Mies HUUTAA

Minulla ei ole kokemusta (onneksi) tuollaisesta miehestä mutta kirjoitan kuitenkin. Joskus tuntuu että kun on itse tilanteessa ”sisällä” ei näe sitä objektiivisesti. Kirjoitan millaisia ajatuksia teidän tilanne minussa herätti.

Ihan ensin tuli mieleen että entä jos saatte lapsia? Mitä sitten teet huutavan ja tavaroita hajottavan miehen kanssa? Johan naapurit soittavat pian poliisin ja sossun tädit paikalle kun kuulevat selviä väkivallan ääniä. Ja jos kuvittelet että mies muuttuu kyllä sitten kun on lapsia niin olet todella väärässä.

Kaikki parit riitelevät, jotkut räväkämmin ja toiset hiljaisesti. Yhteistä kaikille tyyleille on kuitenkin se että molemmat osapuolet saavat tuulettaa tunteensa julki ilman että toinen pelkää.

Tuo on henkistä väkivaltaa. Jos minä käyttäytyisin niin että kumppani selvästi pelkäisi minua säikähtäisin itseäni ja menisin itseeni ja miettisin mikä minussa on vikana ja tarvitsenko apua. Normaali reaktio. Sinun miehesi kieltää huutamisen joka pelottaa sinua. Näin ollen hän kieltää ongelmansa eikä ole valmis ottamaan vastuuta käytöksestään saatikka miettimään voisiko ehkä tehdä asialle jotain.

Minkälaisista asioista miehesi hermostuu? Onko kyse teidän keskinäisistä riidoista vai hermostuuko hän esim. jääkiekkoa katsellessakin noin?

Jos miehesi tuntee että jää riidoissanne ns. alakynteen voi tuo huutaminen ja tavaroiden lyöminen olla vain hyvä keino vaientaa sinut ja saada sinut unohtamaan varsinaisen aiheen. Joillekin hyökkäys on paras puolustus ja hyökkäystyylejä on erilaisia. Joku lyö, joku huutaa ja tehostaa sitä tavaroiden paiskomisella jne. Pääasia että saa toisen pelon valtaan ja olemaan hiljaa.

En tiedä minkä ikäisiä olette. Vaatisin miehen pariterapiaan tai muuhun. Jos ei suostu niin jättäisin tai vähintäänkin muuttaisin erilleen. Kun mies huomaa että annat hänen kohdella sinua noinkin rumasti saattaa olla vain ajan kysymys milloin käy sinuun käsiksi. Sitä en jäisi odottelemaan.

Hakekaa apua miehen raivokohtauksiin eli vihan hallitsemiseen ja millä keinoilla.
Osaisiko kriisikeskus neuvoa, mistä saisitte apua.

Jos olisin sinun sijassasi, lähtisin suhteesta.
Jokainen tekee oman päätöksensä.

Viestisi kosketti mua todella! Mulla oli kans huutava ja suustaan inhottava mies. Erosimme 2kk sitten. Aloin jo pelätä miestä, koska se suuttuu niin helposti ja mitättömistä asioista. Hän oli myös mustasukkainen ja ylireagoiva asioihin. Meillä mies heitti jopa lapsen syöttötuolin pirstaleiksi, kun raivostu siitä kun kerroin, että kaverini voi hoitaa sen takia lastaan kotona, koska mies maksaa vuokrat yms. Niin se oli hänen mielestään vertailua! Mieheni oli myös sairaalloisen tarkka rahoistaa. Omat rahat piti olla, eikä hän suostunut maksamaan puoliksi vuokraa, koska mulla oli edellisestä suhteesta poika jolla oma huone käytössä. Hän ei ruvennut maksamaan neliöistä mitkä ei ole hänen käytössään!! Hän myös osti omat maidot ja margariinit. Meillä siis ruokapöydällä 2 margariini pakettia sekä 2 maitopurkkia!
Meillä siis yksi yhteinen lapsi. Kotiin ei olisi puhettakaan ollut jäädä, koska mies ei olisi tullut taloudellisesti yhtään vastaan. Riitelimme usein. Riitamme eivät olleet tavallista riitelyä, koska mies todellakin huusi pää punaisenan ja haukkui. Kestin aika pitkää n. vuoden haukkumista, kunnes sanoin hänellä, että mun kodissani et huuda tolla tavalla ja lähe kävelee täältä. Mies oli muutanut luokseni asumaan. No, tästähän suuttui vielä enemmän, koska olin jättänyt hänet, raivoominen jatkui. Hän myös riitojen aikan soitti äidilleen ja haukkui minua puhelimessa. Tätä jatkui n. vuoden verran kunnes hän taas suuttui siitä, kun poikani oli unohtanut kotiavaimen kotiin ( ei yhteinen lapsi ) Niin hä sanoi ettei pojastani ole mitään muuta kuin haittaa, jolloin suutuin hänelle ja sanoin, että ette tule sitten asumaan saman katon alla. Niin, tästäpä mieheni raivostui, koska olikn jättännyt hänet. Yritin selitellä, että noin ei vois sanoa mun lapsestani, etkä ole häntä hyväksynyt koska noin sanoit. Hän ei ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Nyt meillä kotona rauha, koska miehieni muutti pois. En olis enää jaksanut olla hänen kanssaan, aloinm olla täysin loppu raivokohtauksiin ja hänet olisi pitänyt ottaa aina ensin huomioon ja sitten tulisi vasta lapset. Pidän lapsiani ykkösenä elämässäni, eikä niiden tarvitse nähdä kotona kenenkään raivoavan äidilleen ja haukkuvan häntä.

Sama täällä.. äijä on kuin perseeseen pörriäisen pureman saanut luuseri joka syyttää minua, kun asiat ei mene haluamallaan tavalla.. Nytkin se kusipää heitteli tavaroita seinille ja lähti vetämään perävalot vilkkuen.. Vielä saan tarpeekseni ja otan ja lähen. Eihän se sitä usko ennenkuin se todella tapahtuu. Syy= olisin halunnut elokuviin ja laittaa kukkapenkkiä.. Seuraus= miehen paskamahaa kuulemma sattuu, ja on ok hakata ovia ja hajoittaa tavaraa ja alkaa raivota kun "vaadin huomiota".. Vai muka parisuhteessa toinen ei voi tehdä yksin väärin? Se luulo nyt on yleinen harha.. Kyllä muuten VOI.

ja taas sama jatkuu.. Eipä kai auta kun erota. Ei tällaista kukaan jaksa... Eikä hän niille huutamisiensa syille osaa mitään näemmä tehdä. Syy kun on vain hänen itsensä ulkopuolella.. raskasta on.

siis minulla on samanlainen tilanne mutta kohde henkilö on vain 30v nainen hänelle ei voi sanoa juri yhtään mitään esim jos kysyn mikä on vastaus on ei mikään ja jos jotain kritikiä anan jostain toiminastansa niin aivan käsitämättömät raivoamiset ja heitelään äkkipäisään tavaroita roskiin esim heitänyt suutus päisään minun adhd lääkeni roskiin joka ei ollut hyvä asia mutta minulla on kokemusta tällaisesta naisesta kyllä ja täysin käsitämätöntä ja raskasta kun mistään ei oikein voi keskustella

Noh.. nyt näin.. huomenna toisin. Tarkoitan että se katumusvirsi alkaa taas alusta. Sitten sinä oletkin se joka on hullu ja mielenvikainen.. Kannattanee ottaa lähtöpassit ennen kuin muuttuu samanlaiseksi itse.

Tuttua on. Miehelläni on ADHD. Kun hän raivostuu, maltti todellakin menee. Viiden minuutin päästä hän pyytelee anteeksi, mutta minun on vaikea hitaampana leppyä kun olen jo ehtinyt itse loukkaantua siitä nimittelystä ja huutamisesta. Huokaus. Mikä panee kestämään? Monet hyvät puolet, jotka ADHD-ihmisellä on aivan omaa luokkaansa.

mieheni alkaa huutamaan mulle koska minä muka painostan häntä asioihin (esim patistan hoitamaan jonkin asian minkä hän on luvannut hoitaa) hän karjuu ja pyydän häntä lopettamaan huutamisen muutaman kerran, sitten mulla pimahtaa ja alan huutamaan takaisin tai käyn häneen käsiksi. sen jälkeen itse lennän kun leppäkeihäs johonkin nurkkaan ja saan kuulla kuinka olen mielenvikainen ja minun pitäisi mennä hoitoon.
olemme naimissa emmekä halua kuitenkaan erota vaan yritämme päästä pariterapiaan (ilmaiseen) muutoin tulee ero, tai jompikumpi pääsee hengestään.

Minunkin mieheni on tehnyt näin ja huutanut minulle järkyttäviä asioita. Myöhemmin on myöntänyt, ettei hallitse itseään ja jos pahoittaa mielensä niin vetää asiat överiksi ja haluaa loukata. Valitettavasti nämä asiat eivät koskaan katoa mielestä. Tämän kaiken takana oli lopulta masennus.

Hei, mullekkin sattuu mieheni kanssa tälläsia... ei kovin usein tai 2-4kk välein... Muuten iloinen ja symppis tyyppi mut kahdestaan meillä on vakavaa ja tarkkaa... hermojakiristävää... pienet on ihanat lapsemme viellä... molemmille rakkaita... mutta sitten kun kunnon riita alkaa niin huutaa pää punasena ihan mitättömästä asiasta ja yhtäkkiä... uhkaa jopa heittää omasta kodistani ulos ja haukkuu mitä keksii... ei kuitenkaan kirosanoin mutta alentaa silleen... on uhkaavaa mutta ei ole koskenut, reikä kyllä löytyy seinästä... sanon aina että saa olla viiminen kerta... lapset kuitenkin pieniä viellä ja rakkaita molemmille ja toinen ihan isin lapsi ni omatunto ei anna erota... yrittää ainaki uuestaan ja uuestaan... mutta kun hällä kaikki nii huonosti... kaikki on häntä vastaan ja kaikki haukutaan... eikä ole rahaakaan... mulla ei kai sit samat ongelmat ku onnellinen tälläkin rahalla...

Täällä myös minun mieheni lähti äsken ovet paukkuen ja autolla kaahaten pihasta.

Ja kaikki tämä vaan sen takia, että pyysin häntä aamulla auttamaan minua yhdessä piha-askareessa, joka olisi vienyt noin 15 min. Molemmat olemme lomalla, joten aikaa olisi ollut. Miehelläni sattuu vain aina silloin olemaan parempaa tekemistä, kun tarvitsisin apua jossakin.

Tänä aamuna kuvio meni niin, että hän tiuskaisi heti pyyntööni, että hänellä on parempaakin tekemistä. Minä sitten siihen, että selvä, teen sitten yksin. Ja hän raivostui siitä, että minulla on kuulemma hänelle aina vaatimuksia, eikä hän saa IKINÄ tehdä omia juttujaan.

Totuus on, että hänellä on paljon enemmän vapaa-aikaa kuin minulla ja kyse oli pienestä piha-askareesta, joka olisi kuitenkin tarvinnut päivän aikana tehdä. Mieheni ei ole luonteeltaan mitenkään avulias, tuntuu, että aina kun tarvitsisin hänen apuaan (esim. jokin painava esine pitäisi siirtää tms.), niin nostaa kauhean metelin siitä, että joutuu auttamaan minua. Usein saankin sitten tehdä tällaiset askareet yksin, sillä mieheni ajattelee, että ne eivät ole hänen hommiaan.

Ja sitten siihen vapaa-aikaan. Teen usein reilusti pidempää ja fyysisesti rankempaa työpäivää kuin mieheni. Siksi hänelle jää usein ruuanlaitto, jos minun päiväni venyy. Hän ehtii silti huilata työpäivän päätteeksi ja aina syömisen jälkeen hän menee sängylle lepäilemään kun minä jään siivoamaan pöytää ja astioita. Hän tekee numeron jokaisesta tekemästään kotityöstä, jotka kuuluisivat mieheni mukaan minun tehtäväkseni. Hänellä on vain työ ja vähän harrastuksia, joissa hän poikkeaa jos jaksaa. Ja jos ei jaksa, se on minun vikani. Itse teen kotitöitä aina sitä mukaa kun niitä eteen tulee, laitan pyykit ja tiskit ja siistin kotia, vaikka aikaa ei jäisikään yhtään lepäämiseen työpäivän jälkeen.

Tälle illalle olin varannut meille paikat elokuvateatterista ja olisin vienyt mieheni syömään ennen leffaa. Hän kuitenkin huusi aamulla, että hän ei lähdekään leffaan, ilmeisesti hänellä on parempaa tekemistä (kuten nostella painoja). Ja kaikki tämä vain sen takia, että erehdyin pyytämään häneltä apua, väärään aikaan, silloin kun hänellä olisi ollut parempaa tekemistä. Hän saa aina huutamalla tahtonsa lävitse, eli nyt minä hoidin piha-askareen yksin ja hän sai tehdä "omia juttujaan".

Aika harva mies huutaa ilman syytä. Aina se välttämättä ole henkistä väkivaltaa, vaan voi olla että nainen on mörhöillyt niin paljon että mies ei voi kuin huutaa tuskaansa ja suoraan sanottuna vidduilla päin näköä. Vika siis voi olla naisessa jos hän on ihan idiootti pettäjä esimerksi tai jotain vastaavaa.

Seinä tai huonekalu ei ole ihminen. Itse myönnän että olen huutanut vaimolle pari kertaa päin näköä. Ei se silti tee minusta mitenkään vakivaltaista ja jos on oikeasti tarpeeksi vakava syy, niin soilloin voi huutaa. Jälkikäteen olen selittänyt miksi olen huutanut ja sanonut että olisi sen fiksumminkin hoitaa. Jos ahdistus on kova ja oikeasti miettii jopa suhteesta lähtemistä niin huutoahdistus on ymmärrettävää.

Kannattaa nyt miettiä että oletko itse tehnyt jotain todella radikaalia mokailua jonka takia mies huutaa.

Jos toinen on tehnyt jotain inhottavaa, asia pitää yrittää selvittää ja jos siihen ei pystytä, suhde lopetetaan.... ei helvetti huudeta pää punasena mitä sattuu! Kenenkään ei tarvi alistua sellaiseen.

Mä kuuntelin naapurinmiehen huutamista ja vidduilua vaimolleen monta vuotta. Se oli karseeta! Onneksi ymmärsivät erota.

Asialle olisi pitänyt heti tehdä jotain kun se ilmeni. On vain aina helpompi antaa asian olla sitä pidemmälle se menee. Itse olin tuollaisessa perheessä lapsena isä raivosi erittäin helposti niin kauan kuin muistan. Äitini ei asialle tehnyt mitään eikä kukaan muukaan. Hän kontrolloi myös äitiäni minua ja siskoani ja veljeäni. Lopulta hänellä oli kaikki valta talossa ja äitini oli hänen tossun alla emmekä me pienet lapset uskaltaneet vastustaa häntä.

4 luokalla kuitenkin kerran sanoin hänelle pää kiinni ruokapöydässä ja hän räjähti raivosta ja pieksi minut. Lopulta minä olin ainoa joka tästä kärsi ja äitikin nöyrtyi isän käsitykseen hänen tehneen oikein. Tästä alkoivat pieksemiset ja niitä tapahtui lähes aina kun olin häntä vastaan jossain asiassa ja joka kerta pienemmästä asiasta.

Lopulta kun lukio alkoi irtauduin täysin hänen kontrollistaan ja tein mitä huvitti ja tästä seurasi älytön ryyppääminen ja juhliminen ja koulukin meni päin helvettiä. Äitini ja isäni erosivat samana vuonna ja kun muutin 18-vuotiaana pois talosta en heitä sen jälkeen ole enää nähnyt.

Tämä raivoaminen johtaa ylikontrolliin ja jonakin päivänä kontrolli hajoaa. Ihmisellä on vapauden kaipuu ja lopulta ihminen tekee mitä vaan ollakseen vapaa.

Tee asialle heti jo tänään jotain.

Sori hukuin vähän aiheesta.

Ollaan seurusteltu hetken aikaa ja nyt on kyseisiä piirteitä ilmaantunut kehiin? Olen ymmälläni, koska hän on muuten tosi huomaavainen ja sydämellinen mies, mutta yht äkkiä saattaa suuttua ihan mitättömästä asiasta, kuten esim siitä että en ole vienyt roskista ulos tai käsilaukkuni on väärässä paikassa. Tai tyttäreni tulee käymään miehelle sopimattomaan aikaan??? Voi olla aivan hyvällä tuulella ja sekunnissa täys myrskyn merkki.....rikkoo ja heittelee tavaroita, kerran heitti juuri keitetyn jauhelihakeiton vessan pöntöön, kun olisi kuulemma halunnut jotain muuta ruokaa, kun "vesivelliä"??? Väkisinkin alkaa varoa kaikkea sanomistaan ja yrittää olla mahd. "läpinäkyvä" ja huomaamaton ettei tulisi turhasta sanomista. Anteeksi ei pyydä koskaan, koska omien sanojensa mukaan sellaista taitoa hänelle ei ole kotona opetettu. En aio kauaa enää tätä katsella, vaan sopivan asunnon löydettyäni häivyn, tinttailkoot "teiniangstinsa" jollekkin muulle!

Sain taas kuulla olevani "saatanan jumipää nyhverö, jonka on syytä pitää turpansa kiinni. ja miksikö ? Erehdyin jälleen "provosoimaan" rakasta puolisoani. Meidän perheessä provosointi on kaikkea minkä voi vaan lukea moitteeksi tai arvosteluksi.

Sehän on sopivaa perheenisän käytöstä kännätä ja mesota sekä haukkua äitiä lasten kuullen. On ollut hyviäkin hetkiä, mutta nyt tuntuu siltä että viimeinenkin toivonripe yhteisestä tulevaisuudesta on murentunut. Liian monta haukkumista, riehumista ja tavaroiden paiskomista. ja väkivaltainenhan mies omien sanojen mukaan ole, ei ole kun ei lyö ???

Pitkään jaksoin. Ihan pitää marttyyrimaisesti itselleen hattua nostaa, mutta nyt minut kyllä haukuttiin viimeiden kerran

en mä tiiä kun suurimman osan aikaa normaali... joskus vaan kontrolloi ja saa sen kohtauksen... lasten isä kuitenkin... jos tämä kovin jatkuu lähettävä on...

Täällä alkuperäinen kirjoittaja. Meillä tuo sama meno jatkuu kuin mistä kirjoitin alussa. Hän huutaa ja raivoaa ja välillä lyö seiniä yms. tai ottaa paistinpannun hellalta ja heiluttelee sitä huudon kera. Ei kuulemma edelleenkään myönnä tai tunnista että huutaa. Aina kun puhun tuosta, aihe kiertyy minuun, ja sanoo ettei ole muiden seurassa tuollainen kuin minun. Muuten on hyvä ihminen ja paljon hyviä puolia ja rakastaa minua todella. Sitä vaan on ruvennut olemaan vaikea uskoa. Hän ei vaan yksinkertaisesti pysty hillitsemään itseään. On kuulemma niin rankkaa töissä ja kotona ja nukkuu tosi vähän. Ei mene terapiaan, ei ota asiaa esille työterveyshuollossa. Minä olen jo aivan väsynyt tähän. Olen vetäytynyt kauas myös fyysisesti, seksi ei tule mieleenkään, jos minulle on raivottu. Ja muisti on valitettavasti pitkä. Ei auta hyvittelyt ja anteeksipyytelyt enää. Pelkään vain eniten maailmassa yksin jäämistä, yksin elämistä. Ja tämän ikäistä ei kukaan enää huoli, minusta tuntuu. Pattitilanne siis.

Minulla on ollut aivan samaa ongelmaa mieheni kanssa. Mies huusi ja paiskoi tavaroita, joskus töni minuakin. Kerran sitten sain tarpeekseni ja soitin poliisit miehen uhkailtua minua ja lähdettyä kännissä auton rattiin. Se oli miehelle pysäyttävää. Annoin vaihtoehdot, joko erotaan tai lähtee hoitoon. Oli psykiatrisella osastolla ja nyt avohoidossa ja lääkitys kunnossa eikä enää alkoholia. Käy myös keskustelemassa väkivallasta ammattilaisten kanssa. On muuten elämä ihan erilaista nyt.

Suosittelen laittamaan miehen valinnan eteen. Jos ei halua hoitoa, on ero ainut ratkaisu.

Moi..
Olin sellaisen hirviön kanssa naimisissa kaksikymmentä vuotta, ja kun erosin kaduin jokaista vuotta mikä meni hukkaan... Mies huusi kaikesta, ja rumia sanoja,. En jaksa edes muistella enää. Mies myös löi muutaman kerran.. pahastikin. Mursi kerran nenäni. Tappoi pari lemmikkiäni..
-
Nykysiin toinen mies on melkeen yhtä pelottava.. Kaikki syy on minussa jos jokin menee pieleen. Hän sanoo todella pahasti, olen ällöttäväm oksettava, paska, vittumainen ihminen ym.. Mies on käynyt hiuksiin kiiinni ja huitassut pari kertaa. Olen ihmeissäni että miksi minä siedän häntä, kaiken sen jälkeen mitä olen elämässäni kokenut. Nyt tarvitsen ja ansaitsen ihmisen joka sanoo kauniita sanoja, antaa tukea ym. Olen keskustellut ystävän kanssa, ja sanon saman teillekin, nämä huutaja ja haukkuja miehet ei muutu- he ovat vaarallisia ja lyövät. Jos suhteeseen jää- on se oma valinta- tulee mieleen vanha minäni joka odotti miehen muuttumista kaksikymmentä vuotta, odotti rakkautta, kehuja, tukea ja turvaa... vaan jopa erossa miehen luonne kävi vaan pahemmaksi. Hän teki tekoja joita kukaan terve ei tee toiselle. Luulin, että ikinä en ala kuuntelemaan samanlaista miestä- mutta toisin kävi- kuutelen ilkeyttä- vaan en itse sano- kuuntelen huutoa vaan en itse huuda- saanko mitä tarvitsen? En- mutta tässä olen?Älä sinä jää ja ole viisaampi sitten seuraavalla kerralla!!

Kuulostaa aivan kamalilta suhteilta. Aloittajalle vinkkaisin nauhoittamista. Nauhoita puhelimeesi miehesi huutoa, niin hän huomaa. Siskoni mies kuvasi siskoni kännisekoiluja ja siskoni rauhoittui heti, kun näki miltä esimerkiksi hänen känninen "flirttaileva tanssi" näytti.

Oma mieheni huutaa harvoin, mutta silloin kyllä aiheesta. Hän huusi kun olin mennyt miespuoliselle kaverilleni yöksi ja rikkoi samalla imurin ja pari lautasta, toinen kerta oli kun valitin miehelleni varmaan tunnin ja häneltä oikeasti meni hermo. Silloin katsoin myös itse peiliin.

Teidän tapauksissa kuitenkin kuulostaa siltä, ettei vika ole teissä vaan ennemminkin miehissänne. Aina sanotaan ettei erolla kannata uhkailla, mutta joskus se auttaa. Jos teillä ei ole lapsia niin ystävän luokse yöksi lähteminen voi myös auttaa. Lähdette vaan heti tilanteesta pois kun mies alkaa huutaa. Viilipytty asenne! Itse olen kamala itkupilli mutta jos syyttä mieheni alkaisi huutamaan lähtisin kyllä pitkälle lenkille ihan kesken huudon. Jos sama meno jatkuisi en voisi jatkaa suhteessa. Oma isäni on aina ollut ihanan rauhallinen ja todella arvostan sitä piirrettä miehissä.

Suhteessa pitää voida keskustella ja riidellä huutamatta.

Selittäkääpä nyt , kuinka ihmeessä jäätte noin sairaisiin suhteisiin. Se ei lievennä millään tavalla noita episodeja, että ei kilahda hirveän usein ja on muuten vallan mukava mies. Niille joilla on lapsia, voin sanoa seuraavaa;
Lapsien mieliin jää hyvin varhaisessa vaiheessa muistijälki kotona tapahtuvista uhkaavista ja pelottavista tapahtumista. Se pelko muuttaa asumaan lapsienne sisimpään ja tulee vaikuttamaan heidän elämässään ihmissuhteisiin. He oppivat parhaillaan käyttäytymään niin kuin olisivat näkymättömiä, etteivät suututa isäänsä. He kasvavat siihen uskoon, ettei omia tunteita saa ilmaista, ei ainakaan suuttumusta, koska siitä syntyy kaaos. Lasten oikeutta tuntea olonsa turvalliseksi rikotaan törkeästi ja aiheuttaa trauman heidän sielulleen. Ihmistä ei voi rakastaa terveeksi, siihen tarvitaan järeämmät aseet.

vttaahan se kun seksiin pitää aina kerjätä ja ehdottaa mitä haluis eikä toine ymmärrä mitään.

Narsistit vaan huutavat ja vaativat antamatta mitään

täällä yksi huutavan miehen vaimo.. viikkoja saattaa kulua välissä ettei mitään mutta odotappas kun raha-asiansa on munannut niin huuto ja uhkailu alkaa jokakerran.. Mietin vaan että mitäpä ne minulle edes kuuluvat. Onneksi ei ole lapsia kuuntelemassa näitä raivoamisia..

Meillä koko perhe huutaa kovaa ja korkealta, mäiskii tavaroita jne. ja sitten se menee ohi. Mua ahistaisi paljon enemmän esim. mököttävä puoliso.

Mutta jos miehen huuto sua ahdistaa, jotain asialle on syytä tehdä...

sama... en jaksaa enää mun mies heitellee tavaraa lasten edessä. olen surullinen

Onhan se ihmeellistä, vähän kuin naisten pihtaaminen ja sekin on pelottavaa.

Mieheni on yleensä korostuneen mukava ja kaikella tavalla huomaavainen ja ystävällinen. MUTTA. Jos pyysin auttamaan/tekemään jotakin kotityötä, esim. siivoamisessa, koska olin itse sairas, hyökkäsi fyysisesti. Omatoimisesti siivoaa kyllä, mutta avun pyytäminen herättää hänessä silmittömän raivon.

Miksi avun pyytäminen herättää aggression?

meillä kans riitely tarkottaa hyvin äänekästä huutamista.. hävettää kun naapurit soittaa aina poliisit ja kysymys on vain jostain tosi pienestä riidasta kuten tiskaamishetken häiritsemisestä selittämällä jotain juttua mikä ei just sillä hetkellä kiinnostanut.. lapsellista tiedetään mutta sitten ku volat nousee niin liikaa iltalehteä lukenut naapuri luulee että nuija heiluu. damn.

Oireet viittaavat joko luonnehäiriöihin tai kotona opittuihin tapoihin lapsuudessa, toivottavasti teillä ei ole lapsia heistä voi tulla häiriintyneitä tälläsessä kodissa

Nimimerkillä
kokemusta on

Sama tilanne, paitsi ettei mies kilahda/suutu minulle suoraan vaan asioista jotka eivät toimi. Esim. Kodinkone joka temppuilee. Sitä on vain tympeä seurata sivusta. Riita tulee sitten siitä kun huudan takas, että rauhotu ja sitten lähen pois. Myöhemmin mies tulee pyytämään anteeksi. Harmittaa tuo, että niin mitättömästä toinen menettää hermonsa...

Taitaa nyt oikea diagnoosi ja lääkitys puuttua...

Olisko masentunu, mun isä tais olla tuota aina. Se on vähän huono juttu, tarttuu muihinki siinä lähellä. Sellainen toivottomuus. Välillä tietenki parempia kausia.

Oletko varma ettei johdu sairaudesta esim. Touretten syndrooma.

Ei ole normaalia.

Jaa no eipä tuota mun mielestä korvaa enään yksikään hyvä puoli rehellisesti sä et merkitse hänelle paskan vertaa vai huutaako hän paskalleenkin paskalla käydessään

Mun mies huutaa, kiroaa ja haukkuu kun hänelle sanoo vaataan tai pyytää fiksumpaa käyttäytymistä. Lapsuudenkodissa opittu malli. Olen sietänyt mutta ällöttää. Ollaan vaan enää kämppiksiä😆