Vanhemmille esittely

kerrohan nyt ensiksikin että kuinka pitkään olette seurustelleet... itse hoidettiin esittelyt pois alta kun oltiin tunnettu n. 4 kk josta varsinaisesti seurusteltu n. 2 kk. Itse jännitin niin että olisin halunnut pitkittää tuostakin, mutta mies onneksi oli niin päättäväinen ja se päivä vaan lopulta koitti.

Kaikissa suvuissa ei vain olla niin läheisiä, että esiteltäisiin piankaan - ja kun yhteen sattuu kaksi erilaisista suvuista olevaa ihmistä, asioista kannattaa keskustella. Mua kummastuttaa edelleen se, että mieheni pitää itsekin yhteyttä lähisukulaisiinsa vain ehkä kerran tai pari vuodessa, kun itse olen paljon ahkerampi yhteydenpitäjä. Kesti siis todella pitkään, että esim. tapasin hänen äitinsä. Kaikkia veljiä en ole tavannut vieläkään, vaikka yhteiseloa on takana yli kymmenen vuotta. Se on hänen ja heidän tapansa, nähtävästi.

että sun taustoissa on sellaista mitä ei voi mies omille vanhemmilleen näyttää, esim. alkoholisti isä?

tälläistä kertoi mulle yks mies, joka styylanny 2 kk neitokaisen kanssa. sanoi mulle,ettei koskaan voisi
esitellä sen perhettä omilleen.

sellaisiakin sulhasia saattaa siunaantua naiselle, otan osaa.

Tähän tietysti vaikuttaa moni asia. Jos kaikki asuvat samassa kaupungissa, niin luultavasti nopeammin kuin jos nuoripari asuisi opiskelukaupungissa toisella puolella Suomea. Jos kotona asuva lapsi on aloittanut seurustelun, niin silloin hyvinkin nopeasti tavataan vanhemmat, koska ovat siellä samassa talossa kuitenkin.

Myös persoonasta riippuu. Jotkut tuovat heti intoa puhkuen esittelylle... ja silti eroavat muutaman kuukauden päästä. Ei siis ole mietitty kovin tarkkaan, kestääkö tämä nyt varmasti, kannattaako lähteä esittelemään jne. Riippuu myös siitä, kuinka huumassa on. Jos uusi kumppani vaikuttaa aivan ihmeelliseltä ja täydelliseltä, niin saattaa tulla tarvetta esitellä jo sen takia, että on haljeta ylpeydestä.

Jos taas on sellaisessa elämäntilanteessa, että hyvin pian seurustelun aloittamisesta aikoo muuttaa yhteen, mennä kihloihin/naimisiin, tehdä lapsia jne. niin silloin tietysti on paikallaan myös melko pian esitellä uusi kumppani.

Itsellä tilanne on se, että olen tuntenut poikaystäväni nyt vuoden. Meillä oli alussa hyvin epävarmaa ja vaikeaa. En tuntenut tarvetta esitellä poikaystävääni edes kavereilleni, saati sitten myöntää häntä vakavaksi seurustelukumppaniksi. Tapasin kyllä hyvin pian sattumalta hänen isänsä. Hänen äitinsä ei pidä lapsiinsa yhteyttä, joten tuskin häntä tulen tapaamaan, ellen nyt lapsenlapsia hänelle tule tekemään.

Kun meillä alkoi vihdon mennä hyvin, rakkaus alkoi kukoistaa ja edessä alkoi olla yhteinen elämä, vähitellen uskaltauduin mainitsemaan, että seurustelen. Näytille olen valmis viemään hänet, mutta vielä tarvitaan molemmille vapaata (pitää matkustaa) sekä vanhemmiltani suora kutsu, siis jotain "Voisit tuoda näytille..." tyyliin, että tiedän, että ollaan kiinnostuneita.

meillä esittelyt vielä edessä.. vaikka mies on nähnyt kyllä miun porukat jo ennen kuin alettiin seurustella, mutta kaipa se pitää vielä käydä esittelemässä oikein poikaystävänä, kunhan satutaan samaan kaupunkiin.. ja kovasti tuo tahtoisi miut esitellä äidilleen, ehdotti jopa yhteistä mökkireissua jossain välissä.. virallista seurustelua takana vasta noin kuukausi :D

Siitä se parisuhteen alamäki alkaa, kun vanhemmille ja sisaruksille kandidaatit esitellään. Paras anoppi on kuollut anoppi.

Tässä asiassa on kyllä ihan kauheita eroja eri ihmisten kanssa. Olen seurustellut 2 eri miehen kanssa vakavasti ja toinen esitteli minut vanhemmilleen pari viikkoa tutustumisen jälkeen, kun taas toinen vasta yli 6kk seurustelun jälkeen. Itse olen molemmat miehet esitellyt vanhemmilleni siinä 1-2kk seurustelun jälkeen, kun tilanne on alkanut näyttää lupaavalta.

Tämä hitaampi tapaus ei paljoa naisasioistaan puhunut, olin kuulemma ensimmäinen nainen jota oli kotonaan asti näytillä käyttänyt ja miehen kaveritkaan eivät tienneet kuin kahdesta muusta suhteesta, vaikka mies sanoi minulle seurustelleensa minua ennen neljän naisen kanssa. Kavereilleenkin hän minut esitteli vasta parin kuukauden seurustelun jälkeen, eivätkä he silloinkaan tuntuneet olevan minusta tietoisia, mutta kaippa tuon nyt jotenkin voi ymmärtää kun mies ei tosiaan paljoa naisasioistaan muille puhunut ja nuo lähimmätkin kaverit asuivat yli 200km päässä ja suurin osa oli siellä kotiseudulla 600km päässä missä vanhemmatkin. Joten ehkä tuo välimatkakin jotain tässä selittää.

saman ikäinen ja jos minä saan päättää, niin poikaystäväni ei koskaan tapaa perhettäni, enkä minä hänen perhettään. Sitten on eri asia, jos mahdolliset lapset tulee kuvioon mukaan. Mun perhe asuu kaukana ja haluan pitää heidät erillään poikaystävästäni; vähän kuin kahtena erillisenä osastona tai elämänä. En myöskään näe mitään syytä, miksi minun pitäisi tavata hänen perheensä.

Meillä me oltiin seurusteltu mieheni kanssa vain vähän alle 2kk kun äippä jo pyyteli miestäni kaffelle. Tosin kun eka kerta oli kuiteski uusvuos ja sillon oltii kaikki pienessä hiprakassa niin oli ensitapaaminenkin vähän rennompaa :-)! Toiset kerrat sitte menny aikalailla vaan kahvin ääressä ;)..
Ja oltiin seurusteltu melkeinpä vuosi kun mentiin sitten mieheni äidin luo. Hänen luokseen mentiin pikkujouluihin ja sekin oli rentouttava ensitapaaminen :D!
No kyllä mä ihmettelin että miks kesti niin pitkään kun mies esitteli mut sen äitilleen.. Mutta ei mieskään pahemmin pitänyt yhteyttä äitiinsä. Tonki vuopden aikana kävi siellä varmaan kaks kertaa ja hew soittelevatkin tosi harvoin vaikka asuvat kuitenki ihan muutaman kilsan päässä toisistaan. Ei he kuitenkaan piträneet niin paljon yhteyttä kun taas minä ja mun porukat.
Nytkin aika harvoin ollaan siellä käyty , mutta pari kertaa on tullu käytyä kahvit juomassa ja kerran ovat käyneet meillä =)..

Mut siis muuten mä pidän aika normaalina et esiteltäis perheellensä oma rakas siinä viimestään ku ollaan puol vuota seurusteltu. Mut mukavahan se on toki jo mielellään ku on oltu kimpassa 3kk niin vois olla semmonen sopiva aika :)!

No riippuu paljon myös siitä millaiset välit seurustelukumppanilla vanhempiinsa on. Jos ei jatkuvasti vanhempien kanssa ole muutenkaan yhteydessä niin ei sitä seurustelukumppaniakaan ole kiire esitellä.
Me oltiin kumppanin kanssa tunnettu 1,5v kun tapasin hänen vanhemmat. Kolmekymppisiä ollaan. Ja ihan tosissaankin taidetaan olla :)

Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa vuoden eikä hän ole vielä esitellyt minua sukulaisilleen, ei edes vanhemmilleen. Esittelin hänet heti seurustelun aloittamisen yhteydessä omille vanhemmilleni. Olemme vakavassa parisuhteessa olevia molemmat kolmenkympin jo tovin sitten ylittäneitä kypsiä aikuisia. Kumppanini on tiiviissä, vähintään viikottaisessa yhteydessä sukulaisiinsa, mutta järjestää mm. tapaamiset siten etten vahingossakaan ole maisemissa. Mikä tämän käytöksen takana voisi olla? Välimatka ei ole esteenä, kaikki asuvat n. 10 kilometrin säteellä.

Joo mulla on varmaan kaiken huippu. Olen seurustellu mun poikaystävän kanssa 2 vuotta, siis oikeesti KAKSI VUOTTA ja en ole edelleenkään tavannu hänen vanhempiaan. Enkä taida koskaan nähdäkkään. Kunnollista vastausta en oo koskaan saanu, kunhan vaan tekosyitä koittaa keksiä aina. Ei sillä etteikö hän olisi mun kanssa tosissaan ja joka viikonlopun viettää vanhempiensa kanssa. Mutta silti ei koskaan ole edes sanallakaan kertonut minusta, kun puolivahingossa lähettämällä minun kuvan äidilleen. EN YMMÄRRÄ!!!!!!!

Kaikki on suhteellista, me ollaan oltu yhdessä kohta 2vuotta, miehen äidin tapasin vuosi sitten. Minun vanhempia mies ei ole tavannut. Olen kyllä ehdottanut tapaamista mutta mies jännittää. Joten tavataan kun tavataan.

Minulle mies on oikea ja rakas, en tarvitse vanhempieni hyväksyntää