Miten kestäisin ilkeät ulkonäkökommentit?

Ruma ja surullinen

Olisiko jotain vinkkiä, miten kestää sen kivun, ettei ole mikään ihannenainen? Tunnen olevani hyvin haavoittuvainen kaikille ulkonäköäni koskeville kielteisille kommenteille. Ne satuttavat syvästi ja tunnen usein surua ulkonäköni takia. Niin, todellakin: tunnen oloni usein surulliseksi ulkonäköni takia. Kunpa minulla olisi jokin kuori, jonka läpi ei olisi niin helppo haavoittaa.

Sanotaan, ettei ulkonäkö merkitse kaikkea, että luonne yms. ratkaisevat... No, kertokaa sitten, miten pystyisin sivuuttamaan seuraavan ulkonäköäni koskevan ikävän kommentin.

Viimeksi kuulin lyhyistä sääristäni. Menin tällä viikolla yks päivä ratikkaan ja istuin vapaaseen paikkaan, se oli jotain naista vastapäätä. Muita siinä ei istunut. Nainen kumartui hieman puoleeni ja sanoi jotain "anteeksi, mutta minun on pakko kertoa tämä; tuo mies joka tästä juuri lähti tästä sanoi, että ei tuonkaan tytön olisi kyllä kannattanut hametta päälleen panna".


Nainen oli 45-55 -vuotias, mies samanikäinen tai hieman vanhempi. Ihan aikuisia ihmisiä siis, tavallisen näköisiä. Ja naisen oli ihan "pakko" kertoa minulle miehen ilkeydestä? Olin tyrmistynyt enkä osannut sanoa mitään. Vaihdoin vain paikkaa. Itku oli todellakin kurkussa. Ja olen nyt myöhemmin monesti jo itkenyt asian takia. Tiedänhän minä itse olevani ruma, ei siitä olisi tarvetta sanoa.

Ei minulla mitkään säihkysääret ole. Hyvin lyhyet ovat. Olen lyhyt muutenkin (162 cm). En tiennyt olevani niin äärimmäisen ruma, että hameen käyttö on minulta kokonaan kielletty.

Olen itkenyt ja itkenyt ja ollut surullinen. Tuntuu pahalta olla ruma. En ole muutenkaan mikään kaunotar. En ole koskaan kuvitellut olevani.

Miesten ilkeät kommetit ovat minulle hyvin tuttuja. Aikaisemmin en ollutkaan kuullut noita naisen suusta.
Miehet ovat sanoneet minulle esim. että "en olisi tullut muuten luoksesi, mutta olin niin humalassa". Arvatkaa sattuiko se todella. Ja sattuu yhä. Miksi miesten pitää olla niin ilkeitä?

Sattuu, sattuu ja sattuu. Pelkään noita kommentteja. Olen varsin arka miesten suhteen. Mitä teen että kestäisin paremmin, että sattuisi vähemmän. En kuitenkaan ole mikään teini enää, vaan 27-vuotias. Mutta ulkonäköni ja rumuuteni satuttavat minua syvästi.

Mitä te muut rumat naiset teette? Oletteko saaneet jotenkin kasvatettua paksumman nahkan, panssarin? Minä tunnen itseni ulkonäkökommenttien suhteen araksi ja satutetuksi kuin olisin joku 16-vuotias.

Entä te ilkeät miehet (ja naiset), mikä on se nautinto jonka te kommenteistanne saatte?

95

4574

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Reidar Ylermi

      Hyi hyi. Jotenkin tuntuu aina ikävälle jos ihminen sanoo itseään rumaksi. Oletkohan oikeasti nyt niin ruma sittenkään? Liian lyhyt et ainakaan ole. Koeta löytää itsevarmuutta (helppoa sanoa joo), mutta tärkeää olisi ettei määrittele ja arvioi itseään muiden kautta, vaan hyväksyy itsensä. Tarkoittikohan se nainenkaan oikeasti mitään pahaa sillä? Luultavasti vaan halusi uskoutua että olipas tyhmä kommentti tuolta mieheltä.

      • Regina Linnanhemmo

        itse olen havainnut, että monilla ihmisillä on tarve purkaa omaa pahaa oloaan ilkeilemällä muille. Kyseisen mamman tapauksessa on syyksi riittänyt varmaan ilkeilyn kohteen nuoruus ja raikkaus.
        Jos hän ei olisi kommentillaan halunnut loukata, niin kaipa hän olisi osannut kertoa pointtinsa oikein tai ihan pitää vaikkapa suunsa kiinni.

        On näitä tullut vastaan, milloin mitäkin sanotaan tai kommentoidaan.

        Nämä ihmiset ovat ihan keskinkertaisen näköisiä ja oloisia, tavallisia "fiksuja" ihmisiä. Varmaan juuri niitä jotka kahvipöytäkeskusteluissaan jaksavat lässyttää positiivisuudesta kiillottaakseen omaa kilpeään. Sieltä muffinsin äärestä onkin sitten mukava lähteä levittämään ympärilleen paskaa ja pahaa mieltä niin jaksaa taas omia pimeitä kohtiaan paremmin..

        Minuun kun törmäävät nykyään, niin saattavat saada nenilleen oikein kunnolla. Julkisesti nolaan mikäli suinkin pystyn. Ennen vain häkellyin.
        Hauskaa on ollut, oikein välillä odotan kohtaamista!
        Kaikista meistä löytyy vikoja, myös näistä huomauttelijoista. Mikäs sen mukavampaa kuin kertoa se heille ihan vastavuoroisena palveluksena.

        Aloittaja hyvä, opi näkemään näiden ihmisten typeryys ja anna itsellesikin lupa olla ihan yhtä typerä.Älä kuitenkaan itse aloita, niin typeräksi ei kannata kenenkään itseään alentaa.


      • Ruma ja surullinen
        Regina Linnanhemmo kirjoitti:

        itse olen havainnut, että monilla ihmisillä on tarve purkaa omaa pahaa oloaan ilkeilemällä muille. Kyseisen mamman tapauksessa on syyksi riittänyt varmaan ilkeilyn kohteen nuoruus ja raikkaus.
        Jos hän ei olisi kommentillaan halunnut loukata, niin kaipa hän olisi osannut kertoa pointtinsa oikein tai ihan pitää vaikkapa suunsa kiinni.

        On näitä tullut vastaan, milloin mitäkin sanotaan tai kommentoidaan.

        Nämä ihmiset ovat ihan keskinkertaisen näköisiä ja oloisia, tavallisia "fiksuja" ihmisiä. Varmaan juuri niitä jotka kahvipöytäkeskusteluissaan jaksavat lässyttää positiivisuudesta kiillottaakseen omaa kilpeään. Sieltä muffinsin äärestä onkin sitten mukava lähteä levittämään ympärilleen paskaa ja pahaa mieltä niin jaksaa taas omia pimeitä kohtiaan paremmin..

        Minuun kun törmäävät nykyään, niin saattavat saada nenilleen oikein kunnolla. Julkisesti nolaan mikäli suinkin pystyn. Ennen vain häkellyin.
        Hauskaa on ollut, oikein välillä odotan kohtaamista!
        Kaikista meistä löytyy vikoja, myös näistä huomauttelijoista. Mikäs sen mukavampaa kuin kertoa se heille ihan vastavuoroisena palveluksena.

        Aloittaja hyvä, opi näkemään näiden ihmisten typeryys ja anna itsellesikin lupa olla ihan yhtä typerä.Älä kuitenkaan itse aloita, niin typeräksi ei kannata kenenkään itseään alentaa.

        Juuri se tyrmistytti minua, että kyseinen nainen oli hyvin asiallisen ja fiksun näköinen, keski-ikäinen tai vanhempi siis aikuinen ihminen ja sekin, että hän oli itse nainen. Ilmeestä tuli selväksi, että hän tunsi jonkinlaista ilkeää mielihyvää. Varsinainen noita-akka todellakin!


      • kummallisia ihmisiä
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        Juuri se tyrmistytti minua, että kyseinen nainen oli hyvin asiallisen ja fiksun näköinen, keski-ikäinen tai vanhempi siis aikuinen ihminen ja sekin, että hän oli itse nainen. Ilmeestä tuli selväksi, että hän tunsi jonkinlaista ilkeää mielihyvää. Varsinainen noita-akka todellakin!

        Siis tuollaiset noita-akat ovat kuvottavia. Ehkä tämä laukoja oli vaikka persoonallisuushäiriöinen katkera ilkimys. Jätä omaan arvoonsa tuollaiset kommentit. Joillakin ihmisillä, varsinkin vanhoilla, on sellainen käsitys, että vain ihan säihkysääret ovat kyllin kauniit näytettäviksi. Hassu käsitys. Ja tosi kauniita sääriä on todella vähän.


    • kommenteista, sillä

      Unelmiesi prinssi odotta sinua jossain! Olen siitä aivan varma! Ehkä hän on niin ujo ettei uskalla lähestyä sinua!

    • AntiGraceKelly

      1) Kuka pitää näillä pakkasilla hametta?
      2) Ei kai kukaan puhu noin: "Anteeksi, mutta minun on pakko kertoa tämä; tuo mies sanoi juuri ja blaa blaa blaa"
      3) Mitä jos mies tarkoitti vaikka sitä, ettei kyllä näin pakkasilla olisi tuonkaan kannattanut hametta laittaa? Miksi automaattisesti otat sen niin, että sinulla on liian lyhyet sääret, kun ei hän maininnut sääristäsi yhtään mitään.
      4) Mitä jos humalassa sinulle juttelemaan tullut mies tarkoitti sen niin päin, että olet niin viehättävän näköinen, ettei hän uskalla tulla kuin humalassa sinulle juttelemaan?
      5) Tekstistäsi paistaa, että sinulla on huono itsetunto, enkä usko, että olet niin ruma kuin väität.

      Mulle on sanottu mm. seuraavaa: "Sulla on hassut jalat, ihan kuin sammakolla" "Vittu sä oot ihan koiran näköinen!" "Sä olisit kyllä liian ruma sairaanhoitajaksi" (yks "huumoriveikko", piti muka olla hauska kommentti) "Sä näytät tylsältä ilman meikkiä". Näiden omien kokemusteni perusteella nuo sinulle sanonotut ei, sori vaan, kuulostaneet niin pahoilta. Niin että miten olen selvinnyt näistä? On nuo aikansa kaihertaneet, mutta sitten olen suhtautunut vähän huumorilla ja keskittynyt vahvempiin puoliini, joko ulkonäöllisiin (mulla on mm. ihan nätit kädet, huulet ja hiukset, vaikka muuten liian ruma sammakon ja koiran risteytys olenkin) tai muihin. Ei me kaikki voida valitettavasti olla Grace Kellyjä, mutta meistä löytyykin sitten muita ominaisuuksia, joita ei niistä kaikista kaunottarista löydykään.

      • Ruma ja surullinen

        1) Minä. Hameita on monenlaisia, villakankaisiakin. Sukkahousut ja legginsit on keksitty.
        2) Niin se nainen todelakin puhui.
        3) Ei se pakkasiin liittynyt eikä ollut mikään erityisen kylmä päivä.
        4) Ei tarkoittanut. Ihmisten ilmeetkin ja muu olemus kertovat paljon. Ei näitä nyt tarvitse ruveta vääntelemään ja keksimään ihmeellisiä selityksiä. Arkijärki riittää.
        5) Itsetuntoni on huono. Siksi kysyinkin, miten saisin kuoren itselleni, etten olisi niin haavoittuvainen ulkonäkökommenteille. Olen kyllä ruma, minulle on usein sanottu kielteisiä ulkonäköhuomautuksia (miksi ihmeessä niitä pitää sanoa toisella ihmiselle?!)

        Minä nyt vain en ole yhtä kovapintainen kuin sinä. Tahtoisin kyllä olla. Sinä olet varmaan ollut aina tuollainen kovanahka?


      • Reidar Palmupuu
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        1) Minä. Hameita on monenlaisia, villakankaisiakin. Sukkahousut ja legginsit on keksitty.
        2) Niin se nainen todelakin puhui.
        3) Ei se pakkasiin liittynyt eikä ollut mikään erityisen kylmä päivä.
        4) Ei tarkoittanut. Ihmisten ilmeetkin ja muu olemus kertovat paljon. Ei näitä nyt tarvitse ruveta vääntelemään ja keksimään ihmeellisiä selityksiä. Arkijärki riittää.
        5) Itsetuntoni on huono. Siksi kysyinkin, miten saisin kuoren itselleni, etten olisi niin haavoittuvainen ulkonäkökommenteille. Olen kyllä ruma, minulle on usein sanottu kielteisiä ulkonäköhuomautuksia (miksi ihmeessä niitä pitää sanoa toisella ihmiselle?!)

        Minä nyt vain en ole yhtä kovapintainen kuin sinä. Tahtoisin kyllä olla. Sinä olet varmaan ollut aina tuollainen kovanahka?

        Minäkin pidin epävarmana teininä itseäni rumana - oli jotain koulukiusaustakin taustalla liittyen suuriin hampaisiini. Nykyään n. 10 vuotta teiniaikojen jälkeen, pidän itseäni jopa aika hyvännäköisenä. Kas kummaa, miten se mieli muuttuu, ja nykyään saan vastakkaiselta sukupuoleltakin positiivista huomiota, joka jäi teininä saamatta, kun hartiat lysyssä tunsin oloni kurjaksi. Saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta kyllä se on aika paljon oman pään sisällä se rumuus. Hyvä itsetunto ja se että pitää itsestään huolta kunnon ja ulkonäön osalta kaunistaa huomattavasti vaikka olisi minkälainen perunanenä tms. Helppo tietysti sanoa näin, tiedän että toiset ihmiset on paljon herkempiä kuin toiset ja pienikin negatiivinen kommentti masentaa pitkäksi aikaa, mutta kannattaa silti tehdä työtä itsensä eteen ja sivuuttaa idioottien kommentit. Se itsevarmuus saattaa löytyä työstä, harrastuksista tai muusta sellaista, jossa kokee olevansa hyvä. Olennaista on että on muita kiinnostuksen kohteita ja pyrkimyksiä kuin tarve miellyttää muita.


      • Herkkä poika
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        1) Minä. Hameita on monenlaisia, villakankaisiakin. Sukkahousut ja legginsit on keksitty.
        2) Niin se nainen todelakin puhui.
        3) Ei se pakkasiin liittynyt eikä ollut mikään erityisen kylmä päivä.
        4) Ei tarkoittanut. Ihmisten ilmeetkin ja muu olemus kertovat paljon. Ei näitä nyt tarvitse ruveta vääntelemään ja keksimään ihmeellisiä selityksiä. Arkijärki riittää.
        5) Itsetuntoni on huono. Siksi kysyinkin, miten saisin kuoren itselleni, etten olisi niin haavoittuvainen ulkonäkökommenteille. Olen kyllä ruma, minulle on usein sanottu kielteisiä ulkonäköhuomautuksia (miksi ihmeessä niitä pitää sanoa toisella ihmiselle?!)

        Minä nyt vain en ole yhtä kovapintainen kuin sinä. Tahtoisin kyllä olla. Sinä olet varmaan ollut aina tuollainen kovanahka?

        "miksi ihmeessä niitä pitää sanoa toisella ihmiselle?!"

        Ne kertovat sanojan huonosta olosta itsensä kanssa. Ei kukaan rakastava, hyvinvoiva, elämään tyytyväinen ihminen sano niin toiselle. Muista: nämä sanojat kärsivät todennäköisesti itse huonosta itsetunnosta, tai kärsivät muutoin.

        Terve, rakastava ihminen ei halua haavoittaa. Hän ei saa siitä mitään, hän ei tarvitse sitä. Pahoinvoiva ihminen taas...

        Voimia sinulle! Pituuteesi sinun nyt on ihan turha takertua, olet ihanan mittainen, pienet naiset ovat naisellisia! Ja muutoinkin olet varmasti ns. persoonallisen näköinen - johonkuhun kolahdat vielä ja lujaa..

        Jaksamisia, koita olla pyörimättä liikaa noissa ajatuksissasi. Et ole ruma.


      • whatevaaa...

        niinpä. minäkin olin hyvin tyytymätön omaan ulkonäkööni nuorempana, kunnes opin ehostamaan itseäni.
        minulle on mm. sanottu, että minulle on iso pää, kasvoni punottavat kamalasti, tissini ovat rumat, minulla on oudot varpaat, näytän siltä kuin olisin raskaana, sormeni ovat oudot jne. nykyään kuulen lähinnä kehuja ulkonäöstäni.
        olen kokoa xs ja ulkonäöllisesti täysin tyytyväinen itseeni. jos jokin asia ei miellytä, korjaan sen meikillä ja vaatteilla.


    • "Miksi miesten pitää olla niin ilkeitä?"
      Ei me kaikki olla, olet liikkunut väärässä seurassa.

      Minä en ole omaa ikäistäni normaalia ihmistä joka olisi ulkoisesti ruma niin nähnyt missään. Yhden asian olen huomannut kun joku toinen on sanonut että se on ruma, niin ei ole kyllä mielestäni. Eli tämä asia on mielipidekysymys, ei siitä kannata välittää.
      Tosin sisäisesti rumia eli huonoja tapoja/käytöstä omaavia olen kyllä nähnyt melkolailla, mutta se ei liity tähän asiaan.

      Kannattaa keskittyä huolehtimaan itse itsestäsi, ei noista jotka tuommoista sanovat niin kannata välittää yhtään mitään.

    • Cloetta..

      on valinta. Itsesääliin vaipuminen on onnistunut sinulta hyvin, jos nyt jotain positiivista tilanteestasi on sanottava. Muutoin voisit kysyä itseltäsi ja vastata: mitä merkitystä on sillä, mitä joku ventovieras tai vaikka tuttukin ajattelee ukonäöstäsi? Et sinä voi muuksi muuttua.

      Minakin yritettiin aiksemmin saada ruman muottiiin. Oma äitini muistutteli vähän väliä ulkonälstäni ja nimenomaan negatiivisesti. Vuosia luulin olevani ruma kunnes sitten tajusin, että olen aivan tavallinen ja jonkun mielestä, kuten mieheni., jopa kaunis.

      Olet nyt aivan liiaksi keskittynyt valittamiseen ja vaikertamiseen. On muitakin vaihtoehtoja, mutta sinä päätät!

      • Ruma ja surullinen

        Ei tässä mistään erityisestä itsesäälistä ole kyse. Normaalista ihmisestä tuntuu pahalta, jos jonkun ihan varta vasten kommetoitava toisen ihmisen ulkonäköä negatiivisesti.

        Yksi ratkaisu ongelmaani, mielen pahoittamiseen ja suruun ulkonäköni negatiivisten kommentoijien takia, olisi olla täysin tunteeton ja piittaamaton... Pystyisinkö muuttumaan sellaiseksi? Entä haluaisinkohan olla ihan täysin tunteeton ihminen, sellainen jolle ei ole "merkitystä sillä, mitä joku ventovieras tai tuttu ajattelee ulkonäöstä". (Onko sellaisia ihmisiä?)

        Noin kylmät ja kovat ihmiset taitavat olla niitä samoja, jotka katsovat asiakseen kommetoida muiden ulkonäköä kielteisesti. Eihän tavallinen tai empatiaan kykenevä sellaisia kommentoi ihan vain ilkeyden takia.


      • Toinen Cloetta..
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        Ei tässä mistään erityisestä itsesäälistä ole kyse. Normaalista ihmisestä tuntuu pahalta, jos jonkun ihan varta vasten kommetoitava toisen ihmisen ulkonäköä negatiivisesti.

        Yksi ratkaisu ongelmaani, mielen pahoittamiseen ja suruun ulkonäköni negatiivisten kommentoijien takia, olisi olla täysin tunteeton ja piittaamaton... Pystyisinkö muuttumaan sellaiseksi? Entä haluaisinkohan olla ihan täysin tunteeton ihminen, sellainen jolle ei ole "merkitystä sillä, mitä joku ventovieras tai tuttu ajattelee ulkonäöstä". (Onko sellaisia ihmisiä?)

        Noin kylmät ja kovat ihmiset taitavat olla niitä samoja, jotka katsovat asiakseen kommetoida muiden ulkonäköä kielteisesti. Eihän tavallinen tai empatiaan kykenevä sellaisia kommentoi ihan vain ilkeyden takia.

        Aidosti tunteellinen ihminen ei pyöriskele vain omissa tuntemuksissaan. On tylsää ja typerää ajatella, että vain heikot ja toisten mielyttämiseen taipuvaiset olisivat herkkiä, usein se on juuri päin vastoin. Omaan napaa tujoittaminen ja toisten ihmisten syyttely omista tuntemuksistaan on hyvin tunteetonta ja itsekästä.

        Kyllä toisten ihmisten kommentteja ja ajatuksia voi pohtia mutta kuinka suuren merkityksen niille antaa , se on toinen juttu.
        Ulkonäkösi tuntuu olevan itsellesi turhan suuri asia; onkohan se toisille noin suuri. Loppujen lopuksi keräät vain sympatiaa ja sääliä, olisitkohan jopa narsisti?


      • Ruma ja surullinen
        Toinen Cloetta.. kirjoitti:

        Aidosti tunteellinen ihminen ei pyöriskele vain omissa tuntemuksissaan. On tylsää ja typerää ajatella, että vain heikot ja toisten mielyttämiseen taipuvaiset olisivat herkkiä, usein se on juuri päin vastoin. Omaan napaa tujoittaminen ja toisten ihmisten syyttely omista tuntemuksistaan on hyvin tunteetonta ja itsekästä.

        Kyllä toisten ihmisten kommentteja ja ajatuksia voi pohtia mutta kuinka suuren merkityksen niille antaa , se on toinen juttu.
        Ulkonäkösi tuntuu olevan itsellesi turhan suuri asia; onkohan se toisille noin suuri. Loppujen lopuksi keräät vain sympatiaa ja sääliä, olisitkohan jopa narsisti?

        Aika ilkeää tekstiä. Ja suhteetonta. Ei ole olemassa vain ääripäät eli vain sellaisia jotka eivät tunne mitään tai sellaisia jotka haluavat vain miellyttää toisia. Väliin sopii monenmoista normaalia.

        Se jos sanoo, että tuntuu pahalta, jos toinen ihminen kommentoi negatiivisesti ulkonäköä, ei ole mitään "toisten ihmisten syyttelyä omista tuntemuksistaan". Normaaleista ihmisisistä sellainen vain tuntuu ikävältä. Ilkeyttään kommentoivat eivät tätä tietenkään tajua, eiväthän he muuten olisi sellaisia.

        "Narsisti" on nykyajan muotisana, jota ei niin kovin älykkäät ihmiset mielellään viljelevät sinne sun tänne, kun haluavat sanoa jotain "suurta ja pahaa". Lapsellista.


      • toinen ilkeilijä
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        Aika ilkeää tekstiä. Ja suhteetonta. Ei ole olemassa vain ääripäät eli vain sellaisia jotka eivät tunne mitään tai sellaisia jotka haluavat vain miellyttää toisia. Väliin sopii monenmoista normaalia.

        Se jos sanoo, että tuntuu pahalta, jos toinen ihminen kommentoi negatiivisesti ulkonäköä, ei ole mitään "toisten ihmisten syyttelyä omista tuntemuksistaan". Normaaleista ihmisisistä sellainen vain tuntuu ikävältä. Ilkeyttään kommentoivat eivät tätä tietenkään tajua, eiväthän he muuten olisi sellaisia.

        "Narsisti" on nykyajan muotisana, jota ei niin kovin älykkäät ihmiset mielellään viljelevät sinne sun tänne, kun haluavat sanoa jotain "suurta ja pahaa". Lapsellista.

        "jota ei niin kovin älykkäät ihmiset mielellään viljelevät sinne sun tänne"

        Katsoppas, nyt sanoit ilkeästi tuolle edelliselle, niin helppoa se on!


      • pottunokkainen
        Toinen Cloetta.. kirjoitti:

        Aidosti tunteellinen ihminen ei pyöriskele vain omissa tuntemuksissaan. On tylsää ja typerää ajatella, että vain heikot ja toisten mielyttämiseen taipuvaiset olisivat herkkiä, usein se on juuri päin vastoin. Omaan napaa tujoittaminen ja toisten ihmisten syyttely omista tuntemuksistaan on hyvin tunteetonta ja itsekästä.

        Kyllä toisten ihmisten kommentteja ja ajatuksia voi pohtia mutta kuinka suuren merkityksen niille antaa , se on toinen juttu.
        Ulkonäkösi tuntuu olevan itsellesi turhan suuri asia; onkohan se toisille noin suuri. Loppujen lopuksi keräät vain sympatiaa ja sääliä, olisitkohan jopa narsisti?

        Sinunlaisesi ihmiset käyttäytyvät kuin sudet haistaessaan haavoittuvan ihmisen.

        Älä aloituskommentin kirjoittaja välitä noista. Ilkeitä ihmisiä on kaikkialla, niin kaduilla, kahvipöydässä kuin netissä.

        Jotain suojaa haavoittuvuudellesi kyllä tarvitsisit. Jollain ihmekontilla parempi itsetunto. En tiedä mikä se konsti olisi. Mieti hyviä puoliasi? Onko kukaan koskaan sanonut jotain positiivista ulkonäöstäsi? Huumori? Mieti että mieluummin vaikka hirviön näköinen kuin ilkeä ja tyhmä ihminen.


      • Kolmas kerta...
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        Aika ilkeää tekstiä. Ja suhteetonta. Ei ole olemassa vain ääripäät eli vain sellaisia jotka eivät tunne mitään tai sellaisia jotka haluavat vain miellyttää toisia. Väliin sopii monenmoista normaalia.

        Se jos sanoo, että tuntuu pahalta, jos toinen ihminen kommentoi negatiivisesti ulkonäköä, ei ole mitään "toisten ihmisten syyttelyä omista tuntemuksistaan". Normaaleista ihmisisistä sellainen vain tuntuu ikävältä. Ilkeyttään kommentoivat eivät tätä tietenkään tajua, eiväthän he muuten olisi sellaisia.

        "Narsisti" on nykyajan muotisana, jota ei niin kovin älykkäät ihmiset mielellään viljelevät sinne sun tänne, kun haluavat sanoa jotain "suurta ja pahaa". Lapsellista.

        ruma, surullinen ja ilkeä. Narsisti ei ole muotisana vaan oikea määritelmä tietyntyyppisille ihmisille. Onneksi se onmääritelty ja asiasta puhutaan. Mutta taisi toisen Cloettan analyysi osua aika oikeaan, päätellen sinun reaktiostasi, joka ilkeä ja syyllistävä.

        Mutta näinhän se menee....


      • tunteva ponteva
        Toinen Cloetta.. kirjoitti:

        Aidosti tunteellinen ihminen ei pyöriskele vain omissa tuntemuksissaan. On tylsää ja typerää ajatella, että vain heikot ja toisten mielyttämiseen taipuvaiset olisivat herkkiä, usein se on juuri päin vastoin. Omaan napaa tujoittaminen ja toisten ihmisten syyttely omista tuntemuksistaan on hyvin tunteetonta ja itsekästä.

        Kyllä toisten ihmisten kommentteja ja ajatuksia voi pohtia mutta kuinka suuren merkityksen niille antaa , se on toinen juttu.
        Ulkonäkösi tuntuu olevan itsellesi turhan suuri asia; onkohan se toisille noin suuri. Loppujen lopuksi keräät vain sympatiaa ja sääliä, olisitkohan jopa narsisti?

        Kuules nyt Toinen Cloetta, aika töykeää tekstiä. Et taida tietää mitään siitä, miltä tuntuu, jos tuntee itsensä rumaksi. Ei aloittaja varmastikaan pyöriskele omissa tuntemuksissaan, mutta totta kai jokainen loukkaantuu, jos päin naamaa tullaan heittämään tuollaista skeidaa. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toiselle noin, ei sinullakaan. Jos minä olisin ollut se, jolle oltaisiin sanottu noin, olisin vissiin heittänyt takaisin jotain todella rumaa. En todellakaan kuuntele tuollaista. Itsestä pitää pitää huolta ja osoittaa kaikille, että tässä ei ole mikään likasanko. Kyllä tähän maailmaan sairaita kommentoijia mahtuu, katkeria ämmiä ja ukkoja. Voi että olisinpa ollut kuulemassa. Oikein kihelmöittää, mitä olisinkaan keksinyt. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.


    • vaahtokoarrki

      se saa itsensä tuntemaan paremmaksi... eli siis ihmiset, jotka arvostelevat tuntevat itsensä jollain tavalla huonoksi, koska heillä on tarve tuntea itsensä paremmaksi. Kuitenkaan ihmiset eivät aina ole ilkeitä vaikka arvostelevat muita. Vasta silloin se on ilkeää, kun ei välitetä siitä vaikka se satuttaisi jotakuta. Esimerkkisi mies ei välttämättä ollut ilkeä, hän ei kuitenkaan sanonut asiaa päin naamaa. Tässä tapauksessa asiasta kertonut nainen oli ilkeä ja heikkoitsetuntoinen (tai tyhmä)

      • joujou4

        Olen kylläkin eri mieltä. Ääneen lausuttu negatiivinen kommentti on ilkeilyä. Jos kommenttia ei olisi KUKAAN kuullut niin se onkin toinen juttu..Puun kaatuminen metsässä.. Ilkeilyä on myös selän takana muiden ihmisten kanssa puhua toisesta negatiiviseen sävyyn.


    • Ruma ja surullinen

      Jotenkin vain pitäisi olla piittaamatta ilkeistä ulkonäkökommenteista. Tai keksiä valmiiksi varastoon mitä tuolliaisisa tilanteissa voisi sanoa. En ole osannut sanoa mitään, tilanteet ovat olleet jotenkin mykiistäviä. Ei ne mitään keskustelutilanteita ole olleet. Joku (tuntematon) vain yhtäkkiä sanoo jotain kielteistä ulkonäöstä.

      Pitäisikö niihin vastata samalla mitalla, sanoa jotain kielteistä kommentoijan ulkonäöstä? Se tuntuu minusta kyllä vastenmieliseltä.

      Jos tulee mieleen, kertokaa lauseita joita voisin sanoa tuollaisissa tilanteissa, valitsisin aina yhden lauseen vain tilanteeseen... Esim. känniselle miehelle, pirulliselle sukulaisämmälle, tuntemattomalla fiinisti pukeutuneelle naiselle. Opettelen ne ulkoa!

      • 12345678redfgh

        minun mielestäni fiksuinta olisi ohittaa nuo tilanteet viileästi eli jätä vastaamatta. Varsinkin jos se ei tule luontevasti se kuulostaa hölmöltä ja antaa huonon kuvan sinusta.


      • joujou4
        12345678redfgh kirjoitti:

        minun mielestäni fiksuinta olisi ohittaa nuo tilanteet viileästi eli jätä vastaamatta. Varsinkin jos se ei tule luontevasti se kuulostaa hölmöltä ja antaa huonon kuvan sinusta.

        Mielestäni on huomattavasti parempi sanoa takaisin jotain yhtä ilkeää. Ja nimenomaan keksi niitä varastoon. Jos ei mtn muuta keksi niin heitä joku klisee.. haistattelu. Näin ainakin ihminen huomaa ettei ole sopivaa kommentoida negatiivisesti toisen ulkonäköä.


    • kipuajatuskaa

      Varmaan seuraava askel kannattaisi olla se että itse hyväksyisit ulkonäkösi? Unohda mitä muut ajattelevat ja katso itseäsi rehellisesti. Huomaat ehkä ettet ole ollenkaan ruma. Itse nimittäin sain kuulla olevani ruma ja uskoin sen ja ajattelin itsekin niin, kunnes katsoin rehellisesti peilistä. Pidin itseäni jopa kauniina. Harmi vaan etteivät muut näe sitä.

      Sen jälkeen on helpompi kohdata ilkeät kommentit.

    • Ex-ruma

      Kyllä se vaan niin on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Voi olla, että sulla Ruma ja surullinen on huono itsetunto - ei, sullahan on pakko olla. Ja onko ihmekään? Ei noiden asioiden kuuleminen voi kenestäkään olla miellyttävää, jatkuvalla syötöllä varsinkaan. Luulenpa, että kauneimmankin ihmisen päässä alkaisi murentua, jos saisi paskaa niskaansa koko ajan.

      Ja siitähän tässä onkin mielestäni kysymys. Kuka on kaunis? Mikä helvetin "kaunis ihminen"? Kauneus ei ole mikään simppeli juttu, siihen vaikuttaa mm. historialliset käsitykset kauneudesta, televisio muu media, naiskuva siinä kulttuurissa missä elää, jne. jne. blaa blaa blaa... kyllä te tiedätte. Kauneuteen liittyy valtaa, siihen liittyy valtavasti rahaa ja bisnestä ja niin edespäin. Tää nyt saattaa tuntua hirveeltä jeesustelulta, mutta joskus on ihan hyvä miettiä asioita myös monimutkaisesti. Se, kuka on ruma tai ketä kutsutaan rumaksi, on aikamoista valtapeliä. Naisilta myös odotetaan kauneutta, edelleen. Nykyään saa tietysti olla myös älykäs ja koulutettu, mutta ei se kauneuden vaatimus ole mihinkään kadonnut. Jatkuva tarve olla kaunis, viehättävä, seksikäs ja silleen tekee naisista aivan valtavan avuttomia. Aina vain toisarvoisia, kauniita kukkasia ikkunalaudalla. Kattokaa miehiä, ne vaan menee ja tekee! Vau.

      Ei saa nyt käsittää väärin. Kaunis nainen ei ole aina avuton. Nainen, joka haluaa olla kaunis, ei ole avuton. Sanonpahan vain, että kauneus ei ole viatonta. Se ei ole mikään absoluuttinen totuus, jonka jokin jumala on meille kuolevaisille taivaista pudottanut. Kauneus on vain suhteellinen käsite. Se on sotkuista peliä ja julmaa, sillä siihen liittyy niin paljon. Se on sotkuinen kasa paskaa. Siksi sitä kannattaa juosta pakoon ja lujaa. Neuvoisinkin sua vähitellen katsomaan koko juttua ihan absurdina hommana, joka ei liity sun elämään tai sun ulkonäköön millä tavalla. Sä näytät, miltä näytät. Pidä hameita, pidä vaikka olisi 30 astetta miinusta. Ratikan akalta voit kysyä, että "ai, oliko se sun mies, vai?". Miehille sanot, että "en mäkään olisi ottanut sua tänne, ellen olisi ollut niin humalassa". Ja josset keksi mitään sanottavaa, niin murise ja näytä ovea. Näytä tunteesi, ne on sun ja oikeita.

      Sun kauneutesi on vain sun juttu. Se ei kuulu kenellekään muulle. Kauneus on sitä, että on hyvä olla. Mieti asioita, joista sulle tulee hyvä olo. Pidä kiinni sun oikeudesta omiin rajoihin. Kenelläkään, EI KENELLÄKÄÄN, ole oikeutta ylittää sun rajoja, ei sanallisesti eikä fyysisesti.

      Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka arvostavat samoja asioita kuin sä. Hanki rehtejä miehiä ystäviksi, jotka kehuvat sua eikä tarvitse pelätä taka-ajatuksia. Kehu myös heitä takaisin, siitä tulee hyvä mieli :)

      Ja niin, kuka mä olen oikein neuvomaan? En tiedä, en varmasti kukaan. Kamppailen saman ongelman kanssa itsekin aika usein. Mutta sanotaanko nyt näin, että olen käynyt läpi tuon vaiheen. Edelleen on päiviä, jolloin puristelen mahaani peilin edessä ja pelkään, että kukaan mies ei koskaan kestäisi menkkafinnejäni tai herkästi sekaisin menevää vatsaani :) Sitten taas toisaalta mulla on uskomaton hymy, ketun silmät ja hassu mieli sekä kieli. Olen oppinut, että täytyy mun jollakin tavalla olla hurjan kaunis, koska kukaan ei näytä multa. Ajat tosin eivät ole helpot: mä sopisin varmasti paremmin jonnekin keskiajalle tai sadan vuoden taakse, jolloin naiset käytti korsetteja ja keräsivät hiukset kimpuksi pään päälle. Nykyään kaikki on niin vitun muovista. Mutta toisaalta entä sitten? Muotivirtaukset eivät ole mun päätettävissä. Ainoa mistä mä päätän, on mä itse.

      Hei voimia! Mä voisin melkein vaikka vannoa, että sä olet kaunis. :)

      • Ajattele vain,

        että kyseessä on sen toisen heikosta itsetunnosta johtuva kompensoimistarve, hänen oma luonteenpiirteensä, jolla on oma historiansa. Tuskin ovat välttyneet kommenteilta itsekään, ja nähtävästi ottaa ottaisi todella koville joutua itse kommentoinnin kohteeksi. Tulee siis houkutus panna vahinko kiertämään. Joku tuollainen vanha ja mahdollisesti juoppokin ukkeli saattaa kommentoida vain kääntääkseen huomion pois omasta huonoudestaan. Se on siis pelkkää feikkiesitystä. Lisäksi ne on kiinnostuneita nuorista/nuorehkoista naisista, mutta arvaavat, etteivät kelpaa, ja ovat siksi katkeria. Mieti vain, että onpa mukava kun voi valita ystävänsä ja saa tästä hyvää kokemusta tunnistaa ilkiöt vastakin. He jatkavat omaa katkeroitunutta elämäänsä (tuskin on mukavia ihmissuhteita), eivätkä edes muista sinua, älä sinäkään siis heitä. Ei sinun tarvitse kenellekään vieraalle kelvata, eiväthän tuollaisetkaan oikeasti muille kelpaa kuin turhaan suunpieksentään.


      • Ruma ja surullinen

        Kiitos kommentistasi. Siinä oli paljon fiksua.


    • Arvottaja

      Miten objektiivisia tulkintasi ovat? Ehkä mies bussissa tarkoitti, että kylmällä ilmalla ei ole järkeä käyttää hametta, tai legginsit näyttävät hirveiltä tms. Ja miten paljon hän oikeasti pystyi näkemään sääristäsi?

      Sitten tuo humalakommentti. Ehkä mies tarkoitti, että ei yleensä harrasta yhden illan juttuja ja olisi mieluummin mennyt kotiinsa, mutta oli liian humalassa. Tai häpesi jotain tekemistään ja selitteli sitä. Tai oli niin pahassa kankkusessa, että kaikki näytti ja tuntui surkealta ja hän halusi purkaa pahaa oloaan.

      Älä nyt ihmeessä itke kuviteltuja juttuja. Kirjoittamisestasi päätellen olet hyvin viehättävä, herkkä ja sympaattinen ihminen ja mitä todennäköisimmin sinulle löytyy enemmän kuin tarpeeksi ottajia - ainakin jos miehistä löytyy apinan tasoa kehittyneempiä yksilöitä. Jos joku sinuun oikeasti rakastuu, niin olet hänelle maailman kaunein ja ihanin nainen.

      Muistelen monasti naista, jonka näin jokunen kuukasi sitten kahvilassa lukemassa tieteellistä kirjaa. Kasvot olivat kai yleisen kauneuskäsityksen kannalta kuin petolinnun perse. Mutta kun hän nosti säärensä toisen päälle, sipaisi naisellisesti tukkaansa ja näytti kovin surulliselta ja yksinäiseltä, niin olin mennyttä. Varmaan ilmassa oli ainakin minun puoleltani sielujen sympatiaa, kun molemmat olimme mitä ilmeisimmin eksyneiden sielujen kerhon jäseniä. Harmittaa, kun olen niin ujo ja päästin todennäköisen elämäni naisen menemään.

      • Homoristi

        Uuh, elämäsi petolinnunperse! Kyllä olis ollu vuosisadan rakkaustarina kun olisit kertonut tälle elämäsi naiselle, miten näit hänen petolinnun persettä muistuttavan naamansa sisälle, sinne sisäiseen kauneuteen asti! "Ei mua haittaa, kulta, että sulla on toi petolinnun perse naamalla, kun sä oot muuten niin ihana."


      • Ruma ja surullinen

        Niin, olen varmastikin herkkä ja jopa herkkänahkainen; siksihän kysyin keinoja kestää kielteisiä ulkonäkökommentteja, joita aina silloin tällöin kysymättä tulee.

        Ihanaa, jos joku mies voi ihastua naiseen jonka naama on sellainen pedon pylly -tyyppinen.

        Niinhän se varmaan on, että jos jostakusta ihmisestä pitää tai jos häntä rakastaa, niin hänet näkee "kauniina" olipa kyseinen henkilö ihan minkä tahansa näköinen. Kukaan ei ole koskaan nähnyt minua sillä tavoin. Ei edes äitini, joka ne rumuuskommentoinnit minun kohdallani on aloittanut: "ei tule nättiä tyttöä", "et sinä kyllä mikään kaunotar ole" jne. Muistan yhä hänen hokemansa sanonnan "rumat ne vaatteilla koreilee". Olin pieni ja käsitin niin, että koska olen ruma, niin minullahan on oikeus saada ja käyttää hienoja vaatteita (joita minulla ei koskaan ollut). Olin hämmennyksissä, että miksei minulla sitten ollut hienoja vaatteita, vaikka olin ruma... No, nykyään tajuan, että "koreilu" on pahaa suomalaisessa kulttuurissa. Herättipä hameenkäyttönikin jossakussa kommentoijassa närkästystä.

        Nyt tässä tulee mieleen, että ehkä negatiiviset ulkonäkökommentit sattuvat minuun niin syvästi sen takia, että olen lapsesta asti saanut niitä kuulla äidiltäni. Eli minulla ei ole mitään pohjaa sellaiselle että joku näkisi minut kauniina.

        Ja ehkä ne ilkeät ihmiset näkevät minusta jo kauas, että pelkään ulkonäkökommentteja. Mitenhän sen kätkisi...


      • elämäsi petolintu

        "Muistelen monasti naista, jonka näin jokunen kuukasi sitten kahvilassa lukemassa tieteellistä kirjaa. Kasvot olivat kai yleisen kauneuskäsityksen kannalta kuin petolinnun *****."

        Toi olin varmaan mä lukemassa tenttiin. Voi paska kun menetin ehkä elämäni miehen.


      • joujou4
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        Niin, olen varmastikin herkkä ja jopa herkkänahkainen; siksihän kysyin keinoja kestää kielteisiä ulkonäkökommentteja, joita aina silloin tällöin kysymättä tulee.

        Ihanaa, jos joku mies voi ihastua naiseen jonka naama on sellainen pedon pylly -tyyppinen.

        Niinhän se varmaan on, että jos jostakusta ihmisestä pitää tai jos häntä rakastaa, niin hänet näkee "kauniina" olipa kyseinen henkilö ihan minkä tahansa näköinen. Kukaan ei ole koskaan nähnyt minua sillä tavoin. Ei edes äitini, joka ne rumuuskommentoinnit minun kohdallani on aloittanut: "ei tule nättiä tyttöä", "et sinä kyllä mikään kaunotar ole" jne. Muistan yhä hänen hokemansa sanonnan "rumat ne vaatteilla koreilee". Olin pieni ja käsitin niin, että koska olen ruma, niin minullahan on oikeus saada ja käyttää hienoja vaatteita (joita minulla ei koskaan ollut). Olin hämmennyksissä, että miksei minulla sitten ollut hienoja vaatteita, vaikka olin ruma... No, nykyään tajuan, että "koreilu" on pahaa suomalaisessa kulttuurissa. Herättipä hameenkäyttönikin jossakussa kommentoijassa närkästystä.

        Nyt tässä tulee mieleen, että ehkä negatiiviset ulkonäkökommentit sattuvat minuun niin syvästi sen takia, että olen lapsesta asti saanut niitä kuulla äidiltäni. Eli minulla ei ole mitään pohjaa sellaiselle että joku näkisi minut kauniina.

        Ja ehkä ne ilkeät ihmiset näkevät minusta jo kauas, että pelkään ulkonäkökommentteja. Mitenhän sen kätkisi...

        Olen myös saanut osani negatiivisista kommenteista. Ja myös läheisiltä ihmisiltä, esim. äidiltä. Kiva kuulla että on kohtalontovereita. Tosin, en osaa sanoa kuinka itsetuntoa saa parannettua. Kommentoisin tuolle miehelle joka puhui "petolinnun perse -naamasta"..Minusta se kommentti kuulosti erittäin pahalta. Voisit miettiä kuinka kohtelet ihmisiä. Naisellisuus ei ole vain sitä että on pyöreä, ja pyöreäkasvoinen. MInusta on jopa naisellisempaa olla kapeakasvoinen, sillä yleensähän miehiset piirteet ovat oikeasti kookkaampia. Naisellisuus on kulttuurinen käsite.kuten miehisyyskin. Mielestäni kenelläkään miehellä ei ole oikeutta arvostella naisen naisellisuuden astetta. Naisellisuus tulee määrittyä jokaisen Naisen omalta taholta !


      • joujou4
        elämäsi petolintu kirjoitti:

        "Muistelen monasti naista, jonka näin jokunen kuukasi sitten kahvilassa lukemassa tieteellistä kirjaa. Kasvot olivat kai yleisen kauneuskäsityksen kannalta kuin petolinnun *****."

        Toi olin varmaan mä lukemassa tenttiin. Voi paska kun menetin ehkä elämäni miehen.

        En usko että paljoa menetit. Jos noin toista kuvailee, niin ei mikään upealuonteinen, eikä varmaankaan -näköinenkään ole.


    • Nainen27v

      Olen saman ikäinen nainen. Tiesin jo päväkodissa että olen ruma. Yläaste ja lukioaika olivat vaikeita ja joskus kuulin baarissa jonkun miehen sanovan minua rumaksi.

      Seurustelin 19-vuotiaana ensimmäisen kerran ja se toi minulle itsevarmuutta. Mies piti minua kauniina :)

      Aloitin itsetuntoni kehittämisen tietoisesti lukioaikana. Nykyään en ajattele paljoakaan ulkonäköäni. En juurikaan meikkaa arkena ja meikkaan kevyesti baariin lähtiessä. Olen itsevarma nainen ja minulla on varmat mielipiteet asioista ja tuon niitä myös esille. Olen kuitenkin myös hyvä kuuntelija ja minusta pidetään.

      Käytännössä aloitin itseni hyväksymisen niin, että aloin etsiä itsestäni hyviä puolia. Luonteesta löytyy tosi paljon ja sen lisäksi ulkonäöstä. Olen sattunut saamaan ihan hyvän vartalon, jota seurustelemani miehet ovat kehuneet. Oma "ongelmani" on kasvot.

      Ota kynä ja paperia ja kirjoita ensin luonteestasi hyviä puolia, esimerkiksi huomaavaisuus tms. Sitten katsot itseäsi peilin edessä alasti ja käyt läpi vartaloasi ja etsit sieltä asioita josta pidät, esim. kauniit rinnat.

      Huomaa, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Ja ymmärrä myös se, että kaikkia ei tarvitse eikä voi miellyttää.

    • ex-paksu päivi

      Älä sinä piittaa kaiken maailman ilkimyksistä. Anna kommenttien valua kuin veden sorsan sulista.

      Mua kiusattiin aikoinaan koulussa. Ulkonästä haukuttiin, pullea ja ujo lapsi olin. Siitä on jo lähes 30 vuotta mutta yhä sattuu tuoreesti, jos ajattelen asiaa.

      Mitä tästä opimme. Yritä olla ajattelematta ilkeitä kommentteja, älä ainakaan kelaa niitä päässäsi.

      Sano seuraavalle mahdolliselle ilkimykselle, että hän on todella typerä ja ilkeä ihminen.

    • 24

      Minulla on ollut vastaavia kokemuksia ja todella huono itsetunto nuorempana. Olen jollain kummallisella tavalla onnistunut kuitenkin siitä selviämään. Voisin vaikka luetella tässä kauneimpia kommentteja, joita ihmiset ovat minulle sanoneet ulkonäöstäni. Nykyään nämä itse asiassa lähinnä huvittavat, vaikka se hullulta kuulostaakin :)

      "Sä oot kyllä ihan hirvee läski ruma lesbolehmä, etkä tuu ikinä saamaan ketään miestä." (Luokkatoveri)
      "Sulla ei ainakaan tuu ikinä olemaan sitä ongelmaa, että joutuisit pelkäämään, että joku mies kiinnostuisi susta vain ulkonäön takia!" (Ystävä, tarkoitti ilmeisesti kohtelaisuutena)
      "Niin... Kyllä joku kai sunkin näköisistä tytöistä voi tykätä. Onhan niitä makuja monia." (Useampikin ihminen sanonut näin)
      "Sä oot kyllä niin lihava ja ruma, että sulla ei ole mitään varaa kieltäytyä, jos joku mies tulee sua iskemään!" (Känninen mies näkin sopivaksi avautua, kun olin antanut pakit kymmenelle miehell yhden illan aikana)
      "Oot niin ruma, että me aina mun kavereiden kanssa nauretaan sua yhdessä." (Isoveli)
      "Oletko sä kipeä tai jotain? Näytät niin oudolta." (Useampikin ihminen kommentoinut näin, kun minulla ei ole ollut meikkiä)

      Joskus tuollaiset kommentit olivat aivan arkipäivää. Ja tuntemattomatkin tosiaan näkivät sopivaksi kertoa asioista. Se, miksi nuo kommentit nykyään lähinnä naurattavat, johtunevat siitä, että olen ehkä onnistunut tekemään itsestäni "kovemman". En tiedä, onko kyse varsinaisesti kovuudesta. Onnistuin tässä ajattelutavan muutoksessa niin, että aloin analysoida, miksi ihmiset moisia asioita sanovat. Ymmärsin, että monilla on pahoja ongelmia tai että he ovat henkisesti matalalla tasolla. Jos ihminen on henkisesti matalalla tasolla, voi häneen suhtautua kuin lapseen. Ja monet eivät edes aina ymmärrä, kuinka paljon sanat voivat loukata. Saattaa olla, että sinua arvostelleelle tantalle ei tullut mieleenkään, että olisit voinut loukkantua. Ehkä hän vain kuvitteli auttavansa sinua sanomalla, ettei hameita ehkä kannta pitää. Oma äitinä heittää välillä yhtä "ihania" kommentteja ulkonäöstäni, koska kuvittelee ilmeisesti auttavansa minua.

      Toinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli kauneuskäsitysten eroavaisuus. Kauneuskäsitykset eivät ole mitään absoluuttisia, vaan vaihtelevat rankastikin ajasta, paikasta ja ihmisestä riippuen. Eräs afrikkalainen heimo esimerkiksi pitää kauniina sitä, että naisen kasvoihin on viillelty tietynlaisia haavoja. Ja olet varmasti nähnyt kuvia naisista, jotka pidentävät kaulaansa kultaisilla renkailla, sitäkin tehdään kauneuden takia. Koska kauneusihanteet ovat niin erilaisia, onko sillä jotain väliä, jos ei jonkun tietyn ihmisen mielestä ole kaunis? Tai useammankaan? Jonkun mielestä on kuitenkin todennäköisesti kaunis.

      • joujou4

        Sairaita kommentteja ihmiset toisilleen sanovat.


    • kuorenrakentaja

      pitäis kasvattaa vain kovempi kuori, ei siinä muuta neuvoa ole tai yritä olla näyttämättä muille miten paljon heidän sanansa sua loukkasivat. Itse olen saanut kuulla kommentteja ulkonäöstä läpi koko elämäni ja tiedän ett tulen tulevaisuudessakin saamaan niitä lisää. Minkä sitä voi että Luoja mut näin rumaksi loi. Kai ne sanojat kuvittelevat ettei ruma ihminen tajua omaa rumuttaan kun kehtaa ihan päivänvalossa toisten seassa liikkua. Mulla on peili olemassa josta näen halutessani vaikka päivittäin oman rumuuteni eli ei karu totuus pääse unohtumaan. Onneksi on ollut ystäviä jotka ovat aina muistaneet ettei ruman kannata laihduttaa tai pukeutua nätisti tai laittautua muutenkaan, ei se rumuus noilla tekemisillä mihinkään katoa.Sain kerran potkutkin yhdestä paikasta kun naamani muistutti työnantajan mielestä petolinnun persettä.Ei se muutenkaan työnsaanti ole ollut helppoa tällä naamalla.Eli ei se panssarin kasvatus ole helppoa työtä,aina ne saadut loukkaukset on mielessä.Jollakin tavalla on kornia että näin rumasta on tehty luonteeltaan liian herkkä ja tunteellinen.Sen pitäis olla just toisinpäin eli ruman pitäis olla helvetin kova ja tunteeton ihminen joka haistattas paskat kaikille vittuilijoille päin naamaa.Mutt jospa sitä vanhetessa sais muutettua sydämensä kiveksi ja antais samalla mitalla moninkertasesti takaisin.Ne jotka ilkeitä kommentteja sanovat toiselle päin naamaa saavat sairaan tyydytyksen kun näkevät toisesta miten paljon heidän sanansa sua satuttivat.

      • Ruma ja yksinäinen

        Mielessäni on käynyt lukemattomia kertoja elämäni aikana lause: luuletko etten tiedä olevani ruma. Siis aina kun tulee jokin ilkeä ulkonäkökommentti. Todellakin tiedän sen, että olen ruma... Ja silti aina joku hoopo jostain tulee ja iskee kommenttinsa onnellisena päin naamaa ikään kuin en tietäisi sitä.

        Nimimerkille 24: karmeita olet saanut kuulla. Jos olisin iso ja vahva vetäisisin turpiin kaikkia jotka niin ovat sinulle sanoneet (ja olisin ollut paikalla). Hassua, että tunne joka minulle heräsi ensin mielipahan lisäksi luetteloimistasi kommenteista oli raivo, suuttumus. Kun minulle on sanottu jotain ilkeää, en ole koskaan suuttunut, raivostunut. Olen vain peloissani ja haluaisin suojautua. Ehkä kokoni on syynä siihen, olen aika lyhyt ja hento.

        Mietin noita kulttuurisia kauneuskäsityksiä. Erilaisia käsityksiä varmasti on. Mutta minä elän tässä maailmassa jossa elän. Ei voi mitään, mutta on tuskallista olla ruma nuorehko nainen. Ulkonäöllä on kuitenkin merkitystä ja vaikutusta moneen asiaan. Kuten elämänkumppanin tai edes jonkun löytämiseen, työpaikoilla jne.


      • 4tr3afdsfsa
        Ruma ja yksinäinen kirjoitti:

        Mielessäni on käynyt lukemattomia kertoja elämäni aikana lause: luuletko etten tiedä olevani ruma. Siis aina kun tulee jokin ilkeä ulkonäkökommentti. Todellakin tiedän sen, että olen ruma... Ja silti aina joku hoopo jostain tulee ja iskee kommenttinsa onnellisena päin naamaa ikään kuin en tietäisi sitä.

        Nimimerkille 24: karmeita olet saanut kuulla. Jos olisin iso ja vahva vetäisisin turpiin kaikkia jotka niin ovat sinulle sanoneet (ja olisin ollut paikalla). Hassua, että tunne joka minulle heräsi ensin mielipahan lisäksi luetteloimistasi kommenteista oli raivo, suuttumus. Kun minulle on sanottu jotain ilkeää, en ole koskaan suuttunut, raivostunut. Olen vain peloissani ja haluaisin suojautua. Ehkä kokoni on syynä siihen, olen aika lyhyt ja hento.

        Mietin noita kulttuurisia kauneuskäsityksiä. Erilaisia käsityksiä varmasti on. Mutta minä elän tässä maailmassa jossa elän. Ei voi mitään, mutta on tuskallista olla ruma nuorehko nainen. Ulkonäöllä on kuitenkin merkitystä ja vaikutusta moneen asiaan. Kuten elämänkumppanin tai edes jonkun löytämiseen, työpaikoilla jne.

        Laita kuvalinkkiä niin annetaan sulle pisteet 1-10.


      • Ruma ja yksinäinen
        4tr3afdsfsa kirjoitti:

        Laita kuvalinkkiä niin annetaan sulle pisteet 1-10.

        Objektiivinen totuusarvo ulkonäöstäni olisi helpottavaa tietää. Mutta en nyt kuitenkaan kuvia nettiin pistä...


      • Mies22vkl
        Ruma ja yksinäinen kirjoitti:

        Objektiivinen totuusarvo ulkonäöstäni olisi helpottavaa tietää. Mutta en nyt kuitenkaan kuvia nettiin pistä...

        Jos sinun vartaloasi haukutaan yleensä niin laita kuva siitä. Kasvoja onkin vaikeampi laittaa niin, ettei niistä tunnista.


      • Ruma ja yksinäinen
        Mies22vkl kirjoitti:

        Jos sinun vartaloasi haukutaan yleensä niin laita kuva siitä. Kasvoja onkin vaikeampi laittaa niin, ettei niistä tunnista.

        No en, tännekin haukuttavaksi, ei kiitos.

        Vartalossani ei ole mitään erityistä vikaa paitsi jalat, lyhyet sääret, ja se että olen ylipäätään lyhyt. Olen normaalipainoinen, tavallinen, en tietenkään mitään missi/malli-tyyppiä vartaloltani.

        Naaman jos vois repiä irti ja vaihtaa uuteen.


      • Yzzzi
        Ruma ja yksinäinen kirjoitti:

        No en, tännekin haukuttavaksi, ei kiitos.

        Vartalossani ei ole mitään erityistä vikaa paitsi jalat, lyhyet sääret, ja se että olen ylipäätään lyhyt. Olen normaalipainoinen, tavallinen, en tietenkään mitään missi/malli-tyyppiä vartaloltani.

        Naaman jos vois repiä irti ja vaihtaa uuteen.

        Kyllä kauniitkin saavat kuulla ikäviä kommentteja ja myös heillä on huono itsetunto. Itse olin yläasteelle asti ruma, jopa koulukiusattu, mutta sitten aloin laittautumaan ja yks kaks pojat alkoi kiinnostumaan. Nykyisin minusta saa upean näköisen laittamalla, mutta voin olla hyvin tavallisenkin näköinen. Olen kasvattanut upeat hiukset, ja kroppakin on parantunut liikunnalla. Ulkonäössäni on hyviä ja huonoja puolia, esim. huonoja vinksahtaneet hampaat, selluliitti ja eri pariset rinnat. Nuorena kärsin ulkonäkökommenteista kovasti. Eräskin poika toitotti kuinka minulla on paksut pohkeet. Nykyisin ymmärrän että ehkä hän urheilijana sanoi sen ihailevasti.

        Tässä iässä en enää murehdi ulkonäköäni, tiedän että minussa on hyviä ja huonoja puolia, ja että ulkonäköni miellyttää joitakin miehiä, joitakin ei. Mutta eniten toivon että joku rakastuu minuun juuri sellaisena kuin olen, eikä vain ulkonäkööni.

        Uskallan pukeutua juuri niin kuin haluan, ja joskus saan kuulla siitä. Jotkut vanhemmat naiset ovat sairaalloisen pikkutarkkoja ulkonäöstä. Esimerkiksi koon 41 jalka näyttää heistä liian isolle.

        Myös minun äitini ei ihaillut ikinä minua. Hän kehui aina naapurin tummasilmäisiä tyttöjä että kuinka hän haluaisi tuollaisen kauniin lapsen. Itse olen hailakka blondi.

        Tämä palsta aiheutti minulle aikoinaan itseinhoa. Ei kannata näitä kovin tosissaan ottaa.


      • Ruma ja surullinen
        Yzzzi kirjoitti:

        Kyllä kauniitkin saavat kuulla ikäviä kommentteja ja myös heillä on huono itsetunto. Itse olin yläasteelle asti ruma, jopa koulukiusattu, mutta sitten aloin laittautumaan ja yks kaks pojat alkoi kiinnostumaan. Nykyisin minusta saa upean näköisen laittamalla, mutta voin olla hyvin tavallisenkin näköinen. Olen kasvattanut upeat hiukset, ja kroppakin on parantunut liikunnalla. Ulkonäössäni on hyviä ja huonoja puolia, esim. huonoja vinksahtaneet hampaat, selluliitti ja eri pariset rinnat. Nuorena kärsin ulkonäkökommenteista kovasti. Eräskin poika toitotti kuinka minulla on paksut pohkeet. Nykyisin ymmärrän että ehkä hän urheilijana sanoi sen ihailevasti.

        Tässä iässä en enää murehdi ulkonäköäni, tiedän että minussa on hyviä ja huonoja puolia, ja että ulkonäköni miellyttää joitakin miehiä, joitakin ei. Mutta eniten toivon että joku rakastuu minuun juuri sellaisena kuin olen, eikä vain ulkonäkööni.

        Uskallan pukeutua juuri niin kuin haluan, ja joskus saan kuulla siitä. Jotkut vanhemmat naiset ovat sairaalloisen pikkutarkkoja ulkonäöstä. Esimerkiksi koon 41 jalka näyttää heistä liian isolle.

        Myös minun äitini ei ihaillut ikinä minua. Hän kehui aina naapurin tummasilmäisiä tyttöjä että kuinka hän haluaisi tuollaisen kauniin lapsen. Itse olen hailakka blondi.

        Tämä palsta aiheutti minulle aikoinaan itseinhoa. Ei kannata näitä kovin tosissaan ottaa.

        Hassua, minunkin äitini mielestä yksi vika ulkonäössäni oli se, että olin (ja olen) "hailakka blondi". En pysty mitenkään järjellä tajuamaan, miksi vaaleuteni oli hänestä niin vastenmielistä ja siitä piti eri tavoin nimitellä. Hän itse oli kyllä ruskeahiuksinen. Ja miten äidit ylipäätään voivat vihata lapsiaan... miksi.

        Olen joskus kuvitellut millaista olisi olla superkaunis. Varmaan miesten kanssa ei olisi yhtään helpompaa. Huomiota ja seuraa varmaan saisi, mutta ensisijaisesti ulkonäön takia.

        Tää palsta on tosiaan tehokas itsetunnon murskaaja. Tosin olen tässä (aloittamassani ketjussa) saanut hieman näkökulmaa ja kuulla muiden kokemuksia, en ole ainut ruma nainen.


      • a6w4dhf
        Ruma ja yksinäinen kirjoitti:

        No en, tännekin haukuttavaksi, ei kiitos.

        Vartalossani ei ole mitään erityistä vikaa paitsi jalat, lyhyet sääret, ja se että olen ylipäätään lyhyt. Olen normaalipainoinen, tavallinen, en tietenkään mitään missi/malli-tyyppiä vartaloltani.

        Naaman jos vois repiä irti ja vaihtaa uuteen.

        Tuo lyhyys juttuhan on ihan typerä. Hyvin monet miehet pitää lyhyistä naisista. Lyhyt nainen herättää luolamiesten suojeluvaistot, lyhyet on söpöjä jne. Itsekin aina ihastun lyhyisiin naisiin. Pitkät tuntuu jotenkin uhkaavemmilta melkein. Miehillä se pituus on enemmän ongelma, kun monet naiset ei pidä lyhyistä miehistä vaan haluaa pitkän. Sääristä en tiedä, kun en ole koskaan kiinnittänyt huomiota naisten sääriin, paitsi jos ovat sääret paljaana kulkeneet vaikkapa korkokengissä, tai on poikkeuksellisen pitkät sääret, mutta en muista kiinnittäneeni huomiota kenenkään "liian lyhyisiin" sääriin.

        Kerro huviksesi mitä vikaa kasvoissasi on? Oletko oikeasti ihan normaalin/tavallisen näköinen, jonka itsetunnon äidin ja muiden kommentit ovat murskanneet, vai onko kasvoissasi jotain oikeasti "rumaa" ja mitä se sellainen voisi olla?


      • Ruma ja surullinen
        a6w4dhf kirjoitti:

        Tuo lyhyys juttuhan on ihan typerä. Hyvin monet miehet pitää lyhyistä naisista. Lyhyt nainen herättää luolamiesten suojeluvaistot, lyhyet on söpöjä jne. Itsekin aina ihastun lyhyisiin naisiin. Pitkät tuntuu jotenkin uhkaavemmilta melkein. Miehillä se pituus on enemmän ongelma, kun monet naiset ei pidä lyhyistä miehistä vaan haluaa pitkän. Sääristä en tiedä, kun en ole koskaan kiinnittänyt huomiota naisten sääriin, paitsi jos ovat sääret paljaana kulkeneet vaikkapa korkokengissä, tai on poikkeuksellisen pitkät sääret, mutta en muista kiinnittäneeni huomiota kenenkään "liian lyhyisiin" sääriin.

        Kerro huviksesi mitä vikaa kasvoissasi on? Oletko oikeasti ihan normaalin/tavallisen näköinen, jonka itsetunnon äidin ja muiden kommentit ovat murskanneet, vai onko kasvoissasi jotain oikeasti "rumaa" ja mitä se sellainen voisi olla?

        Kasvovikoja... Alahuuli huomattavasti ylähuulta paksumpi, olen aina ujostellut puhumista ja että joku katsoo suutani kohti, puhuessahan epäparisuus näkyy eniten. Olen aina pitänyt mieluiten suuni kiinni ja vetänyt alahuulta hieman sisään. Ja hyvin korkeat ja leveät poskipäät, koulussa minua haukuttiin "eskimoksi" ja "polakiksi". Kerran kadulla tuli venäläisturisti kysymään jotain minulta venäjäksi...

        Olisi edes yksi (ja se riittäisi) joka pitäisi minusta. Pitäisi minusta eikä näkisi minua rumana tai ei piittaisi siitä.


      • Ruma ja surullinen
        a6w4dhf kirjoitti:

        Tuo lyhyys juttuhan on ihan typerä. Hyvin monet miehet pitää lyhyistä naisista. Lyhyt nainen herättää luolamiesten suojeluvaistot, lyhyet on söpöjä jne. Itsekin aina ihastun lyhyisiin naisiin. Pitkät tuntuu jotenkin uhkaavemmilta melkein. Miehillä se pituus on enemmän ongelma, kun monet naiset ei pidä lyhyistä miehistä vaan haluaa pitkän. Sääristä en tiedä, kun en ole koskaan kiinnittänyt huomiota naisten sääriin, paitsi jos ovat sääret paljaana kulkeneet vaikkapa korkokengissä, tai on poikkeuksellisen pitkät sääret, mutta en muista kiinnittäneeni huomiota kenenkään "liian lyhyisiin" sääriin.

        Kerro huviksesi mitä vikaa kasvoissasi on? Oletko oikeasti ihan normaalin/tavallisen näköinen, jonka itsetunnon äidin ja muiden kommentit ovat murskanneet, vai onko kasvoissasi jotain oikeasti "rumaa" ja mitä se sellainen voisi olla?

        Ja kiitos siitä mitä sanoit lyhyistä naisista. Ja ei kai kaikki miehet tosiaan ole intohimoisia säärimiehiä. Ne jotka ovat keskittykööt sitten niihin rotusääriin ja antakoot muiden töpötellä rauhassa.


      • Näpsäkkä nainen nyt
        Ruma ja yksinäinen kirjoitti:

        Objektiivinen totuusarvo ulkonäöstäni olisi helpottavaa tietää. Mutta en nyt kuitenkaan kuvia nettiin pistä...

        Voisitko laittaa kuvasi jollekin jossakin, joka vois kommentoida? Hei, ota noi neuvot vastaan, mitä 27v sulle antoi!!! Mullakin meni nuoruus ja osa aikuusuudestakin siihen, että uskoin olevani ruma. Nyt olen 47v ja uskon olevani ihan ok; kysymys on vain siitä, miten näkee itsensä. Mua järkyttää sun jutussa eniten juuri se "kyllähän mä tiedän olevani ruma". Rakas nainen, ei sellaista saa tietää, vaikka kuinka olis äiti opettanut. Sinutkin on luoja luonut KAUNIIKSI, ole ylpeä itsestäsi! Olet tosi sopivan mittainen, olet nuorikin vielä (mulla ikäkriisi: olenko YHÄ viehättävä), kun uskot itseesi, muutkin näkevät sinut kauniina. Usko että olet hyvä, kaunis, haluttava! No ei ole sormia napsauttamalla tehty, tiedän; mutta sitä kohti; OLET HYVÄ!!!


      • a6w4dhf
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        Kasvovikoja... Alahuuli huomattavasti ylähuulta paksumpi, olen aina ujostellut puhumista ja että joku katsoo suutani kohti, puhuessahan epäparisuus näkyy eniten. Olen aina pitänyt mieluiten suuni kiinni ja vetänyt alahuulta hieman sisään. Ja hyvin korkeat ja leveät poskipäät, koulussa minua haukuttiin "eskimoksi" ja "polakiksi". Kerran kadulla tuli venäläisturisti kysymään jotain minulta venäjäksi...

        Olisi edes yksi (ja se riittäisi) joka pitäisi minusta. Pitäisi minusta eikä näkisi minua rumana tai ei piittaisi siitä.

        Alahuulihan on melkein aina paksumpi kuin ylähuuli, paljon oudompi olisi jos olisi toisin päin. Paljon ikävämpää jos ihminen on hirveän itsetietoinen ja jotenkin alkaa väkisin imemään huultaan sisään. Sellaisen epävarmuuden moni aistii ja ei välttämättä pidä viehättävänä. Samoin korkeat poskipäät yleensä mielletään naisilla viehättäviksi ja naisellisiksi piirteiksi. Yleensä nuo koulussa haukkumiset liittyy siihen, että jos huomataan että joku on tavallista ujompi ja vetäytyvämpi niin hänestä keksitään pilkkanimiä mihin nyt ensimmäisenä kiinnittää huomiota. Ja jos joku pitää ulkomaalaisen näköisenä niin sehän ei automaattisesti tarkoita että olisi ruma.

        Itsevarmuus on seksikästä, jos vain oppisit hyväksymään itsesi, etkä miettimään mitä muut ajattelee. En nyt sano pilkkamielessä, tai pidä hulluna, mutta jos kovasti kärsit tuosta ulkonäköön liittyvästä epävarmuudesta niin harkitse psykologilla käyntiä, niiden kanssa voi keskustella näistä jutuista ja se auttaa itsetuntemusta.


      • Ruma ja surullinen
        a6w4dhf kirjoitti:

        Alahuulihan on melkein aina paksumpi kuin ylähuuli, paljon oudompi olisi jos olisi toisin päin. Paljon ikävämpää jos ihminen on hirveän itsetietoinen ja jotenkin alkaa väkisin imemään huultaan sisään. Sellaisen epävarmuuden moni aistii ja ei välttämättä pidä viehättävänä. Samoin korkeat poskipäät yleensä mielletään naisilla viehättäviksi ja naisellisiksi piirteiksi. Yleensä nuo koulussa haukkumiset liittyy siihen, että jos huomataan että joku on tavallista ujompi ja vetäytyvämpi niin hänestä keksitään pilkkanimiä mihin nyt ensimmäisenä kiinnittää huomiota. Ja jos joku pitää ulkomaalaisen näköisenä niin sehän ei automaattisesti tarkoita että olisi ruma.

        Itsevarmuus on seksikästä, jos vain oppisit hyväksymään itsesi, etkä miettimään mitä muut ajattelee. En nyt sano pilkkamielessä, tai pidä hulluna, mutta jos kovasti kärsit tuosta ulkonäköön liittyvästä epävarmuudesta niin harkitse psykologilla käyntiä, niiden kanssa voi keskustella näistä jutuista ja se auttaa itsetuntemusta.

        Vielä yksi (olennainen) kielteinen ulkonäköpiirre minussa: näytän varmaan hyvin epävarmalta,ujolta ja aralta. Ja olen myös, olen aina ollut. Olen sitä itsekin miettinyt, että jos minusta ei heti näksi, että minua on helppo satuttaa, että itsetunto on nolla, niin ehkä minulle ei sitten edes tultaisi niin sanomaan ulkonäkökommentteja. Näkyy varmaan kilometrin päähän että pelkään kielteisiä ulkonäkökommentteja.

        Pitää varmaa pistää wiki-how:hin haku miten kätkeä ujous ja arkuus.

        Olen käynyt vuosikausia terapiassa lapsuudenolojeni takia. En ole enää terapiassa. Yritin kyllä tuoda ulkonäköasiaa esiin, mutta se sivuutettiin. Lapsuudenkotini oli alkoholistinen, isä teki itsemurhan, sisar oli vaikeasti sairas ja kuoli, äiti vihasi minua.

        Kunpa voisinkin hyväksyä ulkonäköni ja olla pelkäämättä kielteisiä kommentteja. Kunpa joku hyväksyisi minut.

        Ei "polakiksi" nimitetä kuin negatiivisessa tarkoituksessa.


      • Ruma ja surulllinen
        a6w4dhf kirjoitti:

        Alahuulihan on melkein aina paksumpi kuin ylähuuli, paljon oudompi olisi jos olisi toisin päin. Paljon ikävämpää jos ihminen on hirveän itsetietoinen ja jotenkin alkaa väkisin imemään huultaan sisään. Sellaisen epävarmuuden moni aistii ja ei välttämättä pidä viehättävänä. Samoin korkeat poskipäät yleensä mielletään naisilla viehättäviksi ja naisellisiksi piirteiksi. Yleensä nuo koulussa haukkumiset liittyy siihen, että jos huomataan että joku on tavallista ujompi ja vetäytyvämpi niin hänestä keksitään pilkkanimiä mihin nyt ensimmäisenä kiinnittää huomiota. Ja jos joku pitää ulkomaalaisen näköisenä niin sehän ei automaattisesti tarkoita että olisi ruma.

        Itsevarmuus on seksikästä, jos vain oppisit hyväksymään itsesi, etkä miettimään mitä muut ajattelee. En nyt sano pilkkamielessä, tai pidä hulluna, mutta jos kovasti kärsit tuosta ulkonäköön liittyvästä epävarmuudesta niin harkitse psykologilla käyntiä, niiden kanssa voi keskustella näistä jutuista ja se auttaa itsetuntemusta.

        Olen ihan lapsesta asti vetänyt alahuulta hieman sisäänpäin. En osaa enää arvioida miten se näkyy ulkonäössäni. Periaatteessahan kasvoni ovat kai aina hieman jännittyneet, mutten ole siitä varma.

        Ihan rentona, sisäänimemättä alahuuleni on kyllä suhteessa ylähuuleen normaalia paksumpi, vaikka alahuulen kuuluisikin olla paksumpi.

        Olen googlettanut ja täältä Suomi24:stakin lukenut paljon plastiikkakirurgiasta. Mutta se on kallista. Ja jotenkin minua pelottaa kovasti, että huulen leikkaus sattuisi paljon, paljon enemmän kuin vaikkapa nenän leikkaus.


      • joujou4
        Ruma ja surullinen kirjoitti:

        Hassua, minunkin äitini mielestä yksi vika ulkonäössäni oli se, että olin (ja olen) "hailakka blondi". En pysty mitenkään järjellä tajuamaan, miksi vaaleuteni oli hänestä niin vastenmielistä ja siitä piti eri tavoin nimitellä. Hän itse oli kyllä ruskeahiuksinen. Ja miten äidit ylipäätään voivat vihata lapsiaan... miksi.

        Olen joskus kuvitellut millaista olisi olla superkaunis. Varmaan miesten kanssa ei olisi yhtään helpompaa. Huomiota ja seuraa varmaan saisi, mutta ensisijaisesti ulkonäön takia.

        Tää palsta on tosiaan tehokas itsetunnon murskaaja. Tosin olen tässä (aloittamassani ketjussa) saanut hieman näkökulmaa ja kuulla muiden kokemuksia, en ole ainut ruma nainen.

        Toivottavasti lopettaisit tuo ruma- sanan käytön itsestäsi. Kukaan nainen ei ole ruma. Kulttuuriset käsitykset muokkaavat noita konventioita.ja kuten tiedetään miehet ovat saaneet määrätä ne. Usein myös on kaunista olla suunnilleen samannäköinen kuin enemmistö naisista. Jos sitten sattuukin olemaan piirteitä/ominaisuuksia, jotka eroavat näistä.Tai siis joita on harvemmilla naisilla, niin saa leiman"ruma".Se on vain sana, jolle ei oikeastaan ole määritelmää, muuta kuin se että ei ole enemmistön kaltainen. Esimerkiksi naisellisen pyöreäpirteinen kasvoista vaikkapa.


    • Ruma ja surullinen

      Kiitos kommentoijille. Sain keskustelusta idean että voisinko tehdä jotain esim. vihaamilleni huulille. Olen inhonnut niitä niin paljon etten ole koskaan meikannut niitä. Panin "Muoti ja kauneus"-palstalle kysymyksen, miten meikkaamalla saisi alahuulen ohuemmaksi. Jospa joku kokeneempi meikkaaja tietäisi jotain...

    • Pallokala2

      Huumorilla ja itseironialla selvinnee aika pitkälle. Helppo sanoa, että laskee toisesta korvasta ulos. Mutta sekin on mahdollista oppia. Olin pienenä sievä ja söpö, mutta painoa alkoi kertyä jossain vaiheessa. Lisäksi mulla oli silmälasit ja olin ujo ja arka.

      Tässä ikimuistoisimma haukkumatt: Läski, blumb, puimuriperse, läskiperse, pallokala, sika...Ja lentäviä lauseita: vittu toi on ruma, varo ettei jää halkea (luistelemassa), varo ettei asfaltti halkea (kävellessä kadulla), onpa läski, röh röh jne.

      Olen nykyään normaalipainoinen ja itsetuntoni on kohdillaan, en kuitenkaan ole ylpeä. Olen sinut itseni kanssa ja kohtelen ihmisiä ystävällisesti. Persoonalliset mutta kauniit kasvonpiirteeni pakottavat ihmisiä (etenkin naisia) kommentoimaan ulkonäköäni ääneen. Juuri sellaisten ns. normaalien ihmisten taholta se tuntuu oudoimmalta. Ihan kuin haluaisivat lytätä itsetuntoni maan rakoon.

      Minä pidän erinäköisistä ihmisistä ja persoonallisia kasvoja on mukava katsella, ei tulisi mieleenkään sanoa ketään rumaksi tai lähteä lyttäämään kenenkään ulkonäköä. Jotenkin ymmärrän vielä teinipoikien huutelut r-kioskin kulmalla, mutta jos keski-ikäinen "työkaveri" käytävällä vastaan tullessaan tölväisee jotain uskomattoman törkeää, se menee yli ymmärryksen totaalisesti. Kyllä meitä on moneen junaan. Ehkä olen liian kiltti ja pitäisi kai itsekin alkaa ilkeilemään.

    • muumimamma2

      Vieläkö "Ruma ja surullinen" lukee palstaa? Mitä sinulle kuuluu nykyään?
      Tiedäthän että pieni osa ihmisistä on kuin metsästäviä susia: tarkkailevat joukkoa esim. kaupungissa, julkisessa kulkuvälineessä tai baarissa, ja iskevät sen kumppuun, joka on arka, ujo, yksin ja puolustuskyvytön. Joko ilkeilläkseen tai jotkut narsistin ominaisuudessa jopa mennäkseen kanssasi naimisiin (alistaen ja tehden pikkuhiljaa elämästäsi helvetin). Suurin osa ihmisistä on joko hyväntahtoisia tai aivan neutraaleja suhteesi, mutta sinä rekisteröit äitisi jättämän perinnön mukaan vain ne muutaman prosentin, jotka ovat sinulle pahantahtoisia. Muulle annat itsesi olla sokea.
      Seuraavassa muutamia neuvoja keski-ikäiseltä naiselta, joka kyllä tietää mistä puhutaan: -On suuri virhe liikkua ympäriinsä hartiat lysyssä, epävarmasti pälyillen, peläten katsekontaktia, valmiiksi kuin säikky eläin pakoasemissa.
      Kuvittele, miten käyttäytyisit, jos olisit kaunis. Tässä "as if"-leikissä ota hyvä ryhti, siis vatsa sisään, rinta ulos." Show your happy point", sanoi amerikkalainen liikunnanohjaaja. Happy point on solisluiden välillä kaulalla, kun asento on hyväryhtinen ja terhakka niin jo näkyy. Katso rohkeasti ihmisiä kasvoihin, hakeudu katsekontaktiin niin miesten, naisten, lasten kuin vanhustenkin kanssa, ja hymyile herttaisesti kun katseeseen vastataan.
      Lue Norman Vincent Pealen kirjoja. Jos kuulut johonkin seurakuntaan, mene juttelemaan asioista aikuistyötä tekevän henkilön tai pastorin kanssa. Rukoilkaa yhdessä tervettä minuutta itsellesi.
      Mieti vielä tällaista lausetta, mitä se saattaisi kohdallasi tarkoittaa: "Se kaunis on joka kauniisti tekee". Ehkä voisit tekemisen ja rohkeuden kautta pikkuhiljaa kompensoida kauheata lapsuuttasi, josta aivan suotta olet kärsinyt. Huulesi ovat muuten varmasti oikein sopivat ja hyvät, ihan OK siis!

    • vanha keskustelu mut

      "Viimeksi kuulin lyhyistä sääristäni. Menin tällä viikolla yks päivä ratikkaan ja istuin vapaaseen paikkaan, se oli jotain naista vastapäätä. Muita siinä ei istunut. Nainen kumartui hieman puoleeni ja sanoi jotain "anteeksi, mutta minun on pakko kertoa tämä; tuo mies joka tästä juuri lähti tästä sanoi, että ei tuonkaan tytön olisi kyllä kannattanut hametta päälleen panna"."

      Mikähän tuonkin ämmän ongelma oli; miksi piti kertoa? Juntti mikä juntti.

    • Maaret-annika

      Täällä kanssa yksi lyhyt säärinen enkä koskaan ole minäkään tuntenut itseäni miksikään kaunottareksi, mutta en ole erikoisemmin ajatellut sitä, kun sitä pitää olla se miksi on syntynyt joten paras kun tekee parhaansa olemalla sitä. Itse olen 156 centtiä pitkä ja olenhan toki kuullut minäkin huomautuksia sääristäni ja lyhyydestäni, mutta olen aina antanut kipakan vastauksen sanojalle. Älä suotta ole surullinen äläkä anna niiden "typerien " ihmisten loukata itseäsi, ja missään tapauksessa älä itke tomppelien tähden. Nosta pääsi pystyyn ja ole ylpeä itsestäsi ja sano seuraavalle huomauttelijalle että voi olla että sääreni ovat lyhyet mutta olen terve, sitä ei voi sinusta sanoa. Sillä terve ihminen ei huomauttele toisten ulkonäöstä, vaan ne joilla on ongelmia. Kaikkea hyvää sinulle ja toivon sydämmestäni että jatkossa menee hyvin sinun elämäsi.

    • mssawo

      Ei normaali tervejärkinen ihminen arvostele ääneen toisten ulkonäköä, ainakaan negatiiviseen sävyyn.

    • mimmuli1818

      Voih. :( Ihmiset on niin ahdasmielisiä ja muutenki negatiivisia, ikinä ei voi sanoa mitään hyvää vaan aina löytyy kyllä vikaa ku tarpeeks kattoo!
      Mä olin ennen hyvin ylipainonen, ja kuulin saman tyylisiä kommentteja. Pyrin silti aina näpäyttämään takasin koska olen sen verran itsepäinen. Eräs tyttö kerran naurahti minullekin kun mulla oli minihame päällä, että "hahhah, kato kaveri, eiks oo kauniit jalat?" Johon mä sitten tokasin että "voi kiitos!! :)" ja tyttö ihan jääty. Mua pilkattiin koko teini-ikä, just se millon itsetunto oli muutenkin ihan nollilla.
      Muistan just ku parhaat kaveritkin kokivat tärkeäksi ilmottaa mulle, jos joku oli haukkunut mun ulkonäköä... :) Pieni hymy aina suussa.
      Noh, mites sit kävikään.. Laihduin montamonta kymmentä kiloa, kaunistuin, puhkesin kai kukkaan ja nyt nuorena aikuisena oon hyvin itsevarma ja positiivinen luonne, mutta ilman monia kavereita... :) Tässä sen näkee sen naisten kateuden, kun olin ruma ja lihava mulla oli kavereita, kun laihduin lähti moni kaveri, vaikka mun luonnekin on parantunut että siitä ei voi olla kiinni..

      Hmmh.. Itsellä kävi niin, että kaikkien noiden kokemusten kautta mun itsetunto on niin korkea, että mikään ei enää loukkaa mua ja oon onnellinen siitä. :D
      Monesti ihmiset ottaa ilkeilyn kohteeksi sen 'heikon', eli jos vaikka näytät epävarmalta, on helppo kohdistaa kaikki sisäinen kakka suhun.... :( Ei voi muuta sanoa kun että tommosille pitää laittaa luu kurkkuun (heh) sanomalla jotain sarkastista takasin. Harrasta jotain mukavaa, mikä saa sut hyvälle mielelle.
      Ihmiset sanoo aina ääneen huonot asiat, mutta hyviä ei viittitä toisen kuullen sanoa, oon huomannut.

      • joujou4

        Hei, tosi mielenkiintoinen sun viestisi. Jos nainen vaikuttaakin itsevarmalta,niin senkin kimppuun "hyökätään". Jotkut yrittävät saada toisenkin itsetunnon romuttumaan. Olen myös kokenut tätä. Ja samaa mieltä, hyviä kommentteja ei sanota, varsinkin jos on esim hoikka. Sellainen nainenhan on uhka kulttuurille jossa naisten kesken on hyväksyttyä olla vain pyöreä. Ilkeilyn kohde voi olla kuvailemasi epävarman näköinen, mutta myös jos on fyysisesti epävarmannäköinen (esim. pieni ja pälyilevä), mutta oikeasti hyvin itsevarma niin sellainen yritetää "painaa" siihen muottiin mikä on fyysisesti ns. suotavaa.


    • humputtelija

      Älä kiinnitä niihin mitään huomiota. Ja tietysti normaalipainon läheisyyteen on ihan hyvä laihduttaa

    • ................

      Kaikki ihmiset ovat varmasti elämänsä aikana saaneet kuulla niitä negatiivisia kommentteja. Itse kehityin naiseksi hitaammin kuin muut yläasteella ja sain siitä kyllä kuulla "lauta"-kommentteja, kun oli pojan vartalo. Noh kyllä minusta nainen kuitenkin kasvoi ja tissitkin kasvoi sopivan kokoiseksi. Olen kyllä kaunis laitettuna ja tavallinen ilman meikkiä omasta mielestä.

      Möläytyksiä mitä minulle on sanottu:

      Yksi nainen sanoi kerran, että sinulla on keltaiset silmämunat :DDD wtf?

      Sitten oon kuullu, et "Sulla on kaksoisleuka" vaikka ei tod. oo tällaisena hoikkana ihmisenä :D

      Ja tää loukkas mua kun baarissa joku umpikänniääliö sano mulle, että "oot ihan nätti, mut kaveris on kauniimpi.." Ok.. Toki jokaisella on mielipide, mut miksi tommosta pitää sanoo ääneen.. :(

      Ärsyttää kun poikaystävän yksi kaveri on sellainen, joka kommentoi ja arvostelee naisten ulkonäköä ääneen, kun olen siinä vieressä.. Esim."ei ole mikään kympin tyttö, jostain ihmisestä, joka hetki sitten ollaan tavattu.." jne,jne.. Silloin tekee mieli sanoa suoraan, että et kyllä sinäkään sen hääppösempi ole.. Ja tulee semmonen olo, että naiset on jotain esineitä ja tuntuu et se varmaa arvostelee muakin.. En tajua, miksi toisten ulkonäköä pitää parjata? Noh, en yhtää ihmettele, miksi sen tyttöystävä jätti sen kun se aina kommentoi myös ohikulkevia naisia "onpa hyvännäköinen" kun tyttöystävä oli vieressä.. (Tyttöystävä oli btw. yks kauneimmista naisista minkä tiedän..) Nykyään jos se pyytää jonnekkin nii en jaksa lähteä, kun ei tollasten ihmisten seura kiinnosta, vaikka muuten ihan ok onkin.

      Noh, mutta kauneus on katsojan silmässä ja jotakin miellyttää äiti ja toista tytär, joten itseään ei kannata lähteä muokkaamaan muiden luomien ihanteiden mukaisesti.. Tärkeintä on, että pukeutuu ja meikkaa sillä tavalla mikä tuntuu itsestä hyvältä!

      • joujou4

        Hei, jos tuntuu että jotain pitäisi sanoa,niin silloin on usein hyvä avata suunsa. JOnkun täytyy sanoa tuollaiselle urpolle, että naisten ulkönäköä ei saa arvostella.


    • nainenntaklnga

      Joo, kaikki taitaakin olla jo sanottu aika hyvin. Ei varmaan löydy ihmistä, jolle ei olisi joku joskus jotain typerää kommentoinut ulkonäöstä. Enemmän ne sanomiset kertovat siitä sanojasta kuin kohteesta, sanojalla on huono itsetunto, on itse saanut joskus kuulla huomautteluja ulkonäöstään, ei ole oppinut käyttäytymissääntöjä tai päässä on vinksahtanut (ei kovin harvinaista varsinkaan vanhemmilla ihmisillä) niin ettei aivot oikein enää osaa suodattaa mitä sitä olikaan asiallista sanoa ja mitä ei.

      Ymmärrän harmituksen, eihän nuo sanomiset koskaan mukavalta tunnu tietenkään. Mulla on jotenkin se käsitys että nykyisin ollaan tosi paljon ulkonäkökeskeisempiä kuin esim. minun nuoruudessani 80-90-luvuilla. Ei silloin oletettu että pitää leikellä ja laitella itseään, muokkailla vartaloaan ja kuulua massaan. Toki silloinkin huudeltiin joskus ja "sanottiin suoraan", muttei näin herkästi. Tai sitten osa käsityksestäni on tätä nettipaskaa, ennenhän sitä ei ollut.

    • xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

      Pakko kommentoida tähän vanhaan ketjuun...

      Jossain viestissä aloittaja kertoi, että kertonut kokemuksistaan liittyen ulkonäköönsä terapiassa, mutta ne sivuutettiin. Itselläni sama kokemus. Olen susiruma ja vielä aloittajasta poiketen todella suurikokoinen. Se on siis realismia ja hyväksyn sen. Hyväksyn senkin, että saan osakseni pilkkaa tuntemattomilta, KAIKENIKÄISILTÄ, normaalin oloisilta, ei-humalaisilta, suomalaisilta kanssaihmisiltä. Kerroin terapiassa kokemuksistani, jotta olisin saanut keinoja KOHDATA NUO TILANTEET. Mutta kuten täälläkin moni on kommentoinut myös terapeuttini mielestä normaalien suomalaisten on vaikea kuvitella käyttäytyvän niin ja lähinnä niitä käsiteltiin hieman harhaisina itsetunnon ongelmina.

      Aloittajan ikäisenä olin vielä työelämässä oleva, nuori reipas nainen. Tällä hetkellä olen kotiini erakoitunut muumio. Yritän välttää ihmisten ilmoilla liikkumista mahdollisimman paljon. En jaksa eritellä tähän ulkonäköäni ja siihen kohdistuvaa pilkkaa. Sillä ei itsessään ole mitään merkitystä minulle. Itseäni kiinnostaa lähinnä vain ne keinot, joilla sitä vastaan voisi suojautua. (Olen miettinyt plastiikkakirurgisia toimenpiteitakin. Vaikka itselleni on sama miltä näytän, sen avulla voisin päästä eroon sitten häirinnästä, jota ruma ulkomuoto aiheuttaa.)

      Joku kommentoi ketjussa, että olisiko ulkonäköön liittyvä pohdiskelu jopa narsistista. Olen omalla kohdallanikin miettinyt tuota. Toki olen toivonut, etten näyttäisi niin pahalta, että saisin jonkun kiinnostumaan itsestäni seksuaalisesti, ehkä jopa niin että saisin parisuhteen, mutta ihailua en ole toivonut, vaan ainoastaan sitä, että olisin rumanakin saanut elää ja tehdä asioita rauhassa. Ihmisiä saa häiritä, jos heidän esteettinen ulkomuoto loukaa kauneuskäsitystä, näin olen ymmärtänyt.

      Aloittaja toivoi neuvoja miten rakentaa kuori, jonka avulla kestäisi ilkeilyt. Muistan erään tapauksen, kun olin baarissa ja viereeni tullut mies alkoi analysoida kauheuttani. Muutaman drinkin tuomalla rohkeudella totesin hänelle kyllästyneesti jotain sen suuntaista, ettei hänen oma komeutensakkaan nyt mitään erityisluokkaa ole. Ja hän jätti minut rauhaan! Se toimi! Yleensä en uskalla sanoa vastaan ilkeilijöille, saatan mennä totaaliseen paniikkiinkin. Mutta ilmeisesti kuitenkin se rajanveto ilkeilylle toimii. Oisko niin, että nuo ilkeilijät ovat itse niin heikkoja ja epävarmoja, ja vain etsivät vielä heikompia ihmisiä, joita lytätä? Sitten kun se surkea luuseri, jonka he kuvittelevat lyttäävänsä omaa oloaan parantaakseen, antaakin samalla mitalla takas, he eivät saakaan sitä ilkeilynsä tuottamaa mielihyvää?

      Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka kauneuskirurgialla korjanneet "susirumuuttaan". Miten kanssaihmisten ilkeilyjen kävi ja miten elämä muuttui?

      • 11+16

        Jos joku on ns. susiruma, on sitä varmaan vaikea leikkauksillakaan muuttaa. Tai ainakin se vaatii sitten niin paljon rahaa, että harvalla on. Tietenkin hörökorvat ja nenän voi leikata, hampaita oikoa ja ihoa hoitaa. Kallon muotoa on jo vaikeampi lähteä kai muotoilemaan. Leuan muotoilua ainakin tehdään. Ja muistan katsoneeni jotain muodonmuutosohjelmaa, jossa eräältä mieheltä otettiin luuta pois kulmakarvojen kohdalta, kun sillä oli tosi raskaat ns. luolamieskulmat. Se mies muuttui kyllä AIVAN eri näköiseksi, luulisi että siitä tulee jo joku identiteettikriisi.


      • xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
        11+16 kirjoitti:

        Jos joku on ns. susiruma, on sitä varmaan vaikea leikkauksillakaan muuttaa. Tai ainakin se vaatii sitten niin paljon rahaa, että harvalla on. Tietenkin hörökorvat ja nenän voi leikata, hampaita oikoa ja ihoa hoitaa. Kallon muotoa on jo vaikeampi lähteä kai muotoilemaan. Leuan muotoilua ainakin tehdään. Ja muistan katsoneeni jotain muodonmuutosohjelmaa, jossa eräältä mieheltä otettiin luuta pois kulmakarvojen kohdalta, kun sillä oli tosi raskaat ns. luolamieskulmat. Se mies muuttui kyllä AIVAN eri näköiseksi, luulisi että siitä tulee jo joku identiteettikriisi.

        Mulla on iso pää, jota ei varmaan voi leikata pienemmäksi :(. Juurikin tuollaiset luolaihmisen kulmat ja naiseksi jykevät leukaperät ja leuka. Nenäkin on suuri, "tuulenhalkojaksi" nimitetty. Iho ja hampaat yms on muuten kunnossa, olen aina hoitanut hyvin, mutta kasvoissa on aika näkyvästi tikkiarpia (pahoinpitelyn seurauksena saatuja).

        Ylipäätään olen pelottavan näköinen, enkä lainkaan naisen näköinen, olen kuullut sen useasti. Ehkä kestäisin hyvin sen, että kuulen olevani ruma, mutta jotenkin se, ettei ihmiset tunnista olenko mies vai nainen vai joku kummallinen olio, tekee olemisen ihmisten joukossa raskaaksi.

        Sinänsä huvittavaa ja jopa traagista, että kolhon ulkomuotoni kanssa, sen sisällä tjtn, koen olevani herkkä ja pehmeä tyttönen :b.


    • Paksusta perhoseksi

      Minä en käynyt missään leikkauksissa, vaan laihdutin ylipainon pois ja aloin laittamaan itseäni nätimmäksi: värjäsin hiukset, opettelin meikkaamaan, hankin piilolinssit ja minustahan kuoriutuikin ihan hyvän näköinen.

      Läskiksi ei kukaan päässyt enää haukkumaan. Aikaisemmin sain siis kuulla olevani kokonaisuutena ruma, mutta muutoksen jälkeen sitten huomio kiinnittyi yksityiskohtiin. Mitkä osat minusta olivat rumia tai silmiinpistäviä tai jotenkin söivät kauneuttani. Etenkin olen saanut kuulla nenästäni, siitä ei kukaan erikseen maininnut, kun olin lihava. Mitähän jos menisin nenäleikkaukseen, mikä olisi seuraava haukkumisen kohde? Ehkä leveä lantioni? Tai lyhyet sormeni?

    • Nainen 35

      Olisi todella mielenkiintoista nähdä sut! Oletko oikeasti ruma vai onko sulla vain oikeasti tosi heikko itsetunto? Mä en ole juuri eläissäni tavannut rumia ihmisiä. En tiedä johtuuko se siitä, että rumia ei ole oikeasti olemassa vai johtuuko se siitä, että näe kauneutta kaikissa ihmisisssä. Kun tapaan ihmisiä, näen heidät kaikki luojan luomuksina ja jos luoja on heidät luonut, heissä kaikissa on kauneutta.

      Minusta ulkonäkö on hyvin subjektiivinen asia. Ihmiset näkevät niin erilailla muiden ihmisten ulkonäön. Minusta ulkonäkö pitää sisällään kaksi puolta: sisäisen ja ulkoisen. Ihminen voi olla ulkoisesti kaunis, nättti tai tavallisen näköinen. Sisäinen kauneus on se, joka saa ihmisen hehkumaan ja säteilemään olipa ihminen fyysisesti minkä näköinen tahansa.

      Mitä se sisäinen kauneus on..

      1) Ihmisellä on hyvä itsetunto. Hän hyväksyy itsensä, rakastaa itseään, haluaa kehitää omia lahjojaan. Hän viihtyy omassa elämässään ja tekee haluamiaan asioita.

      2) Hän on onnellinen ja iloinen. Hän säteilee ja säihkyy. Hänen hyvä olo välittyy toisille ihmisille positiivisena käytöksenä ja ystävällisenä kohteluna. Hän haluaa auttaa ja olla hyvä toisille.

      3) Hän määrittelee itse itsensä. Hän ei hae arvoaan ympärillä olevilta ihmisiltä. Jos joku kehuu, hän kiittää siitä. Mutta muitten ihmisten käytös tai mielipiteet eivät suista häntä pois raiteiltaan. Hän tietää olevansa arvokas, eikä sitä kenenkään mielipide voi muuttaa.

      4) Hän laittaa rajat. Hän arvostaa itseään niin paljon, ettei salli kenenkään työpaikalla tai muualla kohdella itseään huonosti. Hän opettaa muille miten häntä kohdellaan. Hänen ystävyys suhteet ovat terveitä ja vahvistavat myönteistä kasvua ja kehitystä.


      Tässä on muun muassa muutamia asioita. Kehottaisin sinua lähtemään itsetutkistelun tielle.. miksi et arvosta itseäsi? MIksi pidät itseäsi rumana?.. löytyykö juuret lapsuudesta? Kirjastossa on paljon kirjoja, joita voi hyödyntää omassa kasvussa. Olisi tärkeää, että sinulla olisi ainakin yksi ystävä, joka vahvistaa sinua positiivisesti! MInä uskon, että olet hieno ihminen ja todennäköisesti ihan kivannäköinenkin.. Hymyä huuleen, kyllä se parempi aika on sinulle koittamasa.

    • Tyhmät juntit

      Olen lukenut tämän joskus aikaisemminkin mutta nyt vasta vastaan. Mielestäni tuo kommentteja esittänyt nainen vaikuttaa täydeltä sekopäältä! Suomalaiset rumat äijät luulevat voivansa kommentoida kaikkien naisten ulkonäköä, aina ja kaikkialla. Siitä jo tunnistaa junttien juntin. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin niin jo loppuvat tuon tyyppiset arvioinnit. Onkohan se jotain omaa huonoa itsetuntoa?
      Jos tuo muikkeli oli kuitenkin ihan itse, omassa mielenvikaisessa päässään, keksinyt tuon koko kommentin? Kadehti ehkä nuoruuttasi eikä muuta keksinyt?
      On minullekin ilkeästi kommentoitu mutta minua on myös kehuttu. Jos joku vielä joskus kommentoi jotain ilkeää niin vastaan samalla mitalla takaisin, helppoa. Voi toki myös toivottaa hyvää päivän jatkoa ja sanoa vaikkapa "sinulla ei taida olla paljon ystäviä?"

      • .niinpä.

        Ja nimenomaan ne toisten ulkonäköä negatiivisesti arvostelevat tyypit on aina itse aika petolinnun perseitä, ihan kuin niillä muka olis jotain varaa arvostella. Tuskin on sattumaa, että ne arvostelijat on aina itse rumia/ei minkään näköisiä. Huono itsetunto varmaan tosiaan taustalla.


    • far away...

      hhhmmmmmh, jokaisessa ihmisessä jotain kaunista on, myös sinussa ...

      se on vain katsojan silmistä ja asenteesta kiinni löytääkö sitä kauneutta vai ei :)

      itsekkään en kaunotar ole, mutta so what, pysyypä pintaliitäjätja ulkokuoreen toljottajat kaukana ;)

    • 22

      törkeetä vallankäyttöä!

    • Tsemppiä!!!

      Veikkaan että se mies oli tarkoittanut, että ei olisi hametta kannattanut pukea siksi kun ulkona on kylmä tähän aikaan vuodesta... Eihän tuossa mitenkään arvosteltu sinun ulkonäköäsi.. Sinun täytyy ensin alkaa arvostamaan itseäsi.. kaikki lähtee omasta asenteestasi!

    • trololololll

      Ruma tietää olevansa ruma, mutta tyhmä ei tiedä olevansa tyhmä.

      Sano niille noin. : >

    • Nou hätä

      Olet liian kriittinen

    • huhhhu

      Mä en ymmärrä, miten lähempänä kolmeakymppiä oleva nainen voi ottaa kaiken itseensä. Jos joku sanoo mulle, että onpa rumat hiukset, niin vittuako se mua kiinnostaa minkälaiset mun hiukset on jonkun muun mielestä. Pääasia että oon ite niihin tyytyväinen. Sun kannattais oppia kunnioittamaan itteäs enemmän, eikä kasvattaa mitään ''panssaria''.

    • MHJM

      Olen TÄYSIN samaa mieltä nimimerkki huhhhu:n kanssa!

    • älä lyö

      sinulla on ollut tosi huono tuuri ihmisten suhteen. pahoittelen puolestasi, ei kenenkään tarvi saada semmoista kohtelua minkä sinä olet saanut. ett varmaan ole ruma, kiuskustun kun vain ajattelen miten ilkeitä ihmiset voivat olla.

      ymmärrän että ihmisten sanat ovat loukanneet sinua.
      en osaa neuvoa sinua vain yritä kovettua,elä välitä tai yritä olla välittämättä. helpompi sanottu kuin tehty.

    • dkgjdkkgkhdjg

      Heippa, vieläkö aloittaja luet tätä ketjua?

      Pakko sanoa, että tiedän miltä tuntuu, kun tuntee olevansa ruma tai joku huomauttaa ulkonäöstä negatiiviseen sävyyn.

      Olen pitänyt itseäni rumana jo niin kauan kuin muistan, varmaan 10 vuotiaasta lähtien, niihin aikoihin aloin kiinnittämään huomiota ulkonäkööni, nuorempana sillä ei ollut merkitystä (hyiii poikabakteereja!!! :D ).

      Mua ei olla koskaan pahemmin haukuttu rumaksi tms, mutta joitakin epämääräisiä kommentteja olen saanut kuulla. Esim. yläasteella sain kuulla näyttäväni paremmalta meikeillä kuin ilman, joten mua kehotettiin meikkaamaan (päivittäin), koska muuten näytin tyhmältä. No, olihan mulla aika huono iho siihen aikaan, ei varsinaisesti aknea, mutta finnejä melko runsaanlaisesti, iho punoittava, finniarpia, erityisesti nenä ja sen ympärys oli aina enemmän tai vähemmän punoittava. Mistä lie johtuu :D Tänäkin päivänä (21-vuotiaana) kärsin samasta ongelmasta. Saamarin petteri punakuono.

      Vanhempani eivät ole juuri koskaan kehuneet minua mistään. Ei ulkonäöllisistä seikoista tai taidoista tai luonteesta. Aina on ollu joku asia huonosti, en oo ollut tarpeeks hyvä tai jotain parannettavaa on ollut. Ätini ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua, ei pitävänsä minusta, ei EDES sietävänsä mua, vaan aika suoraan sanoen on sanonu vihaavansa mua (toivottavasti et olis syntynytkään, tekis niiiiiiin mieli tappaa sut siihen paikkaan jne).
      Lapsuudessa ja nuoruudessa aika paljon koin väkivaltaa ja haukkumista ja sellasta...
      Ehkä se osittain selittää sen miksi näen itseni rumana? Siis ihan oikeasti, kun katson peiliin (meikittä), olen KUVOTTAVAN näköinen. Meikattuna ihan ok näköinen, parhaimpina päivinä ihan nätti. Mutta auta armias jos joku ottaa kuvan :)) Näytän kuvissa jopa vieläkin kuvottavammalta kuin peilissä. Kumpi lienee oikeassa, kuvat vai peili....

      Baarissa tulee paikan luuseriäijät iskemään (tai sössöttämään) jotain... joskus kuule kehuja ulkonäöstäni (söpö, nätti) mutta en usko niitä.

      No, kaikesta huolimatta olen kuitenkin parisuhteessa ja heikko itsetuntoni aiheuttaa joskus ihan turhiakin riitoja. TV:tä on välillä vaikea katsoa kun siellä on niin kauniita ja muutenkin täydellisiä naisia, että ihan itkettää. Miksen minä voisi olla samannäköinen kuin ne?
      Mieheni kyllä silloin tällöin kehuu.. mutta silloinkin lähinnä vain vartaloa... pyllyä erityisesti :D mutta ei kauheesti lohduta että on kiva perse jos naama on ruma. Kauneimmat kehut mieheltäni on luokkaa: söpö, nätti, söpöläinen, SÖPÖ, nätti.

      Eli ööööö. Mies tosin joskus sanoi että se ei halua sanoo mua maailman kauneimmaks naiseks kun mä EN ole sellainen... koska on kauniimpiakin naisia :) INHOREALISMI SUCKS! Mutta on mun kanssa koska mulla on kiva luonne. Eikö olekin mukavaa :) Se himoitsee toisenlaisia naisia mutta on minun kanssani koska olen öö kiva (?!). Ei ihme ku seksielämä alkaa olla vajaan 3 vuoden jälkeen aika kuollutta ja seksiä joutuu kerjäämään....

      Jep, nyt alkoi taas kriiisi kun näitä juttuja miettii.. olisinpa kaunis, silloin voisin ollla jonkun toisenkin ihmisen silmissä kaunis ja haluttava.. en vain söpö... kuka parikymppinen nainen tosiaan haluaa olla vain söpö?! Söpöksi sanotaan kun ei parempaa keksitä ja ei kuitenkaan haluta loukata.. prkl.

      Nojuu, eipä tästä varmaan ollu kenellekkään hyötyä mutta sainpahan avauduttua :D
      Aloittaja: et ole yksin.

      • oivoi..

        Te naiset olette omituisia ja rasittavia, ei kukaan mies saa jatkuvasti kehuja, ei edes kaipaa, itse ainakin joskus jopa vaivaannun sellaisesta. Myönteinen palaute on tietysti ok, erityisesti lapsi tarvitsee sitä, silloin käsitys itsestä muodostuu positiiviseksi, mutta aikuinen kerjäämässä sellaista, se on jo typerää.


      • joujou4

        Sun miehes kuulostaa kusipäätlä. Jätä se!


    • Perus-Pena

      Kun tätä ketjua lueskelee, niin tulee mieleen että suomalaiset ovat aika ikävää kansaa ulkonäkökommenttiensa kanssa .Ei kukaan sille ulkonäölleen mahda tietyn pisteen jälkeen.

    • hymytyttö20

      Hei aloittaja!

      Kiitos rohkeasta viestistäsi, toivottavasti nykyisin sinulla menee paremmin ja olet hyväksynyt itsesi ja olet onnellinen!

      Tuli todella paha mieli, kun luin näitä kaikkia asioita, mitä ihmiset ovat ihan selvinpäin päivänvalossa tulleet toisille laukomaan... Itsekin olen saanut kuulla monesti, että "toi sun kaveri on kyllä tosi kaunis" yms. ja merkitseviä silmäyksiä omaan kroppaan ja kasvoihin. Yläasteella sanottiin "vitsillä" päärynäksi, kun alkoi olla senmallinen vartalo ja silloin vielä olin todella hoikka ja normaalipainoinen... Siitä on kyllä jäänyt iso itsetuntoa syövä juttu. Sitten saa myös kuulla olevansa huora, lesbo, jättiperse yms. kun antaa miehille pakit baarissa.


      Minulla isä on aina arvostellut ulkonäköä ihan kauttaaltaan: kamalat hiukset, pidä nitä mieluummin näin, kävelet kuin Aku Ankka, ruma ryhti, aloita juokseminen, pottunenä, liian hiljainen, aina liikaa jotain tai liian vähän. No, nykyään ei nähdäkään kuin muutaman vuoden välein ja vielä se soittaa pari kertaa vuodessa, vaikka voisi jättää minun puolestani soittamatta. Aina tulee paha mieli. Tästä katkeruudesta/vihasta on vaikea päästä eroon, vaikka koitankin elää nykyisin omaa elämääni. Silti välillä tulee nuokin kommentit kummittelemaan...

      Käyttäkää ihmiset sellaisia vaatteita, joista pidätte itse. Pyrkikää onnellisuuteen ja huomaatte, että se alkaa näkyä myös ulospäin. :) On totta, että ensin on opeteltava rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa muita. Perusjutut kuten mukava työ/opiskelupaikka, kämppä, ystävä tai pari ja edes kohtalainen toimeentulo täytyy olla ensin kunnossa ennen kuin edes voi ja jaksaa alkaa panostamaan ulkonäköönsä. Kokeilkaa erilaisia juttuja, uusi kampaus, huulipunaa, kivat vaatteet - vaikuttaa todella paljon omaan itsetuntoon! Laittautukaa itsenne älkääkä toisten takia. Ja puhun ihan omasta kokemuksestani täällä, en itsekään ole mikään kovin nätti ja olen ujo ja kömpelö ja huono itsetunto vaivaa, mutta alkaa olla myös näitä päiviä, kun tunnen olevani ihan siedettävä, hyvinä päivinä jopa melkein söpö. Olen edelleen sinkku enkä koskaan edes seurustellut eivätkä miehet kiinnostu, mutta silti voin sanoa olevani nykyään onnellinen (en joka päivä, mutta useampina). Ja maanantaina menen hankkimaan viimein kuntokortin ja menen elämäni ensimmäiselle ohjatulle liikuntakurssille - ihan vain itseni takia. Tänävuonna aion pyrkiä takaisin normaalipainoon ja tulla terveemmäksi. Kuulostaa varmaan kauhealta saarnaamiselta tms. mutta ei ole tarkoitus! Pointti oli se, että kun alkaa pitämään itsestään muutenkin, voi myös alkaa ns. kehittämään itseään ja kaikki sellainen lähtee ensisijaisesti itsestään eikä ulkopuolelta.

      Tsemppiä ja mukavaa vuotta 2012 kaikille meille "taviksille" - rumaa ihmistä ei ole. Katselkaa kaupungillä ympärillenne. Aika harva vastaantulija on mikään huippukaunis, paljon on ihan tavallista tuulipukukansaa ja ylimeikattuja.

      Ilkeitä ihmisiä riittää. Mutta voi lohduttautua sillä ajatuksella, että heillä vasta huonosti menee kun täytyy pönkittää omaa itsetuntoaan v*ttuilemalla tuntemattomille.

    • mistä sen tietää

      Jospa se mies olikin kauniisti kehunut sinua ja nainen mustasukkaisena päätti haukkua sinua..?

    • no_more_

      itse olen 155 cm pitkä ja en muita käytäkkään kuin hameita! housuja saa aina lyhentää...
      tiedän miltä ulkonäköön puuttuminen tuntuu (koulukiusattu), mutta tiedän myös senkin että vaikka kuinka ystävät tai läheiset päinvastaista vakuuttelisivat niin aina näiden kiusaajien kommentit nousevat niiden ylitse...

      • ???????????

        Itse olen ollut myös koulukiusattu ulkonäön takia ja muutamissa työpaikoissakin on sanottu suoraan ett olen ruma ja tehty pilkkaakin mun ulkonäöstä. Mulla jopa jotkut entiset tututkin sanoivat suoraan, ett olen luontaantyöntävän näköinen. Minkäs sitä ulkonäölleen voi, jos on annettu muita rumempi kuori. Liian kiltti olin niitä tuttuja kohtaan, olis pitänyt täräyttää heillekin muutama totuus heidän omasta ulkonäöstä ja suositella katsomaan myös itseään sieltä peilistä vähän tarkemmin, eivät hekään mitään missejä olleet. Olen ilman sanomisiakin tajunnut olevani ruma, harmi kyllä rumankin ihmisen täytyy joskus liikkua tuolla kaupungilla hoitamassa omia asioitaan ja käydä välillä töissäkin, vaikka joidenkin mielestä ruma ei saisi liikkua missään. Tuntuu, ett jotkut oikeasti vetävät hernettä nenäänsä, kun joutuvat edes näkemään jossakin ruman ihmisen. Olisko maailma teille täydellisille ihmisille parempi, jos meidät, rumat vietäisiin jonnekin eristyksiin tai hävittettäisiin maanpinnalta. Ketä te sitten moittisitte, kun kaikki jäljelle jääneet olisivat täydellisiä??


    • avviomies

      162 cm on ihan OK. Kunhan painosi on maksimi noin 50 kg.
      Jos sulla on vyötärö niin olet ihan ok. Makkaroita ja pömppömaha sekä tulpaleuka ei kelpaa. Ovat rumia.

    • ShallowLife

      Itsekin olen suurimman ajan eristäytyneenä himaan, koska ihmiset on niin ilkeitä, pinnallisia ja arvostelevia. Täälä jotkut pitävät suomea pahimpana maana, mutta itselläni oli kuukaus sitten fuengirolassa erittäin loukkaava tilanne, jonka seurauksena olisi tehnyt mieli käydä hukuttamassa itsensä mereen, kun vanhempi Espanjalainen nainen nauroi räkäisesti ja osoitti minun paksuja reisia jotka olivat kireissä farkuissa. Piti kääntyä taksin vaihtamaan löysemmät housut ja kun joutui taas kävelemään saman rouvan ohi niin taas sama juttu nauroi räkäsesti ja osoitti sormella. Olen tuon kokemuksen jälkeen alkanut arvostamaan Suomalaisia.

    • marppi123

      kauheeta, miten ihmiset on niin ilkeitä ;(. Oon kai ite siinä mielessä onnekas että oon kasvanu pienellä paikkakunnalla, niin olen säästynyt pahimmalta ilkeilyltä. Vähän aikaa sitten eräs poika alkoi nauramaan mun nenälle ja annoin sille kyllä kunnon asiallisen saarnan niin eipä enää kommentoinut mitään :). Ala-asteella sain kuulla enemmän kommentteja nenästäni, ja kauheinta oli koska en itse sitä pitänyt mitenkään erityisen isona, mutta kommenteista johtuen aloin häpeämään sitä. Nyt oon kyllä suht sinut nenäni suhteen, välillä on tosin päiviä jolloin se häiritsee enemmän. Mutta jos joku loukkaa minua, niin sanon aina takas, riippuen tietty henkilöstä :)

    • älävälitäilkimyksist

      Ratikassa ollut nainen keksi varmaan jutun päästään, oli kateellinen jos uskalsit käyttää hametta/näytit hyvältä hameessa! Käytät hametta jatkossakin :) Itsekin pidän aina mekkoja vaikka olen saman pituinen kuin sinä! Suomessa nyt pitäis muka olla aina jossain lököhousuissa tai vähintäänkin legginsit hameen alla. Hohhoijaa, jokainen pitäköön huolen omasta pukeutumisestaan ja pukeutukoot kuten haluaa :) Ja hameet ja mekot on kauniita! Kaunistaa monesti ja tuo naisellisuutta!

      Miehet nyt saattaa sanoa tommosta baari-iltojen jälkeen, ne on niitä juntteja jotka ettii vaan yhenillan juttuja :D Ehkä jopa oli varattu mies kun noin sanoi ja koitti siinä vähän itselleenkin selitellä asiaa, ettei ois niin huono omatunto! Oisit sanonut: "samat sanat! :)"

      Kuulostaa siltä että sun pitäis luottaa itsees ja ulkonäköön enemmän ja vähät välittää muiden kommenteista. Itsekin saanut kuulla vaikka ja mitä, mutta yleensä ilkeillä ihmisillä on omat ongelmansa, ainakin se on hyvin epäsosiaalista laukoa suuustaan mitään ilkeyksiä vaikka toinen näyttäs miltä! Ei semmosta vaan sano hyvät käytöstavat omaavat ihmiset :) Puhumattakaan kateudesta yms.

      Älä näytä että heillä on mitään valtaa suhun vaan koita napauttaa jotain takasin, ehkä ne oppii... Parhain tilanne tietenkin olisi, ettei heillä olisikaan valtaa satuttaa sua, kun oma itsetuntosi olisi niin hyvä.

    • Clarissa1

      Itseluottamuksella pärjää pitkälle, jos hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, kukaan ei pysty satuttamaan sua, ainakaan samalla lailla kuin nyt on tapahtunut.
      Minulla oli nuorena rumat etuhampaat, sain kyllä kuulla niistä jo ala-asteella, mutta annoin aina takaisin vähintään samalla mitalla. Lopputulos oli, että sain olla jotakuinkin rauhassa.
      Nuorena aikuisena minulle laitettiin porsliinikuoret, ja nyt minulla on mitä kauneimmat hampaat, hymyni kehutaan jenkkihymyksi. Uskoakseni, se on hyvin tärkeätä, että ihminen hyväksyy itseensä, koska se heijastuu koko olemukseen.
      Minusta kannattaa korostaa itsessään niitä kohtia mihin on tyytyväinen ja piilottaa huonoimmat kohdat.
      Jos sääresi eivät ole vahvuutesi, älä korosta niitä. Tietysti jokainen saa pukea oman makunsa mukaan, mutta jos ei halua ilkeitä kommentteja kannattaisi ehkä jättää pitämättä minihameita.

    • Sannnnnnni

      Kait tuo tyyppi joka kommentoi oli kaameassa kännissä tai muuten rullalla?

      Olet muuten pidempi kuin minä, ja itse en koe olevani mikään hobittitrolli. Toki, olen lyhyt, tummatukkainen, ja laihanpuoleinen, en ollenkaan kulttuurimme vaatima blondi kumitissiamazon. Ei yhtään haittaa.

      Joskus teini-ikäisenä siskoni yritti ripustaa seinälle julisteen joka kuulemma esitti hyvännäköistä miestä. Omasta mielestäni kyseessä oli karmea rumilus -öljytty keho, siilitukka, lihaksia niin että näytti kuin verisuonet juuri poksahtaisi, kirkkaanoranssi "rusketus". Karsea olio, ihan hirveä.

      Vaikka sitä kammotusta ei kenenkään olisi pitänyt joutua katselemaan niin se oli silti valaiseva hetki: kaikkien kaunis ei TODELLAKAAN ole samanlainen.

      Joten kun myöhemmin poikaystävät kertoivat että he *pitävät* tyypistä joka on töyhtötukkainen, lyhytsäärinen etc, niin saatoin uskoa sen.

      Et ole yhtään ruma. Et ole vain vielä löytänyt kohderyhmääsi (ja jostain syystä elät alueella jossa ihmiset nauttivat imbesillistä vihamielisyydestä; muuta pois niin pian kuin voit).

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta

      Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä
      Lieksa
      90
      4080
    2. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      43
      3942
    3. Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!

      1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille
      Maailman menoa
      608
      3835
    4. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      18
      2588
    5. Näytit nainen sanoinkuvaamattoman ihanalta

      En voi unohtaa sinua. Pohdin nyt sinua.
      Ikävä
      78
      2425
    6. SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat

      SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka
      Maailman menoa
      338
      2048
    7. Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?

      Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.
      Tunteet
      127
      2032
    8. Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu

      Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.
      Maailman menoa
      188
      1879
    9. Ketä ammuttu ?

      Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?
      Juupajoki
      28
      1559
    10. Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari

      Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,
      Ikävä
      66
      1402
    Aihe