Toinen nainen

Tuota rakastumisen ja rakkauden eroa en ajatellut, kiitos neuvosta.
Se mikä minua eniten ihmetyttää on tämä hirveä kiire uudella kumppanilla. Itse haluaisin
hieman miettimisaikaa ja valmistautua, niinkuin sanoit. Toisaalta on mahdollisuu myös
menettää tämä elämäni tilaisuudelta tuntuva mahdollisuus.

Tosi rakkaus jaksaa odottaa. Kuulostele, anna ajan kulua. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, joita myöhemmin joudut katumaan.

Yksin jäänyt kirjoitti:

Tosi rakkaus jaksaa odottaa. Kuulostele, anna ajan kulua. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, joita myöhemmin joudut katumaan.

Samaa mieltä.. tosi rakkaus kyllä odottaa. Turha kiire ja hätiköiminen pois.. Aseta kuitenkin jokin takaraja, milloin päätöksiä on tehtävä. Ikuisuutta et voi häntä vaatia odottamaan..

aslakki kirjoitti:

Tuota rakastumisen ja rakkauden eroa en ajatellut, kiitos neuvosta.
Se mikä minua eniten ihmetyttää on tämä hirveä kiire uudella kumppanilla. Itse haluaisin
hieman miettimisaikaa ja valmistautua, niinkuin sanoit. Toisaalta on mahdollisuu myös
menettää tämä elämäni tilaisuudelta tuntuva mahdollisuus.

Lue lisää

Selittäisiköhän se toisen naisen hoppua, että hän on tässä mietiskelykuviossasi "toinen nainen"? Eli jos hän on sinuun ihastunut, niin ei varmasti ole herkkua ajatella, miten sinä ja vaimosi kotonanne häärätte ja nukutte samassa sängyssä. Ei varmasti kiva tilanne sekään, varsinkin kun ei tiedä onko kaikki ihan turhan vuoksi eli ehkä päädyt jatkamaan vaimosi kanssa.

Mutta niin. Käsittele nuo asiat täysin erillisinä asioina: Ero ja tuo uusi suhde. Haluatko jatkaa vai lopettaa vaimon kanssa, riippumatta siitä onko sitä kolmatta osapuolta vai ei. Ja sen jälkeen pohdit sitten jatkaako kakkosen kanssa vai ei. Jos toisen naisen varaan perustat päätöksesi avioliiton jatkamisesta/lopettamisesta, niin ei ole kovin häävi juttu. Kun ei sitä ikinä tiedä ennalta ennustaa miten parisuhteen käy.

Muutaman kerran on tullut vastaan vastaavia tapauksia, joissa varattu osapuoli ehkä vähän tiedostamattaankin ulkopuoliseen suhteeseen ryhtymällä yrittää selvittää oman elämänsä solmuja sillä tavalla. Ei ole rohkeutta tai kanttia selvittää asioita oman puolison kanssa ja ehkä jossain syvällä alitajunnassa suhteeseen ryhtymällä saattaa jopa toivoa kiinnijäämistä ja tilanteen ratkaisemista sitä kautta. Ikäänkuin ottamalla näin ison riskin haastaa sitä vanhaa parisuhdettaan.. Toki jos kyse ei ole ns. tapapettäjistä, tällaisille tunteille ja rakastumiselle saattaa todellisuudessa olla ihan "todellinen tilaus". Tunnetyhjiö, jonka uusi ihminen yllättäen täyttääkin ja antaa vastakaikua.

Sanoisin myös, että jäitä hattuun.. Hyppy tuntemattomaan varmasti houkuttelee, mutta tee se vasta kun olet täysin varma asiasta. Että mitään ei jää kesken edellisessä suhteessasi ja kaikki tarpeellinen on käsitelty. Vasta sitten olet itsekin henkisesti valmis uuteen suhteeseen, ja myös panostamaan siihen. Riskejä on elämässä otettava.. Jos hän on Elämäsi Mahdollisuus, älä päästä häntä käsistäsi. Keskustele hänen kanssaan ja selitä, että tarvitset aikaa. Ei ikuisuuksia, mutta kuitenkin vähän enemmän. Jos hän todella Sinua rakastaa, hän kyllä ymmärtää. Ja odottaa.

Lazy Sunday kirjoitti:

Muutaman kerran on tullut vastaan vastaavia tapauksia, joissa varattu osapuoli ehkä vähän tiedostamattaankin ulkopuoliseen suhteeseen ryhtymällä yrittää selvittää oman elämänsä solmuja sillä tavalla. Ei ole rohkeutta tai kanttia selvittää asioita oman puolison kanssa ja ehkä jossain syvällä alitajunnassa suhteeseen ryhtymällä saattaa jopa toivoa kiinnijäämistä ja tilanteen ratkaisemista sitä kautta. Ikäänkuin ottamalla näin ison riskin haastaa sitä vanhaa parisuhdettaan.. Toki jos kyse ei ole ns. tapapettäjistä, tällaisille tunteille ja rakastumiselle saattaa todellisuudessa olla ihan "todellinen tilaus". Tunnetyhjiö, jonka uusi ihminen yllättäen täyttääkin ja antaa vastakaikua.

Sanoisin myös, että jäitä hattuun.. Hyppy tuntemattomaan varmasti houkuttelee, mutta tee se vasta kun olet täysin varma asiasta. Että mitään ei jää kesken edellisessä suhteessasi ja kaikki tarpeellinen on käsitelty. Vasta sitten olet itsekin henkisesti valmis uuteen suhteeseen, ja myös panostamaan siihen. Riskejä on elämässä otettava.. Jos hän on Elämäsi Mahdollisuus, älä päästä häntä käsistäsi. Keskustele hänen kanssaan ja selitä, että tarvitset aikaa. Ei ikuisuuksia, mutta kuitenkin vähän enemmän. Jos hän todella Sinua rakastaa, hän kyllä ymmärtää. Ja odottaa.

Lue lisää

Kiitos hyvistä neuvoista. Juuri näin on käynyt, että olen salaa toivonut kiinnijäämistä ja ratkaisua
asiaan sitä kautta. Täytyy vain rohkeasti ruveta keskustelemaan puolison kanssa.
Sitten tuo kiire, olen itsekkin sitä mieltä, että jos rakastaa, niin odottaa jonkin aikaa.
Esitin parin kuukauden lisäaikaa, mutta vielä en saanut vastausta.

aslakki kirjoitti:

Kiitos hyvistä neuvoista. Juuri näin on käynyt, että olen salaa toivonut kiinnijäämistä ja ratkaisua
asiaan sitä kautta. Täytyy vain rohkeasti ruveta keskustelemaan puolison kanssa.
Sitten tuo kiire, olen itsekkin sitä mieltä, että jos rakastaa, niin odottaa jonkin aikaa.
Esitin parin kuukauden lisäaikaa, mutta vielä en saanut vastausta.

Lue lisää

Kuule...yli puoli vuotta kannattaa ainakin katsastella, ennen kuin mitään muutosta edes ajattelet!!
Älä ala minkään kiristyksen uhriksi...jos oikeesti välittää jaksaa kyllä odotella.. Tuleepahan sekin näytettyä, ettet ala heti tohvelisankariksi! :)
Tahtoo sen puolen vuoden jälkeen vasta yleensä ruveta näkymään se oikea luonne...mäkätyksineen..
Alkukiihkokin laimenee, sinullakin ja näet sitten oliko se loppujenlopuksi edes sen arvoista!
Omaan kämppään kannattaa senkin jälkeen ensin muuttaa ja opetella ensin toisen tavat ja sukulaiset...
Vuoden päästä tunnet uuden jo vähän paremmin!!
Puhun kokemuksesta...useampi on ollut jo kierroksessa ja se on se puoli vuotta kummallinen raja näissä jutuissa! Rakastuminen ja ihastuminen on ohi meneviä juttuja...

4:s vasta tärppäs! kirjoitti:

Kuule...yli puoli vuotta kannattaa ainakin katsastella, ennen kuin mitään muutosta edes ajattelet!!
Älä ala minkään kiristyksen uhriksi...jos oikeesti välittää jaksaa kyllä odotella.. Tuleepahan sekin näytettyä, ettet ala heti tohvelisankariksi! :)
Tahtoo sen puolen vuoden jälkeen vasta yleensä ruveta näkymään se oikea luonne...mäkätyksineen..
Alkukiihkokin laimenee, sinullakin ja näet sitten oliko se loppujenlopuksi edes sen arvoista!
Omaan kämppään kannattaa senkin jälkeen ensin muuttaa ja opetella ensin toisen tavat ja sukulaiset...
Vuoden päästä tunnet uuden jo vähän paremmin!!
Puhun kokemuksesta...useampi on ollut jo kierroksessa ja se on se puoli vuotta kummallinen raja näissä jutuissa! Rakastuminen ja ihastuminen on ohi meneviä juttuja...

Lue lisää

Itse toinen nainen kuviossa, jossa erotaan tai ei... Kannustanut toista setvimään asioitaan puolison kanssa- kävi miten kävi.

Se rakastaminen... Sehän siinä vaikeinta on, on sitten aviosta kyse saati muusta, mutta aina uudelleen tavata, elää arkea jossa on varjo... ja toinen palaa saamaan henkisesti totaaliyksinään turpiinsa johonkin asumuseronsa tyhjyyteen, muista maan emännän sanoja jotka ei olleet jo aikaa sitten kannustavia. "Painu h...ttiin" Tapa vaan ittes, ja muuta...
Ja mies? Koittaa yhteydenpitoa vaikka mihin asti, mutta mikä ihme on se raja... Missä ihmisellä on oltava joku joka ei oikeasti edes halua elää yhdessä... Kyllä, helposti ajattelee kuvioon vasta hiljattain mukaan tulleena, että kunpa toisen liittoo ehjäytyisi, ei sitä tuskaa ole mukava nähdä. Kun miehelle mikään ei voi korvata perhettä, ei rakkautta jota omalta vaimoltaan ei saa, eikä lapsia joita vieraannutetaan.
Tässä on puhuttu vain "vaimon ja tokan" eroavaisuuksista tai jotain sinne päin. Tuntematta ihmistä on toisenkaan turha jatkaa/odottaa ikuisesti... Voihan olla ettei mitään tapahdu, mies laskeekin luikuria. Siinä tapauksessa etsiä joku vaikka korvikkeeksi rakastetulle joka pysyykin varattuna, ja ei kostoksi... Vaan toisen liiton takia, jos se niin tärkeä on, ettei voi valita. Onhan se tokakin valinnut, ihmisen. Ei ole katsonut onko tämä sillä hetkellä missä tilanteessa.

Eriasia kokonaan, jos on sovittu tuplaelämästä.

Kyllä. itse odotan että näen iloisen ihmisen, jolla edes jokin asia on ratkaisunsa saanut. suuntaan mihin tahansa, mutta vuosi? Ehkä koko ensi vuosi... Tarpeeksi aikaa toiselle? Monta vuotta kunkin kakkoset ovat jaksaneet? En ole ikinä ennen... moisessa tilanteessa ollut. Kotini on jo pullollaan miehen tuomaa sälää. Aika hyvin tuo sitoo minut siihen- ehkä joskus- on vapaa, asiaan...

Sielu vapaa kirjoitti:

Itse toinen nainen kuviossa, jossa erotaan tai ei... Kannustanut toista setvimään asioitaan puolison kanssa- kävi miten kävi.

Se rakastaminen... Sehän siinä vaikeinta on, on sitten aviosta kyse saati muusta, mutta aina uudelleen tavata, elää arkea jossa on varjo... ja toinen palaa saamaan henkisesti totaaliyksinään turpiinsa johonkin asumuseronsa tyhjyyteen, muista maan emännän sanoja jotka ei olleet jo aikaa sitten kannustavia. "Painu h...ttiin" Tapa vaan ittes, ja muuta...
Ja mies? Koittaa yhteydenpitoa vaikka mihin asti, mutta mikä ihme on se raja... Missä ihmisellä on oltava joku joka ei oikeasti edes halua elää yhdessä... Kyllä, helposti ajattelee kuvioon vasta hiljattain mukaan tulleena, että kunpa toisen liittoo ehjäytyisi, ei sitä tuskaa ole mukava nähdä. Kun miehelle mikään ei voi korvata perhettä, ei rakkautta jota omalta vaimoltaan ei saa, eikä lapsia joita vieraannutetaan.
Tässä on puhuttu vain "vaimon ja tokan" eroavaisuuksista tai jotain sinne päin. Tuntematta ihmistä on toisenkaan turha jatkaa/odottaa ikuisesti... Voihan olla ettei mitään tapahdu, mies laskeekin luikuria. Siinä tapauksessa etsiä joku vaikka korvikkeeksi rakastetulle joka pysyykin varattuna, ja ei kostoksi... Vaan toisen liiton takia, jos se niin tärkeä on, ettei voi valita. Onhan se tokakin valinnut, ihmisen. Ei ole katsonut onko tämä sillä hetkellä missä tilanteessa.

Eriasia kokonaan, jos on sovittu tuplaelämästä.

Kyllä. itse odotan että näen iloisen ihmisen, jolla edes jokin asia on ratkaisunsa saanut. suuntaan mihin tahansa, mutta vuosi? Ehkä koko ensi vuosi... Tarpeeksi aikaa toiselle? Monta vuotta kunkin kakkoset ovat jaksaneet? En ole ikinä ennen... moisessa tilanteessa ollut. Kotini on jo pullollaan miehen tuomaa sälää. Aika hyvin tuo sitoo minut siihen- ehkä joskus- on vapaa, asiaan...

Lue lisää

Kuule ihmettele vaan vaimon sanoja.Mies ei sanallakaan koskaan ilmaissut olevansa tyytymätön. Ei hän oli vaan hiljaa, upposi työhön, työmatkoihinsa. Valehteli lopulta vuosilomansakin perheeltään ja pani salaa toista muijaa. Vei lasten koulutussäästöillä salasuhteen ökylomalle. Ei siinä voi tulla kuin pahaa jälkeä, kun mies jää kiinni. On kuule elämän suurimpia helvettejä käydä läpi tunteiden vuoristorataa huomaten toisen osapuolen liitossa kusettaneen ja pitkään. En enää ihmettele miksei hiljaisista ihmisistä pidetä. Ex-mieheni käytös sen osoittaa hyvin. Luulin meillä asioiden olevan hyvin. Mies salasi täydellisesti omat ajatuksensa perheeltä. Kakkossuhde oli pitkälle pedattu valmiiksi. Alistut valheeseen perustuvaan suhteeseen. Olet luottamassa ihmiseen, joka kylmästi pettää kerran rakkaimmakseen kokemaa ihmistä. Sinuna hylkäisin heti varatun miehen. Onneksi miesystäväsi edes suree ja käsittelee tunteitaan. Kaikki hänen kärsimyksensä on täysin itse aiheutettua. Kannattaisi ensin lopettaa yksi parisuhde ennenkuin uuteen ryntää. Sillloin olisi huomattavasti vähemmän korjattavaa. En sano ettei liitossa olisi syytä aina kahdessa. Tunnistan kyllä virheeni, mutta ex-miehen toimintatapa pakeneminen ja vaikeneminen, salaa touhuaminen ovat mielestäni ÄÄRETTÖMÄN KYLMÄÄ JA JULMAA TOIMINTAA. Meillä kyllä mies luuli luikkivansa uuteen mitään käsittelemättä. Rankasta petoksesta tulee kyllä kuulemaan edes kunniansa yhden kerran tulevalta ex-vaimoltaan. Jos jotain kokemuksestani opin, niin en ala kyllä kenenkään salasuhteeksi. En ala siihen itseni vuoksi. En halua VALEHTELEVAA puolisoa ja sellainen on salasuhteeseen ryhtyvä varattu AINA. Riski tulla petetyksi on aina tavanomaista suurempi, kun on alkanut suhteen salasuhteilun merkeissä. Olimme ex.-mieheni kanssa molemmat vapaita suhteeseen alkaessamme. Hänen valehteva käytöksensä rikkoi pysyvästi säröille luottamustani miehiin. Hänkin suree lastensa tapaamista, saa naisilta säälipisteitä. Siinä suree meillä ex-mies aikaa jota ei koskaan hän viitsinyt lapsiinsa käyttää liiton aikana. Lapset ovat jääneet vieraaksi ja kouluikäisinä osaavat ilmaista omat mielipiteensä asioihin. Ei siinä aivopesuja harrasteta. Isä on vieras ihan oman pitkän jatkuneen toimintansa takia. Toki todellista syytä hän ei suhteen aikaselle salarakkaalle sano. Satuileva mies, hän elää haaveissaan ja löytänyt satuihin uskovan naisen vierelleen. Omissa jutuissaan voi hän maailman rakentaa mieleisekseen ja hyväuskoinen nainen salarakkaaksikin ryhtyvä uskoo hänen satunsa täysin.

sielus ei oo vapaa kirjoitti:

Kuule ihmettele vaan vaimon sanoja.Mies ei sanallakaan koskaan ilmaissut olevansa tyytymätön. Ei hän oli vaan hiljaa, upposi työhön, työmatkoihinsa. Valehteli lopulta vuosilomansakin perheeltään ja pani salaa toista muijaa. Vei lasten koulutussäästöillä salasuhteen ökylomalle. Ei siinä voi tulla kuin pahaa jälkeä, kun mies jää kiinni. On kuule elämän suurimpia helvettejä käydä läpi tunteiden vuoristorataa huomaten toisen osapuolen liitossa kusettaneen ja pitkään. En enää ihmettele miksei hiljaisista ihmisistä pidetä. Ex-mieheni käytös sen osoittaa hyvin. Luulin meillä asioiden olevan hyvin. Mies salasi täydellisesti omat ajatuksensa perheeltä. Kakkossuhde oli pitkälle pedattu valmiiksi. Alistut valheeseen perustuvaan suhteeseen. Olet luottamassa ihmiseen, joka kylmästi pettää kerran rakkaimmakseen kokemaa ihmistä. Sinuna hylkäisin heti varatun miehen. Onneksi miesystäväsi edes suree ja käsittelee tunteitaan. Kaikki hänen kärsimyksensä on täysin itse aiheutettua. Kannattaisi ensin lopettaa yksi parisuhde ennenkuin uuteen ryntää. Sillloin olisi huomattavasti vähemmän korjattavaa. En sano ettei liitossa olisi syytä aina kahdessa. Tunnistan kyllä virheeni, mutta ex-miehen toimintatapa pakeneminen ja vaikeneminen, salaa touhuaminen ovat mielestäni ÄÄRETTÖMÄN KYLMÄÄ JA JULMAA TOIMINTAA. Meillä kyllä mies luuli luikkivansa uuteen mitään käsittelemättä. Rankasta petoksesta tulee kyllä kuulemaan edes kunniansa yhden kerran tulevalta ex-vaimoltaan. Jos jotain kokemuksestani opin, niin en ala kyllä kenenkään salasuhteeksi. En ala siihen itseni vuoksi. En halua VALEHTELEVAA puolisoa ja sellainen on salasuhteeseen ryhtyvä varattu AINA. Riski tulla petetyksi on aina tavanomaista suurempi, kun on alkanut suhteen salasuhteilun merkeissä. Olimme ex.-mieheni kanssa molemmat vapaita suhteeseen alkaessamme. Hänen valehteva käytöksensä rikkoi pysyvästi säröille luottamustani miehiin. Hänkin suree lastensa tapaamista, saa naisilta säälipisteitä. Siinä suree meillä ex-mies aikaa jota ei koskaan hän viitsinyt lapsiinsa käyttää liiton aikana. Lapset ovat jääneet vieraaksi ja kouluikäisinä osaavat ilmaista omat mielipiteensä asioihin. Ei siinä aivopesuja harrasteta. Isä on vieras ihan oman pitkän jatkuneen toimintansa takia. Toki todellista syytä hän ei suhteen aikaselle salarakkaalle sano. Satuileva mies, hän elää haaveissaan ja löytänyt satuihin uskovan naisen vierelleen. Omissa jutuissaan voi hän maailman rakentaa mieleisekseen ja hyväuskoinen nainen salarakkaaksikin ryhtyvä uskoo hänen satunsa täysin.

Lue lisää

Tilanteita on monen tyyppisiä. Itse kokenut miehen yrittävän (jo kauan ennen minua asumuserossa ollutta) suhdettaan vaimoonsa korjata. Kaipaa lapsiaan, jo liki aikuisia. ei itse ymmärrä, miksei saa heitä tavata, kun on virallisesti heidän toinen huoltajansa.
Vaimo pettänyt liiton yhdessäasumisen aikana, mies jopa tapasi likipitäen itse teosta. Prosessit käynnissä, toinen ei eläisi yhdessä miehensä kanssa, ei antaisi erota, kaikenlaista miehen kiusanteoksi ja pitkittämiseksi ajattelemaa.

Miksi siinä tilanteessa ei saisi olla edes yhtä ihmistä, jonka kanssa purkaa asioita? Itse olen vapaa- tarkoitan, että en ole mitkään väärät jauhot mukana asioissa, ja oikeasti toivon pariskunnalle edes puhevälejä.. Ihan yksityiskohtiin en mene, mutta osaa se nainenkin olla ilkeä, ja ottaa liiton aikana palvelut, taloudellisen vapauden- miehen tehdessä perheensä eteen voitavansa. Johtuisikohan syvä suru siitä, joissain tapauksissa?
en ole "salasuhde". Kyllä ihan päivänvalossa...
Satuihin uskova en ole. Kylläkin minäkin kovilla välillä- mutta oma työni ja muu arkeni saa jaksamaan.
En itse ole katkeroitunut, pystyn välittämään- erosin itsekin jo toistakymmentä vuotta sitten... Huomaan ne samat tunnot toisessa, kun talodellisestikin on kustu lasille...toppuuttelen, kun viha, se ei johda koskaan hyvään. Käy kuinka käy-

Sielu Vapaa kirjoitti:

Tilanteita on monen tyyppisiä. Itse kokenut miehen yrittävän (jo kauan ennen minua asumuserossa ollutta) suhdettaan vaimoonsa korjata. Kaipaa lapsiaan, jo liki aikuisia. ei itse ymmärrä, miksei saa heitä tavata, kun on virallisesti heidän toinen huoltajansa.
Vaimo pettänyt liiton yhdessäasumisen aikana, mies jopa tapasi likipitäen itse teosta. Prosessit käynnissä, toinen ei eläisi yhdessä miehensä kanssa, ei antaisi erota, kaikenlaista miehen kiusanteoksi ja pitkittämiseksi ajattelemaa.

Miksi siinä tilanteessa ei saisi olla edes yhtä ihmistä, jonka kanssa purkaa asioita? Itse olen vapaa- tarkoitan, että en ole mitkään väärät jauhot mukana asioissa, ja oikeasti toivon pariskunnalle edes puhevälejä.. Ihan yksityiskohtiin en mene, mutta osaa se nainenkin olla ilkeä, ja ottaa liiton aikana palvelut, taloudellisen vapauden- miehen tehdessä perheensä eteen voitavansa. Johtuisikohan syvä suru siitä, joissain tapauksissa?
en ole "salasuhde". Kyllä ihan päivänvalossa...
Satuihin uskova en ole. Kylläkin minäkin kovilla välillä- mutta oma työni ja muu arkeni saa jaksamaan.
En itse ole katkeroitunut, pystyn välittämään- erosin itsekin jo toistakymmentä vuotta sitten... Huomaan ne samat tunnot toisessa, kun talodellisestikin on kustu lasille...toppuuttelen, kun viha, se ei johda koskaan hyvään. Käy kuinka käy-

Lue lisää

Kiitos tilanteenne lisäavauksesta. Meillä minä olen se linssiin kustu niin taloudellisesti kuin muutenkin. Olen tehnyt kaikkeni liittoni eteen ja sitten paljastui todella törkeä vedätys mieheltäni niin minua kuin salasuhdettaan kohtaan. Tilanne on sellainen romahdus kaiken kaikkiaan, että siitä nousu on vuosien taival. Sain vuosien tukemisesta ja kodin hoitamisesta aimoannoksen paskaa niskaan miehen toimesta. En pysty luottamaan eroamassa oleviin miehiin seurustelumielessä. Ex-mieheni oli todella taitava vedättäjä ja minulla jäi siitä epäilys samankaltaisissa tilanteissaolevia kohtaan siitä onko jauhot miehellä riittävän puhtaat uuteen suhteeseen. Niin moni kakkonen on tukenut niin yritteliäänä esiintynyttä miestä. Niin meilläkin, mutta totuus oli toinen. Sen toisen totuuden näki kyllä koko lähisuku, kun ollaan paljon tekemisissä. Siinäpä meillä syy siihen miksi mies jäi yksin. Hän valehtee joka suuntaan. Itse hän on siltansa polttanut kaikkialle. Tapauksestanne en tiedä. Voihan sinne valehtelevien joukkoon joku rehellinen mahtua.

sielus ei oo vapaa kirjoitti:

Kiitos tilanteenne lisäavauksesta. Meillä minä olen se linssiin kustu niin taloudellisesti kuin muutenkin. Olen tehnyt kaikkeni liittoni eteen ja sitten paljastui todella törkeä vedätys mieheltäni niin minua kuin salasuhdettaan kohtaan. Tilanne on sellainen romahdus kaiken kaikkiaan, että siitä nousu on vuosien taival. Sain vuosien tukemisesta ja kodin hoitamisesta aimoannoksen paskaa niskaan miehen toimesta. En pysty luottamaan eroamassa oleviin miehiin seurustelumielessä. Ex-mieheni oli todella taitava vedättäjä ja minulla jäi siitä epäilys samankaltaisissa tilanteissaolevia kohtaan siitä onko jauhot miehellä riittävän puhtaat uuteen suhteeseen. Niin moni kakkonen on tukenut niin yritteliäänä esiintynyttä miestä. Niin meilläkin, mutta totuus oli toinen. Sen toisen totuuden näki kyllä koko lähisuku, kun ollaan paljon tekemisissä. Siinäpä meillä syy siihen miksi mies jäi yksin. Hän valehtee joka suuntaan. Itse hän on siltansa polttanut kaikkialle. Tapauksestanne en tiedä. Voihan sinne valehtelevien joukkoon joku rehellinen mahtua.

Lue lisää

Yksikin itsemurha on liikaa, ja kun tutustunut paremmin tähäm vedätettyyn mieheen, näen miten pystyy jo itkemäänkin- sitä, ettei vaimoa kiinnosta edes perheneuvonnan kautta olla epäsuorassa yhteydessä.

Mies ei pidä itse siitä, että on (ihastunut tai rakastunut), jos yksikin sirpale liitosta vielä toimisi- mutta aika raksuttaa lisää vuosia. Ja kumminkin haluaa lähelleni- että saa nukutuksi.
Miten auttaa miestä joka ei enää pian jaksa? Silläkö että jätän? Minä, joka ei ole aiheuttanut tilannetta... Korjaako se perhevälit jotka oli jo katkolla ennen minua? Olen siis sekä tuki, että rakastettu.

Itse koen joskus raskaaksi sen, että mies käy liittonsa asioita läpi uudelleen ja uudelleen... Niinkuin kymmenkertaista surutyötä, mutta joku päivä sen pitäisi olla ohi, kun vaimo suostuu puheväleihin... Tuskin mies näkee centiäkään menettämästään- mutta, se onkin jo toinen tarina.

sieluvapaa kirjoitti:

Yksikin itsemurha on liikaa, ja kun tutustunut paremmin tähäm vedätettyyn mieheen, näen miten pystyy jo itkemäänkin- sitä, ettei vaimoa kiinnosta edes perheneuvonnan kautta olla epäsuorassa yhteydessä.

Mies ei pidä itse siitä, että on (ihastunut tai rakastunut), jos yksikin sirpale liitosta vielä toimisi- mutta aika raksuttaa lisää vuosia. Ja kumminkin haluaa lähelleni- että saa nukutuksi.
Miten auttaa miestä joka ei enää pian jaksa? Silläkö että jätän? Minä, joka ei ole aiheuttanut tilannetta... Korjaako se perhevälit jotka oli jo katkolla ennen minua? Olen siis sekä tuki, että rakastettu.

Itse koen joskus raskaaksi sen, että mies käy liittonsa asioita läpi uudelleen ja uudelleen... Niinkuin kymmenkertaista surutyötä, mutta joku päivä sen pitäisi olla ohi, kun vaimo suostuu puheväleihin... Tuskin mies näkee centiäkään menettämästään- mutta, se onkin jo toinen tarina.

Lue lisää

Voi voi...kun mies tuo entisen avioliittonsa ongelmat uuteen suhteeseen. Siinä sitä on kestämistä. Mutta jokainen valitsee itse, niin sinäkin taakan kantajan roolin.

Jos ei ole aikaa odottaa ja miettiä uuden suhteen kanssa, täytyy kiirehtijällä olla ongelma.

Tuokin vähän arveluttaa, että on jo näin alussa eukko määräilemässä miestä! Minkähänlaista se on sitten liitossa!! Vaikuttaa aika päällepäsmäriltä koko nainen...
Kyllä nyt miehenä miettisin ja tarkoin!! Pillulla saa eukot ukot aina sekaisin..kuitenkin aikansa vaan antavat!
Se intohimo kyllä sammuu aikanaan, jos sitä ei itse hoida kuntoon ja tuosta rakastumisesta sen verran, että alussa kaikki on yhtä huumaa...se kyllä katoaa ajanmyötä suhteessa kuin suhteessa...eri asia, mikä tunne sen jälkeen jää.. En alkaisi heti kyllä jonkun määräilyjen mukaan elää,kiristää miestä aivan selvästi! Mieti!

järki käteen nyt! kirjoitti:

Tuokin vähän arveluttaa, että on jo näin alussa eukko määräilemässä miestä! Minkähänlaista se on sitten liitossa!! Vaikuttaa aika päällepäsmäriltä koko nainen...
Kyllä nyt miehenä miettisin ja tarkoin!! Pillulla saa eukot ukot aina sekaisin..kuitenkin aikansa vaan antavat!
Se intohimo kyllä sammuu aikanaan, jos sitä ei itse hoida kuntoon ja tuosta rakastumisesta sen verran, että alussa kaikki on yhtä huumaa...se kyllä katoaa ajanmyötä suhteessa kuin suhteessa...eri asia, mikä tunne sen jälkeen jää.. En alkaisi heti kyllä jonkun määräilyjen mukaan elää,kiristää miestä aivan selvästi! Mieti!

Lue lisää

Kyllä tässä kiristysen maku kieltämättä on. Hienoa, että olen saanut tästä paljon hyviä neuvoja.
Olen paljon viisaampi ja laitan tosiaan jäitä hattuun ja katselen rauhassa.

Jos sun uusi rakkaus on niin ihana, että olet valmis hänen vuoksi hylkäämään 20v, niin mieti, että mihin siinä kuviossa kuuluu kiristys ja aivan kohtuuttömien aikarajojen asettaminen.

Ei rehellisesti kuulosta kauhean mukavalta ihmiseltä joka osaisi asettua myös sinun asemaan. Kulostaa enemmänkin "kaikki-mulle-tässä-ja-nyt" tyypiltä. Haluatko sellaisen? Aika itsekkään?

Tosi rakkaus kestää. Myös odottelun ja sen, että olet henkisesti ja käytännössä kaikkeen valmis.

Ja ei ole kauhean järkevää hypätä 20v-suhteesta heti toiseen.

Toivotaan, ettei aloittajalle käy niin kuin minun ex-ukolleni. Oltiin yhdessä 16 vuotta, kun mies yhtäkkiä rakastui tulisesti toiseen naiseen ja halusi erota. Hekään eivät tunteneet kuin muutamia kuukausia. No minkäs minä sille sitten mahdoin, itku tuli ja sattui ja lujaa. Mies muutti uuden naisensa luo, minä jäin kokoamaan särkyneistä palasista uutta elämää. Ja vähitellen sain palaset liimattua kokoon ja elämä jatkui. Mutta kuinkas kävikään, kun puolitoista vuotta oli mennyt ? Ex-ukon suhde tuohon uuteen naikkoseen kariutui. Paljastui kuulema mielenterveysongelmaiseksi. Nyt ukko ahdistelee ja vonkaa, että ottaisin hänet takaisin ja on mustasukkainen, jos käyn treffeillä muiden miesten kanssa. Selittelee ja itkee ja katuu, mutta turhaan. Minä en häntä enää takaisin ota. Nyt elän omaa elämääni.

kättäsi paskaan kirjoitti:

Toivotaan, ettei aloittajalle käy niin kuin minun ex-ukolleni. Oltiin yhdessä 16 vuotta, kun mies yhtäkkiä rakastui tulisesti toiseen naiseen ja halusi erota. Hekään eivät tunteneet kuin muutamia kuukausia. No minkäs minä sille sitten mahdoin, itku tuli ja sattui ja lujaa. Mies muutti uuden naisensa luo, minä jäin kokoamaan särkyneistä palasista uutta elämää. Ja vähitellen sain palaset liimattua kokoon ja elämä jatkui. Mutta kuinkas kävikään, kun puolitoista vuotta oli mennyt ? Ex-ukon suhde tuohon uuteen naikkoseen kariutui. Paljastui kuulema mielenterveysongelmaiseksi. Nyt ukko ahdistelee ja vonkaa, että ottaisin hänet takaisin ja on mustasukkainen, jos käyn treffeillä muiden miesten kanssa. Selittelee ja itkee ja katuu, mutta turhaan. Minä en häntä enää takaisin ota. Nyt elän omaa elämääni.

Lue lisää

Todella hyviä neuvoja. Tämä palsta on pannut miettimään asiaa aivan uudelta kantilta. Esimerkkejä on samasta asiasta näköjään paljon.

aslakki kirjoitti:

Todella hyviä neuvoja. Tämä palsta on pannut miettimään asiaa aivan uudelta kantilta. Esimerkkejä on samasta asiasta näköjään paljon.

Ota järki käteen. Itse ihastuin työkaveriini ja kotiolot alkoivat tuntua kylmiltä ja ankeilta kun niitä alkoi tarkemmin miettimään. Mieli teki jättää kaikki ja aloittaa alusta työkaverin kanssa. Vehtasimme toista vuotta kunnes kerroin vaimolle. Ja juuri ennen kertomista oli vähän ajatuksena, että jos vaimo pistää ulkoruokintaan, niin ei olisi niin kauhea asia. Mutta jo saman päivän aikana alkoi kirkastua päänuppi ja pelko vaimon ja perheen menettämisestä, sillä tavalla ihan oikeasti, alkoi hiipiä mieleen. Seuraavat viikot oli ihan helvettiä. Aloin tajuta ja nähdä mitä olin mennyt tekemään ja päälle tuli vaimon sekoaminen. Tai ei se seonnut, mutta aika lähelle kuiteskin. Sitten alkoi terapiarumba, keskustelut, itku ja raivo. Ja vitutti kyllä niin prkleeesti jokaisena hetkenä jonka olin hereillä. Lapset itki, vaimo itki ja minä itkin kun muut nukkuivat. Mitään en ikinä katunut niin paljoa. Mieti siis vielä pari kertaa.

m41 kirjoitti:

Ota järki käteen. Itse ihastuin työkaveriini ja kotiolot alkoivat tuntua kylmiltä ja ankeilta kun niitä alkoi tarkemmin miettimään. Mieli teki jättää kaikki ja aloittaa alusta työkaverin kanssa. Vehtasimme toista vuotta kunnes kerroin vaimolle. Ja juuri ennen kertomista oli vähän ajatuksena, että jos vaimo pistää ulkoruokintaan, niin ei olisi niin kauhea asia. Mutta jo saman päivän aikana alkoi kirkastua päänuppi ja pelko vaimon ja perheen menettämisestä, sillä tavalla ihan oikeasti, alkoi hiipiä mieleen. Seuraavat viikot oli ihan helvettiä. Aloin tajuta ja nähdä mitä olin mennyt tekemään ja päälle tuli vaimon sekoaminen. Tai ei se seonnut, mutta aika lähelle kuiteskin. Sitten alkoi terapiarumba, keskustelut, itku ja raivo. Ja vitutti kyllä niin prkleeesti jokaisena hetkenä jonka olin hereillä. Lapset itki, vaimo itki ja minä itkin kun muut nukkuivat. Mitään en ikinä katunut niin paljoa. Mieti siis vielä pari kertaa.

Lue lisää

enemmän esille näitä esimerkkejä. Voisi edes jonkun lamppu syttyä ennen pettämistä. Toivon, että selviätte yhdessä!

ser333 kirjoitti:

enemmän esille näitä esimerkkejä. Voisi edes jonkun lamppu syttyä ennen pettämistä. Toivon, että selviätte yhdessä!

Välillä näitä elämän risteyskohtia tulee väistämättäkin eteen ja täytyy laittaa vaakakupit vierekkäin. Toisinaan joutuu ottamaan riskejä jotain saavuttaakseen..

Voi olla, että uusi ihminen todellakin on elämäsi onnenpotku ja sinun täytyy tarrata tarjottuun onneen kaksin käsin, kun sitä sinulle kerta tyrkytetään. MUTTA kuitenkin hitaasti kiiruhtaen ja vain siinä tapauksessa, että olet satavarma että liittosi on täysin umpikujassa. Olen samaa mieltä kuin edellisetkin eli turha hoppu pois ja maltilla keskustelupöytään osapuolten kanssa.

Muutamia kysymyksiä sulle mietittäväksi:

1. Pystytkö luopumaan naisesta, johon nyt olet rakastunut ja palaamaan ”entiseen elämääsi” kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
2. Jos päätät jatkaa elämääsi ilman tätä naista, teetkö elämäsi isoimman virheen jota kadut lopun elämäsi?
3. Jos päätät luopua nykyisestä puolisostasi, teetkö elämäsi isoimman virheen jota kadut lopun elämäsi?
4. Näätkö itsesi nykyisen puolisosi rinnalla vielä 10 vuoden kuluttua?

Tärkein kysymys lienee viimeinen.. Itse riuhtaisin itseni liian kauan onnettomana jatkuneesta liitosta pois, enkä ole katunut päivääkään.

Kuulostaa kliseeltä, mutta totta on että älä elä sen kanssa kenen kanssa pystyt elämään, vaan sen kanssa ketä ilman et pysty elämään.. kuten myöskin se, että elämänsä loppumetreillä ihminen yleensä katuu enemmän tekemättömiä tekojaan, kuin tehtyjä. Tsemppiä, toivottavasti tarina saa onnellisen lopun :)

elämän pelimerkit kirjoitti:

Välillä näitä elämän risteyskohtia tulee väistämättäkin eteen ja täytyy laittaa vaakakupit vierekkäin. Toisinaan joutuu ottamaan riskejä jotain saavuttaakseen..

Voi olla, että uusi ihminen todellakin on elämäsi onnenpotku ja sinun täytyy tarrata tarjottuun onneen kaksin käsin, kun sitä sinulle kerta tyrkytetään. MUTTA kuitenkin hitaasti kiiruhtaen ja vain siinä tapauksessa, että olet satavarma että liittosi on täysin umpikujassa. Olen samaa mieltä kuin edellisetkin eli turha hoppu pois ja maltilla keskustelupöytään osapuolten kanssa.

Muutamia kysymyksiä sulle mietittäväksi:

1. Pystytkö luopumaan naisesta, johon nyt olet rakastunut ja palaamaan ”entiseen elämääsi” kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
2. Jos päätät jatkaa elämääsi ilman tätä naista, teetkö elämäsi isoimman virheen jota kadut lopun elämäsi?
3. Jos päätät luopua nykyisestä puolisostasi, teetkö elämäsi isoimman virheen jota kadut lopun elämäsi?
4. Näätkö itsesi nykyisen puolisosi rinnalla vielä 10 vuoden kuluttua?

Tärkein kysymys lienee viimeinen.. Itse riuhtaisin itseni liian kauan onnettomana jatkuneesta liitosta pois, enkä ole katunut päivääkään.

Kuulostaa kliseeltä, mutta totta on että älä elä sen kanssa kenen kanssa pystyt elämään, vaan sen kanssa ketä ilman et pysty elämään.. kuten myöskin se, että elämänsä loppumetreillä ihminen yleensä katuu enemmän tekemättömiä tekojaan, kuin tehtyjä. Tsemppiä, toivottavasti tarina saa onnellisen lopun :)

Lue lisää

taapertajana, olen kyllä sitä mieltä, että ehdottomasti enemmän kadun tekemisiäni, kuin tekemättä jättämisiäni.
Ja kurjinta jutussa on, että vaikka lähimuisti ei ole heikentynyt niin iankaikkisen vanhat telemisetkin ovat alkaneet jostain syystä muistua usein mieleen.

aslakki kirjoitti:

Todella hyviä neuvoja. Tämä palsta on pannut miettimään asiaa aivan uudelta kantilta. Esimerkkejä on samasta asiasta näköjään paljon.

Kannattaa huomata, että nyt annat paljon valtaa elämässäsi ihmiselle, jonka olet tuntenut vain vähän aikaa. Jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, hän saattaa käyttää sitä ikävällä tavalla.
Hän saattaisi tehdä niin, koska hän nytkin "kiristää" sinua kiirehtimään. Käyttää hyväkseen jo nyt sitä, että sinulla on tunteita häntä kohtaan ja tunnet, että saatat menettää jotain, jos et kiiruhda hänen luokseen. Että tilaisuus menee jotenkin ohi.
Suosittelen, että katkaiset välit tähän toiseen naiseen ja teet kaikessa rauhassa ratkaisusi, mielellään puolisosi kanssa rehellisesti keskustellen. Tosin jo nyt tämä uusi osapuoli voi halutessaan aiheuttaa harmia elämässäsi, jos haluaa. Toivottavasti ei halua.

3 kuukauden todennäköisesti satunnaisten tapailujen kuluessa ehtinyt jo patistaa ukkomiestä lyömään kanssaan hynttyyt yhteen, niin hälytyskellojen pitäisi kyllä soida miehellä ja lujaa. Ei tarvitse omata edes nojatuolipsykologin taitoja tajutakseen, että kyseisen daamin arvomaailma ei ole kohdallaan, realiteettien taju on pielessä ja empatian kyky puuttuu tai on äärimmäisen heikko. Ja tuolla hoputtamisella hän on myös osoittanut, ettei ole edes kovin älykäs. Mutta, mutta...... Jos hormoonit hyrrää, niin kait se on sitten sen arvoista.

naisihminen on kirjoitti:

3 kuukauden todennäköisesti satunnaisten tapailujen kuluessa ehtinyt jo patistaa ukkomiestä lyömään kanssaan hynttyyt yhteen, niin hälytyskellojen pitäisi kyllä soida miehellä ja lujaa. Ei tarvitse omata edes nojatuolipsykologin taitoja tajutakseen, että kyseisen daamin arvomaailma ei ole kohdallaan, realiteettien taju on pielessä ja empatian kyky puuttuu tai on äärimmäisen heikko. Ja tuolla hoputtamisella hän on myös osoittanut, ettei ole edes kovin älykäs. Mutta, mutta...... Jos hormoonit hyrrää, niin kait se on sitten sen arvoista.

Lue lisää

Miullekin tuli ensimmäiseks mieleen, että asialla on henkisesti
lapsen asteelle jäänyt kollinkoukuttaja.

naisihminen on kirjoitti:

3 kuukauden todennäköisesti satunnaisten tapailujen kuluessa ehtinyt jo patistaa ukkomiestä lyömään kanssaan hynttyyt yhteen, niin hälytyskellojen pitäisi kyllä soida miehellä ja lujaa. Ei tarvitse omata edes nojatuolipsykologin taitoja tajutakseen, että kyseisen daamin arvomaailma ei ole kohdallaan, realiteettien taju on pielessä ja empatian kyky puuttuu tai on äärimmäisen heikko. Ja tuolla hoputtamisella hän on myös osoittanut, ettei ole edes kovin älykäs. Mutta, mutta...... Jos hormoonit hyrrää, niin kait se on sitten sen arvoista.

Lue lisää

kuukauden kuluessa ko. "rakastettava" ryökkynä haluaa tulla esitellyksi askakkipojan vanhemmille, sukulaisille ynnä ystäville. :)
Tuttu kaava tosiaan.

olen samaa mieltä, että aviopuolisolle pitäisi kertoa oma tilanne, että saa hänkin valita. tosi luuserimaista ajatella vain omaa napaa ja omaa ihanuutaan ja itse asiassa näin käyttää hyväksi sitä pitkäaikaista kumppania, joka on jo varmasti kestänyt monet kolhut. ikävää, että jotkut ajattelee vain omaa onneaan eikä anna valintamahdollisuutta rehellisesti toiselle..........luuseri kumppani selleinen, joutais hornantuuttiin. oma kokemus puhuu tässä ja voin kertoa ettei hyvältä tunnu tollanen paskan jahkaus ja pelaaminen tunteiden välillä, hyi helvetti.

minävaanyks kirjoitti:

olen samaa mieltä, että aviopuolisolle pitäisi kertoa oma tilanne, että saa hänkin valita. tosi luuserimaista ajatella vain omaa napaa ja omaa ihanuutaan ja itse asiassa näin käyttää hyväksi sitä pitkäaikaista kumppania, joka on jo varmasti kestänyt monet kolhut. ikävää, että jotkut ajattelee vain omaa onneaan eikä anna valintamahdollisuutta rehellisesti toiselle..........luuseri kumppani selleinen, joutais hornantuuttiin. oma kokemus puhuu tässä ja voin kertoa ettei hyvältä tunnu tollanen paskan jahkaus ja pelaaminen tunteiden välillä, hyi helvetti.

Lue lisää

Ja miten paljon näitä suhteita onkaan, huh huh.

Itsehän ne ratkaisut omassa elämässäsi teet, mutta mieti vielä muutama kerta ja ota oppia näistä täällä kerrotuista tarinoista. Itselläni on vähän vastaavasta kokemuksia ja jos pystyt poimimaan sieltä jotain, niin hyvä.

Meillä on vaimon kanssa kohta 15-vuotta liittoa takana ja pari lasta. N. 7-vuoden kohdalla minulla tuli samanlainen syrjähyppy kuin sinulla. Rakastuin työkaveriini, hän tuntui sielunkumppanilta ja vei täysin mennessään. N. puoli vuotta vehtasin hänen kanssaan ja mietin juuri samoja asioita, kuin sinä. Siinä miettimisen aikana oma suhde kylmeni entisestään ja lopulta rupesin jo toivomaan, että jäisin kiinni. Minulla ei ollut silloin munaa kertoa tuosta toisesta naisesta. Lopulta jäin kiinni ja siinä vaiheessa vasta iski katumus päälle ja tuli tunne ettein halua menettää vaimoani ja perhettä.

Siitä alkoi hirveä aika. Käytiin monia itkuisia keskusteluja ja sain kestää epäilyjä ja vaikka mitä. Tosin olin ne omalla toiminnallani ansainnut. Vuosien jälkeen siitä päästiin kuitenkin yli ja luottamuskin palautui hirveällä työllä. Ei suhde palautunut täysin entiselleen tietenkään, mutta luottamus palautui ja rakkaus takaisin.

Näin jälkikäteen olisi voinut jäädä sekin seikkailu tekemättä ja olisi pitänyt selvittää oman liiton ongelmat ensin eikä pakoilla niitä. Kyllähän tuo toiseen suhteeseen ajautuminen on merkki siitä yleensä, ettei liitossa ole kaikki kohdallaan. Ja kyllä sen verran pitää olla kunnioitusta toista kohtaan, että selvittää ne ongelmat ensin omassa suhteessa ja jos asiat on niin huonosti, että pitää erota. Niin sen jälkeen vasta pitäis ruveta vasta miettimään seuraavaa suhdetta. Se vaan on niin helppo täyttä se tunnetyhjiö rakastumisella johonkin muuhun..

Viime aikoina meillä on ollut taas huonompi kausi, mutta olen itse pitänyt tuosta periaatteesta kiinni, etten lähden enää hölmöilemään. Kyllä ne paremmat ajat koittaa niiden huonojenkin jälkeen, kunhan jaksaa tehdä töitä sen suhteen eteen ja muistaa, että kummatkin tekee niitä. Ei riitä, että työnjako on 50%-50%, vaan kummankin pitää tehdä 110%:sti töitä sen suhteen eteen.

Nyt huonojen aikojen koittaessa vaimo meni tekemään sen virheen, että lähti hakemaan läheisyyttä liiton ulkopuolelta. Onneksi jäi kiinni hyvin alkuvaiheessa. Nyt tuota asiaa on käsitelty ja taas on vaikeita asioita käsiteltävänä. Jos tuosta jotain hyvää haetaan, niin vaimo on ymmärtänyt paljon paremmin minun uskottomuuden ja kuinka helppo siihen on ajautua ja paeta oman suhteen ongelmia. Ja minä olen ymmärtänyt mitä kaikkea vaimo joutui käymään läpi silloin uskottomuuden jälkeen. Toivottavasti näistä on nyt opittu ja samoja virheitä ei tarvi enää tehdä. Ja toivottavasti nyt olisi se oikea suunta selvillä.

Lyhykäisyydessään ero pitää ansaita ja toista pitää kunnioittaa! Jos ei selvitä omassa suhteessa olevia ongelmia vie ne ihan varmasti uuteen suhteeseen ja ne samat asiat tulevat sielläkin, kun ensi ihastuminen ja rakkauden huuma rupeaa laantumaan. Rakastuminen ja rakkaus on tosiaan ihan eri asiat..

Jooooo kirjoitti:

Itsehän ne ratkaisut omassa elämässäsi teet, mutta mieti vielä muutama kerta ja ota oppia näistä täällä kerrotuista tarinoista. Itselläni on vähän vastaavasta kokemuksia ja jos pystyt poimimaan sieltä jotain, niin hyvä.

Meillä on vaimon kanssa kohta 15-vuotta liittoa takana ja pari lasta. N. 7-vuoden kohdalla minulla tuli samanlainen syrjähyppy kuin sinulla. Rakastuin työkaveriini, hän tuntui sielunkumppanilta ja vei täysin mennessään. N. puoli vuotta vehtasin hänen kanssaan ja mietin juuri samoja asioita, kuin sinä. Siinä miettimisen aikana oma suhde kylmeni entisestään ja lopulta rupesin jo toivomaan, että jäisin kiinni. Minulla ei ollut silloin munaa kertoa tuosta toisesta naisesta. Lopulta jäin kiinni ja siinä vaiheessa vasta iski katumus päälle ja tuli tunne ettein halua menettää vaimoani ja perhettä.

Siitä alkoi hirveä aika. Käytiin monia itkuisia keskusteluja ja sain kestää epäilyjä ja vaikka mitä. Tosin olin ne omalla toiminnallani ansainnut. Vuosien jälkeen siitä päästiin kuitenkin yli ja luottamuskin palautui hirveällä työllä. Ei suhde palautunut täysin entiselleen tietenkään, mutta luottamus palautui ja rakkaus takaisin.

Näin jälkikäteen olisi voinut jäädä sekin seikkailu tekemättä ja olisi pitänyt selvittää oman liiton ongelmat ensin eikä pakoilla niitä. Kyllähän tuo toiseen suhteeseen ajautuminen on merkki siitä yleensä, ettei liitossa ole kaikki kohdallaan. Ja kyllä sen verran pitää olla kunnioitusta toista kohtaan, että selvittää ne ongelmat ensin omassa suhteessa ja jos asiat on niin huonosti, että pitää erota. Niin sen jälkeen vasta pitäis ruveta vasta miettimään seuraavaa suhdetta. Se vaan on niin helppo täyttä se tunnetyhjiö rakastumisella johonkin muuhun..

Viime aikoina meillä on ollut taas huonompi kausi, mutta olen itse pitänyt tuosta periaatteesta kiinni, etten lähden enää hölmöilemään. Kyllä ne paremmat ajat koittaa niiden huonojenkin jälkeen, kunhan jaksaa tehdä töitä sen suhteen eteen ja muistaa, että kummatkin tekee niitä. Ei riitä, että työnjako on 50%-50%, vaan kummankin pitää tehdä 110%:sti töitä sen suhteen eteen.

Nyt huonojen aikojen koittaessa vaimo meni tekemään sen virheen, että lähti hakemaan läheisyyttä liiton ulkopuolelta. Onneksi jäi kiinni hyvin alkuvaiheessa. Nyt tuota asiaa on käsitelty ja taas on vaikeita asioita käsiteltävänä. Jos tuosta jotain hyvää haetaan, niin vaimo on ymmärtänyt paljon paremmin minun uskottomuuden ja kuinka helppo siihen on ajautua ja paeta oman suhteen ongelmia. Ja minä olen ymmärtänyt mitä kaikkea vaimo joutui käymään läpi silloin uskottomuuden jälkeen. Toivottavasti näistä on nyt opittu ja samoja virheitä ei tarvi enää tehdä. Ja toivottavasti nyt olisi se oikea suunta selvillä.

Lyhykäisyydessään ero pitää ansaita ja toista pitää kunnioittaa! Jos ei selvitä omassa suhteessa olevia ongelmia vie ne ihan varmasti uuteen suhteeseen ja ne samat asiat tulevat sielläkin, kun ensi ihastuminen ja rakkauden huuma rupeaa laantumaan. Rakastuminen ja rakkaus on tosiaan ihan eri asiat..

Lue lisää

Onko se kaiken arvoista? Jatkuvaa taistelua montusta toiseen..onko ne hyvätkään hetket enään niin hyviä?
Eikö sitä kaipaa kuitenkin sitä kiihkoa ja intohimoa ja kunnon rakastelua uuden kanssa?
Itse olen laimeassa liitossa jo 24 vuotta ja ei semmoista päivää, ettenkö miettis että tässäkö tämä nyt oli?
Lapset kasvaa ja ovat lähdössä opiskelemaan..ehkä uskallan sitten vielä yrittää etsiä uutta suhdetta...
Itse en enää kumppaniani rakasta eikä oikein muitakaan tunteita ole, muutakuin perusteellinen kyllästyminen kaikkeen, mitä hän edustaa..? Harmaata...sanoakseni...

Ei jaksa enää.. kirjoitti:

Onko se kaiken arvoista? Jatkuvaa taistelua montusta toiseen..onko ne hyvätkään hetket enään niin hyviä?
Eikö sitä kaipaa kuitenkin sitä kiihkoa ja intohimoa ja kunnon rakastelua uuden kanssa?
Itse olen laimeassa liitossa jo 24 vuotta ja ei semmoista päivää, ettenkö miettis että tässäkö tämä nyt oli?
Lapset kasvaa ja ovat lähdössä opiskelemaan..ehkä uskallan sitten vielä yrittää etsiä uutta suhdetta...
Itse en enää kumppaniani rakasta eikä oikein muitakaan tunteita ole, muutakuin perusteellinen kyllästyminen kaikkeen, mitä hän edustaa..? Harmaata...sanoakseni...

Lue lisää

onko se tosiaan se kuiva liitto sen kaiken ponnistelun arvoista? Missä se kiitos seisoo?
Itsekkin haluaisin vielä tuntea jotakin, ihanan tuoreen rakkauden, kuuman himon ja sen katseen toisen silmissä, mikä saa jalat alta. Ymmärrän sinua ed. samaa mietin minäkin.

en ole edes vanha.. kirjoitti:

onko se tosiaan se kuiva liitto sen kaiken ponnistelun arvoista? Missä se kiitos seisoo?
Itsekkin haluaisin vielä tuntea jotakin, ihanan tuoreen rakkauden, kuuman himon ja sen katseen toisen silmissä, mikä saa jalat alta. Ymmärrän sinua ed. samaa mietin minäkin.

Lue lisää

Pitkä liitto ja jatkuva ponnistelu sen eteen ei ole mielestäni itseisarvo sinänsä. Jos jatkuvasti joutuu ponnistelemaan 110%, onko se enää sen arvoista, sitä voi jokainen kysyä itseltään. Toisaalta eroaminen uuden ihastuksen vuoksi on sekin valheellista. Silloinhan kyse ei enää ole siitä, että eroaa toimimattoman suhteen takia vaan siitä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ja se jos mikä on valheellista. Mikään ihastuminen ei kestä ikuisesti, vaan arki astuu kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Ennen eroa pitäisi miettiä eron motiivit.

Itse tunsin oloni epämukavaksi liitossamme vuosikausia. Ihan sama, kummassa vika -todennäköisesti molemmissa, mutta suhteemme ei vain toiminut. Jotenkin tuntuu kamalalta tässä suorituskeskeisessä maailmassa "suorittaa" vielä kotonakin; panostaa suhteeseen ja yrittää saada se toimimaan. Mielestäni jonkun osan elämästä pitäisi mennä eteenpäin omalla painollaan ilman jatkuvaa yrittämistä. Nyt elelen sitten yksin. Onneksi olen sen verran vanha nainen (yli nelikymppinen), etten ole enää kiinnostavaa riistaa avioliittomarkkinoilla. Nautin ruuhkavuosien jälkeen itsemääräämisoikeudestani. Niin tyhmä en ole, että kuvittelisin uuden suhteen olevan sen kummempi kuin edellinenkään. Jos yhteiselämä ei sujunut lasteni isän kanssa, se tuskin toimisi paremmin jonkun ulkopuolisenkaan kanssa.

Ei jaksa enää.. kirjoitti:

Onko se kaiken arvoista? Jatkuvaa taistelua montusta toiseen..onko ne hyvätkään hetket enään niin hyviä?
Eikö sitä kaipaa kuitenkin sitä kiihkoa ja intohimoa ja kunnon rakastelua uuden kanssa?
Itse olen laimeassa liitossa jo 24 vuotta ja ei semmoista päivää, ettenkö miettis että tässäkö tämä nyt oli?
Lapset kasvaa ja ovat lähdössä opiskelemaan..ehkä uskallan sitten vielä yrittää etsiä uutta suhdetta...
Itse en enää kumppaniani rakasta eikä oikein muitakaan tunteita ole, muutakuin perusteellinen kyllästyminen kaikkeen, mitä hän edustaa..? Harmaata...sanoakseni...

Lue lisää

Sekin kiihko ja kiima katoaa ajan kanssa. Onko se sen arvoista, rikkoa kaikki entinen rakennettu pelkän hetkellisen kiihkon vallassa? Tuttu ja turvallinen elämä yleensä on enemmän harmaata. Mikä ihmisiä vaivaa kun aina pitäisi olla jotakin hehkua. Eikö osata elää vakaata ja rauhallista elämää ja tehdä asioita yhdessä? Harrastuksista ja yhdessä tekemisestä voisi löytyä kipinää yhteiseloon, joiden turvin taas jaksaa nekin harmaat päivät. Missä on kiitollisuus toisesta ihmisestä rinnalla kun hän aina vaan jaksaa siinä pysyä? Ei hän ole mikään itsestään selvyys vaikka olet hänet rinnallesi joskus saanut.

Alkoi jotenkin äklöttämään koko aloittajan kirjoitus. Olen itse ollut aikoinaan "toinen nainen" lähes vuoden, kun odotin miehen hoitavan juuri kirjoittamasi asiat. Eipä hoitanut vaan palasi häntä koipien välissä vaimonsa luokse. En ole milloinkaan kokenut itseäni niin kertakaikkisen hyväksikäytetyksi.

Jos olet "tosimies", teet päätöksesi pikaisesti, etkä kiusaa kahta naista päättämättömyydelläsi! Se on raukkamaista!