Onko minulla "passiivinen" ad/hd?

Tuo mielialajuttu on vaihteleva eli en siis ole jatkuvasti alamaissa. Lähinnä silloin, kun alkaa tämä elämä pänniä itseaiheutettujen ongelmien myötä, kun ei saa suoritettua sitä mitä pitäisi. Harmittaa, kun tuntee itsensä laiskaksi vaikkei sitä sisimmässään luonteenpiirteekseen tunnista. Voihan tämä tietysti jonkin sortin masennustakin olla, mutta mistä se johtuu ja olenko ollut masentunut koko ikäni..? Olen lukemieni perusteella ajatellut, että se olisi adhd:n oire.

Googlettamalla löytyi tämä:
"Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia." (lähde: http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm)

Aivan kuin minä! Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta? Kyllähän minäkin jalalla tärisyttämistä harrastan, kun pitkästyttää ja ärsyttää istua paikallaan, jos asiat eivät esim. opiskellessa etene. Ja kotiläksyt olivat aina ihan kammo jo lapsena, jos oli jotain monimutkaisempaa - ne sitten vain jäi tekemättä, kun ei jaksanut tankata. Pärjäsin sillä, että kuitenkin kuuntelin ja osallistuin aktiivisesti tunneilla(muiden mielestä liiankin aktiivisesti) vaikken kotona niin hirveästi päntännytkään. Kirjelappusia tuli kirjoiteltua vaikka kuinka tuntien aikana, kun siellä jaariteltiin niin paljon turhaa...

Aloittaja kirjoitti:

Tuo mielialajuttu on vaihteleva eli en siis ole jatkuvasti alamaissa. Lähinnä silloin, kun alkaa tämä elämä pänniä itseaiheutettujen ongelmien myötä, kun ei saa suoritettua sitä mitä pitäisi. Harmittaa, kun tuntee itsensä laiskaksi vaikkei sitä sisimmässään luonteenpiirteekseen tunnista. Voihan tämä tietysti jonkin sortin masennustakin olla, mutta mistä se johtuu ja olenko ollut masentunut koko ikäni..? Olen lukemieni perusteella ajatellut, että se olisi adhd:n oire.

Googlettamalla löytyi tämä:
"Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia." (lähde: http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm)

Aivan kuin minä! Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta? Kyllähän minäkin jalalla tärisyttämistä harrastan, kun pitkästyttää ja ärsyttää istua paikallaan, jos asiat eivät esim. opiskellessa etene. Ja kotiläksyt olivat aina ihan kammo jo lapsena, jos oli jotain monimutkaisempaa - ne sitten vain jäi tekemättä, kun ei jaksanut tankata. Pärjäsin sillä, että kuitenkin kuuntelin ja osallistuin aktiivisesti tunneilla(muiden mielestä liiankin aktiivisesti) vaikken kotona niin hirveästi päntännytkään. Kirjelappusia tuli kirjoiteltua vaikka kuinka tuntien aikana, kun siellä jaariteltiin niin paljon turhaa...

Lue lisää

aivan kuin minun kynästäni vain sillä erotuksella, että ystävystyminen on ollut minulle aina melko helppoa - ystävyyssuhteiden ylläpitäminen sen sijaan ei. Lapsena olin todella rauhallinen ja nykyäänkin olen ulkoisesti ihan cool, mikä ulkopuolisten silmin tulkitaan usein tasapainoisuudeksi ja järkevyydeksi. Päässä kuitenkin kihisee. :-D

"Passiivinen" eli inattentiivinen ad/hd on vaikea tunnistaa ja siksi se sekoitetaan usein lievään masennukseen.

"Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta?"
On. "Addi" voi olla myös noiden kahden sekoitus eli kombo.

Höpsylä kirjoitti:

aivan kuin minun kynästäni vain sillä erotuksella, että ystävystyminen on ollut minulle aina melko helppoa - ystävyyssuhteiden ylläpitäminen sen sijaan ei. Lapsena olin todella rauhallinen ja nykyäänkin olen ulkoisesti ihan cool, mikä ulkopuolisten silmin tulkitaan usein tasapainoisuudeksi ja järkevyydeksi. Päässä kuitenkin kihisee. :-D

"Passiivinen" eli inattentiivinen ad/hd on vaikea tunnistaa ja siksi se sekoitetaan usein lievään masennukseen.

"Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta?"
On. "Addi" voi olla myös noiden kahden sekoitus eli kombo.

Lue lisää

Onko passiiviseen AD/HD:hen lääkitystä?

UlmaLamb kirjoitti:

Onko passiiviseen AD/HD:hen lääkitystä?

Minulla on juuri tuo passiivinen ADD, eli olen inattentiivi, ehkäpä hyperi minusta pilkahtelee aika ajoin.

Tärkeä kysymys on, oletko lapsesta saakka ollut myöhästelevä, unohteleva? Jos äiti ei huolehtinut, menivätkö koulukirjat laukkuun ja tuliko läksyt tehtyä? Oliko oma huone kaaoksessa? Ja mitä tärkeintä: yrititkö aina olla parempi? Oireiden jatkuvuus lapsuudesta on tärkeä juttu. Se erottaa ADD:n muista diagnooseista, kuten masennuksesta.

ADD muistuttaa masennusta siinä, että jatkuva stressaaminen ja epäonnistuminen ihan yksinkertaisissakin asioissa, jotka näyttävät muilta sujuvan aivan itsekseen, syö henkistä hyvinvointia. Kun ADD lähtee hakemaan diagnoosia, hän on usein nurkkaan ajettu ja väsynyt. Sen lisäksi lääkärit eivät pidä ADD/ADHD -diagnooseista, koska niihin käytetty lääke on HUUMEreseptillä. HUU - UU- UU- ME! Resepti laitetaan kädet täristen, jos laitetaan lainkaan. Masennuslääkkeitä taas määrätään kaikkeen alkaen mahakivusta. Sitten voidaan merkitä, että potilas on hoidettu ja seurataan lääkitystä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli resepti pitää uusia siten, että potilas täytyy tavata, tältä kysytään, että no onkos ollut kivaa?

ADHD -lääkitys on usein stimulanttilääkitys. Yleisimmät lääkkeet ovat Concerta (Ritalin) ja Dexedrine. Concertassa ja Ritalinissa on sama vaikuttava aine, mutta Concerta on pitkävaikutteinen. Sitä määrätään useimmiten ensin. Ihan ensiksi lääkäri voi yrittää tuputtaa jotain masennuslääkettä, jolla on vähäisiä, ADHD:ta lieventäviä vaikutuksia ja hirvittävät sivuvaikutukset.

Oikea diagnoosi on tärkeää, ennenkuin rupeaa popsimaan mitään pillereitä. Julkisella puolella on hyvin vaikea päästä asiantuntevalle lääkärille. Kysele siis yksityisiltä. ADHD -aikuisten palstalta voit kysellä neuvoa, kenelle kannattaa mennä. Saitti näyttää olevan nurin? Se menee aina silloin tällöin nurin.

Aloittaja kirjoitti:

Tuo mielialajuttu on vaihteleva eli en siis ole jatkuvasti alamaissa. Lähinnä silloin, kun alkaa tämä elämä pänniä itseaiheutettujen ongelmien myötä, kun ei saa suoritettua sitä mitä pitäisi. Harmittaa, kun tuntee itsensä laiskaksi vaikkei sitä sisimmässään luonteenpiirteekseen tunnista. Voihan tämä tietysti jonkin sortin masennustakin olla, mutta mistä se johtuu ja olenko ollut masentunut koko ikäni..? Olen lukemieni perusteella ajatellut, että se olisi adhd:n oire.

Googlettamalla löytyi tämä:
"Yleensä ADD kuitenkin haittaa elämää enemmän tai vähemmän. Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely ovat tavanomaisia, koti saattaa olla sekaisin ja laskut hoitamatta. Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia ja ihmissuhteet ovat myrskyisiä. Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta. Myös erilaiset riippuvuudet ovat ADD-ongelmaisilla tavallisia." (lähde: http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm)

Aivan kuin minä! Eli siis onko tuo add nyt sitten miltei sama asia kuin adhd, mutta ilman sitä yletöntä vilkkautta? Kyllähän minäkin jalalla tärisyttämistä harrastan, kun pitkästyttää ja ärsyttää istua paikallaan, jos asiat eivät esim. opiskellessa etene. Ja kotiläksyt olivat aina ihan kammo jo lapsena, jos oli jotain monimutkaisempaa - ne sitten vain jäi tekemättä, kun ei jaksanut tankata. Pärjäsin sillä, että kuitenkin kuuntelin ja osallistuin aktiivisesti tunneilla(muiden mielestä liiankin aktiivisesti) vaikken kotona niin hirveästi päntännytkään. Kirjelappusia tuli kirjoiteltua vaikka kuinka tuntien aikana, kun siellä jaariteltiin niin paljon turhaa...

Lue lisää

Eli näiden kahden ero on tämä:

ADHD:n oireet:
1. Ongelmia keskittymisessä
2. Ongelmia tarkkaavaisuudessa
JA
3. Lisäksi ylivilkkautta ja/tai impulisiivisuutta

ADD:n oireet:
1. Ongelmia keskittymisessä
JA
2. Ongelmia tarkkaavaisuudessa.


Itselläni on ADD, jonka vuoksi opinnot ovat keskeytyneet kahdesti. Mitään alkoholi- tai huumeongelmia minulla ei ole, eikä ole ikinä ollutkaan, töissä ei ongelmia ja olen usein etuajassa joka paikassa. Vuokran ja laskut maksan ajallaan lähes poikkeuksetta. Mutta esimerkiksi; jos tiedän, että minun pitäisi vaikkapa imuroida, niin en välttämättä saa hommaa aloitetuksi heti ensimmäisen 5 minuutin aikana.

No miä oon just tollanen.

Tuntuu siltä, että tajuaa monen ihmisen vaikuttimia erilailla kuin muut muttei itse osaa käyttäytyä aina "siten kuin pitäisi". Huomaan monesti oman edun tavoittelun muissa, mutta välillä olen taas liian sinisilmäinen ja luottavainen ja siksi olen pohjimmiltani epävarma, vaikka varmasti suurin osa ihmisistä pitää minua avoimena ja itsevarmana. Koen olevani paikoitellen liian rehellinen ja suora enkä aina osaa ottaa huomioon miten joku saattaa esim. ottaa itseensä jostain sanomisestani vaikken olekaan tarkoittanut mitään pahaa. Vaikea selittää.. Olen sellainen "toisaalta, toisaalta" tyyppi.

Keskittymisvaikeuksia on välillä joo - ja ajatus todellakin pätkii ja varsinkin joskus kun selittää jotain niin sitä saattaa hypätä jonkun oleellisen asian yli. Eli oletan että toinen tietää jo asian vaikken ole muistanutkaan sitä kertoa. Toisaalta jos paneudun johonkin, esim. hyvään kirjaan tai typerämpää vielä nettisurffailuun, en näe enkä kuule muuta. En malta lopettaa! Ja sitten kun on koko yön valvonut niin aamulla taas miettii kuinka aikuismaista ja järkevää sellainen oli ja KADUTTAA, mutta kun itselleen on vaikea asettaa rajoja välillä... Tiedän mikä on oiken ja järkevää (ulkoilu, oikein syöminen, siivoaminen, asioiden hoitaminen ajallaan jne.) mutta en vain saa aikaiseksi tai en ehkä välitä itsestäni tarpeeksi, että saisin itseäni niskasta kiinni? Sitten masentaa ja ärsyttää. Tunnen itseni jotenkin oudoksi, kun itsestäänselvät asiat eivät hoidu kuten aikuisilta yleensä.

Autolla ajaminen on todella tylsää, jos pitää ajaa ihan tiukasti nopeusrajoituksen mukaan, ilman musiikkia, naposteltavaa tai keskustelukumppania. Olisiko tämä esim. merkki levottomuudesta?
Tuosta luovuudesta nyt en ihan niin tiedä. Miten senkin määrittelee? Ainakin olen lukemattomia kertoja kuullut lauseet: älä ajattele niin monimutkaisesti ja sinä ajattelet asioita ihan liikaa ja monelta kantilta. Itsestä vaan tuntuu siltä, että muut ovat putkiaivoja eivätkä osaa ottaa huomioon asioiden eri näkökulmia.

Tuosta puhelinesimerkistä. Saatan keskustelussa puuttua johonkin asian vierestä olevaan asiaan. Jos joku kertoo, että auto hajosi kun oli mennossa häihin, saatan alkaa siinä välissä keskustella siitä mitkä ovat luotettavia automerkkejä enkä ollenkaan muista kysyä, että mitä sitten kävi? Pääsikö tyyppi häihin jne. Siitä en voi kai syyttää add:tä tai adhd:tä, mutta olen myös joskus tahattoman itsekäs. Haluan kertoa oman versioni asiasta, enkä huomaa, että se toinen haluaisi puhua omasta jutustaan. Tai siis kuuntelen mielelläni kyllä, mutta toisen on ikään kuin "otettava" vuoronsa. Tässä olen pyrkinyt parantamaan tapojani ja ehkä hieman edistynytkin.

Alkup. kirjoitti:

Tuntuu siltä, että tajuaa monen ihmisen vaikuttimia erilailla kuin muut muttei itse osaa käyttäytyä aina "siten kuin pitäisi". Huomaan monesti oman edun tavoittelun muissa, mutta välillä olen taas liian sinisilmäinen ja luottavainen ja siksi olen pohjimmiltani epävarma, vaikka varmasti suurin osa ihmisistä pitää minua avoimena ja itsevarmana. Koen olevani paikoitellen liian rehellinen ja suora enkä aina osaa ottaa huomioon miten joku saattaa esim. ottaa itseensä jostain sanomisestani vaikken olekaan tarkoittanut mitään pahaa. Vaikea selittää.. Olen sellainen "toisaalta, toisaalta" tyyppi.

Keskittymisvaikeuksia on välillä joo - ja ajatus todellakin pätkii ja varsinkin joskus kun selittää jotain niin sitä saattaa hypätä jonkun oleellisen asian yli. Eli oletan että toinen tietää jo asian vaikken ole muistanutkaan sitä kertoa. Toisaalta jos paneudun johonkin, esim. hyvään kirjaan tai typerämpää vielä nettisurffailuun, en näe enkä kuule muuta. En malta lopettaa! Ja sitten kun on koko yön valvonut niin aamulla taas miettii kuinka aikuismaista ja järkevää sellainen oli ja KADUTTAA, mutta kun itselleen on vaikea asettaa rajoja välillä... Tiedän mikä on oiken ja järkevää (ulkoilu, oikein syöminen, siivoaminen, asioiden hoitaminen ajallaan jne.) mutta en vain saa aikaiseksi tai en ehkä välitä itsestäni tarpeeksi, että saisin itseäni niskasta kiinni? Sitten masentaa ja ärsyttää. Tunnen itseni jotenkin oudoksi, kun itsestäänselvät asiat eivät hoidu kuten aikuisilta yleensä.

Autolla ajaminen on todella tylsää, jos pitää ajaa ihan tiukasti nopeusrajoituksen mukaan, ilman musiikkia, naposteltavaa tai keskustelukumppania. Olisiko tämä esim. merkki levottomuudesta?
Tuosta luovuudesta nyt en ihan niin tiedä. Miten senkin määrittelee? Ainakin olen lukemattomia kertoja kuullut lauseet: älä ajattele niin monimutkaisesti ja sinä ajattelet asioita ihan liikaa ja monelta kantilta. Itsestä vaan tuntuu siltä, että muut ovat putkiaivoja eivätkä osaa ottaa huomioon asioiden eri näkökulmia.

Tuosta puhelinesimerkistä. Saatan keskustelussa puuttua johonkin asian vierestä olevaan asiaan. Jos joku kertoo, että auto hajosi kun oli mennossa häihin, saatan alkaa siinä välissä keskustella siitä mitkä ovat luotettavia automerkkejä enkä ollenkaan muista kysyä, että mitä sitten kävi? Pääsikö tyyppi häihin jne. Siitä en voi kai syyttää add:tä tai adhd:tä, mutta olen myös joskus tahattoman itsekäs. Haluan kertoa oman versioni asiasta, enkä huomaa, että se toinen haluaisi puhua omasta jutustaan. Tai siis kuuntelen mielelläni kyllä, mutta toisen on ikään kuin "otettava" vuoronsa. Tässä olen pyrkinyt parantamaan tapojani ja ehkä hieman edistynytkin.

Lue lisää

En huomannut yhtä edellistä kirjoitusta.

Olen ollut lapsena jo unohtelevainen. Läksyjen kanssa olin pulassa ainakin yläasteelta, ala-asteaikaa en muista ihan niin tarkasti. Äiti ei todellakaan huolehtinut (tarkistanut) että oliko läksyt tehty. Kysyi kyllä ja usein huijasin, että joo. Sitten ennen tuntia yritin räpeltää jotain ja koska en ole ollut ihan tyhmä niin yleensä pääsin kuin koira veräjästä jollain konstilla. Kuuntelin tunneilla kyllä (ja kirjoittelin niitä lappusia aika usein samalla...).

"ADD muistuttaa masennusta siinä, että jatkuva stressaaminen ja epäonnistuminen ihan yksinkertaisissakin asioissa, jotka näyttävät muilta sujuvan aivan itsekseen, syö henkistä hyvinvointia. " Tämä on juuri kuin minä!

Alkup. kirjoitti:

En huomannut yhtä edellistä kirjoitusta.

Olen ollut lapsena jo unohtelevainen. Läksyjen kanssa olin pulassa ainakin yläasteelta, ala-asteaikaa en muista ihan niin tarkasti. Äiti ei todellakaan huolehtinut (tarkistanut) että oliko läksyt tehty. Kysyi kyllä ja usein huijasin, että joo. Sitten ennen tuntia yritin räpeltää jotain ja koska en ole ollut ihan tyhmä niin yleensä pääsin kuin koira veräjästä jollain konstilla. Kuuntelin tunneilla kyllä (ja kirjoittelin niitä lappusia aika usein samalla...).

"ADD muistuttaa masennusta siinä, että jatkuva stressaaminen ja epäonnistuminen ihan yksinkertaisissakin asioissa, jotka näyttävät muilta sujuvan aivan itsekseen, syö henkistä hyvinvointia. " Tämä on juuri kuin minä!

Lue lisää

Aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteerit


Huomautus: Nämä kriteerit perustuvat laajaan kliiniseen kokemukseen, mutta niitä ei ole vielä kenttätutkimuksin todettu tilastokelpoisiksi. Kriteerin voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, jos ominaisuus esiintyy huomattavasti useammin kuin useimmilla henkisesti samanikäisillä ihmisillä.
Luetteloa tarkasteltaessa voidaan huomata tiettyjen teemojen nousevan esiin. Lapsuusiän oireiden klassiset kolme kulmakiveä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus tai levottomuus. Lisäksi on havaittavissa mielialoihin ja niiden vaihteluun, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyviä ongelmia. Yleensä oireet ovat luonnollinen seuraus lapsuusajan kokemuksista.

Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:

1. Alisuoriutumisen tunne, tai tunne siitä, että tavoitteet jäävät saavuttamatta (riippumatta siitä, paljonko on saanut aikaan). Tämä oire mainitaan ensimmäisenä, koska se on yleisin syy siihen, että aikuinen lähtee hakemaan apua. "Asiat eivät vain pysy hallinnassani", on tavallinen lausahdus. Henkilö saattaa olla ulkopuolisen silmin hyvinkin menestynyt, tai hän saattaa ponnistella eteenpäin ja kuin labyrinttiin eksyneenä kykenemättä hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Vaikeus toimia järjestelmällisesti. Useimpien ADD-aikuisten keskeinen ongelma. Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen saattavat saada aikuisen pois tolaltaan, kun hänellä ei enää ole turvanaan koulun luomaa rakennetta eivätkä vanhemmat enää järjestä asioita hänen puolestaan. Pienet velvollisuudet voivat kasautua valtaviksi kompastuskiviksi. Tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen tuntuu kaatavan koko maailman.

3. Jatkuva vitkastelu tai aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen herättää ADD-aikuisessa niin suurta vastenmielisyyttä ja epäonnistumisen pelkoa, että hän lykkää ja lykkää aloittamista, mikä tietenkin vain lisää tehtävään liittyvää ahdistusta.

4. Monta rautaa tulessa, vaikeus saattaa projekteja loppuun. Seurausta kohdasta 3. Kun yhtä tehtävää lykätään, tilalle tulee toinen. Päivän, viikon tai vuoden loppuun mennessä aloitettuna on lukuisia projekteja, joista montakaan ei ole saatu valmiiksi.

5. Taipumus sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta erityisen huolellisesti huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Innostus tempaa ADD-aikuisen helposti mukaansa kuten ADD-lapsen. Mieleen tullut idea on sanottava ääneen, jolloin tahdikkuus ja asiallisuus saavat väistyä lapsenomaisen riemun tieltä.

6. Toistuva stimulaation etsiminen. ADD-aikuinen hakee jatkuvasti elämäänsä jotakin uutta, jotakin ulkoista, mikä vetäisi vertoja sisällä poukkoilevalle pyörremyrskylle.

7. Taipumus pitkästyä herkästi. Seurausta kohdasta 6. Tylsistyminen ympäröi ADD-aikuista kuin viemäri, joka uhkaa imeä kaiken energian ja jättää ihmisen janoamaan lisää virikkeitä. Tämä saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka se itse asiassa on suhteellista kyvyttömyyttä ylläpitää kiinnostusta pitkiä aikoja. Vaikka ADD-aikuinen kuinka haluaisi olla kiinnostunut, hänen akkunsa tyhjenee nopeasti.

8. Ajatusten harhailu, vaikeus keskittyä, taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken sivun tai keskustelun – tähän liittyy usein kyky ylikeskittyä ajoittain. ADD:n tunnusomainen piirre. Ajatusten harhailu on täysin tahatonta. Toinen osapuoli saattaa vain yhtäkkiä huomata, että ADD-aikuinen ei enää kuuntelekaan. Harvinaislaatuinen ylikeskittymiskyky on myös tavallista, mikä todistaa, että oireyhtymässä ei ole kyse tarkkaavaisuuden puutteesta vaan tarkkaavaisuuden epätasaisuudesta.

9. Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista.

10. Vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan. Toisin kuin voisi luulla, tässä ei ole kyse auktoriteetteihin kohdistuvasta asenneongelmasta. Pikemminkin kyseessä on pitkästyneisyyden ja turhautuneisuuden ilmenemismuoto: ADD-aikuinen kyllästyy tavanomaisiin toimintatapoihin ja kiinnostuu uudenlaisista lähestymistavoista, ja toisaalta turhautuu siihen, ettei kykene toimimaan oletetuilla tavoilla.

--->

I-Ronya kirjoitti:

Aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteerit


Huomautus: Nämä kriteerit perustuvat laajaan kliiniseen kokemukseen, mutta niitä ei ole vielä kenttätutkimuksin todettu tilastokelpoisiksi. Kriteerin voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, jos ominaisuus esiintyy huomattavasti useammin kuin useimmilla henkisesti samanikäisillä ihmisillä.
Luetteloa tarkasteltaessa voidaan huomata tiettyjen teemojen nousevan esiin. Lapsuusiän oireiden klassiset kolme kulmakiveä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus tai levottomuus. Lisäksi on havaittavissa mielialoihin ja niiden vaihteluun, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyviä ongelmia. Yleensä oireet ovat luonnollinen seuraus lapsuusajan kokemuksista.

Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:

1. Alisuoriutumisen tunne, tai tunne siitä, että tavoitteet jäävät saavuttamatta (riippumatta siitä, paljonko on saanut aikaan). Tämä oire mainitaan ensimmäisenä, koska se on yleisin syy siihen, että aikuinen lähtee hakemaan apua. "Asiat eivät vain pysy hallinnassani", on tavallinen lausahdus. Henkilö saattaa olla ulkopuolisen silmin hyvinkin menestynyt, tai hän saattaa ponnistella eteenpäin ja kuin labyrinttiin eksyneenä kykenemättä hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Vaikeus toimia järjestelmällisesti. Useimpien ADD-aikuisten keskeinen ongelma. Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen saattavat saada aikuisen pois tolaltaan, kun hänellä ei enää ole turvanaan koulun luomaa rakennetta eivätkä vanhemmat enää järjestä asioita hänen puolestaan. Pienet velvollisuudet voivat kasautua valtaviksi kompastuskiviksi. Tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen tuntuu kaatavan koko maailman.

3. Jatkuva vitkastelu tai aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen herättää ADD-aikuisessa niin suurta vastenmielisyyttä ja epäonnistumisen pelkoa, että hän lykkää ja lykkää aloittamista, mikä tietenkin vain lisää tehtävään liittyvää ahdistusta.

4. Monta rautaa tulessa, vaikeus saattaa projekteja loppuun. Seurausta kohdasta 3. Kun yhtä tehtävää lykätään, tilalle tulee toinen. Päivän, viikon tai vuoden loppuun mennessä aloitettuna on lukuisia projekteja, joista montakaan ei ole saatu valmiiksi.

5. Taipumus sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta erityisen huolellisesti huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Innostus tempaa ADD-aikuisen helposti mukaansa kuten ADD-lapsen. Mieleen tullut idea on sanottava ääneen, jolloin tahdikkuus ja asiallisuus saavat väistyä lapsenomaisen riemun tieltä.

6. Toistuva stimulaation etsiminen. ADD-aikuinen hakee jatkuvasti elämäänsä jotakin uutta, jotakin ulkoista, mikä vetäisi vertoja sisällä poukkoilevalle pyörremyrskylle.

7. Taipumus pitkästyä herkästi. Seurausta kohdasta 6. Tylsistyminen ympäröi ADD-aikuista kuin viemäri, joka uhkaa imeä kaiken energian ja jättää ihmisen janoamaan lisää virikkeitä. Tämä saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka se itse asiassa on suhteellista kyvyttömyyttä ylläpitää kiinnostusta pitkiä aikoja. Vaikka ADD-aikuinen kuinka haluaisi olla kiinnostunut, hänen akkunsa tyhjenee nopeasti.

8. Ajatusten harhailu, vaikeus keskittyä, taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken sivun tai keskustelun – tähän liittyy usein kyky ylikeskittyä ajoittain. ADD:n tunnusomainen piirre. Ajatusten harhailu on täysin tahatonta. Toinen osapuoli saattaa vain yhtäkkiä huomata, että ADD-aikuinen ei enää kuuntelekaan. Harvinaislaatuinen ylikeskittymiskyky on myös tavallista, mikä todistaa, että oireyhtymässä ei ole kyse tarkkaavaisuuden puutteesta vaan tarkkaavaisuuden epätasaisuudesta.

9. Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista.

10. Vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan. Toisin kuin voisi luulla, tässä ei ole kyse auktoriteetteihin kohdistuvasta asenneongelmasta. Pikemminkin kyseessä on pitkästyneisyyden ja turhautuneisuuden ilmenemismuoto: ADD-aikuinen kyllästyy tavanomaisiin toimintatapoihin ja kiinnostuu uudenlaisista lähestymistavoista, ja toisaalta turhautuu siihen, ettei kykene toimimaan oletetuilla tavoilla.

--->

Lue lisää

11. Kärsimättömyys; alhainen turhautumiskynnys. Kaikenlainen turhautuminen tuo ADD-aikuisen mieleen menneet epäonnistumiset. "Voi ei, taas käy näin", hän ajattelee. Niinpä hän ärtyy tai vetäytyy tilanteesta. Kärsimättömyys liittyy stimulaation tarpeeseen, ja ulospäin saattaa näyttää siltä, että henkilö on epäkypsä tai tyytymätön kaikkeen.

12. Impulsiivisuus, joko verbaalinen tai toiminnallinen. Ilmenee esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien muuttamisena ja uusien aikataulujen tai urasuunnitelmien toteuttamisena. Tämä on yksi vaarallisimmista aikuisiän oireista, tai toisaalta – impulssin mukaan – yksi hyödyllisimmistä.

13. Aiheeton ja loputon huolestuneisuus; taipumus vuoroin etsiä näköpiiristä huolen aiheita, vuoroin jättää huomaamatta todellisia vaaroja tai olla piittaamatta niistä. Tarkkaavaisuus muuttuu huolestuneisuudeksi, kun sitä ei keskitetä mihinkään tehtävään.

14. Tunne uhkaavasta tuomiosta, epävarmuus, ja toisaalta ajoittain taipumus ottaa suuria riskejä. Tämä oire liittyy sekä tarpeettomaan murehtimiseen että impulsiivisuuteen.

15. Mielialojen ailahtelu, masennus, etenkin ihmisestä tai projektista irrottautumisen yhteydessä. ADD-aikuiset ovat alttiimpia mielialojen epävakaudelle kuin lapset. Suurelta osin tämä johtuu heidän turhauttavista kokemuksistaan ja/tai epäonnistumisistaan, mutta osittain se on myös oireyhtymään liittyvä biologinen ominaisuus.

16. Levottomuus. Aikuisen käytöksessä ei yleensä näy sellaista ilmiselvää yliaktiivisuutta, jota lapsilla saattaa esiintyä. Sen sijaan havaittavissa on hermostuneen oloista energisyyttä: vaeltelua, sormilla naputtelua, istuma-asennon vaihtelua, toistuvaa pöydästä tai huoneesta poistumista, ärtyisyyttä paikallaan ollessa.

17. Taipumus riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Riippuvuus saattaa kohdistua päihteisiin, kuten alkoholiin tai kokaiiniin, tai toimintaan, kuten uhkapeleihin, shoppailuun, syömiseen tai työntekoon.

18. Jatkuvat itsetunto-ongelmat. Ne ovat vuosien ehdollistumisen suora ja ikävä seuraus: ADD-aikuinen on vuosien ajan saanut kuulla olevansa kömpelys, kummajainen, alisuoriutuja, laiska, tyhmä, omituinen ja niin edelleen. Vuosien turhautuminen, epäonnistumiset tai vain riittämättömyyden tunne johtavat itsetunto-ongelmiin. On hämmästyttävää, miten sinnikkäitä monet aikuiset ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

19. Puutteellinen itsearviointikyky. ADD-ihmiset eivät ole kovin taitavia arvioimaan itseään. He eivät hahmota tarkasti, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Tämä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja paljon mielipahaa.

20. Perheessä esiintynyt ADD:tä, maanis-depressiivisyyttä, masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai muita impulssien hallintaan tai mielialoihin liittyviä häiriöitä. Koska ADD on perinnöllinen ja liittyy näihin muihin mainittuihin taipumuksiin, on tavallista (mutta ei välttämätöntä), että perhetaustasta löytyy tällaisia ongelmia.

Lapsuudessa on havaittavissa ADD:n merkkejä ja oireita, vaikka virallista diagnoosia ei välttämättä ole tehty.

Oireet eivät johdu muusta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta.

mä olin ite melko varma että olis ADD, tyttärellä se diagnosoitiin kesällä. aina luullu että adhd olis sitä kumipallona olemista. Oireista oli tyttärellä sen tyyppinen että aloin miettiin että olisko ittellä.
no
olihan se. mutta diagnoosi oli ADHD... kysyinkin psykiatrilta että miten se siihen pääty, kun oon ihan überlaiska, johon hän selvensi, että mulla on impulsiivisuutta (mm rahankäytössä) että se yleensä on aikuisiällä harvemmin sitä puihin kiipeilyä :D

melkosesti helpotti kun sain lääkityksen,
jos pitäis määritellä jollekkin "normaalille" että miltä se tuntuu, niin vähän niinq olis heiniä pää täynnä ja kaikki asiat siälä kasas, si ko saa lääkkeen nii olis heinät paalattuna :D

no, näin mulla.

I-Ronya kirjoitti:

11. Kärsimättömyys; alhainen turhautumiskynnys. Kaikenlainen turhautuminen tuo ADD-aikuisen mieleen menneet epäonnistumiset. "Voi ei, taas käy näin", hän ajattelee. Niinpä hän ärtyy tai vetäytyy tilanteesta. Kärsimättömyys liittyy stimulaation tarpeeseen, ja ulospäin saattaa näyttää siltä, että henkilö on epäkypsä tai tyytymätön kaikkeen.

12. Impulsiivisuus, joko verbaalinen tai toiminnallinen. Ilmenee esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien muuttamisena ja uusien aikataulujen tai urasuunnitelmien toteuttamisena. Tämä on yksi vaarallisimmista aikuisiän oireista, tai toisaalta – impulssin mukaan – yksi hyödyllisimmistä.

13. Aiheeton ja loputon huolestuneisuus; taipumus vuoroin etsiä näköpiiristä huolen aiheita, vuoroin jättää huomaamatta todellisia vaaroja tai olla piittaamatta niistä. Tarkkaavaisuus muuttuu huolestuneisuudeksi, kun sitä ei keskitetä mihinkään tehtävään.

14. Tunne uhkaavasta tuomiosta, epävarmuus, ja toisaalta ajoittain taipumus ottaa suuria riskejä. Tämä oire liittyy sekä tarpeettomaan murehtimiseen että impulsiivisuuteen.

15. Mielialojen ailahtelu, masennus, etenkin ihmisestä tai projektista irrottautumisen yhteydessä. ADD-aikuiset ovat alttiimpia mielialojen epävakaudelle kuin lapset. Suurelta osin tämä johtuu heidän turhauttavista kokemuksistaan ja/tai epäonnistumisistaan, mutta osittain se on myös oireyhtymään liittyvä biologinen ominaisuus.

16. Levottomuus. Aikuisen käytöksessä ei yleensä näy sellaista ilmiselvää yliaktiivisuutta, jota lapsilla saattaa esiintyä. Sen sijaan havaittavissa on hermostuneen oloista energisyyttä: vaeltelua, sormilla naputtelua, istuma-asennon vaihtelua, toistuvaa pöydästä tai huoneesta poistumista, ärtyisyyttä paikallaan ollessa.

17. Taipumus riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Riippuvuus saattaa kohdistua päihteisiin, kuten alkoholiin tai kokaiiniin, tai toimintaan, kuten uhkapeleihin, shoppailuun, syömiseen tai työntekoon.

18. Jatkuvat itsetunto-ongelmat. Ne ovat vuosien ehdollistumisen suora ja ikävä seuraus: ADD-aikuinen on vuosien ajan saanut kuulla olevansa kömpelys, kummajainen, alisuoriutuja, laiska, tyhmä, omituinen ja niin edelleen. Vuosien turhautuminen, epäonnistumiset tai vain riittämättömyyden tunne johtavat itsetunto-ongelmiin. On hämmästyttävää, miten sinnikkäitä monet aikuiset ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

19. Puutteellinen itsearviointikyky. ADD-ihmiset eivät ole kovin taitavia arvioimaan itseään. He eivät hahmota tarkasti, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Tämä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja paljon mielipahaa.

20. Perheessä esiintynyt ADD:tä, maanis-depressiivisyyttä, masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai muita impulssien hallintaan tai mielialoihin liittyviä häiriöitä. Koska ADD on perinnöllinen ja liittyy näihin muihin mainittuihin taipumuksiin, on tavallista (mutta ei välttämätöntä), että perhetaustasta löytyy tällaisia ongelmia.

Lapsuudessa on havaittavissa ADD:n merkkejä ja oireita, vaikka virallista diagnoosia ei välttämättä ole tehty.

Oireet eivät johdu muusta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta.

mä olin ite melko varma että olis ADD, tyttärellä se diagnosoitiin kesällä. aina luullu että adhd olis sitä kumipallona olemista. Oireista oli tyttärellä sen tyyppinen että aloin miettiin että olisko ittellä.
no
olihan se. mutta diagnoosi oli ADHD... kysyinkin psykiatrilta että miten se siihen pääty, kun oon ihan überlaiska, johon hän selvensi, että mulla on impulsiivisuutta (mm rahankäytössä) että se yleensä on aikuisiällä harvemmin sitä puihin kiipeilyä :D

melkosesti helpotti kun sain lääkityksen,
jos pitäis määritellä jollekkin "normaalille" että miltä se tuntuu, niin vähän niinq olis heiniä pää täynnä ja kaikki asiat siälä kasas, si ko saa lääkkeen nii olis heinät paalattuna :D

no, näin mulla.

Lue lisää

Tutulta kuulostivat "oireet". Mm. koevastaukset olen tehnyt aina niin, etten koskaan vastaa kerralla yhteen kysymykseen vaan aloitan ja teen sitä mukaa, kun mieleen tulee ja sitten pompottelen eri kysymysten välillä ristiin rastiin - kun ei jaksa tehdä yhtä kerralla loppuun eikä kaikki asiat tule heti mieleen. Siivotessa (sitten kun pakko tai inspiraatio iskee) teen montaa asiaa päällekkäin. Rahan käytössä on vaihtelevuutta. Välillä saan hillittyä itseni, sitten taas unohdan järkevän minäni. Laskuista on tullut maksettua omaisuus myöhästymismaksuja, kun ei vaan saa ajallaan hoidettua- onneksi on suoraveloitus, se on tosi hyvä tällaiselle, mutta kun kaikkia ei siihenkään saa. Nimenomaan tuo kolahti, että sitten kun vanhemmat ja koulu eivät aseta "rajoja" niin asiat alkavat luisua. Juuri näin on käynyt. Kun ei kukaan varsinaisesti pakota, asiat jäävät hoitamatta.

Kuuluuko oireisiin ailahtelevaisuus eli siis niin, että välillä on normaalimpia jaksoja ja välillä huonompia? Kun nyt tuntuu olevan sellainen retkahdus ja masennus päällä, mutta aiemmin luulin jo vähän aikuistuneeni ja "parantuneeni" kun sain hoidettua asioita paremmin. Voiko ad/hd:stä tai add:stä parantua? Olen pohtinut myös ruokavalion osuutta tähän.

Olen epäillyt mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa tämän väsyneisyyden ja saamattomuuden syyksi ja epäilen sitä vieläkin..

Paljonko tutkimukset maksaa (siis niin että saa diagnoosin) jos menee yksityiselle? Tämä olisi tärkeä tieto.
Haluaisin niin saada asiat sujumaan ja otteen takaisin elämääni että olisin jopa valmis kokeilemaan lääkkeitäkin, joihin olen suhtautunut aikaisemmin negatiivisesti.

Aloittaja kirjoitti:

Tutulta kuulostivat "oireet". Mm. koevastaukset olen tehnyt aina niin, etten koskaan vastaa kerralla yhteen kysymykseen vaan aloitan ja teen sitä mukaa, kun mieleen tulee ja sitten pompottelen eri kysymysten välillä ristiin rastiin - kun ei jaksa tehdä yhtä kerralla loppuun eikä kaikki asiat tule heti mieleen. Siivotessa (sitten kun pakko tai inspiraatio iskee) teen montaa asiaa päällekkäin. Rahan käytössä on vaihtelevuutta. Välillä saan hillittyä itseni, sitten taas unohdan järkevän minäni. Laskuista on tullut maksettua omaisuus myöhästymismaksuja, kun ei vaan saa ajallaan hoidettua- onneksi on suoraveloitus, se on tosi hyvä tällaiselle, mutta kun kaikkia ei siihenkään saa. Nimenomaan tuo kolahti, että sitten kun vanhemmat ja koulu eivät aseta "rajoja" niin asiat alkavat luisua. Juuri näin on käynyt. Kun ei kukaan varsinaisesti pakota, asiat jäävät hoitamatta.

Kuuluuko oireisiin ailahtelevaisuus eli siis niin, että välillä on normaalimpia jaksoja ja välillä huonompia? Kun nyt tuntuu olevan sellainen retkahdus ja masennus päällä, mutta aiemmin luulin jo vähän aikuistuneeni ja "parantuneeni" kun sain hoidettua asioita paremmin. Voiko ad/hd:stä tai add:stä parantua? Olen pohtinut myös ruokavalion osuutta tähän.

Olen epäillyt mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa tämän väsyneisyyden ja saamattomuuden syyksi ja epäilen sitä vieläkin..

Paljonko tutkimukset maksaa (siis niin että saa diagnoosin) jos menee yksityiselle? Tämä olisi tärkeä tieto.
Haluaisin niin saada asiat sujumaan ja otteen takaisin elämääni että olisin jopa valmis kokeilemaan lääkkeitäkin, joihin olen suhtautunut aikaisemmin negatiivisesti.

Lue lisää

mun ymmärtääkseni add:ssä ja adhd:ssa kun nää välittäjäaineet ei kulje päässä niinku normityypeillä joka aiheuttaaa tän alotekyvyn puuttumisen, niin voi korjaantua ajansaatossa lääkken käytön "seurauksena" kun ne jotenki aktivoi nää radat ja silloin aivot oppii nää synapsit uudellee. (nyt on sitte turha kenekä tulla viisasteleen terminologiasta;ennoo mikää lääkäri, en hoitaja)

yksityisestä en osaa sanoo mutta kunnallisella puolella ei tietääkseni maksa mitään. mulle nyt mitään varsinaisia testejä ei oo tehtykään kun tyttärellä todettii add kesällä ja siinä kun tulin tutustuneeksi näihin "oireisiin" totesin et sopii myäs muhun,käsittääkseni aikuisille ei ole edes olemassa varsinaisia kokeita vaan perustuu todistusten analysointii, eli miten on pärjänyt koulussa esim, sekä haastatellaan stäiä, perhettä jne, muutaman käynnin vaatii ja sitte aloitetaan lääkekoikeilu.
mä koitin kesällä tota tyttären lääkettä (siis sehän ei "toimi" eikä tee mitään muutosta oloon, ihmisellä jonka välittjäaineet toimii normaalisti) ja mulla ne toimi joten pitäydyin sitte itte samassa lääkkeessä, 18mg concertassa ja olen pystynyt tekemään asioita ihan eri tavalla, ts. pystynyt "pilkkomaan" isot kokonaisuudet osiin jolloin alottamisknnys pienenee todella paljon.

I-Ronya kirjoitti:

mun ymmärtääkseni add:ssä ja adhd:ssa kun nää välittäjäaineet ei kulje päässä niinku normityypeillä joka aiheuttaaa tän alotekyvyn puuttumisen, niin voi korjaantua ajansaatossa lääkken käytön "seurauksena" kun ne jotenki aktivoi nää radat ja silloin aivot oppii nää synapsit uudellee. (nyt on sitte turha kenekä tulla viisasteleen terminologiasta;ennoo mikää lääkäri, en hoitaja)

yksityisestä en osaa sanoo mutta kunnallisella puolella ei tietääkseni maksa mitään. mulle nyt mitään varsinaisia testejä ei oo tehtykään kun tyttärellä todettii add kesällä ja siinä kun tulin tutustuneeksi näihin "oireisiin" totesin et sopii myäs muhun,käsittääkseni aikuisille ei ole edes olemassa varsinaisia kokeita vaan perustuu todistusten analysointii, eli miten on pärjänyt koulussa esim, sekä haastatellaan stäiä, perhettä jne, muutaman käynnin vaatii ja sitte aloitetaan lääkekoikeilu.
mä koitin kesällä tota tyttären lääkettä (siis sehän ei "toimi" eikä tee mitään muutosta oloon, ihmisellä jonka välittjäaineet toimii normaalisti) ja mulla ne toimi joten pitäydyin sitte itte samassa lääkkeessä, 18mg concertassa ja olen pystynyt tekemään asioita ihan eri tavalla, ts. pystynyt "pilkkomaan" isot kokonaisuudet osiin jolloin alottamisknnys pienenee todella paljon.

Lue lisää

Heip! En tiiä kirjotanko nyt oikeeseen paikkaan, mutta kun noista lääkkeistä puhelette, nin koitan onneani, josko joku auttais pulmassani. :)

Sain adhd dg -04 (ei kuulemma kauheen selkee tapaus..?), enkä ole vaivaan aiemmin syönyt lääkettä, vaikka elämä onkin ollut henkisesti aika raskasta ja sekavaa. Tapasin taannoin psykologin, joka epäili mulla olevan tarkkaavuushäiriön lisäksi masennus ja sanoi masennuksen oltava hoidettu ensin alta pois, ennen kuin adhd:ta yms. voi ruveta hoitamaan. Hän suositteli mulle masennuslääkkeitä.

Kysymykseni onkin, että voiko masennus johtua adhd:sta ja parantua adhd-lääkityksellä (Conserta, Ritalin yms.)? Entä voiko näin ollen oireet pahentua pelkillä "tavallisilla" masennuslääkkeillä?

Mukavaa joulun odotusta kaikille! :)

mitteetota? kirjoitti:

Heip! En tiiä kirjotanko nyt oikeeseen paikkaan, mutta kun noista lääkkeistä puhelette, nin koitan onneani, josko joku auttais pulmassani. :)

Sain adhd dg -04 (ei kuulemma kauheen selkee tapaus..?), enkä ole vaivaan aiemmin syönyt lääkettä, vaikka elämä onkin ollut henkisesti aika raskasta ja sekavaa. Tapasin taannoin psykologin, joka epäili mulla olevan tarkkaavuushäiriön lisäksi masennus ja sanoi masennuksen oltava hoidettu ensin alta pois, ennen kuin adhd:ta yms. voi ruveta hoitamaan. Hän suositteli mulle masennuslääkkeitä.

Kysymykseni onkin, että voiko masennus johtua adhd:sta ja parantua adhd-lääkityksellä (Conserta, Ritalin yms.)? Entä voiko näin ollen oireet pahentua pelkillä "tavallisilla" masennuslääkkeillä?

Mukavaa joulun odotusta kaikille! :)

Lue lisää

Semmosta piti vielä kysymäni, että osaisko kukaan suositella pääkaupunkiseudulta hyvää lääkäriä, joka tekee adhd-diagnooseja, kenellä te ootte käyneet? :)

mitteetota? kirjoitti:

Heip! En tiiä kirjotanko nyt oikeeseen paikkaan, mutta kun noista lääkkeistä puhelette, nin koitan onneani, josko joku auttais pulmassani. :)

Sain adhd dg -04 (ei kuulemma kauheen selkee tapaus..?), enkä ole vaivaan aiemmin syönyt lääkettä, vaikka elämä onkin ollut henkisesti aika raskasta ja sekavaa. Tapasin taannoin psykologin, joka epäili mulla olevan tarkkaavuushäiriön lisäksi masennus ja sanoi masennuksen oltava hoidettu ensin alta pois, ennen kuin adhd:ta yms. voi ruveta hoitamaan. Hän suositteli mulle masennuslääkkeitä.

Kysymykseni onkin, että voiko masennus johtua adhd:sta ja parantua adhd-lääkityksellä (Conserta, Ritalin yms.)? Entä voiko näin ollen oireet pahentua pelkillä "tavallisilla" masennuslääkkeillä?

Mukavaa joulun odotusta kaikille! :)

Lue lisää

Nyt kyllä toimi psykologisi väärin. asiahan kannattaa yleensä hoitaa toisin päin, eli ensin aletaan hoitamaan adhd:ta, joka on sen masennuksen suurin todennäköinen SYY. Valitettavasti ei kaikilla psykologeilla voi olla kaikilta aloilta tarpeeksi tietämystä. Mutta muille tiedoksi, jotka joutuvat vastaavaan tilanteeseen. Itse olen ADHD, ja tunnistan hyvin paljon edellä mainituista vaikeuksista. Lääkitys on kohdallani aivan ehdoton. Toiseksi erittäin suuri panostus ympäristön organisointiin.

Jaksoin lukea aina sieltä täältä kaikennäköistä.

Eli adhd:tahan on nykydg:iden kannalta kolme tyyppiä ADHD-i (ADD, vain tarkkaavaisuushäiriö), ADHD-hi (vain ylivilkas ja impulsiivinen) ja ADHD-c (molemmat edellä mainitut, joista toinen voi olla voimakkaammin näkyvissä).

ADHD:n kohdalla masennuksen iskiessä masennusta EI pidä hoitaa ensin. Sillä suurella todennäköisyydellä masennus johtuu ADHD:sta ja ADHD:n hoito voi parantaa masennuksenkin. On ryhmä ADHD:ita, joille masennuslääkkeet ei sovi vaan jopa pahentavat oloa lievästä masennusta potevasta vaikeaan itsetuhoiseen masennukseen asti.

Lääkkeitä ei ole vain Ritalin, Concerta ja Dexedrine. Strattera on masennuslääkkeen kaltainen. Myös Efexor, masennuslääke, sopii osalle. Lisäksi on Modiodal/Provigil (yksi lääke, kaksi kauppanimeä), joka auttaa erityisesti jos pääoireina on uupumus, sillä kehitetty alkujaan narkoleptikoille.

Ja ADHD on oireillut aina jo ennen kouluikää, mutta kannattaa huomioida että esim. murrosikä ja muut elämän suuret muutosajat (vaikeat pitkät elämänkriisit, keski-ikä jne) voivat muuttaa ADHD;n oireiden ilmenemistapaa. Osalla oireet lievittyvät, osalla pahenevat. Parantua tästä ei voi, sillä on neurologinen häiriö, joka on ollut meillä ADHD:illa jo ihan syntyessä.

Osa lääkäreistä on sitä mieltä, että oireet pysyvät aina samoina päivästä toiseen, mutta todellisuudessa oireilla voi olla vaihtelevuutta. Valo, stressi, mahdolliset muut sairaudet, unettomuus ym. vaikuttavat suoraan oireiden voimakkuuteen ja kuinka hyvin niitä pystyy hallitsemaan lääkkeillä tai ilman. Eihän ns. taviskaan ole aina 'tasapainossa', joka päivä samanlainen, on heilläkin samalla tavalla oireita väsymyksestä tai stressistä. ADHD:lla ne oireet vain voivat näkyä hieman eri tavalla.

Aikuisetkin voidaan testata. Neuropsykologiset testit voidaan tehdä myös aikuisille. Tärkeänä pidetään tosin mahdollisuuksien mukaan varhaisvaiheista saatavaa tietoa (eli aikaa ennen kouluikää), muuten haastatellaan lähipiiriä. Osalle tehdään vain normaalit psykologin testit, osalle ei niitäkään. Eli osalla lääkäri haastattelee ja määrää lääkkeet kokeiluun. Stimulantit kun eivät vaikuta samoin jos olisi tavis kuin miten ne vaikuttavat ADHD:hen. Yksityisellä olen kuullut, että neuropsykiatriset testit maksavat noin 500e:n luokkaa.

Keskity, en mä puhunut omien rajoitusten hyväksymisestä vaan muiden erilaisuuden hyväksymisestä. Iso ongelma on se, että ei ymmärretä ja hyväksytä, että ihmiset on erilaisia ja hyviä eri asioissa. Sen sijaan että tuettaisiin jokaista siinä mikä on vaikeaa kellekin lähinnä keskitytään haukkumaan muita sen johdosta, että nämä eivät ole yhtä erinomaisia kuin mitä itse kuvittelee olevansa.

Ei tässä maailmassa ja yhteiskunnassa riitä, jos kertoo muille, että minulla nyt vain on tällainen pää, joka toimii näin ja näin, vaan pitää lyödä joku virallinen diagnoosi pöytään, jossa sanotaan täsmälleen sama asia.

Oikeasti kaikki maailman ihmiset ovat erilaisia, vaikka heillä ei olisikaan esittää siitä lääkärin lausuntoa.

Hyvää noissa diagnooseissa on varmaan se, että voi kuulla joitain ongelmien ratkaisuvinkkejä.

Tuo luovuus liittyy mielestäni siihen, että täytyy koko ajan keksiä uusia juttuja, jos mielii pitää aivonsa käynnissä. Sitä taas en itse usko, että ADHD-ihmisten älykkyys poikkeaisi mitenkään muista (tai ainakin vaadin aika hyvät todisteet, ennen kuin uskon).

Tosikkous on ihan takuulla pahempi vamma ihmisessä kuin ADHD, joten jos huomaa tosikko-oireita itsessään, niin varmaan kannattaa siihen nopeasti hakea diagnoosia ja apua. Tosikot on aika helvetin paljon pahempi ongelma tässä yhteiskunnassa kuin me, joten ei kun niille diagnoosia kehiin, nettipalsta pystyyn ja tukitoimet rullaamaan!