Nuoret lesket?! onko meitä muita?

Suosittelen juurikin vaikka jotain hyvaa palstaa kuten tuossa ylla linkissa, tama Suomi24 on ehka vahan huono paikka asiaan. http://mattiviikate.newsvine.com/

X kirjoitti:

Suosittelen juurikin vaikka jotain hyvaa palstaa kuten tuossa ylla linkissa, tama Suomi24 on ehka vahan huono paikka asiaan. http://mattiviikate.newsvine.com/

Lue lisää

http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/

TARKISTA E10 BENSIININ SOVELTUVUUS, VIELÄ KERKEÄÄÄ!!

http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/

Taustaa vähän?

eekynppi kirjoitti:

http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/

TARKISTA E10 BENSIININ SOVELTUVUUS, VIELÄ KERKEÄÄÄ!!

http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/
http://www.e10bensiini.com/

Lue lisää

Miten kuolema ja e10 liityyy toisiinsa?

Pari vuotta leskenä, vajaan nelikymppinen kahden kouluikäisen lapsen äiti. Pahin oma suru on ohi, mutta ei tällaista kenellekään toivo. Puuttuvaa isää ei voi korvata, ja lasten kasvun myötä tämä puoli korostuu. Kukaan mies ei tällaiseen asetelmaan halua ruveta, pelkäävät oman nahkansa ja vastuun kannon puolesta. Kaipaan sitä, että olisi aikaa ja voimia nauttia omasta elämästä ja äitiydestä. Että olisi aikaa ja energiaa rakentaa uutta omaa elämää uuden miehen kanssa. Ympäristö ei auta, ovat vaan tyytyväisiä että heillä on asiat kunnossa. Ja ihmisten mukavuudenhalu tuottaa kerta toisensa jälkeen pettymyksen. Kaikki sattuu. Vihastuttaa. Itse on aivan voimaton tämän tilanteen edessä, enkä jaksa ajatella sitä että seuraavat 10 polkisin tässä samassa suossa ja parhaan ikäni ja elämäni, odotan aikaa että lapset saa heitettyä pois pesästä ja saa panostaa itseensä. Mutta tässä aukesivat silmät ihmisyyden edessä. Miten empaattisia, yhteisöllisiä ja avuliaita ihmisiä oikeasti on harvassa. Kun edes yksi sellainen olisi lähellä, jaksaisi ihmeitä.

34 kirjoitti:

Pari vuotta leskenä, vajaan nelikymppinen kahden kouluikäisen lapsen äiti. Pahin oma suru on ohi, mutta ei tällaista kenellekään toivo. Puuttuvaa isää ei voi korvata, ja lasten kasvun myötä tämä puoli korostuu. Kukaan mies ei tällaiseen asetelmaan halua ruveta, pelkäävät oman nahkansa ja vastuun kannon puolesta. Kaipaan sitä, että olisi aikaa ja voimia nauttia omasta elämästä ja äitiydestä. Että olisi aikaa ja energiaa rakentaa uutta omaa elämää uuden miehen kanssa. Ympäristö ei auta, ovat vaan tyytyväisiä että heillä on asiat kunnossa. Ja ihmisten mukavuudenhalu tuottaa kerta toisensa jälkeen pettymyksen. Kaikki sattuu. Vihastuttaa. Itse on aivan voimaton tämän tilanteen edessä, enkä jaksa ajatella sitä että seuraavat 10 polkisin tässä samassa suossa ja parhaan ikäni ja elämäni, odotan aikaa että lapset saa heitettyä pois pesästä ja saa panostaa itseensä. Mutta tässä aukesivat silmät ihmisyyden edessä. Miten empaattisia, yhteisöllisiä ja avuliaita ihmisiä oikeasti on harvassa. Kun edes yksi sellainen olisi lähellä, jaksaisi ihmeitä.

Lue lisää

Jos löytäisin sinunkaltaisesi ihmisen. Itse olen narsistivaimon perhehelvetissä menettänyt perheeni ja omaisuuteni. Lapset jo isoja, heidät manipuloitu vihaamaan minua. Pikkuhiljaa alkanut toipumaan, vieläkin joskus paha olo hyökyy päälle; suru ja voimattomuus. Entiset naapurit kääntää päänsä, kun tervehdin, mielettömät paskapuheet menneet perille. En ole ruvennut juomaan tai tupakoimaan ja pikkuhiljaa löytyy jo uskoa tulevaisuuteen, minäkuva alkanut paranemaan. Voimia Sinulle ja kaikille puolisonsa / perheensä tavalla tai toisella menettäneille

elän vieläkin kirjoitti:

Jos löytäisin sinunkaltaisesi ihmisen. Itse olen narsistivaimon perhehelvetissä menettänyt perheeni ja omaisuuteni. Lapset jo isoja, heidät manipuloitu vihaamaan minua. Pikkuhiljaa alkanut toipumaan, vieläkin joskus paha olo hyökyy päälle; suru ja voimattomuus. Entiset naapurit kääntää päänsä, kun tervehdin, mielettömät paskapuheet menneet perille. En ole ruvennut juomaan tai tupakoimaan ja pikkuhiljaa löytyy jo uskoa tulevaisuuteen, minäkuva alkanut paranemaan. Voimia Sinulle ja kaikille puolisonsa / perheensä tavalla tai toisella menettäneille

Lue lisää

olen 34-vuotias nainen, jolla on 2 pientä lasta. Olen eroamassa tuurijuopottelevasta miehestä sopivan tilaisuuden tullen. Mies ei lähde mihinkäänpelkällä kehotuksella ja asunto on mun. Hoitaa kyllä työnsä kun niitä saa ja lapset selvänä ollessaan. Etsin miestä, joka haluaa olla kanssani joskus ja miehen mallina lapsilleni toisinaan. Sitoutuminen heti uuteen suhteeseen ja uusioperheeseen ahdistaa minua. Olen kivannäköinen ja kiltiksi haukuttu. Olen tullut siihen tulokseen, etten voi löytää tässä elämäntilanteessa kunnollista miestä. Ne ovat kaikki varattuja tai eläkeläisiä. Alle 50 v. leskimiehen seuraa voisin kaivata, mikäli kemiat kohtaavat. Taloudellista hyväksikäyttöä olen kokenut jo tarpeeksi. Olen hyvin koulutettu ja hiukan epäkäytännöllinen, mutta hoidan kyllä arkiaskareet ja laitan ruokaa. Joskus unohdan avaimia tms. ja pelkään nukkua yksin kotona. Kaipaan turvaa ja juttuseuraa. Kaipaan myös omaa aikaa niin kuin kaikki äidit, esim. 2 tuntia viikossa riittää. Jos kiinnostuit, vastaa viestiin niin pähkäillään miten voisimme jutella lisää. Voimia omaisensa menettäneille. Itse olen menettämässä lasteni isän alkoholille, mikä ei ole läheskään sama asia kuin kuolema. Jos ajatuksesi toivovat joskus kohtavaansa valon, ota yhteyttä niin etsitään sitä yhdessä mahdollisuuksien ja voimien mukaan.

satwe, mitä tarkoitat? Itse olen elämäni parhaassa iässä oleva nainen, ja kaikki miehet juoksevat karkuun sen takia, kun olen leski. Naiselle ei riitä että on nainen. Naisen pitää olla lapseton tai eronnut, lasten pitää olla 50% ajasta niiden isällä tai vähintään joka toinen viikonloppu ja puolet lomista. Kun ei ole lapsilla isää, ei saa miestä. Kukaan mies ei halua olla naisen kanssa, jolla ei ole lapsivapaita "parisuhteenhoitoviikonloppuja" säännöllisesti, tämä etu on eronnella naisella. Revi siitä. Vai olisiko sinusta isäpuoleksi perheeseen, jossa lapset ovat aina läsnä?

34 kirjoitti:

satwe, mitä tarkoitat? Itse olen elämäni parhaassa iässä oleva nainen, ja kaikki miehet juoksevat karkuun sen takia, kun olen leski. Naiselle ei riitä että on nainen. Naisen pitää olla lapseton tai eronnut, lasten pitää olla 50% ajasta niiden isällä tai vähintään joka toinen viikonloppu ja puolet lomista. Kun ei ole lapsilla isää, ei saa miestä. Kukaan mies ei halua olla naisen kanssa, jolla ei ole lapsivapaita "parisuhteenhoitoviikonloppuja" säännöllisesti, tämä etu on eronnella naisella. Revi siitä. Vai olisiko sinusta isäpuoleksi perheeseen, jossa lapset ovat aina läsnä?

Lue lisää

Satwe, on tavallaan oikeassa. komea, rikas, älykäs ja että elättää naisen ja perheen.

34 kirjoitti:

satwe, mitä tarkoitat? Itse olen elämäni parhaassa iässä oleva nainen, ja kaikki miehet juoksevat karkuun sen takia, kun olen leski. Naiselle ei riitä että on nainen. Naisen pitää olla lapseton tai eronnut, lasten pitää olla 50% ajasta niiden isällä tai vähintään joka toinen viikonloppu ja puolet lomista. Kun ei ole lapsilla isää, ei saa miestä. Kukaan mies ei halua olla naisen kanssa, jolla ei ole lapsivapaita "parisuhteenhoitoviikonloppuja" säännöllisesti, tämä etu on eronnella naisella. Revi siitä. Vai olisiko sinusta isäpuoleksi perheeseen, jossa lapset ovat aina läsnä?

Lue lisää

Heippa!
Tottahan ymmärrän sinua NAISENA ja ÄITINÄ, sillä niitähän sinä olet kuitenki, ja ihan järkevän tuntuinen ajatuksinesi. Olisikohan tuossa asiassa vähän sellaista ettei ehkä oman ikäluokkasi miehet ole halukkaita, tai heistä ei ole kenties vastuun kantajiksi? Tosin, jos heistä ei siihen ole omasta halustaan, on se ehkä sinullekin parempi, muuten sinulla voi olla ne kaksi pientä ja yksi isompi lapsi. On tietysti harmi ettet pääse nauttimaan ja tuntemaan itseäsi naisena, haluttuna ja rakastettuna, sekä lapsille mahdollista isän korviketta. Ei tuon tapainen perheyhtälö mikään mahdoton voi olla, eihän?
Itse olen kasvanut "isättömänä", nyt kuitenki olen kahden aikuisiässä olevan lapsen isä. Nyt vapaana ollessa olen myös seurustellut jonkin aikaan naisen jonka oli jäännyt kolmen lapsen kanssa. Seurustelu ei kariutunut niihin lapsiin kuitenkaan.
Toivottavasti kuitenki vielä löydät sen ihan oikean joka osaa arvostaa sinua ja lapsiasi.
Mukavaa talven jatkoa teille!

satwe...en tiedä onko nuorilla leskillä sen helpompaa välttämättä kun miehilläkään. Minä olen jo 50 vuotias vajaa 2 vuotta sitten leskeksi jäänyt nainen, mutta kun olin nuori niin en mä ainakaan koskaan ole katsonut miehen rahapussia tai sitä onko mies äärikomea tms mitä tuossa luettelit. Minulle on riittänyt kunhan mies on rehti, rehellinen suomalainen MIES. Ei naisten hakkaaja tai narsisti öykkäri.

Ei se vaan tänäpäivänä riitä että on nainen...varsinkaan jos on leski. Se on vähän eri asia kuin jos olis eronnut. Moni mies ei halua / uskalla lähteä siihen että nainen ehkä kaipaa ja muistelee sitä edesmennytä miestään. Koska usein leski on rakastanut sitä miestään kun on hänet kuolemalle menettänyt, kun taas jos on eronnut niin se rakkaus saattaa olla lopunut eikä ole sitä samaa "muistelu taakkaa" kuin lesken kanssa. Mies ei halua kilpailla vainajan kanssa naisen rakkaudesta. Sen edesmenneen mihen saappaisiin voi olla pelottavaa hyvätä. Näin siis moni mies ajattelee.

jäinleskeksi ii vuota sitten

^ SELVENNYKSEKSI; En siis väitä että joku teistä kirjoittelijoista olisi jokin tuollainen mainitsemani "sekopää"; tarkoitin vain noin yleisesti, koskapa kaikilla ns. avoimilla foorumeilla löytyy monenmoista huulenheittäjää ja provokaattoria..!

Kuin puhuisit minun suulla... olen 46v ja jäin n3kk sitten leskeksi. Olin 17v kun tapasin mieheni. Pitkä yhteinen taival takana ja kolme lasta, lähes aikuisia jokainen. Olen kuin puulla päähän lyöty ja nyt tullut tunne että tunsinko häntä lainkaan. .. sain tietää hänen tehneen velkaa valtavasti. .. en ole tiennyt, en niitä aiheuttanut mutta nyt joudun ne hoitamaan. Tuntuu kuin en olisi pystynyt tai saanut surra. Yritän uskoa ja luottaa huomiseen ja tulevaan että joskus vielä saisin olla onnellinen. Koen olevani vielä nuori nainen mutta leskenä ei tosiaan ole helppoa ja mitään apua ei sa mistään ja enää ei tunne edes olevansa nainen... minusta on tullut monelle jokin kolmas persoona. Yritetään jaksaa kaikesta huolimatta :-)

Halausta kaipaava kirjoitti:

Kuin puhuisit minun suulla... olen 46v ja jäin n3kk sitten leskeksi. Olin 17v kun tapasin mieheni. Pitkä yhteinen taival takana ja kolme lasta, lähes aikuisia jokainen. Olen kuin puulla päähän lyöty ja nyt tullut tunne että tunsinko häntä lainkaan. .. sain tietää hänen tehneen velkaa valtavasti. .. en ole tiennyt, en niitä aiheuttanut mutta nyt joudun ne hoitamaan. Tuntuu kuin en olisi pystynyt tai saanut surra. Yritän uskoa ja luottaa huomiseen ja tulevaan että joskus vielä saisin olla onnellinen. Koen olevani vielä nuori nainen mutta leskenä ei tosiaan ole helppoa ja mitään apua ei sa mistään ja enää ei tunne edes olevansa nainen... minusta on tullut monelle jokin kolmas persoona. Yritetään jaksaa kaikesta huolimatta :-)

Lue lisää

minulla 3.7.tasan 7kuukautta,kun jäin leskesksi.olis tullu 20 vuotta täyteen sykysyllä.ei niitä muistoja noin vaan lakaista maton alle vaan aikanaan ne vain haalistuu mutta ei koskaan unhodu.sinä olet samassa tilanteesa kuin minä,olen ihan yksin.kyllä sinä olet nuori nainen.mutta meillä on kummallakin tämä älytön taakka kannettavana.kyllä tässä on pakko jaksaa,vaikka olemme kumpiki lujilla.niin hyvää kesä jatkoa sinulle.kirjoittele jos haluat.

or59 kirjoitti:

minulla 3.7.tasan 7kuukautta,kun jäin leskesksi.olis tullu 20 vuotta täyteen sykysyllä.ei niitä muistoja noin vaan lakaista maton alle vaan aikanaan ne vain haalistuu mutta ei koskaan unhodu.sinä olet samassa tilanteesa kuin minä,olen ihan yksin.kyllä sinä olet nuori nainen.mutta meillä on kummallakin tämä älytön taakka kannettavana.kyllä tässä on pakko jaksaa,vaikka olemme kumpiki lujilla.niin hyvää kesä jatkoa sinulle.kirjoittele jos haluat.

Lue lisää

Eihän niiden muistojen onneksi tarvi unohtuakaan, onhan pitkä taival yhteistä tietä takana... Mua ihmetyttää monien tuttujen ja ystävien käytös, eihän me itse olla miksikään muututtu tms vaikka leskiä ollaan, kyllä yhteyttä voi pitää samoin kuin ennenkin. . Nyt pieni pelko itselläni kun perunkirjotus ovella, tuleeko vielä jotain ikävää tietoa tai muuta kuraa sieltä tietoon. Kun pystyisi vähitellen kääntää uuden lehden ja etsii uutta kotia.. nyt kaikki kulkee tässä samassa sumussa ja ajatuksissa pyörii vain vastoinkäymiset joita kohtaan ja joudun maksaa ja hoitaa. Mutta kaikista näistä huolimatta en anna periksi vaan uskon että aurinko paistaa vielä vähän joskus tännekin. .

Halausta kaipaava kirjoitti:

Kuin puhuisit minun suulla... olen 46v ja jäin n3kk sitten leskeksi. Olin 17v kun tapasin mieheni. Pitkä yhteinen taival takana ja kolme lasta, lähes aikuisia jokainen. Olen kuin puulla päähän lyöty ja nyt tullut tunne että tunsinko häntä lainkaan. .. sain tietää hänen tehneen velkaa valtavasti. .. en ole tiennyt, en niitä aiheuttanut mutta nyt joudun ne hoitamaan. Tuntuu kuin en olisi pystynyt tai saanut surra. Yritän uskoa ja luottaa huomiseen ja tulevaan että joskus vielä saisin olla onnellinen. Koen olevani vielä nuori nainen mutta leskenä ei tosiaan ole helppoa ja mitään apua ei sa mistään ja enää ei tunne edes olevansa nainen... minusta on tullut monelle jokin kolmas persoona. Yritetään jaksaa kaikesta huolimatta :-)

Lue lisää

Moikka