Lopetan lääkkeet

Usko vanhemman bipolaarin neuvoa: Älä lopeta lääkitystäsi. Jos tuntuu siltä, ettei lääkitys auta, mene psykiatrisi vastaanotolle vaihtamaan lääkitystä. Vain asianmukaisella lääkityksellä sairautesi pysyy kurissa. Olen lukenut satoja tarinoita siitä, miten lääkityksensä lopettaneet bipot ovat tehneet itsemurhan tai sotkeneet omansa ja muiden elämän. Lääkityksen lopettaminen ei tee sinusta tervettä, vaan vielä sairaamman.

Mitä toiveisiisi alkoholin käytön mahdollisuuteen tulee, sopivalla lääkityksellä kohtuullinen alkoholin käyttö on mahdollista. Ilman lääkitystä bipon ei tule alkoholiin vilkaistakaan.

Älä lopeta lääkitystäsi. Jaksamista sinulle.

Minä lopetin kesällä kertaheitolla lääkityksen. Aurinkoa riitti ja olokin oli kuin Euroopan omistajalla. Sitä riemua kesti noin kolme päivää, sitten alkoi oireilut. Palasin melko nopeasti takaisin lääkepurkkien luokse.
Voihan sitä varovasti yrittää lopettaa, mutta jos tauti on oireet kyllä tulevat aikanaan takaisin. Mieti tarkkaan ja jos kaipaat alkoholia ressiä helpottamaan pyydä sellaset lääkkeet joiden kanssa voi välillä juopotella.

Mä lopetin lääkkeet vuosi sitten. Hyvin on elämä mennyt sen jälkeen mutta en ole kyllä koskenut alkoholiinkaan tai muihin päihteisiin. En usko pystyneeni siihen ilman hengellistä kokemusta, joten en tiedä kannattaako noin niinkus ilman elämänasennemuutosta lääkkeitä pois ottaa. Lisäksi minulta menee aikaa aina joka päivä hengellisen elellyn rituaaleissa, ovat riittäneet tähän asti pitämään tämän taudin kurissa.

Taudin tasosta vielä senverran että olen ollut suljetulla 3kk ja päiväsairaalassa 3kk sekä työkyvyttömyyseläkkeelle on kerran kirjoitettu. Ei mennyt läpi.

Tällä hetkellä olen töissä koulutustani vastaavassa asemassa, vakituisena.

No niin, meinasin siis lopettaa lääkitykseni ja olin jo alkanut vähentämään sitä, kun äiti päätti, että olen tarpeeksi huonossa kunnossa ja että nyt olisi osastoreissun paikka. Olen siis ollut nyt avoimella osastolla reilun viikon ja vielä ainakin viikon jatkuu hoito. Lääkkeet vaihdettiin, nyt menee Abilify 15mg (nostetaan 20:en) ja Seroquel prolong 200mg ja lisäksi Opamox tarvittaessa. Diagnoosikin on nyt varmistunut ja tällä hetkellä on mitä ilmeisimmin menossa sekamuotoinen jakso.

älä nyt hyvä ihminen lopeta omin nokkinesi lääkitystä! kokemusta on useampi kerta ja voin sanoa että ei kannata. Mielummin painaa vähän enemmän ja juon vähemmän kuin viettää pitkiä aikoja suljetulla.

Hei mikkihiiret mulle diagnosoitiin kaksisuuntainen 4v sitten 3v en ole lääkärin määrämiä lääkkeitä syönyt enkä ole vastaanotoillakaan käynyt.. Kaikki on kiinni siitä miten asiat ajattelet..

-E

mulla on diangnosoitu syömishäiriö ja vakava masennus, kuitenkin sain keväällä "terveen" paperit.. Nyt olen alkanut kuulla kavereilta ja tutuilta kommentteja oikeasta elämästäni ja "harhaelämästäni". Elän kuulemma kahta elämää, enkä tiedä enää mikä on totta ja mikä ei. Kannattaskohan sitä mennä johkin?

Täällä tämmönen tarina : Diagnosoitu minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö, se hypomania -masennus -homma, koska ikinä ei ole varsinaista maniaa ollut,

Sanoin lääkärille syksyllä 2008, että aion vähentää lääkkeitä ja lopulta lopettaa kokonaan.
Hän sanoi että lähes poikkeuksetta tarvitsee vähintään 300mg-400mg kaksisuuntainen potilas, tai muuten alkaa mennä päin mäkeä.. mutta minä sanoin etten usko ennen kuin kokeilen.
Tuolloin annokseni oli 650 mg , vaikuttava aine on ollut kokoajan ketiapiini. Aloitin helmikuun 10.pvä 2006.
Nyt annokseni on 150 mg, olen vähentänyt siis 77 % , päivääkään en ole voinut huonosti vaan koko ajan paremmin.

Nyt loppuja on ollut vaikeampi pudottaa, vuoteen en ole mitään pudottanut.
Olen silti varma että onnistun, sillä oikeastaan kaksisuuntaiseen tarvitsee sen diagnostiikan mukaan tosiaan vähintään 300mg vrk, minulle on näin sanottu.

Minulla ei ole varsinaisesti mielialanvaihteluja, vaan eri elämäntilanteet ovat vaikuttaneet elämääni. Harkitsen elämääni ja päätöksiäni, ja nukkumiseen kiinnitän huomiota, koska se on sellainen mikä vetää huonommaksi olon.

Tämä kuulostaa sitten arveluttavalta mutta en oikeastaan usko että minulla on kaksisuuntaista ollenkaan. Minulla ei ole oireita ja voin hyvin.
En tosin vielä voi tietää, vasta sitten kun olen kokonaan ilman lääkkeitä.

Haluan jokatapauksessa lääkkeistä erittäin paljon eroon. En näen niissä mitään hyvää, en koe että ne olisivat koskaan auttaneet minua, olisin päässyt nuoruusiän ongelmista muutenkin. 650 mg on sellainen määrä lääkkeitä, että silloin olin todella väsynyt ja söin aika paljon siihen että olin väsynyt.

Tiedän että en ole ollut helppo potilas, mutta itse olen tähän asti parhaiten tiennyt. Ja tosiaan lääkkeiden vähentäminen on vaikuttanut elämääni ainoastaan positiivisesti. Joskus yöllä kun en saa unta joudun ottamaan lisää, tätä on harvemmin onneksi.

En puolla psyykelääkitystä mutta olen varma että jossain tapauksissa se on välttämätön. Terapiassakaan en näen minkäänlaista ideaa, jos potilas itse ei katso sitä hyödylliseksi. Puhuminen on joskus niin vaikeaa, että väkisin ei kannata puhua, vaan vasta sitten kun on valmis.

Olin 1, 5 vuotta sairaalahoidossa joten tiedän mistä puhun. Mutta mielipiteitähän nää vaan on, en ole lääkäri, joten en ole pätevä arvioimaan muuten kuin kokemuksen pohjalta.

Kaksisuuntainen kuitenkin vääristää kokemuksia. Silloin kun tunnet olevasi elämäsi kunnossa saatat olla hypomaniassa tai maniassa. Et sinä itse välttämättä huomaa tilaasi, ennen kuin on jo liian myöhäistä. Jos pienellä lääkityksellä asiat ovat hyvin, niin miksi ihmeessä haluat lopettaa lääkityksen kokonaan. Ajatus kuulostaa rehellisesti sanottuna aika sairaalta. Sairausjaksot sitten pahentuvat kerta kerralta, ensi kerralla olet sitten varmaan vähintään 2 vuotta sairaalahoidossa.

Kyllä Abilify minua lihotti 16 kg ja pätki yöunet katkonaisiksi, muuten olis ollut hyvä.
Myös kolesterolit nousi pilviin.

Lopetin lääkkeen, laihduin takaisin ja sain hyvät yöunet, mutta riemua kesti vain muutaman kuukauden. Nyt psykoottinen toiminta taas päällä. Jotain lääkettä pitäis saada, mutta mitä, kun en halua taas lihoa ja saada muita fyysisiä tauteja veriarvojen vuoksi.

Mistä lääkkeestä olette saaneet avun, kun Abilify ei sovi?