Terveisiä osastolta T3

Hipsan heijaa huuhaalaiset.

Tänään sitä onkin ollut juhlava päivä, ja oikeastaan tämän arvokkaan juhlavuden vuoksi hieman vakavakin päivä. Heti aamupuuroa tunkiessa kitusiini, istui appiukko hieman vaiteliaana ja vakava ilmeisenä tuttuun tapaan keittiön pöydän päässä hieman raskaasti puhallellen.Yleensä tuo appiukko nauraa höröttää hyväntuulisena katsellessaan minun aamutouhujani tunkiessani puuro ja patonkia posket pullollaan turpavärkkiini toisesta suupielestä puuron valuessa jo uloskin,suurimpaan mahdolliseen lasten tarkeliikkeestä löytyneeseen leukalappuun,sillä tunnetustihan me vajaamieliset ollaan hurjan nälkäisiä koko päivän,mutta aamusta aivan erityisen nälkäisiä.Saatamme jopa hieman aamulla murista pahantuulisina ennen aamiaista.

Siinä lapoin puuroa ja ja tunkiessani patonkia puuron kaveriksi, kysyin samasta ilmaraosta ,että mikä sitä appiukkoa nyt oikein murehdituttaa. Appiukko vain istui raskaasti puhisten ja tuttuun tapaan jalkaa toisen päälle puolelta toiselle heitellen. Tuijotin suuauki appiukkoa verestävät silmät selällään yön jäljiltä tuka pystyssä,kuolan valuessa suupielestä anoppilan uudelle laminaattiattialle. Ilmeisesti appiukollekin tuli hieman hätä,että uuden laminaatin pillaan ja alkoi kiireen virkkaan rykimään ja selvittämään kurkkuaan.

Mietin jo kaikki mahdolliset kolttoset mitä olin naapureille tehnyt,mutta en tietenkään tunnustanut.Hiltan itsenäisyyspäivän lipuksi varastetut alushousut se ei voinut olla, eikä naapurin ukon traktorin lainaaminen,eikä ainakaan postin likinäköisen virkailian suuteleminen.....Ei en nyt millään keksi mikä oikein voisi olla vialla.

Viimein se appiukko sai suunsa auki ja aloitti vakavana ja juhlallisella äänellä selvittämään:"tuleppas poika oikein tänne viereen istumaaan" Hi hi mie tepastelin anopin vaaleanpunaiset pupu aamutossut ja vaalean punainen aamutakki päällä appiukon luokse ja oikein polvelle hypähdin istumaan, siltitin appiukon harvaa hiustupsua ja taisin puuroisen leukanikin kauluspaidan hihaan pyyhkäistä,Siinä appiukkoa tapitin suurilla berhandilaisen koiran silmillä kysyvän näköisenä. Appi vielä hetken mietittyään rykäisi vielä kurkkuaan ja aloitti:
"Nyt kun sinä kuulut tavallaan ikään kuin perheen vakiokalustoon,olen tehnytkin suuren päätöksen" hi hi käteni tärisivät jännityksestä ja olin tunkenut huomaamattani appiukon kravatista jo puolet vasempaan sieraimeeni ja päästelin silkasta jännityksestä pieniä tuhnuja ja sieraimessani olevasta kravasti johtuen päästelin kuin pieni pössu outoja röhkäisyjä,appiukon jatkaessa...."niin kyllä olen nyt päättänyt tuon anoppisi kanssa,että tästä eteenpäin pääset mukaan tuonne paikalliseen k-kauppaan appivanhempien kanssa.

Voi pojat,voi pojat,voi pojat, meinasin aivan revetä riemusta, hi hi hiiii minusta olikin tullut appiukon silmissä mies, pääsin oikein k-kauppaan mukaan,ei enää paikalliseen lähiökauppaan,vaan ison kylän k-kauppaan,voi pojat,voi pojat! Appiukko putosi penkiltäni hypähtäessäni ilosta pystyyn ja unohtaen että puristin toisella kädellä appiukon kaulassa roikkuvaa kravattia.Siellä appiukko mahallaan lattialla väisteli uhkaavasti päälle pyrkiviä vaalean punaisia zamutossuja hyppiessäni innoissani tasajalkaa hi hi hi

Hi hi kävimmekin tänään oikein k-kaupassa ja saattaa ollla ettei se ihan mennyt suunnnitelmien mukaan,mutta sehän ei meitä hulluja häiritse, kerronkin siitä toisella kertaa,kirjoitellaan taas huuhaan väki.

Terveisin;Nicotinell osastolta T3