Valikko
Etsi

Lesbot

Lesbojen kohtauspaikka. Keskusteluihin ei saa jättää asiattomia viestejä. Tarpeen vaatiessa kirjoittaja jäljitetään.
Lesbo Café · · ·

Löydä naisseuraa Suomi24 Treffeistä

ALOITA UUSI KESKUSTELU

Keskustelut

Eilen 21.44
Up, close and personal - Pride
Prideen olivat tulleet uskikset v i t t u i l e m a an, mä strippasin niille pikkaisen. If I cannot strip-tease, it is not my Pride. Alastonta pintaa tarjoili "rintojen vapautusrintaman" iloinen porukka kulkueen loppupäässä. Nakuilusta oli se haittapuoli, että olin taas unohtanut aurinkorasvan hankkimatta ja kärtsäsin pahasti. Mä myös pyyhin alapääni erään kusipääpuolueen lippuun. Oli nimittäin niin, että ennen Prideä mä olin ihme kukkahattutätiryhmässä facessa, joka vastusti alastomuutta. Sinne oli postannut pikkutuhmia kuvia yksi hempukka, josta jokaisen olis pitänyt huomata, ettei se pahaa tarkoita. No, siitä kehkeytyi debattia ja mä sanoin, että mä olen ollut Pridessä alasti. Silloin teemana oli suomalaisuus ja mä olin nakuna ja kaverit hakkasivat mua saunavastoilla. No, ne sanoivat, että vartija vie, kun on alasti ja että se antaa huonon kuvan meikäläisistä heetteroille ja krisseleille, ihan kuin minä p a s k a t nakkaisin, mitä ne ajattelee. Mua kun oli provosoitu tällä tavalla, päätin kulkea koko Priden yläosattomana. Olihan viime vuonna jo Setan Alumnit pohtineet sitä, minne seksi on hävinnyt Setasta. Vähemmän siis sisäsiistiä parisuhdetta ja hääpukuja, enemmän piparia ja piiskaa. Tänä vuonna pääosissa oli kyllä transliput ja translaki, sitten musta aseksuaalit olivat aika hyvin esillä ja myös fat acceptance. Kuten aina, oli paljon erilaisia blokkeja, mistä valita ja sai olla blokkien ulkopuolellakin. Mä tiedän, että täältä mun pieneltä kirkoltanikin oli tullut jengiä isolle kirkolle Prideen, tapasinkin niitä. Aika jännä oli, että kun olin puoliks nakkena, niin tapaan mun serkkuni. Pieni Suomi.
92
 
Eilen 17.56
Itsensä hyväksyminen vaikeaa..
Onko muilla ollut vaikeuksia hyväksyä omaa lesbouttaan? Oon lukenut näitä keskusteluja jo pitkään ja välillä tuntuu, että hajoan. Oon 27-vuotias, muutaman vuoden ollut sinkkuna nyt ja aiemmin seurustellut miehen kanssa. Huom, vain yhden, koska miehet tai pojat ei ikinä kiinnostaneet mua nuorempana. Nyt sinkkuna en oo vaan mitenkään päässyt yli siitä faktasta, mikä on iskenyt päin kasvoja yhtäkkiä, että tykkäänkin naisista. En suoraan sanottuna tajua, kuinka oon voinut huijata itseäni näin pitkän aikaa. On mulla nuorempana ollut jotain ihastumisia tyttöihin, mutta oon vaan naureskellut itsekseni, että ehkä tää on ihan tavallista tässä iässä. Että kyllä se siitä. Vaan ei se siitä. Ja suoraan sanottuna, kun tää eksä jahtas mua niin pitkään ja loppujen lopuks kiinnyin siihen itsekin, olin riemuissani siitä, että ehkä mä oonkin ihan normaali ja hetero. Ja nyt mä mietin helpottuneena, että onneks sitä kulissia ei tarvinnut jatkaa muutamaa vuotta pidempään. Ja nyt… Mun on tosi vaikea hyväksyä näitä tunteita itsessäni. Jatkuvasti toivon, että tää olis vaan ohimenevä vaihe, se häpeän tunne on jotain niin suurta, vaikka tiedän, ettei siihen ole oikeasti syytä. Mä en pysty edes puhumaan tästä aiheesta kenellekään ja oon loputtoman kyllästynyt uteluihin siitä, onko mulla ketään miestä. Ei mulla edes ole mitään kovin homofobisia ihmisiä lähipiirissä (kait), mä luulen, että pahin foobikko olen minä itse. Sitä vaan toivoisi olevansa normaali, niin kuin muutkin. Tykätä miehistä, haluta mennä naimisiin, haluta saada miehen kanssa lapsia. Mä en kyllä edes tunne ketään lesboa. Enkä mä ole ikinä vielä tehnyt naisten kanssa mitään, mutta tiedän, että mä en voi ikuisuuksiin tätä tunnetta paeta. Naisen kaipuuta. Jo nyt tuntuu, että sekoan ihan just. Välillä sitä oikein yrittää katsella miehiä ja ajatella, että no toi vois olla kiva ja välillä jopa onnittelen itseäni siitä, että ehkä toivo "normaaliudesta" ei ole vielä menetetty. Loppujen lopuksi mä olen ihan lopen uupunut. On hirveen vaikeeta huomata olevansa yhtäkkiä jotain, mitä ei ikinä ennen ymmärtänyt. Mä huomaan muutenkin muuttuneeni, mekot kuristaa mua, niitäkin mulla on edellisestä elämästä kaappi pullollaan. Tää selittää mun aiemmassa elämässä niin paljon, ja silti mä olen sulkenut silmäni itseltäni. En mä tiedä edes mitä täältä kysyn, ehkä toivon vaan kohtalontovereita. Välillä mä huomaan googlettavani, voiko homoudesta eheytyä, mikä on aivan naurettavaa. Onko muille ollut itsensä hyväksyminen vaikeaa?
13
 
06.07.2015
Raastava arki
Olen hyvin hämmentynyt tilanteestani, jossa olen korviani myöten ihastunut työkaveriini. Siis minulle käy työpaikalla näin. Ensimmäisen kohtaamisen ensimmäisten sekuntien aikana se iski, mikä nainen! Kerrankin kaunis, karismaattinen ja lisäksi fiksu ja meillä töissä! Tunne on vain vahvistunut vaikka ammatillinen järki ja panssari on käytössä täydessä mitassaan. Välillä aistin myös hänessä hämmentyneisyyttä, hämillistä hymyilyä ja katseen välttelemistä keskustelussa jne, ikään kuin hän ei uskaltaisi katsoa minua silmiin. Eipä silti, helpompi niin, niihin silmiin voisi upota. Jossain vaiheessa tuntui, että hän on kiinnostunut ja utelias minua kohtaan ja ottaa kontaktia - tai niin halusin tulkita. Hyvin sosiaalisena ihmisenä iloinen juttelu ei ole mikään ihme, taisin vain imarrella itseäni. Kun olemme samassa kokouksessa, olen tietoinen jokaisesta eleestä ja sanasta. Melko kuluttavaa keskittyä samalla itse asiaan ja käyttäytyä loogisesti ja rennosti! Kaikki tavanomainen ihastumiseen liittyvä hämmennys on tuttua. Käyttäydyn hänen seurassaan joko ylivirittyneesti tai nyttemmin korostetun viileästi. Viileyden valitsin hallitakseni itseäni vaikka sydämeni itkee. Haluaisin niin paljon vain jutella ja tutustua, koska kohtaamisten jälkeen olen onneni kukkuloilla. En tiedä, onko millään hänelle mitään väliä, aivan kuin hänkin olisi vetäytynyt. Hän on perheellinen (fakta) hetero (vahva oletus), joistakin kommenteista päätelleen muutenkin vähemmän tuttu muunlaiseen suuntautumiseen liittyvien asioiden kanssa. Tilanne on ihan patti. Työrooliemme takia en voi tehdä minkäänlaisia peliliikkeitä, jos haluan säilyttää uskottavuuteni. Työyhteisö on tiivis ja reagoi aina mahdollisiin tai luultuihin suhteisiin. En myöskään halaja perheenäidin pakkeja tai tyrmistystä... Niinpä riudun työpöytäni ääressä ja kulutan aikaa tänne kirjoittamiseen. Ja odotan lomaa, jotta voisin unohtaa. Ja kuitenkaan en odota, koska...niin.
16
 

Sivu /889