Olen luonteeltani ihminen, jolla on ehkä vähän liian hyvä sydän ja joudun välillä sen takia hankaluuksiin. Ihmiset, joita autan tavalla tai toisella tulevat minusta usein liian läheisriippuvaisiksi. Varsinkin yksinäiset ja vähävaraiset. Tälläkin hetkellä minulla on tällainen ystävyyssuhde, josta en pääse eroon, vaikka haluaisin. En raaski sanoa kyllin selvästi tälle ihmiselle,että seurasi on tosi masentavaa, koska olemme niin erilaisia ja sen takia et oikein ymmärrä minua.Hän innolla tyrkyttää rukousapuaan minulle, vaikka en sitä edes pyydä. Monesti hänen rukouksensa jälkeen saan kauhean päänsäryn tai menetän yöuneni. Miten osaisin sen hänelle kyllin selvästi sanoa, että älä roiku minussa, itsenäisty ja hae uusia haasteita elämääsi ilman minua! Sanottakoon tähän loppuun, että on ollut kausia, jolloin hänen seuransa on ollut minullekin siunaukseksi ja iloksi ja niistä olen toki Jumalalle kiitollinen, mutta nyt haluaisin etäisyyttä tähän ystävyyssuhteeseen. Ystäväni ei vain sitä halua ymmärtäää, vaikka kuinka rautalangasta asiaa yritän vääntää. Mikä neuvoksi Taivaan Isä?
on ehkä vähän liian hyvä sydän, mutta onneksi kukaan ei tyrkytä minulle rukousapua, niin että saisin siitä päänsärkyä ja menettäisin yöuneni.
Mutta hyvä, että kirjoitit ongelmastasi tänne, niin ihmiset saavat tietää rukouksista voivan seurata myös päänsärkyä ja unettomuutta. Monihan täällä kertoilee rukousten vain parantavan erilaisia vaivoja, ja asiaa tieteellisesti tarkasteltaessa on tärkeää olla selvillä myös rukoilun haitoista. Jos on vaikka maha kipeä, niin on siinä ja siinä, kannattaako rukoilla sen paranemista, kun kipeän mahan tilalle voi tulla kipeä pää.
"Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Tämäkin asia selviää minulle juuri OIKEAAN AIKAAN!"
Tämän vastauksen sain Pyhältä Hengeltä.
- KIITOS TAIVAAN ISÄ!
(Kirjoitettuun rukoukseen/sydämen vuodatukseen saa elävältä ja Pyhältä Jumalalta usein nopeammin vastauksen kuin muihin!)
Luovuta sinäkin "Iines-täti" elämäsi Jeesukselle Kristukselle, niin pääset kerran taivaan kotiin. Jeesus rakastaa sinuakin ja on valmis antamaan syntisi anteeksi, jos teet parannuksen! Jeesus on kuollut ristillä kaikkien vihollisen valtojen alle joutuneitten ihmisten puolesta. Jumala on rakkaus ja Hän tahtoisi, että jokainen ihminen pelastuisi eikä joutuisi kadotukseen.
"Iines-tädille" viestisi osoitit? Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että "Jumala on rakkaus ja Hän tahtoisi, että jokainen ihminen pelastuisi eikä joutuisi kadotukseen."
olet samaa mieltä siitä, mitä Jumala tahtoo, koska et voi mitenkään tietää edes Jumalan olemassaoloa, etkä myöskään sitä, mitä Jumala tahtoisi, jos sattuisi olemaan olemassa.
Kun on tietämätön, niin voi kuvitella asiat mieleisikseen, niin myös Jumalan ja hänen tahtonsa.
se uskomattoman henkilökohtaisuuksiin menevä kommentti esittää ihan joka välissä? Eikö uskomattomalle riitä se, että hän kertoo vain yleisesti oman uskomattoman käsityksensä eikä mene henkilökohtaisuuksiin? Vai eikö sitä voi esittää ilman sinä sitä ja sinä tätä -tyyliä? Sitä paitsi uskossa ei ole kysymys tietämisestä vaan uskomisesta, niin kuin tuosta sanastakin luulisi ihan jokaisen ymmärtävän. Jos usko puuttuu eikä ymmärrä silloin, mistä uskomisessa on kysymys, niin mitä se haittaa, varsinkaan jos keskustelee lähinnä vain niistä asioista, joita ymmärtää ja jotka eivät mitenkään liity uskoon?
ymmärtää, että uskovainen ei tiedä mitään Jumalasta ja hänen tahdostaan, vaan on kiskaisut ne toiveidensa tynnyristä.
Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, ihan yleinen huomio vain.
uskosta uskovan kannalta, jos ei itse usko. Pieleen se silloin menee kuitenkin, kuten viestistäsi hyvin näkee. Eri asia tietenkin on, jos tarkoituksena onkin uskovien rienaaminen ( = loukkaaminen ). Mutta toivottavasti tänne ei kirjoita kukaan rienaaja, vaan kaikki pystyvät kirjoittamaan asiallisesti ja muita loukkaamatta. Jo peruskoulussa uskonto on oma oppiaineensa, jolla on oma sanastonsa. Luulisi, että myös ne, jotka eivät ole opiskelleet uskontoa vaan elämänkatsomustietoa, ovat saaneet jonkin verran tietoa myös uskonnoista. Tuskin kukaan on asioista yhtä tietämätön kuin mitä oli sadun tynnyrissä kasvanut tyttö.
Minullakin
on ehkä vähän liian hyvä sydän, mutta onneksi kukaan ei tyrkytä minulle rukousapua, niin että saisin siitä päänsärkyä ja menettäisin yöuneni.Mutta hyvä, että kirjoitit ongelmastasi tänne, niin ihmiset saavat tietää rukouksista voivan seurata myös päänsärkyä ja unettomuutta. Monihan täällä kertoilee rukousten vain parantavan erilaisia vaivoja, ja asiaa tieteellisesti tarkasteltaessa on tärkeää olla selvillä myös rukoilun haitoista. Jos on vaikka maha kipeä, niin on siinä ja siinä, kannattaako rukoilla sen paranemista, kun kipeän mahan tilalle voi tulla kipeä pää.
Entä voisitko
ajatella, että kirjoittaisit hänelle noista ajatuksistasi?Parhaakseni
"Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Tämäkin asia selviää minulle juuri OIKEAAN AIKAAN!"Tämän vastauksen sain Pyhältä Hengeltä.
- KIITOS TAIVAAN ISÄ!
(Kirjoitettuun rukoukseen/sydämen vuodatukseen saa elävältä ja Pyhältä Jumalalta usein nopeammin vastauksen kuin muihin!)
Luovuta sinäkin "Iines-täti" elämäsi Jeesukselle Kristukselle, niin pääset kerran taivaan kotiin. Jeesus rakastaa sinuakin ja on valmis antamaan syntisi anteeksi, jos teet parannuksen! Jeesus on kuollut ristillä kaikkien vihollisen valtojen alle joutuneitten ihmisten puolesta. Jumala on rakkaus ja Hän tahtoisi, että jokainen ihminen pelastuisi eikä joutuisi kadotukseen.
Kenelle
"Iines-tädille" viestisi osoitit? Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että "Jumala on rakkaus ja Hän tahtoisi, että jokainen ihminen pelastuisi eikä joutuisi kadotukseen."Tietysti
olet samaa mieltä siitä, mitä Jumala tahtoo, koska et voi mitenkään tietää edes Jumalan olemassaoloa, etkä myöskään sitä, mitä Jumala tahtoisi, jos sattuisi olemaan olemassa.Kun on tietämätön, niin voi kuvitella asiat mieleisikseen, niin myös Jumalan ja hänen tahtonsa.
Pitääkö
se uskomattoman henkilökohtaisuuksiin menevä kommentti esittää ihan joka välissä? Eikö uskomattomalle riitä se, että hän kertoo vain yleisesti oman uskomattoman käsityksensä eikä mene henkilökohtaisuuksiin? Vai eikö sitä voi esittää ilman sinä sitä ja sinä tätä -tyyliä? Sitä paitsi uskossa ei ole kysymys tietämisestä vaan uskomisesta, niin kuin tuosta sanastakin luulisi ihan jokaisen ymmärtävän. Jos usko puuttuu eikä ymmärrä silloin, mistä uskomisessa on kysymys, niin mitä se haittaa, varsinkaan jos keskustelee lähinnä vain niistä asioista, joita ymmärtää ja jotka eivät mitenkään liity uskoon?Helppohan se on
ymmärtää, että uskovainen ei tiedä mitään Jumalasta ja hänen tahdostaan, vaan on kiskaisut ne toiveidensa tynnyristä.Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, ihan yleinen huomio vain.
On turha puhua
uskosta uskovan kannalta, jos ei itse usko. Pieleen se silloin menee kuitenkin, kuten viestistäsi hyvin näkee. Eri asia tietenkin on, jos tarkoituksena onkin uskovien rienaaminen ( = loukkaaminen ). Mutta toivottavasti tänne ei kirjoita kukaan rienaaja, vaan kaikki pystyvät kirjoittamaan asiallisesti ja muita loukkaamatta. Jo peruskoulussa uskonto on oma oppiaineensa, jolla on oma sanastonsa. Luulisi, että myös ne, jotka eivät ole opiskelleet uskontoa vaan elämänkatsomustietoa, ovat saaneet jonkin verran tietoa myös uskonnoista. Tuskin kukaan on asioista yhtä tietämätön kuin mitä oli sadun tynnyrissä kasvanut tyttö.Kyllä se niin on,
että usko rakentuu toiveelle."Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy."
Uskovainen toivoo Jumalan olevan olemassa, ja hän toivoo Jumalan tahtovan pelastaa hänet kuolemasta. Hän toivoo Jumalan ottavan hänet taivaaseen.
Se ei ole tietoa, se on sydämen toivetta.