Miksi ihmiset tekevät lapsia?

Onnellinen35

Minä olen 35 vuotias lapseton nainen. MInulla ei vielä tähän mennessä tullut polttavaa tarvetta saada omaa lasta. En tiedä tuleeko sellaista tunnetta syntymään. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Minulla on rakastava mies ja hyvä parisuhde.

Miehelläni on kaksi lasta, toinen 17 vuotias asuu kanssamme ja nuorempi 10 vuotias on meillä joka toinen viikonloppu ja lomilla hiukan enemmän. Tulen hyvin toimeen miehen lasten kanssa. Mieheni on valmis hankkimaan lapsen kanssani, jos niin haluan. Tosin hän ei ole koskaan ollut kauhean innostunut lapsista.

Nyt kysynkin teiltä ihmiset, miksi te hankitte lapsia? Varsinkin pienet lapset ovat hyvin sitovia. He vievät lähes kaiken ajan. Elämä pyörii lasten ympärillä ja kaikki tehdään lasten ehdoilla. Lapsiin kuluu myös paljon rahaa. Lapset oppivat pienestä pitäen, että aikuiset ovat heidän palvelijoitaan ja toiveiden toteutusautomaatteja. Monet nykyajan lapset ovat pilalle hemmoteltuja, itsekkäitä, eivät osaa ottaa muita huomioon ja kohtelevat vanhempiaan epäkunnioittavasti.

Useimmat ihmiset eivät ole henkisesti riittävän kypsiä kasvattamaan lapsia, koska heidän oma kasvu on kesken. Sisällä on liian paljon keskeneräisiä asioita ja tunteita, jotka odottaa selvittämistään. Rikkinäiset ja traumaattiset ihmiset tekevät lapsia, joten lopputuloskin on sitten selvä. Näistä lapsista tulee häirikköjä, alkoholisteja, narkkareita, aikuisia lapsia, epätasapainoisia ja jne.

Paras synnytysikä on 20 , mutta kypsyys vanhemmuuteen on vasta 40-50 vuotiaana ja osalla ihmisistä sitä kypsyyttä ei tule koskaan. Vain ehjä ihminen vai antaa lapsille hyvät elämäneväät. Lapsi on kuin pieni puuntaimen, jossa on kaikki valmiina. Lapsi tarvitsee viisaan, tasapainoisen ja onnellisen aikuisen, joka osaa ohjata lapsen löytämään omat lahjansa ja uskomaan itseensä. Lapsi tarvitsee oikeanlaiset rajat, johdonmukaisuutta, aikuisen positiivinen esimerkki, kannustusta, tukea, lohdutusta, turvallisuutta ja jne.

Minun näkökulmastani ihmiset tekevät lapsia seuraavanlaisista syistä..
..koska lapsia kuuluu tehdä. Vanhemmat ja sukulaiset odottavat sitä.
..lapsilla yritetään löytää tarkoitus omalle elämälle. Elämä on tyhjää ja lapsilla yritetään paikata työ tyhjyydentunne.
..jotkut kuvittelevat, että lapsi parantaa huonon parisuhteen.

Kertokaa te ihmiset, miksi te olette tehneet lapsia? Olen kiinnostunut kuulemaan erilaisia näkemyksiä tästä aiheesta.

111

8065

1Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 3+8

      "Lapset oppivat pienestä pitäen, että aikuiset ovat heidän palvelijoitaan ja toiveiden toteutusautomaatteja."

      Olet aivan oikeassa! Nimittäin vauvalla ON OIKEUS saada kaikki tarvitsemansa hoiva ja tuki ilman viivytyksiä. Vauvan näkökulmasta hoitaja on palvelija ja toiveiden toteutusautomaatti. Hyvää vanhemmuutta on sitten se, että aletaan tuottaa lapselle hänen kehitykselleen sopivan tasoisia "pettymyksiä" (esim. taaperolle opetetaan, että parkumallakaan ei saa jotain ei leluksi soveltuvaa esinettä).

      Kirjoituksestasi tuli tunne, että ajattelet että itse kyllä olisit sitten oikein hyvä äiti, jos vain sille tielle päättäisit lähteä. No, sanotaan, että vanhemmuudessa ei voi onnistua, voi vain epäonnistua joko lievästi, törkeästi tai jotain siltä väliltä.

      Kyselit, miksi ihmiset tekevät lapsia. Minua kiinnostaisi tietää, miksi sinä tekisit lapsen (jos siis tekisit).

      Itselläni syy oli se, että kun elämä oli jo vuosia ollut vakaalla pohjalla (parisuhde, oma asunto, hyvä työ, matkustelua yms.) niin sitten tuli sellainen tyhjyyden tunne ja kyllästyminen, että tällaistako loppuelämäkin on. Olin utelias sen suhteen, millaisen muutoksen lapsi mukanaan toisi.

      • Onnellinen35

        vastaus 3 8. Vanhemmuus on vaativa ja pitkä aikainen tehtävä. Se haastaa ihmisen kasvamaan ja kohtaamaan monenlaisia asioita omassa kuin lapsen tunne-elämässä. Olen syvällinen ja ajatteleva ihminen. Olen seurannut lähelläni olevia lapsia omaavia ihmisiä. Olen myös lukenut asioista. Olen työstänyt omaa lapsuuttani ja sisäistä lastani. Sekä olen nyt äitipuolena myös antanut osani mieheni tyttöjen kasvattamiseen.

        Sanoit, että kirjoituksestasi tuli tunne, että olisin hyvä äiti, jos sille tielle päättäisin lähteä. En ehkä ajattele asiaa noinkaan, vaan ehkä päinvastoin pidän vanhemmuden tehtävää niin vaativana, etten ole varma olisiko minusta siihen. Ja pitäisinkö siitä.

        Läheisiäni seuranneena olen nähnyt kuinka koville ihmiset joutuvat lastensa kanssa. Yhdellä siskoistani on vauva ja 3 vuotias. Kumpikin herättävät öisin. Päivät ovat ruokailuja, vauvan vaipanvaihtoa, ulkoilua, ruuanlaittoa, vanhemman lapsen leikittämistä, jne. Siskoni on tosi väsynyt ja hänellä ei ole oikeastaan ollenkaan omaa aikaa. Tilannetta hankaloittaa se, että miehellä usein iltavuoroviikkoja ja silloin hän saattaa olla töissä klo 22 asti.

        Veljelläni on kolme lasta 4, 6 ja 9 vuotiaat. Veljen vaimo lähti töihin vuosi sitten, koska ei jaksanut olla lasten kanssa kotona. Mitäs siitä seurasi? Viimeinen vuosi on ollut pelkkää parisuhdekriisiä. Nyt kun vaimo on töissä, niin veljeni pitäisi ottaa aktiivinen asenne kotitöihin ja lastenhoitoon. Ja sehän on vaikeaa, kun on tottunut että nainen tekee nuo hommat ja itse saa istua illat koneella ja käydä lenkillä.

        Nämä ovat vain kaksi esimerkkiä, mutta näitä on runsaasti lisää. Kysymys kuuluukin, että jos on lapsia, niin väsyykö vanhemmat tämän kuvion pyörittämiseen ja miten käy parisuhteen? Jokainen varmasti osaa jo kuvitella, että on melkoisen rankkaa, jos kumpikin vanhemmista käy töissä ja siinä sivussa pitäisi hoitaa lapset. Sivutuotteena voi olla lasten harrstukset. Missä välissä ehtii itse harrastaa?

        Äitipuolena olen ollut aika lyhyen aikaa, mutta sen verran kauan, että silmäni ovat yhä enemmän avautuneet. Lapsi tarvitsee aikuista todella pitkään ennenkuin on itsenäinen. Vanhemmuuden rooli muuttuu vain lapsen kasvaessa. Pieni lapsi tarvitsee apua perusasioissakin, kuten pukeminen, peseytyminen ja syöminen. Kun lapsi kasvaa, niin vanhemmuuden rooli muuttuu yhä henkisemmäksi ja se ei suinkaan tarkoita, että se muuttuisi helpoksi. Murrosikäinen saattaa olla todella taitava verbaalisesti ja oikeuttaa itselleen asioita, jotka hänelle ei ole hyväksi. Teini tarvitsee vahvan aikuisen, koska hänellä ei ole vielä aikuisen ymmärrystä siitä, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei.

        Kirjoitat, että olit utelias millaisen muutoksen lapsi mukanaan toisi. Voisitko kertoa, että millainen se muutos on ollut? Haluaisin kuulla asian sekä hyvät että haastavat puolet:)

    • ¤¤¤

      Olen aina halunnut lapsia, nimenomaan monikossa. Tosin kaksi vain sain.
      Pikkuhiljaa elämästä jäi pois ne asiat jotka jarruttivat.

    • kohta nelikymppinen

      Mistä syystä sitten lapsia pitäisi tehdä jos ei vaikkapa siksi että elämässä kaikki muu on kohdillaan mutta on jotenkin "tyhjä" olo. Ihmiset on luotu jatkamaan sukua;en tarkoita että kaikkien pitäisi tai että se olisi ainoa tarkoitus elämässä mutta miten elämä muuten jatkuisi.

      Itse olen aina halunnut lapsia. Olen suuresta perheestä,pitänyt lapsista aina ja työskennellyt alalla. Asiat olivat muuten hyvin mutta kaipasin omaa lasta. En koskaan voisi tehdä lapsia siksi että muillakin on,tai että suku painostaa jne. Halusin lapsia koska rakastan lapsia.

      Lapsiin kuluu rahaa ja aikaa. Se on elämän mittainen sitoumus josta ei voi perääntyä kun sen prosessin on aloittanut. Minä olin siihen valmis enkä ole katunut.

      Jos joku ei halua lasta niin se on jokaisen oma valinta,ei se ole minulta pois eikä minun silmissäni vähennä ihmisen arvoa vaikka ei pitäisikään lapsista.

    • udsovjzlckxm

      Mulle sattui ihan vahinko (itseasiassa 2). Minun PITI olla lapseton, mutta tuossa 35 ikävuoden tienoilla tulin raskaaksi kuin ihmeestä ja hyvin pian uudestaan.

      Ekan kohdalla ajattelin raskausaikana että elämäni loppuu tähän. Matkustelut, vapaus jne jne. Mitään lapsikuumetta en ole ikinä tuntenut.

      No, sanotaanko näin, että sitä mitä ei ole, niin ei voi todella kaivata. En tajunnut miltä tuntuu kuin pieni ihminen kietoo kätensä ympärilleni ja kuiskaa korvaan, että "minä äiti rakastan sinua". Pienet lapsemme 3 ja 2 v ovat meille suunnattoman rakkaita. Sekä minä että mieheni olisimme valmiita kuolemaan heidän puolestaan. He ovat se tärkein. -Asiaa ei oikein voi selittää ihmiselle jolla ei ole lapsia.

      Lapseton elämä on helpompaa, mutta paljon tyhjempää. Eli kaiken sen kiireen keskellä, mitä lapsiperheen elämä on, niin olen silti onnellisempi kuin ennen lapsia. Lapset antavat niin paljon sisältöä elämään.

      • ylläripylläri

        Melkein kuin minun tarina, mutta lapsia on vain yksi.

        Tulin yllätyksenä raskaaksi mutta asiaa tuumittuamme itse ja isä kumpikin halusimme pitää lapsen. Sitten alkoi nopea muutosten sarja, asumiskuviot jne.

        En usko että olisin koskaan vauvakuumetta saanut ja suunnitellusti lasta lähtenyt yrittämään. Mutta raskausaika oli ihana, lapsi on mahtava ja rakastan äitinä olemista ja pienenä perheenä toimimista.

        Elämä on ihan erilaista kuin lapsettomana. NYT olisi hirvittävää palata siihen, siis jos lapsen menettäisi tavalla tai toisella. Olen niin valtavan onnellinen juuri tässä elämäntilanteessa.

        Olin kuitenkin onnellinen lapsettomanakin enkä usko että kokisin sitä vieläkään mitenkään tyhjänä. Siis jos ei lasta/raskautta olisi missään välissä ollutkaan.

        Eli minä siis tulin yllätyksekseni raskaaksi ja siitä alkoi huima ja ihana seikkailu. Mistään ei sinänsä jää paitsi jos ei lasta hanki/saa. Täyttä elämää voi elää molemmissa moodeissa, kelle mikäkin sopii.

      • Onnellinen 35
        ylläripylläri kirjoitti:

        Melkein kuin minun tarina, mutta lapsia on vain yksi.

        Tulin yllätyksenä raskaaksi mutta asiaa tuumittuamme itse ja isä kumpikin halusimme pitää lapsen. Sitten alkoi nopea muutosten sarja, asumiskuviot jne.

        En usko että olisin koskaan vauvakuumetta saanut ja suunnitellusti lasta lähtenyt yrittämään. Mutta raskausaika oli ihana, lapsi on mahtava ja rakastan äitinä olemista ja pienenä perheenä toimimista.

        Elämä on ihan erilaista kuin lapsettomana. NYT olisi hirvittävää palata siihen, siis jos lapsen menettäisi tavalla tai toisella. Olen niin valtavan onnellinen juuri tässä elämäntilanteessa.

        Olin kuitenkin onnellinen lapsettomanakin enkä usko että kokisin sitä vieläkään mitenkään tyhjänä. Siis jos ei lasta/raskautta olisi missään välissä ollutkaan.

        Eli minä siis tulin yllätyksekseni raskaaksi ja siitä alkoi huima ja ihana seikkailu. Mistään ei sinänsä jää paitsi jos ei lasta hanki/saa. Täyttä elämää voi elää molemmissa moodeissa, kelle mikäkin sopii.

        Nimimerkille ylläripylläri

        Kiitos vastauksestasi! Kiva kuulla sinun onnellinen tarinasi. Lapsi on varmasti syntynyt oikeaan paikkaan, kun hän on syntynyt teille. En itsekään pidä mahdottomana ajatuksena, että minulla tulisi vielä olemaan lapsi. Tällä hetkellä ei ole vain tunnetta asiasta. Kaikella on varmasti aikansa ja tarkoituksensa. MInusta on hyvä lähtökohta se, että ihminen on onnellinen elämässään tässä ja nyt.

        Minusta on tosi kiva kuulla ihmisten mielipiteitä miksi he haluavat lapsia. Haluan nähdä laajemmin tätä lapsiasiaa.

    • adfdfadfa

      Mitäpä jos kukaan ei saisi lapsia. Miten kävisi ihmissuvun... mietipä siitä miksi ihmiset hankkivat lapsia. Kyllä minä ainakin halusin jatkaa sukua, ihan yksinkertaisesti. En koskaan erityisemmin pitänyt vauvoista, lapsista ja nuorista kyllä. Kun lapsen sitten saa, tai kolme niinkuin minä, niin oppii tulemaan toimeen kaikenikäisten kanssa, ja oppii pitämään heistä.
      Olisin mielelläni adoptoinut kolmannen, mutta se ei onnistunut, koska pystyin saamaan omiakin lapsia. Tuntui älyttömältä. Olisin vain halunnut auttaa.

      Ja kommentti tuohon, että 40-50 vuotiaina ollaan valmiita hoitamaan lasta, aiemmin ei olla vastuullisia.... ja kuitenkin mariset, että lapsia paapotaan liikaa. Katsohan ympärillesi, ja tutkaile vanhempien ikää vs holhousvimmaa. Kyllä useimmat 40-50 vuotiaat ovat huomattavasti huolekkaampia lastensa kanssa kuin nuoret. Sanoisin, että ylihuolehtivia. Ehkä siksi, että he ovat ehtineet tehdä elämässään jo niin paljon, että voivat täydellisesti omistautua lapsilleen. Nuoremmat nimenomaan elävät samalla omaakin elämäänsä, johon lapset tietysti liitetään mukaan. Otetaan mukaan omiin rientoihin jne...
      Ja on se ihme, että aina pitää ottaa esimerkiksi ne onglemalapset, alkoholistit ja narkkarit, vaikka niitä on murto-osa nuoristamme. Suurimmasta osasta kasvaa hyviä ihmisiä.
      Mutta mitä sinä, aloittaja, elämälläsi teet. Elätkö vain itsellesi, vai oletko jotenkin hyödyksi yhteiskunnalle. Muutoinkin kuin päivätyösi puolesta? Mikä on elämäsi sisältö? Mitä annat ihmiskunnalle.

      • Olkaaviisaita

        Ihmiskunnalle ei ainakaan kannata tehdä lapsia, koska maapallo muutenkin ylikansoittuu. Ruoka ei kehitysmaissa yksinkertaisesti riitä, vaikka lapsia siellä tehdään työ avun takia. Mailmanloppu tulee viimeistään 300 vuoden päästä. Silloin ei ole öljyä ja ilmastonmuutos.

    • jk

      en olekiinostunut tekemäännlapsia

      • joopajoo..

        no miksi sä jk sitten luet näitä palstoja,VARSINKIN lapsettomuuspalstaa????

    • mietin liikaa

      Tulin tänne palstalle kysymään ihan samaa: miks ihmiset tekee lapsia? Lähinnä ihmettelen sitä kun valitetaan miten rankkaa on lasten kanssa ja kaikki on huonosti ja lapset kiukuttelee ja tekee tuhojaan ja valivali, et eikö ihmiset mieti etukäteen, tajua tai tiedä mihin ovat itsensä pistämässä kun hankkiutuvat raskaaksi??

      Itse mietin ainakin monen monta kertaa nyt ja tulevaisuudessa haluanko ollenkaan lapsia ikinä. Onhan ne vauvat (jotkut ainakin) ihan söpöjä, mut eivät kyllä mussa herätä mitään kummempia tunteita (toisin kuin esim. koiranpennut). Mutta se jos lapsia tehdään/halutaan jotta tunnettais itsemme tarpeellisiks, täyttämään elämän tyhjiö, turvaamaan oma vanhuus, tehdään koska vauvat on niin ihania (muttei isommat lapset?).... Miksi? Toisaalta ymmärrän sen luonnollisuuden että halutaan lapsia, oma perhe, jotakin inhimillisyyttä tähän elämään. Mut minkä takia pitää sit jälkeenpäin valittaa kun on niin rankkaa ja ah ja voi ja huoh, kun ne lapset on jo täällä? Ihan kuin perheettömien, sinkkujen ja lapsettomien elämä ei vois olla rankkaa, mutta miten moni näistä valittaa kun on niin rankkaa kun kukaan ei minua noin rakasta?

      Entä miksi luovutaan kaikesta mikä elämässä on ollut ihaninta ennen, vapaudesta, matkustelusta, omasta ajasta, harrastuksista, levosta, onnellisen seesteisestä elämästä, eheästä parisuhteesta jossa olemme vain me kaksi? Ei tietenkään kaikki luovu (rikkaiden ja miesten ei tarvii), mutta niin moni tuntemani äiti uhraa omasta hyvinvoinnistaan jotta isä saisi edelleen jatkaa elämäänsä lähes yhtä vapaana kuin ennenkin lasta ja lapset saisivat harrastaa kaikkea hienoa yms.. Miehillä harrastukset pysyy, reissut jatkuu, elämä vain täydentyy pienellä kääröllä....mutta naisten elämä on muuttunut totaalisesti vuosikausiksi/lopullisesti.

      Mä vaan en ymmärrä. Toki itsekin kolmeakymppiä lähestyvänä naisena välillä haaveilen lapsista, mutta kun läheltä seuraa kuinka rankkaa pienten lasten vanhemmilla on, en uskalla omia lapsia varmaan ikinä hankkia (tai saada/toivoa) sillä en ehkä sitä vuosikausien hullunmyllyä jaksaisi. Ehkä ennemmin keskityn pitämään huolta vanhoista vanhemmistani? Ja saisinpa mieheltäni kaiken mahdollisen huomion, kun ei ole muita sitä vaatimassa. Mitä jos olisin mustasukkainen omille lapsille, jos ne saavat isältään kaiken ajan ja huomion parisuhteen ajautuessa karikolle?? En minä ainakaan tiedä haluanko lapsia vai en :/ Onneks ehkäisy on keksitty. Mutta vahinkokaan ei olisi enää mikään katastrofi, päin vastoin voisi olla uuden elämän alku meille kaikille...

      • sevaan on

        Kyllä minulla on monta lapsetonta ja sinkkua ystävää, jotka ihan samanlailla valittavat omaan elämäänsä kuuluvista asioista "voi että, ku nukuin huonosti, voi että kun ei ole rahaa, voi että, kun töiden jälkeen ei ehdi sitä ja tätä tai oli kiirettä, voi että kun elämä on rankkaa...." Miksi ihmeessä lapsiperheen vanhemman "valitukset" on jotenkin niin paljon syntisempiä, kuin lapsettoman? Sitä kun tulee puhuttua omasta elämästään, koska se on sitä mitä elää. Ihmisen perusluonne nyt vain on useimmilla semmoinen, että valitetaan jostakin ihan turhasta tai joku asia on rankkaa ja sen haluaa toiselle sanoa.

        Itse en osaa ajatella että olisin niin itsekeskeinen, että alkaisin elämään tätä elämääni niin, että ajattelisin vain MINÄ ja MINUN menoni, tuloni, tarpeeni, haluni. Ehkä se on tämä hoitajan vietti... Ehkä saan tyydytystä itselleni siitä, että voin pitää huolta toisista, rikastuttaa heidän elämäänsä, vaikka joutuisinkin itse luopumaan jostain.

        Minusta on ihanaa hoitaa lapsia. Minusta on ihanaa väsyneenä köllähtää sänkyyn lasten viereen ja tuntea ne pienet sormet nypläämässä hiuksiani ja toisesta kainalosta kuuluu "äiti, minä rakastan sua!". Se on rakkautta aidoimmillaan. Minä nautin siitä, kun näen pienen ihmisen kasvavan ja kehittyvän, oppivan uusia taitoja ja minä saan olla osallisena seuraamassa sitä kehitystä.

        Haluaahan se lapsetonkin puolison itselleen, miksi? Haluaako hän kokea olevansa rakastettu, saavansa kumppanilta seuraa, tuntea kuuluvansa johonkin... Siksi minä olen halunnut lapsia. Rakastan puolisoani, mutta se mitä lasten kanssa eläessäni saan, on jotain vielä suurempaa. Välillä on rankkaa, väsyttää ja pää hajoaa, mutta sen kaiken korvaa se pienen ihmisen vilpitön rakkaus.

      • Itsekästäkö?
        sevaan on kirjoitti:

        Kyllä minulla on monta lapsetonta ja sinkkua ystävää, jotka ihan samanlailla valittavat omaan elämäänsä kuuluvista asioista "voi että, ku nukuin huonosti, voi että kun ei ole rahaa, voi että, kun töiden jälkeen ei ehdi sitä ja tätä tai oli kiirettä, voi että kun elämä on rankkaa...." Miksi ihmeessä lapsiperheen vanhemman "valitukset" on jotenkin niin paljon syntisempiä, kuin lapsettoman? Sitä kun tulee puhuttua omasta elämästään, koska se on sitä mitä elää. Ihmisen perusluonne nyt vain on useimmilla semmoinen, että valitetaan jostakin ihan turhasta tai joku asia on rankkaa ja sen haluaa toiselle sanoa.

        Itse en osaa ajatella että olisin niin itsekeskeinen, että alkaisin elämään tätä elämääni niin, että ajattelisin vain MINÄ ja MINUN menoni, tuloni, tarpeeni, haluni. Ehkä se on tämä hoitajan vietti... Ehkä saan tyydytystä itselleni siitä, että voin pitää huolta toisista, rikastuttaa heidän elämäänsä, vaikka joutuisinkin itse luopumaan jostain.

        Minusta on ihanaa hoitaa lapsia. Minusta on ihanaa väsyneenä köllähtää sänkyyn lasten viereen ja tuntea ne pienet sormet nypläämässä hiuksiani ja toisesta kainalosta kuuluu "äiti, minä rakastan sua!". Se on rakkautta aidoimmillaan. Minä nautin siitä, kun näen pienen ihmisen kasvavan ja kehittyvän, oppivan uusia taitoja ja minä saan olla osallisena seuraamassa sitä kehitystä.

        Haluaahan se lapsetonkin puolison itselleen, miksi? Haluaako hän kokea olevansa rakastettu, saavansa kumppanilta seuraa, tuntea kuuluvansa johonkin... Siksi minä olen halunnut lapsia. Rakastan puolisoani, mutta se mitä lasten kanssa eläessäni saan, on jotain vielä suurempaa. Välillä on rankkaa, väsyttää ja pää hajoaa, mutta sen kaiken korvaa se pienen ihmisen vilpitön rakkaus.

        Jos nyt yhtään ajattelisit, mitä kirjoittaisit, ehkä huomaisit, mikä viestissäsi toistuu: itsekeskeisyys.

        MINUSTA on ihanaa, MINÄ nautin, MINÄ saan. Lapsetkin tehdään itsekkäistä syistä: halutaan jotain itselle. Sen jälkeen huolehditaan siitä omasta geeniperimästä. Minä en näe siinä mitään epäitsekästä, päinvastoin. Lapsia tehneillä sisäänpäinkääntyneisyys on korostunut vahvasti. Muilla ihmisillä ei ole merkitystä, vain sillä OMALLA perheellä ja OMILLA lapsilla. Jos koetaankin jotain empatiaa esimerkiksi kehitysmaiden lapsia kohtaan, sekin tunne käsitellään omien lapsien kautta. Ollaan kauhuissaan, että entä jos OMALLE lapselle kävisi noin. Ei siinä aidosti mietitä vain kehitysmaiden lapsien hätää. Oma pentu (lue: omat geenit) siinäkin on etusijalla.

        Niputtaminen lapsettomat itsekkääksi sillä perusteella, ettei tee lapsia on äärimmäisen kapeakatseista ja näköalatonta. Entä, jos sinut niputetaan itsekkääksi ihmiseksi, koska et adoptoi löytökoiraa - tai siksi, että teit omia lapsia, vaikka maailmassa olisi lapsia vanhempia vailla vaikka kuinka? Tarkemmin ajatellen, sehän on ihan pirun itsekästä. Jos kerran olisi epäitsekäs, adoptoinnin pitäisi riittää, vai mitä? Miksi juuri omat geenit pitää saada eteenpäin?

        Noin esimerkiksi.

    • Isä itsekin

      "Tulin tänne palstalle kysymään ihan samaa: miks ihmiset tekee lapsia? Lähinnä ihmettelen sitä kun valitetaan miten rankkaa on lasten kanssa ja kaikki on huonosti ja lapset kiukuttelee ja tekee tuhojaan ja valivali, et eikö ihmiset mieti etukäteen, tajua tai tiedä mihin ovat itsensä pistämässä kun hankkiutuvat raskaaksi?? "

      - sitä kutsutaan lisääntymisvietiksi. Ja ihmisillä on tapana valitella erilaisia asioita, vaikka asiat olisivatkin haluamallaan ja hyvällä mallilla. Länsimaissa valitellaan kun on vain yksi auto ...ja samaan aikaan jossain päin maailmaa kuollaan nälkään... että onhan se kamalaa kun on vain yksi auto, eikö?

      Itsekin olen isä, ja kyllähän sitä välillä on hetkiä jolloin tulee varmaan valiteltua turhastakin. Mutta kyllä tämä perheellisyys on ainakin itselleni tuonut henkisen tasapainon. Jostakin joutuu tinkimään, mutta tilalle saa kyllä monin verroin enemmän.

      • Onnellinen35

        Vastaus nimimerkille Isä itsekin

        Kirjoitat, että perheellisyys on tuonut henkisen tasapainon ja jostakin joutuu tinkimään, mutta tilalle saa kyllä moni verroin enemmän. Voisitko kertoa enemmän siitä mitä kaikkea hyvää perheellisyys on tuonut elämääsi?

      • Blaa blaa
        Onnellinen35 kirjoitti:

        Vastaus nimimerkille Isä itsekin

        Kirjoitat, että perheellisyys on tuonut henkisen tasapainon ja jostakin joutuu tinkimään, mutta tilalle saa kyllä moni verroin enemmän. Voisitko kertoa enemmän siitä mitä kaikkea hyvää perheellisyys on tuonut elämääsi?

        Tuo "tilalle saa kyllä monin verroin enemmän" on vain klishee. Jotenkin täytyy pitää myyttia lapsien tekemisen ihanuudesta yllä.

        Siksi julkisesti ei juuri tunnustetakaan, miten se oma lapsi voi kaduttaa - tai miten oikeasti katuu valintaansa tehdä lapsia, vaikka niitä saattaisi rakastaakin.

      • öleommpu
        Blaa blaa kirjoitti:

        Tuo "tilalle saa kyllä monin verroin enemmän" on vain klishee. Jotenkin täytyy pitää myyttia lapsien tekemisen ihanuudesta yllä.

        Siksi julkisesti ei juuri tunnustetakaan, miten se oma lapsi voi kaduttaa - tai miten oikeasti katuu valintaansa tehdä lapsia, vaikka niitä saattaisi rakastaakin.

        Mikä hemmetin klishee? Aika ennen lapsia oli ainakin minulle pintapuolista verrattuna elämään nyt. Minulla on kaksi biologista ja yksi lapsipuoli. Niiden pienten asioiden tunnearvoa ei pysty lapsettomalle selittämään. Ei vaan yksinkertaisesti pysty. Eli olisi pystynyt selittämään minullekaan, ennen kuin elämääni tuli lapsia. Se kun edes katsoo rakkaan oman perheen lapsen nukkumista... Mikään tunne mitä koin ennen lasten saamista, ei ole verrattavissa siihen tunteeseen. Ei mikään. Tähän vielä päälle se kun saa seurata lapsen oppimista, kokee onnistumisia ja epäonnistumisia vanhempana jne... Mahtavaa. Ja ei todellakaan mikään klishee. Uskomatonta, että joku voi niin ajatella.

        Jos ihmisiä useinkin lapsen saaminen kaduttaisi, niin miksi useimmissa perheissä lapsia on enemmän kuin yksi?

    • Kyllä itse..

      sanoisin, että minulle se on oikeastaan elämän tarkoitus. Kokisin elämäni olevan täysin turhaa ja tyhjää ilman lapsia. Ei elämä lapsien saamiseen lopu vaan jatkuu entistä rikkaampana.

    • 13+1

      26-vuotiaaksi asti olin melkoisen varma, etten koskaan halua lapsia. Perheellisten ystävieni elämää katsellessa ja kuvitellessani itseni heidän asemaansa koin lähinnä ahdistusta. Ei minulla ollut mitään lapsia vastaan ja osaan olla heidän kanssaan luontevasti, mutta omaa en vain halunnut.

      Nyt olen 28-vuotias ja minulla on vuoden ikäinen tytär. Toivottu ja tarkoituksella "tehty". Mitä tässä välissä tapahtui minun korvieni välissä, en oikeastaan osaa edes sanoa. Kaikki oli hyvin ja tasapainossa elämän eri osa-alueilla enkä kokenut, että mitään olisi puuttunut. Ehkä juuri siksi ajattelin, että nyt jos koskaan olisi otollinen aika lapselle. En potenut minkäänlaista vauvakuumetta, mutta "järkiratkaisu" olisi silti väärä sana kuvaamaan päätöksentekoprosessia. Oli siinä taustalla jotain muutakin, jonka ymmärtää nyt kun katson pientä tyttöäni. Elämä pyörii hänen ympärillään ja sitä eletään hänen ehdoillaan. Eikä muuten ahdista yhtään. Ensimmäisinä perheellisen elämän kuukausina kyllä, muttei enää nyt, kun olen tutustunut paremmin itseeni tässä uudessa roolissani.

      Enkä muuten usko, että ihminen olisi missään elämänvaiheessa tai iässä niin kypsä ja eheä, etteikö tekisi kasvattajana virheitä. Riittävän hyvä vanhempi kasvaa vanhemmuuteen lapsen mukana ja lapsi saa tärkeän esimerkin siitä, että elämässä voi joskus tehdä virheitä ja epäonnistua, mutta maailma ei kaadu siihen.

    • Näin ajattelen

      Omalta osaltani olen käynyt polun siitä etten halua lapsia siihen että saan näinä päivinä toisen lapsen. Väliin mahtui myös vaihe jolloin luulin ettemme saa lasta, vaikka yritimmekin.

      Vauvakuumetta en ole koskaan potenut, päälle kolmikymppisenä vain alkoi tuntumaan että nyt voisi olla oikea aika jos jotain meinaa asian tiimoilta tehdä. Äitini on omalla esimerkillään myös näyttänyt miten merkityksellisiä lapset hänelle ovat ja äitiys on antanut hänelle paljon. Ehkä sekin rohkaisi minua lisääntymispuuhiin; koin että jos jäisin lapsettomaksi omavalintaisesti, jäisin jostain todella suuresta paitsi.

      Kun luulimme miehen kanssa ettemme voisi saada lasta, se oli tilanteena toisenlainen. Olimme jo sopeutumassa ajatukseen että elämme elämämme kaksin. Emme halunneet lähteä raskaisiin lapsettomuushoitoihin ja adoptiosta keskusteltiin ohimennen. Totesimme elämän olen hyvää niinkin - ja sitten vauva ilmoittikin tulostaan.

      Ymmärrän toisaalta hyvin tasa-arvoa korostavat kommentit, joissa lapsen hankkiminen nähdään enemmän äidin uhrautumisena isän jatkaessa edelleen vapaampaa elämää. Näin on meilläkin, hoidan lastamme kotona ja toisen syntyessä jatkan kotiäitinä. Mies käy töissä mutta muutoin elämme aika samantyylisesti. Eipä niitä harrastus- ja/tai remuamisreissuja hänelläkään ole viime aikoina ollut. Toki hoitovastuu on lähinnä minulla, mutta miksi ajatella niin päin, että silloin menetän jotain tai luovun jostakin?

      Ainakin omassa kodissani äiti on hoitanut ja melko suurelta osin kasvattanutkin meidät lapset ja mitä hän on saanut palkaksi: kaksi lasta joille äiti on - vielä aikuisiälläkin - yksi tärkeimmistä ihmisistä. Isä joka töittensä ym. takia jäi etäisemmäksi, on saanut meihin lapsiinsa muodollisen kohteliaat välit; eipä ole oltu hänelle rasitteena, mutta eipä juuri ole muutenkaan pyritty isän kanssa tekemisiin.

      Kun katson esikoistamme ja muistan kaikki vaiheet odotuksesta synnytykseen ja vauvavuoden jne. jne. ottaisin vieläkin mieluummin äidin kuin isän osan. Ei äidiksi tulo ole naiselta mitään pois, minun mielestäni, vaan ekstraa jota mies ei voi kokea, vaikka haluaisikin. Viimeisiä päiviä raskaana ollessani mietin jo haikeudella tämän elämänvaiheen päättymistä, vaikka toinen raskaus on ollutkin henkisesti raskas matka samanaikaisten elämänmuutosten kanssa. Perheemme lapsiluku on kahden jälkeen täynnä ja vielä hetken aikaa saan kokea tämänkin ihmeen että sisälläni kasvaa uusi ihminen.

      Ja ei, en ikinä hankkisi lapsia sukulaisten tai muun lähipiirin painostuksen vuoksi. Olin pitkässä suhteessa jossa miehen suku painosti vuosien ajan lisääntymään. Lopputuloksena oli ihan päinvastainen reaktio, ainakin minulla. Ja sitten kun ero tuli, olinkin vain helpottunut ettei lapsia siihen suhteeseen syntynyt, mistään syystä. Ei huoltajuusongelmia ja viikonloppuvanhemmuutta jossa lapset seilaa edestakaisin kotiensa välillä.

    • That's_why

      Tämän vuoksi lapsia tehdään:
      1. Mitätönkin ihminen tuntee itsensä tarpeelliseksi, kun joku on hänestä täysin riippuvainen.
      2. Elämässään epäonnistuneet ihmiset saavat toisen mahdollisuuden yrittäessään toteuttaa haihtuneet haaveensa lapsen kautta: ruma ankanpoikanen passittaa tyttärensä mallikouluun ja pullukka nörtti tunkee poikansa lätkäjoukkueeseen. Ja jokainenhan tuntee yo-kirjoituksissa reputtaneen mamman, joka pakottaa lapsensa lukioon.
      3. Lasten avulla vanhemmat saavat sääliä osakseen ja kivoja etuoikeuksia esim. työpaikalla. Toisaalta ikävältä työnteolta voi välttyä vaikka kokonaan lapsia tehtailemalla: vaihdetaan vaippa pari kertaa päivässä, mutta enimmäkseen odotellaan sohvalla, milloin lapsilisät taas kilahtavat tilille.

      • Ei enää mitättömyys!

        "Toisaalta ikävältä työnteolta voi välttyä vaikka kokonaan lapsia tehtailemalla: vaihdetaan vaippa pari kertaa päivässä, mutta enimmäkseen odotellaan sohvalla, milloin lapsilisät taas kilahtavat tilille."

        Juuri tuon vuoksi minäkin lapsen maailmaan pullautin. En voinut vastustaa ilmaisen rahan kutsua! Ajatelkaa, joka kuukausi tilille kilahtaa kokonaiset sata euroa(!) eikä sen eteen tarvitse tehdä muuta kuin lisääntyä. Sen kuukausittaisen sadan euron voimalla me maataan koko perhe sohvalla päivät läpeensä, töitä ei todellakaan tarvitse tehdä enää koskaan! Syödään sisäfilettä ja viiriäisenmunia ravintolassa joka päivä, pukeudutaan viimeisen päälle ja vain merkkivaatteisiin, tehdään viikonloppumatkoja Pariisiin ja Roomaan ja kotityöt hoitaa palkattu apu. Kaikkeen siitä satasesta riittääkin!

      • kokeile ensin kuin p

        Tekaisepas muutama lapsonen siinä,niin huomaat ettei se ole niin yksinkertaista ja kevyttä hommaa.

      • that`s_why not

        1. Ei välttämättä. Kukaan ei ole mitätön, kaikki ovat tärkeitä. Olet todella julma.

        2. Geenit periytyvät yleensä, joten todennäköisesti ruma ankanpoikanen ei passita tytärtään mallikouluun. Ruman geenit periytyvät.

        Usein ongelmaisten vanhempien lapsista tulee ongelmaisia, poikkeuksia on tietysti aina asiassa kuin asiassa. Siitä syystä elämässään epäonnistuneet ihmiset eivät yleensä saa toista mahdollisuutta toteuttaa haaveitaan lastensa kautta. Todennäköisesti lapsi epäonnistuu kuten vamhempansa huonoista lähtökohdista alkaen. Erittäin epätodennäköistä siis. Maailma on pieni ja juorut kulkevat joten lapsi on jo syntymästään asti leimautunut, elämä pilattu valmiiksi.

        3. Totta.

    • Syystä että

      Minä tein (ja onneksi sain) lapsen, koska sydämessä oli paikka pienelle ihmiselle. On ihanaa, kun saa oikein tuhlata rakkautta - ja silti siitä riittää vielä muillekin.

    • siksipä juuri

      Niin kuin tuolla joku jo sanoikin : sitä on vaikea selittää ihmiselle jolla ei ole lapsia.
      Itse olin vakaasti päättänyt pysyä lapsettomana. Ei vauvakuumetta, enkä erityisemmin edes pitänyt lapsista (en edelleenkään erityisemmin välitä vieraiden ihmisten lapsista ;D)
      Satuin vain huomaamaan olevani raskaana... Kaikki edellytykset olivat tätä vastaan, mutta. Ja mielessäni ei käynytkään muu vaihtoehto kuin pitää vauva.
      Olin tietoinen siitä, etä JOS joskus teen lapsia en tee vain yhtä, koska se on lasta kohtaan väärin. (edelleen olen samaa mieltä, mutta aina tätä asiaa ei voi itse valita)
      Esikoisen ollessa 2 vuotiasa tapasin nykyisen mieheni... Ja nyt tiedän mitä se tarkoittaa, kun löytää SEN ihmisen, jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa. Meillä on nyt 3 yhteistä lasta ja voisin vielä tehdä vaikka 5 ;D (enempää toki ei tule)
      Se että haluaa tehdä lapsen toisen kanssa on käsittämätön rakkauden osoitus. Ei sitä voi kuvailla.. Sekin kun tietää tarkoituksella harrastavansa seksiä siten, että VOI tulla raskaaksi tuntuu erilaiselta ;) Nyt tarkoitan sitä, kun olisi halukin tulla raskaaksi.
      Välillähän elämä on haasteellista, mutta niin se on ilman lapsiakin; haasteet vaan ovat erilaisia. En mistään hinnasta haluaisi elämää ilman lapsiani.
      Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla, kun herää pienten jalkojen läpsytykseen ja pikkuinen ihminen kapuaa kainaloosi nukkumaan. Olet ollut osana aikaan saamassa ihmettä, joka joka päivä hämmästyttää sinua yhä uudelleen ja uudelleen.
      Jotta voisit ymmärtää MIKSI ihmiset tekevät lapsia, sinun pitää se itse kokea. Elämäsi voi olla täydellistä ja onnellista ilmankin, koska sitä ei voi kaivata mistä ei mitään tiedä. Mutta sellaista rakkautta ei voi koskaan tuntea ketään muta kohtaan, mitä tuntee lapsiinsa. Sitä ei voi kuvailla, eikä verrata siihen tunteeseen, jota kokee toista aikuista kohtaan. Se tunne minkä saat rakastaessa lastasi ja tuntiessasi lapsesi rakkauden on veret seisauttava. niin se vain on. Se saa sinut saamaan yli-inhimillisiä kykyjä, halua ja kykyä selviytyä ja jaksaa ihmeellisissä tilanteissa, se saa sinut käymään taisteluita koko muuta maailmaa vastaan ja sen vuoksi olisit valmis uhraamaan itsesi silmiäsi räpäyttämättä.
      Vanhemmuus on parasta ja pelottavinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Se näyttää sinut itsellesi kauneimmillasi ja kauheimmillasi. Sen valossa näet itsesi sellaisenakin ihmisenä joka koskaan et olisi halunnut olla, siksi jotkut eivät edes uskalla kokeilla. Se on kuitenkin sellainen seikkailu ja retki, jolle kannattaa osallistua. Löydät maailmasta paikkoja, joita et koskaan olisi uskonut olevan olemassakaan. Sekä hyvässä että pahassa.
      Siksi minä olen tehnyt lapsia ja rakastanut jokaista sekunttia, jokaista itkua ja naurua, hymyä ja kyyneltä, iloa ja kauhua. Sitä vanhemmuus on; maailman huikein vuoristorata!

    • hkglkäöil

      Minusta nämä lapsettomien ihmisten kasvatusneuvot ovat aina jotenkin hirveän huvittavia lukea.

      Joskin tämäkin aloitus haiskahtaa pahasti provolta, ei kukaan 35v voi olla noin kamalan lapsellinen.

      • Onnellinen35

        nimimerkki hkgkäöil.. ymmärrän varsin hyvin, että olet kateellinen siitä, ettet omaa yhtä paljon henkistä viisautta ja syvällisyyttä kuin minä. Ihminen voi kasvaa henkisesti vaikka hänellä ei olisikaan omia lapsia;) Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka eivät kasva, vaikka olisi kuinka monta tenavaa tahansa.

        Olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä sekä työn että läheisteni kautta. Olen myös rakentanut hyvät välit mieheni lapsiin. Äitipuolen pitää ansaita saadakseen toisen lasten rakkaus kun lasten äiti saa sen, vaikka kohtelisi lapsia kuinka huonosti tahansa. Äitipuolen rooli vaatii paljon kypsyyttä ihmiseltä.

    • ,.,...

      Puhtaasti itsekkäistä syistä.

      Valitettavan moni ei pysty kysymään itseltään, että haluaisinko itse syntyä näihin olosuhteisiin?

    • Houmuli

      Ei kukaan ole "valmis" vanhemmaksi, mielestäni vanhemmuuteen kasvetaan ja se alkaa jo raskauden aikana ja jatkunee koko elämän. Lapsen syntymä mullistaa aivan kaiken, maailma ei ole enää entisensä ja oma elämä muuttuu täysin.
      Se on todella raskasta, vaativaa ja aikaa vievää, omaa elämää ei ole, parisuhde kärsii ja aina väsyttää. Silti lapset ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut enkä päivääkään vaihtaisi pois.

      Mikään ei kasvata ihmistä niin paljon, kuin oma lapsi.

    • Elämä on valintoja

      Jos se vanhemmuus on sitten niin hienoa, niin miksi maailmassa on niin paljon katulapsia, lapsikauppaa, lasten pahoinpitelyä ja kaltoinkohtelua sekä muuta lasten laiminlyömistä? Ei auta jeesustella, että "minä ainakin rakastan lapsiani!", joku syy edellä mainittuihin on oltava.
      Kuinkahan monella on vain ollut halu nähdä, millaista se sitten on kun on lapsi? Oho, huppista, sehän syö mun voimavarat ja rahat ja kaiken vapaa-ajan, no, tuupataan se syrjään.

      Entäs sitten marttyyrimammat, joihin törmää mm. Facebookissa ja erilaisilla keskustelupalstoilla. Ensin vänistään, että miten on niin raskasta kun Ari-Matti ja Liisa-Maija kirkuvat ja vaativat jatkuvasti jotain ja uuvuttavat vanhemmat. Ja kun joku lapsettomuuden valinnut kommentoi jotain huojentuneisuudesta, niin aletaan tätä valinnan tehnyttä syyllistää itsekkyydestä, kateudesta tai mistä ikinä. Johtuisikohan vaan marttyyrimammojen omasta kateudesta, kun huomaa menettäneensä Itsensä ja vaihtaneen itsenäisyytensä äitiyteen....?

      En tiedä, arvelen vain. Motiiveja on monia.

      Itse en näe mitään syytä tehdä lapsia. Ensinnäkin maapallon voimavaroihin nähden meitä on täällä jo ihan liikaa. Toiseksikin oma elämäni on niin hyvää ja hienoa, etten tarvi siihen lasta/lapsia. Kolmanneksikin haluan pitää kehoni kunnossa (ei-kiitos repeytymille, sektioarville, virtsankarkailulle, selkävaivoille ja "patonki messuhallissa" seksielämälle.)

      Ja ennenkuin kukaan kerkeää itsekkyydestä kommentoimaan - mikäli satun sairastumaan tai minulla on muuten vaikea vanhuus, olenko itsekäs kun en ole tehnyt ketään jälkeläistä minusta huolehtimaan ja päätänsä vaivaavaamaan? Ou mai. Olen varmaankin. Sehän on pois muunmuassa ... niin, keneltä?

      • Globaali uhraus

        Joskus huvittaa, kuinka lapseton henkilö vetoaa maapallon kestokykyyn perustellessaan, miksi ei halua lasta. Ei sillä, että minulle tarvitsisi kenenkään perustella lisääntymistä koskevia päätöksiään lainkaan, minua ei suoraan sanottuna kiinnosta enkä keneltäkään asiasta utele. Tuo perustelu vain tulee joskus vastaan ja se vaikuttaa hieman tekopyhältä, jos huoli planeetastamme ei millään muulla tavalla vaikuta perustelun esittäneen henkilön elämäntapoihin. On siis ihan ok kuluttaa kuin heikkopäinen, jättää kierrättämättä, ajella turhaan autolla, lentomatkailla, tupakoida, pitää lemmikkejä, syödä lihaa jne., mutta lapsen hankkiminen olisi ekologisesti paheksuttavaa.

        Mitä itsekkyyteen tulee, mielestäni lapsen hankkiminen ja hankkimatta jättäminen ovat molemmat itsekkyydessään tasaveroisia päätöksiä. Kukaanhan ei synnytä lasta, jotta maahan saataisiin lisää veronmaksajia ja työvoimaa. Lapsia tehdään, koska se tuntuu oman elämän kannalta mielekkäältä ratkaisulta. Samoin päätös lapsettomuudesta perustuu siihen, että elämä ilman lasta/lapsia on jo riittävän mielekästä. Mukavuudenhalusta siis molemmissa kysymys kaikessa yksinkertaisuudessaan. Joka todella haluaa lapsen ei taatusti jätä yrittämättä maapallon vuoksi.

      • Elämä on valintoja
        Globaali uhraus kirjoitti:

        Joskus huvittaa, kuinka lapseton henkilö vetoaa maapallon kestokykyyn perustellessaan, miksi ei halua lasta. Ei sillä, että minulle tarvitsisi kenenkään perustella lisääntymistä koskevia päätöksiään lainkaan, minua ei suoraan sanottuna kiinnosta enkä keneltäkään asiasta utele. Tuo perustelu vain tulee joskus vastaan ja se vaikuttaa hieman tekopyhältä, jos huoli planeetastamme ei millään muulla tavalla vaikuta perustelun esittäneen henkilön elämäntapoihin. On siis ihan ok kuluttaa kuin heikkopäinen, jättää kierrättämättä, ajella turhaan autolla, lentomatkailla, tupakoida, pitää lemmikkejä, syödä lihaa jne., mutta lapsen hankkiminen olisi ekologisesti paheksuttavaa.

        Mitä itsekkyyteen tulee, mielestäni lapsen hankkiminen ja hankkimatta jättäminen ovat molemmat itsekkyydessään tasaveroisia päätöksiä. Kukaanhan ei synnytä lasta, jotta maahan saataisiin lisää veronmaksajia ja työvoimaa. Lapsia tehdään, koska se tuntuu oman elämän kannalta mielekkäältä ratkaisulta. Samoin päätös lapsettomuudesta perustuu siihen, että elämä ilman lasta/lapsia on jo riittävän mielekästä. Mukavuudenhalusta siis molemmissa kysymys kaikessa yksinkertaisuudessaan. Joka todella haluaa lapsen ei taatusti jätä yrittämättä maapallon vuoksi.

        "Joka todella haluaa lapsen ei taatusti jätä yrittämättä maapallon vuoksi. "

        No tuskin ei, vaan nyt pitäisi ajatella sitä LASTA! Kuka h..tin hullu haluaa jättää omia jälkeläisiään räjähdyspisteessä olevalle pallolle, jonka meno sumenee päivä päivältä sairaammaksi?

        "Joskus huvittaa, kuinka lapseton henkilö vetoaa maapallon kestokykyyn perustellessaan, miksi ei halua lasta."

        Sama perustelu kuin edellisessä. ERITTÄIN itsekästä jättää omia jälkeläisiä siivoamaan omia ja toisten sotkuja vain siksi että "kun mää niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin halusin vaan sen lapsen ja sellasia ne jälkiseuraamukset nyt sit vaan on".

        Sääli että lastenteko on niin helppoa, mutta sterilisaation saaminen ei.

      • JapanilaisenMies

        "Itse en näe mitään syytä tehdä lapsia."
        Näin ollen sinulla ei ole mitään syytä lapsia hankkia.
        Kukaan muu kuin sinä ei tule sinun lapsiasi kaipaamaan, joten teet varmasti oikean ratkaisun.

      • Globaali uhraus
        Elämä on valintoja kirjoitti:

        "Joka todella haluaa lapsen ei taatusti jätä yrittämättä maapallon vuoksi. "

        No tuskin ei, vaan nyt pitäisi ajatella sitä LASTA! Kuka h..tin hullu haluaa jättää omia jälkeläisiään räjähdyspisteessä olevalle pallolle, jonka meno sumenee päivä päivältä sairaammaksi?

        "Joskus huvittaa, kuinka lapseton henkilö vetoaa maapallon kestokykyyn perustellessaan, miksi ei halua lasta."

        Sama perustelu kuin edellisessä. ERITTÄIN itsekästä jättää omia jälkeläisiä siivoamaan omia ja toisten sotkuja vain siksi että "kun mää niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin halusin vaan sen lapsen ja sellasia ne jälkiseuraamukset nyt sit vaan on".

        Sääli että lastenteko on niin helppoa, mutta sterilisaation saaminen ei.

        Onhan se mukavaa, että kun ei halua lasta ennen kaikkea siksi, että pelkää menettävänsä itsensä ja itsenäisyytensä, pelkää lapsen syövän kaiken ajan, rahat ja voimavarat ja pelkää paikkojensa rupsahtavan, voi sitten nostaa ykkössyyksi maailman tilan ja pyöritellä moraalisessa ylemmyydentunnossaan silmiään niiden itsekkyydelle, jotka ovat lisääntyneet. On helppoa jättää tekemättä asia, jota ei missään nimessä halua tehdä. Vielä helpompaa se on, jos asiaa ei ole käytännössä edes mahdollista toteuttaa, ei esim. ole löytynyt sopivaa kumppania. Vaan melko moni "en missään nimessä tekisi lapsia tähän pahaan maailmaan" on pyörtänyt päätöksensä siinä vaiheessa, kun kuvioihin on ilmestynyt hyvä puoliso, joka haluaakin lapsia ja ikä on mennyt yli kolmenkympin. Mutta sinähän varmasti säilytät epäitsekkään kantasi, vaikka vauvakuume joskus pääsisikin yllättämään... Etkä taatusti tule kertomaan tänne, vaikka mielesi joskus muuttaisitkin ;)

      • Elämä on valintoja
        Globaali uhraus kirjoitti:

        Onhan se mukavaa, että kun ei halua lasta ennen kaikkea siksi, että pelkää menettävänsä itsensä ja itsenäisyytensä, pelkää lapsen syövän kaiken ajan, rahat ja voimavarat ja pelkää paikkojensa rupsahtavan, voi sitten nostaa ykkössyyksi maailman tilan ja pyöritellä moraalisessa ylemmyydentunnossaan silmiään niiden itsekkyydelle, jotka ovat lisääntyneet. On helppoa jättää tekemättä asia, jota ei missään nimessä halua tehdä. Vielä helpompaa se on, jos asiaa ei ole käytännössä edes mahdollista toteuttaa, ei esim. ole löytynyt sopivaa kumppania. Vaan melko moni "en missään nimessä tekisi lapsia tähän pahaan maailmaan" on pyörtänyt päätöksensä siinä vaiheessa, kun kuvioihin on ilmestynyt hyvä puoliso, joka haluaakin lapsia ja ikä on mennyt yli kolmenkympin. Mutta sinähän varmasti säilytät epäitsekkään kantasi, vaikka vauvakuume joskus pääsisikin yllättämään... Etkä taatusti tule kertomaan tänne, vaikka mielesi joskus muuttaisitkin ;)

        Hmm, näemmä näyttää olevan sinulta pois kun olen se yli 30 vuotias, naimisissa oleva nainen, joka jättää mukulat vääntämättä? :)
        Ihan kummallista. "Jos sinä et tee niinkuin minä teen, niin minähän laitan sinut vaikka väkisin ja syyllistämällä tekemään juuri niinkuin minä teen. Väliäkös sillä haluatko todella niin. Kunhan vain teet niin." Järjetöntä.

        Enkä todellakaan pelkää olla hankkimatta lapsia. Olen tiedostanut asian itselleni eikä siinä ole mitään pelättävää. Ilmeisesti vain sinä, joka olet jo punkenut lapsen tai useamman maailmaan, pelkäät myöntää että lapset ovat aiheuttaneet ihan turhallista harmia? :)

        " On helppoa jättää tekemättä asia, jota ei missään nimessä halua tehdä."Miksi siis tehdä asioista hankalaa? Se ei ole minulle eikä kellekään muulle hyväksi.
        Vai sinäkö se olet pelastamassa kokeilukappaleen; "no tein nyt sen lapsen mut ei tää kyl ookaan kivaa, kuka ottaa tän?" :)

        Etkö uskalla myöntää tehneesi virhettä?

      • Globaali uhraus
        Elämä on valintoja kirjoitti:

        Hmm, näemmä näyttää olevan sinulta pois kun olen se yli 30 vuotias, naimisissa oleva nainen, joka jättää mukulat vääntämättä? :)
        Ihan kummallista. "Jos sinä et tee niinkuin minä teen, niin minähän laitan sinut vaikka väkisin ja syyllistämällä tekemään juuri niinkuin minä teen. Väliäkös sillä haluatko todella niin. Kunhan vain teet niin." Järjetöntä.

        Enkä todellakaan pelkää olla hankkimatta lapsia. Olen tiedostanut asian itselleni eikä siinä ole mitään pelättävää. Ilmeisesti vain sinä, joka olet jo punkenut lapsen tai useamman maailmaan, pelkäät myöntää että lapset ovat aiheuttaneet ihan turhallista harmia? :)

        " On helppoa jättää tekemättä asia, jota ei missään nimessä halua tehdä."Miksi siis tehdä asioista hankalaa? Se ei ole minulle eikä kellekään muulle hyväksi.
        Vai sinäkö se olet pelastamassa kokeilukappaleen; "no tein nyt sen lapsen mut ei tää kyl ookaan kivaa, kuka ottaa tän?" :)

        Etkö uskalla myöntää tehneesi virhettä?

        Ei, ei se ole mitenkään minulta pois vaikka et tekisikään lapsia. Tarkoituksena ei ollut myöskään painostaa/saada ketään muuttamaan mieltään lasten teon suhteen. Kuten sanoin, se ei minulle kuulu eikä minua kiinnosta toisten lisääntyminen/lisääntymättä jättäminen. Voin silti ilmaista mielipiteeni keskustelussa, aivan kuten sinäkin teet.

        Kun listasin syitä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, poimin ne kyllä sinun viesteistäsi. Pelkojahan noista suuri osa on; että kroppa kärsii, elämän mielekkyys kärsii - vai mitä? Sitä en siis tarkoittanutkaan, että pelkäisit olla hankkimatta lapsia. Lapsen hankkiminenhan on se hyppy tuntemattomaan, joka monia pelottaa. Ja tällaiset hlökohtaiset, "miten lapsi vaikuttaisi MINUN elämääni" syyt ovat taatusti ne, jotka ratkaisevat kun mietitään tehdäkö lapsia vai ei (ja niin totta kai pitää ollakin). Jos näiden seikkojen puntaroinnin jälkeen tulee siihen tulokseen, ettei missään nimessä halua lapsia, voi sitten kakun koristeeksi lisätä myös syyt "maailma on paha" ja "maapallo kuormittuu liikaa" ja kokea itsensä hyväksi ja epäitsekkääksi ihmiseksi, koska ei ole lasta hankkinut. Mutta mitä jos lapsi olisikin asia, jota eniten toivoisit maailmassa? Asia, jonka puuttuminen tekisi sinut onnettomaksi ja jota ilman elämäsi tuntuisi tyhjältä tai tarkotuksettomalta? Olisiko yhtä helppoa päättää olla epäitsekäs ja jättäytyä lapsettomaksi? Tosin tähän sinun on vaikea jos ei mahdotontakin vastata, jos et ole koskaan lasta kaivannut.

        "On helppoa jättää tekemättä asia, jota ei missään nimessä halua tehdä."Miksi siis tehdä asioista hankalaa? Se ei ole minulle eikä kellekään muulle hyväksi."

        En tarkoittanut, että sinun pitäisi yhtään mitään. Pointtini oli, että epäitsekkäästi toimiminen on helppoa, jos se tuntuu itsestä mielekkäältä tai siitä on jopa itselle etua.


        P.S. Uskallan kyllä myöntää tehneeni virheen silloin kun koen niin toimineeni. Lastani en kuitenkaan koe virheenä tai harmina. Aina ei tietenkään ole "kivaa", mutta sellaista on elämä.

      • Elämä on valintoja
        Globaali uhraus kirjoitti:

        Ei, ei se ole mitenkään minulta pois vaikka et tekisikään lapsia. Tarkoituksena ei ollut myöskään painostaa/saada ketään muuttamaan mieltään lasten teon suhteen. Kuten sanoin, se ei minulle kuulu eikä minua kiinnosta toisten lisääntyminen/lisääntymättä jättäminen. Voin silti ilmaista mielipiteeni keskustelussa, aivan kuten sinäkin teet.

        Kun listasin syitä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, poimin ne kyllä sinun viesteistäsi. Pelkojahan noista suuri osa on; että kroppa kärsii, elämän mielekkyys kärsii - vai mitä? Sitä en siis tarkoittanutkaan, että pelkäisit olla hankkimatta lapsia. Lapsen hankkiminenhan on se hyppy tuntemattomaan, joka monia pelottaa. Ja tällaiset hlökohtaiset, "miten lapsi vaikuttaisi MINUN elämääni" syyt ovat taatusti ne, jotka ratkaisevat kun mietitään tehdäkö lapsia vai ei (ja niin totta kai pitää ollakin). Jos näiden seikkojen puntaroinnin jälkeen tulee siihen tulokseen, ettei missään nimessä halua lapsia, voi sitten kakun koristeeksi lisätä myös syyt "maailma on paha" ja "maapallo kuormittuu liikaa" ja kokea itsensä hyväksi ja epäitsekkääksi ihmiseksi, koska ei ole lasta hankkinut. Mutta mitä jos lapsi olisikin asia, jota eniten toivoisit maailmassa? Asia, jonka puuttuminen tekisi sinut onnettomaksi ja jota ilman elämäsi tuntuisi tyhjältä tai tarkotuksettomalta? Olisiko yhtä helppoa päättää olla epäitsekäs ja jättäytyä lapsettomaksi? Tosin tähän sinun on vaikea jos ei mahdotontakin vastata, jos et ole koskaan lasta kaivannut.

        "On helppoa jättää tekemättä asia, jota ei missään nimessä halua tehdä."Miksi siis tehdä asioista hankalaa? Se ei ole minulle eikä kellekään muulle hyväksi."

        En tarkoittanut, että sinun pitäisi yhtään mitään. Pointtini oli, että epäitsekkäästi toimiminen on helppoa, jos se tuntuu itsestä mielekkäältä tai siitä on jopa itselle etua.


        P.S. Uskallan kyllä myöntää tehneeni virheen silloin kun koen niin toimineeni. Lastani en kuitenkaan koe virheenä tai harmina. Aina ei tietenkään ole "kivaa", mutta sellaista on elämä.

        Ei siinä mistään pelosta ole kyse, jos tiedostaa omaa elämää haittaavat tekijät joita lapsi toisi tullessaan. Moni lasta haluava ja sellaisen tehnyt vain sietää kyseiset seikat ikäänkuin lapsen sivutuotteena. Minä en halua mitään niistä, en pää- enkä sivutuotteita.

        "Mutta mitä jos lapsi olisikin asia, jota eniten toivoisit maailmassa? Asia, jonka puuttuminen tekisi sinut onnettomaksi ja jota ilman elämäsi tuntuisi tyhjältä tai tarkotuksettomalta? Olisiko yhtä helppoa päättää olla epäitsekäs ja jättäytyä lapsettomaksi? "

        Voi kristus miten typerää. Jos tuntisin palavaa tarvetta lapselle, varmasti sellaista ryhtyisin hankkimaan. Niinkuin olen jokaisen rakkaan koiranikin hankkinut - tiedostan mitä miinuspuolia koira tuo tullessaan mutta ne eivät ole haitallisia suhteessa siihen mitä iloa koira on elämääni tuonut. Tuskin kukaan hankkii koiraa, jos ei näe mitään syytä hankkia sellaista itselleen ja koiran mukanatuomat "ongelmat/haitat" ovat vastenmielisiä (sateella lenkkeilytys, haukkuminen jne, minkä nyt kukin kokee) ja sopimattomia omalle elämälle.

        "Mutta sinähän varmasti säilytät epäitsekkään kantasi, vaikka vauvakuume joskus pääsisikin yllättämään... Etkä taatusti tule kertomaan tänne, vaikka mielesi joskus muuttaisitkin ;) " Ja tämähän oli aivan täysin turhaa. Tästä oikein soi se miten vanhemmuus on ainoa oikea valinta. Hyi.

      • Globaali uhraus
        Elämä on valintoja kirjoitti:

        Ei siinä mistään pelosta ole kyse, jos tiedostaa omaa elämää haittaavat tekijät joita lapsi toisi tullessaan. Moni lasta haluava ja sellaisen tehnyt vain sietää kyseiset seikat ikäänkuin lapsen sivutuotteena. Minä en halua mitään niistä, en pää- enkä sivutuotteita.

        "Mutta mitä jos lapsi olisikin asia, jota eniten toivoisit maailmassa? Asia, jonka puuttuminen tekisi sinut onnettomaksi ja jota ilman elämäsi tuntuisi tyhjältä tai tarkotuksettomalta? Olisiko yhtä helppoa päättää olla epäitsekäs ja jättäytyä lapsettomaksi? "

        Voi kristus miten typerää. Jos tuntisin palavaa tarvetta lapselle, varmasti sellaista ryhtyisin hankkimaan. Niinkuin olen jokaisen rakkaan koiranikin hankkinut - tiedostan mitä miinuspuolia koira tuo tullessaan mutta ne eivät ole haitallisia suhteessa siihen mitä iloa koira on elämääni tuonut. Tuskin kukaan hankkii koiraa, jos ei näe mitään syytä hankkia sellaista itselleen ja koiran mukanatuomat "ongelmat/haitat" ovat vastenmielisiä (sateella lenkkeilytys, haukkuminen jne, minkä nyt kukin kokee) ja sopimattomia omalle elämälle.

        "Mutta sinähän varmasti säilytät epäitsekkään kantasi, vaikka vauvakuume joskus pääsisikin yllättämään... Etkä taatusti tule kertomaan tänne, vaikka mielesi joskus muuttaisitkin ;) " Ja tämähän oli aivan täysin turhaa. Tästä oikein soi se miten vanhemmuus on ainoa oikea valinta. Hyi.

        "Jos tuntisin palavaa tarvetta lapselle, varmasti sellaista ryhtyisin hankkimaan."

        "ERITTÄIN itsekästä jättää omia jälkeläisiä siivoamaan omia ja toisten sotkuja vain siksi että "kun mää niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin halusin vaan sen lapsen ja sellasia ne jälkiseuraamukset nyt sit vaan on"."

        Eli jos sinä nyt vaan sattuisit haluamaan lapsen, niin tekisit sen siitä huolimatta, että maapallo on räjähdyspisteessä ja jättäisit jälkeläisesi tänne siivoamaan omia ja toisten sotkuja menon sumetessa aina vain sairaammaksi? Ts. ylevät periaatteesi lapsen parhaan ajattelusta lentäisivät romukoppaan siinä samassa, kun omat toiveesi muuttuisivat. Mistä voidaankin päätellä, että kommenttisi "Itse en näe mitään syytä tehdä lapsia. Ensinnäkin maapallon voimavaroihin nähden meitä on täällä jo ihan liikaa." oli silkkaa tekopyhää hymistelyä ja todelliset syyt lapsettomuuteesi ovat puhtaasti itsekkäitä.

        Äläkä nyt revi pelihousujasi - kuten jo ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, olen sitä mieltä, että sekä päätös lapsen hankkimisesta että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta perustuvat puhtaasti itsekkäisiin seikkoihin (ja mielestäni kantani tuli tässä myös vahvistettua). En siis yritä leimata kumpaakaan joukkoa joko itsekkääksi sen enempää kuin epäitsekkääksikään.

        "Mutta sinähän varmasti säilytät epäitsekkään kantasi, vaikka vauvakuume joskus pääsisikin yllättämään... Etkä taatusti tule kertomaan tänne, vaikka mielesi joskus muuttaisitkin ;) " Ja tämähän oli aivan täysin turhaa. Tästä oikein soi se miten vanhemmuus on ainoa oikea valinta. Hyi."

        Nyt kyllä valitettavasti soi ainoastaan sinun korvissasi. (Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miten käänsit nuo lauseet vanhemmuuden ylistykseksi...) En ole missään vaiheessa sanonut, että vanhemmuus olisi ainoa oikea valinta. Miksi sanoisin, kun en ole sitä mieltä. Osallistuin keskusteluun pohtiakseni itsekkyyden ja epäitsekkyyden teemoja ja sillä linjalla olen pysynyt. Jos sinä olet kokenut minun tuputtavan sinulle vanhemmuutta, niin valitan. Ei ole ollut tarkoitukseni.

      • Elämä on valintoja
        Globaali uhraus kirjoitti:

        "Jos tuntisin palavaa tarvetta lapselle, varmasti sellaista ryhtyisin hankkimaan."

        "ERITTÄIN itsekästä jättää omia jälkeläisiä siivoamaan omia ja toisten sotkuja vain siksi että "kun mää niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin halusin vaan sen lapsen ja sellasia ne jälkiseuraamukset nyt sit vaan on"."

        Eli jos sinä nyt vaan sattuisit haluamaan lapsen, niin tekisit sen siitä huolimatta, että maapallo on räjähdyspisteessä ja jättäisit jälkeläisesi tänne siivoamaan omia ja toisten sotkuja menon sumetessa aina vain sairaammaksi? Ts. ylevät periaatteesi lapsen parhaan ajattelusta lentäisivät romukoppaan siinä samassa, kun omat toiveesi muuttuisivat. Mistä voidaankin päätellä, että kommenttisi "Itse en näe mitään syytä tehdä lapsia. Ensinnäkin maapallon voimavaroihin nähden meitä on täällä jo ihan liikaa." oli silkkaa tekopyhää hymistelyä ja todelliset syyt lapsettomuuteesi ovat puhtaasti itsekkäitä.

        Äläkä nyt revi pelihousujasi - kuten jo ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, olen sitä mieltä, että sekä päätös lapsen hankkimisesta että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta perustuvat puhtaasti itsekkäisiin seikkoihin (ja mielestäni kantani tuli tässä myös vahvistettua). En siis yritä leimata kumpaakaan joukkoa joko itsekkääksi sen enempää kuin epäitsekkääksikään.

        "Mutta sinähän varmasti säilytät epäitsekkään kantasi, vaikka vauvakuume joskus pääsisikin yllättämään... Etkä taatusti tule kertomaan tänne, vaikka mielesi joskus muuttaisitkin ;) " Ja tämähän oli aivan täysin turhaa. Tästä oikein soi se miten vanhemmuus on ainoa oikea valinta. Hyi."

        Nyt kyllä valitettavasti soi ainoastaan sinun korvissasi. (Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miten käänsit nuo lauseet vanhemmuuden ylistykseksi...) En ole missään vaiheessa sanonut, että vanhemmuus olisi ainoa oikea valinta. Miksi sanoisin, kun en ole sitä mieltä. Osallistuin keskusteluun pohtiakseni itsekkyyden ja epäitsekkyyden teemoja ja sillä linjalla olen pysynyt. Jos sinä olet kokenut minun tuputtavan sinulle vanhemmuutta, niin valitan. Ei ole ollut tarkoitukseni.

        Kuten sanoin, JOS TUNTISIN PALAVAA TARVETTA. Olen ymmärtänyt ihmisten puheista että vauvakuume sumentaa järjen täydellisesti. Ei siinä vaiheessa mitään järkiargumentteja käytetä. Se lapsi vaan hankitaan, tavalla millä hyvänsä.
        Mutta koska en tunne minkäänlaista tarvetta, minulla on myös aikaa ja järkeä käytettävänä pohtimiseen MIKSI en halua. Ja myöskin mielenkiintoa tietää, miksi jotkut haluavat. Mutta, ehkä tosiaan muita syitä ei ole kuin palava tarve ja halu. Eikä sillä ole järjen kanssa mitään tekoa.

        Voit toki koettaa käyttää järjen ja ajan kanssa ajatellut periaatteeni ja mielipiteeni tekopyhyyden aseina, mutta voi kun ontuu. Mielestäni siinä ei ole mitään tekopyhää, että tiedostaa asuinpallomme tilanteen ja sen miten voimavarojen ehtyminen vaikuttaa jälkeläisiin(ne). Minusta on ihan kamalaa ajatella miten sisarusteni lapset tulevat pärjäämään jos esim. öljy loppuu. Mutta minähän olenkin vain tekopyhä kun mietin tällaisia. Ja itsekäs lapseton.

      • Globaali uhraus
        Elämä on valintoja kirjoitti:

        Kuten sanoin, JOS TUNTISIN PALAVAA TARVETTA. Olen ymmärtänyt ihmisten puheista että vauvakuume sumentaa järjen täydellisesti. Ei siinä vaiheessa mitään järkiargumentteja käytetä. Se lapsi vaan hankitaan, tavalla millä hyvänsä.
        Mutta koska en tunne minkäänlaista tarvetta, minulla on myös aikaa ja järkeä käytettävänä pohtimiseen MIKSI en halua. Ja myöskin mielenkiintoa tietää, miksi jotkut haluavat. Mutta, ehkä tosiaan muita syitä ei ole kuin palava tarve ja halu. Eikä sillä ole järjen kanssa mitään tekoa.

        Voit toki koettaa käyttää järjen ja ajan kanssa ajatellut periaatteeni ja mielipiteeni tekopyhyyden aseina, mutta voi kun ontuu. Mielestäni siinä ei ole mitään tekopyhää, että tiedostaa asuinpallomme tilanteen ja sen miten voimavarojen ehtyminen vaikuttaa jälkeläisiin(ne). Minusta on ihan kamalaa ajatella miten sisarusteni lapset tulevat pärjäämään jos esim. öljy loppuu. Mutta minähän olenkin vain tekopyhä kun mietin tällaisia. Ja itsekäs lapseton.

        "Mutta koska en tunne minkäänlaista tarvetta, minulla on myös aikaa ja järkeä käytettävänä pohtimiseen MIKSI en halua."

        Ts. ensin oli tunne ja perustelut tulivat vasta sitten.

        Minusta on kyllä tekopyhää saarnata isoin kirjaimin, kuinka itsekästä on hankkia lapsi tällaiseen maailmaan seurauksia ajattelematta ja seuraavassa hetkessä todeta, että itsekin varmasti hankkisit lapsen, jos se vain tuntuisi mielekkäältä ratkaisulta. Edelleenkään pointtini keskustelussa ei siis ole syyttää vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä itsekkäiksi (voit heittää marttyyrikruunusi pois), vaan todeta, että samoista (itsekkäistä) lähteistä kumpuavat motiivit ratkaisevat sen, tekevätkö ihmiset lapsia vai eivät.

        "Mutta, ehkä tosiaan muita syitä ei ole kuin palava tarve ja halu. Eikä sillä ole järjen kanssa mitään tekoa."

        Ei varmaankaan loppupeleissä ole, vaikka monet asiaa kauan pohtivatkin ennen kuin päätöksensä tekevät. Vietit ja tunteet ohjaavat ihmisen lisääntymistä hyvin vahvasti. Käänteisesti ajateltuna voisi kysyä millaiset järkisyyt saisivat sinut ohittamaan lapsen hankkimista vastustavat tunteesi ja hankkimaan sittenkin lapsen?

      • Elämä on valintoja
        Globaali uhraus kirjoitti:

        "Mutta koska en tunne minkäänlaista tarvetta, minulla on myös aikaa ja järkeä käytettävänä pohtimiseen MIKSI en halua."

        Ts. ensin oli tunne ja perustelut tulivat vasta sitten.

        Minusta on kyllä tekopyhää saarnata isoin kirjaimin, kuinka itsekästä on hankkia lapsi tällaiseen maailmaan seurauksia ajattelematta ja seuraavassa hetkessä todeta, että itsekin varmasti hankkisit lapsen, jos se vain tuntuisi mielekkäältä ratkaisulta. Edelleenkään pointtini keskustelussa ei siis ole syyttää vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä itsekkäiksi (voit heittää marttyyrikruunusi pois), vaan todeta, että samoista (itsekkäistä) lähteistä kumpuavat motiivit ratkaisevat sen, tekevätkö ihmiset lapsia vai eivät.

        "Mutta, ehkä tosiaan muita syitä ei ole kuin palava tarve ja halu. Eikä sillä ole järjen kanssa mitään tekoa."

        Ei varmaankaan loppupeleissä ole, vaikka monet asiaa kauan pohtivatkin ennen kuin päätöksensä tekevät. Vietit ja tunteet ohjaavat ihmisen lisääntymistä hyvin vahvasti. Käänteisesti ajateltuna voisi kysyä millaiset järkisyyt saisivat sinut ohittamaan lapsen hankkimista vastustavat tunteesi ja hankkimaan sittenkin lapsen?

        "Ts. ensin oli tunne ja perustelut tulivat vasta sitten."

        Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää vai haluatko vain naiivisti saivarrella?
        Tyylisi alkaa mennä jo nokkeluuden yrittämisen puolelle.

        Mutta, no, kuristetaan vielä hullua. Lapsihan on tarve (tunnepohjainen, kuten itsekin mainitsit; "Vietit ja tunteet ohjaavat ihmisen lisääntymistä hyvin vahvasti.") ja mikäli ei tunne sellaista haluavansa, voi miettiä perusteluita miksi ei. Pakollistahan tämä ei, luojan kiitos, ole, mutta lähinnä mielenkiintoista. Tosin kaltaisillesi nokkijoille vain saivartelun kohde mikä herättää, usko tai älä, enemmän huvitusta kuin jotain kiihtymystä :)

        Mutta kuten viesteissäsi on tullut jo ilmi, et halua muuta kuin osoitella kaltaistani ajattelijaa tekopyhäksi, niin kuules rakas lajitoveri: aivan vapaasti. Jos siitä sinulle tulee ylempi olo. Olethan sentään jo muutenkin tehnyt yhteiskunnalle palveluksen ja tuottanut yhden veronmaksajan lisää joten täytyyhän sinun olla parempi ihminen ;)

        "Käänteisesti ajateltuna voisi kysyä millaiset järkisyyt saisivat sinut ohittamaan lapsen hankkimista vastustavat tunteesi ja hankkimaan sittenkin lapsen?"
        Vaikka kysymykseen vastaaminen kysymyksellä on typerää ja osoittaa ehkä joissain tapauksissa verbaalista tappiota, niin minun on nyt aivan pakko: Millaiset järkisyyt saisivat sinut luopumaan lapsestasi?

        Kaunista syksyä!

        ps.

      • Elämä on valintoja
        Elämä on valintoja kirjoitti:

        "Ts. ensin oli tunne ja perustelut tulivat vasta sitten."

        Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää vai haluatko vain naiivisti saivarrella?
        Tyylisi alkaa mennä jo nokkeluuden yrittämisen puolelle.

        Mutta, no, kuristetaan vielä hullua. Lapsihan on tarve (tunnepohjainen, kuten itsekin mainitsit; "Vietit ja tunteet ohjaavat ihmisen lisääntymistä hyvin vahvasti.") ja mikäli ei tunne sellaista haluavansa, voi miettiä perusteluita miksi ei. Pakollistahan tämä ei, luojan kiitos, ole, mutta lähinnä mielenkiintoista. Tosin kaltaisillesi nokkijoille vain saivartelun kohde mikä herättää, usko tai älä, enemmän huvitusta kuin jotain kiihtymystä :)

        Mutta kuten viesteissäsi on tullut jo ilmi, et halua muuta kuin osoitella kaltaistani ajattelijaa tekopyhäksi, niin kuules rakas lajitoveri: aivan vapaasti. Jos siitä sinulle tulee ylempi olo. Olethan sentään jo muutenkin tehnyt yhteiskunnalle palveluksen ja tuottanut yhden veronmaksajan lisää joten täytyyhän sinun olla parempi ihminen ;)

        "Käänteisesti ajateltuna voisi kysyä millaiset järkisyyt saisivat sinut ohittamaan lapsen hankkimista vastustavat tunteesi ja hankkimaan sittenkin lapsen?"
        Vaikka kysymykseen vastaaminen kysymyksellä on typerää ja osoittaa ehkä joissain tapauksissa verbaalista tappiota, niin minun on nyt aivan pakko: Millaiset järkisyyt saisivat sinut luopumaan lapsestasi?

        Kaunista syksyä!

        ps.

        Hupsista, ps-kohta jäi puuttumaan. Siispä: http://www.sss.fi/mielipiteet/kolumni/254987.html

        Järkiperusteluita kyseiseen tilanteeseen ajautumiselle saa kyllä hakemalla hakea.

      • Globaali uhraus
        Elämä on valintoja kirjoitti:

        "Ts. ensin oli tunne ja perustelut tulivat vasta sitten."

        Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää vai haluatko vain naiivisti saivarrella?
        Tyylisi alkaa mennä jo nokkeluuden yrittämisen puolelle.

        Mutta, no, kuristetaan vielä hullua. Lapsihan on tarve (tunnepohjainen, kuten itsekin mainitsit; "Vietit ja tunteet ohjaavat ihmisen lisääntymistä hyvin vahvasti.") ja mikäli ei tunne sellaista haluavansa, voi miettiä perusteluita miksi ei. Pakollistahan tämä ei, luojan kiitos, ole, mutta lähinnä mielenkiintoista. Tosin kaltaisillesi nokkijoille vain saivartelun kohde mikä herättää, usko tai älä, enemmän huvitusta kuin jotain kiihtymystä :)

        Mutta kuten viesteissäsi on tullut jo ilmi, et halua muuta kuin osoitella kaltaistani ajattelijaa tekopyhäksi, niin kuules rakas lajitoveri: aivan vapaasti. Jos siitä sinulle tulee ylempi olo. Olethan sentään jo muutenkin tehnyt yhteiskunnalle palveluksen ja tuottanut yhden veronmaksajan lisää joten täytyyhän sinun olla parempi ihminen ;)

        "Käänteisesti ajateltuna voisi kysyä millaiset järkisyyt saisivat sinut ohittamaan lapsen hankkimista vastustavat tunteesi ja hankkimaan sittenkin lapsen?"
        Vaikka kysymykseen vastaaminen kysymyksellä on typerää ja osoittaa ehkä joissain tapauksissa verbaalista tappiota, niin minun on nyt aivan pakko: Millaiset järkisyyt saisivat sinut luopumaan lapsestasi?

        Kaunista syksyä!

        ps.

        "Mutta kuten viesteissäsi on tullut jo ilmi, et halua muuta kuin osoitella kaltaistani ajattelijaa tekopyhäksi, niin kuules rakas lajitoveri: aivan vapaasti."

        Pyrkimykseni ei ole osoitella sinua ihmisenä tekopyhäksi, vaan ainoastaan tuo yksi itsekkyyttä koskeva kommenttisi keskustelussa. Ymmärräthän eron näiden asioiden välillä?

        "Olethan sentään jo muutenkin tehnyt yhteiskunnalle palveluksen ja tuottanut yhden veronmaksajan lisää joten täytyyhän sinun olla parempi ihminen ;)"

        Sinun yrityksesi laittaa sanoja minun suuhuni. En ole missään vaiheessa tätä keskustelua arvottanut ihmisiä sen mukaan, onko heillä lapsia vai ei, enkä tee niin myöskään ajatuksissani.

        "Ts. ensin oli tunne ja perustelut tulivat vasta sitten."

        Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää vai haluatko vain naiivisti saivarrella?"

        Tunne yksinään riittää päätöksenteon perustaksi sinulle, järkiperustelut ovat ulkopuolisia varten. Tällöin tuntuu, että syiksi on esitettävä "pätevämpiä" perusteluita kuin "en tahdo", joka sinällään on aivan riittävä ja hyvä syy olla tekemättä lapsia.

        "Millaiset järkisyyt saisivat sinut luopumaan lapsestasi?"

        Jos joku osoittaisi minulle, että vanhemmuuteni on niin huonoa, että lapsi vahingoittuu hoidossani. Tätä en kuitenkaan tarkoittanut kysyessäni tunteista ja järkisyistä, vaan sitä, että lapsen hankkimista koskevaan päätöksentekoon vaikuttavat niin vahvat tunteet, puolesta tai vastaan, että niitä on hyvin vaikea ohittaa järkeilemällä. Ihmisellä on lajin säilymisen kannalta tärkeä "sisäänrakennettu" lisääntymisvietti, johon tietysti luonnosta etääntyminen, kulttuuri ym. vaikuttavat siten, että sen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin yhä vahvemmin. Toiset siis kokevat sen hyvin voimakkaana, toiset eivät koe sitä lainkaan. On siis hiukan lyhytnäköistä tuomita sen "valtaan" joutuneet typeriksi, itsekkäiksi tai järjettömiksi, kun samalla myöntää kuitenkin, ettei itsekään todennäköisesti pystyisi sitä vastustamaan, jos se osuisi omalle kohdalle.


        Kaunista syksyä myös sinulle!

      • Lapseton myös

        Nimimerkille ELÄMÄ ON VALINTOJA... Mahtava, aito kirjoitus!!! :D

      • Ohi puhumista
        Globaali uhraus kirjoitti:

        "Mutta kuten viesteissäsi on tullut jo ilmi, et halua muuta kuin osoitella kaltaistani ajattelijaa tekopyhäksi, niin kuules rakas lajitoveri: aivan vapaasti."

        Pyrkimykseni ei ole osoitella sinua ihmisenä tekopyhäksi, vaan ainoastaan tuo yksi itsekkyyttä koskeva kommenttisi keskustelussa. Ymmärräthän eron näiden asioiden välillä?

        "Olethan sentään jo muutenkin tehnyt yhteiskunnalle palveluksen ja tuottanut yhden veronmaksajan lisää joten täytyyhän sinun olla parempi ihminen ;)"

        Sinun yrityksesi laittaa sanoja minun suuhuni. En ole missään vaiheessa tätä keskustelua arvottanut ihmisiä sen mukaan, onko heillä lapsia vai ei, enkä tee niin myöskään ajatuksissani.

        "Ts. ensin oli tunne ja perustelut tulivat vasta sitten."

        Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää vai haluatko vain naiivisti saivarrella?"

        Tunne yksinään riittää päätöksenteon perustaksi sinulle, järkiperustelut ovat ulkopuolisia varten. Tällöin tuntuu, että syiksi on esitettävä "pätevämpiä" perusteluita kuin "en tahdo", joka sinällään on aivan riittävä ja hyvä syy olla tekemättä lapsia.

        "Millaiset järkisyyt saisivat sinut luopumaan lapsestasi?"

        Jos joku osoittaisi minulle, että vanhemmuuteni on niin huonoa, että lapsi vahingoittuu hoidossani. Tätä en kuitenkaan tarkoittanut kysyessäni tunteista ja järkisyistä, vaan sitä, että lapsen hankkimista koskevaan päätöksentekoon vaikuttavat niin vahvat tunteet, puolesta tai vastaan, että niitä on hyvin vaikea ohittaa järkeilemällä. Ihmisellä on lajin säilymisen kannalta tärkeä "sisäänrakennettu" lisääntymisvietti, johon tietysti luonnosta etääntyminen, kulttuuri ym. vaikuttavat siten, että sen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin yhä vahvemmin. Toiset siis kokevat sen hyvin voimakkaana, toiset eivät koe sitä lainkaan. On siis hiukan lyhytnäköistä tuomita sen "valtaan" joutuneet typeriksi, itsekkäiksi tai järjettömiksi, kun samalla myöntää kuitenkin, ettei itsekään todennäköisesti pystyisi sitä vastustamaan, jos se osuisi omalle kohdalle.


        Kaunista syksyä myös sinulle!

        Globaali uhraus kirjoitti:
        >>Ihmisellä on lajin säilymisen kannalta tärkeä "sisäänrakennettu" lisääntymisvietti, johon tietysti luonnosta etääntyminen, kulttuuri ym. vaikuttavat siten, että sen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin yhä vahvemmin. Toiset siis kokevat sen hyvin voimakkaana, toiset eivät koe sitä lainkaan. On siis hiukan lyhytnäköistä tuomita sen "valtaan" joutuneet typeriksi, itsekkäiksi tai järjettömiksi, kun samalla myöntää kuitenkin, ettei itsekään todennäköisesti pystyisi sitä vastustamaan, jos se osuisi omalle kohdalle.>>

        Ei ole väärin tuomita lapsia tekeviä itsekkäiksi.

        Nimimerkki elämä on valintoja EI myöntänyt, että ei todennälöisesti pystyisi vastustamaan lisääntymisviettiä vastustamaan.

        Elämä on valintoja sanoi:
        >>Kuten sanoin, JOS TUNTISIN PALAVAA TARVETTA. Olen ymmärtänyt ihmisten puheista että vauvakuume sumentaa järjen täydellisesti. >>

        Hän oli ymmärtänyt TOISTEN ihmisten puheista, että tarve saada lapsia on niin voimakas, että se sumentaa järjen täydellisesti. Jos tällainen tunne, mistä muut puhuvat, on olemassa, niin silloin KAIKKI siihen lankeaisivat ja niinpä nimimerkki elämä on valintojakin tekisi lapsen. Hän ei kuitenkaan näin sanoessaan myöntänyt, että niin hänelle voisi käydä, koska hänellä ei ole sellaista tarvetta. Kysymys oli hänen kohdallaan vain SPEKULAATIOSTA.

    • 13+8

      "Jos se vanhemmuus on sitten niin hienoa, niin miksi maailmassa on niin paljon katulapsia, lapsikauppaa, lasten pahoinpitelyä ja kaltoinkohtelua sekä muuta lasten laiminlyömistä? Ei auta jeesustella, että "minä ainakin rakastan lapsiani!", joku syy edellä mainittuihin on oltava."

      Onhan noihin syitä, useampikin. Köyhyys. Sosiaalinen kurjuus. Naisten huono asema. Tietämättömyys/koulutuksen puute. Ehkäisyvälineiden puuttuminen. Mielenterveyden ongelmat. Päihdeongelmat. Tyhmyys/ajattelemattomuus/harkinnan puute. Tukiverkostojen puuttuminen. Uupuminen. Perityt käyttäytymismallit.

      En usko, että kukaan tekee lapsia suunnitellen etukäteen tekevänsä lapsensa elämästä mahdollisimman kurjaa, laiminlyövänsä ja vahingoittavansa lasta ihan tahallaan. Jossain vaiheessa jokin alkaa vain mennä vikaan.

    • JapanilaisenMies

      Miksi haluat kuulla muiden perusteluita lastenhankinnalle? Sinulla on selvästi vahva ja perusteltu näkemys asiaan joten olet varmasti onnellisempi ilman lapsia.

      • Onnellinen35

        Se että tekeekö lapsia vai ei, on todella iso asia! Minusta on tärkeää, että jokainen ihminen tekee ratkaisun, joka tulee omasta sisimmästä. Jos tekee lapsen vastoin omaa tahtoaan, niin siitä kärsii sekä äiti että lapsi. Jos lapsen jättää tekemättä pelkojensa vuoksi, niin siitä saattaa seurata myös paljon kärsimystä ja surua. On ihmisiä, jotka katuvat syvästi, etteivät koskaan tehneet lapsia.

        Lapsi voi tuoda mukanana paljon hyvää. Lapsi voi olla rauhallinen, iloinen ja täynnä rakkautta. Lapsi voi olla terve ja rauhallinen. Jollakin voi olla helppo lapsi.

        Jollakin toisella lapsi voikin olla vaativa. Lapsella on koliikit. Lapsi sairastelee, kehitys viivästyy, lapsella on allergioita, lapsi vaatii jatkuvaa läsnäoloa. Lapsella on tulinen tempperamentti.. kiukku, raivoa ja rajojen kokeilemista riittää niin paljon, että äitin mielenterveys on koetuksella.

        Se minkälaisen paketin kukin saa, on täysi arvoitus ja sitä ei voi etukäteen tietää! Minun lähipiirissäni on erilaisia lapsia laidasta laitaan. Jollakin on 4 lasta ja asiat sujuu, jollakin toisella äärimmäisen vaikea yksi lapsi 2 vuotias ja äiti on ihan riekaleine.

        Kiitos teille kaikille mielipiteistänne! Oli mukava kuulla näkemyksiä laidasta laitaan. Elämä on aina yllättävää. Vaikka tällä hetkellä olisi tunne, että ei lapsia, niin vuoden parin päästä tilanne voi olla toinen. Omasta mielestäni alan olla jo liian vanha tekemään lapsia, mutta toisaalta taas niitä on mahdollista saada vielä 40 ikävuoteen asti, jos niin on tarkoitus. Toki hedelmällisyys alkaa laskea reippaasti 35 ikävuoden jälkeen.

        Rakastan miestäni todella paljon ja meillä on ihana parisuhde. ILoitsen mieheni lapsista. Elämä näyttää kuinka käy. Juuri nyt nautin elämästä juuri näin kuinka asiat ovat eli ilman omia lapsia :)

    • vielä 1 kommentti

      En tiedä luetko vielä näitä kommentteja, mutta lisäisin vielä omani koska tuntuu että tätä syytä kukaan ei maininnut:

      Halusin lapsen, koska minusta tuntui että vain sillä tavalla saisin kokea kaikki naiseuteni eri puolet. Halusin päästä osaksi sitä ryhmää, jonka kaikki maailman äidit tavallaan muodostavat. Halusin tietää miltä tuntuu olla raskaana, miltä tuntuu synnyttää, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu. En halunnut olla lapseton nainen, joka kuuntelee kahvipöydässä vähän sivullisena kun äidit juttelevat noista asioista, vaan halusin omakohtaista kokemusta kaikesta siitä. Ehkä se oli uteliaisuutta, tai sitten pelkoa siitä että jää paitsi jostain ihmeellisestä. Sen lisäksi olen aina pitänyt (pienistä) lapsista muutenkin, en osaa eritellä miksi.

      Enkä ole päätöstäni katunut. Minulla on aivan ihana, iloinen ja vieläpä helppohoitoinen lapsi joka on nukkunut yöt hyvin vauvasta asti. En siis ole uupunut. Viihdyn hyvin äidin roolissani ja minusta on ihan vaihtelun vuoksi mukavaa olla kotiäitinä pari vuotta; en koe että menetän mitään työrintamalla, koska ehdin jo tehdä uraa niin monta vuotta ennen tätä. Minusta lapset kannattaakin tehdä vasta yli kolmekymppisenä, jotta on valmis tähän uuteen elämänvaiheeseen. On totta että elämä pienen lapsen kanssa on sitovaa, mutta se ei ole minua mitenkään ahdistanut. Tämä vaihe on ohimenevä.

      Lapsen saaminen sitäpaitsi paransi parisuhdettamme, joten ei mitään valittamista siinäkään :)

    • Lapsuusseooooon

      Ihmiset tekevät lapsia itsensä jatkeeksi juuri ensimmäisessä viestissä mainitsemistasi syistä JA ajattelematta lainkaan, että niistä kasvaa joku päivä ihmisiä.

      Mielestäni jokaisen olisi tärkeää tajuta juuri tuo viimeinen asia, että lapsista kasvaa ihmisiä. En osaa sanoa tätä paremminkaan, kai tarkoitan sitä että jokainen lapsi = ihminen, ja ihminen on ainutlaatuinen ja sitä pitäisi kunnioittaa juuri sellaisena eikä tyyliin "tämä on mmmmminun tyttäreni/poikani ". Jokaisen mammaliinon ja ipsupipsun on päästettävä joku päivä irti siitä lapsestaan ja annettava sen olla oma, erillinen yksilönsä.

      Mielestäni jokainen ihminen on saanut vanhemmiltaan ( tietysti muilta ihmisiltä) hirvittävää damagea lapsuudessaan, vaikka koti olisi sitten ollut miten hyvä tahansa kaikkien silmissä. Sitten loppuelämä meneekin korjaillessa kaikenlaisia mielenhäiriöitä ja siinä sivussa tietysti vääntäistään ne omat lapset, jotta sukupolvelta toiselle ulottuva rikkonaisuuden ketju ei pääse katkemaan.

      Ja ei, minulla ei ole lapsia, eikä minkäänlaista halua hommata sellaisia. La-la-la-la-lapsuus se oooooon korvaaaamatooooon. Että sellaista.

    • kkk

      itse en pidä lapsista,enkä niitä halua

    • äitikfkkffkkkk

      tein lapsen koska halusin äidiksi. halusin sen pienen palleron jota rakastaa. Nyt minulla on se, ja äitiys ja oma vauva on miljoona kertaa parempaa kuin mitä etukäteen saattaa kuvitella. oikeasti. Tuntuu, että vaikka maailma romahtaisi ympäriltä, pienokaiseni tekee niin onnelliseksi ettei mikään tunnu niin pahalta siinä rinnalla.
      MUTTA parisuhteeni on kuin helvetistä. Näin käy kuulemma lähes kaikille. ensimmäinen vuosi on helvettiä. suhde on siinä kunnossa että en viihdy kotona, miehen töistätulo ahdistaa, olisin jättänyt hänet aikaa sitten jos lasta ei olisi.
      ELI, lapsi on parasta mitä ihminen voi tehdä.... mutta jostain täytyy luopua. enkä tarkoita entisiä harrastuksia ym, (kun lapsen saa, ei juuri HALUA tehdä muuta kun sellaista mitä voi tehdä hänen kanssaan) vaan parisuhteen laatu. kahden oleminen, helppo elämä, lässytys, romantiikka)
      Tässä puhuu 27 vuotias joka matkasi maailmaa, sosialisoi, harrasti ja iloitsi ja aina katsoi äitejä niin että "mä en ainakaan tuu olee muksuni kansa KOKOAJAN ja laitan sen hoitoon aina ku mahollista" .... kerran on ollut yökylässä ja aamulla 7:30 olin juosten valmis hakemaan hänet kotiin.

    • lapsetonnako

      Minä tein yhden lapsen aikonani. löysin mukavan miehen (on hän sitä edelleenkin) asetuttiin aloille hurjien seikkailuvuosien jälkeen.

      Vaikken pojastani ikipäivänä suostuisi luopumaan, on myönnettävä, etten olisi lasta tehny, jos,olisin tiennyt, kuinka raskasta se henkisesti on. Joka ikävuodelle aina jotain, mistä täytyy olla huolissaan. Aina jokin asia mikä hermoja kiristää; ajan puute, kotiaskareet, uhmaikä, kiukutteleva lapsi, lapsen harrastukset jotka entisestään kiristävät aikataulua. Omille harrastuksille ei juurikaan jää aikaa ja joku, joka on sinusta riippuvainen, joku joka kiljuu äitiä niin hyvinä hetkinä kuin huonoina. Omat asiat tulee aina vasta lapsen jälkeen ( omatuntoni ei sallisi ikinä pistää omia asioitani lapseni edelle, mutta kyllä se siltikin ottaa välillä päähän oikein kunnolla)

      Syntymän sanotaan olevan jotain ihmeellistä, ainutlaatuista ja ties mitä muuta vaaleanpunaisiin unelmiin kiedottua. joo ei tullu semoisia tuntemuksia. lapsen kanssa kotona olo on parasta aikaa...olin muuten tosi onnellinen kun 2 vuoden jälkeen pääsin töihin aikuisten ihmisten pariin

      onneksi meitä on muunalisiakin. Minunkaltaisten kanssa ihmiskunta varmaan kuolis sukupuuttoon :)
      Voi ahdistus.

    • rikkinäinen äiti

      Kerronpa lyhennettynä tarinani; pahoittelen jos se ei ole, pikaisesti kirjoitettuna, ihan täysin ymmärrettävä/ looginen. Samoilla silmillä kun tässä vähän mennään pitkälle kolmatta vuotta ;D

      Eli minä olen 2v7kk ikäisen superihanan tytön yh-äiti. Mies lähti lätkimään puolitoista vuotta sitten, eli heti vauvavuoden jälkeen. Pitkään tuskailin todella hirveässä paineessa (ennen raskautta siis), että yrittääkö ylipäätään tehdäkö lapsi vai ei. (Mies oli meillä siis minua selvästi vanhempi ja painosti minua, muka ikänsä takia, erittäin voimakkaasti lapsentekoon; sanoi suoraan, että vaihtoehdot ovat ero tai lapsi nyt heti). No; vaikka onnistuminen ei meidän tapauksessa ollut lainkaan varmaan; ja tiedossa oli hyvin, että raskaus on erittäin iso riskiraskaus sekä minulle että tulevalle lapselle; päätin jostain ihmeen ja kumman syystä suostua. Liittomme oli alkanut jo minun nuoruuskuohuissani (tavattiin kun olin 19v) ja kestänyt ennen lapsen syntymää jo 14v. Ero tuntui (siinä tilanteessa) kerta kaikkiaan sietämättömältä vaihtoehdolta; kuolemaakin pahemmalta. En halunnut tulla (taas) hylätyksi.
      No; kaikkki meni lopulta (siis somaattiselta kannalta) hyvin ja saimme, ennakko-odotuksista poiketen, suht. helposti, hyvin sujuneen raskauden jälkeen, terveen lapsen.
      Mutta siitä alkoi sitten hel...ti: on totisesti ollut ihan järkyttävän rankkaa ja tuskallista taistella tosissaan omien ongelmien kanssa (vaikea synnytyksenjälkeinen masennus päällä) ja olla samalla riittävän hyvä vanhempi, yksin. Ei tukiverkkoa lainkaan. Tai no joo, ukkohan on pistänyt aina kiltisti reilut 150e tilille kiltisti joka kk ja hoitaa taaperoa joka toinen vkl. (Sehän se on vastuun kantamista, eikös)?

      Mutta, mutta. Kolikolla on kääntöpuoli. Vaikeudet haastaa kasvamaan. Ja onneksi tuo äidiksi (miksei isäksikin?) tuleminen on (joskus) niin järisyttävä kokemus, että se paitsi voi pysyvästi tuhota useita ihmisiä, myös rakentaa paljon hyvää/ voimaannuttaa/ parantaa ihan pahojakin vaurioita.

      Tarkennettakoon: Minä en siis koskaan mitenkään halunnut lasta täyttämään jotakin tyhjiötä elämässäni, tai parantamaan omia haavojani/ lapsuudentraumojani tms; mutta niin kuitenkin on käynyt/ käymässä. Ja ihan postitiivisellä tavalla. Lapsi pakotti minut hakemaan apua meille, verkostoitumaan, luottamaan muihin jne.. Lapseni siis pakotti minut kasvamaan, ottamaan vastuun itsestäni (ja lapsesta), tekemään tilit selväksi oman vaikean lapsuuteni kanssa.
      Ja niinpä; nyt olen onnellisempi kuin koskaan elämässäni, vaikka työtä/rahaa ei juuri ole, opinnot on edelleen kesken ja takana vaikea avioero jne. Nyt olen enemmän minä. Ja tasapainoissa.
      Ja luulenpa; että vaikka tietäisin tasan tarkkaan kaikki nämä hankaluudet (synnytyksen jälkeinen masennus, riidat, ero, yövalvomiset, uhmaikä) etukäteen ennen lasta (toki aavistinkin ne tietysti jossakin määrin tulevaksi) niin silti tekisin lapsen. Se vaan antaa niin käsittämättömän paljon kun näkee esimerkiksi sen, että onnellinen muksu nukkumaan mennessä syksyy kerta toisensa jälkeen antamaan suukkoja poskelle ja sanoo (vielä vähän epäselvästi) "hyvää yötä äiti". Ja esim. se ,kun taapero riemuitsee jonkin uuden taidon oppimisesta, tai toisaalta kiukuttelee kun joku asia ei vielä onnistukaan, on vaan niin ihmeellistä ja ihanaa.

      • Äiti kulta

        Meillä lapsi on jonkin aikaa osannut sanoa, että "minä rakastan sinua äiti". Myös "äiti kulta" ym. Pusut ja halaukset ym. ja lapsen riemu ja kaikenlaiset "höpsötykset". Ne tosiaan antaa paljon.

      • Nosta rimaa

        Kauniisti kerrottu tarina "rikkinäinen äiti", mutta tämä jäi mietityttämään:

        "Ja luulenpa; että vaikka tietäisin tasan tarkkaan kaikki nämä hankaluudet (synnytyksen jälkeinen masennus, riidat, ero, yövalvomiset, uhmaikä) etukäteen ennen lasta (toki aavistinkin ne tietysti jossakin määrin tulevaksi) niin silti tekisin lapsen."

        Kai nyt kuitenkin, jos olisi mahdollista kelata aikaa taaksepäin, tekisit lapsen jonkun toisen miehen kanssa, kuin tämän vanhan ukon, joka painosti sinua lapsentekoon? Olisit voinut välttyä ainakin tuolta synnytyksen jälkeiseltä masennukselta, riidoilta ja erolta, jos mies olisi ollut edes jollain tapaa kelvollinen kumppaniksi ja perheenisäksi.

      • såäpdokoko
        Nosta rimaa kirjoitti:

        Kauniisti kerrottu tarina "rikkinäinen äiti", mutta tämä jäi mietityttämään:

        "Ja luulenpa; että vaikka tietäisin tasan tarkkaan kaikki nämä hankaluudet (synnytyksen jälkeinen masennus, riidat, ero, yövalvomiset, uhmaikä) etukäteen ennen lasta (toki aavistinkin ne tietysti jossakin määrin tulevaksi) niin silti tekisin lapsen."

        Kai nyt kuitenkin, jos olisi mahdollista kelata aikaa taaksepäin, tekisit lapsen jonkun toisen miehen kanssa, kuin tämän vanhan ukon, joka painosti sinua lapsentekoon? Olisit voinut välttyä ainakin tuolta synnytyksen jälkeiseltä masennukselta, riidoilta ja erolta, jos mies olisi ollut edes jollain tapaa kelvollinen kumppaniksi ja perheenisäksi.

        En ole edellinen kirjoittaja, mutta juuri tuon miehen kanssa hän sai juuri tuon lapsen. Toisen miehen kanssa olisi saanut eri lapsen... Minullakin on lapsi yhden miehen kanssa, joka teki elämästäni helvettiä 3 vuoden ajan. Mutta jos voisin mennä ajassa taaksepäin, niin edelleenkin tekisin esikoislapseni tuon miehen kanssa, koska sain juuri sen lapsen, joka minulla nyt on. Sittemmin olen saanut toisenkin tismalleen yhtä upean ja rakkaan lapsen nykyisen puolisoni kanssa, ja olen saanut molemmille lapsilleni myös upean miehen mallin elämään.

        Lapset ovat yksilöitä. Ei ole sama asia, että on vain "joku" lapsi. Vaan juurikin se ihan oma rakas...

    • 2014

      Ihmiset hankkivat lapsia luonnollisesti suvun jatkamiseksi, mutta läheskään aina se ei onnistu.

      Ikävä ja valitettava tosiasia on nimittäin se, että lapsikuolleisuus on tänäkin päivänä varsin korkea ja keskenmenot varsin yleisiä.

      Toisin sanoen lasten hankkiminen on hieman kaksipiippuinen asia: tarkoitusperät ovat hyviä suvun jatkumisen suhteen, mutta entäs jos lapselle sattuu jotain? Silloin siitä aiheutuu vanhemmille ja muulle suvulle vain surua.

    • 3+1i3

      Olen pistänyt merkille, että monesti "epäkypsät" vanhemmat hankkii lapsia. Paljon näkyy vanhempia jotka vetää röökiä, ostaa paljon olutta jne. Suuri osa elää varmasti tukien varassa koska ovat työttömiä. Yh-äippiä näkee paljon. Eli siis lasten hankkimista ei ajatella pitkällä tähtäimellä vaan tehdään hetken mielijohteesta. Osalla unohtuu ehkäisy hetken kiimassa. Mutta elämää se vain on. Ehkä ei olekaan hyvä miettiä liikoja. Ajattelen itse liian paljon asioita kuten ilmastonmuutosta, työttömyyttä, talotta, terveyttä ja tukiverkostoa.

      • Hei47744

        En tajua miten ehkäisy voi unohtua. Tai panna siemensyöksyyn asti että varmasti raskaaksi tulee.

    • ei sen parempaa syyt

      Koska, lapsi vuosien lapsettomuuden jälkeen päätti viimein tulla. Luomusti. Tietysti siksi, että on mahtavaa nähdä kuinka ihminen kasvaa ja kehittyy. Koen tehneeni maailmaani yhden ihanimman ihmisen ja kauneimman asian, kun tein lapseni. Minun silmissä maailma on vähän parempi paikka taas elää, kun on jotain niin kaunista ja ihanaa tullut elämääni. Paljon se ottaa, mutta enemmän se antaa.


      Ei vanhemmuus mitään helppoa suinkaan aina ole. Paljon helpompaa oli aika ennen lasta, sai tehdä mitä ja miten huvitti. Vaan kaikella on aikansa. Lapsesta en luopuisi.

      Illalla kun katson nukkuvaa lastani, ei voi olla kauniimpaa näkyä. Eikä ihannempaa tunnetta, kun hän nukahtaa kainaloon tai tulee halimaan, nauraa ja nauttii elämästään. varjoina on aina ne murheet, lapsen murhe on myös vanhemman murhe. Ainakin minä elän mukana kaikessa. Ei sitä noin vain voi selittää miksi, se pitää kokea. Ei siihen tunteeseen ole sanoja.

    • moraalinvartija

      lapsi on pieni hetken aikaan. minä olen asunut lapsien seurassa (hoitamassa niitä) jotenkin koen ilman heitä ei ole elämää ja syytä edes elää.
      omani elämänliekkikin sammui lopullisesti kun joutuin tekemään keskeytyksen(toisen halusta) ja elämänliekki syttyi kun aloin odottamaan esikoistani.

      lapsien vuoksi koen jotain arvoa itselleni joiden vuoksi tahdon turvata heidän tulevaisuuden ja omani.
      yritän pysyä pirteänä ja huolehtia omastakin elämästä, että olen heidän tukenaan aina.
      en koe elämää elämisen arvoisena ilman lapsia.

      nyt minulla on neljä lasta ja jos kaikki hyvin menee kohta viideskin.
      olen heidän elämässään koko iän. lapset kasvaa nopeasti, joten 7ensimmäistä vuotta ja joutuu päästään, jo antaa kokeilla siipiään( itsenäisesti pärjäämistä koulussa) ja alkaa osata huolehtia tavaroistaan.
      peräti kaverit valtaa kohta osan elämästä joten tuskin paljoa häntä kohta edes näen.

    • Eikö kelpaa kuin oma

      Kaikki ketkä haluaa vielä tähän maailmaan lapsen, adoptoikaa.

      • ajattele vähän

        Ei adoptoitu ole sama asia kuin oma. Kannustaisit niitä vanhempia käyttämään ehkäisyä, jotka jättää lapsen adotoitavaksi, etkä neuvoisi kannattamaan järjetöntä lisääntymistä. Useimmat omaa lasta haluavat eivät jätä lapsiaan muiden elätettäviksi, kuten adotioon jätetyt.

      • Ehkäise itsesi
        ajattele vähän kirjoitti:

        Ei adoptoitu ole sama asia kuin oma. Kannustaisit niitä vanhempia käyttämään ehkäisyä, jotka jättää lapsen adotoitavaksi, etkä neuvoisi kannattamaan järjetöntä lisääntymistä. Useimmat omaa lasta haluavat eivät jätä lapsiaan muiden elätettäviksi, kuten adotioon jätetyt.

        Ajattele vähän ajattele vähän sinäkin.

        Kannustat järkevää lisääntymistä? Mikä on mielestäsi järkevää lisääntymistä, kun maapallo on jo ylikansoitettu? Lisääntyminen ei ole enää missään järkevää.

        Länsimaalainen kermaperse voisi sentään jättää itse lisääntymättä ja antaa kodin näille syyttömille maailman orvoille, joita riittäisi joka huusholliin monta kappaletta Suomeenkin ja jäisi vielä ylikin.

        Jos niille olisi ehkäisyvalistus mennyt perille, niin se olisi mennyt perille jo aikoja sitten.

      • ed.
        Ehkäise itsesi kirjoitti:

        Ajattele vähän ajattele vähän sinäkin.

        Kannustat järkevää lisääntymistä? Mikä on mielestäsi järkevää lisääntymistä, kun maapallo on jo ylikansoitettu? Lisääntyminen ei ole enää missään järkevää.

        Länsimaalainen kermaperse voisi sentään jättää itse lisääntymättä ja antaa kodin näille syyttömille maailman orvoille, joita riittäisi joka huusholliin monta kappaletta Suomeenkin ja jäisi vielä ylikin.

        Jos niille olisi ehkäisyvalistus mennyt perille, niin se olisi mennyt perille jo aikoja sitten.

        Jatkuva kitinä ylikansoittumisesta on pelkkää propaganda paskapuhetta. Kauhukuvien lietsontaa. Eläkää tässä ja nyt.

        Järkevää lisääntymistä on tehdä lapsia vasta kun on valmis huoehtimaan jokaisesta ITSE.

    • Kuules nyt höpsö

      Oletko tullut ajatelleeksi että ihmiset haluavat eri asioita? Älä ole niin kapeakatseinen. Vaikket sinä halua lapsia, se ei tarkoita etteikö joku muu haluaisi. Jos sinä haluat lomalle vaikka Miamiin, ei se tarkoita että joku muu välttämättä haluaisi. Maailmassa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Olisi aika tylsää jos kaikki olisivat samanlaisia, tekisivät samoja juttuja ja ajattelisivat asioista samalla tavoin.

      Lapsuus kuuluu osaksi elämää, jokainen on ollut lapsi. Siinä mielessä tuntuu omituiselta ettei joku ymmärrä lapsia tai ei pidä heistä. Aivan kuin ei ymmärtäisi tai pitäisi jostain osasta itseään tai olis parantunut jostain vaikeasta sairaudesta kuten lapsuus. Aivan hölmöläisen ajattelua.

      Oletko varma että hyväksyt itsesi kaikkinesi omana itsenäsi?

      En ollut niin kovin suuresti hyysäämässä toisten lapsia ennen kuin itse sain lapsia. Nautin omasta elämästä, omien asioiden tekemisestä ja oman itseni toteuttamisesta. Sain tehdä sitä tarpeeksi. Sain shoppailla tarpeeksi, satsata ulkonäköön ja muihin ylellisyyksiin, riekkua riennoissa ja baareissa tarpeeksi, matkustaa ja nähdä maailmaa tarpeeksi. Sitten tuli aika tehdä jotain muuta, koska koin että olin jo tehnyt näitä asioita tarpeeksi. Aloin haaveilla perheestä ja lapsista. Pysyvämmistä ja aineettomammista arvoista, pitkäjänteisemmästä sisällöstä elämään.

      Tämä ei tapahdu kaikille. Ei sen pidäkään tapahtua. Joillekin se tapahtuu aiemmin tai ehkä jotkut ohittavat tuon "rientovaiheen" kokonaan. Ihan sama, ihmiset ovat erilaisia.

      Jos muuten jäät odottamaan henkistä kypsyyttä tehdäksesi lapsia, niin voin kertoa että ihmisestä tuskin koskaan tulee täydellinen, joten siinä mielessä et ole henkisesti tai aineellisesti koskaan valmis lapsen hankkimiseen. Lapsikin itsessään kasvattaa vanhempaa ihmisenä, olen aivan eri ihminen kaikin tavoin kuin ennen lapsen hankkimista. Samalla olen edelleen se sama, vajavainen, epätäydellinen, kehittymään pyrkivä ihminen kuin aina ennenkin.

      Lapset ovat sitovia. Herranjesta, kyllä heidän kuuluukin olla! Olet itsekin ollut lapsi, ole onnellinen jos sinulla on ollut rakastava ja tukeva koti ja vanhemmat.

      Minulla syy, miksi pidän lapsia yhtenä elämän tarkoituksista, on se ettei mikään jatkuisi ilman seuraavia sukupolvia. Onneksi kaikki eivät ajattele niin kuin sinä, senkään puolesta.

      Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. En todellakaan ymmärrä. En. Millään. Tasolla. En silti käy toitottamaan siitä tai paheksumaan sitä. Jokainen tekee omat valintansa eikä minun tarvitse ymmärtää niitä, tai olla pitämättä ihmisestä tai ylipäänsä ajatella asiasta yhtään mitään. Yritän ymmärtää jos asia tulee puheeksi, mutta ei se minua häiritse. Jokainen tekee niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Olisko näin lapsiperheellistenkin kohdalla?

      • olet itsekäs

        Kun ei mene perille, niin ei mene perille. Kysymys ei ole siitä, mitä juuri sinä haluat tai minä en halua, vaan siitä, että maailma on jo täynnä olemassa olevia lapsia, joita kukaan ei halua. Halua adoptoida. Kun on pakko jatkaa niitä "ylivertaisia" omia geenejä, eikä voi antaa kotia jo olemassa oleville orvoille, joita kukaan ei huoli. Kun ei tajua, niin ei tajua. Minä en ole lapsia vastaan vaikka en omia teekään. Adoptoisin jos voisin, siihen ei moni edes ajatuksen tasolla pysty.

        Mutta tyypilliselle tyhmälle ja omahyväiselle ihmiselle on turha edes puhua mitään. Antaa tyhmyyden lisääntyä vaan ihan vapaasti. Joskus se tulee tien päähänsä sekin. Sitä odotellessa..........

      • moraalinvartija
        olet itsekäs kirjoitti:

        Kun ei mene perille, niin ei mene perille. Kysymys ei ole siitä, mitä juuri sinä haluat tai minä en halua, vaan siitä, että maailma on jo täynnä olemassa olevia lapsia, joita kukaan ei halua. Halua adoptoida. Kun on pakko jatkaa niitä "ylivertaisia" omia geenejä, eikä voi antaa kotia jo olemassa oleville orvoille, joita kukaan ei huoli. Kun ei tajua, niin ei tajua. Minä en ole lapsia vastaan vaikka en omia teekään. Adoptoisin jos voisin, siihen ei moni edes ajatuksen tasolla pysty.

        Mutta tyypilliselle tyhmälle ja omahyväiselle ihmiselle on turha edes puhua mitään. Antaa tyhmyyden lisääntyä vaan ihan vapaasti. Joskus se tulee tien päähänsä sekin. Sitä odotellessa..........

        syy on vaikeampi adoptoida kuin oma lapsi luoda.
        se ei ole mitään itsekkyyttä jos luo lapsen maailmaan varsinkin kun pitää huolen hänestä.

        minusta tämä teksti minkä kirjoitit oli todellakin huonolaatuinen kommentti koska siinä rumasti nimitellään kirjoittajaa ja herjataan.

        voit pitää itsekkäänä tekona luoda lapsi kuin ottaa toisen luoma lapsi mutta myös ottaminen vaatii kasvamisen että olet kyvykäs vanhempi.

      • juunu

        Ensimmäisessä lauseessa painotat, että "ihmiset haluavat eri asioita", mutta sitten kuitenkin ihminen, joka ei halua samaa kuin sinä on hölmöläinen? Olet hyvin ristiriitainen ja kapeakatseinen kirjoituksesi perusteella, kun et ymmärrä erilaisuutta.

    • epäonnistunut

      Viisas avaus.
      Vuosien mittaan olen tuon kysymyksen itselleni joutunut asettamaan.
      Olisi pitäny ajatella ensin. Kahdesti. Ja vaikka kolmasti.
      Myönnän, en ollut itse kypsä vanhemmuuteen. Ja nyt lapset ovat... Ei sitä mitä unelmissa.

    • kirjansa lukenut

      Vastaus löytyy biologian kirjasta. Ihminen on eläin jolla on tarve lisääntyä. Kuten muillakin elukoilla.

      • meillä näin

        Niin kai, mutta järki hoi!
        Jokaisen oma valinta. Jos tuntee, ettei ole halukas, tai kypsä vanhemmaksi, lienee paras olla niitä tekemättä. Eikä siitä kenekään ulkopuolisen pidä alkaa nakella kiviä niskaan.
        Ja voi olla ylpeästi naimisissa/parisuhteessa lapsettomanikin. On sinä puolensa. voi mennä ja tulla lapsista piittaamatta.

    • simlpy

      Kun se juttu millä niitä tehdään, on niin kivaa :D
      Sivutuotteena sitten tulee joskus näitä lapsiakin.

      • hölmät

        No pakkoko munan on pilluun tunkea. Ja vielä runkata orgasmiin saakka, jos ei lapsia halua. Käyttäkää hyvät ihmiset ehkäisyä.

    • ei lapsia

      Onneks ehkäisy on keksitty.

      • ei ei

        Todella näin. Sellaisten, ketkä ei halua, ei pidäkään saada lapsia.

      • katiaitalia

        ihan totta.

      • jotainjärkevää4

        No pakkoko munan on pilluun tunkea. Ja vielä runkata orgasmiin saakka, jos ei lapsia halua.

    • Ei ikinä lapsia!

      En missään tapauksessa halua tälle p-skapallolle enää ensimmäistäkään tietoista ja avutonta sielua kärsimään enkä todellakaan halua jatkaa sukuani yhtään sen pitemmälle. Olen iloinen sitten kun pääsen täältä itsekin pois.

      Vanhempani kasvattivat minut lyöden ja tukistaen, mutta se oli vienoa alkusoittoa sille helvetille, jonka jouduin peruskoulussa käymään läpi. Se ei ollut ainoastaan koulukiusaamista: se oli aivan puhdasta kouluterroria. Väkivalta oli sekä fyysistä, henkistä että seksuaalista, ja itsemurha oli mielessä jatkuvasti. Seurauksena valava traumaperäinen stressioireyhtymä, ja inho sekä viha miessukupuolta kohtaan: miehet ovat murhanhimoisia petoeläimiä minun silmissäni.

      Nuorena en koulukiusattujen tavoin kelvannut koskaan kenellekään, ja 28-vuotiaana lopetin puolison etsimisen lopullisesti. Jos ei siihen mennessä kelpaa, niin ei sen jälkeenkään. Perheen ja suvun juoruämmille, jotka kyselevät, että milloin menen naimisiin, olen sanonut päin naamaa, että en kelpaa kenellekään enkä ala tyrkyttämään itseäni kenellekään.

      Aina, kun on lisääntymisvietti yrittänyt iskeä, olen muistellut lapsuuteni ja nuoruuteni helvettiä ja se on tukahduttanut enemmät halut omasta räkäpokaalista.

      Tämä maailma on hirvittävä, kamala, paha ja armoton paikka, ihmiset ovat julmia ja armottomia p*skiaisia ja elämä on yhtä helvettiä ilman sinappikoneitakin. Minulla on luvaton pistooli piirongin laatikossa ja se on sitä varten, että pääsen täältä maailmasta tuskattomasti pois, jos sairastun, jään pitkäaikaistyöttömäksi, vammaudun tai muutoin menetän senkin vähän ihmisarvoani, mikä minulla on. Hittojako täällä elämään, jos toivoa ei ole. Olemassaolemattomuus on aina parempi kuin olemassaolo, joka on pelkkää kärsimystä ja tuskaa.

    • Wanha uggomies

      Alko vaan tuntua siltä, että voisi olla hyvä idea tehdä uusi ihminen :D

      Sitten kun se pieni sieltä ihan oikeasti tuli olin täysin ja totaalisen tyrmätty siitä miten iso ja hieno asia se on. Joka ainoa päivä. Mahdoton sitä on selittää. Onneksi tottelin vaistoani.

      • muutamalapsi

        Sinäkin olet syntynyt vain sen yhden vitun helvetin siittiön takia jonka muutama atomi halusi takertua munasoluun. Ja sun iskä sanoi ahhhhhhhh ja äiti ahhhhhhhh. Oikein pakko mielellä sun iskä työnsi munan pilluun saatana. Ja ei käytetä kondomia tai pillereitä. Satana miulummin kasvatetaan lapsi johon käytetään tuhansia euroja. PELKÄSTÄÄN YHDEN SIITTIÖN TAKIA MIEKI KIRJOITAN TÄMÄN KOMMENTIN!!! EN KÄSITÄ BIOLOGIAAAA!!

    • Lahjatar2

      Koska lapset ovat ihania, kasvattavat vanhemmistaan parempia ja avarampia ihmisiä ja koska lapset oikeesti ovat elämämme tarkoitus.

      Tarve hankki lapsia tulee, kun se oikea puoliso osuu kohdalle. Oletko varma, että puolisosi ei ole manipuloinut sinua olemaan hankkimatta lapsia, onhan hän jo jatkanut sukuaan ja saa nyt sinun jakamattoman huomiosi?

      Jos ihminen ei hanki lapsia syystä, että maailmassa on jo niin paljon kärsiviä lapsia, olisi aiheellista pelastaa edes yksi adoptoimalla. Suomen väkilukupyramidi on surullista katsottavaa. Olisi sitten kelle rahansakin jättää ja kuka saattaisi hautaan.

    • fjkpjhjs

      Minä olen kanssasi samanikäinen nainen. Minulla on kaksi biologista lasta ja lisäksi olen yhden lapsen äitipuoli. Olen toivonut ja siis tehnyt lapsia monesta syystä, tässä pari mitä tulee mieleen:
      -Ajattelin että lapsen rakastaminen on suurin tunne mitä koskaan saisi kokea. Olin oikeassa, niin se onkin.
      -Olen kokenut lasten kanssa viettämäni ajan laadukkaaksi, tärkeäksi ja upeaksi. Liikuttavaksikin. Elämäänkö tarkoitusta? Tavallaan kyllä. Oli elämälläni tarkoitusta ja sisältöä aiemminkin, ei aikani pitkäksi käynyt. Mutta lasten myötä arkea täyttävät asiat ovat olleet tärkeämpiä. (Esimerkiksi ennen lapsia kävin salilla 4 kertaa viikossa, opiskelin kauppakorkeakoulussa, tein aika paljon käsitöitä yms. Lasten saamisen jälkeen nuo asiat ovat osittain vaihtuneet siihen että vietän aikaani niistäen neniä, leikkien barbeissa ja tarkastaen läksyjä. Ja kyllä, koen vahvasti, että ne asiat ovat paljon mielekkäämpiä ja tärkeämpi.
      -Lasten ilo on puhtainta iloa. Mahtavaa olla sitä todistamassa arjessa.
      -Halusin mahdollisuuden olla pienelle ihmisen alulle vanhempi, joka tarjoaa hyvän pohjan elämälle. Iso vastuu ja suuri mahdollisuus.

      En ole koskaan sekuntiakaan katunut lasten saamista. Rakastan. Se jo yksistään riittää syyksi.

    • näinsemenee

      Yleensä naiset haluavat pentuja sen takia että pysyvät mukana naisten välisessä kilpailussa, kun muillakin on kakaroita. Sitten huomataan et perkele ei pääsekään bilettään niin usein kun ennen ja menee hermot. Sitten on pennut lastenkodissa.

    • onnellinenisä

      Monet haluaa että näkee kun jälkikasvu kasvaa ja oppii samalla itsekin elämästä jotain uutta, en ole päivääkään katunut isäksi tulemista...elämän upein kokemus ja hienoa aikaa kun saa viettää pojan kanssa aikaa.

    • LOLIHENTAI

      Ihmiset tekevät lapsia koska he ovat kuolevaisia toisin kuin minä

    • katiaitalia

      Olen 100% sama mielta.Meilla ei ole lapsia,toki menin naimisin myöhässä mutta onneksi ei mulle eikä hänelle tullut tarvet saada.Rakastan siskon lapset mutta myönnän mulla ei ole kärsivällisuutta, sitten tullu paljon terveyd ongelma enkä voi selkän takja ja mutt kipujen takja edes nosta vauva...Onneksi ei tullu vaikka alussa yritetti...Luovutimme ja nyt mietimme parempi noin koska olen työkyvytön eikä raha olisi rittänyt..Ei kaikile kuule sada lapset.
      Terveisia italialaiselta naiselta.
      Ikäni nyt 41v

    • mokomauteleva_

      leski, jolla ei ole lapsia, lue Raamatusta. aikas paha, toivottavasti ei sinulle käy niin. no siksi, että maa täyttyisi, sekin on raamatun mukaista elämää

      • Viisaampi7547

        Uskovainen paskakasa.

      • Anonyymi

        Nimim. mokomauteleva_, maa on jo täytetty. Jotta voisi toteuttaa Jumalan käskyn täyttää maa, pitäisi odottaa että maa tyhjenee ja sitten täyttää sitä taas. Meidän sukupolven ihmiset eivät sitä pysty tekemään.

        t. uskovainen kristitty

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimim. mokomauteleva_, maa on jo täytetty. Jotta voisi toteuttaa Jumalan käskyn täyttää maa, pitäisi odottaa että maa tyhjenee ja sitten täyttää sitä taas. Meidän sukupolven ihmiset eivät sitä pysty tekemään.

        t. uskovainen kristitty

        Jumala on orpolapsien puolustaja. Kristityn tulisi adoptoida ennemmin kuin hankkia biologisia jälkeläisiä maahan joka jo on täytetty.

        t. uskovainen kristitty

    • 77676

      Pentuja tehtaillaan etupäässä sossutukien takia. Vanhemmilla yleensä vielä ADHD-ongelma kun pitää koko ajan rampata jossain ja yöt menee baarissa.

    • Pähkäilijä

      Erittäin hyvää tekstiä aloittajalla. Tottakai sitä lapsen huoltamiseen käytetään 100% ja sen takia onkin tärkeää mitä tuo 100% sitten on. Suuri osa epävakaista luonnevikaisista ihmisistä ovat samanlaisten kasvattamia. Toisaalta, jos me kaikki ajattelisimme asioita "tarpeeksi" pitkälle ennen lapsen hankintaa niin lapsia ilmaantuisi ainoastaan niiltä jotka "eivät ajattele ollenkaan".

    • Viisas87654

      ÄLÄKÄÄ TEHKÖ LAPSIA!!!! T: Ihminen joka ei halua maapallon ylikansoitusta.

    • Nykytietämys

      Vastaus: koska eläimet eivät tee lapsia

    • teenmitähaluan

      Miksi ajattelet vain itsesi kautta? Jokainen meistä on erilainen, ja ajattelee omalla tavalla. JOku ei halua lapsia joku haluaa, joku ei halua mennä töihin, joku jhaluaa, joku ei halua omakotitaloa ja toinen taas haluaa.... älä hauku heitä jotka ajattelevat erilailla kuin sinä. Kaikilla on oikus tehdä kuin itse haluaa.
      Meillä on lapsia siksi kun halusimme niitä, meillä on myös omakotitalo koska halusimme sellaisen. Sinä halusit olla lapseton, niin sitten olet lapseton, se asia ei kuulu minulle eikä sinunkaan åitäisi puuttua sellaisten ihmisten ajatuksiin jotka tekevät toisin kuin sinä.

      Kysymys kuuluukin. Miksi sinä valitat toisten valinnoista, elä omaa elmää, vai oletko katkera perheellisille?

    • Tiedätmitäsaat

      Sinun kannattaa kysyä sitä omilta vanhemmiltasi!

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Lopettakaapa ennemmin neropatit se tiede ja mittaaminen, joilla on enimmät ongelmat aikaansaatu, eikä millään lastenteolla.

    • Anonyymi

      En tiedä, kun ei ole lapsia, mutta jos tulisi, niin varmaan siksi, koska se on jotain enemmän ja tarkoituksellisempaa kuin mikään muu merkitys elämässä, omalla tavallaan.

      Ei todellakaan mistään ulkoisesta sosiaalisesta paineesta, tai muun elämän tyhjyydestä johtuen. Niin tyhjää elämä ei koskaan voi olla, että sitä pitäisi "täyttää" lapsella. Johan tuollaisessa mittailussa menisi kaikki suhteet sekaisin...

      Ei elämää voi täyttää lapsella. Lapsi kai räjäyttää sen elämän.

    • Anonyymi

      Tällä palstalla on paljon tuhkamunia jotka ovat kyvyttömiä lisääntymään tai mahoja naisia jotka vain pystyvät haaveilemaan omista lapsista. Lopputulos on jo mantraa, ei saa tehdä lapsia!
      Kyvyttömien tulisi jo olla hiljaa.

    • Anonyymi

      Sen takia naiset haluavat lapsia kun sitä ennen siitä on niin ruusuiset unelmat.

      Minulla ei ole ollut sellaisia ruusuisia unelmia ja että olisi pakko kokea se enkä ole ikinä ollut kiinnostunut toisten lapsista tai perhe-elämästä ja ällönnyt aina lasten kanssa puuhastelua ja sitä lässytystä millain lapsille puhutaan.

      Ihanaa kun olen siinä iässä kun oman ikäisille tuupataan lapsenlapsi laumaa jatkuvasti niin saan olla ihan rauhassa enkä kaipaa sellaisia ollenkaan eikä tunnu tyhjältä tai että jotain puuttuisi.

      En ymmärrä kun monet perheelliset saman ikäiset valittavat ettei ole ystäviä ja minä en kaipaa sellaisiakaan että olisi jossain riiputtava vaikka väkisin.

      Ei ole mitään niin tyhjää aukkoa ollut että sitä ihmisellä olisi väkisin pakko täyttää. Introverttina väsyn ihmisistä jos joudun liikaa ihmisten kanssa tekemisiin. Tarvitsen paljon yksinoloa ja nautin siitä tuntematta itseäni yksinäiseksi.

    • HulluUkkoMetsästä

      Lainaan aloittajaa:

      "Useimmat ihmiset eivät ole henkisesti riittävän kypsiä kasvattamaan lapsia, koska heidän oma kasvu on kesken."

      Tämä. Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen että mulla ei ole mitään asiaa tehdä lapsia koska on vielä sellaisia asioita mitkä mun pitää käsitellä loppuun ennenkuin rupean katselemaan pysyvämpää kumppania saati lapsia. Ja ylikansoitus josta seuraava luonnon tuho on ihan helvetin hyvä syy myös. Kaikilla on kuitenkin oma tahto, ei vain ihmisillä. Ihmiset ei tunnu tajuavan että vaikka miten koitat kasvattaa lapsen niin se tekee silti loppupeleissä omat juttunsa, ihan vaan siksikin että lapsi ei tarhaiästä asti tule viettämään kaikkea aikaa vanhempien kanssa ja muut tulee kasvattamaan lapsensa miten sattuu ja tarhan tädit on mitä sattuu luonteeltaan, yhtä rikkinäisiä sisältä kuin kaikki muutkin ja se nähdään normaalina koska 99% ihmisistä on sellaisia. Ja oikea vastaus ei ole eristäytyminen.

      Nykyään on niin paljon asioita joihin voi jäädä koukkuun eikä ne ole ongelma, vaan se ettei kasvateta hakemaan nautintoa sellaisista asioista mistä lapsi itse nauttisi ja jotka tekisivät myös hyvää lapselle, vaan on se vanhemman valitsema harrastus ja sitä ei saa jättää kesken koska ei näytä hyvältä, tai kaverien suunnalta painetta koska haluaa kuulua joukkoon ja siinä ei ole yhtään mitään väärää. Pitää vaan opettaa lapselle että nykyään ihmisiä löytyy ihan mistä vaan harrastuksesta. Jos tyttö haluaa harrastaa vapaaottelua tai poika kaunoluistelua niin parempi tukea vaikka itestä tuntuis väärältä ja tutkia itseään mikä siinä tuntuu väärältä eikä ulkoistaa sitä tunnetta omaan lapseen.

      Varmaan adoptoin joskus lapsen jos saan ensin elämäntilanteen siihen kuntoon ja ehkä kumppanin, en tiedä annetaanko sinkkujen adoptoida lapsia mutta miksei kun kasvattaahan yh:tkin lapsia. Ei tarvitsisi olla siinä vaipparumbassa ja päivystämässä 24/7 lapsen ehdoilla 100% ja enhän mä vois ees imettää pitäis ostaa jatkuvasti äidinmaitoakin. Ja adoptoidessa maailmaan ei tule lisää ylikansoitusta ja samalla lapsi saa todennäköisesti paremman kodin kuin miksi niitä taas kutsuttiin missä on monta lasta ja valvojat... lastenkoti?

    • Anonyymi

      Te vaan nussitte kun maailma kukkuu ihmisiin. Kyllä ihminen on himojensa orja ilman järkeä.

      • Anonyymi

        Ei tänne tulevaan ”Putinlandiaan” kantsi tenavia tehdä.

    • Anonyymi

      Sinutkin olis kantsinut jättää tekemättä, vanha aloitus, aloittaja on jo 46 v.

    • Anonyymi

      Ison osan ihmisten syntymisen syy on 'vahinko'.

      Iso osa ihmisistä syntyy ajattelemattomuuden seurauksena.

      Iso osa ihmisistä saa alkunsa intohimosta.

      Osa ihmisistä saa alkunsa rakkaudesta lapsiin.

      Iso osa ihmisistä saa alkunsa siitä syystä, että ihmiset ajattelevat sen olevan 'normaalia', kuuluvan elämään ja olevan ihmisen elämäntehtävä ja elämän tarkoitus.

      Iso osa ihmisistä saa alkunsa siksi, että hänen syntymäänsä on toivottu johtuen eri syistä.

      Osa ihmisistä saa alkunsa siitä syystä, että hän on pitkän harkinnan tulos.

      Iso osa ihmisistä on saanut alkunsa biologisesta tai psykologisesta tarpeesta.

      jne.

      Yksi kaverini sanoi, että hän teki lapsia siksi, koska hän halusi perheen.

      Itse olen saanut alkuni intohimosta. 🤔

      Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja se, että en halunnut omia lapsia johtui monista eri syistä.

      Yksi kaverini sanoi, että se on oikeastaan fiksua ja viisasta, ettei tee lapsia.

      • Anonyymi

        Kaksineuvoinen tyyppi.

    Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      166
      2819

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      22
      2021

    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2016

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      89
      1825

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      69
      1567

    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      19
      1313

    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      37
      1222

    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      10
      1211

    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1193

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      9
      1171
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt