Mikä mättää?

Lähde vetään niin nopeesti kun kintuistasi pääset!

Te ilmeisesti käytätte vain kolmea aivosolua ystävyytenne ylläpitämiseksi. Mitä muuta odotat ystävyydeltänne?

Onko koskaan tullut mieleesi että sinä, omana yksilonä, tarvitset vielä PALJON aikaa kasvaa ja kehittyä henkisesti. Pidä ihmeessä ystäviä, mutta aseta itsesi ja heidät PALJON korkeammalle asteelle!
Kertomasi tason seurustelu täyttää vain ne primitiivisimmät vaatimukset. Lisäten epäsovun, juopottelun ja pahan mielen.

Etko todellakaan tajua että elämässä ja ihmis-suhteissä on paljon korkeatasoisempaa?

Lähde niin nopeasti kuin voit. Hetinyt. Vaikka se tuntuu kuinka pahalta, niin lähde !!! Aika korjaa kyllä.

riippuu mitä haluat: jos tahdot tuota lisää, jatka vain, se ei ainakaan paremmaksi muutu. Ehkä lisää itkettävää ja täällä purettavaa; onhan sekin jotain.

Mutta jos haluat joskus vielä nauraa, laulaa ja olla iloinen elämästäsi, niin jatka matkaasi, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.

Toinen alkaa noin nopeasti puhumaan erosta jne. Kannattaa lähteä eteenpäin. Pojan pitää vielä kasvaa paljon, ja sinä et voi häntä siinä auttaa.

Tosi harmi, varmaan tuntuu pahalta. Kyllä toki 4 kuukaudessakin alkaa tykkäämään toisesta, mutta... Ikävä kyllä se toinen ei aina vaan ala tykkäämään takaisin. Poikaystäväsi siis aivan varmasti tykkää sinusta, mutta on ihan liian lapsellinen sitoutakseen oikeasti, tai oikeastaan, edes seukatakseen reilusti, mutta kevyesti. Hän kapinoi ja ottaa väärin keinoin etäisyyttä, kun hänen pitäisi olla rehellinen. Hän ihastui, halusi tyttöystävän, muttei nyt haluakaan sitouta, vaan säätää ympäriinsä, juopotella ja renttuilla ympäriinsä: sinua se loukkaa ja tulee loukkaamaan, eikä tilanne siitä ihan hetkeen, -siis vuosiin, parane vielä. Nyt olet kovin ihastunut, mutta nyt pääset vielä pienemmillä kolhuilla ja nyt pääset vielä irti. Jos tässä roikut, alkaa tuo jatkuva valehtelu ja huonosti kohteleminen syödä itsetuntoasi, ja lisätä pelkojasi: sitten on koko ajan vaikeampaa päästää irti ja toisaalta, vaikka pääsisitkin, kiinnyt kuitenkin enemmän ja sattuu pahemmin. Tuo kohtelu ei ole oikein.

Olisi ehkä ihan hyväkin katsella pienen välimatkan päästä, tehdä kunnolla ero ja sopia, että ainakin muutaman kuukauden sitten seikkailette ihan omilla teillänne. Sinä saisit välimatkaa ja ehkä näkisit hieman, millaista kohtelua toivoisit ja millaista et, ja hän ehkä näkisi, haluaako todella olla sinkku vai ei. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, te löydätte toisenne uudelleen. Muuten se on vaan mentävä eteenpäin. Ymmärrän, että ero tuntuu tosi surulliselta asialta, mutta aina ei voi välttyä siltäkään. En oikein noita "loppuelämän" lupauksia menisi uskomaan, ymmärrät kai itsekin, että olette varmaan aika nuoria, että käytös ja sanat ei mene ihan yksiin ja että hän aina paikkailee suurilla lupauksilla?

Ilman luottamusta ette ainakaan voi jatkaa. Mielestäni aikalisä olisi ihan hyvä, ottakaa etäisyyttä ja katselkaa hetken aikaa. Miettikää sitten uudelleen. Myöskään paha olo ei kuulu noin tuoreeseen parisuhteeseen jos parisuhteessa on paha olla, se ei ole kovin hyvä. Joskus tulee niitä kriisejä, jotka voi kestää pitkäänkin, mutta ne on sitten pitkässä parisuhteessa, neljän kuukauden jälkeen pitäisi olla vielä aika auvoista. Etsi semmoista ennemmin.