Lasten haukkuminen?

Mulla ihan sama tilanne, tosin äiti on se, joka enemmän minua haukkuu. Hän on haukkunut minua esim. paskapääksi, siaksi, paskiaiseksi, huoraksi (jos laitan ripsaria tai minulla on ihan normaali toppi päällä), idiootiksi, kusipääksi, lapamadoksi, vajaaälyiseksi... Ja kaikki tämä tosiaan vain pienten virheiden takia (esim. en muistanut tiskata omia astiota). Hiuksista vetäminen toiseen huoneeseen ja remmistä perseelle saaminen ovat myös tuttuja juttuja ja tämän puolen hoitaa isä.
Olen myös 15-vuotias tyttö. Tämä tuntuu pahalta, ja aina kun kysyn äidiltä, miksi hän tekee näin, hän kieltää kaiken tai sanoo että muuten en tule kestämään kovaa maailmaa. Saan lisäksi kuulla joka päivä tarinoita siitä, kuinka ennen oli paremmin ja minusta ei tule isona mitään. Eikä varmasti kohta tällä menolla tule. Tuntuu pahalta, kun samalla rakastaa, mutta samalla vihaa vanhempiaan. Tsemppiä sulle ja sun sisaruksille! Musta tää haukkuminen on väärin, se rikkoo lasten ja nuorten itsetuntoa ja aiheuttaa vain pahaa mieltä.. Ja onhan tutkittu, että kiusaaminen saattaa aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia. :(

Täällä sama ongelma:( Oon ite myös 15 mutta poika. Iskä haukkuu mua saatanan kusipääks, aivottomaks paskiaiseks runkkariks ja on niitä muitakin mut en ny jaksa luetella niitä kaikkia, koska niitä on tosi paljon;( Toki rakstan isääni ja kunnioitan häntä mutta joskus hän menee liian pitkälle. Haukkumanimet tulevat tosi pienistä asioista. Onneks äiti on rauhaa rakastava ihminen ja se puolustaa mua. Tsemppiä sinnekin päin. Koita jaksella:)

Niin ja oon samaa mieltä banaanikärpäsen kanssa siinä, että lapsia ei tulisi haukkua.

Eiks lasten kurittaminen oo laissa kiellettyy?Oon kuullu nii jostai.On iskä joskus tukistanu mua mut ei mitää pahempaa.

Onhan se kurittaminen kiellettyä.
Siitä on vaan vähän hankala rangaista, kun ei ole todisteita. Lisäksi ei lapset osaa hakea apua/uskalla, tai eivät edes tiedä, että muita lapsia ei oma äiti/isä hakkaa. Ainakin siis näin omalla kohdallani, ja luulen että myös muillakin. :( .
Itse en ainakaan siis ole koskaan kertonut meidän perheen asioista kellekään, eikä se varmasti hyödyttäisi mitään. Vanhempani vain vihaisivat minua elämänsä loppuun asti.
Ehkä sitten helpottaa, kun pääsen ehkä joskus muuttamaan omilleni.. Viimeksi eilen meinasi tulla remmistä, mutta pääsin karkuun. :>

Jaa ja tyypit näköjää istuu koneen ääres kuset housus oletteko tienneet sitä että voitte vaikka vittuilla takaisin, jos mulle vanhemmat vittuillee mä vittuilen kymmenen kertaa pahemmin et... -.- (nössöt) ja tätä stragediaa olen käyttänyt kauan...

Ei meillä ainakaan voi sanoa juuri mielipidettään saatika vittuilla takaisin, ellei halua saada turpiinsa..
ps. En istu kuset housuissa koneella.

No, lukekaa tämä niin tulee vanhemmilla kuset housuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10208244
Ja jos ei nin se on vanhempien vika kun eivät välitä "apaattisesta ja masentuneesta" lapsestaan >:(

mu faijja haukkuu mua lehmäks huoraks jne..

tost sais jo linnaa

Mulla sama ongelma. Oon 14-vuotias 9. luokkalainen tyttö. Mun vanhemmat sanoo aina, että 8 on tarpeeks hyvä kokeesta. Jos kuitenkin saan 8 alkaa hirveä huuto ja meteli. Sama myös jos teen jotain väärin tai unohdan, alkaa kauhea haukkuminen ja varmaan kuuluu 6. kerrokseen asti...
Aika usein isä on se joka on äänessä ja äiti kattoo vierestä ja joskus sekin alkaa huutamaan. En nyt muista kaikkea mitä mun vanhemmat on mulle sanonut, mutta usein valittavat kuinka saamaton ja laiska paska yms. oon, ja että mun on turha haaveilla mistään lukioon menemisestä puhumattakaan ammatista. On muutakin mut en nyt jaksa luetella.
En vois kuvitellakaan, että menisin sanomaan vastaan mun vanhemmille. Ei ne ikinä kuuntele puhumattakaan että uskoisivat mitään mitä sanon. Ne luulee aina olevansa oikeassa vaikkeivät tietäis edes puoliakaan totuudesta. Faijakin aina valittaa, että jos se olis sen isä se antais remmillä selkään. Joka kerta, kun tulee joku riita. Aina sama lause. Tekis mieli kohta sanoa päin naamaa, että jos niin paljon haluttaa nii löis sitten. Mut varmaan lähettäisivät lastenkotiin "kiittämättömyydestä", pari kertaa jo ollut lähellä...

Kuulostaa tutulta. Minäkin saan kuulla niin usein että ei minusta mitään koskaan tule. Ja kuinka kiittämätön heistä olen. Tämän lisäksi vanhempani kuvittelevat aina olevansa oikeassa. Ärsyttävää. Tsemppiä sulle ja yritä jaksaa! Minulla siis aikalailla samantyyppinen tilanne.

Vitsi, ku jatkuvasti haukutaa huoraks vaik mul ei oo koulus kaa paljo kavereita ku äiti pakottaa mut jossai ponihousuis kouluu..
Sit oon salaa faces jne nii sit isoveli uhkaa kertoo äitille joka sitte hermostuu mulle ja sylkee mun päälle ymss.. :((

Minäkin jouduin kulkemaan melkein koko ikäni ponihousuissa ja kukkapaidoissa. Että hävetti/ahdisti koulussa. Nyt tilanne kuitenkin on parempaan päin, kun olen itse ostanut joitakin vaatteita.. Silti vaatekaappini on vielä täynnä näitä kukka/ponivaatteita, joten kuljen yleensä koulussa aina samoissa vaatteissa. Pahinta ehkä äidissä oli se, kun hän vielä pari vuotta sitten teki minulle joka aamu erittäin ruman ja kireän letin, ja sillä oli pakko mennä kouluun ja sitä ei saanut ottaa pois tai näytin kuulemman "huoralta". Meikkaamisesta sitten puhumattakaan... Ikää nyt 16.

Mä oon äidin mukaan sisarusteni kanssa KIEROON KASVANUT PASKA

hei 96-tyttö. Kuulostaa ikävältä. Isälle kannattaa sanoa suoraan, että toi mitä se tekee loukkaa sinua todella ja haluat sen loppuvan. Se vaatii valtavasti sinulta rohkeuta, mutta aikuisillekin voi sanoa asiat suoraan. Toi tukistelu ja sormille lyönti yms. tulkitaan nykyisin lieväksi pahoinpitelyksi. vanhemmat eivät saa tehdä tuollaista edes ns. kasvatuksellisessa mielessä. lapsen ja nuoren ruumiillinen kurittaminen on lailla kielletty. Tuollaista ei tarvitse kenenkän sietää. Ota asia puheeksi jonkun aikuisen kanssa johon luotat.Esim. Äiti, opettaja, kuraattori, terkkari, nuorisotyönohjaaja.

Sami Hiltunen
Espoonlahden srk / erityisnuorisotyö

Mun vanhemmat on melkeen joka päivä kännissä, viikonloppusin ihan överikännissä ja sillon ne vasta haukkuu ja riehuu yms. Äiti on haukkunut minut huoraksi, lehmäksi, lihavaksi siaksi yms. monia monia kertoja ja veljeltä hän ottaa aina kaiken pois, myös sängystä patjan ja tyynyn ja peiton ettei voi nukkua. Isä haukkuu mua aina kännissä lesboksi ja ämmäksi ja haukkuu myös äitiä, yleensä pelkästään talon naisia. Sitten ne aamulla onkin taas yhtäkkiä ihan sovussa ja olettaa tietysti ettei minua ja sisaruksiani haittaa ollenkaan mitä on edellisenä päivänä tapahtunut. Nämä riidat toistuvat aina kun vanhempani juovat. Joskus heistä tulee myös väkivaltaisia, jolloin he lyövät/tönivät toisiaan ja hajottavat paikkoja. Vanhempani ovat minusta todella itsekkäitä ja he ovat molemmat narsistisia, isä on todella paha narsisti ja ajatteleekin yleensä vain itseään. Joskus mietin, että kiinnostaako niitä ollenkaan miltä meistä tuntuu ja miten nää asiat vaikuttaa meihin ja ylipäätänsä mun nuorempiin sisaruksiin, jotka on molemmat vielä ala-asteella. Ootan vaan et pääsisin jo muuttaa pois..

Hei sinä kyllästynyt97!Minulla oli aivan samanlainen tilanne vielä kun asuin kotona, mutta äitini myös löi ja kuristi minua.Lisäksi hän sanoi aina että kumpa en olisi koskaan syntynytkään ja että pilasin hänen elämänsä...Loppujenlopuksi kyllästyin ja muutin pois kun olin 17(nyt 18v).Nykyään välit ihan hyvät,mitä nyt en voi siellä yötä olla koska muuten tulee riitaa..Minullakin on 2pikkusiskoa ja olen huolissani heistä mutta onneksi voivat olla usein minun luonani.OIen heille kuin äiti ja itse olen nykyään masentunut, joten suosittelisin sinua kertomaan asiastasi vaikka koulun terkkarille,jotta sinua voidaan auttaaa ajoissa.Itse lähdin liian myöhään,masennuin pahasti ja yritin tappaa itseni.Teet itsellesi ja sisaruksillesi palveluksen kun menet puhumaan.Kerrothan minulle miten voit ja oletko puhunut jollekin,jos haluat niin voidaan myös jutella sähköpostilla jos haluat jutella ihmisen kanssa joka on kokenut saman..

Nojoo vanhemmat on about aina paskoi ku ne haukkuu jne..
Mun isä on alkoholisti ja se on lyöny monesti mutsii ja mutsi repii mua hiuksista ja mummo juo ja haukkuu... ja isänikin takia on pari poliisii käyny ovella " :) "
Sit ite käyn jossai soskunpaskassa kun olen liikaa koneella ,,, en halua kertoa tästä soskulle ku ne sit vaa mut jonnekki orpokotii (se olis iha hyvä paril kohal, mutku en haluu jättää mut paria kaveria..) :/

itse olen 14 vuotias tyttö,isäni huutaa ja kiroaa minulle melkein joka päivä,hän haukkuu minua paskaksi,rumaksi,huoraksi jne...... kerran hän potkaisi minua selkään.Äitini ei auta minua paljoakaan,mutta en uskalla puhua tästä kavereilleni silä he eivät koskaan enää uskaltaisi tulla meille...

Kamalaa luettavaa :( Olen parikymppinen ja ihan mielenkiinnosta eksyin tänne. En osaa sanoa ratkaisua, mutta en usko että vastaan laittaminen ainakaan edistää tilannettasi.... Tämä perustuu nyt ihan mun omiin kokemuksiin. Nuorempana kun laitoin vastaan niin selkääni vaan sain. Toki jos teitä kohdellaan väkivaltaisesti niin kertokaa siitä aikuiselle. Väkivalta ei ole KOSKAAN oikein. Jaksamisia teille kaikille, lupaan että kaikki muuttuu paremmaksi.

Teille on käynyt huono säkä, kun isänne on vammainen eli juuri tuollainen itsekäs paska, idiootti ja tyhmä, joiksi teitä sanoo.

ISääsi on kanssa lapsena haukutttu omassa lapsuuden kodissa ja siitä oppinut kasvatusmallin eikä osaa ei halua muuttaa kasvatusmalliaan ja se siiä. Sanoppa joskus isällesi että onko hänta kohdeltu kaltoin lapsena ja se siitä. LAstahan pitäis kannustaa eikä haukkua jos jotian virheitä tekee.

Mä oon 14 v mun iskä tukistaa mua ja on lyöny kasvoihi just karkasin kotoonta ja mietin meenkö sossuille

Ei ole oikein.. vanhemmilla yleinen logiikka on ettei lapsi saa haukkua heitä ikinä mutta itse haukkuvat erittäin loukkaavasti lasta.. eihän tuossa ole mitään järkeä tai logiikkaa..

Itselle on kehittynyt erittäin huono itsetunto lapsuudesta ja tämä vaikuttaa minuun vielä aikuisenakin.
Erityisesti äitini haukkui minua läskikisi usein ja kävi oikein läpi ääneen kroppani eri ruumiinosia missä oli vikaa.. tästä seurasi syömishäiriötä ja masennusta. Kun päätin tsempata ja juoksin 10 km putkeen 13-14 vuotiaan ikäisenä, mikä oli itselleni suuri saavutus. Äitini sanoi että ei sillä mitään merkitystä ole kun juoksee kerran 10 km. Myöhemmin aloin laihduttaa mistä tuli suorastaan pakkomielle. syömishäiriö meni siihen pisteeseen ettei kroppa toiminut enää normaalisti. Tulee siitä syömishäiriö väkisin kun aletaan ahdistelemaan murrosikäistä siitä että syö omenan iltapalaksi. Selitti siitä kuinka siinäkin oli niin paljon kaloreita että kaikki pakkautuu kroppaan yöllä..
usein minulle sanottiin että olen tyhmä, minusta ei koskaan tule mitään, en osaa mitään, olen paska tytär, on minun vikani että vanhempani riitelevät jatkuvasti ja heidän ongelmat ovat minun syyni, oli myös syyni että vanhempani erosivat, olen perheen murhekryyni. Minua vertailtiin kaikilla eri tavoilla muihin minun ikäisiini ystäviin. Minua arvosteltiin jos en viettänyt mukamas tarpeeksi aikaa ystävieni kanssa koska tykkäsin olla rauhassa kotona koulupäivän päätteeksi. Ala-asteikäisenä minua haukuttiin sanoilla saatanan tyhmä kakara kun en ymmärtänyt kaikkea mitä oppikirjassa luki vaikka yritin oppia. Kaiken päätteeksi minua lyötiin tukistettiin ja läpsittiin vaikka en ollut mitään pahaa tehnyt.. kun yritin opiskella että saisin hyviä numeroita jotta kelpaisin äidilleni
hän tuli huutamaan ja haukkumaan minua millä tavalla ikinä keksi.
Nykyään minua vaivaa masennus, mikä on todella rankkaa.. koen itseni niin paskaksi olennoksi maan päällä etten ansaitse elää onnellista elämää. Koen ettei minulla ole mitään arvoa enkä ole arvokas. Varmaan tämä tunne johtuu siitä että minua on aina kohdeltu kuin minulla ei olisi mitään arvoa. Itsetuhoiset ajatukset ovat olleet mielessä pitkään, välillä haluaisi vain luovuttaa. Minulla on myös todella huono itsetunto ja tämä vaikuttaa parisuhteeseeni. Minun on vaikea luottaa miesystävääni vaikka hän ei anna siihen mitään syytä. Olen nähnyt painajaisia että hän pettää minua. Olen kertonut hänelle tunteistani ja peloistani mutta tuntuu ettei olooni auta mikään.

No ainakin tiedän mitä en halua tehdä kun olen joskus itse äiti. Älkää te vanhemmat haukkuko lapsianne jos ette halua heille huonoa itsetuntoa tai masennusta. Kritiikkiä kuuluu antaa kun tekee virheitä mutta ilkeä haukkuminen ja mollaaminen on eri asia. Ette voi vaatia lapselta hyvää käytöstä jos ette itse toimi niin. Kannustakaa ja kehukaa onnistumisissa.

Apua, miten eksyinkään tälle palstalle. Tämä on jotain ihan hirveää miten teidän itsetunto on tuhottu. Hyi.

Lapsille tulee antaa aina rehellistä palautetta. Jos pimu on tyhmä, on se kerrottava. Muuten se kuvittelee, että on älykäskin.

Löikö mörkö sisään

Miksi ihmeessä sun äiti niin tekee? Ei omaa lastaan kuulu huoraksi haukkua!

Mun vanhemmat lyö ja haukkuu mua ne nauraa mulle ja muutkin mun veljista ajattelee ettei musta oo ikinä hyötyänolen ajatellut itswmurhan tekemistä kun ei ole ketään kuka minua tarvisisi pääsen kohta ylä asteelta pois ja muut mun veljet on jossain kauppa korkeassa laki koulussa itse ajattelin tulla eläin lääkäriksi mutta en jaksa joskus nousta sängystä ja jään vain makaamaan mitään tekemättä sitten mun äiti tulee kotiin ja lyö haukkuu ja isä myös en tiedä kuinka kauan jaksan tätä mutta onneksi tämän voi päättää

Mulla on vähä sama tilanne... mun isä huutaa mulle ja haukkuu mua tyhmäks idiootiksi. Saman se on tehny mun äidille ja alan sit siinä puolustamaan äitiä ja sit se purkaa sen kaiken muhun, välillä se tilanne muuttuu väkivaltaiseksi ja siinä vaiheessa sitten tajuan että nyt menee yli. Sitten marssin ylös ja yritän välttää tilannetta, mut yleensä se tulee mun huoneeseen riehuu ja haluu haastaa riitaa. Mulla on pikkusisko ja rakastan sitä valtavasti, mutta välillä se esittää kovin isoa ja sitä et se tietäis kaikesta paremmin kun mä. Ja mun isä ei ikinä näe siinä mitään pahaa. Toki mulla on nyt murrosikä ja mun isä on Turkkilainen eli todella tiukka. Oon kerran karannu kotoa ja välillä jos äiti ei oo paikalla joudun ulos -20asteeseen noin 30min ja mun isä ei tajua että se on väärin. Oon harkinnut monta kertaa kertovan jollekki, esim mummille tai tädille. Mutta oon niin ujo niin en uskalla. Ja äiti aina sanoo että tää ei oo mitään niin vakavaa. Ei vakavaa?! Oon päätyny viiltelemään ja yrittämään karata lopullisesti koska en vaan enään jaksa. Mun isä ei ees tiiä missä koulussa mä oon eikä oo ikinä ollu kunnolla mun elämässä. Välillä toivon että mun porukat erois ja mun ei tarttis enää nähä mun isää. Toki meillä on hyviäkin päiviä mutta ne on todella harvassa. Mun isä ei myöskään hyväksy sitä faktaa että oon jo siinä iässä että se ei voi enään vahtia kaikkea mitä teen. Aina jos meille tulee joku niin mun isä kysyy ”onko se tyttö vai poika?” En siis saa tuoda poikia meille. Ja mullahan ei saa olla kavereita jotka on poikia. (Olen siis tyttö) En myöskään ikinä saa puhua pojista. En saa missään tapauksessa tykätä tytöistä. En missään tapuksessa kiroilla tai huutaa vastaan. Mitä mun pitäis tehä?

T: 14v tyttö

Minullakin äiti ja isä olivat minua kohtaan hyvin halventavasti haukkuvia ja nimitteleviä tuossa esim yläaateikäisenäni ja jo aikaisemminkin.Kyllä se vaan itse tuntoon minulla ikävästi vaikutti vaikka aikoinaan sain aika hyvän opiskelupaikan yliopistolla ja sen opuskelin läpi valmiiksi.Muut asiat sitten vaikuttivat että sen jälkeen ei sen oman perheen perustaminen ollutkaan niin helppoa kuin muilla oli monesti esim parempi itsetunto ja saivat enemmän tukea omilta vanhemmiltaan esim vaikeissa paikoissa.Mutta kuitenkin vaikken ole heiltä niin tukea saanutkaan henkisesti niin jotain omaakin voimaa heikosta itsetunnosta huolimatta on itsestä kuiteniin löytynyt.Että se pärjäämisen tunne voi teillä kuitenkin olla ihan hyvä siellä pohjalla huolimatta vanhempien väärästä ja vääristyneitä tavoista teitä kohtaan..Ei heidän väärin toimiminen teitä kohtaan kuitenkaan välttämättä muuta tulevaisuuden maailmaanne juurikaan kun itse jaksaa vaan painaa eteenpäin. Jossain asioissa testå voi tulla maailmaa tarkemmin ja osaavammin katsova kuin sellainen joka on saanut täyden henkisen tuen ja täyden kehumisen vanhemmiltaan kun sekin tuki voi olla jotenkin lopuksi vääristävää ja tuleekin,syntyykin sitten liian egoistinen ihminen ja pelkkään itsekehuun nojaava ihminen joka ei sekään kyllä ole ihan hyvä ja kantava juttu. ETTÄ ehkä jotakin hyvääkin siinä heidän omituisessa mollaamisessa kun vaan tiedät ja tunnet sen asian ettei se toki ihan pidä ne alaspainamisensa paikkaansa..Että pää vaan pystyssä vaikka henkistä skeidaa tulisikin omilta vanhemmilta niskaan kyllä se tulevaisuus on kuitenkin teidän ja heistä tulee vaan tulevaisuudessa heikkoja ikäihmisiä jotka eivät pysty oikeasti enää silloin ikäihmisinä teitä häiritsemään vaikka se paha leukaisuus ja paha henki voi heissä olla vielä vanhanakin toki..mihinkäs se nyt yleensä sitten haihtuisi vaikeista ja ilkeistä ihmisistä..eipä mihinkään..

Olen 12-vuotias tyttö ja vanhemmat haukkuu. Kusipääksi, laiskaksi,paskapääksi ja käskee painua vittuun.

Joo sama mulla, oon 17 vuotias tyttö ja äiti haukkunu koko murrosiän ajan. Vaatteita,meikkejä,napakorua,hiuksia kaikkea mahdollista. Ei minkäänlaista itsevarmuutta enää, kun joka asia josta itse tykkää tuntuu väärältä. Oon myös vähän ujo koulussa ja muitten ihmisten kanssa jatkuvan kommentoinnin takia. Raivoamista tulee myös ihan pienistä asiasta. Myös välillä yhtäkkistä päälle käymistä esim hakkaamista, tukistelua, tönimistä, ahdistelua, että ei saa olla rauhassa omassa huoneessa jos on huono olla ja vaikka mitä jostain ihan pienestä asiasta vaikka oisi unohtanut tyhjentää koneen.

Itse sain koivuvitsalla selkään kun olin kasvatuslaitoksessa 60 luvulla. jouduin sinne siksi kun tuli pinnattua koulusta. Kyllä se keljutti kun peppu oli hellä niin että eipä juuri huvittanu istua turhan takia

Mun äiti ei satuta mua eikä hauku mutta se huutaa mulle😭

Mä oon 16-vuotias tyttö.

Haluun tietää että mitä teen?

Jos oon tehny jotain väärin (ps. hyvin harvoin teen mitään väärin), mutta kuitenkin isäpuoli haukkuu ämmäksi, paskiaiseksi, vajakiksi, idiootiksi, tyhmäksi ja huutaa ihan täysillä naaman edessä. Plus se on kaatanut sipsit meikän päälle, heivannut mun tavarat pöydältä lattialle ja käskeny siivoamaan ne ja joskus tukistanu mua. Äiti taas välillä sanoo mulle että "olen hyvin pettynyt sinuun" jos oon saanu vaikka huonon numeron kokeesta. Ja tätä on tapahtunut siitä asti kun vaan muistan. Välillä mun isäpuoli purkaa muhun sen vittuuntumista jos mun äidillä ja isäpuolella on ollut jonkin näköstä sana harkkaa esim. tekemällä jostakin pienestä asiasta ison numeron esim. roskien viemisestä. Mua vi*uttaa kun en pysty puolustautumaan, koska sitten meikälle suututaan vielä enemmän ja siinä vaiheessa mulla iskee ahdistus ja jonkin näkönen paniikki. Äiti ei välillä edes puutu asiaan ku isäpuoli sanoo mulle jotakin paskaa. Onneks iskän luona voin olla positiivinen ja mulla on siellä hyvä olla.

Olkoon virhe iso tai pieni, niin maltilla se tulisi selvittää.

Mun isä aina haukkuu mua ja vertailee mua mun äitiin. Jos sanon että on paha olla tai yritän muuten vaan jotain keskustella niin heti käskee lopettaa valittamasta ja sanoo että en pysty muuhun kun valittamiseen. Kun yritin hakea apua mielenterveysongelmiin niin sano ettei mun kannata sinne mennä ja että sinne et ainakaan mee minua haukkumaan. Nyt kun oon puhunut itsemurhasta niin se on sanonut että nyt pitää hakea apua, vaikka on aiemmin suhtaunut aivan eri tavalla. Kun kerron mun itsemurha ajatuksista se haukkuu mua ääliöks ja sanoo että jos normaali elämä ei kelpaa niin sitten sitä ja tätä. Ja kun oon sanonu sille siitä että haukkuu niin sit heti valehtelee ettei oo mitään sanonu. Se aina sanoo että oon samanlainen kun mun äiti ja että ei osata muutakun valittaa. Mun veljille ei oo koskaan sanonut mitään tommosta ja väittää että kaikki johtuu siitä että oon tyttö. Se sanoo aina että tyttöjen kanssa eläminen on niin vaikeaa jne. Kun oon kertonut että mulla on huonoja ja traumaattisia muistoja menneisyydestä niin niitäkin on vaan vähätellyt ja käskenyt unohtaa kaiken. Aina kun koitan kertoo jotain asiaa niin heti alkaa haukkumaan tyhmäksi ja laiskaksi. Kerran kun epäilin sukupuolitautia ja isä sai sit tietää et oon tehny sitä niin heti sano et oot samanlainen kun äitis ja että saat mennä äitis luo. Ja pahin huoli oli tietysti se että oonko raskaana ja en ollut. Ja kun oon tästäkin koittanut puhuu jälkikäteen niin koittaa vaan vältellä puhumasta ja kiistää kaiken. Joo on ehkä kerran sanonut että sukupuolitauteja ei saa jättää hoitamatta ja sitten että harrastat seksiä luotettavan ihmisen kaa. Muuten on koko aihetta vältellyt. Tuntuu että kun iskä on nyt huonossa terveyden tilassa niin ei enää välitä mistään ja siks on käskenyt hakea apua. Mutta en uskalla hakea apua, koska puhuminen on mulle tosi vaikeeta ja tiiän että terveydenhuollossa se suhtautuminen on tosi huonoa.

Ja ennen noita psykologi käyntejä on sanonu että mä oon keksiny kaiken ja että on mullakin halut kun haluun suljetulle. Mut nyt on sanonu että mun pitää hakea apua ja todennut että ei kukaan usko kun aina vaan sanot että sulla on kaikki ihan hyvin.

Minä kun olin lapsi 1960 luvulla sain välillä ruoskalla selkään. Kuri oli kotona kova. Vanhemmat sanovat että piiskaamalla saadaan järkiä päähän.

Mulla ei ole onneksi niin paha tilanne kun monella täällä mitä nyt täällä lueskelin tai ei melkeen yhtään mitään noihin verrattuna mut pienenä mulle annettiin luunappeja ja sitten mun vanhemmat erosi ja muutettiin hieman useammin ja sitten mulle valitetaan siitä että mulla on kuulemma paljon tavaraa ja se ei oo totta siis ei todellakaan saisi nähdä mun kaverien tavaran määrän toki mulla on tosi iso huone mut siellä kaikuu vähän niin siinä se näyttää enemmältä mitä se on jos ottaa kaiken pois johonkin pikkuhuoneeseen ja just pyysin yhtä pikku juttua joka ei oo ees kallis niin ne sanoo vaan et katotaan kun sun pitäisi kaikki saada heti ja mä en ees muista millon oon viimeksi saanut jotai ja tiiän ei ees kuulosta pahalta enkä ees kirjoittanut tähän kaikkea mut yleensä ne huutaa ihan sama mitä sanon mut ihan kaikesta.