epätodellinen olo

outoa

Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja siitä syystä usein epätodellinen olo. Miten te muut koette epätodellisen olon?

Mulla ei oo varsinaisia paniikkikohtauksia, vaan ahdistusta on toisinaan tosi paljon ja silloin epätodellista oloa lähes koko ajan. Tuntuu siltä, kuin eläis ihan jossain muualla, ja että ois jotenkin irrallaan itsestään. Siis mikään ei sinällään oo toisin, mutta kuitenkin on. Tuntuu hassulta, että silti pystyy toimimaan ja elelemään suht normaalisti, eikä sivulliset huomaa mitään. Mutta sisällä on paha olla.
Vähän kaikki tuntuu pelottavalta ja oman ittensä kanssa oleminen on vaikeaa. Vain hetkittäin voi irrottautua tästä tunteesta vaikkapa lenkillä tai kun oikein syventyy johonkin. Epätodellista oloa kuvaa tunne siitä, että taivas putoaa niskaan, pintahengitys, sydämentykytystä yms... Välillä siihen tunteeseen ihan säpsähtää...eikä tiedä kuinka päin olis. Tuntuu, että haihtuu johonkin, särkyy, tulee hulluksi, menee psykoosiin tms... Mä tiedän, että ahdistuneisuuteen kuuluu nää tällaset pelot, mutta silti ne pelot pelottaa ja on raskaita...

107

44691

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ..tunteen

      Itselläni samanlaista. Välillä aivan kuin pääkopassani pysähtyisi ja ainoa ajatus on mitä teen täällä, miksi olen? Toisinaan kaikki näyttää, jopa minä, ns. väärältä eli luonnottomalta ja en pysty olemaan ajattelematta miksi kaikki on sennäköisiä kuin ovat. On tunne että sekoaa..Tällöin sydän hakkaa hulluna ja hengitys tihenee, huimaa ja tekee pahaa. kärsin tästä suuresti, mutta yritän aina siirtää ajatuksen johonkin muualle. en tiedä mikä minua vaivaa..Tämä alkoi paniikkihäiriön sekä niskojen/hartioiden jumiutumisen myötä...Tämä on kamalaa, en oikein osaa enkä uskalla selittää kenellekkään..=(

      • krookus

        moikka!

        minulla on epätodellisen olon tuntemuksia ollut jo pienestä pitäen (olen nyt 25v). 'kohtaus' iskee yhtäkkiä ja tuntuu, että en ole oma itseni. ikäänkuin katselen maailmaa ulkopuolisena, vaikka tiedän nimeni, osoitteeni yms. ulkopuoliset eivät kohtauksia huomaa, enkä ole niistä kenellekkään kertonut. pelkona kai 'hulluksi' leimaaminen.

        nyt olen kuitenkin miettinyt, josko olisi syytä hakeutua lääkärin juttusille (neurologi/psykologi)sillä kohtaukseni ovat tulleet takaisin (olivat poissa monta vuotta) haluaisin vain selvyyden siihen, ettei kyse ole mistään neurologisesta sairaudesta (epilepsiaankin saattaa joskus liittyä epätodellista oloa)

        ehdottaisinkin myös teille lääkäsiin hakeutumista, jos tuntuu, että kohtauksia on usein ja ne haittaavat normaalia elämää.
        mukavaa kevättä!

      • Surusilmä
        krookus kirjoitti:

        moikka!

        minulla on epätodellisen olon tuntemuksia ollut jo pienestä pitäen (olen nyt 25v). 'kohtaus' iskee yhtäkkiä ja tuntuu, että en ole oma itseni. ikäänkuin katselen maailmaa ulkopuolisena, vaikka tiedän nimeni, osoitteeni yms. ulkopuoliset eivät kohtauksia huomaa, enkä ole niistä kenellekkään kertonut. pelkona kai 'hulluksi' leimaaminen.

        nyt olen kuitenkin miettinyt, josko olisi syytä hakeutua lääkärin juttusille (neurologi/psykologi)sillä kohtaukseni ovat tulleet takaisin (olivat poissa monta vuotta) haluaisin vain selvyyden siihen, ettei kyse ole mistään neurologisesta sairaudesta (epilepsiaankin saattaa joskus liittyä epätodellista oloa)

        ehdottaisinkin myös teille lääkäsiin hakeutumista, jos tuntuu, että kohtauksia on usein ja ne haittaavat normaalia elämää.
        mukavaa kevättä!

        pitkään teillä jatkuu tuota epätodellista oloa?
        Huomaatteko itsessänne ulkonaisia merkkejä?
        Itselläni samaa oloa ollut neljä kertaa ja sitä tutkitaan nyt neurologisella.
        Naama on liidunnvalkea, samoin huulet ja ikenet.
        Verenpaine nousee tuona aikana.Tämä kohtaus alkaa yhtäkkiä,ilman mitään ennakkovaroitusta. Joka kerta se on tullut aamupäivästä, teen jotakin, mitä nyt äidit tekevät yleensä, esim. viimeksi maksoin laskuja ja olin lähdössä ulos, kun yhtäkkiä olinkin maailmasta aivan ulkona.Jotenkin tuntuu, että kun joku vaikka kysyyy jotakin, niin rekisteröin sen hitaammin. Kasvoissa on tunnoton olo.Viimeksi tätä kesti 7 päivää ja edelliskerroilla 2-6 päivää.Tämän kohtauksen alkamisen jälkeen iskee kamalat kauhut päälle, mikä on aika selvääkin, kun alan miettimään, että mitenkä selviän siitä lasten kanssa! Onko nämä samoja oireita kun teillä? Paniikkihäiriö on ollut vieraanani vuoden ja ilmenee julkisilla paikoilla. Jokainen näistä "kohtauksista" on tullut kotona.Eli kumpikohan olisi oikea hoitotapa, neurologinen vaiko psykiatrinen?

      • irti noidankehästä
        Surusilmä kirjoitti:

        pitkään teillä jatkuu tuota epätodellista oloa?
        Huomaatteko itsessänne ulkonaisia merkkejä?
        Itselläni samaa oloa ollut neljä kertaa ja sitä tutkitaan nyt neurologisella.
        Naama on liidunnvalkea, samoin huulet ja ikenet.
        Verenpaine nousee tuona aikana.Tämä kohtaus alkaa yhtäkkiä,ilman mitään ennakkovaroitusta. Joka kerta se on tullut aamupäivästä, teen jotakin, mitä nyt äidit tekevät yleensä, esim. viimeksi maksoin laskuja ja olin lähdössä ulos, kun yhtäkkiä olinkin maailmasta aivan ulkona.Jotenkin tuntuu, että kun joku vaikka kysyyy jotakin, niin rekisteröin sen hitaammin. Kasvoissa on tunnoton olo.Viimeksi tätä kesti 7 päivää ja edelliskerroilla 2-6 päivää.Tämän kohtauksen alkamisen jälkeen iskee kamalat kauhut päälle, mikä on aika selvääkin, kun alan miettimään, että mitenkä selviän siitä lasten kanssa! Onko nämä samoja oireita kun teillä? Paniikkihäiriö on ollut vieraanani vuoden ja ilmenee julkisilla paikoilla. Jokainen näistä "kohtauksista" on tullut kotona.Eli kumpikohan olisi oikea hoitotapa, neurologinen vaiko psykiatrinen?

        moni on kuvannut epätodellista oloa, joka on juuri tuon paniikkikohtauksen aikana ilmenevää ahdistusta. Nuo olot voivat todellakin olla kamalia ja niistä haluaa eroon, joko sitten ajattelemalla jotain muuta tai välttämällä tilanteita, joissa em. tuntemukset voivat herätä. Voin kuitenkin sanoa, omastakin kokemuksesta, että välttäminen on kaikista pahinta mitä voitte itsellenne tehdä. VÄlttämisen myötä kynnys lähteä mihinkään tai kohdata huonoja oloja kasvaa aina vaan suuremmaksi ja tekee olosta vielä kurjempaa. Suosittelen, että pyritte vähitellen asteittain olemaan myös tilanteissa, jotka ovat aiemmin tehneet huonoa oloa. PIkku hiljaa kasvaa myös luottamus itseen, että kykenee olemaan huonojen olojen kanssa ja myöhemmin voi ehkä huomata, että huonot olot ovat hieman jopa pienempiä kuin aikaisemmin. Toinen tärkeä asia on rentoutuminen ja jännittyneisyyden vähentäminen- tarkkailkaa itseänne oletteko pitkin päivää jännittynyt, kertooko kehonne siitä jotain ja ilmeneekö se mm. fyysisinä oireina. Rentoutumista tulee harjoitella paljon ja muistuttaa aina itseä pysähtymään ja rentoutumaan. Paniikkikohtaukset ja ahdistus ovat herkempiä tulemaan jos olemme alati jännittyneitä. Progressiivinen rentoutus on yksi menetelmä, jota voi harjoitella.

        Uskokaa itseenne, voitte myös omalla toiminnallanne vaikuttaa sekä negatiivisesti että positiivisesti oloonne.Pyytäkää ystäviltänne apua, sosiaalinen verkosto ja tuki on aina tärkeätä. Harrastakaa liikuntaa, se lisää stressin sietokykyä ja nukkukaa hyvin. Kaikkeen ei tosin aina itse voi/kykene vaikuttamaan, joten hakeutukaa tarvittaessa ammattilaisten luo. elämä on kerran elettävänä, älkää pelätkö pyytää apua.

        Voimia kaikille.Ette ole yksin, tämä on varsin yleistä. Älkää olko itsellenne liian ankaria, kyllä asiat selvenevät.Hyvää kevättä.

      • fdshfshjsjgfsj

        no siis niska jumitukset ym ei aiheuta ihmiselle paniikkikohtausta. Joten sillä ja vastaavilla on ihan turha elätellä toivomuksia etteikö ole päässä vikaa. ite olen kärsinyt noin 2 vuotta jo tälläsistä, kärsin jopa vielä enemmän kun alotin mielialalääkkeiden syönnin, joten lopetin. Napit antaa just ja just voimaa eteenpäin. Se mistä kärsit on Paniikkihäiriö, ahdistuneisuuteen ei liity pelot. Tuskainen olo, pakokauhu, sekä epätodelliset olot. Epätodellisia oloja et saa pois mitenkään, jos joku tietää keinon kertokaa toki. Mitä tähän mennessä olen kattellut näitä läpi, kaikki angstaa kuinka paska olo niillä on ja oireita. Muttei kukaan kerro siihen helpotusta. Mutta, muutaman vinkin voin antaa. Lopeta turha pelkääminen, pelko sekoamisesta, kuolemasta, kontrollin menettämisestä ym on täysin turhaa, jos joku väittää muuta niin haistakoot V***n koska nämä pelot ei ole todellisia, ne on pelkotiloja. Jos sun syke nousee ja sydön takoo lujaa. Jos alat ajatella näin " apua mitä mulle tapahtuu, mä saan kohta sydänkohtauksen" Näin, nyt sulla on paniikkikohtaus tulossa 100 % varmuudella. Mitä enemmän sä pelkäät, sitä enempi se sun kohtaus saa voimaa. Joten lopeta pelkääminen, koska siihen ei ole aihetta. Sitten kun osaat kontroloida sitä. Hae ammatti apua ja selvitä syy miksi pelkotilat tulevat. napeilla se ei onnistu, ne ei kerro sulle mikä on syy tai mitä pitäs tehdä. Ne joko pahentaa, tai sitten tuo mielialaa paremmaks. Mutta mitään pysyyvää ne ei tee. Yksinkertanen keino on vaan rauhottua ja tajuta todellisuus, keskity niihin asioihin mitä näet. Älä siihen mitä sä tunnet. Koska sun oma pääs kääntyy sua vastaan ennen,jälkeen ja paniikkikohtauksen aikana. Näin mä pystyn kontroloimaan vähän paremmin kohtauksiani. Mutta epätodellisen oloon en osaa sanoa mitään. niitä tulee ja menee, kannattaa kuitenkin kääntyä lekurin puoleen tässä asiassa, et voita mitään kertomalla ongelmistas täälä.

    • krookus

      unohtui kirjoittaa, että tuleeko teille myös välillä suunnattomia muistamisvaikeuksia esim. ollessa kaupungilla ostoksilla? itse huomaan välillä, että en kaupungilla ollessa yhtäkkiä enää muistakkaan, mitä minun sieltä piti ostaa tai mihin mennä käymään? ennen jatkoin sitten vaan kulkuani eteenpäin ja ehkä päädyin menemään kotiin, jos bussi sattui sopivasti ajamaan pysäkille. nykyään pakotan itseni pysähtymään ja miettimään mitä kaupungilla halusin oikeastaan tehdä ja useinmiten jopa muistankin (tai otan lapun mukaan)

      oletteko muuten kuulleet jamais vu -termistä? se on deja vu:n vastakohta kun tutut asiat tuntuvat yhtäkkiä vieraille. tuttua ainakin minulle..

      • mutteri

        kärsin myös ajottaisista paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta. olen huomannut että epätodellinen ja sumuinen olo ilmaantuu varsinkin ollessani kaupungilla, koulussa tai seurustelen puolituttujen henkilöiden kanssa. tätä epätodellista tunnetta alkoi ilmaantua kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja oli muutenkin välillä tosi stressaavaa. olo tuntuu sellaiselta että käsistä tuntuu katoavan voimat ja on nuutunut olo, kaikki ympärillä on jotenkin ihmeellistä huonekalut kuin katsoisi maailmaa ulkopuolisena ja olisi vasta syntyunyt todella ahdistavaa...

      • mjep
        mutteri kirjoitti:

        kärsin myös ajottaisista paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta. olen huomannut että epätodellinen ja sumuinen olo ilmaantuu varsinkin ollessani kaupungilla, koulussa tai seurustelen puolituttujen henkilöiden kanssa. tätä epätodellista tunnetta alkoi ilmaantua kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja oli muutenkin välillä tosi stressaavaa. olo tuntuu sellaiselta että käsistä tuntuu katoavan voimat ja on nuutunut olo, kaikki ympärillä on jotenkin ihmeellistä huonekalut kuin katsoisi maailmaa ulkopuolisena ja olisi vasta syntyunyt todella ahdistavaa...

        sama mulla kun mutterilla. noi tunteet tulee vaan jatkuvasti! paniikkia ja ahdistusta jatkuvasti. pelottava tunne! tuntuu et lähtee järki ja sekoo! voin sanoo et kärsin ihan mielettömästi tosta!

      • outoa

        Mä oon kuullu kanssa tosta samasta termistä. Se kuvaa hyvin epätodellista oloa...

        Kuinka kauan teillä on epätodellista oloa? Hetken, päivän, viikkoja? Mulla ainakin toi aika vaihtelee... Toisinaan se on lyhyt ohikiitävä hetki, toisinaan "päällä" päiväkausia....

        Ja sitä oloa jotenkin pahentaa se oma säikähdys tuosta tilanteesta...Oma pelko ja murehtiminen ainakin vaan pahentaa omaa oloa...

      • outoa
        outoa kirjoitti:

        Mä oon kuullu kanssa tosta samasta termistä. Se kuvaa hyvin epätodellista oloa...

        Kuinka kauan teillä on epätodellista oloa? Hetken, päivän, viikkoja? Mulla ainakin toi aika vaihtelee... Toisinaan se on lyhyt ohikiitävä hetki, toisinaan "päällä" päiväkausia....

        Ja sitä oloa jotenkin pahentaa se oma säikähdys tuosta tilanteesta...Oma pelko ja murehtiminen ainakin vaan pahentaa omaa oloa...

        Tuli mieleen, että mitenkä sitten selviätte tosta epätodellisesta olosta, eli miten elätte sen kanssa? Millaisia selviytymiskeinoja...

        Mulla hengitysharjoitukset (palleahengitys), liikunta ja se että yritän keskittyä muihin asioihin. Yritän myös pysytellä muiden läheisyydessä, tehdä jotain ystävien/läheisten kanssa... Siihen oloon jää jotenkin helposti kiinni ja ikään kuin jumiin. Jää vaan murehtimaan asiaa eikä se ainakaan auta... Sit mua lohduttaa jotenkin se ajatus, että siitä on kuitenkin aina selvitty, ja että vaikka se tuntuu ikävältä, niin se ei kuiteskaa oo vaarallista...

      • juu
        mutteri kirjoitti:

        kärsin myös ajottaisista paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta. olen huomannut että epätodellinen ja sumuinen olo ilmaantuu varsinkin ollessani kaupungilla, koulussa tai seurustelen puolituttujen henkilöiden kanssa. tätä epätodellista tunnetta alkoi ilmaantua kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja oli muutenkin välillä tosi stressaavaa. olo tuntuu sellaiselta että käsistä tuntuu katoavan voimat ja on nuutunut olo, kaikki ympärillä on jotenkin ihmeellistä huonekalut kuin katsoisi maailmaa ulkopuolisena ja olisi vasta syntyunyt todella ahdistavaa...

        Paniikkihäiriöön tollanen olo liittyy.Mulla tutkittu monta vuotta ja ainut selitys paniikkihäiriö.

      • jape
        outoa kirjoitti:

        Tuli mieleen, että mitenkä sitten selviätte tosta epätodellisesta olosta, eli miten elätte sen kanssa? Millaisia selviytymiskeinoja...

        Mulla hengitysharjoitukset (palleahengitys), liikunta ja se että yritän keskittyä muihin asioihin. Yritän myös pysytellä muiden läheisyydessä, tehdä jotain ystävien/läheisten kanssa... Siihen oloon jää jotenkin helposti kiinni ja ikään kuin jumiin. Jää vaan murehtimaan asiaa eikä se ainakaan auta... Sit mua lohduttaa jotenkin se ajatus, että siitä on kuitenkin aina selvitty, ja että vaikka se tuntuu ikävältä, niin se ei kuiteskaa oo vaarallista...

        Mulla myös ollut tollasta epätodellista/sekavaa oloa jo useamman vuoden ajan ja tutkittu on kunnolla, mutta eipä mitään muuta syytä tähän vaivaan oo keksitty kun paniikkihäiriö joten melko varmasti toi liittyy jotenki paniikkihäiriöön/ahdistuneisuuteen. Ei se vaarallista ole vaikka onki tosi ikävää.Sen oon huomannu että ei kannata turhia murehtia tai miettiä sitä koska se vaan pahentaa oloa.Mulla toi epätodellinen olo on ollu silleen että välillä se on kestäny muutaman tunnin ja välillä useita päiviä "putkeen" jopa useita viikkoja joskus mutta kun saa muuta ajateltavaa ja tekemistä niin kyllä sen kanssa pystyy elämään eikä sitä välillä edes huomaa.

      • anna

        Mulla on kans ollu tota unohtamis hommaa..ja just kans kaupungilla. MIstäköhän johtuu.

      • haaste23
        juu kirjoitti:

        Paniikkihäiriöön tollanen olo liittyy.Mulla tutkittu monta vuotta ja ainut selitys paniikkihäiriö.

        itellä on kans paniikkihäiriötä ja näitä epätodellisia oloja tulee. Itse olen yrittänyt vaan hyväksyä, että mulla on tää häiriö, jos tuntuu epätodelliselta niin sitten tuntuu, minkä sille voi. yrittää vaan sopeutua elämään tämän häriön kanssa. Paskamaistahan tämä on ,mutta minkä teet. Jos tuntee häpeää,niin koittaa hyväksyä sen,eikä pidä sitä heikkoutena. Yleensä ne ,jotka eivät ole itse joutuneet psyykisten ongelmien kanssa tekemisiin arvostelevat voimakkaasti ,näitä sairauksia. Elämä terveenä ja hyvinvoivana oli tähän aikaan verrattuna lasten leikkiä. Sairaat ihmiset ponnistelevat todellisten,toistan todellisten haasteiden edessä, eivät minkään höpö höpö juttujen kanssa.

      • Tällaista mulla

        Kyllä välillä kaupungilla "menee muisti", mietin mihin olen menossa. Tulee tunne, että en tunne katuja ja rakennuksia. Kun tapaan jonkun tuttavan saatan ajatella, että onko tuo ihminen tosiaan se jonka tunnen. Tulee sellaisia yhtäkkisiä pysähdyksiä esim. kun pitää punnita hedelmiä, vihanneksia epäilen osaanko painaa oikeaa numeroa. Kotona välillä kaikki näyttää "omituiselta".

    • minä myös

      mä oon kärsiny paniikkihäiriön ohella, myös derealisaatiosta (epätodellisesta olosta) ihan kakarasta asti. tuntuu kuin katsoisin itseäni ulkopuolelta, äänet tuntuvat kuuluvan kauempaa. tuntuu siltä, että voisin tehdä mitä vaan, eikä millään olisi merkitystä "koska en oikeasti ole tässä". monesti pitää ottaa seinästä kiinni, kun käveleminenkin tuntuu epätodellisesta ja vaikealta. kammottava olotila.

      • minä myös edelleen

        anteeks nyt vaan hirveästi, mutta musta tuntuu aivan älyttömän ihanalta lukea että toiset kärsii samasta vaivasta. vuosia luulin olevani ainoa "hullu" :)
        paniikkihäiriöstä tämä vaiva kuitenkin useimmiten johtuu, eikä taustalla tarvitse olla epilepsiaa tai mitään sen vakavampaa vaivaa. ja se unohtu vielä mainita, että monesti kun epätodellinen olo yllättää, hakeudun välittömästi pois tilanteesta jossa se tulee (esim.kaupan kassalla, keskustellessa toisen ihmisen kanssa tms). tulee tunne että olo helpottuu jos pääsee "jatkamaan matkaa" tai parhaassa tapauksessa ryntäämään kotiin. olo kestää yleensä muutamista minuuteista tunteihin, joskus koko päivän. urheilu auttaa kyllä tähänkin vaivaan (helpottaa paniikkihäiriötä ja sitä kautta auttaa tähänkin). hyvää kevään jatkoa kaikille, koitetaan kestää itseämme ja toisiamme!

      • jape
        minä myös edelleen kirjoitti:

        anteeks nyt vaan hirveästi, mutta musta tuntuu aivan älyttömän ihanalta lukea että toiset kärsii samasta vaivasta. vuosia luulin olevani ainoa "hullu" :)
        paniikkihäiriöstä tämä vaiva kuitenkin useimmiten johtuu, eikä taustalla tarvitse olla epilepsiaa tai mitään sen vakavampaa vaivaa. ja se unohtu vielä mainita, että monesti kun epätodellinen olo yllättää, hakeudun välittömästi pois tilanteesta jossa se tulee (esim.kaupan kassalla, keskustellessa toisen ihmisen kanssa tms). tulee tunne että olo helpottuu jos pääsee "jatkamaan matkaa" tai parhaassa tapauksessa ryntäämään kotiin. olo kestää yleensä muutamista minuuteista tunteihin, joskus koko päivän. urheilu auttaa kyllä tähänkin vaivaan (helpottaa paniikkihäiriötä ja sitä kautta auttaa tähänkin). hyvää kevään jatkoa kaikille, koitetaan kestää itseämme ja toisiamme!

        Kiitos samoin sulle :) kummasti helpottaa jo tieto siitä ettei oo ainut joka tollasesta kärsii.

      • krookus
        minä myös edelleen kirjoitti:

        anteeks nyt vaan hirveästi, mutta musta tuntuu aivan älyttömän ihanalta lukea että toiset kärsii samasta vaivasta. vuosia luulin olevani ainoa "hullu" :)
        paniikkihäiriöstä tämä vaiva kuitenkin useimmiten johtuu, eikä taustalla tarvitse olla epilepsiaa tai mitään sen vakavampaa vaivaa. ja se unohtu vielä mainita, että monesti kun epätodellinen olo yllättää, hakeudun välittömästi pois tilanteesta jossa se tulee (esim.kaupan kassalla, keskustellessa toisen ihmisen kanssa tms). tulee tunne että olo helpottuu jos pääsee "jatkamaan matkaa" tai parhaassa tapauksessa ryntäämään kotiin. olo kestää yleensä muutamista minuuteista tunteihin, joskus koko päivän. urheilu auttaa kyllä tähänkin vaivaan (helpottaa paniikkihäiriötä ja sitä kautta auttaa tähänkin). hyvää kevään jatkoa kaikille, koitetaan kestää itseämme ja toisiamme!

        juu sama täällä. toisaalta kiva kuulla, ettei ole yksin tämän omituisen olon kanssa :-)

        koitetaan jaksaa!

    • TERAPIAA JA TURVAA

      Jos olisin joskus silloin n.50v.sitten tiennyt toisillakin tällaista olevan..luulin,että on ja luulin toisinaan,että olen hullu.Viisivuotiaasta asti olen kärsinyt epätodellisesta olosta,johon tuli lieviä pakko-oireita,paniikkihäiriöksi se nykyään luokitellaan,laaja-alainen mulla.En päässyt edes mm.siltojen yli jne.olin oireeton n.15v-18v.ja 22-34v.sekä NYT..hieman alle nelikymmppisestä tähän.Pitkä terapia,lääkkeet ja turvallinen elämäntilanne ovat auttaneet ja lepään kuin Jumalan kämmenllä,täynnä kiitollisuutta.Ottakaa yhteyttä oman paikkakuntanne paniikkihäiriö-yhdistykseen ja lääkäri Ulla Lepola Kuopiosta on tutustunut syvällisesti tähän ilmiöön.Puh.tiedot esim.118 .Kauhujen Kuningas on kuollut ja Ilo elää minussa...tulipa mitä tahansa olen löytänyt minäni,poistunut pullossa olemisen tunteesta.Tämä on todistettavasti osaksi myös osittain geeniperimää...tuskallista,kipeää..olen mukananne hengessä...KAUHUSTA VOI JA PYSTYY PARANTUMAAN.TASAPAINON JA TURVALLISUUDEN TUNTEEN LÖYTÄMINEN AUTTAA PARANEMISESSA.HAKEKAA APUA..EI TUSKAA TARVITSE KESTÄÄ..EIKÄ HÄVETÄ..KAIKKEA PARHAINTA TEILLE..TOIVO ELÄÄ.

      • Minä

        Joo mullakin on ollut tommosta epätodellista oloa, ja silloin luulin että tulen hulluksi. Mutta diagnoosi oli kuitenkin ahdistuneisuus/paniikkihäiriö. Elikkä ei mitään vakavampaa. :)

      • ..tunteen
        Minä kirjoitti:

        Joo mullakin on ollut tommosta epätodellista oloa, ja silloin luulin että tulen hulluksi. Mutta diagnoosi oli kuitenkin ahdistuneisuus/paniikkihäiriö. Elikkä ei mitään vakavampaa. :)

        Kyllä helpottaa nähdä et tää taitaakin liittyä vaan toho paniikkiin ja monella muullakin on tällasta! Oon monta kertaa ollu vaan ihan hiljaa kun on tullu toi outo olo, ku oon ajatellu et ei helvetti mä oon sekoomassa!
        Välillä tulee sellanen olo et kaikki vääristyy ja näyttää oudolta. Sit alan miettiin kaikkee ihan pehmosia esim. mitä mä teen täällä, miten ja miksi oon olemassa. Välillä kun katon itteeni peilistä näytän oudolta. Näiden tuntemusten ohessa huimaa.
        Usein vaan pysähdyn, suljen silmäni ja hengitän syvään. Joskus teen jotai liikettä käsilläni tai jaloillani kun kroppa tuntuu epätodelliselta tai ei miltään. Yritän ajatella jotain muuta ja juoda jotai kylmää. Nää on mulla auttanu.

      • mikä on?
        ..tunteen kirjoitti:

        Kyllä helpottaa nähdä et tää taitaakin liittyä vaan toho paniikkiin ja monella muullakin on tällasta! Oon monta kertaa ollu vaan ihan hiljaa kun on tullu toi outo olo, ku oon ajatellu et ei helvetti mä oon sekoomassa!
        Välillä tulee sellanen olo et kaikki vääristyy ja näyttää oudolta. Sit alan miettiin kaikkee ihan pehmosia esim. mitä mä teen täällä, miten ja miksi oon olemassa. Välillä kun katon itteeni peilistä näytän oudolta. Näiden tuntemusten ohessa huimaa.
        Usein vaan pysähdyn, suljen silmäni ja hengitän syvään. Joskus teen jotai liikettä käsilläni tai jaloillani kun kroppa tuntuu epätodelliselta tai ei miltään. Yritän ajatella jotain muuta ja juoda jotai kylmää. Nää on mulla auttanu.

        Mullakin on todella epätodellinen olo välillä. Kerran olin kävelyllä ja tuli tosi outo olo, sydän hakkas, en voinut liikkua vaikka ois jaksanu.Jalat vaan sano et nyt pysähdytään. Nyt oon yrittäny ruveta harrastamaan liikuntaa päivitäin ja luulen että se auttaa. Syön lääkkeitä paniikkihäiriöön. Onko muilla samoja tuntemuksia sairaudesta?

      • Paniikkipilleri
        mikä on? kirjoitti:

        Mullakin on todella epätodellinen olo välillä. Kerran olin kävelyllä ja tuli tosi outo olo, sydän hakkas, en voinut liikkua vaikka ois jaksanu.Jalat vaan sano et nyt pysähdytään. Nyt oon yrittäny ruveta harrastamaan liikuntaa päivitäin ja luulen että se auttaa. Syön lääkkeitä paniikkihäiriöön. Onko muilla samoja tuntemuksia sairaudesta?

        Hei!
        Minulla on vasta todettu paniikkihäiriö, tai se on vielä niin uusi juttu että en tiedä onko sitä edes täysin varmistettu. On todella helpottavaa lukea tästä kummallisesta olosta, koska myös luulin että olen ainut ja sekoamassa. Hulluksi tulemisen pelko on aika ahdistavaa ja mielessä hyvun usein, varsinkin kohtauksen aikana. Mutta juuri tästä oudosta olosta haluaisin kertoa, kun on välillä tosi epätodellinen olo eikä jotenkin pysty olemaan siinä hetkessä. Sitten vielä tarkkailen itseäni kokoajan ja keksin uusia ongelmia ja mietin vain että mikä mulla on! Minusta on outoa, ettei mulla tule mitään paniikkia ihmisjoukossa vaan nimenomaan yksin. Onko muilla samanlaisia yksinäisyydestä johtuvia paniikkikohtauksia? Helpottaa kun keskittyy kokonaan johonkin asiaan ja on sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa tuntee olon turvalliseksi. Eniten tässä häiritsee se kun kaikki vain (mukaanlukien lääkärit) sanoo että sinähän näytät voivan ihan hyvin jne. Eli mitään ei näy ulospäin! Pään oudot tuntemukset lääkärini kuittasi sillä että "sullahan on niskat ihan jumissa"... sitten se määräsi diapameja kohtauksen sattuessa. Lähipiiri on ollut sitä mieltä ettei kannata edes hakea koko lääkettä, enkä ole vielä hakenutkaan. Onneksi löysin tämän paikan, niin tietää että on "kohtalontovereita" :) Koitetaan vaan jaksaa!

      • unessa(ko?)
        Paniikkipilleri kirjoitti:

        Hei!
        Minulla on vasta todettu paniikkihäiriö, tai se on vielä niin uusi juttu että en tiedä onko sitä edes täysin varmistettu. On todella helpottavaa lukea tästä kummallisesta olosta, koska myös luulin että olen ainut ja sekoamassa. Hulluksi tulemisen pelko on aika ahdistavaa ja mielessä hyvun usein, varsinkin kohtauksen aikana. Mutta juuri tästä oudosta olosta haluaisin kertoa, kun on välillä tosi epätodellinen olo eikä jotenkin pysty olemaan siinä hetkessä. Sitten vielä tarkkailen itseäni kokoajan ja keksin uusia ongelmia ja mietin vain että mikä mulla on! Minusta on outoa, ettei mulla tule mitään paniikkia ihmisjoukossa vaan nimenomaan yksin. Onko muilla samanlaisia yksinäisyydestä johtuvia paniikkikohtauksia? Helpottaa kun keskittyy kokonaan johonkin asiaan ja on sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa tuntee olon turvalliseksi. Eniten tässä häiritsee se kun kaikki vain (mukaanlukien lääkärit) sanoo että sinähän näytät voivan ihan hyvin jne. Eli mitään ei näy ulospäin! Pään oudot tuntemukset lääkärini kuittasi sillä että "sullahan on niskat ihan jumissa"... sitten se määräsi diapameja kohtauksen sattuessa. Lähipiiri on ollut sitä mieltä ettei kannata edes hakea koko lääkettä, enkä ole vielä hakenutkaan. Onneksi löysin tämän paikan, niin tietää että on "kohtalontovereita" :) Koitetaan vaan jaksaa!

        Epätodellinen tunne on häirinny minua noin 5 kk. Aluksi sitä oli vain hetken ja ajan myötä se lisääntyi. Nykyään se häiritsee minua aivan koko ajan. Ikäänkuin kaikki mitä tekee on pelkkää unta, eikä sillä väliä mitä tekee koska se "ei ole totta" . Aluksi luulin että olen tulossa hulluksi kun yritin selittää vanhemmilleni asiasta, eivätkä he voineet ymmärtää ongelmaani .Asia pyörii mielessäni aivan koko ajan.Yritän miettiä kiinnostavia asioita mutta se onnistuu vain hetken. On ollut sydämmentykytyksiä ja muistikatkoksia. Mikä avuksi ??

      • Paniclandia ;)
        Paniikkipilleri kirjoitti:

        Hei!
        Minulla on vasta todettu paniikkihäiriö, tai se on vielä niin uusi juttu että en tiedä onko sitä edes täysin varmistettu. On todella helpottavaa lukea tästä kummallisesta olosta, koska myös luulin että olen ainut ja sekoamassa. Hulluksi tulemisen pelko on aika ahdistavaa ja mielessä hyvun usein, varsinkin kohtauksen aikana. Mutta juuri tästä oudosta olosta haluaisin kertoa, kun on välillä tosi epätodellinen olo eikä jotenkin pysty olemaan siinä hetkessä. Sitten vielä tarkkailen itseäni kokoajan ja keksin uusia ongelmia ja mietin vain että mikä mulla on! Minusta on outoa, ettei mulla tule mitään paniikkia ihmisjoukossa vaan nimenomaan yksin. Onko muilla samanlaisia yksinäisyydestä johtuvia paniikkikohtauksia? Helpottaa kun keskittyy kokonaan johonkin asiaan ja on sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa tuntee olon turvalliseksi. Eniten tässä häiritsee se kun kaikki vain (mukaanlukien lääkärit) sanoo että sinähän näytät voivan ihan hyvin jne. Eli mitään ei näy ulospäin! Pään oudot tuntemukset lääkärini kuittasi sillä että "sullahan on niskat ihan jumissa"... sitten se määräsi diapameja kohtauksen sattuessa. Lähipiiri on ollut sitä mieltä ettei kannata edes hakea koko lääkettä, enkä ole vielä hakenutkaan. Onneksi löysin tämän paikan, niin tietää että on "kohtalontovereita" :) Koitetaan vaan jaksaa!

        Kiinnitin kirjoituksessasi erityistä huomiota juuri "yksinolemiseen"! Itselläni paniikinomaiset kohtaukset tulevat yl. vain ja ainoastaan yksinollessani kotona tai esim. jos olen yksin kotona ja lähdössä johonkin tärkeään tapaamiseen tai vastaavaan, kuten töihin lähtiessä useimmiten vieläpä aamuaikaan. Oletko itse huomannut panikoivasi enemmän johonkin tiettyyn aikaan vuorokaudesta?

        Paniikkituntemukset luonnollisesti lisääntyvät varsinkin kiireessä, kun ajattelen, että en mitenkään voi olla pois töistä tai kun yritän ajatella jotakin muuta enkä aina onnistu. Hullunkurista tässä on sellainenkin seikka, että olen itsenäinen ihminen, joka on melkeinpä aina viihtynyt hirveän hyvin yksin enkä ole kovinkaan usein yksinäinen. Ulospäin en tietystikään ole yhtään panikoivan persoonan oloinen sarkastisesti sanottuna. Siispä löytyy ainakin toinen samanmoinen oudohko tyyppi :)!

      • mkius
        Paniikkipilleri kirjoitti:

        Hei!
        Minulla on vasta todettu paniikkihäiriö, tai se on vielä niin uusi juttu että en tiedä onko sitä edes täysin varmistettu. On todella helpottavaa lukea tästä kummallisesta olosta, koska myös luulin että olen ainut ja sekoamassa. Hulluksi tulemisen pelko on aika ahdistavaa ja mielessä hyvun usein, varsinkin kohtauksen aikana. Mutta juuri tästä oudosta olosta haluaisin kertoa, kun on välillä tosi epätodellinen olo eikä jotenkin pysty olemaan siinä hetkessä. Sitten vielä tarkkailen itseäni kokoajan ja keksin uusia ongelmia ja mietin vain että mikä mulla on! Minusta on outoa, ettei mulla tule mitään paniikkia ihmisjoukossa vaan nimenomaan yksin. Onko muilla samanlaisia yksinäisyydestä johtuvia paniikkikohtauksia? Helpottaa kun keskittyy kokonaan johonkin asiaan ja on sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa tuntee olon turvalliseksi. Eniten tässä häiritsee se kun kaikki vain (mukaanlukien lääkärit) sanoo että sinähän näytät voivan ihan hyvin jne. Eli mitään ei näy ulospäin! Pään oudot tuntemukset lääkärini kuittasi sillä että "sullahan on niskat ihan jumissa"... sitten se määräsi diapameja kohtauksen sattuessa. Lähipiiri on ollut sitä mieltä ettei kannata edes hakea koko lääkettä, enkä ole vielä hakenutkaan. Onneksi löysin tämän paikan, niin tietää että on "kohtalontovereita" :) Koitetaan vaan jaksaa!

        pystyt olemaan ilman lääkkeitä ole.itsellä ne pahensivat oloa.homeopaattinen lääkitys auttoi.

    • tähti.

      Oli kiva lukea viestiketjua ja tehdä itselleen diagnoosia. Olen vuosia oireillut samalla tavalla, mutta olen aina ajatellut sen liittyvän migreeniin tai siihen, että verensokerit on matalalla. Olen tosi kova jännittäjä, ja usein ahdistavassa tilanteessa oireet iskee. Lääkärissä en ole käynyt. Mutta nyt olen tosi väsynyt ja stressantunut elämäni pitkittyneistä kuormista ja ensi viikolla minulle aletaan etsiä sopivaa terapiaa. Ehkäpä pääsen samalla näistä oudoista oloistanikin.
      Voimia kaikille:)

    • mikke

      Samanlaisia kokemuksia on minullakin. Ahdistusta ja siitä johtuva epätodellinen olo. Mukava tietää, ettei ole yksin, mutta vielä mukavampaa olisi parantua. Eikö tuo epätodellinen olo liity myös filosofiaan. Siinähän pohditaan olemista. "Ajattelen, siis olen." "Epäilen, siis olen." Jne. Eli kait aika normaali ilmiö, mutta kieltämättä pelottava. Oman ahdistuneisuuteni syitä en ole pystynyt selvittämään. Alkoi joskus lukiossa, kun aloin ajattelemaan... Ja on jatkunut vuosia. Minulla ahdistus on pään sisäinen tunne, kuin rutistuisi kasaan. Se on samalla pelkoa, että sekoaa. Psykiatrille en ole vielä rohjennut, mutta
      pian on kai pakko. Hyvää kevättä, kaikesta huolimatta!

      • minä

        Uskaltauduin lukemaan näitä juttuja, kun joskus tuntuu ettei uskalla edes vilkaista näitä, että heti saa oireita, mitä ihmiset kuvailee.

        Olen nyt kulkenut muutamia kertoja psykologilla paniikkioireiden takia. Oireina on juuri sitä epätodellista oloa ja miettimistä kuka olen ja miksi en jotenkin tunnista minääni, vaikka nimeni ja kaikki asiat tietenkin muistan. Tuntui ja vieläkin.. etten ole oma itseni tai elän kuoressa..

        Kärsin monta vuotta näistä oireista. Ajattelin aina, että saan itse "parannettua" itseni. Toisilla se onnistuukin varmaan, mutta minun oli pakko sitten hakeutua psykologin juttusille, kun tuntui etten enää jaksa pelkojeni ja paniikkioireideni kanssa. Jo muutama käyntikerta on tuottanut tulosta. Nyt jälkiviisaana on hyvä sanoa, mutta hakeutukaa niin pian kuin mahdollista "juttusille". Itse olen tässä pikku hiljaa oppinut uuden ajattelutavan. Pelkoa ja oireita ei pidä missään nimessä etukäteen lietsoa. Että millonkohan se tulee ja nyt varmaan sekoan lopullisesti. Pitää ajatella, että tästä selviää, otan rauhallisesti, ei mitään hätää ja ajatella positiivisia ajatuksia.

        Omasta mielestäni paniikkihäiriöni on ollut aika vahva. Mutta minulle ei ole määrätty mitään lääkityksiä. Joskus olenkin ajatellut, että voiko paniikkihäiriöstä parantua ilman lääkkeitä. Mutta kai sitä sitten voi, kun itselläni on ollut vähemmän noita kohtauksia nyt, kun elämääni on ikään kuin laitettu järjestykseen (lapsuus raskas..) Haluaisin myös oppia tunnistamaan itseni. Olen siinä ehkä jo askeleen edennyt tietyillä psykologin antamilla neuvoilla ja keskusteluilla.

        Toivon parempia hetkiä kaikille, jotka tätä lukevat!! :) Olo ei itsellänikään ole ollut aina helppoa, vaikka ulkopuoliset eivät olisi sitä huomanneetkaan.

    • ex--PANIC

      mulla oli joskus paniikki kohtauksia ja söin lääkeitä.nyt en syö lääkeitä mutta epätodellisuus ei ole hävinnyt..kun yrittää selittää muille sitä tunnetta niin ne ei tajuu.sis se on ihan outoo tunne..sis mä tajuun kaiken mitä mä teen mut silti on outo olo..välil mä haluaisin et joku olis itse yhden päivän mun tilanteessa niin ne tajuis miltä must on tuntunut..

      • jokuvuan

        Niin sanoppa muuta.Kun mä koitin selittää lääkärille tätä epätodellista oloa niin se luultavasti piti mua hulluna :D ite olen kärsiny paniikkihäiriöstä/ahdistuneisuudesta jo vuosia ja niihin kai tääkin jotenkin liittyy.

      • minä

        Aivan. Mä oon myös yrittäny selittää tota epätodellista oloa muille, mutta jotka ei oo sitä kokenut, niin ne ei voi kuulema käsittää miltä se vois tuntua.

        Mulla on seuraavanlaisia tuntemuksia: oonko minä minä vai kuka minä oon, tuntuu etten oo oma itteni ja tuntuu et miten mä oo olemassa. Joskus tuntuu et tää on pelkkää kroppaa vaan ja sisin on jotenkin hakusessa. Sitten kun on toi epätodellinen olo, niin jotenkin pelkään sitä. Tuntuu myös välillä et oon paperia tai haihdun savuna ilmaan.

        Oon kyllä käyny psykologilla juttelemassa. Itse paniikkikohtaukset on vähentyny. Pitää vaan jatkaa "työstöä" ton unreal olon kans..

      • Abcdefg

        Yritin kuvailla tätä omituista/epätodellista oloa psykiatrille jotenkin niin, että kun ennen antoi silmien defokusoitua ja olla ikään kuin ajattelematta mitään, aivot menivät off-asentoon ja tuli samankaltainen tunne, mutta nykyään tuo tunne on jäänyt päälle. Aivot ovat jääneet siihen off-asentoon.

        Aika huteraa selittelyä kyllä, mutta sitä on todella vaikea pukea sanoiksi.

    • moonman

      Kuvajaiseni
      Tunnenko itseni
      paremmin vai huonommin kuin
      peili?

      Joka kerta kun katson,

      se näyttää eri kuvajaisen,

      ei tosin koskaan sitä
      jonka itse tunnen
      sillä hetkellä.

      • miksu

        Aikun "ihanaa" että löysin tämän palstan. Minulla on ollut tuo outo olo päällä noin kuukauden. Olen ollut ihan kuseessa, että mikä ihme nyt on. Poissaolevuus tuntuu lähinnä siltä ettei voi luottaa kehoonsa, eikä oikein tunnista itseänsä mihinkään paikkaan/tilanteeseen. Myös sellainen oire minulla on, että joka ilta alan kelata päivän tapahtumia. Muistan suurinpiirtein mitä olen tehnyt ja milloin, mutta en voi olla sata% varma kuitenkaan. Tekee mieli vaikka soittaa jollekkin ja vahvistaa omat epäilyksensä päivän tapahtumista. Olen kyllä järissäni ja elossa, mutta en kuitenkaan.

        Tsemppiä...

    • Pekko

      Olen itsekin kärsinyt samasta epätodellisesta olosta aiemmin harvemmin, mutta nykyään yhä useammin. Kiinnostaisi tietää, oletteko saaneet jonkinlaisella lääkityksellä oireet kuriin. Auttaako vaikkapa jotkin mielialalääkkeet epätodelliseen oloon?

      • Krolock

        Hei vaan kaikille,

        täytyy sanoa heti ensimmäiseksi että minä tiedän mistä puhutte, sillä olen kokenut juuri saman epätodellisen olon ja se oli ollut elämäni kauheinta aikaa... ja koko ajan muistan edelleen kun siitä olin vuosia sitten kärsinyt!

        Aivot ovat monimutkainen asia... niiden avulla ajattelemme ja olemme tietoisia itsestämme, toimimme.. KAikilla meillä on elämä tietyssä vaiheessa normaali rutiinia, on koulua tai työtä ja illalla vapaa-aikaa, kaikki tuntuu siis tällöin normaalilta..

        SItten joku asia esim. elämäntilanteen muutos tms. voi saada ihmisen ihmettelemään, eli ikäänkuin se normaali rutiini pysähtyy ja häviää... tulee epätodellinen olo, joka ei aluksi säikäytä vielä ihmeemmin, mutta sitä ihmettelee.. kun tätä alkaa tulla useammin, sitä alkaa pelätä ja siihen jää koukkuun.. tuntee olevansa todella hukassa.. Se on pelottavaa! ja pilaa sen elämän rutiinin, alkaa vältellä asioita, ei ole enää se oma itsensä ja todellakin tämä tilanne voi syntyä ihan missä vaan, juuri silloin kun katsoisi yksin vaikka televisiota tms.

        kyse ei ole klassisesta paniikkikohtauksesta joka on hetkittäinen ja jota alkaa pelkäämään, eli minä puhun juuri siitä tilasta jossa tuntee itsensä lamaantuneeksi, nuutuneeksi ja omalla kohdallani se oli niin rankkaa että vietin useita tunteja hikoillen sängyssäni, kauhuissani ja suruissani kun en tiennyt mikä oli ja milloin tämä lähtee..


        Nyt olen siis jokseenkin terve, eli minulla ei tuota usvaista oloa enää ole ollut ja omakohtainen diagnoosini tästä asiasta on seuraava: Menin aikoinaan psykologille kun tunsin ahdistuneisuutta, jännitin.. tämä ei ollut epätodellinen olotila vaan tämä oli lievempää. Olin aina pienestä asti kärsinyt kaikenlaisesta jännittämisestä ja saanut joskus klassisen paniikkikohtauksenkin. Silti tulin toimeen eikä minulla ollut mitään tietoa tästä aiheessa olevasta epätodellisesta olosta eli derealisaatiosta tms.?..

        saatuani neuroleptejä väärän diagnoosin pohjalta ( psykoottinen )... tuli sitten näitä epätodellisia oloja, niistä ei päässyt pois, ne jatkuivat, tuli pari kertaa viikossa, kesti muutaman tunnin, elämä oli helvettiä kaksi vuotta.. lääkkeitä vaihdeltiin, eivät auttaneet.

        Olot loppuivat vasta kun epäilin lääkkeiden aiheuttavan niitä.. en saanut enää olotiloja kun ne lopetettiin!


        eli siis en tarkoita etteikö näitä oloja voisi tulla normaalisti... niitä voi tulla. Koska se on aivojen häiriötila, jonkinasteinen, psyykkinen häiriö siis. Ja omalla kohdallani olen varma siitä että neuroleptit saivat aivoissani välittäjäaineet tms. liikkumaan siten että näitä tiloja ilmeni.... ja aivojen toiminta muuttui taas entiselleen kun lääkkeet loppuivat...

        eli aivoihinhan ne lääkkeet vaikuttaa... toisilla ne voivat siis vaikuttaa juuri kuten minulla, eli se oli minulle sivuvaikutus... kaikki on yksilöllistä... toisille taas pitäisi löytää lääke joka muuttaisi aivojen toimintaa, minun kohdallani lääkkeet muuttivat toimintaa väärään suuntaan... se oli uutta minulle.

        Siis eihän mikään lääke ole sellainen että se ei vaikuttaisi kaikkialle... aina ne vaikuttaa moneen paikkaan elimistössä, koska olemme erilaisia!

        En voi syyttää tästä ketään... minua yritettiin auttaa aiemmin kun jännitin ja tunsin oloni ahdistuneeksi, tunnen sitä nytkin, mutta usvaiset olot ovat poissa, eli pystyn kontrolloimaan asioita normaalisti ja en jännitä ulosmenemistä jne. Se tila mistä täällä puhutte, tiedän mitä se on! olen sen kokenut ja tiedän mistä puhun!

        Kaikki me saatamme kohdata tuollaisesta olosta lyhyen vivahteen.. se tuntuu ehkä paniikkikohtaukselta... ihan sama asia kun ihminen lamaantuu, sydän lyö... mutta lamaannus voi jäädä päälle, sitä on vaikea kuvitella terveen ihmisen, lääkäritkin on ihmisiä!

        tästä aiheesta mitä täällä nyt puhutaan... tästä pitäisi psykiatrien nyt lukea ja pohtia.. tämä on uutta mutta tätä on varmaan monet kokeneet, kuten huomaan, täällä on monia saman olon kokeneita.



        OLen siis omalta kohdaltani nyt siinä pisteessä että en ikinä käyttäisi mitään aineita jotka vaikuttavat psyykeen, silti voisi sanoa että tarvitsisin jonkin oikean lääkkeen joka saisi minulta pois yleistä ahdistuneissuutta.. minähän ahdistun heti kun mietin niitä kausia, saatan epäillä että olotila olisi päällä mutta sitä ei enää ole.. olen huolissani..

        Mistä löytäisi sellaisen pillerin joka saisi tuntemaan itsensä täysin normaaliksi, sanokaapa sellainen, heh :)

        muuten minulla menee hyvin mutta aina olen hieman psyykkisesti "sairas" koska ahdistun yksinäni, on kausia jolloin tunnen oloni hyväksi... en uskalla enää kokeilla oikein m itään lääkettä koska pelkään että lääke muuttaa taas aivotoimintaani.

        Sellaista se on, ei ole keksitty lääkettä joka vaikuttaisi vain siihen yhteen asiaan.. ja ei ole ihmistä joka olisi täysin samanlainen aivoistaan.. Kyllä ne aivot poikkeavat toiminnaltaan meillä kaikilla.. olemme erilaisia.

        Omalla kohdallani yritän itse luoda hyvän elämän, yritän pysyä mieleltäni terveenä, en käytä huumeita enkä ole käyttänyt, enkä kerää stressiä, sitä on vaikea tosin olla keräämättä..

        mielitila vaihtelee kaikilla eri aikakausina.. mieli on niin pirun herkkä.. derealisaatiosta tms. pitäisi levittää tietoa enemmän, se on todellakin vakava asia ihmisen hyvinvoinnille!
        siihen pitäisi löytää jokin keino saada se pois... teillä joilla se tulee ilman lääkettä, teillä on vain erilainen aivojen aineiden toiminta kuin minulla, varmasti on niitäkin joilla lääkekin vaikuttaa niin, tiedän ja olen lukenut heidänkin kokemuksistaan.

        Uni on tärkeää, mutta se ei ole parannuskeino epätodellisiin tiloihin... luultavasti pitäisi keksiä vain sellainen lääke jonka tiedetään vaikuttavan siten ja siten sinne ja tänne jne... miten voi katsoa ja tutkia aivojen aineiden kulkua, missä lääke vaikuttaa, mitä se saa aikaan missäkin kohdin aivoja... aijai. ei ole minun alaani., se on vaikeaa.
        Huumeetkin vaikuttavat meihin erilailla, mutta lopputulos on kuitenkin sama, ne tuhoavat meidät. Psyykenlääkkeet eivät ole huume, mutta nekin vaikuttavat tietenkin aivoihin.. lääke on aine ja se vaikuttaa aina j otenkin, on harhaa ajatella että se vaikuttaa AINA hyvällä tavalla!


        Miettikää näitä asioita ja toivon että löydätte keinon epätoivoonne keillä sitä on.... T: helvetin kokenut ja irtipäässyt mies.

      • sumuinen
        Krolock kirjoitti:

        Hei vaan kaikille,

        täytyy sanoa heti ensimmäiseksi että minä tiedän mistä puhutte, sillä olen kokenut juuri saman epätodellisen olon ja se oli ollut elämäni kauheinta aikaa... ja koko ajan muistan edelleen kun siitä olin vuosia sitten kärsinyt!

        Aivot ovat monimutkainen asia... niiden avulla ajattelemme ja olemme tietoisia itsestämme, toimimme.. KAikilla meillä on elämä tietyssä vaiheessa normaali rutiinia, on koulua tai työtä ja illalla vapaa-aikaa, kaikki tuntuu siis tällöin normaalilta..

        SItten joku asia esim. elämäntilanteen muutos tms. voi saada ihmisen ihmettelemään, eli ikäänkuin se normaali rutiini pysähtyy ja häviää... tulee epätodellinen olo, joka ei aluksi säikäytä vielä ihmeemmin, mutta sitä ihmettelee.. kun tätä alkaa tulla useammin, sitä alkaa pelätä ja siihen jää koukkuun.. tuntee olevansa todella hukassa.. Se on pelottavaa! ja pilaa sen elämän rutiinin, alkaa vältellä asioita, ei ole enää se oma itsensä ja todellakin tämä tilanne voi syntyä ihan missä vaan, juuri silloin kun katsoisi yksin vaikka televisiota tms.

        kyse ei ole klassisesta paniikkikohtauksesta joka on hetkittäinen ja jota alkaa pelkäämään, eli minä puhun juuri siitä tilasta jossa tuntee itsensä lamaantuneeksi, nuutuneeksi ja omalla kohdallani se oli niin rankkaa että vietin useita tunteja hikoillen sängyssäni, kauhuissani ja suruissani kun en tiennyt mikä oli ja milloin tämä lähtee..


        Nyt olen siis jokseenkin terve, eli minulla ei tuota usvaista oloa enää ole ollut ja omakohtainen diagnoosini tästä asiasta on seuraava: Menin aikoinaan psykologille kun tunsin ahdistuneisuutta, jännitin.. tämä ei ollut epätodellinen olotila vaan tämä oli lievempää. Olin aina pienestä asti kärsinyt kaikenlaisesta jännittämisestä ja saanut joskus klassisen paniikkikohtauksenkin. Silti tulin toimeen eikä minulla ollut mitään tietoa tästä aiheessa olevasta epätodellisesta olosta eli derealisaatiosta tms.?..

        saatuani neuroleptejä väärän diagnoosin pohjalta ( psykoottinen )... tuli sitten näitä epätodellisia oloja, niistä ei päässyt pois, ne jatkuivat, tuli pari kertaa viikossa, kesti muutaman tunnin, elämä oli helvettiä kaksi vuotta.. lääkkeitä vaihdeltiin, eivät auttaneet.

        Olot loppuivat vasta kun epäilin lääkkeiden aiheuttavan niitä.. en saanut enää olotiloja kun ne lopetettiin!


        eli siis en tarkoita etteikö näitä oloja voisi tulla normaalisti... niitä voi tulla. Koska se on aivojen häiriötila, jonkinasteinen, psyykkinen häiriö siis. Ja omalla kohdallani olen varma siitä että neuroleptit saivat aivoissani välittäjäaineet tms. liikkumaan siten että näitä tiloja ilmeni.... ja aivojen toiminta muuttui taas entiselleen kun lääkkeet loppuivat...

        eli aivoihinhan ne lääkkeet vaikuttaa... toisilla ne voivat siis vaikuttaa juuri kuten minulla, eli se oli minulle sivuvaikutus... kaikki on yksilöllistä... toisille taas pitäisi löytää lääke joka muuttaisi aivojen toimintaa, minun kohdallani lääkkeet muuttivat toimintaa väärään suuntaan... se oli uutta minulle.

        Siis eihän mikään lääke ole sellainen että se ei vaikuttaisi kaikkialle... aina ne vaikuttaa moneen paikkaan elimistössä, koska olemme erilaisia!

        En voi syyttää tästä ketään... minua yritettiin auttaa aiemmin kun jännitin ja tunsin oloni ahdistuneeksi, tunnen sitä nytkin, mutta usvaiset olot ovat poissa, eli pystyn kontrolloimaan asioita normaalisti ja en jännitä ulosmenemistä jne. Se tila mistä täällä puhutte, tiedän mitä se on! olen sen kokenut ja tiedän mistä puhun!

        Kaikki me saatamme kohdata tuollaisesta olosta lyhyen vivahteen.. se tuntuu ehkä paniikkikohtaukselta... ihan sama asia kun ihminen lamaantuu, sydän lyö... mutta lamaannus voi jäädä päälle, sitä on vaikea kuvitella terveen ihmisen, lääkäritkin on ihmisiä!

        tästä aiheesta mitä täällä nyt puhutaan... tästä pitäisi psykiatrien nyt lukea ja pohtia.. tämä on uutta mutta tätä on varmaan monet kokeneet, kuten huomaan, täällä on monia saman olon kokeneita.



        OLen siis omalta kohdaltani nyt siinä pisteessä että en ikinä käyttäisi mitään aineita jotka vaikuttavat psyykeen, silti voisi sanoa että tarvitsisin jonkin oikean lääkkeen joka saisi minulta pois yleistä ahdistuneissuutta.. minähän ahdistun heti kun mietin niitä kausia, saatan epäillä että olotila olisi päällä mutta sitä ei enää ole.. olen huolissani..

        Mistä löytäisi sellaisen pillerin joka saisi tuntemaan itsensä täysin normaaliksi, sanokaapa sellainen, heh :)

        muuten minulla menee hyvin mutta aina olen hieman psyykkisesti "sairas" koska ahdistun yksinäni, on kausia jolloin tunnen oloni hyväksi... en uskalla enää kokeilla oikein m itään lääkettä koska pelkään että lääke muuttaa taas aivotoimintaani.

        Sellaista se on, ei ole keksitty lääkettä joka vaikuttaisi vain siihen yhteen asiaan.. ja ei ole ihmistä joka olisi täysin samanlainen aivoistaan.. Kyllä ne aivot poikkeavat toiminnaltaan meillä kaikilla.. olemme erilaisia.

        Omalla kohdallani yritän itse luoda hyvän elämän, yritän pysyä mieleltäni terveenä, en käytä huumeita enkä ole käyttänyt, enkä kerää stressiä, sitä on vaikea tosin olla keräämättä..

        mielitila vaihtelee kaikilla eri aikakausina.. mieli on niin pirun herkkä.. derealisaatiosta tms. pitäisi levittää tietoa enemmän, se on todellakin vakava asia ihmisen hyvinvoinnille!
        siihen pitäisi löytää jokin keino saada se pois... teillä joilla se tulee ilman lääkettä, teillä on vain erilainen aivojen aineiden toiminta kuin minulla, varmasti on niitäkin joilla lääkekin vaikuttaa niin, tiedän ja olen lukenut heidänkin kokemuksistaan.

        Uni on tärkeää, mutta se ei ole parannuskeino epätodellisiin tiloihin... luultavasti pitäisi keksiä vain sellainen lääke jonka tiedetään vaikuttavan siten ja siten sinne ja tänne jne... miten voi katsoa ja tutkia aivojen aineiden kulkua, missä lääke vaikuttaa, mitä se saa aikaan missäkin kohdin aivoja... aijai. ei ole minun alaani., se on vaikeaa.
        Huumeetkin vaikuttavat meihin erilailla, mutta lopputulos on kuitenkin sama, ne tuhoavat meidät. Psyykenlääkkeet eivät ole huume, mutta nekin vaikuttavat tietenkin aivoihin.. lääke on aine ja se vaikuttaa aina j otenkin, on harhaa ajatella että se vaikuttaa AINA hyvällä tavalla!


        Miettikää näitä asioita ja toivon että löydätte keinon epätoivoonne keillä sitä on.... T: helvetin kokenut ja irtipäässyt mies.

        kiitos krolock! olen yrittänyt etsiä ihmisiä jotka olisivat parantuneet tästä olosta, mutta sinä taidat olla ensimmäinen. toisaalta eipä näille palstoille monikaan enää tule kirjoittelemaan kun on parantunut...

        Itselläni tuo helvetillisen epätodellinen olo on jatkunut nyt 2kk. Olo alkoi yhtäkkiä kuin olisi tulossa kipeäksi tai jännittäisi jotain tms. vähän tämän jälkeen alkoivat sydämen tykytyskohtaukset. Myös muutama tosi paha paniikkikohtaus on ollut. päässä vaan yksinkertaisesti heittää kuin humalassa, peilikuvakaan ei tunnu omalta, kuin huumattu olisi. olo on jatkuva, kokoajan päällä eikä ole hetkeksikään loppunut kokonaa.

        Pahimmat oireet ovat tämä olo, sydämen tykytys, paniikkikohtaukset, väsymys, muistikatkokset, kuumotus ym...

        Ennen kuin olo alkoi vedin viinasta&kannabiksesta kohtuuttomat överit. käytön aikana tuli paha paniikin omainen kohtaus. kaiken lisäksi minulla oli lääkekuuri leikkauksen takia vielä vähän kesken. tästä pari viikkoa eteenpäin tämä olo alkoi. en tiedä on noilla yhteyttä, itse epäilen myös sitä...

        en tiedä, toivottavasti saisi jonkun hyvän lääkityksen, että voisi katsoa taas elämää kirkkain silmin ja elää normaalia elämää.

        Monen teidän kanssa täysin samoja oireita, tuntuu kummalta ettei tästä olosta ole enempää tietoa? ei edes lääkäreillä! Itselläni tutkimukset jatkuu.

        Laittakaa ihmeessä kommentteja!

      • epätodellinensekavaväsynytolo
        sumuinen kirjoitti:

        kiitos krolock! olen yrittänyt etsiä ihmisiä jotka olisivat parantuneet tästä olosta, mutta sinä taidat olla ensimmäinen. toisaalta eipä näille palstoille monikaan enää tule kirjoittelemaan kun on parantunut...

        Itselläni tuo helvetillisen epätodellinen olo on jatkunut nyt 2kk. Olo alkoi yhtäkkiä kuin olisi tulossa kipeäksi tai jännittäisi jotain tms. vähän tämän jälkeen alkoivat sydämen tykytyskohtaukset. Myös muutama tosi paha paniikkikohtaus on ollut. päässä vaan yksinkertaisesti heittää kuin humalassa, peilikuvakaan ei tunnu omalta, kuin huumattu olisi. olo on jatkuva, kokoajan päällä eikä ole hetkeksikään loppunut kokonaa.

        Pahimmat oireet ovat tämä olo, sydämen tykytys, paniikkikohtaukset, väsymys, muistikatkokset, kuumotus ym...

        Ennen kuin olo alkoi vedin viinasta&kannabiksesta kohtuuttomat överit. käytön aikana tuli paha paniikin omainen kohtaus. kaiken lisäksi minulla oli lääkekuuri leikkauksen takia vielä vähän kesken. tästä pari viikkoa eteenpäin tämä olo alkoi. en tiedä on noilla yhteyttä, itse epäilen myös sitä...

        en tiedä, toivottavasti saisi jonkun hyvän lääkityksen, että voisi katsoa taas elämää kirkkain silmin ja elää normaalia elämää.

        Monen teidän kanssa täysin samoja oireita, tuntuu kummalta ettei tästä olosta ole enempää tietoa? ei edes lääkäreillä! Itselläni tutkimukset jatkuu.

        Laittakaa ihmeessä kommentteja!

        joo mulla on tota epätodellista oloo ollut joku 3kk.. se on kokoajan päällä mutta välillä hieman helpottaa. mulla alko koko homma sydämen tykytyskohtauksella. aina kohtauksien aikana oli semmonen epätodellinen ja huono olo. sitten yhden kohtauksen jälkeen se vain jäi pääle.

        oireita:
        epätodellinen olo,väsyttää, muisti takkuilee, vaikea tehdä mitään, ei pysty oikeen keskittyyn, sydämen tykytystä (ei niin paljoo kun ennen tätä atkuvaa oloa).

      • pienkone
        sumuinen kirjoitti:

        kiitos krolock! olen yrittänyt etsiä ihmisiä jotka olisivat parantuneet tästä olosta, mutta sinä taidat olla ensimmäinen. toisaalta eipä näille palstoille monikaan enää tule kirjoittelemaan kun on parantunut...

        Itselläni tuo helvetillisen epätodellinen olo on jatkunut nyt 2kk. Olo alkoi yhtäkkiä kuin olisi tulossa kipeäksi tai jännittäisi jotain tms. vähän tämän jälkeen alkoivat sydämen tykytyskohtaukset. Myös muutama tosi paha paniikkikohtaus on ollut. päässä vaan yksinkertaisesti heittää kuin humalassa, peilikuvakaan ei tunnu omalta, kuin huumattu olisi. olo on jatkuva, kokoajan päällä eikä ole hetkeksikään loppunut kokonaa.

        Pahimmat oireet ovat tämä olo, sydämen tykytys, paniikkikohtaukset, väsymys, muistikatkokset, kuumotus ym...

        Ennen kuin olo alkoi vedin viinasta&kannabiksesta kohtuuttomat överit. käytön aikana tuli paha paniikin omainen kohtaus. kaiken lisäksi minulla oli lääkekuuri leikkauksen takia vielä vähän kesken. tästä pari viikkoa eteenpäin tämä olo alkoi. en tiedä on noilla yhteyttä, itse epäilen myös sitä...

        en tiedä, toivottavasti saisi jonkun hyvän lääkityksen, että voisi katsoa taas elämää kirkkain silmin ja elää normaalia elämää.

        Monen teidän kanssa täysin samoja oireita, tuntuu kummalta ettei tästä olosta ole enempää tietoa? ei edes lääkäreillä! Itselläni tutkimukset jatkuu.

        Laittakaa ihmeessä kommentteja!

        Mul alko ihan samasta syystä oireet.Vedin,idiootti kun olen, hirveet pilvi överit,tuli kauheen epätodellinen olo,niin ku en ite ois ollu siinä. Menin paniikissa nukkumaan, luulin että oon joutunu johonki kannabispsykoosiin.Heräsin aamulla, soitin ystävälleni,et oon seonnut.Hakeuduin sit seuraavana päivänä psykiatriselle poliklinikalle,jossa olin yön,sain rauhottavia ja yön nukuttuakin. Olot alko pikkuhiljaa häipyyn, mut sit yhtäkkiä kolmen viikon päästä se sama epätodellinen olo, mitä kukaan joka ei oo sitä kokenu ei tietenkään ymmärrä, tuli takas. Kaikki tuntu vieraalta, kyselin koko ajan oonko normaali ja ihan sekava fiilis. Kaikkien muiden mielestähän olin normaali, mut ite en ollu varma. Menin takas psykiatrille ja sanoin et oon seonnu...no se tuumas, et niin kauan ku tuut ite tänne väittään et oot seonnu, niin kauan oot selvillä vesillä ja se väitti et ei tää olo johdu enää pilvestä,et oon yliuupunu tai jotain. Olin kuukauden sairaslomalla ja söin vähän niinku kuurina rauhottavia. Olo helpottu taas.Nyt sitte kuukausi siitä, olo tuli takas, hiukan lievempänä,yhtäkkiä,kohtausmaisesti.Menin psykiatrille ja sanoin, et eihän täst helvetti tuu mitään, ku en jaksa ja halua enää elää näiden olojen takia. Se määräs mulle paniikkihäiriö/masennus lääkettä,cipralexia,jota oon syöny vast alle viikon, mut se pahin epätodellisuus on vähän vähentyny, vaik olo tost lääkkeestä onki kumma.Huomenna taas psykiatri käynti.Koitan ite koko ajan ratkoa tätä oloani, et mistä tää johtuu jne.Ei varmaan hirveen järkevää.Välil tuun siihen tulokseen,et se pilviöveri laukas paniikin ja sitä tää nyt on. Katotaan paranenko lääkkeillä.Toivon ja rukoilen. Muuta en voi. Voimia kaikille.

      • minä vaan
        pienkone kirjoitti:

        Mul alko ihan samasta syystä oireet.Vedin,idiootti kun olen, hirveet pilvi överit,tuli kauheen epätodellinen olo,niin ku en ite ois ollu siinä. Menin paniikissa nukkumaan, luulin että oon joutunu johonki kannabispsykoosiin.Heräsin aamulla, soitin ystävälleni,et oon seonnut.Hakeuduin sit seuraavana päivänä psykiatriselle poliklinikalle,jossa olin yön,sain rauhottavia ja yön nukuttuakin. Olot alko pikkuhiljaa häipyyn, mut sit yhtäkkiä kolmen viikon päästä se sama epätodellinen olo, mitä kukaan joka ei oo sitä kokenu ei tietenkään ymmärrä, tuli takas. Kaikki tuntu vieraalta, kyselin koko ajan oonko normaali ja ihan sekava fiilis. Kaikkien muiden mielestähän olin normaali, mut ite en ollu varma. Menin takas psykiatrille ja sanoin et oon seonnu...no se tuumas, et niin kauan ku tuut ite tänne väittään et oot seonnu, niin kauan oot selvillä vesillä ja se väitti et ei tää olo johdu enää pilvestä,et oon yliuupunu tai jotain. Olin kuukauden sairaslomalla ja söin vähän niinku kuurina rauhottavia. Olo helpottu taas.Nyt sitte kuukausi siitä, olo tuli takas, hiukan lievempänä,yhtäkkiä,kohtausmaisesti.Menin psykiatrille ja sanoin, et eihän täst helvetti tuu mitään, ku en jaksa ja halua enää elää näiden olojen takia. Se määräs mulle paniikkihäiriö/masennus lääkettä,cipralexia,jota oon syöny vast alle viikon, mut se pahin epätodellisuus on vähän vähentyny, vaik olo tost lääkkeestä onki kumma.Huomenna taas psykiatri käynti.Koitan ite koko ajan ratkoa tätä oloani, et mistä tää johtuu jne.Ei varmaan hirveen järkevää.Välil tuun siihen tulokseen,et se pilviöveri laukas paniikin ja sitä tää nyt on. Katotaan paranenko lääkkeillä.Toivon ja rukoilen. Muuta en voi. Voimia kaikille.

        Siis: suosittelen kirjaa :

        vapaaksi ahdistuksesta työkirja paniikista ja peloista kärsiville

        siellä kerrotaan lukuisia keinoja joilla päästä eroon noista huonoista oloista, itsellä ollut kans niitä epätodellisen tuntuisia kohtauksia, haluaisin vielä muistuttaa, että joskus paniikki kohtaus, niinkuin jostakin luin, voi epätodellinen huono olo kestää viikonkin.. (mulla itsellä kesti ensimmäisen kohtauksen jälkeen noin viikon verran epätodellinenolo,(juuri irralisuuden tunnetta ja epätodellisuuden tunnetta ja sitten helpotti.sitä ei tarvitse pelästyä, siitä ei tapahdu mitään pahaa,se on vain elimistön jännitys tila,ja johtuu just siitä, ettei voi rentoutua. kun keho on pingoittunut äärimmilleen, jännityksestä, itsellä alkoi vuosia sitten raskaassa elämäntilanteessa, kun en ollut selvillä omista tunteista, ja tilanne oli ristiriitainen ja ahdistava, yleensä silloin kun on jotain mielen päällä tai joku ongelma voi tulla sellanen kohtaus, samoin tähän kohtaukseen liittyy pinta hengitys: vaistonvaraisesti kun olen vähänkin hermostunut, alan hengittää eri tavalla ,ikäänkuin hengittäisin pinnallisesti, kuin rintakehäni olisi pingottunut,, eniten niissä tilanteissa missä on muita ihmisiä, missä heillä on jotain odotuksia minua suhteeni, vaatimuksia, tai minulla itselläni paineita: enhän nyt mokaa, enhän.. yritä olla normaali, ole niinkuin kaikki muutkin, tämä paniiikki kohtaus johon todellakin liittyy irrallisuuden tuntua, kuin olisi ulkona itsestään, kauhun tunnetta , sydämen tykytyksiä yms..ne ovat vain paniikkikohtauksen oireita, ei enempää eikä vähempää. nykyään oon huomannu, kun alan panikoida keho alkaa vaistomaisesti jännittää, kädet hieman hikoilla, hengitys muuttuu pinnalliseksi, se ei enää kulje vapaasti, niinkuin silloin kun ei ole mitään pelättävää, nämä ovat todellakin paniikkikohtauksen oireita, ja mm. liika kahvin nauttiminen saattaa pahentaa niitä.(kofeiini) vapaaksi ahdistuksesta on kirja jota jokainen voi käyttää, kärsi mistä peloista tahansa, siinä on tehtäviä, joita voi tehdä, yms.. se on hyvä turva, esim. terapian ohella, itsellä parhaiten auttanut tuon kirjan epäedullisten ajatusten päiväkirja, rentoutus harjoitukset, ja liikunta, kahvin välttäminen stressaavissa elämäntilanteissa,
        rentoutus kaseteissa on se juju, että kun elimistö saadaan rentoutumaan, kasettia kuunnellessa, niin se vaikuttaa hyvällä tavalla yleiseen oloon, ja ahdistus vähenee, mutta alkuun tuo rentoutuminen ei ole helppoa, ja joillakin(kuten minulla) oli erittäin vaikea rentoutua ja tunsin jopa tulevani jännittyneemmäksi yrittäessäni rentoutua, eli: rentoutumista pitää harjoitella! näihin huonoihin oloihin auttaa moni asia: riittävä liikunta, rentoutuminen,lihas rentoutus terapia, ruokavalio, lääkkeet, oman toipumisohjelman laatiminen, kirja on täynnään ohjeita ja selviytymiskeinoja, tehtäviä joita voi tehdä yksin, tai toisen (tukihenkilön) avustuksella, nuo kaikki tehtävät ja omista peloista puhuminen on auttanut minua, mutta puhuminen näistä peloista on sellainen asia että niistä voi puhua, mutta mielellään sellaisen ihmisen kanssa johon luotat,(tarvittaessa psykiatri tietenkin.) ja joka ei itse säikähdä näitä asioita,jotkut ihmiset voivat kauhistua,eivätkä ymmärrä, jos heillä on itsellään erilaisia pelkoja ja turvattomuuden tunnetta eri tavalla, voivat säikähtää ja pelästyä ikäänkuin puolestasi, mikä ainakin minun kohdallani johti takaisin omaan säikähtämiseeni, pelästyin toisen ihmisen pelästymistä! vaikka oikeastaan siinä ei ole mitään kauhistuttavaa, se on vain paniikki kohtaus ja siihen on monia keinoja selviytyä tietenkin on aina hyvä käydä lääkärissä varmuuden vuoksi ja varmistaa asia, mutta minun kohdallani oli näin.

      • omitisten otusten kerho
        minä vaan kirjoitti:

        Siis: suosittelen kirjaa :

        vapaaksi ahdistuksesta työkirja paniikista ja peloista kärsiville

        siellä kerrotaan lukuisia keinoja joilla päästä eroon noista huonoista oloista, itsellä ollut kans niitä epätodellisen tuntuisia kohtauksia, haluaisin vielä muistuttaa, että joskus paniikki kohtaus, niinkuin jostakin luin, voi epätodellinen huono olo kestää viikonkin.. (mulla itsellä kesti ensimmäisen kohtauksen jälkeen noin viikon verran epätodellinenolo,(juuri irralisuuden tunnetta ja epätodellisuuden tunnetta ja sitten helpotti.sitä ei tarvitse pelästyä, siitä ei tapahdu mitään pahaa,se on vain elimistön jännitys tila,ja johtuu just siitä, ettei voi rentoutua. kun keho on pingoittunut äärimmilleen, jännityksestä, itsellä alkoi vuosia sitten raskaassa elämäntilanteessa, kun en ollut selvillä omista tunteista, ja tilanne oli ristiriitainen ja ahdistava, yleensä silloin kun on jotain mielen päällä tai joku ongelma voi tulla sellanen kohtaus, samoin tähän kohtaukseen liittyy pinta hengitys: vaistonvaraisesti kun olen vähänkin hermostunut, alan hengittää eri tavalla ,ikäänkuin hengittäisin pinnallisesti, kuin rintakehäni olisi pingottunut,, eniten niissä tilanteissa missä on muita ihmisiä, missä heillä on jotain odotuksia minua suhteeni, vaatimuksia, tai minulla itselläni paineita: enhän nyt mokaa, enhän.. yritä olla normaali, ole niinkuin kaikki muutkin, tämä paniiikki kohtaus johon todellakin liittyy irrallisuuden tuntua, kuin olisi ulkona itsestään, kauhun tunnetta , sydämen tykytyksiä yms..ne ovat vain paniikkikohtauksen oireita, ei enempää eikä vähempää. nykyään oon huomannu, kun alan panikoida keho alkaa vaistomaisesti jännittää, kädet hieman hikoilla, hengitys muuttuu pinnalliseksi, se ei enää kulje vapaasti, niinkuin silloin kun ei ole mitään pelättävää, nämä ovat todellakin paniikkikohtauksen oireita, ja mm. liika kahvin nauttiminen saattaa pahentaa niitä.(kofeiini) vapaaksi ahdistuksesta on kirja jota jokainen voi käyttää, kärsi mistä peloista tahansa, siinä on tehtäviä, joita voi tehdä, yms.. se on hyvä turva, esim. terapian ohella, itsellä parhaiten auttanut tuon kirjan epäedullisten ajatusten päiväkirja, rentoutus harjoitukset, ja liikunta, kahvin välttäminen stressaavissa elämäntilanteissa,
        rentoutus kaseteissa on se juju, että kun elimistö saadaan rentoutumaan, kasettia kuunnellessa, niin se vaikuttaa hyvällä tavalla yleiseen oloon, ja ahdistus vähenee, mutta alkuun tuo rentoutuminen ei ole helppoa, ja joillakin(kuten minulla) oli erittäin vaikea rentoutua ja tunsin jopa tulevani jännittyneemmäksi yrittäessäni rentoutua, eli: rentoutumista pitää harjoitella! näihin huonoihin oloihin auttaa moni asia: riittävä liikunta, rentoutuminen,lihas rentoutus terapia, ruokavalio, lääkkeet, oman toipumisohjelman laatiminen, kirja on täynnään ohjeita ja selviytymiskeinoja, tehtäviä joita voi tehdä yksin, tai toisen (tukihenkilön) avustuksella, nuo kaikki tehtävät ja omista peloista puhuminen on auttanut minua, mutta puhuminen näistä peloista on sellainen asia että niistä voi puhua, mutta mielellään sellaisen ihmisen kanssa johon luotat,(tarvittaessa psykiatri tietenkin.) ja joka ei itse säikähdä näitä asioita,jotkut ihmiset voivat kauhistua,eivätkä ymmärrä, jos heillä on itsellään erilaisia pelkoja ja turvattomuuden tunnetta eri tavalla, voivat säikähtää ja pelästyä ikäänkuin puolestasi, mikä ainakin minun kohdallani johti takaisin omaan säikähtämiseeni, pelästyin toisen ihmisen pelästymistä! vaikka oikeastaan siinä ei ole mitään kauhistuttavaa, se on vain paniikki kohtaus ja siihen on monia keinoja selviytyä tietenkin on aina hyvä käydä lääkärissä varmuuden vuoksi ja varmistaa asia, mutta minun kohdallani oli näin.

        Anteeksi,mutta myös minusta on helpootavaa kuulla,etten ole ainoa joka tästä ihmeellisestä olosta kärsii! Tää on ihan kauheeta...huhhuh.ei pysty ees sanoin kuvaileen,mutta just tyon tyyppistä oireilua mitä te muutkin olette kirjoittaneet.

        Oon käynyt tämän olon takia kriisikeskuksessa juttelemassa ja saanut lääkitystä.Ensin söin sepramia,se auttoi jonkiverran,mutta kun annosta nostettiin,niin tuntui että olen taas samassa pisteessä kuin ennen lääkitystä :( sitten lääkäri ehdotti lääkkeen vaihtoa,sertraliniin,ja arvatkaas vaan!->se tekee olosta tuplasti KAUHEAMPAA!!! Tänään otin vaan puolikkaan tuosta 50mg tabletista,kokonainenn oli varmaan liikaa! Toivottavasti tää joskus helpottaa.Pakko ois jaksaa,kun kaks pientä lasta huolettavana. Se epätoivo tuota oloa kohtaan on niin suurta,että välillä tulee olo,että tekisi mieli mennä suoraan piirille.Ottaiskohan ne osastolle?

      • kamalaajaepätodellista
        omitisten otusten kerho kirjoitti:

        Anteeksi,mutta myös minusta on helpootavaa kuulla,etten ole ainoa joka tästä ihmeellisestä olosta kärsii! Tää on ihan kauheeta...huhhuh.ei pysty ees sanoin kuvaileen,mutta just tyon tyyppistä oireilua mitä te muutkin olette kirjoittaneet.

        Oon käynyt tämän olon takia kriisikeskuksessa juttelemassa ja saanut lääkitystä.Ensin söin sepramia,se auttoi jonkiverran,mutta kun annosta nostettiin,niin tuntui että olen taas samassa pisteessä kuin ennen lääkitystä :( sitten lääkäri ehdotti lääkkeen vaihtoa,sertraliniin,ja arvatkaas vaan!->se tekee olosta tuplasti KAUHEAMPAA!!! Tänään otin vaan puolikkaan tuosta 50mg tabletista,kokonainenn oli varmaan liikaa! Toivottavasti tää joskus helpottaa.Pakko ois jaksaa,kun kaks pientä lasta huolettavana. Se epätoivo tuota oloa kohtaan on niin suurta,että välillä tulee olo,että tekisi mieli mennä suoraan piirille.Ottaiskohan ne osastolle?

        Joo, mulla on ihan samaa kun teillä.. kestänyt ihan kokoajan noin 2kk ilma taukoja ihan pelkkää epätodellista oloa, enkä tiedä mitä tehdä... johtuu kai jännityksestä ja olen ylä-asteella ja koulussa ei mitenkään hyvin mene niin se ei voi olla koulustressistäkään. Kiva kuulla että muillakin on :D siis ei kiva muuta silti tuli parempi olo, kun luulin että olen ainoa joka kärsii tästä.. mulla on kohta joku juttelu jonkun tyypin kanssa jolle mä varmaan sitten kerron kaikkee, en tiiä. mutta toivottavasti tää olo lähtee, en kestä enää...

      • minä vain
        kamalaajaepätodellista kirjoitti:

        Joo, mulla on ihan samaa kun teillä.. kestänyt ihan kokoajan noin 2kk ilma taukoja ihan pelkkää epätodellista oloa, enkä tiedä mitä tehdä... johtuu kai jännityksestä ja olen ylä-asteella ja koulussa ei mitenkään hyvin mene niin se ei voi olla koulustressistäkään. Kiva kuulla että muillakin on :D siis ei kiva muuta silti tuli parempi olo, kun luulin että olen ainoa joka kärsii tästä.. mulla on kohta joku juttelu jonkun tyypin kanssa jolle mä varmaan sitten kerron kaikkee, en tiiä. mutta toivottavasti tää olo lähtee, en kestä enää...

        10 kuukautta takana. alkoi viime kesänä pahoilla paniikkikohtauksilla ja stressillä, tilanteeseen liittyi suuria elämänmuutoksia ja pettymyksiä. tuntui kuin oma identiteetti olisi kadonnut kokonaan ja kontrolli menetetty. olin ihan varma, että olen tulossa hulluksi. kävin tätä valittamassa psykologilla jos toisellakin, eikä kukaan uskonut minua, kuulin sen saman: et ole hullu, jos itse epäilet. no, eräs psykiatri kirjoitti neurolepteja, niistä tuli vain hidas olo, mutteivat muuttaneet oloa yhtään vähemmän epätodelliseksi. eristäydyin täysin. jossain vaiheessa totesin, etten saa apua ja mikään ei auta. olo oli aivan kamala, koin syyllisyyttä "sekoiluistani", jotka koin huomattavasti normaalia raskaampina ja yritin itsemurhaa, että se helvetti loppuisi. olin aivan puhki.

        olen yrittänyt elää elämääni eteenpäin vaihtelevalla menestyksellä tämän episodin jälkeen, mutta edelleen se päällimmäinen olo on, että mikään ei ole todellista, tämä on unta, tämä ei voi tapahtua oikeasti, minä olen jotenkin kateissa, kuin en olisi elossa ollut sen viime kesän jälkeen, niin vieraalta kaikki tuntuu. kumpa jotenkin voisi uskoa siihen, että tämä voi mennä ohi, en jaksa enää tätä pelkoa. haluaisin uskaltaa taas odottaa asioita elämältä, nyt olen niin tottunut tähän oloon, että odotan sen vain jatkuvan samanlaisena päivästä toiseen (millä samalla varmaan lietsonkin sitä). minulla ei ole hyviä eikä huonoja päiviä, kun aina on sama olo.

        toiset sanovat, että minulla on kaikki hyvin, ja tarvitsen vain rutiinit takaisin elämääni.
        toivon, että kaikki saman asian kanssa painivat saavat apua. itse olen lukenut diagnoosit dissosiaatio-häiriöstä ja skitsofreniasta läpi ja pelkään, että minulla on jompi kumpi (en kyllä kuule ääniä tms.) läheiseni ovat sitä mieltä, että olen luulosairas. minulle on aivan sama, mikä olen, kunhan tämä joskus loppuisi. odotan vain, milloin heräisin ja palaisin takaisin.

      • : <
        minä vain kirjoitti:

        10 kuukautta takana. alkoi viime kesänä pahoilla paniikkikohtauksilla ja stressillä, tilanteeseen liittyi suuria elämänmuutoksia ja pettymyksiä. tuntui kuin oma identiteetti olisi kadonnut kokonaan ja kontrolli menetetty. olin ihan varma, että olen tulossa hulluksi. kävin tätä valittamassa psykologilla jos toisellakin, eikä kukaan uskonut minua, kuulin sen saman: et ole hullu, jos itse epäilet. no, eräs psykiatri kirjoitti neurolepteja, niistä tuli vain hidas olo, mutteivat muuttaneet oloa yhtään vähemmän epätodelliseksi. eristäydyin täysin. jossain vaiheessa totesin, etten saa apua ja mikään ei auta. olo oli aivan kamala, koin syyllisyyttä "sekoiluistani", jotka koin huomattavasti normaalia raskaampina ja yritin itsemurhaa, että se helvetti loppuisi. olin aivan puhki.

        olen yrittänyt elää elämääni eteenpäin vaihtelevalla menestyksellä tämän episodin jälkeen, mutta edelleen se päällimmäinen olo on, että mikään ei ole todellista, tämä on unta, tämä ei voi tapahtua oikeasti, minä olen jotenkin kateissa, kuin en olisi elossa ollut sen viime kesän jälkeen, niin vieraalta kaikki tuntuu. kumpa jotenkin voisi uskoa siihen, että tämä voi mennä ohi, en jaksa enää tätä pelkoa. haluaisin uskaltaa taas odottaa asioita elämältä, nyt olen niin tottunut tähän oloon, että odotan sen vain jatkuvan samanlaisena päivästä toiseen (millä samalla varmaan lietsonkin sitä). minulla ei ole hyviä eikä huonoja päiviä, kun aina on sama olo.

        toiset sanovat, että minulla on kaikki hyvin, ja tarvitsen vain rutiinit takaisin elämääni.
        toivon, että kaikki saman asian kanssa painivat saavat apua. itse olen lukenut diagnoosit dissosiaatio-häiriöstä ja skitsofreniasta läpi ja pelkään, että minulla on jompi kumpi (en kyllä kuule ääniä tms.) läheiseni ovat sitä mieltä, että olen luulosairas. minulle on aivan sama, mikä olen, kunhan tämä joskus loppuisi. odotan vain, milloin heräisin ja palaisin takaisin.

        Samaa vikaa täällä. Epätodellinen olo pompsahtaa sillointällöin. Itse alkanut nyt epäillä että alkoholi (no shit) vaikuttais asiaan ja yritänkin nyt jättää moisen käytön kokonaan muille. Join noin 2v ajan sen minkä nuori ihminen nyt nykyään juo baarikeikoillaan, välillä hiukan yli. Paniikkihäiriö tähän taasen luultavasti liittyy sillätavalla, että pelkäsin / pelkään jonkun elimistöni osan hajoavan "runsaan" alkoholin käytön takia, vaikka sen käyttö onkin ollut ns. harvassa. Kerta-annokset vain ovat olleet suurehkoja, joka ei kyllä sekään terveellistä ole.

        Muut eivät oirettani huomaa, vaikka olen lähimmäiselle ihmiselle asiasta kertonutkin. Sain jo kerran olotilan lähtemään pois jatkamalla aivan normaalisti elämääni, näkemällä paljon ystäviäni jne. :) Takaisin se piru vain tuli.

        Dataan paljon, hartiat ovat todella jumissa ja lääkäri epäilikin että johtuisi myös selästä. Lähete vain fysioterapeutille ja nikamia niksauttelemaan! Löysihän se sieltä muutaman ylijumissa olevan nikaman niksautettavaksi. Uudestaan muutaman viikon päästä, edelliskerrasta n. 6kk. Kävin myös armeijassa pyörähtämässä mutta atopia ja paniikkioireet lennättivät minut suht nopeasti takaisin kotiin, mielessä pyöriikin nyt että teinkö väärin lähtiessäni sieltä pois kun suurinosa sinne jäi. Plussaa taas paniikkioireista..

        Eipä siinä, alkoholi jääköön nyt useammaksi kuukaudeksi. Lekurille jos olo pahenee tästä lisää.

      • tarinaa
        pienkone kirjoitti:

        Mul alko ihan samasta syystä oireet.Vedin,idiootti kun olen, hirveet pilvi överit,tuli kauheen epätodellinen olo,niin ku en ite ois ollu siinä. Menin paniikissa nukkumaan, luulin että oon joutunu johonki kannabispsykoosiin.Heräsin aamulla, soitin ystävälleni,et oon seonnut.Hakeuduin sit seuraavana päivänä psykiatriselle poliklinikalle,jossa olin yön,sain rauhottavia ja yön nukuttuakin. Olot alko pikkuhiljaa häipyyn, mut sit yhtäkkiä kolmen viikon päästä se sama epätodellinen olo, mitä kukaan joka ei oo sitä kokenu ei tietenkään ymmärrä, tuli takas. Kaikki tuntu vieraalta, kyselin koko ajan oonko normaali ja ihan sekava fiilis. Kaikkien muiden mielestähän olin normaali, mut ite en ollu varma. Menin takas psykiatrille ja sanoin et oon seonnu...no se tuumas, et niin kauan ku tuut ite tänne väittään et oot seonnu, niin kauan oot selvillä vesillä ja se väitti et ei tää olo johdu enää pilvestä,et oon yliuupunu tai jotain. Olin kuukauden sairaslomalla ja söin vähän niinku kuurina rauhottavia. Olo helpottu taas.Nyt sitte kuukausi siitä, olo tuli takas, hiukan lievempänä,yhtäkkiä,kohtausmaisesti.Menin psykiatrille ja sanoin, et eihän täst helvetti tuu mitään, ku en jaksa ja halua enää elää näiden olojen takia. Se määräs mulle paniikkihäiriö/masennus lääkettä,cipralexia,jota oon syöny vast alle viikon, mut se pahin epätodellisuus on vähän vähentyny, vaik olo tost lääkkeestä onki kumma.Huomenna taas psykiatri käynti.Koitan ite koko ajan ratkoa tätä oloani, et mistä tää johtuu jne.Ei varmaan hirveen järkevää.Välil tuun siihen tulokseen,et se pilviöveri laukas paniikin ja sitä tää nyt on. Katotaan paranenko lääkkeillä.Toivon ja rukoilen. Muuta en voi. Voimia kaikille.

        mula alko noi samat olot kun vedin pahat sauhu överit kädet meni tunottomaks tuntu et leijailen mun yläpuolellella ja jalat sätki olin varma et sekoon mahaan tuli kylmä tunne joka levis koko kehoon ja kevri koitti mua ja sano et oot ihan kylmä.. Söin yhden oparin ja nukhdin se oli tosi rankkaa keholle.
        Tän jutun jälkeen tullu välillä noita samoja oloja ja luulin sillon pari kolme kuukautta et oo hullu kunnes mun psykologi sai mut vihdoin uskoo etten oo ja määräs rauhottavia niiden avulla pärjään onneks se ymmärsi.. Cipralexia en suosittele noita oloja on tullu mulle kyllä sinä aikana, ja etenki jos viel polttelet ei kannata ton lääkkeen kans ku vaikuttaa psyykkeeseen..
        Ja cipralexi on paljon vaikeempi lopettaa ku moni "kova" huume voin kertoo kokemuksella..

    • -P

      Epätodellisuuden tunne eli depersonalisaatio/derealisaatio on oman käsitykseni/kokemukseni mukaan OIRE siitä, että elät väärin. Suoritatko elämää, jonka jokin normi (äiti, isä, naistenlehti tms) on määritellyt? Onko miehesi/koulutuksesi/asuinympäristösi tms valittu jonkun oletusihanteen mukaisesti, koska et itse tiedä paremmasta tai sinulle sopivammasta?

      Itselleni tuli noita oireita, koska elin väärin. Olin väärässä elämässä väärän miehen kanssa, väärien "ystävien" ympäröimänä. Tai ainakin tajusin siellä kaiken "keskellä" tuntevani pelkkää näennäistä onnea.

      Olin aina ollut kiinnostunut henkisyydestä (ei uskonnoista), koska minulle oli käynyt yliluonnollisia asioita. Kun "palasin" noiden aiheiden pariin, ihanien rakastavien ihmisten opastamana, ja rupesin rakastamaan elämää omalla tavallani, rauhassa tutkiskellen, pelot ja epätodellisuudet vähenivät heti PALJON. Vieläkin niitä tulee joskus, mutta yritän kovasti keskittyä todellisuuteen ja tähän hetkeen omien ajatusteni sijaan. Maailma on kaunis ja jännä paikka, tavallaan on vähän normaaliakin tuntea tietynlaista "epätodellisuutta", koska sen verran jännää elämä onkin. :)

      Kaikkea hyvää
      -P

      • -P

        Uskon, että kannabis laajentaa tajuntaa siihen pisteeseen, mitä ihminen ei välttämättä ole valmis kestämään. Tämä voi tavallaan nopeuttaa henkistä kehitystä, tai sitten huonontaa mahdollisuuksia, jos ihminen joutuu esim. psykoosiin tai pelkää. Itse sain ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen pilvenpolton jälkeen, ja olen siitä asti kärsinyt enemmän tai vähemmmän laajentuneista tajuntatiloista. Olen tavallaan syönyt kakun etukäteen, jos tästä pitää jotain huumoria repiä.

        Mutta nyt tämä henkinen työ (kirjojen lukeminen, kaltaisteni etsiminen, keskusteluseura, asioiden käsittely henkiseltä pohjalta) on laimentanut oloja huomattavasti. Nykyään depe-oloja tulee lähes ainoastaan todella kirkkaissa, valoisissa tiloissa.

      • nauretaan yhdessä
        -P kirjoitti:

        Uskon, että kannabis laajentaa tajuntaa siihen pisteeseen, mitä ihminen ei välttämättä ole valmis kestämään. Tämä voi tavallaan nopeuttaa henkistä kehitystä, tai sitten huonontaa mahdollisuuksia, jos ihminen joutuu esim. psykoosiin tai pelkää. Itse sain ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen pilvenpolton jälkeen, ja olen siitä asti kärsinyt enemmän tai vähemmmän laajentuneista tajuntatiloista. Olen tavallaan syönyt kakun etukäteen, jos tästä pitää jotain huumoria repiä.

        Mutta nyt tämä henkinen työ (kirjojen lukeminen, kaltaisteni etsiminen, keskusteluseura, asioiden käsittely henkiseltä pohjalta) on laimentanut oloja huomattavasti. Nykyään depe-oloja tulee lähes ainoastaan todella kirkkaissa, valoisissa tiloissa.

        Täällä taas yksi lisää jolla on epätodellinen olo.Se johtuu siis tästä paniikkihäiriöstä(joka minulla nytkin on tätä kirjoittaessa.on pääkipeä ja siitä vedän joitain johtopäätöksiä:aivovamma,verenvuoto,migreeni..)Voimakkaita tunteita.yleensä kun minulle tulee näitä sinnittelen paikallani,koskettelen kokoajan päätäni,jalkani vetää komppia ja kuumeisestio odotan tämän päätyvän.
        Se että,miksi tämä paniikki ja epätodelliset olot tulevat on ihmisen eroaminen luonnosta."Tuollahan meidän paikkamma on" ajattelen kun katson ikkunasta ulos.Kun kerran olet saanut nämä ajatukset päähäsi(maailman todellisen kuvan)eivät ne helpolla siitä muutu.miksi emme ajattelisi tätä.ihmisethän hakevat totuutta.on vain nyt tyydyttävä pyörimään tässä elämän piirileikissä mukana.voi kun en kertaakaan olisi katsonut erästä järkyttävää videopätkää youtubesta.kaikki tälläiset kymatrician kaltaiset tieteispätkät KOKONAAN korostan KOKONAAN pois.ihminen tulee liikaa tietoiseksi omasta itestään.on kuin lapsesta ois muuttunut aikuinen.voi kuinka olin huoleton ja maailmankuvani oli täysin erillainen"huokailee".nyt ymmärrän niitä ihmisiä,joilla depersonalisaatio jatkuu useita päiviäkin!ymmärrän nyt niitä luokkani nörttejä,jotka istuivat hiljaa vieressäni kun kikatin sivussa.toiset "pilettää,pilettää" toiset kysyvät "miksi piletän?"ehkä jos totuttelemisen myötä opimmekin elämään ajatuksiemme kanssa.uudet asiathan järkyttävät meitä ensin.meidänhän pitäisi kerääntyä kaikki kokokoon juttelemaan:)emme ole koskaan yksin!emme koskaan!muistetaan se.ainoa asia mikä minua on auttanut on huumori.
        eräs hyvänpäivän tuttuni kertoi paniikkihäiriöstään hekottaen ja nauraen niille asioille mitä hän kuvitteli.enää hän ei sairasta paniikkihäiriötä.

        ja voi että oli ihanaa kuulla sitä hekotusta siihen asiaan

        saa asian kuulostamaan naurettavalta

        naurakaa ja voikaa hyvin!

      • nauretaan yhdessä
        nauretaan yhdessä kirjoitti:

        Täällä taas yksi lisää jolla on epätodellinen olo.Se johtuu siis tästä paniikkihäiriöstä(joka minulla nytkin on tätä kirjoittaessa.on pääkipeä ja siitä vedän joitain johtopäätöksiä:aivovamma,verenvuoto,migreeni..)Voimakkaita tunteita.yleensä kun minulle tulee näitä sinnittelen paikallani,koskettelen kokoajan päätäni,jalkani vetää komppia ja kuumeisestio odotan tämän päätyvän.
        Se että,miksi tämä paniikki ja epätodelliset olot tulevat on ihmisen eroaminen luonnosta."Tuollahan meidän paikkamma on" ajattelen kun katson ikkunasta ulos.Kun kerran olet saanut nämä ajatukset päähäsi(maailman todellisen kuvan)eivät ne helpolla siitä muutu.miksi emme ajattelisi tätä.ihmisethän hakevat totuutta.on vain nyt tyydyttävä pyörimään tässä elämän piirileikissä mukana.voi kun en kertaakaan olisi katsonut erästä järkyttävää videopätkää youtubesta.kaikki tälläiset kymatrician kaltaiset tieteispätkät KOKONAAN korostan KOKONAAN pois.ihminen tulee liikaa tietoiseksi omasta itestään.on kuin lapsesta ois muuttunut aikuinen.voi kuinka olin huoleton ja maailmankuvani oli täysin erillainen"huokailee".nyt ymmärrän niitä ihmisiä,joilla depersonalisaatio jatkuu useita päiviäkin!ymmärrän nyt niitä luokkani nörttejä,jotka istuivat hiljaa vieressäni kun kikatin sivussa.toiset "pilettää,pilettää" toiset kysyvät "miksi piletän?"ehkä jos totuttelemisen myötä opimmekin elämään ajatuksiemme kanssa.uudet asiathan järkyttävät meitä ensin.meidänhän pitäisi kerääntyä kaikki kokokoon juttelemaan:)emme ole koskaan yksin!emme koskaan!muistetaan se.ainoa asia mikä minua on auttanut on huumori.
        eräs hyvänpäivän tuttuni kertoi paniikkihäiriöstään hekottaen ja nauraen niille asioille mitä hän kuvitteli.enää hän ei sairasta paniikkihäiriötä.

        ja voi että oli ihanaa kuulla sitä hekotusta siihen asiaan

        saa asian kuulostamaan naurettavalta

        naurakaa ja voikaa hyvin!

        http://www.youtube.com/watch?v=c5IIXeR5OUI

        ;)

        ja hyvää päivänjatkoa

      • s
        nauretaan yhdessä kirjoitti:

        http://www.youtube.com/watch?v=c5IIXeR5OUI

        ;)

        ja hyvää päivänjatkoa

        MOI! Mul on ollu noin puolitoista vuotta paniikkihäiriöitä. Epätodellinen olo vaivaa lähes viikottain ja "kunnon" paniikkihäiriöitä on pari-kolme kertaa kuukaudessa. Olen vaan alkanut pelkään yhä enemmän ja enemmän sitä, että ovatko nämä paniikkihäiriöitä vai jtn. muuta. Lääkärissä en ole käynyt. Tunne joka ehkä on paniikkikohtaus on mulla tällänen: kylmän ja kuuman väreitä, huono olo, sydämen tykytys, koko kroppa tärisee, pinnallinen hengitys ja juuri tämä epätodellinen olo sekä suun kuivuminen ja käsien pistely. Myös kuoleman ja hulluksi tulemisen pelko kummittelee mielessä. Onko tämä paniikkihäiriö vai jotain muuta? Olen kiitollinen jos vastaatte! :)

      • s
        s kirjoitti:

        MOI! Mul on ollu noin puolitoista vuotta paniikkihäiriöitä. Epätodellinen olo vaivaa lähes viikottain ja "kunnon" paniikkihäiriöitä on pari-kolme kertaa kuukaudessa. Olen vaan alkanut pelkään yhä enemmän ja enemmän sitä, että ovatko nämä paniikkihäiriöitä vai jtn. muuta. Lääkärissä en ole käynyt. Tunne joka ehkä on paniikkikohtaus on mulla tällänen: kylmän ja kuuman väreitä, huono olo, sydämen tykytys, koko kroppa tärisee, pinnallinen hengitys ja juuri tämä epätodellinen olo sekä suun kuivuminen ja käsien pistely. Myös kuoleman ja hulluksi tulemisen pelko kummittelee mielessä. Onko tämä paniikkihäiriö vai jotain muuta? Olen kiitollinen jos vastaatte! :)

        Joo lisäys tohon äskeseen Vielä näitä oireita: rintakipu, huimaus ja todella ahdistunut olo. Ei pysty kunnolla ees puhuu kun jännittää sen verran.

      • Panic85
        s kirjoitti:

        Joo lisäys tohon äskeseen Vielä näitä oireita: rintakipu, huimaus ja todella ahdistunut olo. Ei pysty kunnolla ees puhuu kun jännittää sen verran.

        Itselläni on aivan samat oireet, välillä kun olen. esim. kaupassa niin saattaa alkaa pyörryttää ja tuntuu ettei jalat enää kanna... Masennuslääkkeitäkin söin jonkun aikaa mutta lopetin kun tuntui että ne muuttavat minut ihan eri ihmiseksi, tulin todella apaattiseksi, hyvä ku jaksoin edes kaupassa käydä...

        Mikäli juot paljon kahvia niin kannattaa ehdottomasti vähentää sen juomista, parempi tietysti lopettaa kokonaan... Ainakin itelläni kahvi laukaisee todella pahan paniikkihäiriön... Liikunta myös varmasti auttaisi...

        Kannattaa puhua ihan rohkeasti vaan kavereille mikäli kärsii paniikkihäiriöstä, ei kannata eristäytyä muista... Nykyään jos olen yksin ja paniikkikohtaus iskee niin soitan kaverille ja pyydän käymään, tulee turvallisempi olo ja ahdistuneisuus lähtee hiljalleen pois...

      • :<
        Panic85 kirjoitti:

        Itselläni on aivan samat oireet, välillä kun olen. esim. kaupassa niin saattaa alkaa pyörryttää ja tuntuu ettei jalat enää kanna... Masennuslääkkeitäkin söin jonkun aikaa mutta lopetin kun tuntui että ne muuttavat minut ihan eri ihmiseksi, tulin todella apaattiseksi, hyvä ku jaksoin edes kaupassa käydä...

        Mikäli juot paljon kahvia niin kannattaa ehdottomasti vähentää sen juomista, parempi tietysti lopettaa kokonaan... Ainakin itelläni kahvi laukaisee todella pahan paniikkihäiriön... Liikunta myös varmasti auttaisi...

        Kannattaa puhua ihan rohkeasti vaan kavereille mikäli kärsii paniikkihäiriöstä, ei kannata eristäytyä muista... Nykyään jos olen yksin ja paniikkikohtaus iskee niin soitan kaverille ja pyydän käymään, tulee turvallisempi olo ja ahdistuneisuus lähtee hiljalleen pois...

        Jeah, kaverit sun muut auttaa. Tajusin juuri että verensokerin nopea nousu (kolajuomat maistuu :)) vaikuttavat itsellä hiukan oireisiin. Joten en ihmettelisi jos jollain kofeiini potkisi vettä enemmän..

        Liikuntaakin pitäisi toki harrastaa..
        Fysioterapiassa käyty, olo helpotti hiukan. :3
        Nyt vielä maksakokeisiin lähiaikoina niin saa mielenrauhan sen asian tiimoilta, sit alkoholi pois elämästä niin javot!

        Nimimerkillä "s"; Kannattaa toki lääkärissä käydä, kysy voiko selässä olla vikaa, verikokeet ihmeessä ja mieti elämäntapojasi.

      • eemb
        s kirjoitti:

        MOI! Mul on ollu noin puolitoista vuotta paniikkihäiriöitä. Epätodellinen olo vaivaa lähes viikottain ja "kunnon" paniikkihäiriöitä on pari-kolme kertaa kuukaudessa. Olen vaan alkanut pelkään yhä enemmän ja enemmän sitä, että ovatko nämä paniikkihäiriöitä vai jtn. muuta. Lääkärissä en ole käynyt. Tunne joka ehkä on paniikkikohtaus on mulla tällänen: kylmän ja kuuman väreitä, huono olo, sydämen tykytys, koko kroppa tärisee, pinnallinen hengitys ja juuri tämä epätodellinen olo sekä suun kuivuminen ja käsien pistely. Myös kuoleman ja hulluksi tulemisen pelko kummittelee mielessä. Onko tämä paniikkihäiriö vai jotain muuta? Olen kiitollinen jos vastaatte! :)

        mulla samat oireet ja loppujen lopuksi olikin keuhkoembolia
        siis voi olla todella vakavaa
        en usko tuohon paniikkihäiriöön sitä mullekin tarjottiin ,kunnes olin tosi heikko.
        mene ihmeessä lääkäriin vaikka helppoa se avun saaminen ei tule olemaan ,mutta taistele.
        kokeile rintakipujen aikana asperiinia ja pureskele se niin autta nopeammin ja vettä päälle

      • s
        eemb kirjoitti:

        mulla samat oireet ja loppujen lopuksi olikin keuhkoembolia
        siis voi olla todella vakavaa
        en usko tuohon paniikkihäiriöön sitä mullekin tarjottiin ,kunnes olin tosi heikko.
        mene ihmeessä lääkäriin vaikka helppoa se avun saaminen ei tule olemaan ,mutta taistele.
        kokeile rintakipujen aikana asperiinia ja pureskele se niin autta nopeammin ja vettä päälle

        Kiitos vastauksista! Eli olen muuten kohta kolmetoista ja kahvia en juo eli siitä kofeiinistä ei johdu kun muutenkaan en juo limsoja. Elämäntavoissa ei kai vikaa. Mtat on 160cm/36kg eli kai aika normi. Voiko se keuhkoembolia olla näin nuorella? Ja miks selkä pitäis tutkia? Mikä siinä voi olla? Kasvain? Kyselen ehkä liikaa...sori!

      • Jotakin Tietävä
        s kirjoitti:

        Kiitos vastauksista! Eli olen muuten kohta kolmetoista ja kahvia en juo eli siitä kofeiinistä ei johdu kun muutenkaan en juo limsoja. Elämäntavoissa ei kai vikaa. Mtat on 160cm/36kg eli kai aika normi. Voiko se keuhkoembolia olla näin nuorella? Ja miks selkä pitäis tutkia? Mikä siinä voi olla? Kasvain? Kyselen ehkä liikaa...sori!

        Täällä nyt on aikuiset puhuneet näköjään omista kokemuksistaan. Se ei ole välttämättä huono homma, mutta ikäsi huomioden, ei taida olla kunnon vastausta (lääkäriin neuvomisen lisäksi).

        Olet alipainoinen, joten pidä huolta, että syöt riittävästi. Sinulla ei ole keuhkoemboliaa. Jos olisi, et kirjoittaisi palstalle, koska olisit todella sairas. Eli sen voit pyyhkiä yli peloista. Selässäsi tuskin on mitään vikaa, mutta kerron kuitenkin, että asialla haettiin skolioosia (vino selkäranka), jota sinulla ei myöskään ole, muutoin kävelisit linkaten tms.
        Jos Sinulla olisi kasvain selässä, se todennäköisesti antaisi jotain merkkejä itsestään. Vaikutat nuorelta ja terveeltä, mutta jos jokin askarruttaa, niin mene ihmeessä lääkäriin ja kerro huolesi, kukaan ei naura ulos, ja saat varman tiedon fyysisestä kunnostasi. Suosittelen, että käyt lääkärissä, sillä tieto siitä, että on terve fyysisesti, saattaa jo auttaa oloasi aivan valtavasti. Toivottavasti voit puhua asioista jonkun läheisen kanssa (äiti, sisko, veli, isä), sillä sekin auttaa. Tsemiä! :O)

      • s
        Jotakin Tietävä kirjoitti:

        Täällä nyt on aikuiset puhuneet näköjään omista kokemuksistaan. Se ei ole välttämättä huono homma, mutta ikäsi huomioden, ei taida olla kunnon vastausta (lääkäriin neuvomisen lisäksi).

        Olet alipainoinen, joten pidä huolta, että syöt riittävästi. Sinulla ei ole keuhkoemboliaa. Jos olisi, et kirjoittaisi palstalle, koska olisit todella sairas. Eli sen voit pyyhkiä yli peloista. Selässäsi tuskin on mitään vikaa, mutta kerron kuitenkin, että asialla haettiin skolioosia (vino selkäranka), jota sinulla ei myöskään ole, muutoin kävelisit linkaten tms.
        Jos Sinulla olisi kasvain selässä, se todennäköisesti antaisi jotain merkkejä itsestään. Vaikutat nuorelta ja terveeltä, mutta jos jokin askarruttaa, niin mene ihmeessä lääkäriin ja kerro huolesi, kukaan ei naura ulos, ja saat varman tiedon fyysisestä kunnostasi. Suosittelen, että käyt lääkärissä, sillä tieto siitä, että on terve fyysisesti, saattaa jo auttaa oloasi aivan valtavasti. Toivottavasti voit puhua asioista jonkun läheisen kanssa (äiti, sisko, veli, isä), sillä sekin auttaa. Tsemiä! :O)

        Kiitos "Jotain tietävä". Nyt ei niitäkään tarvi pelätä! :)

      • poikapoika16
        s kirjoitti:

        Kiitos "Jotain tietävä". Nyt ei niitäkään tarvi pelätä! :)

        Moi, olen 16 vuotias ja mulla on vissiin masennusta? On kestänyt jo vähän yli kuukauden ja kokoaika on niiku epätodellinen olo, alkuun tuntui kuin olisi "unta" kaikki mutta se meni osittain ohitse. Vaikea selittää mutta en ole entisellään. Ihmiset tuntuvat oudoilta ja sitten ajattelee "miksi mä oon ihminen, onko muut ees todellisia" tommonen tunne. Mutta.. todella hankalaa selittää tämmöinen. Koulu jäi hieman kesken tossa syksyllä ja siitä lähtien en ole siellä hirveesti käynyt koska ei ole jaksanut eikä kiinnostanut. Ja jotain pakkomielteitä on tullut kuukauden aikana että pakko katsoa kelloa kokoaika mutta sekin on mennyt ohitse.. Toisinaan.. ulkona käyminen kavereitten seurassa vähän helpottaa, sitä ei niin ajattele siellä.
        Mutta sitten aamulla kun herää alkaa heti ajattelemaan sitä oloa. Oli kerran pari viikkoa tuo olo poissa ja sitten ilmestyi taas niin kuin tyhjästä. :P Välillä on hyvä olla ja välillä ei :S. Kävin lääkärillä ja se antoi jotain "rauhotus,unilääkettä" joka on ehkä hieman auttanut saamaan unta iltaisin. Muilla tällästä? ja tosiaan.. olo alkoi kuin tyhjästä..

      • poikapoika16
        poikapoika16 kirjoitti:

        Moi, olen 16 vuotias ja mulla on vissiin masennusta? On kestänyt jo vähän yli kuukauden ja kokoaika on niiku epätodellinen olo, alkuun tuntui kuin olisi "unta" kaikki mutta se meni osittain ohitse. Vaikea selittää mutta en ole entisellään. Ihmiset tuntuvat oudoilta ja sitten ajattelee "miksi mä oon ihminen, onko muut ees todellisia" tommonen tunne. Mutta.. todella hankalaa selittää tämmöinen. Koulu jäi hieman kesken tossa syksyllä ja siitä lähtien en ole siellä hirveesti käynyt koska ei ole jaksanut eikä kiinnostanut. Ja jotain pakkomielteitä on tullut kuukauden aikana että pakko katsoa kelloa kokoaika mutta sekin on mennyt ohitse.. Toisinaan.. ulkona käyminen kavereitten seurassa vähän helpottaa, sitä ei niin ajattele siellä.
        Mutta sitten aamulla kun herää alkaa heti ajattelemaan sitä oloa. Oli kerran pari viikkoa tuo olo poissa ja sitten ilmestyi taas niin kuin tyhjästä. :P Välillä on hyvä olla ja välillä ei :S. Kävin lääkärillä ja se antoi jotain "rauhotus,unilääkettä" joka on ehkä hieman auttanut saamaan unta iltaisin. Muilla tällästä? ja tosiaan.. olo alkoi kuin tyhjästä..

        Ja lisään vielä tähän että tämäkin auttoi ajattelemaan muuta kun kirjoitin tänne. :)

      • Kuun katsoja

        edelleen depestä--
        olen kokenut epätodellista oloa jo aivan lapsesta asti.Nyt olen 60v.
        Kannattaa luke esim .googlettamalla Markku Siivolan Depersonaali kirjoitus ja dissosiaatiohäiriö.
        Itse olen vihdoin saanut rauhan,etsiessäni sitä kaiken tämän ajan kärsien paniikista,olemattomuudesta yms.

      • kahvi
        Panic85 kirjoitti:

        Itselläni on aivan samat oireet, välillä kun olen. esim. kaupassa niin saattaa alkaa pyörryttää ja tuntuu ettei jalat enää kanna... Masennuslääkkeitäkin söin jonkun aikaa mutta lopetin kun tuntui että ne muuttavat minut ihan eri ihmiseksi, tulin todella apaattiseksi, hyvä ku jaksoin edes kaupassa käydä...

        Mikäli juot paljon kahvia niin kannattaa ehdottomasti vähentää sen juomista, parempi tietysti lopettaa kokonaan... Ainakin itelläni kahvi laukaisee todella pahan paniikkihäiriön... Liikunta myös varmasti auttaisi...

        Kannattaa puhua ihan rohkeasti vaan kavereille mikäli kärsii paniikkihäiriöstä, ei kannata eristäytyä muista... Nykyään jos olen yksin ja paniikkikohtaus iskee niin soitan kaverille ja pyydän käymään, tulee turvallisempi olo ja ahdistuneisuus lähtee hiljalleen pois...

        KAhvi todellaki vaikuttaa asiaan suosittelen kaikkia lopettaa kahvin juonnin jos on näitä oloja!!

    • feeeeef

      Juu ihan hirveetä elämää.. mä oon jo viettäny liki 8 vuotta semmosta elämää.. tuntu välil et kuolen ihan oikeesti jos en tee nyt jotain.. joka ilta sydämen tykytystä ja nykyisin mulla on hengitysvaikeuksia nukkumaanmentäessä.. menispä tää kauhee juttu pois ja voisimpa taas loistaa niinku aina lapsena tein!

      • JJHP

        Itselläni ei ole paniikkihäiriökohtauksia ollut sitten nuoren aikuisuuden, eli viimeksi parikymmentä vuotta sitten, mutta depersonalisaatiohäiriötä kyllä, onneksi harvakseltaan, mutta välillä kestänyt toista kuukautta tuollainen huonompi ajanjakso.

        Nyt tutkittu ja todettu muisti- ja keskittymiskyvyssä häiriöitä, näitä ollut jo useamman vuoden ajan, ja epäillään, että johtuisivat dissosiaatio-oireista. Pätkii joka päivä, mutta dementiaa ei ole kuitenkaan. Terapiassa olen käynyt vuosia, ei apua. Traumaterapia saattaisi olla paikallaan ja enemmän avuksi. Lapsuuden ja nuoruuden traumatisoitumisesta tämän uskon itse johtuvan.

      • tääonniitätä
        JJHP kirjoitti:

        Itselläni ei ole paniikkihäiriökohtauksia ollut sitten nuoren aikuisuuden, eli viimeksi parikymmentä vuotta sitten, mutta depersonalisaatiohäiriötä kyllä, onneksi harvakseltaan, mutta välillä kestänyt toista kuukautta tuollainen huonompi ajanjakso.

        Nyt tutkittu ja todettu muisti- ja keskittymiskyvyssä häiriöitä, näitä ollut jo useamman vuoden ajan, ja epäillään, että johtuisivat dissosiaatio-oireista. Pätkii joka päivä, mutta dementiaa ei ole kuitenkaan. Terapiassa olen käynyt vuosia, ei apua. Traumaterapia saattaisi olla paikallaan ja enemmän avuksi. Lapsuuden ja nuoruuden traumatisoitumisesta tämän uskon itse johtuvan.

        on kaikille epätodellisesta olosta kärsiville ja varsinkin naisille!!!

        olo johtuu myös osittai kuukautiskierrosta,itsellä lievä hormoonihäiriö ja kierron aikana on välillä toooooooooosi epätodellinen olo.keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen,sumuinen olo ym.

      • Mhmm
        tääonniitätä kirjoitti:

        on kaikille epätodellisesta olosta kärsiville ja varsinkin naisille!!!

        olo johtuu myös osittai kuukautiskierrosta,itsellä lievä hormoonihäiriö ja kierron aikana on välillä toooooooooosi epätodellinen olo.keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen,sumuinen olo ym.

        Mulla ainakin lisälyönnit lisääntyvät menkkojen lähestyessä ja niiden aikana, sekä iskee vielä helpommin paniikkikohtaus.

    • ........

      Huomaatteko kuinka paljon meitä onkaan?
      Facebookissa on myös ryhmä paniikkihäiriöisille, jossa on reilut 300 jäsentä. Meitä on todellatodella paljon ja voin sanoa: paniikkihäiriö on todella yleinen "sairaus", paniikki on stressiä ja pelkoa. Ihminen on niin hämmentävä mielen ja ruumiin yhtälö.

      Moni pelkää olevansa hullu, tai sairastuvansa psykoosiin. Se on pelkoa, mikä ruokkii ahdistusta. Se on vain asia oman pään sisässä, jota VOI hallita. Rauhoittavat lääkkeet on todella hyvä vaihtoehto pahimpaan ahdistukseen, joidenka avulla on helpompi ajatella järjellä tunteiden sijasta.
      Itse sain paniikkikohtauksen, jonka jälkiseuraukset olivat useampia viikkoja - juuri tuota epätodellista oloa ja ahdistusta kaikista pienimmistäkin asioista. Pelkoa - epätietoisuutta - omia diagnooseja - yksinäisyyttä.

      Mutta kysymys:
      Kuinka monella teistä on taustalla vaikea lapsuus, nuoruus, elämä?
      Oletteko kaikki tietyllä tapaa kilttejä/tunnollisia ja itsekriittisiä ihmisiä? Ruoskitteko itseänne vääristä valinnoista/virheistä?

      - Nuo vaikuttaa hurjan paljon ihmistyyppiin, joka kärsii paniikista. Lukeudun itse tuohon ryhmään. Olen todella tunnollinen ja juuri "itsenäistymässä" ja löytämässä omaa paikkaani. Mutta olen myös helposti johdateltavissa, en lainkaan itsevarma. Ja jos yritän suoriutua asioista itsevarmasti, se menee ylisuorittamiseksi ja romahdus on takuuvarma. Ulkoapäin näytän ja kuullostan itsevarmalta, jo se lisää taakkaa. Vaan olen pienin askelein kasvamassa, vaikka pelottaa, mutta pelkoa ei kannata jäädä kuuntelemaan.
      AHDISTUS EI OLE VAARALLISTA. Se TUNTUU maailman vaarallisimmalta ja pelottavimmalta tilalta, mutta sitä se ei oikeasti ole. Se on vain tunne, ja se menee ohi.

      Ahdistuksen purkamiseen on hyvä löytää siis apua, joka kuuntelee. Psykologi, kriisikeskuksen työntekijä, tms ammatti-ihminen. Myös vertaistukiryhmät on todella mahtavia. Kannattaa katsoa oman kaupungin kriisikeskuksen yhteystietoja.

      Ei me olla yksin, meitä on PALJON.

      (Ja muistakaa syödä terveellisesti, vitamiineja ja rasvahappoja - ravitsemuksella voi ehkäistä hurjan paljon ahdistusta ja paniikkia.)

      • .......

        Kannattaa tsekkauttaa kilpirauhasarvot, kilpparivaivat aiheuttavat myös paniikkioireita ym.

        Ja muistakaa, että runsas sokerin käyttö sekoittaa hormoonitoimintaa.

      • Rillutirei
        ....... kirjoitti:

        Kannattaa tsekkauttaa kilpirauhasarvot, kilpparivaivat aiheuttavat myös paniikkioireita ym.

        Ja muistakaa, että runsas sokerin käyttö sekoittaa hormoonitoimintaa.

        Juu. Mulla aiheutti oireita kilppari ja lisämunuaisen uupumus. Psyykkinen oireilu ei aina tarkoita psyykkeen sairautta vaan voi jostua fyysisestä sairaudesta! Parempaa huomista ja jaksamisia! :D

        Moni fyysinen sairaus aiheuttaa psyykkistä oireilua.

      • mävaa1993

        Moi. Mulla alkoi eilen ihan uusi pelottava oire kun olin tietokoneella ja siten kun katsoin johonki muualle niin kaikki näytti jotenkin pieneltä ja mittasuhteet silmissä oli vähän sekaisin tai jotain. Nyt jos esim. katon jotain limsatölkkiä vähänaikaa iin se ikiäänkuin kutistuu mun silmissä ja alkaa näyttämään pieneltä vaikka ihan normaalin kokoinen se on. onko muilla samankaltaisia oireita?

      • palstasoturi

        Tilasin yhteystietoterminaattorin ketjuun! Kohta yhteystietoja ei enää ole!

        Hauskaa epätodellisen olon jatkoa :)

      • OUtoja
        mävaa1993 kirjoitti:

        Moi. Mulla alkoi eilen ihan uusi pelottava oire kun olin tietokoneella ja siten kun katsoin johonki muualle niin kaikki näytti jotenkin pieneltä ja mittasuhteet silmissä oli vähän sekaisin tai jotain. Nyt jos esim. katon jotain limsatölkkiä vähänaikaa iin se ikiäänkuin kutistuu mun silmissä ja alkaa näyttämään pieneltä vaikka ihan normaalin kokoinen se on. onko muilla samankaltaisia oireita?

        mävaa 1993 oot ehkä joskus vetäny jota kamaa tms..?? tripit voi laueta myös vuosien päästä. mulle kävi kerran niin et isäpuoli näytti julmetun pitkältä vaik olin ihan selvänä.. mut se meni ohi ei kannata pelätä liikaa ihmisen pää on erikoinen KAIKILLA :)

    • Mhmm

      Voisikohan mullakin olla tota epätodellista oloa? Oudon kevyt/tunnoton olo ollut jo 3 viikkoa koko ajan. Mulla ei tosin ole sellaista oloa, että mieli olisi jossain muualla, vaan pikemminkin kroppa. Semmoinen, että ihan kuin keho olisi "kadonnut". Sama juttu hengityksen kanssa, ahdistavaa, kun rintakehäkin tuntuu "kadonneelta". Kävelylläkin tuntui samalta, varsinkin kädet olivat aivan kevyet.

      • väsykin

        Mulla ollu lääkitys päällä jo sysksystä asti ja silti ajoittain on vaikka mitä oireita. esim. kasvojen tunnottomuutta, hermostuneisuutta, raajojen tunnottomuutta, sydämen lisälyöntejä, rintakipuja, hengen ahdistusta ym. en ymmärrä ku miks nää jutut ei voi helpottaa lääkityksellä

      • tyttö 13
        väsykin kirjoitti:

        Mulla ollu lääkitys päällä jo sysksystä asti ja silti ajoittain on vaikka mitä oireita. esim. kasvojen tunnottomuutta, hermostuneisuutta, raajojen tunnottomuutta, sydämen lisälyöntejä, rintakipuja, hengen ahdistusta ym. en ymmärrä ku miks nää jutut ei voi helpottaa lääkityksellä

        Täällä on yksi ihminen joka kärsii myös paniikkihäiriöstä. Epätodellinen olo on todella tuttua minulle, ensin luulin sitä nyt huvittavalta kuullostavalle) kuoleman merkiksi.. :D heh.. Naurattaa itsekkin.. Sydämmen hakkamista minulla ehkä vähän harvemmin tulee ja siksi pelkäänkin, että entä jos lääkärit on tulkinnut sairauteni väärin. Mutta kaikki kokeet on otettu joten pitäisi kai uskoa.. Ja sitten autossa tulee melkeinpä aina sellainen hirveä olo tuntuu että joku kuristaisi, ei saa kunnolla happea ja olen hirveän hätääntynyt. Silloin ehkä sydän jyskyttää vähän. Ja kohtauksen aikana joskus väsyttääkin. Kädet tärisee tai siis koko ruumini tärisee. Tuntuu kuin olisi todella kylmä. Ja hirveä kuoleman pelko ja sellainen olo että nyt kuolee. Kirkossa tuli ensimmäinen kohtaus ,joten pelkään mennä kirkkoihin. Kaupat ei niinkään pelota. Ihmetyttää itseänikin miksi. Ja pelkään aina uusia tauteja. Olen listannut ylös mitä tauteja olen pelännyt. : Keliakia, sydänvika, keuhko kuume, kilpirauhasen vajaa/liikatoiminta, astma,suolisto syöpä, joku vakava rokko tauti.. Joo tuosta voi jo päätellä että olen henkisesti aika sairas.Terapeuttini sanoi että minulla olisi pakko oireena ajatella koko ajan itselleni uusia sairauksia ja surra niitä. Todellakin olen itkenyt turhan takia. Ja olen vasta 13. Milloin mitäkin napaa kiristää luulen heti että nyt on suolisto syöpä jne.. Huoh tuntuu ettei enää jaksaisi elää.. Ja tein testinkin siellä terapeutilla ja sen mukaan mulla oli masennusta. Vielä sekin.. :(( Ja nyt minulla on lääkkeet cipralex 10 mg tapletit) ja rauhoittava propal 10 mg jota otetaan jos paniikki iskee.. Koittakaahan muutkin pärjäillä sairautenne kanssa! :) Toivon kaikille henkistä hyvää oloa!!

      • tyttö 13
        tyttö 13 kirjoitti:

        Täällä on yksi ihminen joka kärsii myös paniikkihäiriöstä. Epätodellinen olo on todella tuttua minulle, ensin luulin sitä nyt huvittavalta kuullostavalle) kuoleman merkiksi.. :D heh.. Naurattaa itsekkin.. Sydämmen hakkamista minulla ehkä vähän harvemmin tulee ja siksi pelkäänkin, että entä jos lääkärit on tulkinnut sairauteni väärin. Mutta kaikki kokeet on otettu joten pitäisi kai uskoa.. Ja sitten autossa tulee melkeinpä aina sellainen hirveä olo tuntuu että joku kuristaisi, ei saa kunnolla happea ja olen hirveän hätääntynyt. Silloin ehkä sydän jyskyttää vähän. Ja kohtauksen aikana joskus väsyttääkin. Kädet tärisee tai siis koko ruumini tärisee. Tuntuu kuin olisi todella kylmä. Ja hirveä kuoleman pelko ja sellainen olo että nyt kuolee. Kirkossa tuli ensimmäinen kohtaus ,joten pelkään mennä kirkkoihin. Kaupat ei niinkään pelota. Ihmetyttää itseänikin miksi. Ja pelkään aina uusia tauteja. Olen listannut ylös mitä tauteja olen pelännyt. : Keliakia, sydänvika, keuhko kuume, kilpirauhasen vajaa/liikatoiminta, astma,suolisto syöpä, joku vakava rokko tauti.. Joo tuosta voi jo päätellä että olen henkisesti aika sairas.Terapeuttini sanoi että minulla olisi pakko oireena ajatella koko ajan itselleni uusia sairauksia ja surra niitä. Todellakin olen itkenyt turhan takia. Ja olen vasta 13. Milloin mitäkin napaa kiristää luulen heti että nyt on suolisto syöpä jne.. Huoh tuntuu ettei enää jaksaisi elää.. Ja tein testinkin siellä terapeutilla ja sen mukaan mulla oli masennusta. Vielä sekin.. :(( Ja nyt minulla on lääkkeet cipralex 10 mg tapletit) ja rauhoittava propal 10 mg jota otetaan jos paniikki iskee.. Koittakaahan muutkin pärjäillä sairautenne kanssa! :) Toivon kaikille henkistä hyvää oloa!!

        Ja sydämmeen koskee vähän väliä.. :( Ja silloin pelottaa!

      • Ahdistus?

        Olisiko minulla kenties anhdistuneisuushäiriö. Nyt noin 3kk olen luullut sairastavani jotakin. Oireita ovat vapina, rytmihäiriöt ja tykyttely, rintakivut, levoton olo, tunteja kestävä huimaus ja muita pienempiä oireita. Tuntuu etten pysty käymään ulkona missään. Pelkkä kaupassakäyntikin tuntuu vaikealta. Välillä tulee "kohtauksia" eli hengitys rupee ahdistamaan sydän tykyttää kovaa ja rupeaa pelottamaan. Ne menee onneksi ohi kun rauhoittelee itseään ja rupeaa miettimään muita asioita. Toisaalta töissä käyminen tuntuu hyvältä ja tuntee olevansa terve. Alkoholilla on myös rauhoittavan tuntuinen vaikutus.

      • mippis
        Ahdistus? kirjoitti:

        Olisiko minulla kenties anhdistuneisuushäiriö. Nyt noin 3kk olen luullut sairastavani jotakin. Oireita ovat vapina, rytmihäiriöt ja tykyttely, rintakivut, levoton olo, tunteja kestävä huimaus ja muita pienempiä oireita. Tuntuu etten pysty käymään ulkona missään. Pelkkä kaupassakäyntikin tuntuu vaikealta. Välillä tulee "kohtauksia" eli hengitys rupee ahdistamaan sydän tykyttää kovaa ja rupeaa pelottamaan. Ne menee onneksi ohi kun rauhoittelee itseään ja rupeaa miettimään muita asioita. Toisaalta töissä käyminen tuntuu hyvältä ja tuntee olevansa terve. Alkoholilla on myös rauhoittavan tuntuinen vaikutus.

        Itsellä samanlaisia oireita ollut suunnilleen saman 3kk myös. Ahdistusta ja paniikkia kuulemma. Ei vielä mitään lääkitystä päällä, mutta ensi viikolla mennään taas arvuuttelemaan. Ei ole elämä koskaan ollut näin hankalaa. :/

      • Mhmm

        Ja mulla sama tuntemus vaan jatkuu (jo 3 kk). Nytkin on niin kevyt ja leijuva olo, että ihan kuin mulla ei olisi kroppaa lainkaan ja mieleni vain leijuisi tässä itsekseen. Todella hullun kuuloista, tiedän. Jotenkin tuntuu, että on jollain lailla yhteydessä väsymykseenkin, kun olen nyt kolmena yönä peräkkäin nukkunut vain 6 tunnin yöunia. Aamulla olisi taas aikainen herätys ja kello on jo kaksi... Mutta kun maatessa olo on jotenkin vielä pahempi. Mulla on oikeasti sellainen tunne kuin kroppa voisi haihtua pois tai keho "sammua". Välillä en edes tiedä hengitänkö, kun en tunne sitä kunnolla...

        Voiko jumissa olevat hartiat aiheuttaa tällaista oloa? Mulla ovat nimittäin ihan jumissa. Ja päässä outo tunne koko ajan, siis sellaInen, että ihan kuin huimaisi, vaikka ei huimaa, paitsi aina välillä.

      • Mhmm
        Mhmm kirjoitti:

        Ja mulla sama tuntemus vaan jatkuu (jo 3 kk). Nytkin on niin kevyt ja leijuva olo, että ihan kuin mulla ei olisi kroppaa lainkaan ja mieleni vain leijuisi tässä itsekseen. Todella hullun kuuloista, tiedän. Jotenkin tuntuu, että on jollain lailla yhteydessä väsymykseenkin, kun olen nyt kolmena yönä peräkkäin nukkunut vain 6 tunnin yöunia. Aamulla olisi taas aikainen herätys ja kello on jo kaksi... Mutta kun maatessa olo on jotenkin vielä pahempi. Mulla on oikeasti sellainen tunne kuin kroppa voisi haihtua pois tai keho "sammua". Välillä en edes tiedä hengitänkö, kun en tunne sitä kunnolla...

        Voiko jumissa olevat hartiat aiheuttaa tällaista oloa? Mulla ovat nimittäin ihan jumissa. Ja päässä outo tunne koko ajan, siis sellaInen, että ihan kuin huimaisi, vaikka ei huimaa, paitsi aina välillä.

        Pitää lisätä vielä tuohon, että on myös sellainen tunne kuin kaikki mun sisällä olevat tuntemukset tulisivat jotenkin "kaukaa". Siis vaikka kun mun vatsa sattuu tai rintakehää limaisuuden takia, niin tunnen ne jotenkin "heikommin" ja eri lailla kuin ennen. Tää on kyllä niin outoa...

        Epäilen silti edelleen niska/hartiaseudun ja selän jumitusta, tukossa olevia korvia sekä kummaa huimausta ainakin osasyiksi tähän.

      • palstasoturi

        Tilasin yhteystietoterminaattorin ketjuun! Kohta yhteystietoja ei enää ole!

        Hauskaa epätodellisen olon jatkoa :)

    • segoilija

      Huh. Siis mä en tienny että on olemassa jotain diagnoosia tälle. Monesti oon luullu et oon tullu hulluksi!
      Oon siis tällä hetkellä 13 vuotias, ja oon kärsiny noista epätodellisuudentunteista ehkä jopa vuoden.

      Ei oo tällähetkellä paha, jos haluun saada "hullun-olon", niin pystyn kyllä siihen, mut kun on tarpeeks kaikkee tehtävää, urheilee, juttelee, hengailee, ja on sosiaalinen, nii ei oo tavallaan aikaa ajatella liiemmin. Eli ei kai tämmönen herkkä tyttö sais ikinä ruvetakkaan ajattelemaan mitään pintaa syvempää.

      Mut sovitaan et haluisin nyt sellasen epätodellisen olon. Varmin tapa ois mennä peilin eteen, ja.. tavallaan just kattoo itteensä ulkopuolelta, tai kattoo itteensä sisälle, ja miettii että kuka on. KUKA OIKEESTI ON? kuulostaaa hullulta. Kaiken tommosen ajattelu saa mut tuntemaan ja miettimään, et millä elämässä oikeen on merkitystä, ja jotenkin vaan tuntuu merkityksettömältä.
      Mut samoja juttuja, sydän tykyttää ja tulee kauhee olo. Usein ravistelen ihan konkreettisesti itteni "ulos" siitä "maailmasta" mihin itteni joskus saan..

      Voin ihan varmasti sanoa että mulla on paniikkihäiriö, vaikkei sitä oo millään lääkärin sanalla sanottu, mutta nyt kun luin nää, nii oon vieläkin varmempi siitä. Mulla on nimittäin just noita epätodellisia-oloja ja paniikkia mm. luulotaudista eri sairauksiiin ja tiettyjä asioita kammoon niin hervottomasti et paniikki vaan iskee, välillä sitä ei ulospäin nää, muuna kun esim. pikkasen hermostuneena asennon vaihtona ja silmien räpsyttelynä, mut kyllä mä aika paljon panikoin, sanoisin :D

      voi voi. enempää en voi sanoa, kun että aattelen että mun vaivat osiksi tulee jäykistä niskoista. oon kuullut siitä että se vois olla osasyy.

      Tsemppiä kaikille oikeesti, kyllä me tästä selvitään!

    • violetsound

      Tämä näyttää olevan todella yleistä. Luulen, että paniikkikohtausta pahentaa pelko sekaisin menemisestä tai kysymys siitä, onko jo sekaisin. Siitä menee vielä enemmän paniikkiin. Monilla liittyy paniikkikohtaukseen tunne itsekontrollin menettämisestä tai putoamisesta jonnekin tyhjyyteen, mikä johtaa ajatukseen, että sairaus on ottanut vallan itsestä, eikä sille voi enää tehdä mitään. Todellisuudessa varmaan kohtauksen yllätyksellisyys ruokkii sitä tunnetta, että itsehallinta pettää. Tuntuu, että jokin ulkopuolinen on ottanut itsestä vallan kysymättä lupaa. Oikeasti kohtaukset kumpuavat omista peloista eli ovat varsin järkeviä, kun niille saa selityksen.

      Sitten vastaankin itse kysymykseen... :) Epätodellinen olo on itselläni suuri osa paniikkikohtauksia, vaikka sitä saattaa ilmetä usein myös ilman paniikkia. Kohtauksen ohella epätodellinen olo tuntuu fyysisesti vähän niin kuin olisi humalassa siinä mielessä, että tuntoaisti heikkenee ja on vähän hidas olo, ikään kuin ei ymmärtäisi, mitä ympärillä tapahtuu. Usein tulee hiki ja vapisuttaa. Mutta vakavampia lienevät henkiset tuntemukset eli esimerkiksi juuri tuo ymmärtämättömyys. Tuntuu siltä, että olisin avaruusolio, joka on juuri laskeutunut maahan ja jolla on laite, joka tulkkaa ihmisten puhetta omalle kielelle. Eli kuulen ja tajuan sanat, joita mulle sanotaan, mutta en ymmärrä sisältöä tai en pääse toisen ihmisen pään sisään enkä näin ollen voi ymmärtää, mitä hän sanomallaan tarkoittaa. Viesti ei vain mene perille, vaikka kirjainmerkit ovat kaikki oikein. Joten mun kohdalla ulkopuoliset kyllä huomaavat, kun mulla on kohtaus, jos he yrittävät samalla keskustella mun kanssa. :) Epätodelliseen oloon liittyy myös sellainen jännitys ja ennalta-arvaamattomuus... eli koskaan ei tiedä, mitä saatan sanoa ja tehdä. Ihan kuin joku ulkopuolinen olisi ottanut musta vallan.

    • tuomo-tapsa89

      jotenkin toi irrallisuuden tunne on tuttuu ja just nää oudot olotilat ja hirvee sekavuus. tosin mulla todettiin nyt toi epilepsia.

    • kissakoo

      googlatkaa derealisaatio. kuullostaa teidän oireet siltä.

      ¨

    • momoor

      Moro. Lueskelin tätä viestiketjua taas, kun ollut jälleen todella epätodellinen olo koko päivän. Itseänikin tosiaan helpottaa, että muillakin on samanlaisia oireita, jolloin tämä olo tuntuu hieman "normaalimmalta"

      Itselläni ei ehkä tule ihan noin voimakkaita poissaolon tuntemuksia, mutta nytkin tämän päivän tapahtumat tuntuvat todella epätodellisilta ja sumuisilta. Muistan kyllä mitä olen tehnyt tänään, mutta päivä tuntuu siis todella sumuiselta ja päivällä tehdyt asiat voisivat hyvin olla vaikka viikonkin takaa, koska ne tuntuvat niin harhaisilta ja kaukaisilta. Onkos muilla samanlaisia menneeseen aikaan liittyviä olotiloja?

      Tässäkin viestiketjussa muutama kertoi, että teillä on niskat/hartiat jumissa. Itselläni on myöskin ollut vuosia niskat ja hartiat todella pahasti jumissa. Kävin joitakin vuosia sitten fysioterapiassa ja nyt kun muistelen jälkikäteen, niin silloin tämä sekava olotilakin helpotti hetkellisesti. Voisikohan näillä olla jotain yhteyttä toisiinsa?

    • Holding on

      Minulla paniikkihäiriön lisäksi lähes aina enemmän tai vähemmän epärealistinen olo. Kaikki näyttää ja tuntuu luonnottomalta, välillä tunnen jopa itseni ns. olemattomaksi. Olo vaihtelee kuin kaikki olisi "unta", mutta usein olen kuvannut sen näin: Ikäänkuin koko maailma, ympäristö ja siinä tapahtuvat asiat olisivat yhtä suurta erittäin realistista ja uskomattoman hieno grafiikkaista konsoli/pc peliä jota katselen ensimmäisestä persoonasta.. hieman häiritsee. ja jos sitä jää vatvomaan niin herkästi sitten iskee paniikkikohtauskin. Mirtazapinia syönyt noin 2vko 15mg pvä, ja ikäänkuin alkaisi helpottaa. Toivottavasti kun lääke saavuttaa täyden tehonsa ongelma ratkeaisi. :)

    • Norm.joskus

      Hei!
      Täällä kans yksi..on paniikkihäiriötä..on asentohuimausta..on avioero melkein...on tension neck...hartiat valmiit...selkä huono...päivittäin huimausta melkein...ja vaihdevuodet...ja mitähän vielä...lääkkeenä xanor 2.5 /3 krt pv...ollut noin 8 vuotta...ja joskus tuntuu että "mitähän nämä mun oireeni oikeasti ovat".....
      Kyllä välillä on yhtäkkisiä olotiloja kun on siis niin huono olo ettei sanoin voi kuvailla.... Toivon että vielä joskus tulisi se ihan "normaali" olotila....ja niin elämässäni on kyllä tapahtunut kaikenlaista ettei yhtään ihme vaikka onkin tullut ko.oireet..

    • kisu28

      Hei.
      en jaksanut lukea koko ketjua, voi olla että joku mainitsikin tästä. Mutta kyseessä epätodellisessa olossa on dissosiaatio, eli traumaperäinen oire. Dissosiaatiossa tulevaisuus, menneisyys ja nykyisyys menevät sekaisin ja aiheuttavat epätodellisen olon, jota kutsutaan derealisaatio tai depersionaalisaatio. Usein ohimenevää, mutta kannattaa hakeutua terapiaan jos jatkuu eikä ruveta omaksi tohtoriksi. Mutta lohdutukseksi näissä tiloissa ei voi tapahtua mitään vakavaa, vaikka epämiellyttävää on. Kannattaa hengitellä rauhassa, katsoa huoneessa olevai tavaroita, omaa kehoa, ehkä syödä jotain että maadottuu. Kaikki on kuitenkin vain omassa mielessä. Kannattaa lukea asiasta ja jos jatkuu niin hakeutua hoitoon ja selvittää mikä trauma taustalla on.

    • VieläTästäSelvitään!

      Itellä ollut paniikkihäiriötä jo vuosia sitten. Silloin oli kuolemanpelkoa ja pelkäsin, että saan sydärin yms. No siitä selvittiin. Meni vuosia ja nyt puolisen vuotta sitten alkoi tämä epätodellinen olo josta todella helposti tulee paha paniikkikohtaus.

      Noin kuukauden oli poissa koko paniikki ja epätodellinen olo. Nyt viikko sitten tuli taas takaisin. Pahana. Soitin vielä viikko sitten yöllä Aurooraan, että mitä teen kun ei ole rauhoittaviakaan jäljellä.

      Tämän viikon maanantaina uusin reseptin jonka luulin jo hurmioissani olevan historiaa. Selvisinhän aiemminkin paniikkikohtauksista, miksen nytkin. Tämä perhana onkin näköjään sitkeämpää sorttia. Tänään oli ihana päivä. Ulkoiltiin lapsen kanssa pitkään ja oli hyvä olo. Sitten yht'äkkiä kun aloin nukuttaa lastani, niin iski todella epätodellinen olo. Huonekalut ja kaikki tuntuivat jotenkin oudoilta. Menin tietenkin paniikkiin. Lapsi sänkyyn ja äidille rauhottavaa poskeen. Onneksi lapsi oli jo lähes unessa :).

      Rauhottava eikä toinenkaan kuitenkaan tuntunut auttavan ja panikoin lisää. Onneksi löysin tämän ketjun. En ole ainoa, ja vielä parempaa, en ole ainoa äiti joka sinnittelee tämän kanssa. Jotenkin olo parani, mutta vieläkin tietty pelko, että olo jatkuu kun lopetan kirjoittamisen :).

      Uskon jollain lailla siihen, että tämä olo tai paniikki yleensä on vaan elimistön/mielen/kehon kertomista, että nyt on aika vaihtaa suuntaa, tehdä jotain toisin. Itsellä on raskauden myötä tullut paljon kiloja lisää ja jo pari vuotta olen uskotellut itselleni, että huomenna laihdutan. Itsetunto on niin nollissa, että en edes painoni takia halua tavata uusia ihmisiä. Joten. Nyt on ryhdistäydyttävä, mentävä heti aamusta piitkälle vaunulenkille raittiiseen ilmaan ja uskoteltava itselleen, että minä selviän tästä. Uskon, että minulle tekisi hyvää myös aloittaa vaikka osa-aikatyö, jotta pääsisin vähän irti tästä vauvaelämästä. Kun mies jätti ja ystävät myös niin ollaan aika kaksin.

      Huh, nyt lopetan tämän lätinän. Toivottavasti olo ei palaa kun lopetan kirjoittamisen :). Enpä olis uskonut tämän auttavan. Kiitos teille!

      • VieläTästäSelvitään!

        Lisäys vielä edelliseen. Tuli tässä mieleen, että onkohan täällä Helsingin alueella ketään äiti-ihmistä, joka kärsii epätodellisesta olosta? Entäs sellaista, joka haluaisi tavata toisen samanmoisen ihan livenä? Olisi niin helpottavaa tutustua johonkin, jonka edessä ei tarvitsisi hävetä tätä oloa, voitaisiin keskustella ja olla toistemme tukena.

        Toisaalta jos tätä alkaa jonkun kanssa pohtia ummet ja lammet, niin vaiva tuskin helpottaa, mutta jos osaisimme jotenkin passata toisiimme iloa ja naurua tämän asian suhteen.

    • JK

      NIINKÖ

    • maria.morri

      Mun epätodellisuus ilmenee monesti sellaisena sumuverhona silmien edessä, ei ikäänkuin näe suoraan, tai tuntuu kuin olisi tunnellissa. Mutkikkaassa tunnellissa. Välillä taas tuntuu kuin katselisi itseään ulkopuolelta – ei ole normaalisti itsessään läsnä, on joko ulkona tai sitten siinä putkessa, liikaa sisällä. Nää tulee yleensä just paniikin tai muuten ahdistuneen olon myötä ja menevät sitten pois kun olokin menee. En syö lääkkeitä, koska olen saanut tästä sillä tavalla otteen, että nuo menee itsestään aika rivakasti jo ohi, mutta ovat toki välillä kiusallisia ja vetävät maahan. Ja väsyttävät.

    • riittää

      minulla kaikki alkoi yhdestä paniikki häiriö kohtauksesta ja olo jäi epätodelliseksi ja sekavaksi eri kiputilat vaivasi useita viikkoja ja olo aaltoili viikottain ja nyt mennään jo 2kk ta putkeen tän olon kanssa vielä en ole kuollut vaikka siltä tuntuu lääkärin mukaan minulla on yleistynyt ahdistuneisuus häiriö joka tekee kaiken jatkuva ahdistus epä todellisuus kun näkisi unta koko päivän peiliinki kun katson ennää itseäni vaan jonkun toisen nuoren tiedän olevani kuitenki ihan maan päällä ja muisti on niin huonono tämän olon kanssa ettei edellistä päivää muista välillä säikähtää kun muuttuu epätodellisesttat vielä epätodellisemmaksi ja mietin mitä tapahtui ja on todella kevyt selittämättömän kamala olo itse murhaa ajattelin jo ja olen itkenyt olon takia useita kertoja aloitin salilla käymisen jotta saisi jotenkin oloa siirrettyä ja itseään kasattua TOIVON että täällä on muitakin jotka kokevat samaa tai kokivat ja pääsivät eroon tästä kamalasta sumusta ja epätodellisuudesta... olen vasta 17v nuori poika jolla on vielä tulevaisuuden toiveita kovasti olen koittanut päästä olostani pois enkä ulos enää voi mennä kun pelottaa mitä täälä tapahtuu kun en välillä edes ymmärrä mikä tämä olo on ja kaikki asiat stressaa ja huolestuttaa mistä nämä johtuu ja miksi millin minne ja miten AUTTAKAA lääkärini ei sitä osaa kerran vaikka kaikki olen selittänyt niille psyko terapiaa minä kaipaan kovasti !!!

    • S.K94

      Olen ollut viisi päivää sairaana (peitettä kurkussa ja kuumetta). Joten en ole voinut tehdä muuta kuin olla kotona. Huomasin että useampi päivä ilman kunnon sosiaalista toimintaa aiheuttaa ainakin minulle tätä epätodellisuuden oloa ja pelkoa että menee hulluksi. Viiden päivän aikana minulle on tullut yksi paniikkikohtaus, minua alkoi pistelemään, hikoiluttamaan ja tuli epätodellinen olo , tilanne kesti noin 2 minuuttia ja pääsin siitä yli sillä että hoin itselleni että "Mielesi tekee temppuja ei mitään hätää" ja yritin keskittyä pelaamiseen. Mutta sen jälkeen on tullut sitä pelkoa että menen hulluksi ja pelkää melkein koko ajan. Mielestäni se pelko on kaikista pahin, mutta muistutan aina itseäni että " Olen vahva ja selviän kyllä nytkin koska olen selvinnyt ennenkin".

    • Ite oon

      kans 17v poika ja mullaki on kans monesti noita epätodellisia oloja. Mulla ainaki on todettu keskivaikea paniikkihäiriö ja veikkaisin että ne liittyy siihe jotenki. Lääkkeitä toho paniikkihäiriöön oon syöny jo varmaa 8kk. Ite yritin kans selittää yhelle ''psykiatrille'' vaa ei se oikee uskonu/ymmärtäny mutta vaihto mulle kumminki eri lääkkee joka aluksi tuntu auttavan eli noita ihme oloja ei ollu nii paljo ehkä kerran päivässä ja kesti yleensä joitakin tunteja mutta parin kuukauden päästä niitä taas alko taas tulemaan lisää ja lisää. Muisti on mullaki tosi huono ei oikee muista etes edellistä päivää joskus jopa niin että oon kattonu tunti sitte ohjelman/elokuvan ja en esim muista että miten se loppu ja pitää vähä aikaa sitä mietiskellä nii yleensä tulee sitte mielee jonku minuutin päästä. Itellä on ainaki ollu noita epätodellisia oloja jo nii kauan (ehkä 1v.) että sen kans on jo jotenki oppinu elämään vaikka se onki TOSI pas.amainen olo. Paniikkihäiriön,masennuksen yms pas.an takia en pysty kouluakaan käymään.Pari linkkiä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Depersonalisaatio http://fi.wikipedia.org/wiki/Derealisaatio

    • Dissosiaatio

      Oon 46v ja vasta kuukausi sitten kuulin tosta Dissosiaatio-häiriöstä. Luulin siihen asti, että mulla on paniikkihäiriö. Yks älykäs psykiatrian puolen kokemusasiantuntija valisti mua ja todella moni asia sai selityksensä.

      T: 12 vuotiaasta derealisaatioista ja depresonalisaatioista kärisiny

    • jepulisjees

      Tervetuloa joukkoon, itselläni alkoi oireet muutama vuosi sitten. Niiden kanssa paininu ja yrittänyt etsiä mielenrauhaa, paniikkikohtausta pystyny joten kuten siirtämään tai jopa lopettamaan ajoissa.

    • ghsgshsgs

      Mää haluun halata teitä kaikkia. Tai jos ette tykkää haleista, niin ainaki jotenki muodostaa lohduttavan yhteyden. Mullaki on ollu nyt tätä derealisaatiota depersonalisaatiota tässä viimeset kolme-neljä viikkoa, kaikki alko siitä ku mulla oli kuumetta ja sit se jotenki jäi päälle. Tätäki ennen ollu näitä kohtauksia aina vaihtelevilla aikaväleillä (ekan kerran joskus 8v.), esim. kesän lopussa kun muutin uuteen paikkaan opiskelemaan, mutta ei ole näin pitkään kestänyt koskaan. Nyt olen onneksi seuraavalla viikolla menossa juttelemaan psykologille ja toivon kovasti et selviää tämä asia ja monet muutkin. Jonkinlaisesta masennuksesta oon myös kärsiny viimeset 6 vuotta mutta jotenki siitä en oo kehannu sanoo ku aattelin et selviän kyl jotenkute, mutta tästä en kyl selviä joten se on menoa nyt sitten. Vähän jännittää mut teiän kaikkien jutut ja kuvaukset kyl valo uskoa muhun sen verran että toiveikas olen,

      tl;dr: Siis kiitos paljon kaikille jotka ootte kommentoinu : ).

      • Hönöolo247

        Tervetuloa joukkoon iloiseen.. Olen kärsinyt pahasta paniikkihäiriöstä 13vuotiaasta asti nyt siis olen 26v.. Oma sairauteni menee muutaman vuoden sykleissä, nyt toki ollut yli pitkä sykli takana kun avioerot yms jutut pahentaneet tilannetta, mutta siis yleensä pahenemisvaihe kestää sen pari vuotta ja sitten helpottaa hetkeksi.. Olen vuosien varrella sisuuntunut oireilleni ja tuntuu että kaikki on jo koettu.. Epätodellinen olo on nyt vallinnut välillä elämääni viimeisen viikon, sydän tykyttää, hikoiluttaa, pelottaa että saan jonkun epilepsiakohtauksen ext ja sitten se epätodellisuus iskee.. Kuitenkin jatkan vaan kiukkuisena olon yli koska en vaan enää jaksa tätä tautia ja olen yksinkertaisesti luovuttanut.. Lääkkeitä syön seroxat 20mg mutta välillä sekin on yhtä tyhjän kanssa sekä lisäksi emconcor 5mg sydämmen tykytykseen ja hysteria oloon.. Julkiset paikat ja kauppakeskukset ovat minun pahimmat paikkani ja välillä jopa kahvipöydät yms mestat jossa pitää ns hallita itsensä.. Luojan kiitos minulla on nyt ymmärtävä puoliso rinnallani ja saan ymmärrystä ja tukea olooni häneltä.. Uskokaa pois paniikin kanssa voi elää eikä tässä taudissa ole mitään hävettävää! Minun mottoni onkin että voishan sitä mennä v***sti huonomminkin :)) hyvää jatkoa kaikille ja muistakaa että ette ole sairautenne kanssa yksin

    • jaakiter

      Tosi hyviä asioita tulee esille täällä. Itse 37v mies. N 10v sitten alkoi paniikkihäiriöllä ahdistus. Välillä hyvin ollut elämä. Nyt epätodellista oloa. Kolme viikkoo syönyt citalipramia. Vähän ehkä helpottanut. Mut samoja vaivoja minulla kun monella teilläkin

      • jjtyjrttjrtj

        "citalipram"

        Tässä todennäköisesti ongelmasi. Tarkkaile tilaasi. Varsinkin jos tulee manian oireita niin vaihda lääkäriä, tee valitus hänestä ja koita saada benzo lääkitys. En oikein nää hyvää tulevaisuutta tuon aineen käytöllä kun ei se oikeastaan edes auta koko ongelmaan vaan on enemmänkin lumelääke jolla on kuitenkin todellisia haittavaikutuksia. Tutkimukset siitä on puolueelisia ja lääkeyhtiöitten tehtailemia.

    • artsi7

      Citalopramista mulla meinas pää räjähtää ja tuli huono olo. Yritin väkisin syödä murusia 4 kk mutta oli pakko lopettaa. Vaihdoin Venlafaxiin jossa aloitusoireena vain lievä pään jomotus. Oli hyvä lääke ja auttoi ahdistukseen.

    • ________________

      Kylläpä kuulostaa tutuilta nämä tämän ketjun oireet. Juuri tuokin että saattaa unohtaa hetki sitten näkemänsä elokuvan lopun ja asioita pitää yleensäkin keskittyä muistelemaan jotta niistä saa palautettua pätkiä mieleensä. Töissä olemista ei todellakaan tee helpoksi se, että eilistä on vaikea muistaa, saati että viikonlopun jälkeen muistaisi paljonkaan edellisestä viikosta.

      Minulla on myös sellaista, että ajantaju on ihan sekaisin. Joudun usein hetken miettimään että muistan, mikä vuodenaika on meneillään. Joskus joku viikko sitten tapahtunut asia voi tuntua tapahtuneen eilen ja päinvastoin.

      Mutta inhottavinta on tämä jatkuva epätodellinen olo ja omituinen tunne päässä. Etenkin sosiaalisissa tilanteissa se korostuu, aivan kuin ei olisi oikeasti edes läsnä. Minulla tätä oloa on jatkunut jo yli kaksi vuotta. Ensin sain pitkän ihmissuhteen päättyessä aamuisia ahdistuskohtauksia ja lopulta ahdistus ja epätodellinen oli jäi päälle.

      Kunpa voisi vain pikakelata tämän elämän ohitse.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      57
      5650

    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3587

    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      207
      1710

    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1702

    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      92
      1166

    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      28
      1119

    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      917

    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      846

    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      72
      839

    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      828
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt