Minua pelottaa

Itselläni oli aika samanlainen tilanne yläasteen lopulla. Terveystarkastuksessa terkkari sitten huomasi painon laskun ja laittoi kontrolliin ja lähetti verikokeisiin. Siitä se kaikki sitten selvisi myös vanhemmille ja minut laitettiin (pakko)hoitoon. Helpompaa olisi ollut, jos olisin silloin ollut halukas itse hoitoon. Ja "terveellisemmät elämäntavat" on aika huono perustelu terkkarille.. varsinkin jos "terveellisten elämäntapojen" takia paino laskee alipainon puolelle. Eri juttu olisi, jos olisit ylipainoinen.

Sinulle vain sanoisin, että yritä tyttö hyvä kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi jollekin. Opettajalle, terkkarille, vanhemmille? Jos et kerro, niin kyllä sinun laihtumiseesi loppujen lopuksi joku kiinnittää huomiota - terkkari, opettajat tms. Mutta helpompaa on sinulle, jos saisit kerrottua jollekin suoraan, valehtelematta.

Ja kyllä, voit ja todennäköisesti joudutkin tarkkailuun painon suhteen, jos opettaja tms ilmoittaa hänelle, että on huolissaan sinun painosta. Myös terveystarkastuksissa painon putoaminen tuossa iässä alipainon puolelle huomataan helposti.

Kiitos!
Tiedän,että minut saatetaan lähettää verikokeisiin ja PELKÄÄN neuloja ja sairaaloita todella paljon.Alkaa aina ihan kamalasti ahdistamaan.Kipua pelkään kyllä kaikkein eniten!!!
Uskon,että minun pitää ryhtyä huijaamaan punnituksissa sillä en halua mihinkään tutkimuksiin enkä myöskään halua lihoa.

Olisi ihanaa jos joku vielä osaisi auttaa jotenkin??? Kellään hyviä ideoita/mielipiteitä?

Minulla olisi kyllä vielä pari asiaa kysyttävänä vielä ja olisin ikionnellinen jos joku osaisi vastata näihin,edes joihinkin:

-Voiko olla anoreksia vaikka haluaisi itse parantua vai lasketaanko se silloin epätyypilliseksi laihuushäiriöksi?

-Milloin kuukautiset loppuvat anorektikoilla,onko joku tietty paino?(jos jollain kokemusta niin kuulisin häntä mieluusti)

-Voiko olla anoreksia vaikka kuukautiset olisivat tallella vai meneekö sekin epätyypillisen laihuushäiriön puolelle?

-Jos BMI on esim.17 eikä halua lihoa laitetaanko silloin hoitoon ja millaiseen?
(kenelläkään minkäänlaisia kokemuksia,olisin hyvin kiitollinen jos ihmiset jaksaisivat kertoa omista kokemuksistaan)

-Miten kaloreita lasketaan erilaisista ruoka-annostuksista?Jos esim.100 grammassa on 236kcal ja syödyn "ruuan" paino on vain 35g niin paljonko kaloreita siinä 35g on?

-Saako kuka tahansa ostaa laksoja apteekista?onko sillä jokin ikä raja ja saako yleensäkään minkä ikäinen ostaa apteekista esim.särkylääkkeitä?

-Voidaanko anoreksia todeta ilman mitään verikokeita yms.?

Kysymyksiä tuli paljon enemmän kuin alunperin oli tarkoitus,mutta tuli vain keksittyä lisää koko ajan.

Jos sadassa grammassa on 236kcal, niin kätevimmin sen 35g kalorit saa 236 x 0,35 = 82,6

Lyhyesti:
-voi olla anoreksia vaikka haluais itse parantua. Hyvin moni anorektikko haluaa parantua! Se halu tulee kyllä kun on tarpeeksi sairas.. Epätyypillinen laihuushäiriö on oma diagnoosinsa jossa ei täyty kaikki anoreksian kriteerit.
-kuukautisten loppuminen laihtuessa on yksilöllistä, itsellä loppui jo kun olin noin 52 kg/168cm.
-voi sairastaa jo anoreksiaa vaikka kuukautiset jatkuisivat. Kuten sanoin on yksilöllistä missä vaiheessa ne loppuu.
-minut otti terkka tarkkailuun koulussa kun painoin tuon 52 kg. Oli punnitus pari kertaa kuussa tarkoituksena seurata ettei se laske. Tuon painon terkka sanoi olevan juuri ja juri hyväksyttävä, BMI 18.
-riippuu apteekista tuo laksojen osto. Periaattteessa ne on vapaata käsikauppatavaraa mutta voi olla tiskin takana että joutuu pyytämään myyjältä. Kuitenki VAROITAN ERITTÄIN VAKAVASTI LAKSOISTA SEKÄ OKSENTAMISESTA. Seuraukset on sen verran vakavat.
-särkylääkkeitä nyt varmaan saa ostaa vapaasti kuka vaan.
-anoreksian toteamisessa on omat kriteerinsä, ja eniten se on psyykkinen sairaus. Verikokein sitä ei voi todeta, mutta ajan oloon se kyllä aiheuttaa monia muutoksia myös verenkuvaan. Kun anoreksiaa epäillään tutkitaan kokonaistilanne. En ala sitä tässä selvittää, kokeile googlettaa.

Vielä sanon, että anoreksiaa et varmasti halua, sen voin taata!
Omasta katkerasta kokemuksesta puhun!!!

-Voiko olla anoreksia vaikka haluaisi itse parantua vai lasketaanko se silloin epätyypilliseksi laihuushäiriöksi?
Kuten aikaisemmin sanottiin moni anorektikko haluaa parantua, mutta se on hyvin hankalaa eikä siitä tavallaan pysty parantumaan koskaan kokonaan. Epätyypillisessä laihuushäiriö ei täytä selvästi minkään syömishäiriön kriteerejä.

-Milloin kuukautiset loppuvat anorektikoilla,onko joku tietty paino?(jos jollain kokemusta niin kuulisin häntä mieluusti)
Ystävälläni loppui bmi ollessa 17,2 mutta omalla kohallani loppui bmi:n ollessa 18. Se on hyvin yksilöllistä, mutta loppumisesta kannattaa huolestua.

-Voiko olla anoreksia vaikka kuukautiset olisivat tallella vai meneekö sekin epätyypillisen laihuushäiriön puolelle? Ihmiskeho on yksilöllinen, joillakin voi olla vakava anoreksia ja silti vaikttavat melko terveiltä kun taas toisilla -1kg voi tuoda jo paljon oireita.

-Jos BMI on esim.17 eikä halua lihoa laitetaanko silloin hoitoon ja millaiseen?
(kenelläkään minkäänlaisia kokemuksia,olisin hyvin kiitollinen jos ihmiset jaksaisivat kertoa omista kokemuksistaan). Ensin joutuu tarkkailuun ja jos paino vain laskee tai ei muutu joutuu klinikalle. Sinne et halua joutua, joillekkin se on pelastus kuten varmaan minullekkin oli, mutta muistot on sen verran helvetistä että apua..

-Miten kaloreita lasketaan erilaisista ruoka-annostuksista?Jos esim.100 grammassa on 236kcal ja syödyn "ruuan" paino on vain 35g niin paljonko kaloreita siinä 35g on?
Eipä sinun tarvitse niitä laskea. Se ei johda mihinkään hyvään.

-Saako kuka tahansa ostaa laksoja apteekista?onko sillä jokin ikä raja ja saako yleensäkään minkä ikäinen ostaa apteekista esim.särkylääkkeitä? Kyllä saa noin yleensä, mutta tiedoksi vain laksat eivät laihduta. Ne vain nopeuttavat ruuansulatusta, mutta lopulta ei keho pysty tekemään sitä itse ollenkaan ja kuten jo sanottiin väärinkäytöstä seuraukset voivat olla todella vakavia enkä pilaile.

-Voidaanko anoreksia todeta ilman mitään verikokeita yms.? Anoreksia muuttaa verikokeiden tuloksia mutta anoreksiaa ei todeta verikokeista vaan painosta ja psykologisista tekijöistä sekä muista oireista (hiuksien lähtö, kuiva iho etc)

Kiitos vastauksista :)

Tänään olen monesti ja pitkään harkinnut meneväni huomenna terkan juttusille ja kertoa haluavani jättää tämän sekoilun syömisen kanssa taakse ja siirtyä onnelliseen elämään.Aina,kun kuitenkin katson peiliin näen siellä ruman mursun,jolla painoa varmaan sellaiset 500 kiloa liikaa.En vain pysty syömään normaalisti.BMI 16.7,mutta sekin tuntuu olevan liikaa,kun peilikuvassa ei tapahdu minkäänlaista muutosta tai vain huonompaan suuntaan eli läskiä lisää.
Haluaisin puhua jollekulle,mutta se tuntuu siltä kuin epäonnistuisin kaikessa..taas.Välillä minusta tuntuu,että jos laihdutuksenni huomattaisiin niin varmaan minut vain lihotettaisiin entistä suurempaan kokoon ja sitten annettaisiin olla.Ahdistaa vain.En kuitenkaan ikinä pysty kuvittelemaan laittavani esim. voita leivänpäälle sillä en ole siihen viimeisen puolenvuoden aikana pystynyt ja tuskin pystyn vaikka "parantuisinkin".
Koulukin menee jo huonosti,kun koko ajan kaikki aika ja energia menee ruuan ja kalorien ajatteluun sekä pakonomaiseen ainaiseen kuluttamiseen.

Ehkä minä kuitenkin vain jatkan tätä ikuisuudelta tuntuvaa laihtumisprojektiani,joka ei koskaan lopu sillä tulen aina olemaan järkyttävä läski ;(

Kiitos,katsotaan nyt milloin saan kerättyä itseni ja raahauduttua jollekulle juttelemaan.Ehkä se tapahtuu huomenna ehkä ei koskaan.Teen kuitenkin parhaani.

Itel ollu kans ongelmia syömisen kaa. Syöminen ja painonnousu on peottavaa ja ahistavaa :/ syömättömyys tuntuu paremmalta vaihtoehdolta .. Kaverit yrittää auttaa ja muut läheiset ja se helpottaa :) mulla ei oo diagnisoiotu syömishäiriötä mutta käyn lääkäreis tän takii ja verikokeis .. Mun sijaisvanhemmat tarkkailee mun psainoo kerra viikos :/ ja se ei tunnu kivalt .. Mulle on sanottu et mul ois epätyypillinensyömishäiriö mut ite en haluu ee viel uskoo toho :/ mut haluun parantuu ja voida paremmin ja siks mun on pakko yrittää puhuu täst ammattilaisille :) en haluu enää elää tän kaa koska ei tällä saavuta mtn koska ei tää oo minkääa arvosta vaa tää huonontaa elämistä ja laihduttamisesta tulee helposti kierre ja sit on vaikee lopettaa ja siitä on loppujen lopuks tosi vaikee päästää irti .. Ja sen on vaa välittämistä et jos on siin tilantees et haluu vaa laihuttaa ja liikkuu pakonnomasesti et sitä painoo seurataa, otetaa verikokeit ja hiema puututaa siihe syömisee , koska/kun paino laskee liia alhaseks ni se on vaarallista ja siihe voi kuolla koskla aliravitsemus voi johtaa sydämmen pysähdyksee ja kuukautiskierto häiriintyy ja tulee kaikenlaisii puutostiloi :/ ja se ei sit oo kivaa :/ en voi sanoo et oisin parantunu koska en todellakaa oo enkä oo ees viel alottanu parantunu .. Mut sen verean kuitenki tajuun et en oo terve ja et on oikeesti tosi vaarallista leikkii laihdutttamisen kanssa :(

Mitä rankemmin/nopeemmin yritätte laihuttaa, niin sitä läskimmälle näytätte, sillä nopeassa laihtumisessa iho ja muut kudokset eivät pysy mukana, myös lihakset on se ensimmäinen mitä se kroppa polttaa kun pyritään saamaan paino nopeasti alas... Jos antaa edes yhden päivän mahdollisuuden itselle syödä siten ettei ahmi yli kulutuksen tai jättää vaikka vaan sen 100-200 kalorin vajeen, niin voin taata että protsku-rasva-safkalla näätte miten kiinteessä kunnossa keho on kun lihakset saa energiaa ja jättää ne sokeri-makeutusaineet-lisäaineet pois vaikka viikoksi niin kattoo peilistä ihminen, jossa rasvaprossa on älyttömän pieni, eikä iho roiku ja se masennuskin katoaa =) kuonat kun saa poies, niin hävii kaikki pahkurat yms. ajatusmaailmakin kirkastuu kun aivotkin saavat oikeanlaista energiaa! =)

Mun BMI oli puol vuotta sitten 16,4 ja painoa oli 37 kg pituutta 150 cm
Nykyään painan 42 kilia koska oon joutunu vanhempien silmätikuksi että syön :( olisin halunnut laihtua 35 kiloon ja siihen tähtään edelleen, pituus on edelleen sama