Saako itsensä kutsua kylään?

Voi toki, meillä ainaskin tehdään näin usein. Etukäteisilmoituksella sitten mielellään ... vaikka että oisin huomenna tulossa käymään, ootko kotona ? (tässä jää vastaanottajalle se hätävara ettei nyt ihan heti).

Yllätysvieraat on semmosia että en välttämättä "ole kotona".

Riippuu ihmisistä ja tavoista: itse tykkään niistäkin vieraista, jotka kutsuvat itsensä kylään, toki arvostan sitä ettei tulla vältämättä heti vaan esim. huomenna tai tulevan viikonloppuna mutta kaikkia vierailuja ei tarvitse suunnitella puolta vuotta etukäteen. Anoppini kutsui harvoin ketään kylään mutta oli tosi iloinen kaikista niistä vieraista jotka kävivät kylässä.

Itse olen vieraillut usein tätieni luona omasta aloitteestani, kun liikun autolla ja tiedän, että tykkäävät siitä että joku käy kylässä. Ovat huonoja kutsumaan ketään kylään.

Meillä tuota tehdään useinkin. Tosin saattaa olla eri asia, jos toisella on lapsia. Mut miulle kaveri joskus laittaa viestiä et oonko kotona ja voiko tulla käymään.. Aika harvoin ketään kutsumalla kutsun kotiini, niin miun mielestä tuo on ihan ok. Ja voihan sitä keksiä jotain muuta tekemistä yhessä jos ei haluu että toinen tulee käymään.

Meillä oli aikoinaan eräs tuttavapariskunta, joka kutsui itse itsensä aina kylään, useimmiten kyllä tulivat kutsumatta ja muutaman kerran mukana tuli rouvan siskokin perheineen tai sukulaislapsia lauma.

Ja koska olimme miehen kanssa vuorotöissä, meille ei aina sopinut tulla koska jompikumpi miestä saattoi nukkua yövuoron jälkeen. Tällöin tämä rouva tuumasi "Aijaa, no ei se meitä haittaa".

Rouva myös yrittä järjestää joukkoruokailua meille, ehdotti hyvänä ideana että "Hei, mehän voitas vaikka ens viikonloppuna pitää teillä täällä grillijuhlat kun teillä on tuo uusi grilli. Voitas kutsua mun sisko perheineen ja siskon miehen veli perheineen, joo, tulis kivaa. Te voisitte ostaa mm. vaikka lohta tai pihvejä ja jotain juotavia, viiniä ja olutta ja me voitais tuoda salaattitarvikkeet"

Ja kun rouva tulla tupsahti oman lapsilaumansa kanssa, hän saattoi pukata nämä ovelta sisään ja sanoa että "Katsotko näitä hetkn kun mun pitää vielä hakea tuosta keskustasta Neea ja Teea ja Piia ja Riia ja Kiia ja Miia, lupasin mun sikolle ja serkulle että olen niiden lasten vahtina tän päivän".

Ja erään kerran olimme miehen vanhempien luona pääsiäisaterialla. Tämä samainen ystäväpariskunta oli yrittänyt meille kylään ja todenneet että talo on tyhjillään. Tupsahtivat sitten anoppilaan "Moooii, me arvattiin että te ootte täällä kun ette olleet kotona".

Eivät muuten ole enää meidän ystäviä.

Kyllä saa.

saa, mutta kannattaa varautua siihen että ovea ei avata kun soitat ovikelloa...kjiäh kjäh kjäh......!! Tunnen just tämmösiä henkilöitä jotka aina tunkevat toisten kotiin ventovieraan miesystävänsä kanssa ja olettavat että se sopii muille. itte eivät ikinä kutsu omaan kotiinsa.

Eikös tuota asiaa voi kysyä asianomaisilta esim, että: " ois kiva käydä teillä joskus vai tykkäättekö huonoa, jos tälleen kysyn ". No eihän siihen kaikki viitsi suoraan sanoa, jos ei sovi. Mutta kun tarkkailee tilannetta ja vastausta ja miltä kaikki vaikuttaa, voi vetää johtopäätöksiä, kannattaako näille "tuppautua" uudestaan samalla tekniikalla. Esim jos kysyvät itseään vastavierailulle tai pyytävät pian tulemaan uudestaan, niin eikös se kerro että tykkäsivät. Tai jos on vaisu vastaanotto, niin käy sen kerran ja odottaa seuraavaa kutsua. Voi olla toiset ei vaan "älyä" kutsua kylään, mutta silti ei ole mitään sitä vastaan.

Nykyaikana on kohteliasta aina ilmoittaa tulostaa etukäteen! Pitää olla hyvin tuttu, että voi mennä ilmoittamatta kylään! Tuo olis parempi jokaisen uskoa vaikkei haluaisi! Ärsyttää sellaiset vieraat ( kännykät jokaisella taskussa!) jotka tulee yllättäen ja sitten sanovat, että ajattelin ettet ala mitään tarjoiluja hössöttämään tms. EPÄKOHTELIASTA! sanon minä.

Mielestani ei saa. Tietysti jos on suku kysymyksessa, niin on OK.
Vaan jos on joku tuttava, joka soittelee , etta taalla ma sateessa yksin seison, ei mihinkaan minne menna, ja sitten odottaa vastausta Etta tule meille.

Tai pyytaa itsensa illalliselle, en ole koskaan syonyt sita-ja-sita-ruokaa, olis kiva maistaa, mihin aikaan te syotte illlallisen - tama ei kay painsa, minusta se on jopa torkeaa itsensatunkemista toisen kotiin. Voihan pariskunnalla olla vahan aikaa vain viettaa yhteinen ilta, raskaan tyopaivan jalkeen, ja sitten sinne tuppaudutaan vaen vakisin. Se osoittaa jo huonoja tapoja.
Mielestani jos vieraan haluaa kotiinsa, niin silloin pyydetaan, eika vieras ruikuta.

Voiko mennä äitinsä luo kylään, vaikka hän ei edes pyydä koskaan?

Mä olen useinkin soitellut tutuille ja "tuputtanut itseäni tai perhettä kylään". Tosin muotoilen kysymyksen puhelimessa aina niin, että sopiva tekosyy on jo valmiiksi tarjolla, jos aikataulut tai yleiset fiilikset ei just nyt täsmää. Vaikka tyyliin

Me ollaan pesueen kanssa menossa porukoilla käymään aamupäivällä ja ajellaan siitä teidän ohi varmaan viiden aikoihin. Sopiiko tulla poikkeamaan, vai onko illaksi jo muutenkin riittävästi ohjelmaa?

Eli kerrotaan ketä olisi tulossa, annetaan aika koska olisi tulossa ja lopuksi helppo tapa kieltäytyä.

Mikä on oikea tapa mennä kylään? Siinäpä pulma.

Ihan vapaasti voi mennä, suoraan jääkaapille ja sänkyyn maate ja rahapussinkin tutkia ja heti ehdottaa ryhmäseksiä. Jumal.... jos joku tulee, ammun haulikolla.

Mihin aikaan on sopiva mennä kyläileen?

Oikeilla jäljillä olet tätä asiaa kysyessäsi.
Itse itsensä kutsumista kylään pidetään epäsopivana ja tahdittomana.

Minä en voi sietää yllätysvieraita, varsinkin arki-iltana, jos olet tullut töistä ja väsyttää ja kaikki kotihommat on tekemättä, eikä vättämättä ole mitään tarjottavaa, tai jos on jommallakummalla harrastuksiin meno tai lapsia täytyy viedä, ei siis missään tapauksessa vieraita. Kerran tuli tutut kylään pienessä jurrissa, ihan yllättäen ja toivat naapurinsa vielä mukanaan, joita ei oltu aiemmin nähty, oli kyllä viikonloppu, mutta silti suututti, kun ois ollu muuta ja ois haluttu olla omalla porukalla.

Saahan aina kysyä voiko tulla käymään, jos toinen ei vaikka ole huomannut, että viime tapaamisesta on kulunut jo aikaa. Kuuluu mielestäni normaaliin kaverisuhteeseen.

Mutta tietynlainen itsensä kutsuminen ärsyttää, esim. aikuinen kaverini kutsuu välillä itseään kylään mun appivanhemmille. :D Minusta on ok, jos tämä kaveri kysyy voiko tulla käymään MEILLÄ, mutta se on todella ahdistavaa ja outoa, kun hän kysyy voiko tulla käymään mun anoppilassa mun/meidän kanssa tai saattaa vain tokaista tyyliin "vietetään juhannus siellä". Ja myös silloin, kun mieheni ei ole edes paikalla vanhemmillaan, ei ole hänestä outoa hengailla kaverin appivanhemmilla... Eikä hän ymmärrä, jos sanon suoraan, ettei nyt kiinnosta mennä appivanhempien luo eikä varsinkaan jos mun mies ei ole paikalla. En tiedä minä lomapaikkana hän tätä anoppilaani pitää tai onko hänellä jonkilainen suhde mieheni vanhempiin, harvoin kun olen hänet kutsunut esim. juhannuksen viettoon, ei edes vietetä aikaa appivanhempien seurassa. Välillä tekis mieli sanoa että hommaa jo oma mies, jonka vanhempien luo voit muuttaa vaikka asumaan. :D Eli ihmiset älkää ainakaan kutsuko itse itseännä kaverin kautta jonkun toisen kotiin! Usein mietin välien katkaisemista, kaverin kanssa on mukava olla, mutta ahdistaa että hän ei ymmärrä tätä asiaa.

Ei saa soitella. Yllätys menee pilalle. Pitää mennä vaan soittamaan ovikelloa.

On hyvin töykeää mennä tuosta vain soittelemaan jonkun ovikelloa. Kyllä pitäisi varmistaa, sopiiko vierailu. Ehkä siinä tapauksessa, että sanoo vain nopeasti asiansa ja poistuu. On myös töykeää soitella ihmisille ja kysyä kuulumisia ja jaaritella asioitaan. Aika monella on nykyään sähköposti/facebook/whatsap tai joku muu, minkäkautta voi ottaa kontaktia.

Mä karkasin eilen kylään.

Olinko töykeä. Ei mitään sukua oleva, ilmeisesti ystävänäni itseään pitävä, on kunnioittanut minua useamman kerran vuodessa sekä kahvittelun merkeissä (mökillä) vierailuna että parin yön (PK-seudulla, mistä ulkomaanmatkat edullisempia kuin sisämaasta) korvauksettomassa täysihoidossa. Muutama viikko sitten hän soitti, kertoi kohteliaasti; ” tulisimme käymään teillä sunnuntaina (mökillä). Ajattelin, että kävisin ensin äitin luona ja sitten ex anopin luona mutta sitten me tarvittais ruokaa.” En kommentoinut mitään, vaihdoin puheenaihetta . Parin päivän sisällä puhelu ja keskustelu toistui. En edelläänkään ottanut mitään kantaa heidän ravinnon tarpeeseen. He eivät ole diabeetikkoja ja ovat varakkaita ostamaan itsekin ruokansa. Sitten tuli sunnuntaina taas puhelu, kertoi olevansa matkalla, ohittanut meidän majailupaikan. Ehkä minulla olisi vielä siinä vaiheessa ”mahdollisuus katua”. Toivotin vain hyvää matkaa.

Viime viikolla taas pommitti kylään kutsua mutta minulle tuli aina jokin keskeytys, toinen puhelu tms.
Suhteessani tähän pariskuntaan liittyy paljon muutakin negatiivista, juoruilua ja todennäköisesti perättömiä puheita. En keksi, kuka muu olisi valehdellut asioitani.