimme.

Panta laitettiin kaverille kaulaan noin 9-viikkoisena. Aluksi se vierasti sitä kamalasti ja yritti rapsuttaa sitä pois eikä tehnyt tarpeitaan pannan ollessa kaulassa, mutta kun annettiin sen olla vain yhteen menoon kaulassa niin kahdessa päivässä se tottui siihen niin, ettei yrittänyt kertaakaan saada enää pois.

Hihnassa oleminen aloitettiin vähän myöhemmin, ehkä 10 viikon ikäisenä, ja silloinkin pidettiin aika paljon vielä vapaana. Ensiksi kiskoi ja repi kamalasti ja yritti päästä pois, mutta sitten kun sen huomion kiinnitti johonkin muuhun (esim. keppiin) niin loppujen lopuksi unohti koko hihnan.

No käydään avokin kanssa töissä molemmat, tosin usein meillä on eri aikana työt, mutta pentu joutuu olemaan yksin korkeintaan 6 tuntia kerrallaan. Koko muun ajan tietenkin ollaan pennun kanssa, tuossahan se on kun samassa talossa ollaan. Ja ei, pennun touhuissa ei tarvitse/edes kannata olla koko aikaa mukana. Jos sen kanssa koko ajan leikkii, se oppii siihen, että sen kanssa leikitään aina, eikä se välttämättä opi leikkimään yksin lainkaan. En osaa yhtään sanoa, kauanko leikin ja touhuan sekä koulutan koiraani päivässä, sillä en koe sitä minään pakollisena tekemisenä kuten imurointi, vaan sitä tapahtuu koko ajan vähän ja välillä enemmän. Vähän sama kuin minulta kysyttäisiin, että kuinka paljon vietän aikaa avomieheni kanssa päivittäin. Vaikea vastata :D Mutta siis, pennun kanssa tulee touhuta ja leikkiä, sekä pitää koulutushetkiä, mutta sen pitää myös osata touhuta itsekseen.

Autolla mentiin ihan alusta alkaen lähes päivittäin ja eri paikkoihin, eli sosiaalistaminen aloitettiin jo 7 viikon iässä. Tavattiin lähinnä ihmisiä eri paikoissa ja myös joitain tuttuja koiria jo 8-viikkoisena. Nyt ollaan jo tutustuttu muutamiin vieraisiinkin koiriin tässä naapurustossa. Hyvin on onnistunut kaikki.


Olet oikeassa siitä, että pentu/koirakirjat eivät kerro kaikkea, vaan käytäntö on aina ihan oma juttunsa :) Sanoit koirasi olleen arka aluksi. Se voi olla, että se tulee aina olemaan arka joutuessaan uusiin tilanteisiin, tai sitten se arkuus menee ohi sen kasvaessa isommaksi, sitä on vaikea sanoa. Sosiaalistamisen tärkeyttä korostaisin tässä, mikäli haluat sen oppivan suhtautumaan uusiin tilanteisiin avoimin mielin. Minun koirani siinä mielessä on erilainen, että se ei ole ollut missään vaiheessa arka. Se on älyttömän rohkea ja sosiaalinen tapaus. Tulipas pitkästi tekstiä :D nyt en jaksa enää kirjoittaa! tsemppiä sinulle pentusi kanssa, kyllä se siitä ;)

Aloitimme pennun yksinoloharjoitukset varhain, miltei heti kun tuli kotiin, nukkumaan kun meni niin jäi yksin aina alakertaan. Pantaan voi laittaa aika alussa, pentu ei tykännyt mutta unohti sen kun oli jonkunaikaa päällä. Hihnakävelyillä pihassa käytiin 9vk:sena, eka vaan istua jäpitti mutta tajusi juonen pian.
Pennun kanssa 24/7 :p paitti kun nukutaan. Sosialistamisen voi aloittaa heti, mitä aikaisemmin sen parempi, pentu oppii pienenä helpommin kuin vanhempana. Aina mukana kun mennään johonkin koko porukalla :) Koiramme pitää matkustelusta ja uusien asioiden näkemisestä.

Onnea pennustasi! :) Minkä rotuinen?

Pentu oli 8-viikkoinen, kun haettiin se ja muutaman päivän päästä alettiin jättää pentua aidan taakse toiseen huoneeseen (pentu näki meidät) ja siitä pikkuhiljaa hetkeksi toiseen huoneeseen oven taaksen ja siitä sitten yksin asuntoon.

Pannassa ja hihnassa kävely/olo aloitettiin välittömästi. Asumme keskustassa ja piha on aitaamaton, joten pentua ei voi pitää irti pihalla.

Tällä hetkellä ollaan pennun kanssa kotosalla lähes aina. Molemmat ovat työttömiä, joten eipä hirveästi menoja ole.
Mutta se, että ollaan kotona, ei tarkoita sitä että pennun kanssa meuhkattaisiin kokoajan eikä sitä, että sen kanssa leikitään aina kun se haluaa.
Leikitään varmaankin yhteensä n.puolisen tuntia-tunti/päivä, käydään ulkoilemassa n. 1-2h (pieniä kävelyitä, koirapuistossa käyntiä, mahdollista metsässä kävelyä...).
Meillä pentu osaa hienosti leikkiä ihan itsekseen leluillaan ja sen on hyvä oppia, että sitä ei aina kaivata siellä, missä tapahtuu.

Noin viikon kotona olon jälkeen on otettu pentua mukaan kaikkiin mahdollisiin kyläilypaikkoihin, kuljettu bussilla ja tutustuttu muihin ROKOTETTUIHIN koiriin.
Autolla entu matkusti ensimmäistä kertaa jo kasvattajan luona ja meilläkin tuo on totutettu siihenkin jo aivan pienestä pitäen. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa automatkojen kanssa.