Onko itsemurha luonnollista?

Hei,
Mielestäni kirjoitit asiaa. Olen itsekin ajatellut samalla lailla!!!! Myös mietiskelen itsemurhan tekemistä!

Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Ei ole minun aisani kertoa ihmisille mitä tehdä elämällään.

Sellaiset ärsyttävät jotka uhkaavat tehdä sen mutta eivät kuitenkaan tee vaan tulevat näille palstoille kerjäämäään sympatiaa.

ainakin jälkeen jääville.

ihmisiä ahdistaa eniten itsemurhassa läheisten reaktio. Vaikka itsemurha olisi itse sen tekijälle helpotus, niin se on useimmiten läheisille suunnatonta tuskaa, ahdistusta ja surua tuottava. Sitä paitsi itsemurha on itsekkäin teko mitä voi olla. Elämä sinällään on lahja ja se pitääkin elää ja sitten kun kuolema korjaa kun on sen aika, niin se on siinä. Kuolemaa ei tarvitse jouduttaa vaikka monet tekevät ns hidasta itsemurhaa elämällä niin , että elintavat johtavat ennen aikaiseen kuolemaan. Mutta senkin hyväksyy helpommin kuin totaalisen itsemurhan. Jokainen harkitsee jossain elämänvaiheessa itsemurhaa, mutta ei toteuta sitä.

Se väärä, mikä itsemurhassa on sisällä, ei sitä voi oikeuttaa millään. Itsemurhan paha fiilis, mikä johtaa siihen ja mitä se on, ei käänny hyväksi.

Itsekin joskus pohtinut itsensä lopettamista. Mihin se itselläni on jäänyt on siinä, että uskon ettei itsemurhasta ole mitään hyötyä siihen helpotukseenkaan. Universumi vain palauttaa takaisin ne samat olosuhteet, missä itse etsii jotain ratkaisua itselleen.

Eli lopulta kohdataan kuitenkin se sama tilanne, mikä johti itsemurhaan. Siksi - käsittääkseni - uskonnoissa joissakin puhutaan itsemurhan helvetistä, koska se tavallaan voi jatkua ikuisuuden. Niin kauan kunnes sen itsemurhaan johtaneen syyn on löytänyt itsessään ja siinä kohtaa kääntyykin elämässään jonnekin aivan muualle.

Ja sitten jos ei jossain vaiheessa jaksa niin ei vaan jaksa. Niinhän se menee.

En minä ole hyvä ihminen vastaamaan tähän, koska itse olen suunnitellut itsemurhaa 13v saakka ja nyt olen 32v. Pari kertaa olen elämässäni myös yrittänyt itsemurhaa ensimmäisen kerran yritin hypätä kahdeksankerroksisen kerrostalon katolta, mutta lopulta en silloin vielä ollut valmis tekemään sitä lopullista päätöstä ja mäjähtämään katuun kahdeksannesta kerroksesta. Suunittelin vielä, että hyppään pääedellä, jotta kuolen varmasti kun kalloni osuu asfalttiin ensimmäisenä.

Toisella kerralla viilsin ranteeni auki mutta en saanut valtimoa kunnolla viillettyä auki ja jäinkin eloon. Tahdonvoimani riitti kuitenkin viiltämään ranteeni osittain auki. En usko, että se kipu lopulta on täysin sietämätöntä jos oikein kovasti päättää tehdä itsemurhan tällä tavalla se onnistuu. Oikeastaan yllätyin itse siitä, että minulta löytyi tahdonvoimaa viiltää ranteeni auki kun tosissani päätin tehdä näin.

Suunitellut olen kaikki mahdolliset tavat läpi hirttäytymisestä, ampumisesta, lääkkeistä, häkämyrkytyksestä ja junanalle heittäitymisestä, mutta näitä suunitelmia en ole käytännössä yrittänyt. Lääkkeissä pelotti se, että entä jos en kuolekaan, junan alle heittäytymisessä säälitti vähän junan kuljettajan kohtalo vaikka oikeasti junan kuljettajan ei pitäisi tuntea syyllisyyttä takiani hänen junansa vain auttaa minut pois täältä. Ampumisen estää taas se, että en saa aseita mistään. Häkämyrkytyksessä taas oli ongelmana se, että entä jos joku löytää autoni ja minut ennenkuin häkä on tehnyt tehtävänsä.

Olen aika varma, että sitten kun olen päässyt siihen pisteeseen, jossa avaan taas tämän viimeisen oven päädyn joko hirttäytymiseen tai nukuttaviin lääkkeisiin varmuuden vuoksi teippaan päänympärilleni pussin, koska jos lääkkeet eivät tee tehtäväänsä, niin ainakin tukehdun kuoliaaksi nukkuessani.

Oikeastaan olen aika varma, että vielä joskus tulen kuolemaan äärettömän itsekkäästi oman käteni kautta. Itse en usko, että saan rangaistusta maailmankaikkeudelta itsemurhani takia vaan uskon, että pääsen parempaan paikkaan tai sitten vain lakkaan olemasta. Uskon siihen, että maailmankaikkeus ymmärtää minun syyni paremmin kuin minä itse vaikka ihmiset eivät syitäni ymmärtäisi.

On minulla ollut vauhdikkaitakin itsemurha ideoita kerran suunnittelin, ettö ajaisin autollani sataa syvään rotkoon jyrkänteeltä. Tosin suomesta ei tälläisiä paikkoja löydy, mutta jostain Norjan vuonoista voisi löytyä. Mistään hetken mielijohteesta itsemurhasuunitelmissani ei ole kyse vaan olen suunnitellut tekoa 13v saakka.

Idean kirjoittaa tänne sain siitä, että minua kiehtoo ihmiset, jotka suunnitelevat itsemurhaa, koska minulla on jotain yhteistä heidän kanssaan. Vaikka päällepäin minusta ei ehkä arvaisi, sitä mitä olen jo pitkään suunnitellut. Kukaan ei normaalissa elämässä hyväksy suunnitelmiani ja en niistä voi kertoa kenellekään tai minnekään muualle kuin tänne. Onneksi sentään tänne. En kaipaa mitään tuomiota enkä halua, että ketään pahoittaa mieltään ajatuksieni takia, koska jokainen joka haluaa elää saa minun puolestani elää juuri niin kuin haluaa. Ei tämä maailma yhtä miestä kaipaa ja en ole velkaa kenellekään.

Kuolema ei ole pelkästään surua vaan se on myös jonkin uuden alku.

Survival of fittest, adios unfit.

Itsemurha on täysin järjetön teko. Tekijä ei voi muuta kuin hävitä siinä. Hän häviää, vaikka pääsisi taivaaseen.

Siksi sanon aina, että älä tee itsemurhaa. Minä välitän ihmisistä enkä halua sellaista heille, enkä heidän lähimmäisilleen. Minulta on kuollut kaksi sukulaista vuoden aikana itsemurhiin, joten tiedän miten pahalta se tuntuu.