Mikä on paras lukemasi kirja ja miksi? Itse sain vuosikymmeniä sitten isältäni lahjaksi ”Kuin surmaisi satakielen”, myöhemmin näin elokuvan. Hienoja molemmat mutta liian alleviivaavia makuuni, mutta jokin niissä kiehtoo koska olen lukenut kirjan ja katsonut leffan moneen kertaan uudelleen.
Yhtä lailla olen lukenut ns.roskaromaaneja, muistan kuinka eräs nainen sanoi että niissäkin voi olla sinua koskettava ajatus, ja se riittää. – Hemingwayn nobelromaanit paloivat hienosti viime juhannuskokossa. Luulen että harvat tavalliset ihmiset arvostaisivat nobelisteja, ellei heidän ”hienouksiaan” tuotaisi julki. Millainen kirja herättää sinussa ajatuksia?
Mitä luet?
lukutoukka
86
872
Vastaukset
Poltat kirjoja juhannuskokossa?
Ajatuksenakin vieras. En luultavasti pystyisi noin ronskiin tekoon koskaan.- lukutoukka
Niin minäkin luulin, mutta muutossa "perkasin" kirjahyllyäni. Mitä mieltä on säilyttää kirjoja joista ei pidä? Omistin yli tuhat kirjaa ja heitin niistä osan roviolle.
lukutoukka kirjoitti:
Niin minäkin luulin, mutta muutossa "perkasin" kirjahyllyäni. Mitä mieltä on säilyttää kirjoja joista ei pidä? Omistin yli tuhat kirjaa ja heitin niistä osan roviolle.
Antaa ne jollekin joka pitää niistä? Viedä ne jonnekin...kouluun, keräykseen, kierrätykseen? Tai vain pakata ne pahvilaatikkoon ja panna jonnekin vintille tai muuhun kuivaanpaikkaan säilytykseen? Kuka tietää miten suuressa arvossa oikeat paperikirjat tulevat vielä olemaan kahdensadan vuoden päästä kun lapset käyvät nettikoulua ja eivät ole koskaan edes nähneet kirjaa?
- lukutoukka
Paloma.se.co kirjoitti:
Antaa ne jollekin joka pitää niistä? Viedä ne jonnekin...kouluun, keräykseen, kierrätykseen? Tai vain pakata ne pahvilaatikkoon ja panna jonnekin vintille tai muuhun kuivaanpaikkaan säilytykseen? Kuka tietää miten suuressa arvossa oikeat paperikirjat tulevat vielä olemaan kahdensadan vuoden päästä kun lapset käyvät nettikoulua ja eivät ole koskaan edes nähneet kirjaa?
No nämä kirjat olivat sellaisia joita oli muutenkin saatavilla, Hemingwayta sun muuta. Etköhän hieman liioittele nyt, puhut kuin olisin joku sarjamurhaaja. En viitsinyt laittaa kirjoja vintille koska otin ne just sieltä.
- ?
lukutoukka kirjoitti:
No nämä kirjat olivat sellaisia joita oli muutenkin saatavilla, Hemingwayta sun muuta. Etköhän hieman liioittele nyt, puhut kuin olisin joku sarjamurhaaja. En viitsinyt laittaa kirjoja vintille koska otin ne just sieltä.
@lukutoukka
Olisit vienyt, jos olisit voinut, ne vaikkapa paikkakuntasi työttömien kokoontumispaikkaan.
Toki se olisi vaatinut viitsimistä, mutta lopputulos olisi voinut olla siunauksellinen.
Kirjojen polttamisesta tulee pakollakin Aatu mieleen, en sinua suinkaan säti.
Kirjailija on kirjat pakertanut sydänverestään. - ...
lukutoukka kirjoitti:
Niin minäkin luulin, mutta muutossa "perkasin" kirjahyllyäni. Mitä mieltä on säilyttää kirjoja joista ei pidä? Omistin yli tuhat kirjaa ja heitin niistä osan roviolle.
Muutto, jeejee
Mä olen muuttanut lukuisiakin kertoja. Kirjat aina mukana, en raski luopua niistä. Joskus muutamia kymmeniä vuosia sitten sattui se klassillinen tapaus. Oli muutto edessä ja siinä tietenkin kauhea härdelli kaikkinensa. Juu, rakas vaimoni hoiteli pakkaushommia kun mä jouduin olemaan duunissa.
heheh. Joo sitä kun pakkauslaatikoita ei ollut saatavilla, käytettiin nyt niitä laatikoita, joita jostain sattui saamaan. Kukaan ikinä yrittänyt kantaa telkkarin pakkauslaatikkoon pakattua kirja läjää?
No se nyt hajoaa ihan varmasti, ja kun niitä laatikoita oli jo silloin melkoisen paljon :D
Mulla ei ole hajuakaan kirjastoni nimikemääristä, kirjoja on niin paljon. Sen olen joskus laskenut, pelkästään scifiä on yli kuusisataa nimikettä, eikä se ol kuin yksi hyllystö muidn joukossa. Mulla hankala tapa, että kiinnostun jostakin ja sitten ostelen aihetta käsittelevät kirjat, mitkä tulee vastaan tai keksin jonkun kirjailijan, jonka koko tuotannon koitan hommata.
Asian tekee entistä hankalammaksi, että on naimisissa, ja vaimo tietenkin lukee paljon ja ostaa kirjoja paljon. Siis mä en tajua, miten sen kirjaston kanssa mahtuu asumaan, kahden ihmisen kirjakokoelmat. Meillä tosiaan on yksi huone ihan kirjastona. Mutta vaikka on syvät lundiat pitkin seiniä, että kirjat mahtuu kahteen riviin, niitä on nyt sitten iloisesti kasoissa lattialla ja ihan kaikkialla.
Mä muistan hyvin, yks kaveri jäi leskeksi aikanaan ja joutui muttamaan pienenpään asuntoon. Sillä oli kova perkkaaminen, kun joutui hävittämään kirjastonsa. Se on bibliofiilille kova paikka tunkea kirjoja myytäväksi, mistään kun ei tahtois luopua. Se nyt sai perkatuksi silleen, että vain yksi seinä olkkarista on kirjahyllyä. Mutta meni siinä paljon kijaa myyntiin, oikein sääliksi kävi.
Se on kirjan omistaminen mulle ja monelle muulle jotenkin tärkeä asia. Vaikka tässä ollaan siirtymässä IPadeihin ja sähköisesti ladattaviin kirjoihin, mä haluan tuntea kirjan kädessäni, hypistellä sitä ja salaa taittaa kirjansivun kulman lukumerkiksi:D
Mä kyllä muuten olen tietotekniikan eturivissä ja diggaan kaikkea uutta. Mutta kirja mulla pitää olla kädessä.
Kirjoja ei kyllä missään nimessä saisi polttaa. Yleensä osan saa myytyä, jos nyt ei antikvariaatteihin niin kirppareilla. Ja aina voi lahjoittaa niitä jonnekin, vaikka nyt vanhustentaloihin tai sairaaloihin tai jonnekin. Kirjan polttaminen on sen verran Orwelilaista hommaa, että mulla ainakin nousee kaikki karvat pystyyn ajatuksesta.
Niin sivumennen mainittuna, olen ollut mm. kirjapainossa duunissa, että siitäkin syystä arvostan kirjoja hyvin paljon.
=DW= - jocus*
Tuli mieleen lause: "Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan kohta ihmisiä." Lukutoukka ei varmaankaan tarkoittanut tekoaan poliittiseksi, mutta pyhäinhäväistykseltä se silti melkein tuntuu. En minäkään kaikista maailmankirjallisuuden helmistä pidä, mutta luulen, että vika on lukijassa eikä kirjoissa. Sata kirjaani voisin koska tahansa luovuttaa hyväntekeväisyyteen, jos keksisin, mihin.
- bessie*
? kirjoitti:
@lukutoukka
Olisit vienyt, jos olisit voinut, ne vaikkapa paikkakuntasi työttömien kokoontumispaikkaan.
Toki se olisi vaatinut viitsimistä, mutta lopputulos olisi voinut olla siunauksellinen.
Kirjojen polttamisesta tulee pakollakin Aatu mieleen, en sinua suinkaan säti.
Kirjailija on kirjat pakertanut sydänverestään.@lukutoukka
Olen joutunut hävittämään kirjoja ensimmäisen kerran joskus 80-luvun alussa, kun autoin äitiäni lapsuudenkodin tyhjentämisessä. Ei ollut aivan helppoa löytää niille paikkaa silloinkaan.
Tänä päivänä on melkein toivotonta saada lahjoitettua kirjoja mihinkään, myynnistä nyt puhumattakaan.
Jos pystyisin riittävän puhtaasti polttamaan, niin ilman muuta niin tekisin, se olisi minulle vain yksi tapa hävittää tarpeeton tavara, ei sen kummempaa. Muut tavat on tietenkin siinä vaiheessa käytetty, tyrkytetty kirjoja sinne ja tänne.
Roskavarastoon jättämästäni siististä pahvilaatikosta, jossa siistit kirjat olivat nätisti selkä ylöspäin, ei kukaan ollut ottanut muutamaan päivään yhtään kirjaa. Sitten lähdin pikku reissulle, ja palattuani olikin jo talon ilmoitustaululla jäteasioita koskeva muistutus ja ohjeistus. Hain ihan vähän vajenneen laatikon autoni peräkonttiin ja hävittelin kirjoja pikkuhiljaa roskiin, sekajätteeseen tai viitsimisen mukaan keräyspaperiin.
Kirjailija on VOINUT "pakertaa kirjan sydänverestään", mutta kai niitä puhtaasti ansaitsemismielessäkin kirjoitetaan. Eikähän noita nyt ihan käsin kirjoiteta. Joka tapauksessa, uusia kirjailijoita ja kirjoja tulee, jostain vain on joskus luovuttava. Ainakaan minulla ei ole varaa, eikä haluakaan hankkia lisäneliöitä tavaroita varten.
- ...
Jesh, asiallista aloitusta, vaihteeksi.
Mä enj suoraan osaa sanoa mitään yhtä kirjaa, joka ois "paras", monia, monia, moni kirjoja on, jotka on mulle tärkeitä. Ei ehkä muille, mulle vaikuttaneet ajatusmaailmaan paljon. Teen nopeesti listan joistain kirjoista, jotka tulee just nyt mieleen, jokaisella omanlaisensa listansa ja hetkestä johtuvat.
Juhani Aho: Lohilastuja ja kalakaskuja
Isaac Asimov; Säätiö trilogia
Mika Waltari. Turms kuolematon
Jerry Gotton
Aku Ankka
Stanislav Lem, Solaris
Kalle Päätalo, koko tuotanto
Plaaplaaplaa Kylä olen lukenut Hemmingwayt ja diggaan paljon Steinbekkiä ja on Dostojevskit ostetuja ja luettuna hyllyssä ja on tosiaan kotikirjastossa paljon hyvää kamaa. Monen sorttista, ei kirjojen selkien ulkopuoliseen selkämys näkemykseen liittyvää. Haloo, mulla kirjastohuone, minne harvat vieraat edes koskaan pääsee. Siellä kun ei mahdu oikein edes kävelemään kirjakasojen seassa.
Mä nyt olen jotenkin sitä mieltä, että ostan nyt joululahjakseni itselleni Michael Monroen muistelmat. Tässä joulua odotellessa näyttää pöudällä olevan lukemiena jokin Lotta Svärd muistelma. Ja jonossa pinossa näyttäis olevan Korkeajännitys lehden kokoelmateos :DDDDD
=DW=Olen myös lukenut koko joukon kirjoja elämäni aikana (opin lukemaan alle nelivuotiaana meillä maalla ei ollut huvituksia) ja kaikki kävi: Jules Verne, Zane Grey, Vänrikki Stoolin tarinat, kotimaiset kjlassikot, koulussa ope keksi että mustatehdään kirjailija ja eteen lyötiin vuori venäläisiä klassikoita ylimpänä Rikos ja Rangaistus...kova rangaistus pienelle tytölle jolla oli vilkas mielikuvitus.
- lukutoukka
Sinä sen sanoit, joku kirja on vaikuttanut ajatusmaailmaasi. Mun mielestä se on nimenomaan tärkeää, silloin kirja on tehnyt tehtävänsä, jos kirjalla nyt voi ajatella tehtävää olevan.
- virva-tuulia**
Alkaen monenlaisista lastenkirjoista: Viisikko-sarja, Pieni runotyttö-sarja, Anna ysträvämme-sarja, Tiina-sarja, Zane Greyta, Viikkolehtien jatkoromaaneja, Victoria Holtin kirjoja Angelika-sarja, Catherine-sarja, Tuulen viemää, Okalinnut, Paasilinnaa, Steinbekiä, Päätalo-sarjakin on tullut luettua ym monta kotimaista kirjailijaa.
Kaikkia en edes muistakaan. - xarina
Paljon olen kirjojen sivuja urallani käännellyt. En ala luettelemaan. Tukevaa kirjallisuutta, vanhoja, miksei uusiakin taitureita.
Ensimmäiset olivat Waltaria, niitä harvoja kirjoja, joita kotiimme oli hankittu.
Paljon, paljon hyviä kirjoja on saanut ja pitänyt lukea. Parasta en varmaan ole vielä lukenutkaan. Toki, sellaista ei ole olemassakaan. Ja sitten asiaan:
La Voragine (José Eustasio Rivera) ei suomenkielistä käännöstä
Taru sormusten herrasta
Sata vuotta yksinäisyyttä
Henkien talo (Allende)
The Covenant (J. Michener)
***
että pääsee alkuun. Kaikista noista olen tykännyt tosi paljon eka kertaa luettuani.- naapurin eki
Onhan niitä joitakin kirjoja joista ei tahdo selvitä yhdellä lukemisella, esim:
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Rudolf Caracciola: Elämäni kilpaautoilijana
Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet
Eduard Topol: Venäläinen sukellusvene - demeter
Täytyy myöntää, että vaikka asia ei minulle kuulu, minäkin reagoin aika voimakkaasti tuohon kirjojen polttamiseen. Vaikka eletään (tai kuka elää, kuka ei) pidä- ja poista-kulttuurissa, jotain rajaa sentään...Ja sitten on vielä ne pienhiukkaset..))
Tuosta paheksunnasta arvaat, että olen kirjafani. Kirjat on mulle ystäviä, enkä osaa nimetä, "kuka" olisi paras, tutuin edes. Riippuu aika paljon omasta mielialasta, millaiseen kirjaan tartun. Luen myös kirja-arvosteluja ja huomaan, että sekin rikastuttaa lukukokemusta. Toinen näkee sellaista, mikä on itseltä saattanut jäädä huomiotta.
Vanhemmiten lukutapa on kyllä muuttunut sillä tavalla, että jos joku kirja ei vedä imuunsa, jätän sen kesken. Ennen ei koskaan käynyt näin. Ellei muu, niin uteliaisuus teki sen, että kirja tuli luettua loppuun. Ja kuten sanoit, "huonostakin" kirjasta voi löytyä hyvää. Aika vain ei riitä kaikkeen.- Jm-50...
demeter
Onko Matti J. Kurosen kirja" Suojelkaa suomen miestä" jo luettu ?
Tai " Seitsemäs taivas on meidän". Ihan mahtavia kirjoja molemmat. - demeter
Jm-50... kirjoitti:
demeter
Onko Matti J. Kurosen kirja" Suojelkaa suomen miestä" jo luettu ?
Tai " Seitsemäs taivas on meidän". Ihan mahtavia kirjoja molemmat.Vastaan raamatullisesti, Jm-50: on, on (luettu). Tosin ei ole kerrattu vähään aikaan.
Mutta kun meikä on jo valmiiksi miessydäminen nainen, Kuroselle voi vain nyökkäillä. Se on vaan niin taitava sanankäyttäjä, että sortuu joskus kikkailemaan.
Lieneekö jo selvinnyt loppuunpalamisestaan, Kuronen?
- ...
Sivusta.
Mä koitan kahlata edelleenkin tympeätkin kirjat läpi. Kesken jättäminen jotenkin väärin teosta kohtaan. Se suuri ajatus kun voi olla ihan viimeisessä lauseessa.
Mutta, pakko tunnustaa, on mullakin jäänyt kesken joitain kirjoja vanhemmiten. Tuossa joku mainitsi venäläiset klassikot. Niitä lukemalla on jotenkin oppinut kahlaamaan paksuja ja tylsiäkin kirjoja läpi. Kun kyseessä kokonaiselämyt, ei parin rivin mietelmä.
Miten sen nyt sanoisi, kirja on lukuelämys, parhaimmillaan. Kokonaisuutena. Kehnossakin kirjassa voi olla omia huippukohtiaan.
Mä olen ite tullut tulokseen, novelli on se mun juttu. Tiivistä tavaraa, paljon sisältöä lyhyessä muodossa, ei pitkäveteistä. Mä ite luen nykyään mieluusti novelleja ja kaikenlaisia kolumneja. Ja se mun kaikkien pelkäämä muistelmateos on muuttunut suuresta eepoksesta novellikokoelmaksi. Tokikin tosi paksuksi sellaiseksi. Ihmettelen, jos sen joku joskus jaksaa lukea, jos mä ikinä saan sen valmiiksi....
=DW= Polttamaan en lähde kirjoja vaikka paljosta niistä olen luopunut.
Monet kirjat ovat saaneet hyvän kodin työkavereiden luota ja tuossa penkillä on tälläkin hetkellä kolmisenkymmentä kirjaa joista olen luopumassa.
Vien ne ehkä kirjaston hyllyyn. Täällä on kirjaston aulassa sellainen kirjakaappi jonne saa viedä ja josta saa hakea kirjoja. Minusta se on kiva ajatus.
Ja mietiskelin että kun sisareni tulee seuraavan kerran autollaan vien nuo loput sinne.
Toinen mielenkiintoinen ajatus olisi jättää jonnekin, bussiin tai jonnekin kulkee ihmisiä.
Sieltähän voisi myös "löytää" oikea ihminen juuri sen kirjan mitä sillä hetkellä kaipaa.
En nyt osaa sanoa mikä on paras lukemani kirja niitä on niin paljon, ja aivoni ovat lomalla nyt enkä saa kiinni mistään minkä laittaisin tähän.
Ellei sitten viime kesänä lukemani Siilin eleganssi, sehän on muutenkin nyt usein mainitttu täällä.- naapurin täti
Paloman tapaan opin lukemaan nelivuotiaana. Eli kirjoja on elämän aikanaan kahlattu läpi monenlaisia. Maku on muuttunut vuosien saatossa ja kirja mikä vuosikymmeniä sitten kuului lempikirjallisuuteen ei välttämättä tänä päivänä, ikääntyneestä minusta, oikein tunnu samalta.
Ehdoton suosikkini vuosien varrelta on Sadan vuoden yksinäisyys, sitä ei tarvitse edes miettiä.
Olen toki lukenut ne pakolliset Waltarit, Dostojevskit ja Tolstoit kouluaikoina ja toistamiseen aikuisena, niistä ei hohto häviää. Aho, Sillanpää, Jotuni ja Pekkarinen ovat aina tuntuneet vierailta.
Nuorena lempikirjailijani oli A.J. Cronin ja Pearl S. Buck. Hyvin ylevää, moraalista ja ihanteita täynnä olevaa tekstiä. Vilhelm Mobergin ja Gösta Gustaf Janssonin kirjat olen lukenut useaan otteeseen vuosien varrella. Samoin Steinbeckin ja Hemmingwayn tuotannon, no olen tunnetusti tylsä ihminen.
Linnan Täällä Pohjantähden alla trilogia kuuluu lempikirjoihin. Oikeastaan olen lukijana lähes kaikkiruokainen. Luen paljon käännöskirjallisuutta, ostelen alesta ja nykyään tilaan kirjastosta.
Eeva Joenpelto oli kotimaisia suosikkejani, Kaari Utrion kirjoitustyylistä pidän, luen myös paljon dekkareita . Mankellia, Lehtolaista ja Reijo Mäkeä joitain mainitakseni. Tunnustan, että minulla on kaikki Varekset.
Nyt on kirjastossa tilauksessa mm Jari Tervon Layla ja jouluksi ostan itselleni Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Paras lukemani kirja on Jean M. Untinen - Auelin kirjoittama kirjasarja Luolakarhun klaani. Kertoo ihmiskunnan alkutaipaleesta.
Huonoin taas Jari Tervon Layla, en pitänyt. Hyvin sekava, minusta...- monimakuinen
Viimeksi luin Anna- Leena Härkösen Onnen tunti. Ajankohtainen aihe, ihan hyvä tosin aika pintapuolinen, on niin monisyinen asia tuo lapsen sijoittaminen sijaishoitoon. Tosin asiat aivan oikein, oli perehtynyt asiaan.
Luin myös Nicholas Sparks, The Choice. Siinäpä helppo kirja verestää kielitaitoa. Hiukan vaikeampi oli Anne Swärdin Till sista andetaget. On minulla se myös suomeksi joten voin varmentaa ymmärsinkö.
Lukemistaan odottaa Kjell Westön MIssä kuljimme kerran ja Älä käy yöhön yksin.
Vintiltä kaivoin Arto Mellerin Runot, ehkä niitäkin pikkuhiljaa. Raija Siekkisen Novelleja luen hiljoilleen iltalukemisina.
Tekisi mieli hakea kirjastosta Bo Carpelanin uusin. Ja monia monia muita... - Hentin jäljillä
Onko täällä ketään Ylitorniolta tai lähistöltä?
Kirjailija Väinö Katajan kirja Tuskaa pääsee seuraavana lukemakseni. Väinö Katajan entisellä asuinpaikalla on Iikan tupa-niminen mökki ja siinä kesäisin hänen kirjoittamaansa nähtävillä.
Miksi nimi on Iikan tupa?
Minulla on kyllä aavistus, mistä se nimi tulee. Tahtoisin vahvistusta, että olen oikeilla jäljillä.
Päätalon tyylistä en tykkää. Väinö Linnan tykkään, Täällä Pohjantähden alla on parhaita lukemiani ja omistankin sen. Tuntematon sotilas (ohj. Edvin Laine) on vaikuttavin elokuvakokemukseni sen ensi kertaa nähdessäni. Valtari suomalaisista vie lumoavasti. Monelaista on tullut luettua ja monenlaisesta tykättyä on tullut myös. Montgomerya ja poikakirjoja nuorena, hevoskirjojakin. Poikien sarjakuvia. Akua Ankkaa en osaa ymmärtää eikä Tintti jaksa naurattaa eikä se fiksujen ja filmaattisten aikuisten sarjakuva, mikäs se nyt onkaan, Obelix, Asterix. Rakkaus on ikuista , kohde vain vaihtuu. Oma elämäntilanne ja kokemukset jne. vaikuttavat siihen, mikä milloinkin on parasta kirjallisuutta. Viime aikoina olen enimmäkseen lukenut faktaa: historian kirjoja.- museolehtorike
Sammaapa täällä vs. museolehtorikin pohtii. Iikkahan, kuten Iiskokin, on kuitenkin useimmiten kai Isak-nimen kansanomainen versio.
- iltauninen
Tuossa odottelee nyt Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu. Kun sain sen postissa, muistin lukeneeni sen joskus kauan sitten. Mukava lukea uudestaan.
Jos en välttämättä halua jotain kirjaa säilyttää, vien Kirjastolle. Uuden kirjan voivat ottaa lainattavaksi tai sitten on vapaa vaihtopöytä. Työttömien yhdistykselle olen vienyt jotain hyöty/harrastus-lehtiä. - eppu2
Itsellä ei kamalan isoa kirja määrää ole, mutta ahkera kirjaston käyttäjä olen ollut ikäni.
En osaa sanoa parasta kirjaa, lukemieni kirjojen määrä on niin suuri, etten varmaan edes muista kaikkia.
Katselin yks päivä Ylen nettisivuilta juttua, kirjojen kohtalosta.
Paljon joutuu paperinkeräykseen. Siinä kerrottiin millaiset kirjat kelpaa ja minne. Kai se juttu sieltä vieläkin löytyy.Meidän kirjakerhossa on käsitettelyssä Ann Tylerin "Avioliiton lyhyt oppimäärä". Minulla oli kirja valmiiksi hyllyssäni ja lienen sen lukenut aikaisemminkin, mutta en muistanut siitä juuri mitään..))
Hieno lukukokemus. Vaikka kirja oli yli 400-sivuinen, jännite säilyi koko kirjan ajan. Kirja kuvasi "vain" sovinnaista, amerikkalaista arkea mutta niin taidokkaasti analysoiden, suurella ymmärryksellä ja myötämielellä, että se tuntui suurelta maailmankirjallisuudelta.
Alleviivaamatta tuli selväksi, että jos ihmiset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia he jäävät vieraiksi toisilleen, vaikka eläisivät yhdessä pitkään, saisivat lapsia, kävisivät läpi vaikeita asioita. Ja kun yhteensopimattomien luonteiden kanssa kipuillaan, maksumiehiksi jäävät lapset. Vaikka kulissi pysyisi moitteettomana.
Kirjan historiallinen ajankohta alkaa Pearl Harbourista (1941) ja jatkuu jonnekin 1980-luvulle. Miten sota ja sen jälkeinen aika heijastuvat ihmisten arkeen ovat myös vahvasti läsnäolevia.
Vielä tuosta kirjan asemasta tänä päivänä. Vaikka lukuihmiset sitä hehkuttaisivat, tosiasia taitaa olla se, että kirjan/kirjallisuuden arvo ja merkitys on romahtanut nykysukupolven silmissä. Kuka enää ehtii/jaksaa lukea, ketä kiinnostaa ? Tärkeämpiä taitavat olla omat blogit, face ja tekstarit ja mitä muuta virtuaalipuuhaa sitä ihmisillä nyt onkaan ?demeter1 kirjoitti:
Meidän kirjakerhossa on käsitettelyssä Ann Tylerin "Avioliiton lyhyt oppimäärä". Minulla oli kirja valmiiksi hyllyssäni ja lienen sen lukenut aikaisemminkin, mutta en muistanut siitä juuri mitään..))
Hieno lukukokemus. Vaikka kirja oli yli 400-sivuinen, jännite säilyi koko kirjan ajan. Kirja kuvasi "vain" sovinnaista, amerikkalaista arkea mutta niin taidokkaasti analysoiden, suurella ymmärryksellä ja myötämielellä, että se tuntui suurelta maailmankirjallisuudelta.
Alleviivaamatta tuli selväksi, että jos ihmiset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia he jäävät vieraiksi toisilleen, vaikka eläisivät yhdessä pitkään, saisivat lapsia, kävisivät läpi vaikeita asioita. Ja kun yhteensopimattomien luonteiden kanssa kipuillaan, maksumiehiksi jäävät lapset. Vaikka kulissi pysyisi moitteettomana.
Kirjan historiallinen ajankohta alkaa Pearl Harbourista (1941) ja jatkuu jonnekin 1980-luvulle. Miten sota ja sen jälkeinen aika heijastuvat ihmisten arkeen ovat myös vahvasti läsnäolevia.
Vielä tuosta kirjan asemasta tänä päivänä. Vaikka lukuihmiset sitä hehkuttaisivat, tosiasia taitaa olla se, että kirjan/kirjallisuuden arvo ja merkitys on romahtanut nykysukupolven silmissä. Kuka enää ehtii/jaksaa lukea, ketä kiinnostaa ? Tärkeämpiä taitavat olla omat blogit, face ja tekstarit ja mitä muuta virtuaalipuuhaa sitä ihmisillä nyt onkaan ?"demeter1"
Voi sinua...
On raskasta huomata että aikasi päättyi vuoteen 2011.
H.hunksz kirjoitti:
"demeter1"
Voi sinua...
On raskasta huomata että aikasi päättyi vuoteen 2011.
H.Eihän se siihen päättynyt. Vielä kuusi vuotta myöhemmin minä luen. Ja kunhan minäkin saan "uudet silmät", luen entistä enemmän. ..
"Lue enemmän, luulet vähemmän", sinullekin.
Mutta kiitos tuosta etukäteisinfosta, ihan hyvä bloggaus..))demeter1 kirjoitti:
Eihän se siihen päättynyt. Vielä kuusi vuotta myöhemmin minä luen. Ja kunhan minäkin saan "uudet silmät", luen entistä enemmän. ..
"Lue enemmän, luulet vähemmän", sinullekin.
Mutta kiitos tuosta etukäteisinfosta, ihan hyvä bloggaus..))"demeter1"
Hän on hyvä vaan.
Akuisena naisena hänen kuitenkin pitäisi ymmärtää että vanhan ketjun aktivointi ei ole oikein.
Teko on tavallaan kuin: Minäkin olen yhtä fiksu kuin tämän aloituksen aloittaja aikanaan oli.
Toisekseen pitkä kirjallisuus-ketju ei kuulu tänne.
Niille ovat omat paikkansa.
H.- pikkuapulainen
Demeter: Ihan kuin ajattelisit arvomaailman olevan kaikilla sama eli nuorisollakin on yksi arvomaailma, johon eivät kirjat kuulu. Eihän se niin ole. Tiedän paljon nuoria, jotka lukevat paljon ja nimenomaan sellaisia kirjoja, joita voi pitää käsissä. Vaikka blogit ja facebook yms. ovat olemassa, ne eivät ole elämänsisältö kaikille. Yleistät liikaa, mutta sehän on mielipiteesi.
Kuten ketjun vastauksista näet, tämänkin ikäluokan edustajat eivät suinkaan kaikki arvosta eivätkä ole arvostaneet kirjallisuutta lainkaan. Kirjallisuudessa on (riippuu ja roikkuu tietysti siiitä, mitä lukee) kysymys myös älykkyydestä. Jaksaa ja ehtii lukea, jos muukin elämässä kiinnostaa kuin hömppä. Jotta teksti eläisi, tarvitaan sen lisäksi myös lukijan korvienvälys, jossa tapahtuu toimintaa eli mielikuvitusta.
Verrattuna entisiin aikoihin, kirjallisuuden arvo ja arvostus Suomessa oli aika vahvasti kytköksissä siihen,että sinä aikana, kun arvostus oli suurimmillaan, muuta ajanvietettä ei juurikaan ollut. Aina ihmiset ovat halunneet näyttää muiden silmissä fiksummilta kuin ovat, joten muodikasta oli ja on sanoa lukeneensa jotakin tiettyä kirjallisuutta, vaikka ei kirjaa olisi aukaissutkaan. hunksz kirjoitti:
"demeter1"
Hän on hyvä vaan.
Akuisena naisena hänen kuitenkin pitäisi ymmärtää että vanhan ketjun aktivointi ei ole oikein.
Teko on tavallaan kuin: Minäkin olen yhtä fiksu kuin tämän aloituksen aloittaja aikanaan oli.
Toisekseen pitkä kirjallisuus-ketju ei kuulu tänne.
Niille ovat omat paikkansa.
H.Pyydä eppu2:ta Hauki lainaksi.
Sinäkin tarvitset sitä nyt.
H.hunksz kirjoitti:
"demeter1"
Hän on hyvä vaan.
Akuisena naisena hänen kuitenkin pitäisi ymmärtää että vanhan ketjun aktivointi ei ole oikein.
Teko on tavallaan kuin: Minäkin olen yhtä fiksu kuin tämän aloituksen aloittaja aikanaan oli.
Toisekseen pitkä kirjallisuus-ketju ei kuulu tänne.
Niille ovat omat paikkansa.
H.Mitä väliä (vanha ketju) ? Aiheesta kai siinä on kyse ja kirjat meillä on aina keskuudessamme, ainakin toistaiseksi.
Ellen väärin muista, sinäkin olet joskus viitannut Fahrenheitiin...pikkuapulainen kirjoitti:
Demeter: Ihan kuin ajattelisit arvomaailman olevan kaikilla sama eli nuorisollakin on yksi arvomaailma, johon eivät kirjat kuulu. Eihän se niin ole. Tiedän paljon nuoria, jotka lukevat paljon ja nimenomaan sellaisia kirjoja, joita voi pitää käsissä. Vaikka blogit ja facebook yms. ovat olemassa, ne eivät ole elämänsisältö kaikille. Yleistät liikaa, mutta sehän on mielipiteesi.
Kuten ketjun vastauksista näet, tämänkin ikäluokan edustajat eivät suinkaan kaikki arvosta eivätkä ole arvostaneet kirjallisuutta lainkaan. Kirjallisuudessa on (riippuu ja roikkuu tietysti siiitä, mitä lukee) kysymys myös älykkyydestä. Jaksaa ja ehtii lukea, jos muukin elämässä kiinnostaa kuin hömppä. Jotta teksti eläisi, tarvitaan sen lisäksi myös lukijan korvienvälys, jossa tapahtuu toimintaa eli mielikuvitusta.
Verrattuna entisiin aikoihin, kirjallisuuden arvo ja arvostus Suomessa oli aika vahvasti kytköksissä siihen,että sinä aikana, kun arvostus oli suurimmillaan, muuta ajanvietettä ei juurikaan ollut. Aina ihmiset ovat halunneet näyttää muiden silmissä fiksummilta kuin ovat, joten muodikasta oli ja on sanoa lukeneensa jotakin tiettyä kirjallisuutta, vaikka ei kirjaa olisi aukaissutkaan.Hyvä jos näin on, pikkuapulainen, viittaan siis ensimmäiseen kappaleeseesi.
Tässä asiassa olen mielelläni väärässä.
Minä, kuten kai muutkin, pohjaan mielipiteeni kokemaani, näkemääni, kuulemaani ja lukemaani ja totta; mutuahan siitä tulee...
Kirjoituksesi toinen ja kolmas kappale ovat niin hienoa tekstiä, että niistä voi vain kiittää...- eppu2
hunksz kirjoitti:
Pyydä eppu2:ta Hauki lainaksi.
Sinäkin tarvitset sitä nyt.
H.Minä Sinulle vielä hauet näytän. Ja se ei olekaan mikään lainahauki se tule päin......sanonko mitä. :)
pikkuapulainen kirjoitti:
Demeter: Ihan kuin ajattelisit arvomaailman olevan kaikilla sama eli nuorisollakin on yksi arvomaailma, johon eivät kirjat kuulu. Eihän se niin ole. Tiedän paljon nuoria, jotka lukevat paljon ja nimenomaan sellaisia kirjoja, joita voi pitää käsissä. Vaikka blogit ja facebook yms. ovat olemassa, ne eivät ole elämänsisältö kaikille. Yleistät liikaa, mutta sehän on mielipiteesi.
Kuten ketjun vastauksista näet, tämänkin ikäluokan edustajat eivät suinkaan kaikki arvosta eivätkä ole arvostaneet kirjallisuutta lainkaan. Kirjallisuudessa on (riippuu ja roikkuu tietysti siiitä, mitä lukee) kysymys myös älykkyydestä. Jaksaa ja ehtii lukea, jos muukin elämässä kiinnostaa kuin hömppä. Jotta teksti eläisi, tarvitaan sen lisäksi myös lukijan korvienvälys, jossa tapahtuu toimintaa eli mielikuvitusta.
Verrattuna entisiin aikoihin, kirjallisuuden arvo ja arvostus Suomessa oli aika vahvasti kytköksissä siihen,että sinä aikana, kun arvostus oli suurimmillaan, muuta ajanvietettä ei juurikaan ollut. Aina ihmiset ovat halunneet näyttää muiden silmissä fiksummilta kuin ovat, joten muodikasta oli ja on sanoa lukeneensa jotakin tiettyä kirjallisuutta, vaikka ei kirjaa olisi aukaissutkaan.Mies kattoo telkkaria ja itse luen noin 18.30 - joskus 1.00
Telkkarinkatsoja puutuu ennen minua. Ilman kirjoja ei olisi ekämää.
Lapsena luin viisikkoja, iiris rukkaa ja joitakin muita. Nuorena aikuisena en lukenut mitään. Vasta 28 vuotiaana odottaessani kolmatta lasta ja kun se oli tulossa kesken (2 viikkoa sai vain liikkua syömään ja vessaan) luin sisareni tuomia kirjoja ja ne olivat kaikki historiallisia romaaneja ja siitä lähti lukuinnostus.
Eikä ole laantunut, jos tulisin sokeaksi se voisi olla pahin mitä tiedän. Enhän enää voisi lukea.
- Heikunkeikku
MRRRrrrrrrrrrr-rrrr-rrrrrrrr (huulimättäät ylös käärittynä siten, että hammasrivistö näkyy ja ikenet)
TOSI typerää nostella ylös ikivanhoja aloituksia.
Mä en AINAKAAN kerro mitä luen. :/
Tällä hetkellä menossa TOSI jännittävä kirja, mutta en varmasti sano, mikä kirja se on.
MMmmmmRRRRRrrrr-rrrrrrrrr...... - kirjavakka
Luen uudelleen Isaac Bashevis Singerin kirjoitustuotantoa.
Hänen tyylinssä on kiehtovaa, hiukan mystiikkaa sisältävää, helppolukuista, muutamilla sanoilla paljon merkitystä. Eikä ihme miksi sitä on kävnnetty lukuislle kielille.
Robin Oliveiran " I always loved you" kertoo amerikkalaisen Mary Cassatt.n taiteilija urasta Pariisissa Impressionistisen taidekauden kukoistuksen aikaan.
Orhan Pamuk.n tuotantoa luen uudelleen.
Amy Tan.n tuotanto on aina yhtä mielenkiintoisaa luettavaa. Tämä kiinalainen Jenkeissä asuva on hyvin tietoinen kiinalaisista juuristaan, sopeutuen kuitenkin amerikkalaiseen "sulatusuuniin".Vain Amy Tan on minulle tuttu noista, siis lukijan ominaisuudessa.
Täytyypä etsiä.
Taiteilijaelämäkerroista Irving Stonen "Hän rakasti elämää" , van Goghin elämäkerta, oli vaikuttava...
Jo Nesbø ja Henning Mankel ovat suosikkejani tällä hetkellä. Ruotsalaisissa ja Norjalaisissa on hyviä kirjoittajia muitakin.
Tykkään Steinbeckistä, hän kirjoittaa ihmisistä niin ymmärtävästi, olen lukenut kaikki Hemingwayn kirjat, Steinbeck on enemmän mieleeni. Voisin kyllä huoleti polttaa molempien ja monien muidenkin kirjat kun olen niitä tarpeeksi monesti lukenut. Nykyään ei vanhoista kirjoita saa edes kirpparilla mitään.
En nykyisin juuri lue, äänikirjat ovat enemmän mieleeni, niitä on kertynyt useita kirjastosta lainaamieni lisäksi.
Agatha on takuuvarma, hänen kirjojaan voi kuunnella useampaan kertaan.- Per-kel
Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa - Jaroslav Hasek
Raamattu----Apina.
- ElämäOn__
Jos on valittava vain yksi, niin silloin kirja on: Anthony Doerrin, Kaikki se valo, jota emme näe.
Aluksi hurmasi ensilehtien päivämäärä ja sitten kirjailijan tapa kuvata ihmiskohtaloita ja tapahtumia sekä sitä, miten ne kietoutuvat toisiinsa. Ja samanaikainen seuranta toisaalla ja toisaalla, romaanin päähenkilöiden osalta katsottuna. Myös romaanin loppu, joka peilasi aikajatkumoa eteenpäin ja kertoi, kuinka kirjan henkilöiden elämänvalinnat vaikuttivat seuraaviin sukupolviin kosketti. Yhteenvetona: Hijaiseksi veti. Suosittelen lukukokemukseksi.Olipa hyvä, että mainitsit tuon Anthony Doerrin kirjan. Se oli minulla jo kerran käsissä, mutta minun oli pakko hylätä se pienen tekstin ja ison sivumäärän vuoksi, silloin. Ei muuta kuin uudelleen tilaukseen..))
- ElämäOn__
Kovakantisessa opuksessa on iso kirjasinkoko ladonnassa ja pokkareissa pieni.;)
ElämäOn__ kirjoitti:
Kovakantisessa opuksessa on iso kirjasinkoko ladonnassa ja pokkareissa pieni.;)
Voi kiitos. Hyvä tietää, kun silmät on ongelmalliset, toistaiseksi, toivon...
Historialliset kirjat ja kaikki Suomessa lahkojen uhreiksi joutuneiden tarinat.
King, ihan melkein kaikki.
Luen 6-7 kirjaa kuukaudessa, jotain uudestaan kuin esim Jean-Untinen Auel kaikki sekä juuri nyt sain taas Juuret, jota jouduin hetken odottaa.
Lukeminen on ihmiselle lahja. Se vie sinut sinne minne haluat, ei ole väliä.@lukutoukka
Ymmärrän tuon kirjojen hävityksen pakottavassa tilanteessa. Meilläkin oli kodissamme, jossa asuimme monta kymmentä vuotta, isot kirjahyllyt neljässä huoneessa. Meillä luettiin aina paljon kirjoja, koko perhe. Kun muutin, oli pakko luopua osasta kirjoja, niitä lähti kierrätyskeskukseen, Konttiin, Pelastusarmeijan kirppikselle, eli siis lahjoitin niistä suuren osan. Vintillä on vieläkin noin 10 purkamatonta muuttolaatikkoa täynnä kirjoja. Kadun pois lähettämiäni nahkaselkäisiä Tekniikan käsikirjoja, niille olisi jo ottajakin, mutta siinä muuttorytäkässä oli vaan pakko päästä eroon ylimääräisistä kirjoista.
Niin, ja niitä erityisiä kirjoja on lukemattomia, yksi mieleenpainuva kenties William Holdingin Kärpästen herra. Muistan sen siksi, että luin sitä läpi yön, koska en voinut laskea sitä käsistäni. Istuin lopulta saunan lauteilla lukemassa, koska en uskaltanut loppuyöstä polttaa valoja muualla, perhe olisi luullut äidin seonneen. Varmaan olinkin siitä seonnut.
Vaikka rakastaisi kirjojaan kuinka paljon, joskus vaan on pakko luopua, koska mitään emme täältä mukaamme saa.Haa, nyt vasta huomasin, ikivanha aloitus. Haitanneeko mitään, koska aihe lienee aktuelli monellekin. Täällä klo 00.05, katselin äsken Voice of Finlandin. Kyllä Suomessa on hienoja ja lahjakkaita laulajia.
suvenkorento1 kirjoitti:
Haa, nyt vasta huomasin, ikivanha aloitus. Haitanneeko mitään, koska aihe lienee aktuelli monellekin. Täällä klo 00.05, katselin äsken Voice of Finlandin. Kyllä Suomessa on hienoja ja lahjakkaita laulajia.
Suomi on tänään nollien maa.
- New-age
Olipa monta tuttua kirjailijaa, joita olen lukenut; Amy Tan, Tyler, Andrei Makine, Auster, Canetti, aikoinaan Vonnegut, Irving, Kundera, Singer, Castello, Phillips, jne. Ei oikein tee oikeutta luetteloimalla. Westö, Oksanen ja toki klassikoita kuten Waltari. Runokirjoja aina silloin tällöin on tullut hankittua mm. Baudelaire, Neruda, Turkka, Leino jne.
Alice Munrosta pidän paljon samoin Paul Austerista.
Odottamassa Virpi Hämmeen-Anttilaa, Amy Tania, Donna Tratt, Mukaramia jne. ja elämäkertoja.
Olen joutunut laittamaan pois joitain vanhoja sarjoja huonolla omallatunnolla.
Kirjalaatikosta: olin tilannut venäläiset klassikot noin 2/5 vuosisataa sitten. Kannoin ne laatikossa postista kotiin. Mielenkiintoisia oli vastaantulevien miesten ilmeet, kun punnersin laatikon kanssa. No matkaa oli 100 m, mutta se tuntui 100 kertaiselta.
Monessa kirjastossa on hylly, mistä voi ottaa ja mihin laittaa. Lähetyskirpparit ottavat jonkin verran. Joku ehdottikin työttömien tupaa tai vanhusten palvelutaloja.
Olen laittanut kyllä kiertoon lukemista ja antanut kirjoja muille. - reppuriika
Paljon kirjoa tulee perikunnialta kirpputorille. Meidän kaupungin kiriastossa on pieni osasto, jonne voi tuoda vanhoja kirjoja. On vain niin että minimaallisen pieni osa kirjoista kelpaa lukijoiden käsiin. Viikoittain kannetaan laatikkomäärin kirjoja paperin kierrätykseen.
Tässäkin mielessä kirppari on itselleni tosi aarrekammio. Kuinka monta hyvää kirjaa on osunut käsiini ja päätynyt sitten edelleen toisen iloksi.
Olenkin nyt hurahtanut noihin vanhoihin, jopa v. 1900 luvun alkupuoliskolla kirjoitettuihin, jo sivuiltaan joskus homeeltakin lemahtaviin opuksiin.
Ihminen on ollut sama iloineen ja suruineen ja ei minun ole vaikea eläytyä heidän maailmaansa.
Minullakin käy usein mielessä, että missä olisi se sopiva paikka, jonne toimittaa ne tosi huippuhyvät kirjat. Ei niiden paikka olisi jätepaperin joukossa. Kielikin on vielä sellaista, että sitä ymmärrettävästi ja selkeästi tänäänkin lukee. New-age kirjoitti:
Olipa monta tuttua kirjailijaa, joita olen lukenut; Amy Tan, Tyler, Andrei Makine, Auster, Canetti, aikoinaan Vonnegut, Irving, Kundera, Singer, Castello, Phillips, jne. Ei oikein tee oikeutta luetteloimalla. Westö, Oksanen ja toki klassikoita kuten Waltari. Runokirjoja aina silloin tällöin on tullut hankittua mm. Baudelaire, Neruda, Turkka, Leino jne.
Alice Munrosta pidän paljon samoin Paul Austerista.
Odottamassa Virpi Hämmeen-Anttilaa, Amy Tania, Donna Tratt, Mukaramia jne. ja elämäkertoja.
Olen joutunut laittamaan pois joitain vanhoja sarjoja huonolla omallatunnolla.
Kirjalaatikosta: olin tilannut venäläiset klassikot noin 2/5 vuosisataa sitten. Kannoin ne laatikossa postista kotiin. Mielenkiintoisia oli vastaantulevien miesten ilmeet, kun punnersin laatikon kanssa. No matkaa oli 100 m, mutta se tuntui 100 kertaiselta.
Monessa kirjastossa on hylly, mistä voi ottaa ja mihin laittaa. Lähetyskirpparit ottavat jonkin verran. Joku ehdottikin työttömien tupaa tai vanhusten palvelutaloja.
Olen laittanut kyllä kiertoon lukemista ja antanut kirjoja muille.Donna Tarttin Tikli oli mahtava lukuelämys kuten myös hänen Jumalat juhlivat öisin aikanaan...
suvenkorento1 kirjoitti:
Haa, nyt vasta huomasin, ikivanha aloitus. Haitanneeko mitään, koska aihe lienee aktuelli monellekin. Täällä klo 00.05, katselin äsken Voice of Finlandin. Kyllä Suomessa on hienoja ja lahjakkaita laulajia.
Kärpästen herra oli minullekin aikamoinen lukuelämys. Vähän kyllä usko ihmisen hyvyyteen siinä rapisi...
demeter1 kirjoitti:
Kärpästen herra oli minullekin aikamoinen lukuelämys. Vähän kyllä usko ihmisen hyvyyteen siinä rapisi...
Kirjoitin yöllä kirjailijan nimen väärin, se on William Golding, hän sai Nobelin.
Siinä kirjassa oli herättävää, ainakin minulle, se että olin aina ajatellut lasten syntyvän täysin viattomina, olevan kuin puhdas, kirjoittamaton taulu. Vasta ympäristö, ympärillä olevat ihmiset, ja elämä muokkaavat meistä sitä, miksi tulemme.
Tuo kirja sai minut ajattelemaan, että ehkäpä meissä jokaisessa on syntyessämme jo pisara pahuutta, jonka vallitsevat olosuhteet nostavat pinnalle, jopa lapsissa.
Tällä haavaa yksi suosikkikirjailija on mm. ruotsalainen Linda Olsson. Luin häneltä ensiksi kirjan "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja", ja sen jälkeen muitakin.suvenkorento1 kirjoitti:
Kirjoitin yöllä kirjailijan nimen väärin, se on William Golding, hän sai Nobelin.
Siinä kirjassa oli herättävää, ainakin minulle, se että olin aina ajatellut lasten syntyvän täysin viattomina, olevan kuin puhdas, kirjoittamaton taulu. Vasta ympäristö, ympärillä olevat ihmiset, ja elämä muokkaavat meistä sitä, miksi tulemme.
Tuo kirja sai minut ajattelemaan, että ehkäpä meissä jokaisessa on syntyessämme jo pisara pahuutta, jonka vallitsevat olosuhteet nostavat pinnalle, jopa lapsissa.
Tällä haavaa yksi suosikkikirjailija on mm. ruotsalainen Linda Olsson. Luin häneltä ensiksi kirjan "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja", ja sen jälkeen muitakin.Minä en tainnut edes muistaa kirjailijan nimeä. Mutta samat ajatukset kirja herätti, alkoi meilkein uskoa perisyntiin..)) Eikä ainakaan epäillyt kasvatuksen merkitystä. Ilman aikuisia roolimalleja voi syntyä pahaa jälkeä.
Katselin äskettäin teemalta ohjelmaa, jossa tarkasteltiin geeniperimää. Oli löydetty erityinen "murhaajageeni", mitä monet väkivaltaan syyllistyneet kantavat. Yllättäen tutkijalla itsellään oli sama geeni, mutta hänellä ei ollut väkivaltaista käyttäytymistä. Eduliset kasvuolosuhteet auttoivat syrjäyttämään perimän.
Linda Olsson on minulle tuntematon, mutta täytyypä laittaa nimi muistiin...Aina olen saanut hyviä kirjavinkkejä. Tuon Donna Tarttin Tiklinkin sain ihan tuntemattomalta henkilöltä kirjastoreissulla.
- reppuriika
Voi niitä on kymmeniä ja jopa satoja. Viimeinen huippuhyvä oli kirja, joka kirjoitettu v. 1950 suomennettu ruotsista v. 1958. Olikohan nimi Maastamuuttaneet?
Kirja kertoo pienen kylän elämästä Etelä-Ruotsissa 1950-luvun kahta puolin. Kylällä on muutama yty talo, talollisia, mäkitupalaisia, irtolaisia, renkejä, piikoja ja muutama huora. On jännitteitä esivallan, veronkantajien ja kirkon kanssa. Pakkaa sekoittaa vielä kylällä päätänsä nostava maallikkoherätys, joka oli jo saatu jo luultavasti kitkettyä ja vaimennettua viitisenkymmentä vuotta sitten ryöpsähtää jälleen henkiin.
Katovuodet koettelevat sukua ja kylää ja saa elämisen ahtaalle.
Kirjan perusjuoni elää yhden talon ja suvun kautta. Käy vain niin että siellä täällä, niin kuin suvun kahdella veljeksellä, on kytenyt pitkään ajatus muuttaa suuren veden taakse Amerikkaan. Ja nuorempi veljeksistä onkin saanut rippi- ja kiertokouluopettajaltaan kirjasen joka kertoo tästä ihmeellisestä satumaasta, josta ei oikeastaan kenelläkään ole tietoa.
Poika alkaa sitten valistaa sukua, renkitoveriaan uudesta elämästä.
Lopulla melkoinen sakki kyläläisiä nousee pieneen ränsistyneeseen purjelaivaan reilun ja parin kuukauden piina (melkein sata henkeä) alkaa. Kahdeksalle matka on liian rankka ja heidän hautansa on valtameri.
Tarina päättyy kun laiva saapuu määräsatamaan ja matkustajat ovat kimpsuineen New Yorkin rannalla.
Kirjan on tosi taitavasti kerrottu ja juoni etenee niin, ettei tulevaa voi ennalta arvata. Ihan lukiessa eläytyi sisälle tarinaan.
Nyt kirja on ystävälläni luettavana.
Romaani perustuu tositarinaan. (Arkistot, kirjeet, suvun muistelot)Tarkoitat kai Wilhelm Mobergin Maastamuuttajat kirjasarjaa, reppuriika ? Minusta se alkoi suurista nälkävuosista 1985 ja siinä oli kuusi osaa. Luin ne kaikki yhteen menoon - niin mukaansatempaavia ne olivat, vaikka tarina itsessään oli hyvin traaginen ja rosoinen.
Siitä on tehty TV-sarjakin, Liv Ullman ja Max von Sydow olivat pääosissa.
Eivät todella päässeet helpolla silloiset maasta- ja maahanmuuttajat.
Eli jos olet lukenut vain nuo kaksi osaa kirjasarjasta, jatkoa seuraa...
Hyviä lukuhetkiä.demeter1 kirjoitti:
Tarkoitat kai Wilhelm Mobergin Maastamuuttajat kirjasarjaa, reppuriika ? Minusta se alkoi suurista nälkävuosista 1985 ja siinä oli kuusi osaa. Luin ne kaikki yhteen menoon - niin mukaansatempaavia ne olivat, vaikka tarina itsessään oli hyvin traaginen ja rosoinen.
Siitä on tehty TV-sarjakin, Liv Ullman ja Max von Sydow olivat pääosissa.
Eivät todella päässeet helpolla silloiset maasta- ja maahanmuuttajat.
Eli jos olet lukenut vain nuo kaksi osaa kirjasarjasta, jatkoa seuraa...
Hyviä lukuhetkiä.Kun tämä ketju näyttää edelleen "elävän", täytyy korjata tuo vuosiluku, joka oli tietysti 1885 - siis suuriin nälkävuosiin ja kirjan alkuajankohtaan liittyvä...
Minulla on Maanantaina kaksi kasaa nurkassa.
Toisessa ovat kirjat joita uskon tarvitsevani vielä.
Toisessa ovat kirjat joita en usko tarvitsevani enää.
-
Olen hiukan huvittunut.
67V. Mihin hitsoon minä enää kirjoja tarvitsen?
Saati vielä vanhemmat.
Netissähän on koko maailma auki, ja henkinen pää-omani on jo täydellinen.
En myöskään tunne tarvetta kehua itseäni luettelemalla tuntemattomia nimiä ja kirjoja.
Satunnaisesti Nobelilla maustaen.
Tämä ketju, minunkin kommentteineni pitää siirtää kirjallisuus-palstalle.
Sinne kaikki, nyt ja heti.
H.Äläpäs komentele hunksi. Samalla tavalla kuin sinun musiikkiketjussasi tässäkin jaetaan elämyksiä ja kokemuksia, ainakin kuvittelen niin.
Kaunokirjallisuutta ja nettiä ei minusta pitäisi verrata toisiinsa. Internet jakaa tietoa, ei välttämättä ymmärrystä, kuten kaunokirjallisuus tekee...demeter1 kirjoitti:
Äläpäs komentele hunksi. Samalla tavalla kuin sinun musiikkiketjussasi tässäkin jaetaan elämyksiä ja kokemuksia, ainakin kuvittelen niin.
Kaunokirjallisuutta ja nettiä ei minusta pitäisi verrata toisiinsa. Internet jakaa tietoa, ei välttämättä ymmärrystä, kuten kaunokirjallisuus tekee..."demeter1"
Väärin.
Tässä aloituksessa ei ole luovuudesta hajua.
Ainoastaan pahaa oma-kehua.
-
Internet jakaa ihan kaikkea.
H."Internet jakaa ihan kaikkea" vakuuttaa hunksi.
Niin jakaa, valmiiksi pureskeltuna. Maastamuuttajille jakaisin mieluummin luettavaksi tuon maitun Mobergin kirjasarjan kuin upeita ja houkuttelevia valokuvia tästä meidän lintukodosta ja sen tarjoamista etuuksista...demeter1 kirjoitti:
"Internet jakaa ihan kaikkea" vakuuttaa hunksi.
Niin jakaa, valmiiksi pureskeltuna. Maastamuuttajille jakaisin mieluummin luettavaksi tuon maitun Mobergin kirjasarjan kuin upeita ja houkuttelevia valokuvia tästä meidän lintukodosta ja sen tarjoamista etuuksista..."demeter1"
En ole Ruotsalainen Paloma.
Olen lahjakas Kanta-Suomalainen kirjailija.
H.hunksz kirjoitti:
"demeter1"
En ole Ruotsalainen Paloma.
Olen lahjakas Kanta-Suomalainen kirjailija.
H.Kirjailijana en sinua pidä, hunksi, elämänkokemuksesi on liian suppea, ymmärryksesi liian kapea..))
Näkijä saatat olla ja sanantaitaja...- PyhPahOÖÖÖÖH
hunksz kirjoitti:
"demeter1"
En ole Ruotsalainen Paloma.
Olen lahjakas Kanta-Suomalainen kirjailija.
H.Et luultavasti ole kirjailijaa nähnytkään. Jos hallitsisit oikein kirjoituksen ja suomen kielen paremmin, joku voisi uskoakin.
Ei toisten arvosteleminen ja mollaaminen auta ketään kehttymään tai oppimaan.
Typerän, omahyväisen, itseään ylistävän typeryksen on täysin mahdotonta löytää kustantajaa, joka moisesta miehestä tai hänen teksteistään kiinnostuisi.
Yleensä jätän täälläkin hunkszukat viestit väliin lukematta. Joskus huomaan tuhlanneeni aikaa niihinkin.
- Heikunkeikku
Pah ja Pah!!!
Pirhana viete, aina vaan tää ketju komeilee ylhäällä näkösällä ja kommentteja pukkaa
sienimäisesti.
Minä kun ehdin jo murista ja valitella, kun ikivanhoja aloituksia pökätään esille.
Parasta olisi ollut väsätä UUSI aloitus.
Pah ja pahhit tulee nyt siitä, kun kerkesin jo murisemaan ja kirjoittamaan, että en
varmasti ala kertomaan mitä kirjoja oon lukenut ja mitä luen parasta aikaa.
Nyt en voi ruveta muina miehinä keskustelemaan kirjoista (lempiaiheeni),
ettettettte te ala luulemaan joksikin tuuliviiriksi:)
Sormeni ovat sidotut, vain vahva anelu, siis "kerrrro nyt vaan mitä kirjaa luet"-kommentit, saisivat minun sormeni avautumaan:))Periaatteen väkeä, siellä päin, heikku..))
"Kun mä olen sanani sanonut.." Taisi kyllä olla Töyryn repliikki Pohjantädestä...- Heikunkeikku
demeter1 kirjoitti:
Periaatteen väkeä, siellä päin, heikku..))
"Kun mä olen sanani sanonut.." Taisi kyllä olla Töyryn repliikki Pohjantädestä...Joo, semmosta tuuliviirimätöntä mielipidettä yritän ylläpitää.
Toisaaltaan, vaihdan kyllä mielipidettäkin joskus, mikäli joku perustelee jonkun asian niin, että hokaan, että jaahas voisin vaihtaakin mielipidettäni, kun toi noin hyvin asian perusteli. :)
Mutta tässä asiassa, siis ketjussa, on niin, että en mitenkään ilikiä ruveta juttelemaan muinamiesmäisesti, kun niin vahvasti arvostelin ja vieläpä murinan kera ilmoitin, että en osallistu tähän ketjuun.
Jep, kyllä nyh kaduttaa se aikasempi kommenttini.
Sen verran kuitenkin, että kyllä kirjat ovat vaan mahtavia kapistuksia.
Kirjojen sivut lennättävät lukijan uskomattomiin seikkailuihin ja eri vuosikymmeniin ja yks-kaks-siso hokaa, että onkin jossakin Afrikan viidakossa tai muissa mielenkiintoisissa paikoissa. Heikunkeikku kirjoitti:
Joo, semmosta tuuliviirimätöntä mielipidettä yritän ylläpitää.
Toisaaltaan, vaihdan kyllä mielipidettäkin joskus, mikäli joku perustelee jonkun asian niin, että hokaan, että jaahas voisin vaihtaakin mielipidettäni, kun toi noin hyvin asian perusteli. :)
Mutta tässä asiassa, siis ketjussa, on niin, että en mitenkään ilikiä ruveta juttelemaan muinamiesmäisesti, kun niin vahvasti arvostelin ja vieläpä murinan kera ilmoitin, että en osallistu tähän ketjuun.
Jep, kyllä nyh kaduttaa se aikasempi kommenttini.
Sen verran kuitenkin, että kyllä kirjat ovat vaan mahtavia kapistuksia.
Kirjojen sivut lennättävät lukijan uskomattomiin seikkailuihin ja eri vuosikymmeniin ja yks-kaks-siso hokaa, että onkin jossakin Afrikan viidakossa tai muissa mielenkiintoisissa paikoissa.Aivan, heikku. Lukuprosessi tarjoaa mahdollisuuden elää monta elämää, kokea sellaista, mikä ei olisi omissa puitteissa mahdollista...
Mulle kelpaa vanhakin ketju, olenhan vanha itsekin..))- Heikunkeikku
demeter1 kirjoitti:
Aivan, heikku. Lukuprosessi tarjoaa mahdollisuuden elää monta elämää, kokea sellaista, mikä ei olisi omissa puitteissa mahdollista...
Mulle kelpaa vanhakin ketju, olenhan vanha itsekin..))Voisin perustella mielipiteeni siitä, MIKSI minun mielestäni ei ole mukavaa, jos vanhoja ketjuja nostetaan ylös eikä tehdä uutta aloitusta.
Joskus nimittäin ottaa kaaliin (pääni), jos joku vanha ketju putkahtaa yhtäkkiä esiin ja avatessani sen, löydän omia kommentteja. Koska olen omat kommenttini kirjoittani silloin, kun ne olen kirjoittanut, niin ei ole kivaa lukea "vääränä aikana" uudestaan omia kommentteja. Ja tietysti muiden myös.
Tämä aloitus on niin vanha, että en minä täällä ole "luuhannut" silloin, mutta jos vaikka ajatellaan tämän ketjun aloittajaa tai muiden vanhojen ketjujen ylösnostettuja aloittajia, niin varmaan moni aloittaja ei pidä siitä, että yhtäkkiä onkin palstalla vuosien jälkeen.
Siis on hyvä ottaa huomioon niitäkin ihmisiä, jotka joskus ketjuun ovat osallistuneet, mutta eivät välttämättä tahtoisi niitä uudelleen esille.
JOS vanhoihin ketjuihin EI kukaan osallistuisi, niin niiden nostattajat (kenties sama ihminen?) eivät viitsisi niitä nostella, kun kukaan ei niihin kuitenkaan vastaa.
Tämä on vain minun mielipiteeni. Heikunkeikku kirjoitti:
Voisin perustella mielipiteeni siitä, MIKSI minun mielestäni ei ole mukavaa, jos vanhoja ketjuja nostetaan ylös eikä tehdä uutta aloitusta.
Joskus nimittäin ottaa kaaliin (pääni), jos joku vanha ketju putkahtaa yhtäkkiä esiin ja avatessani sen, löydän omia kommentteja. Koska olen omat kommenttini kirjoittani silloin, kun ne olen kirjoittanut, niin ei ole kivaa lukea "vääränä aikana" uudestaan omia kommentteja. Ja tietysti muiden myös.
Tämä aloitus on niin vanha, että en minä täällä ole "luuhannut" silloin, mutta jos vaikka ajatellaan tämän ketjun aloittajaa tai muiden vanhojen ketjujen ylösnostettuja aloittajia, niin varmaan moni aloittaja ei pidä siitä, että yhtäkkiä onkin palstalla vuosien jälkeen.
Siis on hyvä ottaa huomioon niitäkin ihmisiä, jotka joskus ketjuun ovat osallistuneet, mutta eivät välttämättä tahtoisi niitä uudelleen esille.
JOS vanhoihin ketjuihin EI kukaan osallistuisi, niin niiden nostattajat (kenties sama ihminen?) eivät viitsisi niitä nostella, kun kukaan ei niihin kuitenkaan vastaa.
Tämä on vain minun mielipiteeni.Aika hyvin, heikku. Kieltämättä minuakin vähän nolotti kun luin kuuden vuoden takaisen viestini..)) Toisaalta oli mukava lukea täältä jo poistuneiden kirjoittajien tekstiä. Ja aiheena kirjat ovat aina mieleeni.
Onkohan se ylläpito joka harrastaa näitä vanhoja ketjuja ? Minusta ne ilmestyvät ruutuun silloin, kun muuten on hiljaista.
Ja tuleehan näistä vanhoista ketjuista turhan pitkiäkin...- Heikunkeikku
demeter1 kirjoitti:
Aika hyvin, heikku. Kieltämättä minuakin vähän nolotti kun luin kuuden vuoden takaisen viestini..)) Toisaalta oli mukava lukea täältä jo poistuneiden kirjoittajien tekstiä. Ja aiheena kirjat ovat aina mieleeni.
Onkohan se ylläpito joka harrastaa näitä vanhoja ketjuja ? Minusta ne ilmestyvät ruutuun silloin, kun muuten on hiljaista.
Ja tuleehan näistä vanhoista ketjuista turhan pitkiäkin...Minä ne lue suurin surminkaan omia vanhoja kirjoituksia. Harmittaa vaan, jos oman nimimerkkini näen ja joku muu lukee kommenttini.
Mitä tulee "täältä poistuneiden kirjoittajien teksteihin", niin juuri siinä asiassa pitäisi ottaa huomioon ne poistuneet kirjoittajat. Ehkä? he eivät halua vuosien ja vuosien jälkeen, että heidän kirjoituksiaan luetaan. En tietenkään Tiedä, onko näin, mutta se olisi otettava huomioon.
Ja turhahan johonkin ikivanhaan aloitukseen on aloittajalle vastata, kun eihän hän ole niitä kommentteja lukemassa, saati vastaamassa niihin.
Usein nostetaan joku vanha ylös siten, että kommentoi jonkun puolipöyröön kommentin muutamalla sanalla, joka kaikenkaikkiaan on yhtä tyhjän kanssa. Pääasiana ilmeisesti vain ja ainoastaan saada se aloitus näkösälle.
Minua ei ainakaan haittaa, vaikka palstalla olisi hiljaista. Joskus jopa ottaa päähän liiallinen vilske. Jos aamusella kirjotan tänne ja lähden töihin ja illallakaan en tule palstalle, vaan vasta seuraavana aamuna vilkasemaan, niin poissaollessani on tullut hirmuiset kommenttiryöpyt, joita ei sitten viitsi/ehdi ruveta lukemaan.
No tämä oli vaan mun kantilta katsottuna. Hyvähän se on jos on vilskettä, kun porukka tahtoo rupatella.
Kirja-aloituksista minäkin pidän, mutta niitä vois tehdä uusia, eikä ikivanhoja nostella. Heikunkeikku kirjoitti:
Minä ne lue suurin surminkaan omia vanhoja kirjoituksia. Harmittaa vaan, jos oman nimimerkkini näen ja joku muu lukee kommenttini.
Mitä tulee "täältä poistuneiden kirjoittajien teksteihin", niin juuri siinä asiassa pitäisi ottaa huomioon ne poistuneet kirjoittajat. Ehkä? he eivät halua vuosien ja vuosien jälkeen, että heidän kirjoituksiaan luetaan. En tietenkään Tiedä, onko näin, mutta se olisi otettava huomioon.
Ja turhahan johonkin ikivanhaan aloitukseen on aloittajalle vastata, kun eihän hän ole niitä kommentteja lukemassa, saati vastaamassa niihin.
Usein nostetaan joku vanha ylös siten, että kommentoi jonkun puolipöyröön kommentin muutamalla sanalla, joka kaikenkaikkiaan on yhtä tyhjän kanssa. Pääasiana ilmeisesti vain ja ainoastaan saada se aloitus näkösälle.
Minua ei ainakaan haittaa, vaikka palstalla olisi hiljaista. Joskus jopa ottaa päähän liiallinen vilske. Jos aamusella kirjotan tänne ja lähden töihin ja illallakaan en tule palstalle, vaan vasta seuraavana aamuna vilkasemaan, niin poissaollessani on tullut hirmuiset kommenttiryöpyt, joita ei sitten viitsi/ehdi ruveta lukemaan.
No tämä oli vaan mun kantilta katsottuna. Hyvähän se on jos on vilskettä, kun porukka tahtoo rupatella.
Kirja-aloituksista minäkin pidän, mutta niitä vois tehdä uusia, eikä ikivanhoja nostella.Niin heikku. Kyllä kai täällä on oletusarvona se, että viestit ovat kertakäyttöisiä. Minulle ne ovat jollakin tavalla rakennusaineita. Niiden avulla luon kuvaa kirjoittajasta, kuvittelen jutustelevani jonkun kanssa, joka tulee tutuksi tai sitten ei. Että täällä ollaan jonkinlaisella jatkumolla...
Keveämpää olisi varmasti pysyä "tuntemattomana", vaikka siellä puskassa, mutta se ei ole oikein minun luontoani.
Tuota "poistuneiden" osaa en ole tullut ajatelleeksi. Se riskihän meillä kaikilla on, että meitä voidaan "lukea" milloin vain, emmekä saa itseämme täältä hävitetyksi, käsittääkseni.
Dekkareita vain ruotsalaisia. Hyviä suomalaisia ei ole ennen oli.
mvh.- volvotiini
Lukaseppa ruotsinmaalainen ivar-lo johansson; onni !
- pamis
Yksi parhaista lukuelämyksistä on Ken Follett vuosisata trilogia liki 3000 sivua, mutta sujuvasti kirjoitettua tekstiä oli ilo lukea.
- New-age
Luen parhaillaan Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopeliä. Jännäri.
Kun luin hältä ensimmäistä kirjaa, ärsyynnyin. Sitten toisen. Nyt hyllyssä on 10. Viimeksi julkaistu odottaa.
Lukaisen ketjun vielä uudestaan ja nappaan vinkkejä.
Hyvä ketju 📖
- joelifani
Aina kun tulee kannustuksen tarve, kaivan esiin Joel Osteenin kirjoja. Ne kaikki ovat niin mieltä rauhaoittavia ja henkisesti tukevia.
- tööttt
Kasvit.puut, kukat, eläimet, maa ja sen ainesosat tällä hetkellä kiinnostavinta mitä löytänyt - puutarhalehdet ja kirjat.
Miksi - mielenrauhaa, luonnon kauneus, tuotanto, hyötykäyttö tuotteille,
tms. Virkistävää puuhaa ulkona iloisesti pihalla - en liene ainut. - jhgfd075
Tällä hetkellä Fedor Dostojevskin Muistelmia kuolleesta talosta.
- VieSPRlleJaFidaanJa
Jotkut divarit ostavat kirjoja, jotka uskovat kiinnostavan asiakkaitaan.
Pieniö eriä voi viedä kirjastoihin, kapakoihin, kahviloihin ja muihin yhteisöllisiin tiloihin.
Ennen viimeistä muuttoani rahtasin päivittäin pari isoa Ikean kassillista kirjoja SPR:n ja Fidan myymälöihin. - takanveto
Kummasti muuttuu iän myötä erilaisiin kirjoihin, kun varhaisnuoruudessa ahmittiin seksiin viittaaviin, niin nyt enempi elämänkertoihin tai pohdintoihin liittyviin ellei pelkkään tietoon.
- Heikunkeikku
Välillä yritin ihan satasella sanoa itselleni, että EN SAA ostaa uusia kirjoja.
Jonkun aikaa meni aika hyvinkin, kun kaupoissa suuntasin jalkani kiertotiehen suhteessa kirjahyllyihin ja alelaatikkoihin. Ajattelin, että helppoa, kun en mene lähellekään, niin ei tule kiusausta.
Täälläkin on kirjoitettu peliriippuvuuksista ja alkoholismista ja muista jutuista ja siitä, miten vaikeaa on varjella itseään riippuvuuksista.
Minä olen riippuvainen kirjoista. Pakko myöntää. Onkohan niitä esim. KK-klinikoita tai kokoontumisia sellaisille, jotka lankeavat kirjoihin. KK=Karta kirjoja-seura:)
Maanantaina vein runokirjoja kirjastoon. Siellä oli sitten kirjoja myytävänä halvalla.
Aloin kahlaamaan kirjojen keskellä ja niin siinä taas kävi, että lankesin ja ostin 5 paksua kirjaa.
Näistä kirjoista aloitin lukemaan "Kielletty hedelmä"-kirjaa. Tosikertomus salaisesta rakkaussuhteesta Irlannin vaikutusvaltaisimman piispan kanssa.
Kirjan keskiosassa aika paljon valokuvia.
Kirja kirjoitettu 1993.
Ne neljä muuta kirjaa ovat myös Erittäin mielenkiintoisia.
Eipä ihme, että lankesin.Tuttu ilmiö, heikku. Yritän välttää kirjakauppoja, mutta kirjaston kierrätyshylly on sellainen paikka, mistä en pääse ohitse. Jos vien sinne kolme kirjaa, tuon kolme takaisin. Selitän itselleni, että annan niitä nuorille (joilla ei ole aikaa lukea) ja saatan antaakin, mutta kyllä minä niitä itsekin vilkaisen.
Tässä ketjussa mainittiin Anthony Doerrin kirja "Kaikki se valo, mitä emme näe". Sain sen tutulta lainaksi, enkä oikein voi laskea käsistäni.
Tunneilmapiiri on niin vangitseva. Sodanaika, eri sukupolvet kotirintamalla, miehittäjävaltio/miehitetty maa. Paljon vastakkainasettelua, näkökulmien vaihtumista, selviytymiskamppailua...
Kolmesataa sivua luettu, 230 jäljellä...
Kiitos vain sille kirjoittajakollegalle, joka muistutti kirjasta ja sai minut etsimään sen uudelleen käsiini.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 505025
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233297Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281432Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1811275- 76977
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24888Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49857Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel229764Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35738Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482707