tämän aamupäivän

että sinne vaan diakoniatyöhön keskutelemaan kirkon olemuksesta ja olemassaolon oikeutuksesta!!

palstakirjoittelussa on , että niin harvat tavalliset kirkkoon kuuluvat siihen osallistuvat . Syitä on monta , ehkä foorumin uutuus ja se, että taviskristityt ovat niitä , jotka muutenkin käyttävät netissä vähiten tai ei ollenkaan aikaa . Ja tämä taas siitä , että on työ ja perhe , paljon myös vanhempien/sukulaisten omaishoitajuutta , mikä voi tarkoittaa myös iäkkäiden sukulaisten asioiden hoitoa . Puhumatta muista käytännönkin sanelemista arkisista esteistä.

"Tavallinen " ihminen tulee yleensä keskustelutilaisuuteen , jos aihe on läheinen ja tilaisuudesta etukäteen kunnolla informoitu , ensin kuuntelijaksi , vähitellen rohkaistuen tuomaan oman näkemyksensä esille . Esim. juuri diakonian agendan saralta

Tähän kohtaan peräänkuulutan verkostoitumista tai muuta yhteistyötä kolmannen sektorin sekuläärin alueen kanssa , mainitaan nyt vaikka vanhustyön vapaaehtoiset , SPR ja Mannerheimin lastensuojeluliitto. Kunnat voisivat olla yhteistyötahona . Paljon muita arvostettuja tahoja löytyy , jotka saisivat omia resurssejaan vahvistettua . Seurakunta voisi järjestää vapaaehtoisten koulutusta tämäntyyppisten toimijoiden kouluttajien kautta. Mainioita koulutustiloja seurakunnilla on tyhjillään suuren osan viikosta.

Vaikkapa omaishoitajat voisivat kiinnostua läheisensä ulkoiluttamiseen tai vaikka lukuhetkeen saatavasta lähimmäispalvelun vapaaehtoistyöntekijästä , pääsisi hetkeksi vaikka lenkille tai vain lepäämään . Tai apua lumen luontiin tai lapujen pilkkomiseen .

Entäpä yksinhuoltaja , joka saisi vaikka oman vaateostohetken , vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton kouluttama vapaaehtoinen lastenhoitaja tulisi pariksi tunniksi lasta hoitamaan . Iltapäiväkerhoista ja nuorten vapaa-ajan (turvallisista) paikoista on aina puutetta .

Edelleen , vapaaehtoisten valinta on tarkka paikka , haastatteluja motiiveista ja tarkat ohjeet , käännytystyötä ei itsestäänselvästi saa esiintyä missään muodossa , vaan perusajatus pelkkä ystäväpalvelu , avun antaminen .
Tuttavissanikin useat olisivat valmiita sitoutumaan muutamaksi tunniksi viikossa tai kuukaudessa tällaiseen auttamistoimintaan mikäli seurakunta sen hyvin organisoisi . Huom! Ystäväni ovat aika välinpitämättömiä uskonnon suhteen ,mutta laillani odottavat että kirkko ryhtyisi huolellisemmin hoitamaan vähävaraisten auttamistoimintaa ja vapaaehtoisten aktivointia.
Isoissa asutuskeskuksissa tällaiseen on valtava tarve , harvoilla eläkkeellään toimeentulevilla tai yksinhuoltajilla on varaa palkata apua vcälttämättömiin tarpeisiinsa . Myös harvaan asutuilla alueilla erityisesti yksinäisyys on ihmisten vaivana.

Mitä mieltä kirkon edustajat . Joissakin seurakunnissa on mm. lähimmäispalvelutoimintaa . Seurakunnissa tulisi sitouttaa yleisesti esim. vapaaehtoisten organisointi ja mahdollisuus kurssitukseen vapaaehtoistyössä toimimiseen. Sellaisessa työssä , mikä ei kuulu esim kuntien vanhus- , vammais- tai lastenhoitotyön piiriin , ja sellaistahan on valtavasti .

Eli peräänkuulutan sitä paljon mainostettua lähimmäisenrakkautta arkisesti realisoituna , mikä vaatii viitseliäisyyttä , mutta on toteutettavissa jos tahtoa löytyy.

ja tämäntyyppiseen keskustelutilaisuuteen uskon löytyvän runsaasti osanottajia , jos tuloksena voisi ajatella olevan mahdollisuus omaan aktiivisuuteen auttamishalunsa toteuttamiseen.