Riidattomia parisuhteita voi olla olemassa, mutta minusta tuo voi toteutua vain, jos joku ehdoista täyttyy:
a) Jompikumpi suhteen osapuolista on täydellinen tyranni tai alistuja, jolle toinen osapuoli ei uskalla tai halua sanoa mitään vastaan
b) Puoliso on joku fembot (tai manbot), jolle inhimilliset tunteet ovat yhtä vieraita kuin aerodynamiikka sialle
c) Liitto on kulissi
d) Pariskunta tuntee toisensa niin läpikotaisin ettei mitään riitelyä koskaan voi syntyä. (Ehkä jonkun 30 vuoden avioliiton jälkeen)
Väittääkö joku oikeasti tuntevansa pariskunnan joka ei koskaan riitele mistään?
Riidaton parisuhde?
Ihmissuhdekonsultti
126
8496
Vastaukset
- aivan samaa mieltä
Niin asiaa tuo puheenvuoro!
- Nainennnnnn87
Minä uskon, että täysin riidaton parisuhde on ihan mahdollinen.
Itse olen ainakin luonteeltani sellainen, että olisipa mies miten siivoton ja sohvaperuna vain, en alkaisi nalkuttamaan, niinkuin yleensä naisten sanotaan tekevän.
En ole alistuja, vaan rauhallinen persoona. En lapsenakaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa, ehkä siksi nimenomaan jouduinkin muiden kiusattavaksi.
Minusta tiskivuoroista tappeleminen, siivottomuudesta huutaminen ym. on aivan turhaa. Miksei vaan voi käpertyä toisen syliin, pussata ja pyytää nätisti tekemään jotakin?
Ei sellaiselle voi huutaa, jota oikeasti rakastaa ja josta välittää enemmän kuin mistään muusta. - nyrkinaltavapauteen.
Nainennnnnn87 kirjoitti:
Minä uskon, että täysin riidaton parisuhde on ihan mahdollinen.
Itse olen ainakin luonteeltani sellainen, että olisipa mies miten siivoton ja sohvaperuna vain, en alkaisi nalkuttamaan, niinkuin yleensä naisten sanotaan tekevän.
En ole alistuja, vaan rauhallinen persoona. En lapsenakaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa, ehkä siksi nimenomaan jouduinkin muiden kiusattavaksi.
Minusta tiskivuoroista tappeleminen, siivottomuudesta huutaminen ym. on aivan turhaa. Miksei vaan voi käpertyä toisen syliin, pussata ja pyytää nätisti tekemään jotakin?
Ei sellaiselle voi huutaa, jota oikeasti rakastaa ja josta välittää enemmän kuin mistään muusta.rakkaus ja viha ei ole toistensa vastakohta vaan rakkaus ja välinpitämättömyys.
vaikka rakastaa ni silti.. kaikkee ei tarvii hyväksyä... joskus vain tulee mitta täyteen... ja sit.. hups...
tietty täytyy huomioida se toinen osapuoli.. miten helposti asioista voi keskustella puolin ja toisin ja mahdolliset muutokset tai toiveet myös huomioidaan tai ainaki yritetään muistaa... mutta
Onnittelut jos kaikki on niinkuin sanot.. täydellistä harmoniaa... valitettavan harvinaista... - sanominenriittää
Nainennnnnn87 kirjoitti:
Minä uskon, että täysin riidaton parisuhde on ihan mahdollinen.
Itse olen ainakin luonteeltani sellainen, että olisipa mies miten siivoton ja sohvaperuna vain, en alkaisi nalkuttamaan, niinkuin yleensä naisten sanotaan tekevän.
En ole alistuja, vaan rauhallinen persoona. En lapsenakaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa, ehkä siksi nimenomaan jouduinkin muiden kiusattavaksi.
Minusta tiskivuoroista tappeleminen, siivottomuudesta huutaminen ym. on aivan turhaa. Miksei vaan voi käpertyä toisen syliin, pussata ja pyytää nätisti tekemään jotakin?
Ei sellaiselle voi huutaa, jota oikeasti rakastaa ja josta välittää enemmän kuin mistään muusta.Pussaminen ja kainaloon käpertyminen paljon auta jos toinen on patalaiska vaikka muuten rakastettava persoona onkin. :D
- Jesssve
Nainennnnnn87 kirjoitti:
Minä uskon, että täysin riidaton parisuhde on ihan mahdollinen.
Itse olen ainakin luonteeltani sellainen, että olisipa mies miten siivoton ja sohvaperuna vain, en alkaisi nalkuttamaan, niinkuin yleensä naisten sanotaan tekevän.
En ole alistuja, vaan rauhallinen persoona. En lapsenakaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa, ehkä siksi nimenomaan jouduinkin muiden kiusattavaksi.
Minusta tiskivuoroista tappeleminen, siivottomuudesta huutaminen ym. on aivan turhaa. Miksei vaan voi käpertyä toisen syliin, pussata ja pyytää nätisti tekemään jotakin?
Ei sellaiselle voi huutaa, jota oikeasti rakastaa ja josta välittää enemmän kuin mistään muusta.Riidellä voi muutenkin kuin huutamalla.
Psykologista hallintaa jne. Minä ainakin korotan ääntäni äärimmäisen harvoin. Huonotuulisena olen aika hiljainen ja pyrin olemaan enemmän itseni seurassa, en riitoja välttääkseni ainakaaan tietoisesti, se vaan on luontaista.
On paljon ihmisiä jotka eivät huuda, mutta riitely onnistuu silti. Jesssve kirjoitti:
Riidellä voi muutenkin kuin huutamalla.
Psykologista hallintaa jne. Minä ainakin korotan ääntäni äärimmäisen harvoin. Huonotuulisena olen aika hiljainen ja pyrin olemaan enemmän itseni seurassa, en riitoja välttääkseni ainakaaan tietoisesti, se vaan on luontaista.
On paljon ihmisiä jotka eivät huuda, mutta riitely onnistuu silti.Me emme huuda toisillemme. Mikä sitten on riitelyä?
Viimeksi eilen sanoin että miten mökin nurmikko on taas noin pitkää, kun juuri viime käynnillä leikkasin. Minä en ainakaan leikkaa tänään. Sun vuoro.
Johon toinen sitten saat lämmittää saunan.
Minä siihen tavarat pitää kantaa sisälle. Sitten toinen alkoi leikata nurmikkoa ja minä sitten lämmitin saunan elokuvan katsottuani.
Riitelimmekö vai keskustelimme on tulkinta kysymys.- alan jo siivoamaan..
Nainennnnnn87 kirjoitti:
Minä uskon, että täysin riidaton parisuhde on ihan mahdollinen.
Itse olen ainakin luonteeltani sellainen, että olisipa mies miten siivoton ja sohvaperuna vain, en alkaisi nalkuttamaan, niinkuin yleensä naisten sanotaan tekevän.
En ole alistuja, vaan rauhallinen persoona. En lapsenakaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa, ehkä siksi nimenomaan jouduinkin muiden kiusattavaksi.
Minusta tiskivuoroista tappeleminen, siivottomuudesta huutaminen ym. on aivan turhaa. Miksei vaan voi käpertyä toisen syliin, pussata ja pyytää nätisti tekemään jotakin?
Ei sellaiselle voi huutaa, jota oikeasti rakastaa ja josta välittää enemmän kuin mistään muusta.Jos jäät sinkuksi niin muuta minun luo. Minulla on vaimonpaikka vapaana ja kuulostat juuri siltä jota olen aina toivonut.
Olen tasainen herrasmies. En ennättänyt opetella riitelyä edellisen avioliiton aikana koska en saanut siihen koskaan vuoroa enkä juuri muutakaan suunvuoroa. - Vaimo:)
Nainennnnnn87 kirjoitti:
Minä uskon, että täysin riidaton parisuhde on ihan mahdollinen.
Itse olen ainakin luonteeltani sellainen, että olisipa mies miten siivoton ja sohvaperuna vain, en alkaisi nalkuttamaan, niinkuin yleensä naisten sanotaan tekevän.
En ole alistuja, vaan rauhallinen persoona. En lapsenakaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa, ehkä siksi nimenomaan jouduinkin muiden kiusattavaksi.
Minusta tiskivuoroista tappeleminen, siivottomuudesta huutaminen ym. on aivan turhaa. Miksei vaan voi käpertyä toisen syliin, pussata ja pyytää nätisti tekemään jotakin?
Ei sellaiselle voi huutaa, jota oikeasti rakastaa ja josta välittää enemmän kuin mistään muusta.Sulla ei ilmeisesti ole miestä eikä lapsia kun noin pilvilinnoissa elelet:)
- tuyxi
Jesssve kirjoitti:
Riidellä voi muutenkin kuin huutamalla.
Psykologista hallintaa jne. Minä ainakin korotan ääntäni äärimmäisen harvoin. Huonotuulisena olen aika hiljainen ja pyrin olemaan enemmän itseni seurassa, en riitoja välttääkseni ainakaaan tietoisesti, se vaan on luontaista.
On paljon ihmisiä jotka eivät huuda, mutta riitely onnistuu silti.olen sama mieltä.en ole kovin nuori(52) ja elännyt 2 parisuhdetta täysin riidattomana, mutta eihän se estänyt väittelemästä ja tunteita näyttämästä. Me vaan selvitiin aina rauhallisesti keskustelemalla, pohdimalla. 1. mies kuoli(oltiin 17v naimissa) ja toinen suhde kesti 9 vuotta.Nyt on menossa kolmas(2 vuotta) ja emme ole kertakaan riidelleet, kun ei vaan ole syytä. Tässä iäsä mietti, että on elämässä paljon tärkeimpiä asioita kun tapella. Olemme kyllä molemmat todella vaha luonteisia, mutta silti saamma asiat hoidettu molemman puolisella kompromisseillä
- mies ilman emäntää
Nainennnnnn87 kirjoitti:
Minä uskon, että täysin riidaton parisuhde on ihan mahdollinen.
Itse olen ainakin luonteeltani sellainen, että olisipa mies miten siivoton ja sohvaperuna vain, en alkaisi nalkuttamaan, niinkuin yleensä naisten sanotaan tekevän.
En ole alistuja, vaan rauhallinen persoona. En lapsenakaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa, ehkä siksi nimenomaan jouduinkin muiden kiusattavaksi.
Minusta tiskivuoroista tappeleminen, siivottomuudesta huutaminen ym. on aivan turhaa. Miksei vaan voi käpertyä toisen syliin, pussata ja pyytää nätisti tekemään jotakin?
Ei sellaiselle voi huutaa, jota oikeasti rakastaa ja josta välittää enemmän kuin mistään muusta.Sinussa on selvästi vaimoainesta minulle. Varmasti tykkäisit.
- mökkielämää
premiata kirjoitti:
Me emme huuda toisillemme. Mikä sitten on riitelyä?
Viimeksi eilen sanoin että miten mökin nurmikko on taas noin pitkää, kun juuri viime käynnillä leikkasin. Minä en ainakaan leikkaa tänään. Sun vuoro.
Johon toinen sitten saat lämmittää saunan.
Minä siihen tavarat pitää kantaa sisälle. Sitten toinen alkoi leikata nurmikkoa ja minä sitten lämmitin saunan elokuvan katsottuani.
Riitelimmekö vai keskustelimme on tulkinta kysymys.Mites kalastus sujuu mökillä? Kalastatteko vuorotellen? Entä elokuvat - katsotteko yhdessä samoja vai katsooko kumpikin omat elokuvansa?
- jepjep..............
Nainennnnnn87 kirjoitti:
Minä uskon, että täysin riidaton parisuhde on ihan mahdollinen.
Itse olen ainakin luonteeltani sellainen, että olisipa mies miten siivoton ja sohvaperuna vain, en alkaisi nalkuttamaan, niinkuin yleensä naisten sanotaan tekevän.
En ole alistuja, vaan rauhallinen persoona. En lapsenakaan ole haastanut kenenkään kanssa riitaa, ehkä siksi nimenomaan jouduinkin muiden kiusattavaksi.
Minusta tiskivuoroista tappeleminen, siivottomuudesta huutaminen ym. on aivan turhaa. Miksei vaan voi käpertyä toisen syliin, pussata ja pyytää nätisti tekemään jotakin?
Ei sellaiselle voi huutaa, jota oikeasti rakastaa ja josta välittää enemmän kuin mistään muusta.se ei valitettavasti ole kaikkien kanssa noin helppoa, että pussaat ja kauniisti pyydät. kyllä se hermo menee, kun lamppujen kattoon laittamisessa menee kaksi kuukautta tai kun itsellä on selkä rikki ja toisen mielestä mun pitäisi käydä kaupassa tekemässä ostokset, kun hädin tuskin kävelemään pääs. kyllä siinä muutama valittu sana pääsee ja vaikea itseään hillitä.
- mrjack
tuyxi kirjoitti:
olen sama mieltä.en ole kovin nuori(52) ja elännyt 2 parisuhdetta täysin riidattomana, mutta eihän se estänyt väittelemästä ja tunteita näyttämästä. Me vaan selvitiin aina rauhallisesti keskustelemalla, pohdimalla. 1. mies kuoli(oltiin 17v naimissa) ja toinen suhde kesti 9 vuotta.Nyt on menossa kolmas(2 vuotta) ja emme ole kertakaan riidelleet, kun ei vaan ole syytä. Tässä iäsä mietti, että on elämässä paljon tärkeimpiä asioita kun tapella. Olemme kyllä molemmat todella vaha luonteisia, mutta silti saamma asiat hoidettu molemman puolisella kompromisseillä
pitkälti yli 20 vuotta oltu yhdessä. aina yhdessä minne tahansa mennäänkin. samat harrastukset ja intressit. ei koskaan ole riidelty. arvostamme toisiamme ja hyväksymme toistemme virheet. siinä koko resepti.
- Riidaton parisuhde
Mikään noista esittämistäsi kohdista ei päde meidän riidattomaan parisuhteeseen.
Suhde jatkunut 36v ja ei edes rakastumisen alku metreillä meidän ole tarvinut riidellä.
Meillä on vain katse ja hyväksytään toisen tekemiset ja menemiset, onko se sitä suurta kunnioitusta toista kohtaan vai mitä, mut näin se toimii.
Itse olen pettänyt puolisoani ja vieras mies jopa soittanut hänelle, siitäkään ei syntynyt riitaa, tai edes kyselyä, vaan asia oli ja meni. Kuin myös minulle on annettu mieheni ilmi, enkä nostanut kissaa pöydälle. Me vain elämme ja kasvatamme lapsiamme ja lapsenlapsia. Luotamme toisiimme, ei meidän väliin kukaan pääse, siitä on sanaton ja puhumaton sopinus. Toinen jos haluaa lähteä voi tehdä sen.- Tieto & taito
Jooo, ihan paras tapa elää suhteita: vastuut, velvollisuudet ja yhteiset asiat selvillä ja hanskassa ja sen jälkeen oma vapaus valita tekemisensä ja menemisensä ihan oman mielensä ja persoonansa mukaan. Niihin ei ole kenelläkään mitään sanomista, suhteet ja liitot eivät ole vankiloiksi tarkoitettuja. Paitsi yksinkertaisille.
Riitelemisestä sen verran, että sitä voi tehdä rakentavastikin, hyvässä mielessä, jos osaa, ja silloin sillä päästään eteen päin. Riita on pahaa vain silloin, kun sillä revitään ja raastetaan rikki toisen sisintä, persoonaa, hajotetaan perhe, ihmissuhteita tai ihan konkreettista materiaa. - huhhahheiiiiiiiiiii
Tieto & taito kirjoitti:
Jooo, ihan paras tapa elää suhteita: vastuut, velvollisuudet ja yhteiset asiat selvillä ja hanskassa ja sen jälkeen oma vapaus valita tekemisensä ja menemisensä ihan oman mielensä ja persoonansa mukaan. Niihin ei ole kenelläkään mitään sanomista, suhteet ja liitot eivät ole vankiloiksi tarkoitettuja. Paitsi yksinkertaisille.
Riitelemisestä sen verran, että sitä voi tehdä rakentavastikin, hyvässä mielessä, jos osaa, ja silloin sillä päästään eteen päin. Riita on pahaa vain silloin, kun sillä revitään ja raastetaan rikki toisen sisintä, persoonaa, hajotetaan perhe, ihmissuhteita tai ihan konkreettista materiaa.Ai jos olettaa että puoliso on yksiavioinen, luotettava ja kunnioittava puolisoaan kohtaan on yksinkertainen? Älkää nyt kun mähän repeän täällä.. :) Musta tuntuu että jotku (siis joku joka on useiden eri nimimerkkien takana) muut niitä yksinkertaisia ja jollain tavalla traumatisoituneita kun eivät pysty normaalissa parisuhteessa toista kunnioittaen elämään. Ja samaan syssyyn, ei ole tilannetta jossa 99% ihmisistä on väärässä.
- Huhhaile sinä vaan
huhhahheiiiiiiiiiii kirjoitti:
Ai jos olettaa että puoliso on yksiavioinen, luotettava ja kunnioittava puolisoaan kohtaan on yksinkertainen? Älkää nyt kun mähän repeän täällä.. :) Musta tuntuu että jotku (siis joku joka on useiden eri nimimerkkien takana) muut niitä yksinkertaisia ja jollain tavalla traumatisoituneita kun eivät pysty normaalissa parisuhteessa toista kunnioittaen elämään. Ja samaan syssyyn, ei ole tilannetta jossa 99% ihmisistä on väärässä.
Millä lailla sinä kunnioitat pariasi, jos et sinä anna hänen mennä, tehdä ja elää niin kuin hän itse halajaa ? Yleensä mieähet 'kunnioittavat' naisensa nyrkin ja hellan väliin ja naiset joillakin muilla konsteilla. Vieläkin, vuonna 2011, mikä on käsittämättömyyden huippu.
- m25v
"Meillä on vain katse ja hyväksytään toisen tekemiset ja menemiset, onko se sitä suurta kunnioitusta toista kohtaan vai mitä, mut näin se toimii.
Itse olen pettänyt puolisoani ja vieras mies jopa soittanut hänelle, siitäkään ei syntynyt riitaa, tai edes kyselyä, vaan asia oli ja meni. Kuin myös minulle on annettu mieheni ilmi, enkä nostanut kissaa pöydälle. Me vain elämme ja kasvatamme lapsiamme ja lapsenlapsia. Luotamme toisiimme, ei meidän väliin kukaan pääse, siitä on sanaton ja puhumaton sopinus."
Ihan ensinmäisenä;Mieti ennen kuin vastaat,Oletko AIDOSTI onnellinen kyseisessä suhteessa.Mä en nimittäin usko jos väität että olet.
Mielestäni te molemmat pelkäätte puhua asioista,kohdata totuutta,joten silloin on helpompi vain jättää keskustelematta asioista.Silloin vaikka itse kärsisi miten paljon niin voi koittaa unohtaa tapahtuneen ja jatkaa "kulissia" niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.Ei tuollainen ole normaalia että jos toinen pettää ettei toinen reagoi siihen,ei se ole mitään toisen kunnioittamista.
Toisen kunnioittaminen on enemmän sitä että toisen mielipide on eri kuin oma mutta voit hyväksyä sen.
Ja miltä lapsesta tuntuisi elää kyseisssä ilmapiirissä;Näkee että molemmat vanhemmat kärsivät jollain tavoin asioista,mutta kukaan ei ikinä puhu niistä niinku ne on.Molemmat vain olla jököttää,tunteidensa vankina.
Ja lapsi,se aistii kaiken vaikka monet aikuiset ei sitä myönnäkään.Lapsi kun on eritäin herkkä näissä asioissa.Sitä ei voi huijata sanomalla että kaikki on hyvin kultaseni.Lapsi tietää,että valehtelet.
Tai minkälaisen mallin antaa lapselle tulevaan elämään;Sellaisen,että jos tulee ongelma,sitä tulee paeta,eikä kohdata.Totuus on kuitenkin että sitä ei voi paeta.Pettäminen,on varmasti sen verrran raskas juttu että se hakkaa takaraivossa vielä kymmenienkin vuosien jälkeen jollei sitä keskustella auki.
Enemmän on tervettä riidellä oikein kunnolla,jolloin molemmat saavat kertoa oman mielipiteensä.Mitä sitten vaikka tulee vähän ääntä,mutta jos sillä asiat ratkeaa ja asioista päästä yli yhdessä.Sillä on myös suhdetta vankentava vaikutus,jos riitely on tehty molempien mielipiteitä kunnioittaen ja molemmat osaa antaa vuorostaan myöten,loppu tulos johon päädytään on yhteinen.
Tämä on malli,jonka haluan antaa tulevaisuuden lapsilleni.
Ja syy,miksi olette yhdessä,on ihmissuhderiippuvuus.Teistä ei kumpikaan uskalla lähteä suhteesta,koska se vaatisi muutenkin rohkeutta mutta ennen kaikkea,te joutuisitte puhumaan niistä kipeistä asioista joista ero johtuisi.Siinä voisi joutua jopa riitelemään,mutta,teistä kumpikaan kun ei uskalla.
Teidän molempien paha olo myös näkyy noissa syrjähypyissä,kumpikaan ei ole oikeasti onnellinen. - aviomies seniori
Hienoa, että teillä menee noin hyvin, kaikesta huolimatta...vaikka (kuitenkaan ette kunnioita toistanne), jos kerran olette molemmat jo pettäneetkin toistanne, miten se voi olla kunnioitusta????
Olen ihan ymmällä tästä kaikesta, mitä sanoit, koska mulle on kunnioitusta se, että mä voin luottaa mieheeni, ettei hän petä mua, eikä tee mitään väärää muutenkaan mua kohtaan.
Luottamus on sitä, ettei petetä, eikä tehä mitään muutakaan toista kohtaan väärää!
Vai onko sun mielestäsi pettäminen sitten oikein?.
Ihmettelen, jos vastaat, että on!
Meillä menee hyviun, ilman pettämisiäkin, ja toisia naisia, ja puolisollani ...ilman toisia miehiä!
Naimisissä myös 36v eee! - sa
ei sellaista oikeen voi olla että siinä parisuhteessa ei riidellä ikinä
- Puppua
Kylläpä oli kuin hyvästä puppukirjasta tämä teksti... Etkö tiedä, että ihminen unohtaa yli 90 % omista mokistaan. Sinäkin. Et muista omia ja teidän riitojanne ja kiistojanne liittonne alkuajoilta. Et varmasti. Olet valehdellut itsellesi, mutta meitä et vejätä.
Johan sinut voi laittaa seinää vasten yhdestä asiasta. Sinä olet pettänyt liittolupaiksesi. Liittoon mentäessä luvataan uskollisuus. Sinä olet luuseri siinä.
Teidän suhde on inhimillisesti jo kuollut tunnemaailmaltaan.
Kulissiliittohan on sellainen joka fuskaa petoksella. Sinähän olet sen tekijä. Joten kulissi mikä kulissi... - love consciousness
m25v kirjoitti:
"Meillä on vain katse ja hyväksytään toisen tekemiset ja menemiset, onko se sitä suurta kunnioitusta toista kohtaan vai mitä, mut näin se toimii.
Itse olen pettänyt puolisoani ja vieras mies jopa soittanut hänelle, siitäkään ei syntynyt riitaa, tai edes kyselyä, vaan asia oli ja meni. Kuin myös minulle on annettu mieheni ilmi, enkä nostanut kissaa pöydälle. Me vain elämme ja kasvatamme lapsiamme ja lapsenlapsia. Luotamme toisiimme, ei meidän väliin kukaan pääse, siitä on sanaton ja puhumaton sopinus."
Ihan ensinmäisenä;Mieti ennen kuin vastaat,Oletko AIDOSTI onnellinen kyseisessä suhteessa.Mä en nimittäin usko jos väität että olet.
Mielestäni te molemmat pelkäätte puhua asioista,kohdata totuutta,joten silloin on helpompi vain jättää keskustelematta asioista.Silloin vaikka itse kärsisi miten paljon niin voi koittaa unohtaa tapahtuneen ja jatkaa "kulissia" niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.Ei tuollainen ole normaalia että jos toinen pettää ettei toinen reagoi siihen,ei se ole mitään toisen kunnioittamista.
Toisen kunnioittaminen on enemmän sitä että toisen mielipide on eri kuin oma mutta voit hyväksyä sen.
Ja miltä lapsesta tuntuisi elää kyseisssä ilmapiirissä;Näkee että molemmat vanhemmat kärsivät jollain tavoin asioista,mutta kukaan ei ikinä puhu niistä niinku ne on.Molemmat vain olla jököttää,tunteidensa vankina.
Ja lapsi,se aistii kaiken vaikka monet aikuiset ei sitä myönnäkään.Lapsi kun on eritäin herkkä näissä asioissa.Sitä ei voi huijata sanomalla että kaikki on hyvin kultaseni.Lapsi tietää,että valehtelet.
Tai minkälaisen mallin antaa lapselle tulevaan elämään;Sellaisen,että jos tulee ongelma,sitä tulee paeta,eikä kohdata.Totuus on kuitenkin että sitä ei voi paeta.Pettäminen,on varmasti sen verrran raskas juttu että se hakkaa takaraivossa vielä kymmenienkin vuosien jälkeen jollei sitä keskustella auki.
Enemmän on tervettä riidellä oikein kunnolla,jolloin molemmat saavat kertoa oman mielipiteensä.Mitä sitten vaikka tulee vähän ääntä,mutta jos sillä asiat ratkeaa ja asioista päästä yli yhdessä.Sillä on myös suhdetta vankentava vaikutus,jos riitely on tehty molempien mielipiteitä kunnioittaen ja molemmat osaa antaa vuorostaan myöten,loppu tulos johon päädytään on yhteinen.
Tämä on malli,jonka haluan antaa tulevaisuuden lapsilleni.
Ja syy,miksi olette yhdessä,on ihmissuhderiippuvuus.Teistä ei kumpikaan uskalla lähteä suhteesta,koska se vaatisi muutenkin rohkeutta mutta ennen kaikkea,te joutuisitte puhumaan niistä kipeistä asioista joista ero johtuisi.Siinä voisi joutua jopa riitelemään,mutta,teistä kumpikaan kun ei uskalla.
Teidän molempien paha olo myös näkyy noissa syrjähypyissä,kumpikaan ei ole oikeasti onnellinen.vilkaise tota.... http://www.in5d.com/3d-vs-4d-relationships.html
- ..........
Vaikuttaa siltä että ette kauheasti välitä toisistanne.
- rauhaa rakastava
m25v kirjoitti:
"Meillä on vain katse ja hyväksytään toisen tekemiset ja menemiset, onko se sitä suurta kunnioitusta toista kohtaan vai mitä, mut näin se toimii.
Itse olen pettänyt puolisoani ja vieras mies jopa soittanut hänelle, siitäkään ei syntynyt riitaa, tai edes kyselyä, vaan asia oli ja meni. Kuin myös minulle on annettu mieheni ilmi, enkä nostanut kissaa pöydälle. Me vain elämme ja kasvatamme lapsiamme ja lapsenlapsia. Luotamme toisiimme, ei meidän väliin kukaan pääse, siitä on sanaton ja puhumaton sopinus."
Ihan ensinmäisenä;Mieti ennen kuin vastaat,Oletko AIDOSTI onnellinen kyseisessä suhteessa.Mä en nimittäin usko jos väität että olet.
Mielestäni te molemmat pelkäätte puhua asioista,kohdata totuutta,joten silloin on helpompi vain jättää keskustelematta asioista.Silloin vaikka itse kärsisi miten paljon niin voi koittaa unohtaa tapahtuneen ja jatkaa "kulissia" niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.Ei tuollainen ole normaalia että jos toinen pettää ettei toinen reagoi siihen,ei se ole mitään toisen kunnioittamista.
Toisen kunnioittaminen on enemmän sitä että toisen mielipide on eri kuin oma mutta voit hyväksyä sen.
Ja miltä lapsesta tuntuisi elää kyseisssä ilmapiirissä;Näkee että molemmat vanhemmat kärsivät jollain tavoin asioista,mutta kukaan ei ikinä puhu niistä niinku ne on.Molemmat vain olla jököttää,tunteidensa vankina.
Ja lapsi,se aistii kaiken vaikka monet aikuiset ei sitä myönnäkään.Lapsi kun on eritäin herkkä näissä asioissa.Sitä ei voi huijata sanomalla että kaikki on hyvin kultaseni.Lapsi tietää,että valehtelet.
Tai minkälaisen mallin antaa lapselle tulevaan elämään;Sellaisen,että jos tulee ongelma,sitä tulee paeta,eikä kohdata.Totuus on kuitenkin että sitä ei voi paeta.Pettäminen,on varmasti sen verrran raskas juttu että se hakkaa takaraivossa vielä kymmenienkin vuosien jälkeen jollei sitä keskustella auki.
Enemmän on tervettä riidellä oikein kunnolla,jolloin molemmat saavat kertoa oman mielipiteensä.Mitä sitten vaikka tulee vähän ääntä,mutta jos sillä asiat ratkeaa ja asioista päästä yli yhdessä.Sillä on myös suhdetta vankentava vaikutus,jos riitely on tehty molempien mielipiteitä kunnioittaen ja molemmat osaa antaa vuorostaan myöten,loppu tulos johon päädytään on yhteinen.
Tämä on malli,jonka haluan antaa tulevaisuuden lapsilleni.
Ja syy,miksi olette yhdessä,on ihmissuhderiippuvuus.Teistä ei kumpikaan uskalla lähteä suhteesta,koska se vaatisi muutenkin rohkeutta mutta ennen kaikkea,te joutuisitte puhumaan niistä kipeistä asioista joista ero johtuisi.Siinä voisi joutua jopa riitelemään,mutta,teistä kumpikaan kun ei uskalla.
Teidän molempien paha olo myös näkyy noissa syrjähypyissä,kumpikaan ei ole oikeasti onnellinen.Tähän ilmoitukseen vastaaja suorastaan kehoittaa että nyrkit esiin,voi sitä elää ihan hyvin vaikkei riiteliskään.
- ....................
Onko teillä tosiaan henkinen yhteys vai kasvatatteko vain "jälkipolvea" riidattomassa kodissa? Luulisi, että ainakin loukkaantumisen tunteita olisi tullut molemmille jossain vaiheessa, kun pettämiset ovat tulleet ilmi, eikä kaikki ole ollut ihan tuosta vain ohitettavissa, vaikkei ole voinutkaan ottaa puheeksi. Onko tämä enempi sellaista, että ollaan hyviä kavereita saman katon alla? Riiteleekö kumpikaan toisten ihmisten kanssa vai oletteko muutenkin konflikteja vältteleviä?
- kghgghdfhwrtyölmmnbc
No eihän tuollaisessa suhteessa ole mitään rakastamista vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ jos edes petos ei tunnu miltään. Enpä todellakaan kadehdi. Eli kuulutte ap: esittämän kategorian lohkoon B!!
- Se välinpitämätön
Kyllä se on kuule sitä syvää rakkautta ja kunnioittamista, etenkin vapauden antamista toiselle ihmisenä. Huutaa, vittuilla ja riidellä saa kyllä jos kumppanista vikoja hakee, mutta jos haluaa elää tasapainossa itsensä ja tunteidensa kanssa niiin, rakkaus on toisen ymmärtämistä sellaisena kuin hän on.
- no se edellinen
Milla tavoin pettäminen on rakkautta ja kunnioitusta? Vieraaseen sänkyyn hypätessä puolison kunnioitus on kyllä kaukana. Sinulla on TODELLA erikoinen ajatusmaailma, enkä varmasti ole mielipiteeni kanssa yksin; 99% ihmisistä ajattelee samoin.
P.s. Vapauttako on että saa käydä höyläämässä ketä haluaa? Ajattelin, että ihmisen vapaus löytyy ihan muista asioista..- K e h i t y
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että 99 % voi olla väärässä ? Se, että et ole yksin ajatuksinesi, ei välttämättä tarkoita sitä, että olisit oikeassa.
- sama edellinen
K e h i t y kirjoitti:
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että 99 % voi olla väärässä ? Se, että et ole yksin ajatuksinesi, ei välttämättä tarkoita sitä, että olisit oikeassa.
Kyllä se on ihan taantumista eikä kehitystä..
- Zyzzes !
sama edellinen kirjoitti:
Kyllä se on ihan taantumista eikä kehitystä..
hah, syvää kunnioitusta, pettäminen ? aivot narikassa ja narikka hukassa !
Taantumista ja riippuvaisuutta on, jos on pakko jatkaa pettäjän kanssa , useimmiten vielä kostaa pettämisen ja sen jälkeen tuntee itsensä jotenkin tasavertaisemmaksi... se vasta on kakaroitten touhua.
Jos toiselle ei sama peti riitä samoilla mausteilla, vaan täytyy käydä muualla kulliaan uittamassa, niin se on sit sillä saletti.
Itseään täytyy kunnioittaa myös !
- Asenne ratkaisee
Ihan riippuen siitä, miten asia koetaan, ajatellaan ja viedään eteen päin. Se voi olla uuden paremman oman elämän, oman itsen alkamisen hetki, esim. seksuaalisesti, jos ymmärtää ja tajuaa, jos ei asennoidu väärin.
- riinae 69875
Kyllä se näin on että jos ei riidellä niin parisuhde on pelkkää kulissia :))
Kaksi aivan erinlaista ihmistä on kuitenkin parisuhteessa niin kummallakin saa olla omat mielipiteet asiasta. Riidat kuuluvat parisuhteeseen ja puhdistavat ilmaa:))- tupla laupias
riinaelle,entäpä jos ei millään keksi mitään riidan aihetta!!
- porkkana1000
Miten sellaiset riidattomat lössykät harrastaa seksiä? Saako molemmat orgasmin, vai ei? Kyllähän suhteessa pitää olla intohimoa ja erilaisia tunnetiloja. Ei niistä sänkyhommista muuten tule mitään
- Jasper Kovalainen
Apinoilla on tavattu sellaista että kun tulee riitaa joukon kesken niin silloin alkaa parittelu ja sillä asia on hoidettu.Minä en hoitaisi riitoja parittelemalla paitsi jos välit menee vänkään kauniin virkanaisen kanssa silloin haluaisi pistää puukon kurkulle ja pakottaa yhdyntään.
- Kreettta
Sellaista parisuhdetta ei varmasti ole, jossa ei koskaan oltaisi asioista eri mieltä. Mutta sellaisia voi olla, joissa ei huudeta ja paiskota ovia.
- eve42
Meillä ei riidellä, huudeta toiselle tai haukuta toista, lapsellista touhua sellainen. Jos kaksi aikuista ihmistä ei pysty asioista asiallisesti keskustelemaan, niin silloin on jossain vikaa.
Tottakai välillä tunteet kuohahtavat, pieniltä tiuskaisuilta ei kai kukaan voi välttyä, mutta onkin eri asia, jos huutaa päin toisen naamaa.
Ja kyllä meillä on erimielisyyksiä, mutta opimme jo kauan sitten, että parisuhde on ottamista ja antamista, ennenkaikkea se on jakamista.
Ehkä me vain olemme niitä onnellisia, jotka ovat löytäneet toisen puoliskonsa....- happytogether?
Riidatonta parisuhdetta ei ole olemassakaan. Pitää vain opetella riitelemään oikein - ei ole ihan helppoa, ei ole ainakaan meillä ollut.
Mutta vähitellenolemme oppineet riidan lomassa myös kuuntelemaan toisiamme ja riidan varsinaista ydintä, loukkaamatta toisiamme verisesti.
Minusta se on vahvistanut suhdettamme, vaimostani myös.Se on lähentänyt meitä ja opettanut lukemaan toista, niin ettei pahimpiin kipukohtiin (enää) tarvitse (aina) mennä. Tää ilman ihmissuhdeoppaita tai parisuhdeniitä ja näitä.
Terve järki kai on ollut apuna.
Mutta helppoa se ei tosiaankaan ole ollut.
"Tyvestä puuhun" jne. - ..........
Riitely ei ole yhtä kuin huutaminen päin naamaa.
- Ei riitoja
En sano että emme ole ikinä riidelleet, mutta viimeisestä kerrasta täytyy olla jo vuosia.
Hassua kyllä, juuri eilen istuimme parvekkeella ja kuuntelimme (pakosta, koska meteli oli niin kova että koko naapurusto kuuli) kun pariskunta muutaman talon päässä purki tunteitaan. Puhuivat italiaa, joten riidan aihe ei meille selvinnyt, mutta huuto ja sähinä oli melkomoista ja kesti pitkään). Siinä sitten juttelimme asiasta ja tajusimme että meillä ei koko yli 10 vuotta kestäneen suhteemme aikana ole ollut yhtäkään tuolliasta riitaa, että olisi huudettu.
Ne muutamat riidat jotka ovat olleet, ovat nekin olleet varsin normaalilla äänellä puhumista, ja sen jälkeen mykkäkoulua (kumpikin olemme mököttäjätyyppiä). Mutta kuten sanottu, viimeisestä tuollaisesestakin riidasta on niin monta vuotta aikaa että ei muistu koko tilanne mieleen.
En kuitenkaan tunnista meitä mistään noista a-d kohdista. Meillä ei todellakaan ole tyrannia ja alistujaa, vaan kaksi tasavertaista ihmistä. Toiselle voi sanoa vastaan ja tulee sanottuakin vastaan suht. usein. Mutta miksi sen pitäisi johtaa riitaan? Jos toinen on eri mieltä jostain, niin asiasta voidaan puhua ja jossain vaiheessa saavutetaan ratkaisu joka sopii molemmille.
Kai meillä on suurimpana syynä, että ei ole mistä riidellä. Rahankäytöstä ei ole ikinä tullut mitään riitaa, kun on erilliset tilit ja kulut jaetaan puoliksi. Toisen rahankäyttöön ei ole siis mitään syytä puuttua, eikä siitä valittaa. Olemme vapaaehtoisesti lapsettomia, joten lastenkasvatuksesta ei tule mitään riitaa, eivätkä lapset kiristä hermoja. :-) Ajankäytöstä ei tule mitään riitaa, kun kummallakin on suht. vaativa työ ja samanlainen käsitys siitä, miten vapaa-aikaansa haluaa viettää. Uskottomuutta ei ole koskaan ollut, tai ainakaan minun puoleltani ei ole ollut. Mieheni puolesta en tietenkään voi olla 100 % varma, kuten ei kenestäkään voi koskaan olla, mutta sanotaan nyt 99 % varma. Ja jos on hänellä jotain ulkopuolista puuhaa ollut niin sen verran hienosti on pystynyt sen peittämään ettei ole minkäänlaista aavistustakaan koskaan ollut. Joten ei syytä riitaankaan.
Ehkä meillä on suurimpana syynä että tapasimme vasta vähän yli 30-vuotiaina joten molemmat olivat jo kasvaneet aikuisiksi. Lisäksi suhteemme neljä ekaa vuotta jouduimme pakosta asumaan eri maissa. Kun sitten pääsi muuttamaan yhteen, oli se niin hienoa että ei tullut mieleenkään tuhlata aikaa riitelyyn. Ja nyt 7 vuotta myöhemmin tuntuu edelleen samalta. - HeartbytesHollola
Tiedän naapurini, jotka elivät onnellista riidatonta elämää 35 vuotta; ihan oikeesti
mitä ihmen intohimoa tai luottamusta on se, että menee toiseen sänkyyn, pettää,
kiroilee ja näyttää keskisormea? Elin sellaisen tollonaisen kanssa muutaman
vuoden, kunnes tajusin lähteä. Naisisakin on narsisteja, vaikka asiaohjelmat
kertovatkin useimmiten miehistä. Vai olisiko jostain muusta mukava nähdä
viikonlopun jälkeen naisenne reidet mustelmilla? Kaikki naiset eivät ole naisia,
eikä miehet miehiä.
Jos joku teistä "suvaitsevista" ei vielä ole ollut löysässä hirressä, niin simuloikaa narulla. Se vasta on tunteettomuutta, että antaa tuollaisen tapahtua ja tyytyy vaan seuraamaan "mitä mulle tapahtuu".
En etsi täysin riidatonta, vaikkei sellaista puhtoista täysin olisikaan mutta tavoitteellinen kanattaa olla.
Rakentavat ratkaisut ja kompromissit ovat älyllisesti haastavia ja erittäin palkitsevia. - rosvoroope112
Olen itse sitä mieltä, että riidattomuus ilmentää pelkoa. Ollaan niin syvästi (ja osittain sairaastikin -> kyse läheisriippuvaisuudesta) riippuvaisia toisesta ihmisestä, ettei uskalleta avautua ja näyttää todellista sisimpää: se on omaa ja parisuhteen kasvua tyrehdyttävä asia, joka ei tosiaankaan kuulu aikuismaiseen käytökseen. On täysin ok suuttua ja ilmentää omia tunteitaan, jos sen pystyy tekemään rakentavasti ja toista turhaan loukkaamatta. Eihän suhde muuten kehity! Tyrehdytetään kaikki mahdollisuudet kasvaa, muuttua ja ymmärtää itseä ja toista, elämää, paremmin.
- huohoikl
huoh mitä väliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii. typerä turha kirjotus elelkööt muut miten elelee.
- huohhuohhuoh
huoh, miten turha kommentti!!!
- onnellinen.
Ei ole riidatonta parisuhdetta,ei ole normaalia sellanen.Jokaisella on omat mielipiteet ja mieltymykset eivätkä ne aina mene yksiin kumppanin kanssa.Asioista voi sopia,mutta joskus se menee riidaksikin.Riidattomissa suhteissa toinen osapuoli alistuu.
- Mies 28 v
Itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi parisuhteessa pitää riidellä. Eikö asioita voi selvittää ilman riitelyä asiallisesti keskustelemalla ja kompromisseja tehden?
Jos riitoja ei ole, se johtuu varmasti useimmiten siitä, että toinen alistuu toisen tahtoon. Mutta itse en halua sellaiseen suhteeseen kenenkään naisen kanssa jossa minun pitäisi alistua tai alistaa.
Onko se mahdoton yhtälö että suhteessa olisi voimakas kipinä puolin ja toisin muttei silti pelattaisi valtapelejä eikä pompoteta toista?
Olen 28-vuotias mies ja takana nolla seurustelusuhdetta, koska asetan parisuhteen aloittamiselle juuri nuo edellä mainitsemani kriteerit: Voimakas vetovoima täytyy olla mutta silti ilman riitelyä. - A-sian-tuntija
Suurin osa toimivista ja pitkistä parisuhteista on sellaisia joissa mies alistuu naisen tahtoon. Tasavertainen suhde olisi ihanne, mutta sellaista näkee harvemmin.
- tasa-arvo
Olen samaa mieltä a-sian- tuntijan kanssa . Nainenko se on se joka saa päättää koska rakastellaan ja koska ei , nimim. kokemuksia kieltäytynyt kerran ja kylppärin karmit meinasi lähteä matkaan , päätin etten ikinä enää kieltädy ja en ole kieltäytynyt :) No kun itse halusin niin pitää vähintään hakea "kuu " taivaalta ja sittenkään ei onnistu ...:( kun riittävän monta kertaa tulee torjutuksi niin sitten ihmetellään miksi loukkaanun ... Nainenko se on mikä se sanelee ehdot ? Mielestäni nainen on yliarvostettu tuote . voi olla että sattuu niitä fiksujakin olemaan joten lähden niitä katsomaan kun saan eroprosessin loppumaan :) paremman huomisen puolesta :)
- Hah !
Eikun juuri päinvastoin: mieähet ovat alistaneet naisia kautta historian eivätkä tiedä vielä vuonna 2011 mitä tasa-arvo tarkoittaa.
- Dr Hyde
Melkoisen karikatyyristä konsultointia ja mallien maalailua.
Missään ei ole sanottu, että parisuhteen tulisi olla riidaton, se on epäterve ja ihmisen toiminnan vastainen visio / ajatusmalli. Absurdi jo itsessään.
Oleellinen kysymys ei ole siitä onko parisuhteessa riitoja vaan siitä, että osataanko riidellä rakentavasti, tarkoituksellisesti loukkaamatta, toista kuunnellen ja kunnioitten. Riidat ja erimielisyydet voivat oikein käsiteltyinä auttaa tuntemaan ja ymmärtämään toista paremmin ja rakentaa, sekä kasvattaa suhdetta.
Epäkypsät, epäterveet ja suorastaan sairaaloiset toimintatavat ja mallit parisuhteessa, sekä eri tavoin rinnakkais-kanssa-riippuvuussuhteet ovat taas sitten aivan eri kategoria. - dsfasdsd
Eihän suhteessa ole mitään järkee, ellei välillä ole riitoja. Jos suhteessa ei ole riitaa, se ei ole aito suhde.
- "kurikkalainen"
dsfasdsd:lle Just noi,meillä riidellään jatkuvasti aamusta iltaan..Joskus nousemme keskellä yötäkin sättimään toisiamme.Ja miten mustelmilla ollaan jatkuvasti ja naamat turpeessa ettei naapurit tunnista kuin äänestä.Elämä on kovaa,mutta niin ollaan mekin..nyt se taas alkaa,että mitä sinä siellä oiken kirjottet...
- tomyyyyyy
ei aina oo riitoja.. riippuu millainen kumppani on luonteeltaan. jos tulee illalla kotiin eikä viihdy baareissa ni voi olla ettei riitoja koskaan synny.
ite en oo riidellyt mistään turhasta ikinä. esim sukka lattial tai tämmöisiä..
kyl ne on aina ollut sellasia pettämisjuttuja ja kännisekoiluja. jos toinen ei kännäile ja on killti luonteeltaan ni mistä sitä riitaa voisi tullakaan... - miez 23v
hmm, olemme olleet yhdessä kihlattuni kanssa 3vuotta. siitä saman katon alla 2vuotta. emme ole riidelleet kertaakaan koko yhdessäolon aikana. pientä ärsyyntymistä on tapahtunut välillä minun osaltani, mutta sekin loppuu siihen kun 5 minuuttia heittelen ärräpäitä ja puhisen yksikseni olkkarissa. se jälkeen taas kaikki normaalia. mutta minkäänlaista kunnon riitaa ei ole ollut, äänentasoa ei ole tarvinnut nostaa kertaakaan :) olemme vaan niin samanlaisia ja tosiaan tunnemme toisemme läpikohtaseen, tiedämme mitä ei pidä tehdä, jotta riita olisi mahdollinen. häät ensikesänä sitten :)
- ...................
Meillä riidaton parisuhde! Itse olen herkkis ja sellainen, että välillä haastan tahattomasti riitaa. Vihaan riitelyä, mutta välillä vain alan purkamaan pahaa oloa mieheeni. Mies osaa käsitellä mua kuitenkin liian hyvin: nauraa päin naamaa, tulee halaamaan tai on vain hiljaa omissa oloissaan, kunnes mä rauhotun ja pyydän anteeks ja tää saa naureskella mulle et 'häähää, onnistuin taas'... Hölmöä, mutta toimii. Kuitenkaan ko ei oo oikeita syitä riidellä, niin miksi niin tehdäkään?
- Belweg
Olen ollut yli neljä vuotta täysin riidattomassa parisuhteessa, me kumpikin rakastamme, kunnioitamme ja ymmärrämme toisiamme syvästi ja sitten saan täältä lukea ettei suhteemme ole terve? Kasvakaa nyt oikeasti ihmiset! Jos itse tykkäätte harrastaa sitä lapsellista riitelyänne, niin se ei tarkoita että kaikki siitä tykkäävät. Olemme kumpikin sellaisia luonteeltamme ettemme näe mitään syytä riidellä, kun erimielisyydet voi keskustella asiallisesti pois, niin toisiaan ymmärtävät ihmiset tekevät. Erimielisyyksiä on ja tulee aina olemaan, siitä ei päästä mihinkään, mutta mikään ei pakota riitelemään niiden takia.
Monesti meiltä on kysytty miksi ette riitele koskaan? Ja siihen vastaan aina samalla tavalla: Miksi pitäisi? Koska se on normaalia? Tosi normaalia hoitaa erimielisyydet mököttämällä, huutamalla tai kovaan ääneen väittelemällä. Se on vain teidän omassa päässä luomanne harhakuva, jolla haluatte puolustaa omaa "normaalia" suhdettanne. "-Näin käy kaikille, joten turha panikoida" "-Tää on iha normaalia, muillakin on riitoja" Ainoa asia mikä tuossa on ihmiselle normaalia on tuo kyseinen ajattelumalli, kun jokin menee vikaan, niin ei voi missään nimessä ajatella, että vika on siellä omassa päässä, vaan pitää keksiä jokin, jonka syyksi sen voisi vierittää. Eli se on tässä tapauksessa juuri tuo ajattelutapa, että riitely on "täysin" normaalia.
Tosiasia on se, että jokainen riita tekee parisuhteeseen säröjä, vaikka niitä ei edes tajua, niitä silti tulee. Toiset suhteet saattavat kaatua jo muutamasta säröstä, toiset taas ovat vahvempia ja kestävät pidempään. Sitten on niitä, joihin voi tulla säröjä mielin määrin, mutta suhde pysyy kasassa koska se on vahvempi kuin muut. Silti nuo säröt ovat aina olemassa ja eikä sitä koskaan tiedä milloin tulee ns. "viimeinen isku" jonka myötä suhde hajoaa.
Sanon uudestaan, kasvakaa ihmiset! Jos ette heikkouttanne kykene keskustelmaan kumppaninne kassa erimielisyyksiä pois yhteisymmärryksessä, niin on täysin turha tulla tänne mollaamaan niitä, joilta se onnistuu. En tiedä johtuuko se kateudesta, vai jostain muusta, mutta jokatapauksessa teette vain itsestänne enstisä naurettavempia.- Tiedän tämän
Hei, haloo, sä olet löytänyt keinon, PUHUMISEN: se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Onnea sinulle, olet oivaltanut avioliitosta sen keskeisimmän.
- 14+11
No siis varmaan on aika harvassa ne suhteet, joissa ei ole koskaan yhtään ainoata riitaa. Uskon riidattoman ja rakkaudentäyteisen liiton mahdollisuuteen kuitenkin. Siihen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka ymmärtävät egonsa (tai miksi nyt haluatkaan sitä kutsua) ja itsensä eron, jotka rakastavat toisiaan. Kaikki haluavat pohjimmiltaan rauhaa, mutta useimmilla meillä (itseni mukaan lukien) ego pääsee valloilleen. Harjoittelen itse parhaillani tunnistamaan milloin ajatuksiani ja tekojani ohjailee ego.
- Itse kokenut 26 v
Ei ole olemassa tiettyjä malleja, vaan on kahden ihmisen liitto.
Lisäksi moneen avioon vaikuttavat lapset ja yhteisen ajan puute.
Kun liitto aloitetaan, sinne tuodaan kotoa parisuhteen malli, hyvä tai huono tai molemmat.
Kun siihen lisätään itse kunkin tavat, mieltymykset ja inhoamiset, niin rakkauden kuuman huuman haihduttua jäljellä voikin olla pelkkää tuhkaa, ellei olla päädytty hiljaiseen puhumattomuuteen, jonka seuraus on että havaitset arjen olevan pääosin toisen sietämistä.
Se taas ei ole onnellisen parisuhteen salaisuus.
Onnellisuutta tuottaa aito, rehellinen pyrkimys molemminpuoliseen yksiavioisuuteen, tarve ratkoa erimielisyydet puhumalla, paineensietokyky, sekä omien rajojen ja psyyken ymmärtäminen.
Omatunto ja moraali säätelevät nekin parisuhdetta kummankin tuodessa liittoon oman mallinsa.
Mikään itsestäänselvyys siis onnellisuus ole.
Toimivan parisuhteen edellytys on yhteiset haaveet, yhteiset toiveet, toisen kunnioittaminen, toisen tarpeitten tyydyttäminen sekä halu kokea ne kuuluisat myötä- ja vastamäet.
Riidaton liitto on sama kuin kaksi lasta, jotka eivät uskalla puhua yhteisistä arvoista , kyseenalaistaa omia tai toisen malleja, kyse on läheisriippuvuudesta.
Ensin on rakastuminen = hullaantumisvaihe,
-sen jälkeen rakkaus = tasaantuminen,
-erilaistuminen = ristiriitavaihe,joka usein johtaa eroon, jos ristiriitoja ei kyetä ratkomaan ja paineensietokykyä ei ole,
-sen jälkeen vasta alkaa kumppanuus.
Kumppanuutta voi kokea vasta kun on tajunnut , kuka itse on, kuka toinen on, ja mitä me yhdessä haluamme ja miksi.
Tällainen tuottaa liiton, jossa ihminen on todella onnellinen.
Muu on spekulaatiota ja helpon ratkaisun hakua, jota ei ole olemassakaan.
- riidatonta elämää
Me emme mieheni kanssa riitele, vain pikku kinoja on joskus ja kumpikin saa äänensä kuuluviin. Mitään huuto-riitoja tms ei ole ollut. Kumpikin on suhteessa tyytyväinen ja ei ole mitään riidan aiheita
- Joku muu
Olemme suhteellisen nuori pari, reilu vuoden verran seurusteltu eikä oikeastaan sitten alkuaikojen olla riidelty. Mitä nyt välillä äyskitään toisille, mutta riitoja ei oikeastaan ole koskaan. Viihdymme yhdessä ja erikseen, meillä on suhteellisen samat mielenkiinnon kohteet, mutta myös omat harrastukset (mitä suosittelen myös muille!!).
Minusta on ihanaa olla tässä parisuhteessa, nimittäin edellisessä sain tapella ihan liikaa. Nyt meillä on hyvä yhteisymmärrys asioista ja pientä kinaa nyt on aina jokaisen kanssa joskus, mutta osaamme myös pienestä kinasta pyytää anteeksi, riidoiksi niitä ei voi lukea. :)
Jos haluaa riidellä, siinähän riitelee, itse en enää sellaiseen parisuhteeseen alentuisi "vaikka kuinka rakastaisin". Minulle on paljon huojentavaa, kun asiat menevät kuin yksyhteen.
Kumpikin meistä osaa olla yksin, joten koko ajan ei tarvitse toisen seurassa roikkua ja molemmilta löytyy myös omia kavereita, joiden kanssa vietetään aikaa. :) - Avio-onni
24 vuotta olemme olleet naimisissa emmekä ole koskaan riidelleet. Tämä ei tarkoita ettemmekö olisi asioista eri mieltä. Sitä vain on ymmärrettävä antaa periksi. Eikä se tarkoita, että vain toinen väistää.
24 vuotta tuli täyteen eilen ja tullessame Santanan konsertista ihmettelin mielessäni kuinka meillä on edelleenkin hauskaa toistemme seurassa. Lapsia on kaksi ja tuloja niukan puoleisesti. - huoh...
Sika on aerodynaaminen.
Niin ja tunnen pariskunnan. Mummo kertoi ettei ikinä riidellyt miehensä kanssa, edes avioliiton alkupäivinä. Mutta heillä menikin niin että ukki sanoi ja mummo teki. Eli ehto a) pätee äidin vanhempiin. - *Nuijamies*
MITÄ ? ONKO SELLAISIAKIN PARISUHTEITA, JOSSA RIIDELLÄÄN? :-O
- _Onnellinen_90
Eipä ole riidelty kertaakaan :)
- _Onnellinen_90
koska asun yksin! :D
- S+s
Olen ollut vaimoni kanssa yli kymmenen vuotta.
Varsinaista riitaa ei ole ollut koskaan, Ajatellaan kai asioista samalla tavalla,toinen ei tee mitään sellaista että se ärsyttäisi.
Sängyssäkin menee hyvin,Ei todellakaan tarvitse riidellä kaikesta voi ja pystyy puhumaan, Raha-asioistakaan ei ole tullut sanomista..
Rakastan vaimoani ja lapsiani. - loppukin siihen
riitoja ei tullut muusta kun jatkuvasta pettämisestä, eli tasasin väliajoin paljastu pitkiä suhteita toisiin naisiin..
- lil_miss
En ole kovin kauan ollut nykyisessä suhteessani mutta se on ollut hyvin avoin ja pieniä riitoja vain. Kun kaksi hyvin itsepäiset ihmiset yrittävät asua saman katon alla tulee aina riitoja, mutta niin kauan ku on rehellisiä, hieman sponttaanisia ja molemmat pystyvät kompromisseihin niin ei pitäisi olla sen suurempia ongelmia. D-vaihtoehto on siihen mihin pitää pyrkiä. Kaikki muut vaihtoehdot eivät ole kestäviä suhteita mun mielestä.
- Kypsä tasapainoinen
Kun on suhde sillä vankalla pohjalla ja kaikki keskusteltu etukäteen, luonteet sopivat yhteen - mikäs siinä
- Riidellä.
Voi myös järkevästi,ilman huutamista riehumista ym. Asioista voi olla puolison kanssa erimieltä,eikä riidan lopussa aina tarvitse olla asioista samaa mieltä. Näin kun riidellään,riitelystä tulee rakentavaa.
- snfodnsofno
Jotkut eivät vain kestä sitä totuutta, ettei jokainen ole jäänyt kommunikointitaidoissaan seitsenvuotiaan tasolle, ja ettei huutaminen kuulu kaikkien elämään...
Omasta mielestäni huutaminen ja tappelu ei ole normaalia enkä pidä siitä. Jos tuntee itsensä ja tunteensa hyvin, niin ei ole välttämätöntä päästää negatiivisia tunteita niin suuriksi, että siitä alkaisi huuto.
Asioista voi myös keskustella. - Mikä nyt on riitelyä
Riitelyn käsite on tässä epäselvä ja sen vuoksi molemmat osapuolet löytävät väitteillensä perusteita. Jos riitely on erimielisyyksien selvittelyä, sitä varmaan pakostikin esiintyy. Jos riitely on huutamista, sitä ei varmaankaan ole pakko tapahtua. Riidat voidaan siis selvittää puhumalla, joidenkin mielestä sekin voi olla riitelyä...
- riidaton
Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 35 v. aviossa 29 v. eikä olla tapeltu vielä kertaakaan.. tuskin enää aloitetaankaan sellaista
- kuun.poikaa
Riidat ja yhteiset keskustelut aiheutuvat aina elämän muutoksista koskien sekä miestä ja naista.
Ne ovat joko näkyviä tai näkymättömiä riitoja joita jonpi kumpi joko sulattaa ja jai tai ne sovitaan yhdessä tai yksin erikkseen tai hiljaa murjottaen, riippuen parisuhteesta.
Riidat ovat rakkautta joko omaan elämään tai yhteiseen parisuhteeseen , ne antavat joka tapauksessa voimaa jokaisen osallisen elämään.
Mutta viha toista kohtaan se turmelee kaiken, vihan alkuperä on riita joka syntyy pienen pienistä jokaisen elämän pahoista sanoista joita sanoo elämän varrella ja erityisesti eräät naiset niitä pitävät tuomion tuojina.
En tiedä, mutta edellinen avioliittoni oli riidaton, oltiin onnellisia 12v, mutta ei nykyinen, samaa ikäluokkaa nainen ja riidellään enemmän.
Eli on se nainen joka riidat tekee ja miettii mitä miettii. - helvetistä paratiisi
Minulla oli riidaton pari suhde yli 2 vuotta mukavan miehen kanssa. Jälkikäteen ajatellen se on outoa, kun minä olen hyvin tempperamenttinen. Kun sanoin jostain tuo mies vain sanoi anteeksi kulta tai teen sen pian kulta ja eihän siihen muuta voi kun joko odottaa tai sanoa "voin minäkin sen tehdä". Jälkikäteen harmittaa kun annoin tuon miehen jatkaa "naimissa oloaan urheilun kanssa" ja otin yhä enemmän omaa vapaa aikaa. Olemme yhä kavereita ja se intohimo on kadonnut. Minä en myöskään jaksanut panostaa tuolloin suhteeseen, koska ex- mieheni aiheutti minulle tuolloin täydellistä helvettiä. Jälkikäteen olen kysynyt tältä mukavalta mieheltä kokiko hän minun alistavan häntä. Hänen mielestään hemmottelin häntä liikaakin ja olin alkuun aivan liikaa lenkki polun varrella juomapullon kanssa. Hänestä MINÄ olin oppinut edellisessä suhteessani passaamaan miestä liikaa. Hän oli myös kokenut, että se, että vaadin häneltä hartioiden hierontaa ja hieronta sai muuttua eroottiseksi oli aivan ihanaa. Nyt olisi toinen samanlainen hakusessa ilman urheiluhulluutta.
- harmoniaa mulle
Minulla oli avioliitto, jossa ei riidelty. Olimme yhdessä lähes 20 vuotta ja 2 lastakin tuli tehtyä. Meillä kumpikin oli omassa lapsuudenkodissaan nähnyt, millaista parisuhde voi olla, jos omat vanhemmat riitelevät ja huutavat. Emme kumpikaan halunneet jatkaa sitä linjaa. Alussa oli pientä mustasukkaisuutta ja luottamuksen hakemista, mutta kun kumpikin huomasi, että tämän ihmisen kanssa on hyvä olla jne, niin alussa juttelimme ihan älyttömästi itsestämme, lapsuudenkodista, elämänarvoista jne.
Meillä on ollut paljonkin erimielisyyksiä, mutta niitä ei ole selvitelty riitelemällä. Jos on ollut itse väsynyt, niin olen sanonut, että hei, nyt en jaksa selvitellä tätä asiaa, olen liian väsynyt ja pahalla tuulella, joten palataan asiaan, kun olen virkeämpi. Se toimi meillä älyttömän hyvin. Ongelmia ei lakaistu maton alle, vaan erimielisyydet käsiteltiin ja tietenkin kompromisseja piti opetella tekemään, koska parisuhteemme oli tasa-arvoinen.
Valitettavasti erittäin hyvä parisuhteemme päättyi, kun kasvoimme toisistamme erillemme. Rupesimme haluamaan elämältä eri asioita ja parisuhteemme muuttui lähinnä sisko ja veli -suhteeksi, josta katosi intohimo. Ehkä olisimme voineet lasten takia jatkaakin, mutta itse en halunnut sellaista. Mies on jo perustanut uuden perheen, mutta minä olen edelleen sinkkuna.
Sinkkuna etsin pitkälti samantyyppistä parisuhdetta kuin edellinenkin, jossa asiat hoidetaan juttelemalla, mutta sillä erolla, että suhteessa intohimon alalla olisimme enemmän saman kaltaisia. - Rakentava riitely
HOH HOIJAA, TAAS SUOMI 24:N "ASIANTUNTIJAT" VAUHDISSA.
TÄRKEINTÄ EI OLE SE ETTÄ SUHDE OLISI RIIDATON, VAAN SE MITEN ASIAT HOIDETAAN. SE KUN ON SALETTI ETTÄ RIITOJA JA ERIMIELISYYKSIÄ TULEE.
TAI SITTEN TARPEET JA TUNTEET ON NIIN PEITETTY ETTÄ MITÄÄN EI NÄHDÄ EIKÄ KUULLA.
RAKENTAVA RIITELY KUNNIAAN. - kakkonen
Minä elin kaksi vuotta suhteessa, jossa toinen osapuoli pelkäsi jatkuvasti pienintäkään mahdollisuutta mieleni pahoittamiseen ja myöntyi ja taipui aina minun mieleni mukaisesti. En minä sellaista kestänyt, vaan kaipaan oman mielipiteensä vahvasti esittävää henkilöä ja suhdetta, jossa kummallakin on oma tahto ja niistä keskustellaan, menipä se kiukutteluun tai riitaan asti. Riidoista selvitään nimittäin aina, jos halutaan ja taustalla ei ole perusteellisia virheitä kuten pettämistä. Ihmisen pitää olla vahva ja olla pelkäämättä jokaista pientä vastoinkäymistä.
Puoli vuotta olen ollut nyt itsekseni ja en ole kertaakaan katunut pois muuttamistani. Jos haluut pitää vaimosi älä ystävysty autoilian kanssa. T:PETE
- 26
Ollaan oltu miehen kanssa kohta viisi vuotta yhdessä, eikä meillä oikeastaan ole ollut riitoja. Pientä äksyilyä, toispuoleista provosointia ja todella vakavia keskusteluja on kyllä ollut, mutta suoranaisia riitoja ei ole ollut. Korkeintaan ns. rakentavaa riitelyä :) Meihin ei päde mikään aloitusviestin oletuksista. On kyllä kaveripiirissäkin paheksuttu ja haukuttu, kun olen sanonut, että me emme riitele. Mielestäni se on jotenkin sekopäistä. Siis ihmisten on pakko riidellä, että he olisivat normaaleja?!
Olemme yhdessä miettineet, miksi emme oikeastaan riitele. Syiksi keksimme nämä:
1. Olemme kummatkin luonteeltamme harkitsevaisia, leppoisia ja sopuhakuisia. Meillä ei siis oikeastaan kumpikaan ole alistaja tai alistuva.
2. Olemme kumpikin luonteeltamme mukautuvaisia. Joskus tämä aiheuttaa sellaisia ongelmia, ettei kumpikaan osaa päättää, mitä tehtäisiin :) Mietimme usein, miten asiat olisi fiksuinta hoitaa, ja teemme ne sen mukaan.
3. Olemme asioista yleensä samaa mieltä. Olemme luonteeltamme, mieltymyksiltämme ja arvoiltamme lähellä toisiamme.
4. Inhoamme riitelyä. Kummankin lapsuudenkodissa riideltiin paljon, ja se ärsytti meitä. Varsinkin minun vanhempani riitelivät lähes joka päivä jostain aivan turhasta, ja se oli mielestäni raivostuttavaa. Myös väkivaltaa käyttivät riidoissaan, ja minä päätin, että aikuisena arvostan miestäni, enkä rupea samanlaiseksi ilkeäksi akaksi kuin äitini.
5. Olemme todella läheisiä. Hellittelemme toisiamme monta kertaa päivässä, ja kehumme toisiamme. Olemme helliä ja lempeitä toistemme suhteen. Hyvä suhde on meille äärimmäisen tärkeä asia, ja haluamme pitää sitä yllä.
6. Olemme täysin rehellisiä suhteessamme. Kumpikin on sitoutunut kertomaan kaikki tunteensa ja ajatuksensa rehellisesti.- myös rauhallinen
26:lle On todella kaunista luettavaa,teillä menee kuin paratiisissä.Noin sitä pitää.
- ibiza2010
Riidatonta parisuhdetta ei ole olemassa, sen sanoo järkikin!
- Elämän kaari
No voisi olla hyvin riidaton parisuhdetta,mutta en oikein usko olisi riidattomia 10,20,30,40,50 vuotta avioliitossakin.Minusta oltava joskus ehkä pieni riita niin se ainakin toimii suhdessa ja korjaantu asian sitten kestää paremmin.Aika harvoin onnistua edes riidaton vuosia mennä.Mitä useimmiten riidat niin se ei ole hyväksi kaikille,koska käy raskaaksi ja uuvuttaa koko ajan myöskin stressaava.Jos riidat melko usein eli tarkoittaa ei suhdeessa toiminut tai ei sovi yhteen.Voi olla molempien eri tavoitteita eri elämät siksi voi tulla myrskyisä.Suosittelisin sitä parisuhdeille ja seurusteleville tutustua paremmin 2-3 vuotta,että ovatko sitten yhteen oikeat vaiko vähän.
- peltohiiri
" riidattomat " ei teillä ole oikeutta tuomita niitä pareja jotka riitelevät! ei ole yhtä ja samaa mallia " oikeaan " parisuhteeseen! siinä on kaksi ihmistä. ja triljoona vaihtoehtoa..oppisitte ihmiset kunnioittamaan erilaisuutta ennemin kuin vertailemaan ja miettimään mikä on oikea se ja se. kyllä me kaikki ollaan ihan oikeita riideltiinpä suhteissamme tai emme. ja siitä, että huutaminen on lapsellista...no, lapsilta me " aikuiset " voitaisiin oppia jos vain haluaisimme!
en ole puolustamassa täällä turhaa huutamista, henkistä väkivaltaa ym, vaan sitä, että olemme erilaisia. - Ihmeellistä
Mitä ihmeen riitojen pelkääjiä sitä ollaan? Onko suomalaiset niin lapsenherkkiä etteivät siedä mitään vastaansanomista?
- vanhapariskunta
Olen havainnut meitä olevan useita mutta emme pidä meteliä itsestämme. Tämäkin paljastus hieman arveluttaa. Sanoohan Leino "Kell onni on se onnen kätkeköön". Ja "Ei pidä esitellä linnunpoikasia ketuille".
Legenda: "Kaikki riitelevät" on riitelijöiden itsepuolustusta. Aivan samoin kuin "Kaikki muutkin saavat olla iltaisin myöhään ulkona" ym.
Arvoisa 'Ihmissuhdekonsultti'. Mikään kohdistasi a) ...d) ei luokittele asiaa oikein.
Aloittelija-psykologeilla on taipumus luokitella ihmiset omiin lokeroihinsa.
Toisaalta eihän oppikirjoja voi tehdä ilman luokittelua. Synteesin puute on
toivotonta koska ihminen muuttuu koko ajan. Niinpä tiivistän vaativaa yhtälöä:
*Onnellisessa tapauksessa kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohtaavat*.
Seurustelevat muutaman vuoden. Kokevat elämän hankaluuksia.
Huomaavat rakastavansa toisiaan vahvasti ja kaikessa. Järkikin sanoo riitelyn olevan väärin ja typerää. Käyvät suunnittelukeskusteluja. Asettavat lasten edun oman edun edelle. hoidetaan yhteistyönä muutama miljoona muuta asiaa.... seksualisuutta, toiveita ja harrastuksia ei unohdeta.
Elävät täyttä elämää monta kymmentä vuotta kunnes kuolema erottaa. - Tunnetilat
Aivan. Tasavertaisessa parisuhtaassa, jossa todella on tunteet kypällä toisiaan kohtaan, tulee varmasti, ja aivan terveitä riidan poikasia joskus. Lisäisin tuohon kuitenkin vielä kohta e: Molemmat ovat koomassa.
f: Nukkuessaan sikeästi samaan aikaan - Quai Lo
Olen ollut parisuhteessa aasialaisen naisen kanssa jo 9 vuotta. Koko aikana emme ole riidelleet kertaakaan, kaikki on mennyt oikein mukavasti riitelemättäkin.
Kumpikaan ei ole alistuja tai tyranni, meillä vain menee hyvin.
Ikäerokin varmaan selittää asiaa, samoin kulttuurien ero. Olen itse 61-vuotias ja kumppanini on 35-vuotias ja tulee kulttuurista, jossa on totuttu tulemaa toiseen ja toisaalta kunnioittamaan parisuhdetta.
Ota akka Aasiasta! - ihana elämä.
Luin kaikki tämän osion kommentit,valta osa on sitä mieltä että on se vain riideltävä.Se on "normaalia" ja jotka eivät riitele on jotain "huuhaa"porukkaa.Jospa nämäkin normaalit saavat tuon puoleisessa jo rauhan olla riitelemättä.nim.rauhaa rakastava.
- sivusta seuraaja
Vanhemmat riitelivät aina, itse en halunnut sellaista elämää. Nyt on oltu
25 v. yhdessä, eikä riidellä. Molemmat hoitavat tasapuolisesti kotitöitä,
molemmilla on omia harrastuksia ja toiseen luotetaan. Tottakai joskus on ollut
hetkellisiä "tiuskaisuja" jos on ollut huono päivä, joskus on parempi vain
olla hiljaa ettei pura kiukkua toiseen.
Itse en myöskään harrasta nalkuttamista, sellainen on turhaa. Jokainen
on itse vastuussa tekemisistään, en ole miehelleni äiti.
Ja tätä jaksaa lähipiiri ihmetellä, että ei ole normaalia kun ei riidellä...
- nussu-possu
Me emme riitele. Me keskustelemme. Johtuneeko siitä, että olemma jo "aikuisia" päälle 30v ja kummallakin kamala avioliitto takana. Me opimme kerrasta. Miksi toistaa virheitään toista kertaa, voi vaan parantaa suhdetta. Tää toimii meillä. Emme sananmukaisesti riitele, vaan saatamme kinastella, emme korota ääntä tai käytä kansainvälisiä käsimerkkejä mutta puimme asian läpi. Älyttömän mukavaa ja paljon kivempaa kuin se muu mesoominen. Siksi ehkä me viihdymmekin toistemme kanssa niin hyvin. Kumpikaan ei alistu tai tule alistetuksi vaan jaamme mielipiteemme ja erimielisyytemme. Kaikissa suhteissa näitä on ollut, mutta nyt osaan ne hoitaa ns. oikein.
Ilahduttavaa tässä ketjussa oli yksi asia: kerrankin pettämistä pidetään vääränä. Ihmeellistä näissä keskusteluissa, yleensä se linja on: mitä toinen ei tiedä, ei satuta tai et voi rakastaa ja kunnioittaa toista vaikka höylää toisia. Kyllä tässä on nyt tajunnut sen seikan, että hyvään parisuhteeseen kuuluu täydellinen luottamus ja se tarkoittaa sitä, ettei kumpikaan loukkaa toista mitenkään.
Avoimet suhteet ovat asia erikseen, mutta tavalliseen avioliittoon tai pitkään suhteeseen ei pettäminen kuulu. Se jos mikä on toisen alistamista ja kunnioituksen puutetta.
Tällee vuosien kokemuksella paras vinkkini on: puhukaa. Saa ja pitää olla erimieltä, mutta ei siihen tarvi kuulu ne muut lieve ilmiöt mukaan! - ei riitoja mulle
En ymmärrä ollenkaan, että miksi pitäisi riidellä. Erimielisyyksiä saa olla, mutta niistä keskustellaan ja yritetään löytää ratkaisua. Ehkä oleellista on se, että jo seurusteluaikana katsoo, että onko tämä sellainen ihminen, jonka elämänarvot ovat samantyyppiset ja että kumpikin haluaa elämältä suunnilleen samoja asioita, jotta ei tarvitse tehdä koko ajan kohtuuttomia kompromisseja. Onhan se selvää, että jos toinen on esimerkiksi bilehirmu kaipaa koko ajan säpinää ja omaa aikaa kun taas toinen on rauhaarakastava koti-ihminen ja tykkäisi viettää aikaa oman kullan kainalossa, niin miten ihmessä sellaista suhdetta voisi jatkaa pitkällä tähtäimellä niin, että kumpikin olisi tyytyväinen?
Itselläni on muuten 2 murrosikäistä lasta eikä heidän kanssa ole mitään varsinaista riitelyä. Erimieltä ollaan asioista ja murkut tietty kokeilevat rajojaan, mutta huutelua, kiroilua ja nimittelyä meillä ei ole oikeastaan koskaan. Jos pinna kiristyy, vetäydyn pois, rauhoitumme ja sitten keskustellaan asiallisesti. Meillä nuoret ymmärtävät, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja tiettyjä asioita saa tehdä, kun on ikää riittävästi.
Omien lasten kanssa hermoni ovat menneet totaalisesti viimeksi varmaan silloin, kun he olivat uhmaiässä ja silloinkin auttoi, kun sain vapaan viikonlopun rentoutumiseen, jonka jälkeen jaksoi taas sietää kiukuttelua.
Olen siis sitä mieltä, että sen paremmin töissä, parisuhteessa kuin omien lastenkaan kanssa ei tarvitse riidellä. Erimielisyydet voi aina hoitaa asiallisesti. - Yualle
Riidatonta parisuhdetta ei voi olla.
Naistenhan mielestä "hyvän" parisuhteen tulee olla yhtä riitelyä! - sanon minä
Se siitä ja hurlumsis
- jöppiskäinen
Kyllä se on niin että se on ihan itsestään kiinni tuleeko riitoja, Kun molemmat ajattelee enemmän itseään kun toista ni tottkai sitä pukkaa riitaa vaikka ois kuinka samanlaisia luonteeltaan.
Kun Mies rakastaa naistaa ja nainen kunnioittaa miestään ja molemmat ajattelee mikä on toisen parasta ni sillon ei pahemmin riitoja tule. tottakai on eri näkemyksiä mutta kun molemmat ajattelee toisen parasta niin se on Onnellinen liitto avot... - Xriitelijä
Mistä naistenlehdestä olette lukeneet tuosta rakentavasta riitelystä? Joku kasvatustieteilijä lanseerannut markkinoille tuollaisen käsitteen. Suomalainen kulttuuri on luterilaisuuden ikeessä, ja ihmiset on pyritty kasvattamaan kuuliaisiksi,hiljaisiksi ja nöyriksi. Kulttuurisesti ei ole hyväksyttävää temperamenttisen luonteen esiin tuominen. Pitää pystyä "keskustelemaan " Katajaisen kansan, jolla on jo historian saatossa ollut vaikeuksia "keskustelujen" kanssa on nyt urbaanina aikana kyettävä tähän. Edistystä on tietysti tapahtunut kännykkäkulttuurin aikana. Tunteita pitää osata eritellä ja analysoida, pitää kyetä selittämään ja nimeämään mistä vaikeus kiikastaa. Kykeneekö tähän esimerkiksi duunaritaustainen suomalainen mies? Onko koulutetummmalla naistenlehtiä lukevalla naisella etulyöntiasema verbaalisessa rakentavassa riitelyssä? Millainen on väärää riitelyä? Huutaminen? Väkivalta? Väkivallasta on esimerkiksi sanottu, että siihen sorrutaan, kun ei kyetä muuten ratkaisemaan ongelmia. Totta kai on hienoa, kun ihmiset kykenevät kunnioitukseen ja esittämäänsä asiansa niin, että erimielisyydet nimetään rakentavaksi riitelyksi. Siinä voi kuitenkin olla se vaara, että perhesuhteet voivat olla niin vinoutuneita muuten, että vaikka ei huutamalla riideltäisikään, kodin ilmapiiri huokua ahdistusta,. Siinä mielessä puhdistava välienselvittely, missä vähän myrskyää voi olla paikallaan.
- riidaton..
viimeisin riita parisuhteessani..
Enpä nyt kuule muista millo..
Ei nyt ihan täysin riidaton suhde, vaan viimeksi paukuteltiin ovia, oikein jos kunnolla muistia pinnistän, niin sellaset 8-9kk sitte...
Meillä ei sen kummemmin riidellä.. - skjdfiadg
Ollaan seurusteltu kihlattuni kanssa kohta 2½ vuotta. Puolivuotias poikakin löytyy. Emme ole riidelleet, kuin kerran (juovuksissa) väärin ymmärryksestä. Jotain pientä Sana harkkaa on joskus, harvoin, mutta emme riitele. Olemme sitä ihmetelleetkin, kun edellisissä suhteissa ollaan saatu molemmat kokea sitä sun tätä. Tyytyväisiä olemme suhteeseen, osaamme puhua asioista ja virkistyspäivät tuo uutta puhtia meidän arkeen :)
- cmaölhBÄL
Määrittele riita; onko se tappelua vai erilaisten näkökulmien kohtaamista?Lapsena kuuluisi oppia sovittelemaan erilaisia näkökulmia ja tekemään kompromisseja. Tappelua se on mun mielestä silloin kun nälvitään toista eikä osata riidella asiasta. Kun toinen jää alakynteen, otetaan järeät aseet esiin kuten nyrkki tai satuttavat sanat. Stereotypia; vain riidaton suhde on onnellinen? Ei mun mielestä. Temperamentti määrittelee paljolti sen kuinka helposti otetaan yhteen. Italialaiset saattaa keskustella kuin suomalaiset riidellä, kokemusta on. Kuten eräs kirjoitti aiemmin, molemmat tuo suhteeseen kotona opittuja malleja ja oman siihen astisen elämän mallin sekä tavat. Sitten alkaa yhteensovittaminen eli kompromissien teko. Mun mielestä ulkopuolisen on huono mennä sanomaan toisille siitä, onko niiden elämä onnellista jos aviorikoksiin ei reakoida. Ne on sen parin keskenään sopimia normeja, jotka molemmat on hyväksyneet. Se ei tarkoita, että meidän muiden pitää ne hyväksyä ne ja ottaa omaan elämään. Onnellisessa parisuhteessa molemmat voivat olla omia yksilöitä omine ajatuksineen ja asenteineen. Se miten niiden kanssa pystyy tekemään kompromisseja yhteiseksi hyväksi, on taidetta. Tarvitaan toisen kunnioittamista, yhteisiä perusarvoja ja yhteinen tavoite saada suhde toimimaan. Olen ollut 30v aviossa eikä kertaakaan ole tullut edes mieleen etsiä onnea tai viihdykettä muualta. Ollaan useinkin erimieltä asioista, mutta ei me niistä riidellä. Nuorempana joskut ovet paukkui. Miehellä meni 15v ymmärtää ettei kalastaminen ole mun juttu. Minä puolestani ymmärsin, että en kuole jos viikonlopun ajan kerran kesässä istun hänen seuranaan mökillä veneessä ja pidän ongesta kiinni vaikka en matoa siihen laita (se on minusta julmaa). Mies hyväksyi se ja sillai löytyi kompromissi. Laitan aina silloin tällöin miehelle sienikastiketta vaikka itse en sieniä syö tms. Elä ja anna toistenkin elää, jos ei ole väkivalta läsnä.
- h<3t
3 vuotta yhdessä, josta melkein koko ajan ollaan asuttu saman katon alla. Ekaan riitaan meni melkein vuosi. :) Eikä sekään ollu mitenkään "paha", syynä muistaakseni oli kun tein epäsäännöllistä 3-vuorotyötä ja oli kesän ainoa viikonloppuvapaa, niin olisin halunnut viettää sen isännän kanssa, mutta isäntä ystäviensä kanssa ku oli sillon joku poikienilta tms. Ratkaisuna taisi olla jonkinasteinen kompromissi jos oikein muistan. :)
Ja tuon riidan jälkeen on tainnu olla pari vastaavaa riitaa (ajankäyttö tainnut olla aina aiheena), mutta ei nekään oo ollu pahoja riitoja. Nopeasti alkaneet ja nopeasti loppuneet, ilman suurempia äänen korotuksia ja huutamisia. :) Asiaa helpottas jos miehen kans saatais puhuttua asioista, mutta minkäs teet kun on tyypillinen suomalainen mies, ei puhu eikä pussaa. :) Mutta nämä eväät tähän parisuhteeseen annettu ja näillä mennään, ei kait sen ihmeempiä :) - n22w
Mielestäni on aivan täysin luonnotonta, että eletään täysin riidattomassa parisuhteessa. Ainahan on asioita, jotka ärsyttävät jompaa kumpaa osapuolta. Jos ihminen niistä sanoo, niin sehän vain tarkoittaa, että hän haluaa muutosta. Jos samat ikävät asiat toistuvat päivästä toiseen, eikä ihminen millään tavalla huomauta asiasta, niin voisi ajatella, ettei hän kertakaikkiaan välitä tai ei uskalla sanoa tai mikä pahinta; ei halua sanoa.
Kun ei halua sanoa jostain epäkohdasta, vaan ongelmat kasaantuvat kasaantumistaan, niin ihan varmasti ne jossain vaiheessa (ehkei heti, vaan useamman vuoden päästä) purkautuvat erittäin kohtalokkain seurauksin. Kun asioita puretaan vähän kerrallaan, niin ei jää niin pahaa "purkujälkeä" kuin jos purkaa esim. viiden vuoden kaikki ikävät asiat kerralla, jolloin saattaa tulla jopa ero. - tanja1980
Itseasiassa me olemme sellaisia.Ei riidellä rahasta eikä mistään muustakaan.Ei ole kertaakaan toisillemme huudettu,paiskottu tavaroita,nukuttu erillään tai mitään muuta vastaavaa.Eikä olla kumpikaan tyranneja tai alistujia.Tunnemme toiseme hyvin ja liittomme on vain yksikertaisesti siitä syystä hyvä,että olemme rehellisiä,avoimia kaikista asioista eikä salata mitään-Tämä asia sovittiin jo silloin,että jos yhdessä ollaan ,samaa paskaa ei tule elämä olemaan mitä molemmat koki entisissä suhteissa.Olemme olleet yhdessä reilu 5 vuotta ja olemme yhtä rakastuneita kuten ennenkin.
Joskus elämässä vain käy onni,eikä kummankaan silloin tarvitse olla kingi talossa tai esittää mitään.Ehkä ollaan ainut sellainen pari sitten.Ja ps.elämme uusperheessä. jos jollain on suhde, missä ei ikinä riidellä, ei voi olla kovin hääppöistä. pakostikin jompi kumpi pitää mielipiteensä omana tietonaan eikä huolehdi oikeuksistaan. elikä juurikin alistuu... riidellä kuuluu, jos tuntee siihen tarvetta, pitää vain aina muistaa puida asiat läpi, ettei mikään jää vaivaamaan toista. ja tietenkin sopia :)
- ihaa989
minulla ja mihelläni on jo lähes 20 vuotta yhteis eloa takana josta yli puolet olemme olleet naimisissa ja meille ei ole koskaan siis korostan koskaan ollut mitään riitoja tai kinaa eikä meidän suhteemme ole mikään kulissi se on vaan niin että jos kaksi ihmistä jotka ovat luotu toisilleen törmäävät toisiinsa ja perustavat perheen niin ei silloin riitoja pitäisi tulla jos tulee riitoja ihminen on väärä sinulle tai maailmassa tai ympärillä on koku hullusti
Meillä ei ole riitaa parisuhteen aikana eikä myöskään avoliiton aikana, olemme asunneet vasta 3 kk ja meilläpä tehdään kotityöt/yms ihan tasapuolisesti, ongelmat puidaan keskustelemalla aina. Ei jää mitään hampaankoloon. On osattava keskustella, vaikka toinen kuulee ja toinen kuuro. :)
- _SiS-
uskallan vähän epäillä näitä riidattomia suhteita. tai sitten millään ei ole mitään väliä.
kyllä vähän riidellä pitää silloin tällöin jotta tietää elävänsä parisuhteessa. riitelyllä en meinaa mitään huutamista ja kiljumista vaan ihan jo semmoista perinteikästä väittelyä vaikka mihin tämä ylimääräinen 100e pistettäisiin. - Pettynyt kauan
hehhe, ei ole ylimääräistä sataa euroa ikinä.
Rahattomuus ja erilainen tarvekäsitys = en polta, en osta karkkia, en tuhlaa itseeni vaan lapsiini ja perheeseen yleensäkin = hyvin katkera ihminen joka pakkoliitossa työssäuupuneen kanssa.
Ei ole herkkua.
Just tultiin pariterapiasta, a mies nukkui siellä, siis kuorsasi.
Tämä on tapahtunut useasti aiemminkin, ja terapeutti kehottaa mua ajattelemaan... totta vie sen teenkin, vaan kun työ imee toisesta mehut niin täydellisesti, ettei mitään rotia, niin sillä konstilla vaan ei tule liittoa, ei mitään.- Perusjutut kondiksee
Kantsiskohan tarkistuttaa sen miehen terveys ja kunto ihan jossain muualla kuin pariterapiassa. Lääkäri on oikea osoite, kokeisiin ja testeihin heti. Itsekin voi monta ja jotain, jos on tietotaitoa: onko ylipainoa, mitä ja miten syö ja juo, nukkuuko tarpeeksi ja hyvin yöllä, liikunnan määrä, jne. - Pariterapeutti tuskin kiinnittää huomiota tähän puoleen, joka vaikuttaa erinomaisen paljon kaikken muun jaksamiseen.
- Günther boy
Akka nürkin und hellan välißä.
- Éi vaihteenvarjoa
Tarkoititko tuolla kohdalla D tätä: pariskunta on tuon 30 vuoden yhdessä olon jälkeen jo niin välinpitämätön, kyllästynyt ja väsynyt toistensa suhteen, että he elävät yhdessä ikäänkuin erikseen.
Näinhän se menee, se joka ei pätkääkään kiinnosta, niin ei sellaiseen minkäänlaisia tunteita halua tuhlata, sen enempää vihan kuin rakkaudenkaan tunteita....mitäs riitaa siitä saisi aikaiseksi - kunhan olla möllötetään ja odotetaan kuolemaa.- Ihmissuhdekonsultti
Osittain, joo. Jos tietää tasan tarkkaan mistä toinen ei pidä ja mikä aiheuttaa riitaa, niin miksi tilannetta pitäisi ehtoin tahdoin provosoida pidemmälle? Onko tämä sitten huono vai hyvä asia, on kokonaan oma kysymyksensä.
Riidan jälkeen tulee sitä paitsi harrastettua sovintoseksiä, mikä on noin 100x kiihkeämpää kuin joku aikataulutettu seksuaaliakti.
- jokutolkku
Minun avoliitto loppui siihen kun en alkanut väitellä omista asioistani. Enkä kyselemään lupia. Enkä tule jatkossakaan näin tekemään minkään sortin suhteessa mikäli niitä vielä tulee. Ei minua kannata yrittää "kasvattaa mieleisekseen", siitä ei tule muuta kuin harmia yritteliäälle itselleen.
- varattunainen27hki
Olin joku neljä vuotta sitten yhdessä miehen kanssa, jonka luulin olevan elämäni mies. Emme KOSKAAN riidelleet, kerran korotimme ääniä kun tiiskaamisessa naarmutin teflonpannua :D... Kyllä tälläisiä pariskuntiakin löytyy. Harmi vaan ettei se mies ollut samaa mieltä minusta, en ollut hänelle se oikea, mutta hyvät muistot jäi. :)
Kyllä meillä riidellään toisinaan ja se tekee ihan hyvää. Riidan aiheet ovat pieniä ja mitättömiä, ikinä ei tule rahasta tai muusta sellaisesta riitaa.
Olemme molemmat tulisia luonteita ja tulisin kyllä hulluksi ilman pieniä purkauksia :) Riidat kestävät max. 20 minuuttia, puhutaan heti läpi eikä aiheeseen tarvitse enää palata. Sanattomasta sopimuksesta toista ei ikinä haukuta tai puhuta rumasti (esim. haistatella) vaan keskitytään aiheeseen, jolloin riidasta ei pahoita mieltään pidemmäksi aikaa.
Itse pidän täysin riidattomia suhteita melko luonnottomina, jossa toinen kiltisti alistuu tekemään kaiken mikä toista ei huvita ja toinen saa huidella vaikka missä, muiden kirjoittajien mukaan jopa toisten sängyissä.
- hiljaa hyvä tulee !!
Me emme riitele ollaan sentään 30 v oltu aviossa ja lapset maailmalla tässä tulee esimerkki ,
Mies tulee kotiin n, klo 17,30
sanoo moi -vastaan moi
mitä ruokaa kysyy hän -vastaan esim makaroonilaatikkoa
syötyään sanoo kiitos- johon vastaan ole hyvä
tiskaisiko kun imuroin kysyn minä- mies vastaa en kun menen autotalliin katsomaan mikä on kaarassa vika kun rämisi-ok vastaan minä
mies tulee sanoo menevänsä suihkuun - vastaan mene vain
tulee suihkusta ja sohvalle ja katsomaan omia ohjelmiaan ...
-kerron päivän postin laskut jne -hän vastaa maksa sinä se niin minä sen
-vastaan ok
-kysyn mitä haluaisit huomena ruuaksi- hän vastaa olenhan sanonut , että kaikki kelpaa päätä itse mitä haluat laittaa- ok vastaan minä
käyn antamassa pusun poskelle ja sanon hyvää yötä- hän vastaa samoin
- menen alakertaan ja katson omia ohjelmiani siellä.
kello on noin kaksikymmentä
-aamulla kello soi kello kuusi ja hän sanoo keittiöön tullessaan huomenta ja
-vastaan huomenta juotuaan kahvin sanoo kiitos-vastaan ole hyvä
- sitten lähtee töihin ja sanoo moi-vastaan moi !!!!!!
MISSÄ AJASSA EHTISIMME RIIDELLÄ ja olemmehan aikuisia jo 48v ???? - Kuolettava tahti
Woi hurja. Ei tietenkään tarvitse eikä ole mitään riideltävää, jos on pystyyn kuollut.
- eino elättäjä
Me oltiin 12 vuotta riidaton pari, nyt on tullut riitaa taloudellisista asioista. Oikeastaan siitä ettei vaimo halua käydä enää töissä.
- siinä kolkytä v
En koe koskaan riidelleeni tyttöystäväni kanssa. Hän kyllä murjottaa toisinaan. Miksi ei? Syy: hän on huonommista oloista kuin minä. Tuntuisi aivan kohtuuttomalle räjähtää hänelle. Vähän kuin alkaisi huutaa lapselle.
Ps. Ei ole tervettä suhteen puolesta... - Me
olemme olleet yhdessä kuutisen vuotta. Ihan suhteen alkuajoilla oli pari riitaa.Ne riidat riittivät meille.
Miksi pitäisi riidellä? Kumpikin inhoaa riitelemistä yli kaiken ja aina löytyy asioihin kompromissi,johon kumpikin on tyytyväinen. Ei jää kaivelemaan,että minä suostuin nyt siihen ja siihen,eikä toinen joustanut yhtään. Ei ole siis sitä asetelmaa,että toinen olisi tyranni ja toinen tahdoton orja,vaan päätökset tehdään yhdessä. - ex-"vieras sika"
Minun aviliitto loppu siihen, kun en alistunut, vaikka sainkin läimäytyksiä eli sanoin mielipiteeni, se oli heti riitelyä jos ei ollut samaa mieltä?
- ariik
Riiteleminen on määrittelykysymys. Tottakai erimielisyyksiä tulee aina edes jossain mittakaavassa. Vaikka olen vasta parikymppinen, voin kertoa erimielisyyksien selvittelyn huutamatta ja ilman toisen koko persoonaan kohdistuvaa sättimistä olevan täysin mahdollista ja "ilmaa puhdistavaa." Tunteet voi kaivaa pintaan myös keskustelemalla, analysoimalla omia virheitään ja selvittämällä läpikotaisin vastakkaisen osapuolen fiilikset ja mielipiteet.
Kun pariskunnan osapuolet ovat keskenään yhdenvertaisia,(itsetunto, ehdoton rakastetuksi tulemisen tunne, luottamus toisen valmiuteen tehdä töitä suhteen eteen) ei ole tarvetta huutamalla esimerkiksi pyrkiä nousemaan tilanteen herraksi. Sellaisen ei pitäisi olla minkään riidan tavoitteena, vaan ristikkäisten näkemysten soveltaminen yhteisessä elämässä toimimiseen, pettymyksestä ja huolista avautuminen ja pyrkimys tunteeseen, jossa kumpikin kokee saaneensa puhua suunsa puhtaaksi.
Itselleni on huutaminen jotenkin kovin vaikeaa, alan heti itkemään jos edes yritän. Minun tapani "riidellessä" on ottaa kädestä ja todeta "rakas, mua vituttaa tämä ja se ja voidaanko nyt miettiä mitä asialle on tehtävissä, entäpä mitä mieltä sä oot tästä?"
En koskaan myöskään totea että "sä oot paska kun teet noin", vaan "toi sun toimintatapa on paska." Koskaan ei saa kyseenalaistaa arvostustaan toiseen ihmisenä, siitä vaan provosoidutaan ja sanaharkka voi käydä todella rumaksi eikä yksityiskohtia ole helppo unohtaa. Toki kritiikkiä pitää sietää, mutta jos se kohdistetaan suoraan henkilöön, hän assosioi olevansa toisen mielestä jo menetetty tapaus, turhautumisen kohde. Se syö miestä se.
Kannattaa unohtaa kysymykset siitä kumpi on oikeassa. Naiivia. Jommalla kummalla/ kummallakin on keskustelun alkaessa joka tapauksessa paha mieli, ja silloin kummankin tavoitteena pitää arvostavassa suhteessa olla sen pois hoitaminen. Päämäärä rakastavissa riidoissa ei voi olla siinä, että päästyään "voittajaksi" kokee rauhan toista ylemmäs nousemisen tunteesta, jonkinlaisesta paremmuudesta.
Pyrkimyksenä sen sijaan koen sen, että pyyhkimällä pahaa mieltä aiheuttava konflikti pois päiväjärjestyksestä lähennytään jälleen. Tälläinen lopputulos on äärimmäisen tyydyttävä, kun ollaan kiitollisia toisen kyvystä ymmärtää, ja tietoisia puolin ja toisin jaetun kritiikin tuomasta hyödystä.
Vai kuinka monesti "Minähän sanoin että olen oikeassa" -tyylisten valtataistelun maun suuhun jättämisen jälkeen haluttaa hypätä peiton alle rakastelemaan? :D
Uskon, että huutamiseen perustuvan riitelyn tyydytys on siinä että voimakas fyysinen paha olo purkautuu. Teatraalisin lautasten paiskomisin sisin suuttumus saadaan selkeästi näytettyä. Sanat on helpompi sylkeä ulos vimmaisena, ja loppupeleissä kuitenkin saadaan sanottua mikä vituttaa. Sikäli ihan suuttunutta palveleva tapa, mutta monesti hyvin paljon toista loukkaava.
Puhumalla rauhassa sanat asetellaan yleensä paremmin mietittyinä, ja pohdiskelevammalla tyylillä pystyy myös itsekritiikkiin. Samalla viivalla keskustelu on sympaattista, hyvin aseetonta ja jopa mukavaa. Koskettavaksi sen tekee se, että itsensä joutuu riisumaan kovin alasti kun huolensa ilmaisee vakavana ilman kirosanojen ja ovien paiskomisten roolipukua (älä tule lähelle, olen aggressiivinen ja uhkaava). Kypsyys on myös itsessään uskottavaa, eikä toinen sorru naurahtelemaan "emännän pms-skitsahteluille."
Olen pohtinut paljon näitä mietteitä, kun en ole saanut nykyisen mieheni kanssa riitaa ikinä aikaan ja ikuisuusväitteet "riitelemätön pari ei ole rakastunut" tai "riitelemättömyys on välinpitämättömyyttä" tuntuu yhä vaan bullshitiltä. Olemme kovin huolehtivaisia ja lämpimiä - jutellaan aina jos toisesta paistaa huoli, ja kumpikin kantaa myös oman vastuunsa kissan pöydälle nostamisesta tiedostaen että asioiden sisällään vatvominen tekee aina hallaa.
Olemme myös hyvin rakastuneita - saatamme välillä alkaa sanaakaan sanomatta tuijottaa toisiamme silmiin ja kyynelehtiä onnesta.
Keskinäisestä arvostuksestamme ja ihailusta kumpuaa uskomaton seksielämä - se siitä riitelemättömien intohimottomuudesta.
Tämä olkoon kaikille niille, jotka ovat minun tavoin suotta vaivanneet joskus päätään riitojen puutteella... väite sellaisen suhteen väistämättömästä heikkoudesta on kyynisten ylianalysoijien psykologiaa, joka ei ota huomioon järkähtämättömien sielujen ainaista pyrkimystä loogisuuteen, arvostamiseen ja toisen ymmärtämiseen. PEACE. \/,, - nainenkuuluuukeittiööön
Oon hämmästynyt emme riitele/ räyhää usein kuin muissa parisuhteissa... Puhumme asiat selväksi ja tehdään kompromisseja/ sovintoja emme ääntä korota (harvoin) puhumme rauhallisesti ja suoraa mitä ajattelemme toisistamme tai kotitöistä teemme yhteistyötä jos jompikumpi tarvitsee ei me huudeta tähän tyyliin: "minä tein kotitöitä ja sinä istut koneella!" Ei. Yleensä sanon miehelleni rauhallisena: "kyllä olisi reilua tekisit säkin jotaa" en hoputa tai kiristä (lopetin ne käytöt eivät ne auta, oikeesti) olen se meiän kiltti osapuoli joka ei vähästä vedä nokkiin lapsuudenkotona minua passatettiin tekemään kotitöitä ja äiti huusi, valitti ja kiristi... lopetin voiman käytöt miestäni kohtaa koska kuulostin äidiltäni ja se ei tuntunut kivalta... me olemme nuoria-aikuisia ja harjoittelemme aikuisuutta yhdessä. Ketään ei jätetä yksin teemme yhteistyötä tykkäsimme tai emme :)
- maalaistunut
Minä ja vaimoni olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Emme ole riidelleet kertaakaan, lapsetkaan eivät muistaneet sellaisia kertoja, kun asiaa heiltä kysyin.
Ehkä 30 vuoden avioliiton jälkeen ei riidellä, niin kuin arvelit, mutta entäpäs alussa? On todella olemassa pareja, jotka ovat vain luotuja toisilleen ja kykeneväisiä rakentavaan keskusteluun, että ei tarvitse toista sortaa haukkumasanoin ja kirosanoin. Rikkoisin vain itseni, jos satuttaisin tuota parempaa puoliskoani. Minun tehtäväni on tehdä hänet iloiseksi ja päinvastoin. - Opetelkaa
Miksi riiteleminen on ihmisille jotenkin ongelmallista tai paha asia? Riita on tapa puhdistaa ilmaa ja selkeyttää sääntöjä tms. parisuhesupliikkia ym. -koukeroa. Riitelytaito on vain osattava, se on opeteltava juttu siinä kuin mikä muu asia tahansa.
Ennen se oli paha juttu kun suhteissa ja liitoissa ei saanut olla eri mieltä mistään. Mutta nyt ei ole enää ennen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 545309
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233437Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281572Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1921463- 761066
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24988Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49897Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259826Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35788Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71779