asperger ja ajokortti

Tiedätkö jonkun jolla on AS ja ajokortti?

foxylady-70 kirjoitti:

Tiedätkö jonkun jolla on AS ja ajokortti?

Esim. itse olen melko satavarma AS ja tykkään autolla-ajosta, olen aina tykännyt. Kolmekymmentä vuotta melkein ajokorttielämää takana ja kilometrejä kymmeniä tuhansia/vuosi. Nykyään lähinnä kaupunkien keskustoissa ajo on stressaavaa, jos on outo reitti, navigaattoria olen muutaman kuukauden käyttänyt ja tykkään kovasti. Toinen omituisuuteni on että nykyään en haluaisi ketään muita aikuisia kyyditä, aivan lähipiiriä lukuunottamatta, jotenkin jännitän kun olen tottunut yksin tai lasten seurassa huristelemaan. Pikku pellinruttaamisia lukuun ottamatta vain yksi kolari kolmessakymmenessä vuodessa, siinäkin vastapuoli todettiin syylliseksi. Väittäisin että AS-henkilöt ovat kuskeina ehkä parempia kuin NT:t?? Eivät niin tunteiden vietävinä eikä kilpailuhenkistä kaahausmentaliteettia löydy.

mamma -63 kirjoitti:

Esim. itse olen melko satavarma AS ja tykkään autolla-ajosta, olen aina tykännyt. Kolmekymmentä vuotta melkein ajokorttielämää takana ja kilometrejä kymmeniä tuhansia/vuosi. Nykyään lähinnä kaupunkien keskustoissa ajo on stressaavaa, jos on outo reitti, navigaattoria olen muutaman kuukauden käyttänyt ja tykkään kovasti. Toinen omituisuuteni on että nykyään en haluaisi ketään muita aikuisia kyyditä, aivan lähipiiriä lukuunottamatta, jotenkin jännitän kun olen tottunut yksin tai lasten seurassa huristelemaan. Pikku pellinruttaamisia lukuun ottamatta vain yksi kolari kolmessakymmenessä vuodessa, siinäkin vastapuoli todettiin syylliseksi. Väittäisin että AS-henkilöt ovat kuskeina ehkä parempia kuin NT:t?? Eivät niin tunteiden vietävinä eikä kilpailuhenkistä kaahausmentaliteettia löydy.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi! Kysymykseni tein, koska mieheni pojalla on diagnosoitu As. Olemme tietenkin olettaneet, että hän käy autokoulun ja hankkii ajokortin. Poika tulee hyvin toimeen, esim. käy lukiota ilman mitään ongelmia. 1. ja 2. luokalla hänellä on ollut avustaja, mutta siitä lähtien käynyt koulunsa itsenäisesti hyvin siitä suoriutuen ilman mitään tukitoimia. As näkyy hänellä lähinnä erikoisina harrastuksina ikään nähden (Pokemon ym.) ja siinä että kavereita ei ole paljon ja nekin ovat aika autistisen tuntuisia. Mutta niinhän se on muillakin, että ovathan kaverit usein samanhenkisiä, joten tässäkään ei varmaan mitään kummallista ole.

Nyt yhtäkkiä pojan tullessa täysi-ikäiseksi äiti on alkanut kyseenalaistamaan pojan selviytymistä. Ensin hankittiin paperit joilla sai vapautuksen armeijasta. Nyt ei äidin mukaan voi ajaa ajokorttia, koska jos vaikka saisi paniikkikohtauksen. Tällaisia ei tietääksemme ole ennenkään saanut ja toisekseen jos se on kriteeri kortin saamiseen niin ei varmaan olisi paljon kortillisia ihmisiä. Hyvin outoa ja huolestuttavaa pojan puolesta. Pääseekö koskaan äidin helmoista tätä menoa?

foxylady-70 kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi! Kysymykseni tein, koska mieheni pojalla on diagnosoitu As. Olemme tietenkin olettaneet, että hän käy autokoulun ja hankkii ajokortin. Poika tulee hyvin toimeen, esim. käy lukiota ilman mitään ongelmia. 1. ja 2. luokalla hänellä on ollut avustaja, mutta siitä lähtien käynyt koulunsa itsenäisesti hyvin siitä suoriutuen ilman mitään tukitoimia. As näkyy hänellä lähinnä erikoisina harrastuksina ikään nähden (Pokemon ym.) ja siinä että kavereita ei ole paljon ja nekin ovat aika autistisen tuntuisia. Mutta niinhän se on muillakin, että ovathan kaverit usein samanhenkisiä, joten tässäkään ei varmaan mitään kummallista ole.

Nyt yhtäkkiä pojan tullessa täysi-ikäiseksi äiti on alkanut kyseenalaistamaan pojan selviytymistä. Ensin hankittiin paperit joilla sai vapautuksen armeijasta. Nyt ei äidin mukaan voi ajaa ajokorttia, koska jos vaikka saisi paniikkikohtauksen. Tällaisia ei tietääksemme ole ennenkään saanut ja toisekseen jos se on kriteeri kortin saamiseen niin ei varmaan olisi paljon kortillisia ihmisiä. Hyvin outoa ja huolestuttavaa pojan puolesta. Pääseekö koskaan äidin helmoista tätä menoa?

Lue lisää

Itse kyllä pääsin testit läpi, mutta vuosien varrella oli niin paljon "läheltä piti"-tilanteita että päätin lopulta että pakko hankkiutua autosta eroon ennenkuin tulee ruumiita. Ainakaan oma tarkkaavaisuuteni ei yksinkertaisesti riittänyt autolla ajamiseen.

.... kirjoitti:

Itse kyllä pääsin testit läpi, mutta vuosien varrella oli niin paljon "läheltä piti"-tilanteita että päätin lopulta että pakko hankkiutua autosta eroon ennenkuin tulee ruumiita. Ainakaan oma tarkkaavaisuuteni ei yksinkertaisesti riittänyt autolla ajamiseen.

Lue lisää

Olen ollut yhteydessä asiantuntijatahoihin ja saanut selville että suurimmalla osalla AS-henkilöistä on ajokortti. Tarkkaavaisuusongelmat liittyvät ehkä johonkin muuhun asiaan kuin Aspergeriin, käsittääkseni?

foxylady-70 kirjoitti:

Olen ollut yhteydessä asiantuntijatahoihin ja saanut selville että suurimmalla osalla AS-henkilöistä on ajokortti. Tarkkaavaisuusongelmat liittyvät ehkä johonkin muuhun asiaan kuin Aspergeriin, käsittääkseni?

Lue lisää

Itse ajattelisin että ajokortti on paitsi useimpien työtehtävien kannalta välttämätön, myös osa pojan "egoa" tai ajokortin puuttuminen masentaisi ja rajoittaisi elämää liiaksi. Tosiaan äiti ei saa liiaksi paapoa poikaansa, on hyvä myös että hän ainakin kokeilee myös yksin/opiskelija-asunnossa asumista lähivuosina. Siivet eivät kehity jos ei niitä saa koetella.

foxylady-70 kirjoitti:

Olen ollut yhteydessä asiantuntijatahoihin ja saanut selville että suurimmalla osalla AS-henkilöistä on ajokortti. Tarkkaavaisuusongelmat liittyvät ehkä johonkin muuhun asiaan kuin Aspergeriin, käsittääkseni?

Lue lisää

Mikäli on vähänkään aistiyliherkkyyksiä (ja asseilla niitä kyllä on) niin autolla ajo varsinkin ruuhkassa tai pimellä on kovin hankalaa/vaarallista. Hiljaisilla teillä ja syrjäseuduilla kyllä pärjää.

... kirjoitti:

Mikäli on vähänkään aistiyliherkkyyksiä (ja asseilla niitä kyllä on) niin autolla ajo varsinkin ruuhkassa tai pimellä on kovin hankalaa/vaarallista. Hiljaisilla teillä ja syrjäseuduilla kyllä pärjää.

Lue lisää

Aistiyliherkkyyksiä on lähes kaikilla joilla on neurologisia ongelmia ( tai ali). Olen saanut selville että suurimmalla osalla Aspergereista on ajokortti, onpa joukossa ihan ammattiautoilijoitakin. Käsittääkseni asia on niin, että osa Aspergereista ja osa ns. neurologisesti normaaleista ihmisistä eivät sovellu auton kuljettajaksi. En kuitenkaan törmännyt mihinkään erityiseen piirteeseen AS-henkilöillä joka estäisi ajokortin saamisen. Olen samaa mieltä siivistä Mamma-63 kanssa.

foxylady-70 kirjoitti:

Tiedätkö jonkun jolla on AS ja ajokortti?

Poika nyt 26-vuotias ja saanut kortin heti 18 täytettyään. Opettaja oli erikoistunut erityisoppilaisiin ja ilmeisesti teki hyvää työtä. Ei mitään ongelmia, noudattaa sääntöjä ja on varovainen liikenteessä, vaikka puheissa ihailee rallikuskeja ja puhuu kaahailemisesta innostuneesti. Kyydissä olen varsin usein eikä ikinä ole pelottanut.
Yhden parkkisakon on tainnut saada ja senkin maksoi kuuliaisesti, vaikka olikin sakottajan kanssa eri mieltä.
Myönnän, että arvelutti ennen ajokortin saantia, mutta autoilu on antanut hänelle vapautta ja lisää itsetuntoa - ehkä myös vähän sosiaalistanut. Onhan se helpompi mennä kyläilemään omalla kyydillä, kun voi lähteä pois heti kun saa tarpeekseen.

foxylady-70 kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi! Kysymykseni tein, koska mieheni pojalla on diagnosoitu As. Olemme tietenkin olettaneet, että hän käy autokoulun ja hankkii ajokortin. Poika tulee hyvin toimeen, esim. käy lukiota ilman mitään ongelmia. 1. ja 2. luokalla hänellä on ollut avustaja, mutta siitä lähtien käynyt koulunsa itsenäisesti hyvin siitä suoriutuen ilman mitään tukitoimia. As näkyy hänellä lähinnä erikoisina harrastuksina ikään nähden (Pokemon ym.) ja siinä että kavereita ei ole paljon ja nekin ovat aika autistisen tuntuisia. Mutta niinhän se on muillakin, että ovathan kaverit usein samanhenkisiä, joten tässäkään ei varmaan mitään kummallista ole.

Nyt yhtäkkiä pojan tullessa täysi-ikäiseksi äiti on alkanut kyseenalaistamaan pojan selviytymistä. Ensin hankittiin paperit joilla sai vapautuksen armeijasta. Nyt ei äidin mukaan voi ajaa ajokorttia, koska jos vaikka saisi paniikkikohtauksen. Tällaisia ei tietääksemme ole ennenkään saanut ja toisekseen jos se on kriteeri kortin saamiseen niin ei varmaan olisi paljon kortillisia ihmisiä. Hyvin outoa ja huolestuttavaa pojan puolesta. Pääseekö koskaan äidin helmoista tätä menoa?

Lue lisää

Jos koulunkäynti onnistuu itsenäisesti, ei ole mitään syytä miksei ajaminen onnistuisi.
Armeijasta vapautus on kyllä paikallaan, siellä tulee eteen liikaa stressitilanteita ja ryhmänpainetta.

Äiti tekee pojalleen karhunpalveluksen jarruttamalla väärissä paikoissa. Kovin helposti tulee assista peräkammarin-poika, jos itsenäiseen elämään ei valmenneta ja kannusteta. Siinäpä sitten on elämä pilalla viimeistään, kun hyysääjästä aika jättää.

Oma poikani on assi, asuu itsenäisesti, ajaa autolla ja hoitaa kaikki käytännön asiat omatoimisesti, vaikka "vamma" on sen verran vakava, että päätyi eläkkeelle. Koulunkäynti ei sujunut mitenkään, peruskoulu jäi kesken ja ammattiopinnot haaveeksi. Silti nykyään tukea tarvitsee vain erityistilanteissa ja joskus vähän ohjeita rahankäytössä, muuten ei hätiä mitiä. Jos olisi jäänyt kotiin äidin helmoihin, olisi varmasti saanut vetää kuin kivirekeä ikänsä kaiken ja testamentata projektiksi sisaruksille.

Aistiyliherkkyyksiä tosiaan on monilla, mutta harvalla ne autolla ajoon vaikuttavat. Poikani ei kestä kuumaa eikä korkeita ääniä. No, ilmastointi isommalle ja stereoista soimaan jotain miellyttävää, muu maailma jää auton ulkopuolelle omiin lämpimiinsä.

hyvä kuski tuli kirjoitti:

Poika nyt 26-vuotias ja saanut kortin heti 18 täytettyään. Opettaja oli erikoistunut erityisoppilaisiin ja ilmeisesti teki hyvää työtä. Ei mitään ongelmia, noudattaa sääntöjä ja on varovainen liikenteessä, vaikka puheissa ihailee rallikuskeja ja puhuu kaahailemisesta innostuneesti. Kyydissä olen varsin usein eikä ikinä ole pelottanut.
Yhden parkkisakon on tainnut saada ja senkin maksoi kuuliaisesti, vaikka olikin sakottajan kanssa eri mieltä.
Myönnän, että arvelutti ennen ajokortin saantia, mutta autoilu on antanut hänelle vapautta ja lisää itsetuntoa - ehkä myös vähän sosiaalistanut. Onhan se helpompi mennä kyläilemään omalla kyydillä, kun voi lähteä pois heti kun saa tarpeekseen.

Lue lisää

itsellä ajokortti ollut nyt vähän yli vuoden ja 2 vaiheen juuri ajoin ja foxlady 80 suosittelen kyllä lämpimästi ;)

monta kertaa tullut liikenteessä mieleen kun joku vanhempi henkilö pysähtynyt kiihdytys kaistalle miten tuo on edes mahdollista :P

tekee hallaa kirjoitti:

Jos koulunkäynti onnistuu itsenäisesti, ei ole mitään syytä miksei ajaminen onnistuisi.
Armeijasta vapautus on kyllä paikallaan, siellä tulee eteen liikaa stressitilanteita ja ryhmänpainetta.

Äiti tekee pojalleen karhunpalveluksen jarruttamalla väärissä paikoissa. Kovin helposti tulee assista peräkammarin-poika, jos itsenäiseen elämään ei valmenneta ja kannusteta. Siinäpä sitten on elämä pilalla viimeistään, kun hyysääjästä aika jättää.

Oma poikani on assi, asuu itsenäisesti, ajaa autolla ja hoitaa kaikki käytännön asiat omatoimisesti, vaikka "vamma" on sen verran vakava, että päätyi eläkkeelle. Koulunkäynti ei sujunut mitenkään, peruskoulu jäi kesken ja ammattiopinnot haaveeksi. Silti nykyään tukea tarvitsee vain erityistilanteissa ja joskus vähän ohjeita rahankäytössä, muuten ei hätiä mitiä. Jos olisi jäänyt kotiin äidin helmoihin, olisi varmasti saanut vetää kuin kivirekeä ikänsä kaiken ja testamentata projektiksi sisaruksille.

Aistiyliherkkyyksiä tosiaan on monilla, mutta harvalla ne autolla ajoon vaikuttavat. Poikani ei kestä kuumaa eikä korkeita ääniä. No, ilmastointi isommalle ja stereoista soimaan jotain miellyttävää, muu maailma jää auton ulkopuolelle omiin lämpimiinsä.

Lue lisää

"Oma poikani on assi, asuu itsenäisesti, ajaa autolla ja hoitaa kaikki käytännön asiat omatoimisesti, vaikka "vamma" on sen verran vakava, että päätyi eläkkeelle. Koulunkäynti ei sujunut mitenkään, peruskoulu jäi kesken ja ammattiopinnot haaveeksi."
Assejakin on näemmä monenlaisia. Mä en asu itsenäisesti eikä autokoulu onnistunut, mutta lukion sain käytyä helposti. Mä epäilen vasta omaa assiuttani, mutta suurten ongelmien johdosta eläke on edessä.

tekee hallaa kirjoitti:

Jos koulunkäynti onnistuu itsenäisesti, ei ole mitään syytä miksei ajaminen onnistuisi.
Armeijasta vapautus on kyllä paikallaan, siellä tulee eteen liikaa stressitilanteita ja ryhmänpainetta.

Äiti tekee pojalleen karhunpalveluksen jarruttamalla väärissä paikoissa. Kovin helposti tulee assista peräkammarin-poika, jos itsenäiseen elämään ei valmenneta ja kannusteta. Siinäpä sitten on elämä pilalla viimeistään, kun hyysääjästä aika jättää.

Oma poikani on assi, asuu itsenäisesti, ajaa autolla ja hoitaa kaikki käytännön asiat omatoimisesti, vaikka "vamma" on sen verran vakava, että päätyi eläkkeelle. Koulunkäynti ei sujunut mitenkään, peruskoulu jäi kesken ja ammattiopinnot haaveeksi. Silti nykyään tukea tarvitsee vain erityistilanteissa ja joskus vähän ohjeita rahankäytössä, muuten ei hätiä mitiä. Jos olisi jäänyt kotiin äidin helmoihin, olisi varmasti saanut vetää kuin kivirekeä ikänsä kaiken ja testamentata projektiksi sisaruksille.

Aistiyliherkkyyksiä tosiaan on monilla, mutta harvalla ne autolla ajoon vaikuttavat. Poikani ei kestä kuumaa eikä korkeita ääniä. No, ilmastointi isommalle ja stereoista soimaan jotain miellyttävää, muu maailma jää auton ulkopuolelle omiin lämpimiinsä.

Lue lisää

Kertokaas mulle tyhmälle miten voi olla aistiyliherkkä? Itsekkään en tykkää kuumasta tai sen enempää kylmästäkään. Korkeat äänetkään kivoja ole, varsinkaan sellaiset testivinkunataajuudet, mitkä menee aika ylös jo. Kirkas valokaan sen kivempaa ole tai en näe säkkipimeässä mitään jne. Eihän sitä voisi olla missään, kun saisi kokoajan kipuärsykkeitä eri aisteihin.

Autolla ajaessa ei kuule mitään muuta lähinnä kuin renkaiden ja moottorin ääni, mitkä on aika kovia keskitaajuuden ääniä. Sana aistiyliherkkyys mulle kuulostaisi siltä, että kuulet korkeammalle kuin muut eli yli 22kHZ ja sit jos ei kestäisi korkeita ääniä niin ei voisi musiikkiikaan kuunnella, kun radiosta se nyt tulee vielä tuplana 44kHZ.

da trout kirjoitti:

Kertokaas mulle tyhmälle miten voi olla aistiyliherkkä? Itsekkään en tykkää kuumasta tai sen enempää kylmästäkään. Korkeat äänetkään kivoja ole, varsinkaan sellaiset testivinkunataajuudet, mitkä menee aika ylös jo. Kirkas valokaan sen kivempaa ole tai en näe säkkipimeässä mitään jne. Eihän sitä voisi olla missään, kun saisi kokoajan kipuärsykkeitä eri aisteihin.

Autolla ajaessa ei kuule mitään muuta lähinnä kuin renkaiden ja moottorin ääni, mitkä on aika kovia keskitaajuuden ääniä. Sana aistiyliherkkyys mulle kuulostaisi siltä, että kuulet korkeammalle kuin muut eli yli 22kHZ ja sit jos ei kestäisi korkeita ääniä niin ei voisi musiikkiikaan kuunnella, kun radiosta se nyt tulee vielä tuplana 44kHZ.

Lue lisää

Sinä et tykkää jostain tai kuule jotain mutta aistiyliherkälle samat asiat voivat tuottaa kärsimystä, suoranaista kipua, joka tekee mahdottomaksi keskittyä mihinkään muuhun. Jos sinusta on kuuma hellepäivänä tai saunassa, niin yliherkällä voi olla hankala olo jo tavallisessa huoneenlämmössä ja kesähelteellä ei voi mennä ulos ollenkaan.
Ei sitä voi ymmärtääkään, kun itsellä ei ole, mutta seuraukset näkee henkilön käytöksessä.

Esimerkiksi eräässä erityisluokassa oli aina levotonta ja työ ei sujunut mitenkään. Asiasta kyseltiin ja selvisi, että loisteputkivalot vilkkuivat oppilaiden mielestä niin, ettei tilassa voinut tehdä mitään. Loisteputket vilkkuvat ihan oikeasti, mutta me "normaalit" emme rekisteröi koko asiaa. Lamput vaihdettiin värinättömiin ja homma alkoi pelata.

mistäkö tiedän että minulla ja tyttärelläni on AS... pokani on autisti, ja hänellä on mopokortti!

AS äiti kirjoitti:

mistäkö tiedän että minulla ja tyttärelläni on AS... pokani on autisti, ja hänellä on mopokortti!

Mulla ainakin on ajokortti ollut kohta kaksi vuotta vaikka on as, sain viikon päästä siitä kun täytin 18- vuotta, inssin joutu ajaa kahteen kertaan ihan tyhmän perusmokan takia. Pari kertaa olen auton tosin mällännyt, mutta en siitä lähtisi kyllä as:ää syyttämään vaan ihan puhdasta huolimattomuutta.

Vastaan tähänkin, että taskuperuutus keskelle ruutua on onnistunut alusta asti hyvin (sivupeilejä kannattaa käyttää) eikä traktorin peruuttaminen peräkärryineen ahtaasta ovesta sissän ole mikään ongelma. Sitä on tullut tehtyä täyden heinäkuormankin kanssa.

Täällä kanssa AS, jokka on ajokortti. Mulla on ajokortissa luokat BC, jotenka kuorma-autoa pääsen myös ajamaan. Kuorkkeja olenkin ajanut kortin saannin jälkeen. C-kortin kokeet laakista läpi. Tosin lääkäri passitti C-kortin lääkärintodistuksen hakemaan neurologilta, muita ongelmia ei ole ajokortin saannissa ollut. Neurologi totesi, että jos pääsee autokoulun läpi, niin esteitä ei tällöin ole.

Minäkin varmaan olisin tuollainen, jos ajaisin autoa. Siksi en ajokorttia hommannutkaan, eikä sitä nyt sen uudistuksen jälkeen kannata hankkiakaan, kun maksaa niin paljon...

Tiedän varsin hyvin olevani turvallisuusriski liikenteessä, koska kävellenkin olen tällainen törmäilijä ja koheltaja. : )

Itselläni ei ole vaikeaa sopeutua assina yllättäviin tilanteisiin kuten ei asseilla yleisestikään, mikäli säännöstö on alunperin oikeinlaadittu ja jokainen osapuoli noudattaa tätä säännöstöä tilanteesta riippumatta, ja mikäli säännöstö noudattaa Suomen lakia. Tämä säännöstö on laadittu Aspergerinfon periaatteiston mukaisesti muttei outoa kyllä edes viranomaiset noudata näitä laissa määrättyjä periaatteita, mm. Valvira. Helsingin Poliisi on pikkuhiljaa osoittanut mielenkiintoaan jo vuosia sitten laadittuja Poliisihallituksen laatimia sääntöjä kohtaan; annan kaiken tukeni heille.