AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Cipralexin pitempiaikaisesta käytöstä.

Cipralexin pitempiaikaisesta käytöstä.

22 Vastausta 1 839 Lukukertaa
Olen syönyt noita kyseisiä lääkkeitä noin kolme vuotta(20mg) masennukseen ja paniikki-ahdistuneisuus oireisiin.
Se auttoi ainakin jonkun aikaa(n.1 vuoden verran). Alussa oli aika heikko olo sivuvaikutusten takia ja unta ei meinannut oikein saada mutta sekin hävisi sitten noin parin kuukauden jälkeen ja minulla oli vielä rauhottavia(opamox) helpottamassa pahimpia sivuvaikutuksia.
Mutta kaikinpuolin kun lääkitys alkoi vaikuttamaan olin energinen, elämä maistui ja jaksoin puuhastella kaikkea liikunnasta töihin, uskalsin mennä ulos ja viettää aikaa kavereitten kanssa. Paniikkikohtaukset väheni ja sen mukaan jaksoin paremmin.
Sitten pitemmän päälle alkoi energia jotenkin katoamaan, tunteet ja seksuaalinen halukkuus lähti kokonaan(mikä häiritsee aikalailla avioliittoani :( ), koko ajan vaan väsyttää ja tekee mieli maata sängyssä tai sohvalla. Ammattikoulu ei kiinnosta, paino noussut yli 20 kiloa tämän "laiskuuden" takia. Ja lihomisen mukaan ei oikein innosta liikkua kun pienikin kävelylenkki (jonka saan tehtyä ylivoimaisen ponnistuksen jälkeen) tuottaa vaan hengästymistä ja ahdistuneisuutta, ennen rakastin liikkumista -.-. Kesälläkin vietin suurimman osan ajasta sisällä vaikka aurinko paistoi ja ilmat oli mitä mainiommat. Kavereihin en enää pahemmin pidä yhteyttä kun vaan kerran viikossa. En soittele kenellekkään enää, en käy missään..
laihdutusyrityksiä on ollut jo varmaan 10 ja mikään ei ole onnistunut koska motivaatio kestää sen yhden päivän. Ja sen takia en edes pahemmin kehtaa mennä minnekkään kun olo on semmosen tonnikeijun kokonen.
Kerran olen itsekseni yrittänyt lopettaa lääkitystä mutta siitä tuli hirveä huimaus ja epätodellinen olo, vaikka otin vain 25% vähemmän lääkkettä.
Lääkärin kanssa jutellut asiasta mutta tämä vaan jatkaa lääkitystä ja ei oikein kommentoi asioihin mitenkään muutenkun haluaa suunnilleen päästä eroon asiakkaasta.
Nyt olen menossa toiselle lääkärille mutta en tiedä miten tämäkin sitten toimii.
Kenelläkään samoja kokemuksia kenties kyseisestä lääkkeestä ja oletteko mahdollisesti vaihtanut mieluummin lääkettä tai lopettaneet kokonaan?
Ja jos olette lopettaneet, oletteko kokeileet niksejä vieroitusoireisiin, esim luontaistuotteita?
Kertokaa hieman tännepäin, tuntuu vaan että olen ihan yksin näitten vaivojeni kanssa.:S

Kokemusta on

Hei Kurumi
Minulla on kahden ja puolen vuoden Cipralex-syönti takana. Pari vuotta söin 20 mg ja sitten viime keväänä pudotettiin 10 mg:aan. Muuten oireeni, lihomiseni ja väsymykseni ovat juuri samanlaisia kuin sinulla. Olen jo reilusti yli 50:nen ja ajattelin, että väsymys saattaa olla hormoonien muutoksista. Mutta siihen vaivaan minulla on estrogeenilaastari ja veren estrogeeni mitattu ja on ok.
Olen jotenkin saamaton kaikkeen. Lihonut olen tämän reilun parin vuoden aikana yli 20 kiloa. Laihtumista kanssa olen yrittänyt, mutta ei siitä tule mitään. Ihan muutamaan harvaan ystävään olen jaksanut (epäsäännöllisesti) pitää yhteyttä. Onneksi en enää käy töissä, pääsin viime syksynä tk-eläkkeelle.
Yritin tiputtaa C:n annostusta pienenpään ja puolitin tabletin joka toinen päivä. Olo oli huono, samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla. Juuri viime viikolla kävin psykiatrilla ja hänkin käski vaan jatkaa lääkkeen syömistä. Lihomisesta hän väitti, että ei se lääkkeestä johdu. Taidan vielä kokeilla vähentää itsekseni, hitaasti
Söin nimitäin ennen Cipralexia noin kahdeksan vuotta Aurorixia, en lihonut ja aloitekyky oli ihan toinen.

Voimia Sinulle!

ciprallex

Ei pitäisi lihottaa, vaikka itsekin olen lihonut sen aikana, yli 20 vuotta syönyt sitä. Kerran yritin lopettaa, katastrofaaliset vieroitusoireet pakotti jatkamaan. Lääkäri joka ne määräsi aikoinaan, sanoi että ne ei lihota, vaan päinvastoin. Vaihdevuosiin on laastari, ja epäilen sen pikemminkin lihottavan, sivuvaik.listassakin niin sanottiin.
SSRI-lääkkeet joihin cipralex kuuluuu, ei pitäisi lihottaa toisin kuin mm. Remeron j a Mirtazapiiini.

Ei pitäisi

....lihottaa. Mutta välillisesti taitavat lisäötä joko ruokahalua tai sitten hyvääoloa juuri sen verran, ettävoi "palkita" itseään makealla ja muilla herkuilla.

Kyllä lihottaa

SSRI-lääkkeet tunnetusti ja tutkitusti lihottavat pitkäaikaisessa käytössä. Alussa ruokahalu vähenee ja paino laskee, mutta noin puolen vuoden kuluttua paino alkaa pikkuhiljaa tasaisen varmasti nousta. Vaikutusmekanismi on selitetty artikkelissa http://www.iamindepression.com/ssri/ssri-weight-gain.htm

En jaksa kääntää sitä, joten toivottavasti oma kielitaitonne riittää asian ymmärtämiseen. Yksi niksi tosiaankin on vaihtaa SSRI-lääke välillä SNRI-lääkkeeseen.
Lääkäri sanoi minulle, että ei lihota aluksi, mutta myöhemmin. Näin myös kävi. paska lääke, niikuin kaikki muutkin masennuslääkkeet. Olen lopettanut sen näin. Puoliksi annos n. 1kk , sitten taas puoliksi ja nyt ei ollenkaan. Pieniä sähköiskuja tulee nyt, mutta ne kestää. Urheilu ja venyttely auttaa sähköiskuihin. Energiat palanneet ja muutenkin parempi olo. Ei sais määrätä, kuin pakon edessä kenellekään, minun mielestä.Lääkkeetön hoito on ainoa oikea tie. Pilanneet suurenosan elämästäni. Lääkärit kiihottuvat liikaa lääkkeiden määräämisestä. Pelkkää plaseboa koko ns.vaikutus. Sivuvaikutuksia on kyllä vaikka muille jakaa.

cipralex on pyllystä

Mulla aikalailla sama juttu. Noin puoltoista vuotta sitten alotin lääkityksen 10 mg. Ensimmäisen vuoden ajan oli aika mahtava olo. Mieliala parani selvästi ja itseluottamus kasvoi. Sitten jossain vaiheessa huomaa turtuvansa. Tulee jotenkin tosi välinpitämättömäks eikä oikeasti "tunne" mitään tunteita. Seksihalut katoaa.
Sitte kesällä huomasin etteipä tuo enää paljoa masennustakaan poista. Aloin saada tarpeekseni koko lääkkeestä ja nyt vähennän annostusta pikku hiljaa. Ensin puolitin, jota jatkoin noin kuukauden, nyt syön 1/4 ja jatkan sitä v armaan aika pitkään. Tarkoitus on kyllä päästä kokonaan eroon. Annoksen pienennys täytyy tehdä tosi varovasti ja hitaasti, muuten noi vierotusoireet voi käydä riesaks.
Samalla oon alkanu vetää monivitamiineja, en tiedä onko niistä oikeasti kuinka paljon apua..
Sitten kannattaa varmaan harrastaa liikuntaa, siitä saa luonnollista mielihyvää :))

sain vähitellen

vähennettyä annosta oireitta. Kun loppui, palasivat heti yöheräämiset/paniikki, eli se entinen piina. Eli olen nyt tyytynyt siihen , etten tule kokonaan pääsemään eroon lääkkeestä, jos haluan säilyä toimintakykyisenä. Mutta annos jolla nyt pärjään, on aiempaa pienempi.
Olen syönyt Cipralexia nyt 3 vuotta.
Ne liittyy siihen lääkkeen lopettamiseen, ei mihinkään sairauteen.
Juuri näin. Kyseessä vieroitusoireilu, jota on taas kerran erehdytty luulemaan alkuperäisen ongelman paluuksi.

Cipralexin lopettaminen

Olen nyt syönyt Cipralexia (20mg) kohta 3½ vuotta ja 1½ siteen yritin lopettaa. Silloinen psykiatrini oli erittäin tietämätön ja väitti, ettei kaikille tule vieroitusoireita ollenkaan ja antoi ohjeen niiden lopettamiseen 1 kk:n sisään. Nyt yritän uudestaan ciprojen lopettamista ja vaikeaa on. Viikko sitten aloitin tiputtamalla 15mg ja kaksi yötä olen valvonut. "Sähköiskuista" kärsin aamusta iltaan ja itkuisuudesta iltaisin. Pahimmat vieroitusoireeni tulevat kuitenkin öisin. Nukkumaan mennessä tulee levottomuus ja sydämen tykytys. Kun vihdoin väsyn ja olen juuri nukahtamaisillani, heräänkin siihen, etten ikään kuin saa henkeä (hengityslama). Erittäin epämiellyttävä tunne, vaikka ei olekaan vaarallinen. Aamuyöstä saan unen päästä kiinni, mutta unet ovatkin sitten niin painostavia, että herätessäni haukon henkeä ennen kuin kykenen aamukahvin keittoon.

Kurumi, tarinasi "tunteettomasta" olotilasta, laiskuudesta, väsymyksestä, sohvalla makaamisesta, sosiaalisten suhteiden vähenemisestä ja neljän seinän sisään hautautumisesta kuulostaa niin omaltani, että tarkistin olenko itse sen kirjoittanut viime kerralla, kun yritin ciproja lopetella. Huomasin kuitenkin, että kirjoituksesi onkin niin tuore, ettei se ole mahdollista.

Ensinnäkin, kiitos sinulle, että kirjoitit elämästäsi, koska tähän asti olen luullut, että olen syvästä masentuneisuudestani johtuen laiska ja apaattinen ihminen. En tajunnut, että cipralex voisi ne aiheuttaa, mutta helpotuksen huokaus, voin ehkä saada tuon entisen itseni takaisin...

Nyt kaipaisin vinkkejä, onko kukaan löytänyt mitään apua vieroitusoireisiin, siis muuta kuin bentsoja?

Cipralex vielä

En ole saanut lopetttua Cipralexia. Vaikeat oiret alkavat heti, kun pienennän vähänkin esim joka toinen päivä 1/4 annosta. Olo on entinen, ei innosta mikään, väsyttää koko ajan ja paino nousee. Estrogeenilaastarista tuolla aiemmin tässä ketjussa joku epäili painon nousevan, mutta niitä minulla oli jo monta vuotta ennen Cipralexia, enkä lihonnut yhtään.
Haluaisin niin kovasti eroon tästä cipralexista, jotta tietäisin onko tämä saamattomuus yms siitä johtuvaa. Kun mikään ei tunnu miltään. Minäkin kaipaan niitä vinkkejä lopettamisen helpottamiseksi kuten edellä kirjoittava. Bentsoja on, mutta en haluaisi lisätä niiden käyttöä, kuluu jo ihan tarpeeksi.

No niin..

Toivottavasti joku tekee tutkimuksen tästä SSRI-lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä, kun vaikuttaa siltä, että saamattomuus, väsymys ja vetämätön olo on monella Cipralexin käyttäjällä. Bentsot tosiaan ovat vain väliaikainen apu enkä suoraan sanottuna usko luontaistuotteiden vaikuttavan vieroitusoireisiin, sillä ne eivät ole kemiallisia lääkkeitä, vaikka monessa mielessä voivatkin olla hyviä vaihtoehtoja. Itsekin käytän luontaistuotteistak, mutta vieroitusoireissa on kyse aivokemiasta.

Täytyy ottaa lääkäriin yhteyttä. Jos saan omalta lääkäriltäni vinkkejä vieroitusoireiden helpottamiseksi, kirjoitan heti tänne.

cipralexin lopettamisesta...

harmittaa sun puolestas ap ja teidän kaikkien, jotka cipralexia olette syöneet. samantapaisia viestejä olen lukenut monta ko lääkkeestä ja muista vastaavista ja niin kuin edellinen kirjoitti, näistä pitäisi tehdä tutkimus.

jotenkin tuntuu kummalta, että olet saanut paniikkioireisiin serotoniinia, kun serotoniini helposti aiheuttaa ahdistusta mikä ainakin itselleni tekee paniikkia. söin cipralexia viime keväänä vain parin kuukauden ajan, sitä ennen muita serotoniinilääkkeitä ja aina sama, ahdistaa ja masennus kasvaa, lääkkeen hyödyt lähtee ja haitat tuplaantuu. sen parin kuukauden aikana tuli muutama kilo lisää, menetin mielenkiintoni ihmisiin ja kaverisuhteeni kärsivät pahasti. olen kyllä viime aikoina ollut paljon onnellisempi ilman niitä ihmisiä, mutta lääkkeen syömisen aikana ei vaan kiinnostanut ottaa yhteyttä, mikään ei tuntunut tarpeelliselta. ahdistukseni ja univaikeuksieni takia sain melatoniinia, joka ei pian toiminut ja lääkäri määräsi kolmanneksi levozinin, jota otin tarvittaessa. muutaman viikon päästä heitin kaikki lääkkeet roskiin kun itsemurha tuntui olevan ovella.

vieroitusoireet tuli muutaman päivän päästä, hikoilin, päässä tuntui sähköiskuja, jalat ei kantaneet normaalisti, en muista kaikkea. olo oli hirveä parin viikon ajan ja päässä tuntui niin pahalta, että pelkäsin aivokasvainta, epäilin vähintään migreeniä. tulin kipeäksi samoihin aikoihin, en tiedä johtuuko lääkkeestä. ajatukset oli vähän omituisia. "sähköiskujen" aikana aivokemia järjestyi uudestaan ja suunnilleen kuukauden päästä ajatuksetkin alkoi normalisoitua. olin masentuneempi kuin ennen lääkkeen aloittamista, mutta vähemmän ahdistunut ja paljon selkeämpi. en tarvinnut nukahtamislääkkeitä ja neurolepteja nuijanukutukseen, vaan nukuin ekaa kertaa vuosiin kunnolla. monta kertaa teki mieli aloittaa lääkkeet uudestaan pahimpien vieroitusoireiden aikana (ja niitähän ei lääkärini mukaan uudemmista mielialalääkkeistä tule), mutta kun pahimmat olot oli ohi, olin ylpeä itsestäni. se, että multa löytyi edes siihen itsekuria, piristi vaikka mieli olikin maassa.

olen itkenyt muutaman kerran, että menin tuhoamaan aivokemiaani lääkkeillä, jotka eivät sitten mitään hyvää antaneetkaan tai siis laittaneet mua itse tekemään asioita, joista tulee hyvä olo. en ole liikkuva ihminen, mutta vuosi sitten tajusin miten hyvä olo liikunnasta voi tulla, ahdistuksen takia siitä tuli kuitenkin pakkoa ja suorittamista ja lääkkeiden aikana se vähäkin hyvä olo tuntui turhalta. tykkään tehdä käsitöitä, mutta lääkkeet tappaa luovuuteni. läheisyyden kaipuu on suuri, mutta jotenkin äärettömän vaikea olla mieheni kanssa, tiedän haluavani ja rakastavani häntä, mutten enää tunne niin:( serotoniini voi jättää ihmiseen ikävät jälkensä vaikka sen lopettaisikin.

alusta

kokeilen toista kertaa cipralexin lopetusta.
ensin söin lääkettä n. neljä vuotta ja voin hyvin koko ajan. Noin vuosi sitten aloin tuntea, että koko avioliittoni ajan olen syönyt lääkettä, enkä oikeastaan ole päässyt tuntemaan todellisia tunteita lääkkeen takia. Elämässäni kaikki on toisaalta kohdallaan...työ, hyvä avioliitto, koti, lapsia.. siksi päätin kokeilla elämää ilman cipralexia. lääkitys lopetettiin vähitellen. en muista saaneni juurikaan oireita lopetuksen aikana. lopetuksen jälkeen löysin erään ns. vaihtoehtoisen terapian, jolla yritin hoitaa paniikkihäiriön alkuperäistä syytä. Tämä hoito tuntuikin tuovan ja nostavan esiin todella kätkettyjä tunteita ja kohta olinkin jo suoranaisen kauhun vallassa. En enää tuntenut olevani täysin järjissäni.
katsoin parhaaksi lääkärin kanssa aloittaa cipralexin uudelleen. samalla hakeuduin terapiaan ja sain myös kelan korvauksen. nyt olen n.puoli vuotta käynyt terapiassa ja tuntuu että käyn vain kertomassa miten hyvin on mennyt. en tunne tuntevani todellisia tunteita koska cipralex vie ne omasta mielestäni.
jälleen olen lopettelemassa lääkitystä, jotta voisin käyttää terapian hoidot avukseni. Lääkitystä olen lopetellut ja tuntuu että nyt tulee vierotusoireita ja huimaa ja päässä tuntuu säpsähdyksiä. Itkeskelen ja olo on surkea. Mutta siis ainakin suru on tullut aitona ja entisenä tunteena :)
en aio antaa periksi. on vaan niin vaikeaa kun ei ole ketään jolle puhua näistä tunteista. Mies on välittävä mutta voiko kukaan joka ei ole itse kokenut tälläista ymmärtää??
odotan että terapiassa pääsen "käsiksi" vanhoihin ongelmiini ja viimein saan ne ratkaistua.
en enää halua elää elämääni ilman tunteita. haluan nauttia elämästäni ja avioliitostani ja olla se aidosti hellä, rakastava ja tunteva vaimo jollainen tiedän parhaimmillani olevan...siihen tuntuu vaan olevan niin pitkä matka...

Toinen yritys lopettaaa Cipralex

Minäkin yritän nyt toista kertaa lopettaa Cipralexin. Annostukseni oli 10mg. Aloitin vähentämällä neljäsosatablein vain joka kolmas päivä. Ja sitten joka toinen päivä. Sitten söin puolikkaan tabletin joka päivä. Nyt menee joka toinen päivä puolikas, juuri aloitin pitämään sen välipäivän.
Vieroitusoireita on ollut, oksettaa, ja välillä huimaa. Mutta nyt ne on siedettävissä. Kun tietää mistä ne johtuu. Uskon pystyväni nyt pääsemään niistä eroon. Tiedä sitten mikä on olo, kun kokonaan lopetan. Mutta nyt etenen tosi hitaasti.

Haluan todella saada oman minäni ja tunteeni takaisin; nyt niistä on jo merkkejä, kun annos on noinppieni. Fau, minähän tunnen, siis elän!
olen yrittänyt 6 vuoden aikana kahdesti. ensimmäisen kerran 3 vuoden jälkeen, toisen viiden. ekasta saikulle pitkälle, kirjotusten siirto ja toisesta sairaala-osastolle. kiitos kun määräsitte.....
miks sairaala osastolle??? :O kamlaa.. oon tässä ite 2 v syöny ja tuntuu välillä ku masennus ja kaikki on poissa etten halua enää syödä tätä cipraa.. Oon jopa ajatellu että ohjaileeko ne mun mieltä jotenki koko ajan tekisinkö samoja asioita ja ratkasuja jos joku pilleri ei olis tonkimassa mun psyykettä, jos se kerran vie masennuksen, ihmisen "normaalin" reaktion / sairauden mitä muuta se voi päälle tehä?
Musta on välillä tuntunu että se sekottaa mun pään aluks meni vuosi ok mut toka alko mennä oudoks..
Onko kellään muulla ollu sellasia fiiliksiä et jopa vähän niinku tuntis sen vaikutuksen muunaki ku laiskuutena ja muuna mitä ootte kirjotellu... ??
Oon koittanu ettiä tähän mun tuntemukseen jotain samanlaista tekstiä monesta paikkaa mutten vielä ole löytäny..
Mulle psykiatri sanoi, että Cipralexia ei saisi syödä kuin korkeintaan 6kk, muuten sen teho vähenee. samainen psykiatri ihmettelli, kun olin työuupumuksen seurauksena syönyt Citalopramia yli 3 vuotta, oli oikein vihainen siitä, kun työterveydessä ei oltu kiinnitetty asiaan mitään huomioo vaan aina resepti uusittiin ja se siitä.

Nyt olen syönyt Cipralexiä vajaan kuukauden lievään masennukseen ja tavoitteena on päästä lääkityksestä 3 kk:den sisällä eroon.
Mulle määrättiin samaa mutta otin pari viikkoa ja olo kauhea joten lopetin Yritän pärjätä ilman masennuslääkkeitä ja keksiä muita keinoja masennukseen.
Älkää pelätkö niitä vieroitusoireita. Lääkäri sanoi mulle, että juu lopeta vaan, ei pitäs tulla mitään oireita. 20mg:sta tiputettiin. Tiesin kuitenki aikaisemmista kokemuksista, että kyllä ne vieroitusoireet tulee ja ne on jotain kamalaa, paljolti sellaista kun täällä on kuvailtu.

Tuntien itseni, lopetin SSRI-lääkityksen seinään, mikä ei tietenkään missään nimessä ole suotavaa, mutta toimi itselleni paremmin kuin pitkäaikainen piina. Vierotusoireet, sekä fyysiset että psyykkiset, kestivät todella pahoina noin 3 viikkoa, lievempinä vielä ehkä 2-4 viikkoa ellei pidempäänkin.

Otin pahimpiin oloihin varovaisest clonazepamia (niin, ettei niihinkin koukutu) ja hitaasti olo alkoi olla vähemmän kamala.

Vieroituksesta selviää, kun tietää että se johtuu vaan niistä kirotuista kemikaaleista ja se tulee menemään ohi, vaikka se veisi aikaa. Kovaa se on, mutta voimia kaikille.
Juu ite oon just lopettamassa ssri lääkitystä 3v jälkeen. Nyt ollu muutaman päivän kokonaan ilman, ennen 10 mg päivässä. Näitä sähköiskuja tuntuu välillä tulevan jatkuvalla syötöllä ja koko ajan on semmonen epätodellinen ja "huimaavaa" olo. Ihan perästä. Ja vielä pitäs viikkja tätä kestää... :/
Elkää hyvät ihmiset lopettako lääkkeitä seinään, voi olla vaarallista. Jos lääkäri määrää cipraa pienellä annoksella 10-20mg ja pyytää teitä syömään sitä lopun ikää, niin syynä voi oikeasti olla estolääkitys. Jos masennus uusii herkästi, on alttiutta sairastua tai on jo sairastunut vähintään 2 krt elämässään, niin estolääkitys voi olla paikallaankin. Pitkäaikaisessa käytössä kyllä SSRI-lääkkeisiin tulee riippuvuus siinä missä vahvempiinkin lääkkeisiin. Pahimpia on tietty kaikki nukahtamiseen määrättävät lääkkeet...

Itse olen cipraa syönyt 7 vuotta. Nyt lopetus meneillään ja annosta on puoliteltu lähinnä sellaiseen tahtiin, että syön vuoden tai kaksi pienemmällä annoksella.. nyt 6kk syönyt 5mg ja pian tarkoitus jättää kokonaan pois. Ei vieroitusoireita, ainakaan vielä. Kärsivällisyys on näiden kanssa valttia. :)
 /   /  /  / Cipralexin pitempiaikaisesta käytöstä.

Keskusteluhaku

Laaja haku



Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta