Itsemurhaa yrittäneet

twelve

Oletko yrittänyt itsemurhaa? Miksi?

Itse olen yrittänyt vetää ranteet auki kaksi kertaa. Kummallakaan kerralla en ole onnistunut, viilloista on tullut liian pieniä ja olen jäänyt henkiin. En vain jaksa enää elää - takana vuosia lääkkeitä, osastohoitoja, keskusteluapua ja ties mitä, mutta mistään ei ole ollut mitään apua. En jaksa enää yrittää.

661

69765

    Vastaukset

    • yyksi

      Minä olen yrittänyt itsemurhaa mutta eihän siitä tullut mitään. En tässä halua tarkemmin selittää miten yritin. Syitä itsemurhaan oli ja on monia, ei sen yrittämiseen yksi syy riitä.

      Tilanteessa jossa ei jaksa enää, on yksi ajatus joka on auttanut ainakin minua; Ajatus siitä että tämän syvemmälle ei elämä voi enää mennä joten kaikki tästä eteenpäin on vain ylöspäin.

      Voimia Sulle

      • Realistireino

        Masennus on vienyt mielikuvituksen, siksi tuntuu ettei voi mennä enää huonommin.


      • miisa92

        voiko unilääkkeillä voi tehdä itsemurhaan ? jos ottaa koko purkin.


      • 0ki

        oki


      • Anonyymi
        Realistireino kirjoitti:

        Masennus on vienyt mielikuvituksen, siksi tuntuu ettei voi mennä enää huonommin.

        Jep


      • Anonyymi

        Mistä mä voin ostaa nukahtamislääkkeitä


      • Anonyymi

        Pystyykö jos ottaa koko ketipinor 25mg purkin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä mä voin ostaa nukahtamislääkkeitä

        Ainaki melatoniinia saa halpahallista.


      • Anonyymi

        Itse sanoin eilen et haluan tappaa itseni läpällä mutta kadun sitä mitä sanoin ja nyt yks tyyppi meinaa laittaa sossuille viesti😢


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pystyykö jos ottaa koko ketipinor 25mg purkin

        Ketipinor ei riitä vaikka ottaisit 100kpl purkin kerralla naamaan. Nimimerkillä kokemusta on


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketipinor ei riitä vaikka ottaisit 100kpl purkin kerralla naamaan. Nimimerkillä kokemusta on

        Onneksi Ylilaudan bannit pystyy kiertämään eri laitteilla niin ei paljoa bannit haittaa 💪💪💪


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketipinor ei riitä vaikka ottaisit 100kpl purkin kerralla naamaan. Nimimerkillä kokemusta on

        Riittääpäs itse otin illalla ja makasin tajuttomana aamulla juuri tukehtumassa oksennukseen ihan kalpea ja sydän löi viimisiä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riittääpäs itse otin illalla ja makasin tajuttomana aamulla juuri tukehtumassa oksennukseen ihan kalpea ja sydän löi viimisiä

        Kannattaa kyllä harkita millä yrittää,jos epäonnistuu ja hoidettu sairaalassa niin siitä se halvatun ruljanssi alkaa..miksi miksi ja miksi kysymyksiä riittää ! Sossutyöntekijät,lääkäri ja hoitsut olivat pommittamassa ja pitkä terapia.

        Itse olen sivullisena ja ambulanssin hälyttäneenä joutunut myös haastatteluihin/kuulusteluihin koska satuin olemaan paikalla kun mulle tultiin esittelemään tyhjää pilleripurkkia mainiten "näitä otin ja nyt lähden lopullisesti" samalla alkoi kompurointi popsimisen seurauksena,sairaalassa hänelle oli tehty huuhtelut.

        Yhteenvetona totean että ainakaan lääkkeillä ei se henki helposti lähde koska tässäkin maitsemassani tapauksessa oli kyseessä tosi vahvaa resepti tavaraa ja toiselta henkilöltä sain kuulla ettei se ollut filmausta vaan pillereitä oli todellakin popsittu

        Siihen poislähtöön on todella varma konsti mitä ei voi täällä suositella.


      • Anonyymi

        Luonnon masennuslääke - https://tonzes.com/deprfi.htm Olen ollut uniongelmainen ja ajoittain masentunut jo esiteinistä asti. Ystäväni suosituksesta päätin kokeilla Restilen-valmistetta ja olen ollut todella tyytyväinen. Unenlaatu on parantunut enkä ahdistu enää yhtä herkästi. Käytän tuotetta ensisijaisesti masennuksen ennaltaehkäisyyn.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa kyllä harkita millä yrittää,jos epäonnistuu ja hoidettu sairaalassa niin siitä se halvatun ruljanssi alkaa..miksi miksi ja miksi kysymyksiä riittää ! Sossutyöntekijät,lääkäri ja hoitsut olivat pommittamassa ja pitkä terapia.

        Itse olen sivullisena ja ambulanssin hälyttäneenä joutunut myös haastatteluihin/kuulusteluihin koska satuin olemaan paikalla kun mulle tultiin esittelemään tyhjää pilleripurkkia mainiten "näitä otin ja nyt lähden lopullisesti" samalla alkoi kompurointi popsimisen seurauksena,sairaalassa hänelle oli tehty huuhtelut.

        Yhteenvetona totean että ainakaan lääkkeillä ei se henki helposti lähde koska tässäkin maitsemassani tapauksessa oli kyseessä tosi vahvaa resepti tavaraa ja toiselta henkilöltä sain kuulla ettei se ollut filmausta vaan pillereitä oli todellakin popsittu

        Siihen poislähtöön on todella varma konsti mitä ei voi täällä suositella.

        no ei korkeinta tukehtuu oksennuksee ja siten kuolee tai sydänkohtaus mut mikä se konsti on kerro ja miten tiedät niin paljon?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse sanoin eilen et haluan tappaa itseni läpällä mutta kadun sitä mitä sanoin ja nyt yks tyyppi meinaa laittaa sossuille viesti😢

        "Ole varovainen itsemurhaviestikirjoitteluissa,2 kuukautta suljettua voi olla edessä,muuta ruotsiin"!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse sanoin eilen et haluan tappaa itseni läpällä mutta kadun sitä mitä sanoin ja nyt yks tyyppi meinaa laittaa sossuille viesti😢

        Jos on nuori nii mistä saa hakittuu nii paljo huumeit et saa ittensä hegiltä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on nuori nii mistä saa hakittuu nii paljo huumeit et saa ittensä hegiltä

        mä kelasin asetta


      • Anonyymi
        miisa92 kirjoitti:

        voiko unilääkkeillä voi tehdä itsemurhaan ? jos ottaa koko purkin.

        Mätin 90 kpl 7,5 mg vedellä kurkusta alas.
        Nukuttua sai hyvin kolme päivää, mutta ei lähtenyt henki.

        Täytyy katsella tulevaisuudessa, oliko toi viimeinen yritys.


      • Realistireino kirjoitti:

        Masennus on vienyt mielikuvituksen, siksi tuntuu ettei voi mennä enää huonommin.

        Moi!

        Sinulla on kokolailla paketti kasassa. Jatka elämää. Joskus se voi yllättää kauneudella ja hyvillä fiiliksillä! Tsempapa, vaikka se tuntuukin vitun tyhmältä nneuvolta.


      • Anonyymi

        Tuo kommenttisi on täynnä uskoa elämään! Tsemppiä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ketipinor ei riitä vaikka ottaisit 100kpl purkin kerralla naamaan. Nimimerkillä kokemusta on

        Ketipinor ei ole itsemurhalääke. Luonto on elämänlääke. Latteaa, mutta totta. Kokeile!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa kyllä harkita millä yrittää,jos epäonnistuu ja hoidettu sairaalassa niin siitä se halvatun ruljanssi alkaa..miksi miksi ja miksi kysymyksiä riittää ! Sossutyöntekijät,lääkäri ja hoitsut olivat pommittamassa ja pitkä terapia.

        Itse olen sivullisena ja ambulanssin hälyttäneenä joutunut myös haastatteluihin/kuulusteluihin koska satuin olemaan paikalla kun mulle tultiin esittelemään tyhjää pilleripurkkia mainiten "näitä otin ja nyt lähden lopullisesti" samalla alkoi kompurointi popsimisen seurauksena,sairaalassa hänelle oli tehty huuhtelut.

        Yhteenvetona totean että ainakaan lääkkeillä ei se henki helposti lähde koska tässäkin maitsemassani tapauksessa oli kyseessä tosi vahvaa resepti tavaraa ja toiselta henkilöltä sain kuulla ettei se ollut filmausta vaan pillereitä oli todellakin popsittu

        Siihen poislähtöön on todella varma konsti mitä ei voi täällä suositella.

        Jos on päättänyt päättää päivänsä, niin ei se ole vaikeaa.


      • Jos ei osaa kirjoittaa, niin hirttosolmunkin teko voi olla vaikeaa. Tällaisia olemme: sääli ja paijaa mua - harva hankkii teltan, käyden ja vaseliinia.

        Hirttosolmukin on vaikea. Puhumattakaana rasvauksesta.

        Suomi on maailman onnellisin maa. Jos helvetissä on kurjempaa, kuin täällä niin kyllä se on nähtävä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ole varovainen itsemurhaviestikirjoitteluissa,2 kuukautta suljettua voi olla edessä,muuta ruotsiin"!!!

        Totta. Puhuminen on avunpyyntö. Luin jostain tutkimuksesta, että im tehneet 20-30% ovat puhuneet viimeisen kerran ammattiauttajan kanssa.

        Im--indikaatiot johtavat Suomessa lääkekuuriin ja manipulointiin. Jos suljetulta pääsee pois, olet voittaja!


      • On aika vaikeaa uskoa, että jos ei osaa edes kieliopiia, niin osaisi tehdä hirttosolmun; rasvauksesta puhumattakaan. Älkää pelleilkö pulassa olevien ihmisten kanssa latteuksilla.

        Miten voit tietää, kuinka kauan hirttäminen sattuu?


      • Anonyymi
        miisa92 kirjoitti:

        voiko unilääkkeillä voi tehdä itsemurhaan ? jos ottaa koko purkin.

        Ei vältti


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse sanoin eilen et haluan tappaa itseni läpällä mutta kadun sitä mitä sanoin ja nyt yks tyyppi meinaa laittaa sossuille viesti😢

        tiedän hyvin itella kusas homma kun heitin läpällä tai en nii läpällä et haluun tappaa itteni toinen otti tosissaan ja pisti asian eteen päin helvettiä vastassa ja jos oikeesti tarvis/haluis apua nii ei paljoo kysellä sen jälkee ku on uskotellut kaikille et kaikki on vitu hyvi.


      • Anonyymi

        Ja sit tajuu suraavan epäonnistumisen jälkee et syvemmälle pääsee


      • Anonyymi
        miisa92 kirjoitti:

        voiko unilääkkeillä voi tehdä itsemurhaan ? jos ottaa koko purkin.

        Itsemurha pitaa tehda kirveella, se on miehekas tapa, Tai vetaa puukolla rokkatorvi poikki


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse sanoin eilen et haluan tappaa itseni läpällä mutta kadun sitä mitä sanoin ja nyt yks tyyppi meinaa laittaa sossuille viesti😢

        Sossu akat vain lassyttaa etta pitaa ottaa itsea nikasta kiinni


      • Anonyymi

        Tyonna paa Lehman perseeseen, miehekas tapa kuolla


      • Anonyymi
        miisa92 kirjoitti:

        voiko unilääkkeillä voi tehdä itsemurhaan ? jos ottaa koko purkin.

        Hyvin harvoin onnistuu vaikka söisi todella suuren määrän, iso riski vammautua loppuelämäksi.


      • Anonyymi
        miisa92 kirjoitti:

        voiko unilääkkeillä voi tehdä itsemurhaan ? jos ottaa koko purkin.

        Hyvin epätodennäköistä, suuri riski vammautua loppuelämäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pystyykö jos ottaa koko ketipinor 25mg purkin

        Hyvin epätodennäköistä, suuri riski vammautua loppuelämäksi. Lääkkeet ovat huono keino.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riittääpäs itse otin illalla ja makasin tajuttomana aamulla juuri tukehtumassa oksennukseen ihan kalpea ja sydän löi viimisiä

        Mutta et kuollut.


    • elellään edelleenkin

      Olet oivaltanut asian hyvin. Pohjalta on mahdollisuus ponnahdaa - kuolema kyllä tulee sitten ajallaan.

    • pohjallla

      Hah no minä olen huomannut kyllä et vaikka kuinka luulee olevansa jo pohjalla niin silti sitä vaan syvemmälle joutuu.

      • Näinhän se on. Ja se syvin pohja on arkku haudassa. Sieltä on vähän vaikea ponnistaa..


      • Anonyymi

        Jep. Pitää valmiiksi suun auki vaan, sitä paskaa tulee suun täydeltä päivästä toiseen.


      • Anonyymi

        Aina vain alemmas mäki


    • Kylmät kädet

      Pari kertaa lääkkeillä yrittänyt, pohjalla valtava määrä alkoholia. Todella huonolla menestyksellä ja suurella nöryytyksellä (Teholla heränyt paskat housuissa jne.).

      Jos itsemurha on pakko tehdä, älkää missään nimessä yrittäkö sitä lääkkeillä!

      Nykylääkkeisiin ei kuole, kuin aniharvoissa tapauksissa, vaikka vetäisit niitä viinankanssa purkkitolkulla.

      • Kylmät kädet

        Koen velvollisuudekseni saarnata tästä asiasta loputtomiin. Moni on kehoittanut aivan OYS:in henkilökuntaa myöten.

        Tai ainakin vihjaillut, että pitäisi.


      • 1nkunaapeli

        Kyllä se onnistuu lääkkeilläkin jopa käsikauppalääkkeillä, mutta pitää tietää mitä ottaa ja miten ottaa. En kuitenkaan suosittele sitä, sillä kuolema ei silloin tule välttämättä välittömästi vaan voit kitua useamman päivän ennen kuolemaa ja se ei ole sen arvoista!


      • Twiggylight

        Ovatko nykylääkkeet niin tehottomia? Vai siis mikä niissä vaikutuksen on vienyt?

        Jos siis näin on, eivät lääkkeet silloin vaikuta määrätyllä annoksella esim. masikseenkaan tai unettomuuteen. Sillonhan meitä kaikkia huijataan kaiken aikaa.

        Big Pharmako se huijailee.


      • harkittu_sanaleikki
        1nkunaapeli kirjoitti:

        Kyllä se onnistuu lääkkeilläkin jopa käsikauppalääkkeillä, mutta pitää tietää mitä ottaa ja miten ottaa. En kuitenkaan suosittele sitä, sillä kuolema ei silloin tule välttämättä välittömästi vaan voit kitua useamman päivän ennen kuolemaa ja se ei ole sen arvoista!

        ^Pitääpi paikkansa. On joitakin lääkkeitä joita voit noutaa apteekista —yksikin erittäin tunnettu, hyvin myrkyllinen maksalle varsinkin alkoholin seurassa— joilla hengen itseltään saa, mutta ei se tule olemaan hiljainen ja lyhyt kuolema. Kidut pari kolme päivää kunnes loputkin sisäelimet pettävät maksan otettua lopputilin.

        Lyhyesti: pitää tietää mitä ottaa ja paljonko. Ei se sokea nappien napsiminen toimi.


      • ainaontoivoa

        Kyllä muuten kuolee..ja pienellä määrällä jopa.
        Olen laittanut kaksi läheistäni hautaan juuri lääkkeillä tehdyn itsemurhan seurauksena.... ja toisessa tapauksessa PIENELLÄ määrällä!!
        Älkää tappako itseänne. Jätätte jälkeenne niin monta teitä surevaa, rikkinäistä ihmistä :( Niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
        Joku päivä se parempi päivä ihan varmasti tulee. Vaihtakaa vaikka lääkäriä. Jotkut ihmiset menevät selvästi huonompaan kuntoon juuri lääkkeistä! Tai ainakin on vääriä lääkkeitä! Lopettakaa silti lääkkeet vasta lääkärin valvonnassa, älkää omin päin!!


      • torvi täälläki....
        harkittu_sanaleikki kirjoitti:

        ^Pitääpi paikkansa. On joitakin lääkkeitä joita voit noutaa apteekista —yksikin erittäin tunnettu, hyvin myrkyllinen maksalle varsinkin alkoholin seurassa— joilla hengen itseltään saa, mutta ei se tule olemaan hiljainen ja lyhyt kuolema. Kidut pari kolme päivää kunnes loputkin sisäelimet pettävät maksan otettua lopputilin.

        Lyhyesti: pitää tietää mitä ottaa ja paljonko. Ei se sokea nappien napsiminen toimi.

        Kyllä, tottapa tutiset, kun on itseltään pååttånyt hengen ottaa pitää tietää miten sen tekee, muutoin se saattaa epäonnistua. Ellei taas oikein halua itseltään henkeäkään ottaa niin kannattaa pyrkiä eroon siitä hankalasta tilanteesta johon on joutunut. Joskus se saattaa onnistua.


      • Yläkoululainen

        Itsemurhaa olen kokeillu...
        En vain jaksa elää !!!


      • Kataleena

        Älä tee itsemurhaa. Hae apua, kerro läheisille ongelmistasi, tai edes jollekkin aikuiselle. Oma aikuinen poikani teki itsemurhan, ja tekisin kaikkeni ettei sitä olisi päässyt tapahtumaan. Sinä olet tärkeä , hae apua, kerro ajatuksistasi jollekkin. Kaikkea hyvää sinulle.


      • toivotontapaus
        ainaontoivoa kirjoitti:

        Kyllä muuten kuolee..ja pienellä määrällä jopa.
        Olen laittanut kaksi läheistäni hautaan juuri lääkkeillä tehdyn itsemurhan seurauksena.... ja toisessa tapauksessa PIENELLÄ määrällä!!
        Älkää tappako itseänne. Jätätte jälkeenne niin monta teitä surevaa, rikkinäistä ihmistä :( Niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
        Joku päivä se parempi päivä ihan varmasti tulee. Vaihtakaa vaikka lääkäriä. Jotkut ihmiset menevät selvästi huonompaan kuntoon juuri lääkkeistä! Tai ainakin on vääriä lääkkeitä! Lopettakaa silti lääkkeet vasta lääkärin valvonnassa, älkää omin päin!!

        Voi kuule kun ei kukaan minua tule suremaan, ei oo kavereita kuin muutama ja mutsi faija aika vanhoja, että ei tiedä milloin heiltäkin henki lähtee, kerran oon yliannostuksen ottanut lääkkeitä mutta heräsin sairaalasta (ei ollut itsemurhayritys) mutta ei paljon haittais jos kuolen syöpää tai johonkin muuhun näin nuorena. Mutta en aio kuitenkaan itsemurhaa koskaan tehdä kuoleehan täältä muutenkin


      • Finaalissa
        ainaontoivoa kirjoitti:

        Kyllä muuten kuolee..ja pienellä määrällä jopa.
        Olen laittanut kaksi läheistäni hautaan juuri lääkkeillä tehdyn itsemurhan seurauksena.... ja toisessa tapauksessa PIENELLÄ määrällä!!
        Älkää tappako itseänne. Jätätte jälkeenne niin monta teitä surevaa, rikkinäistä ihmistä :( Niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
        Joku päivä se parempi päivä ihan varmasti tulee. Vaihtakaa vaikka lääkäriä. Jotkut ihmiset menevät selvästi huonompaan kuntoon juuri lääkkeistä! Tai ainakin on vääriä lääkkeitä! Lopettakaa silti lääkkeet vasta lääkärin valvonnassa, älkää omin päin!!

        Ihan turhaa lässytystä toi, että aina on toivoa, hae apua ja läpäläpä. Kukaan toinen ei voi tietää miten kauheaa on yrittää jatkaa päivästä toiseen ilman mitään toivoa tai merkkejä paremmasta. Päinvastoin. Joka päivä sitä vaan huomaa, että asiat menee vain huonommiksi. Mä olen sairas, työkyvyttömyyseläkkeellä, sinkku, köyhä, yksinäinen. Olen käynyt psykiatrila kymmenet kerrat, ollut hoidossa, terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä ym. ym. Mitään apua niistä ei ole ollut, eikä mulla nyt vaan ole mitään syytä elää eikä mua kukaan voi auttaa. Ei tämä mun elämä miksikään enää muutu. Joku aika sitten jaksoin vielä joskus elätellä jotain toivoa, mutta olenpa sen jo huomannut, ettei mitään muutosta tule. Aina kun kuvittelee, että nyt ehkä näyttää valoisammalta, huomaa pian että se oli vain harhaa. Olen kuitenkin niin raukka, ettei minusta kai ole itsemurhan tekijäksi, vaikka sitä olen suunnitellut jo vuosikaudet (tai jopa -kymmenet).


      • JosOrava

        Ihan määrätyillä lääkkeillä olen päässyt teholle. Viimeksi sain jopa sydänpysähdyksen.
        Lääkkeitä en kerro tai määriä mutta ihan ns. normaali määrä lääkkeitä.


      • Anonyymi
        ainaontoivoa kirjoitti:

        Kyllä muuten kuolee..ja pienellä määrällä jopa.
        Olen laittanut kaksi läheistäni hautaan juuri lääkkeillä tehdyn itsemurhan seurauksena.... ja toisessa tapauksessa PIENELLÄ määrällä!!
        Älkää tappako itseänne. Jätätte jälkeenne niin monta teitä surevaa, rikkinäistä ihmistä :( Niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
        Joku päivä se parempi päivä ihan varmasti tulee. Vaihtakaa vaikka lääkäriä. Jotkut ihmiset menevät selvästi huonompaan kuntoon juuri lääkkeistä! Tai ainakin on vääriä lääkkeitä! Lopettakaa silti lääkkeet vasta lääkärin valvonnassa, älkää omin päin!!

        Olen LAITTANUT hautaan?


      • Anonyymi
        Yläkoululainen kirjoitti:

        Itsemurhaa olen kokeillu...
        En vain jaksa elää !!!

        KANNATTAA OLLA UTELIAS -TIEDONHALUINEN,MITÄ HUOMINEN TUO TULLESSAAN?


      • Anonyymi
        Finaalissa kirjoitti:

        Ihan turhaa lässytystä toi, että aina on toivoa, hae apua ja läpäläpä. Kukaan toinen ei voi tietää miten kauheaa on yrittää jatkaa päivästä toiseen ilman mitään toivoa tai merkkejä paremmasta. Päinvastoin. Joka päivä sitä vaan huomaa, että asiat menee vain huonommiksi. Mä olen sairas, työkyvyttömyyseläkkeellä, sinkku, köyhä, yksinäinen. Olen käynyt psykiatrila kymmenet kerrat, ollut hoidossa, terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä ym. ym. Mitään apua niistä ei ole ollut, eikä mulla nyt vaan ole mitään syytä elää eikä mua kukaan voi auttaa. Ei tämä mun elämä miksikään enää muutu. Joku aika sitten jaksoin vielä joskus elätellä jotain toivoa, mutta olenpa sen jo huomannut, ettei mitään muutosta tule. Aina kun kuvittelee, että nyt ehkä näyttää valoisammalta, huomaa pian että se oli vain harhaa. Olen kuitenkin niin raukka, ettei minusta kai ole itsemurhan tekijäksi, vaikka sitä olen suunnitellut jo vuosikaudet (tai jopa -kymmenet).

        Moi. Kirjoituksesi oli kuin oma tarinani. Seuraatko vielä tätä ketjua?
        [email protected]


      • Anonyymi
        Finaalissa kirjoitti:

        Ihan turhaa lässytystä toi, että aina on toivoa, hae apua ja läpäläpä. Kukaan toinen ei voi tietää miten kauheaa on yrittää jatkaa päivästä toiseen ilman mitään toivoa tai merkkejä paremmasta. Päinvastoin. Joka päivä sitä vaan huomaa, että asiat menee vain huonommiksi. Mä olen sairas, työkyvyttömyyseläkkeellä, sinkku, köyhä, yksinäinen. Olen käynyt psykiatrila kymmenet kerrat, ollut hoidossa, terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä ym. ym. Mitään apua niistä ei ole ollut, eikä mulla nyt vaan ole mitään syytä elää eikä mua kukaan voi auttaa. Ei tämä mun elämä miksikään enää muutu. Joku aika sitten jaksoin vielä joskus elätellä jotain toivoa, mutta olenpa sen jo huomannut, ettei mitään muutosta tule. Aina kun kuvittelee, että nyt ehkä näyttää valoisammalta, huomaa pian että se oli vain harhaa. Olen kuitenkin niin raukka, ettei minusta kai ole itsemurhan tekijäksi, vaikka sitä olen suunnitellut jo vuosikaudet (tai jopa -kymmenet).

        Olen sinun kanssasi niin samaa mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moi. Kirjoituksesi oli kuin oma tarinani. Seuraatko vielä tätä ketjua?
        [email protected]

        Täällä on kolmaskin.


      • Anonyymi

        Määki oon kaksi kertaa yrittäny lääkkeillä, mutta oon heränny teho ostolla ko mun mies on huomannu ja soittanu ambulanssin 😵Jos tänään yrittää sitä häkämyrkytystä, mulla on pieni vanha koira jota rakastan yli kaiken💓Haluaisin,että me kuollaan yhdessä nyt ko se ääliö on lähteny taas Kittilään töihin?


      • Anonyymi
        Kataleena kirjoitti:

        Älä tee itsemurhaa. Hae apua, kerro läheisille ongelmistasi, tai edes jollekkin aikuiselle. Oma aikuinen poikani teki itsemurhan, ja tekisin kaikkeni ettei sitä olisi päässyt tapahtumaan. Sinä olet tärkeä , hae apua, kerro ajatuksistasi jollekkin. Kaikkea hyvää sinulle.

        muuten ihan hyvä kertoo mutta kun kerroin omalle isälle se vain nauroi ja sanoi että ptääkö sut vidä pää lääkäriin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        muuten ihan hyvä kertoo mutta kun kerroin omalle isälle se vain nauroi ja sanoi että ptääkö sut vidä pää lääkäriin

        No huhhuh


      • Anonyymi
        Kataleena kirjoitti:

        Älä tee itsemurhaa. Hae apua, kerro läheisille ongelmistasi, tai edes jollekkin aikuiselle. Oma aikuinen poikani teki itsemurhan, ja tekisin kaikkeni ettei sitä olisi päässyt tapahtumaan. Sinä olet tärkeä , hae apua, kerro ajatuksistasi jollekkin. Kaikkea hyvää sinulle.

        Jos ihminen ei ole tärkeä ei ole mitään syytä elää. Jos kenestäkään tutusta ihmisestä ei viikkoihin ja välillä kuukausiin kuulu tuskin on tärkeä kenellekkään


      • Anonyymi
        ainaontoivoa kirjoitti:

        Kyllä muuten kuolee..ja pienellä määrällä jopa.
        Olen laittanut kaksi läheistäni hautaan juuri lääkkeillä tehdyn itsemurhan seurauksena.... ja toisessa tapauksessa PIENELLÄ määrällä!!
        Älkää tappako itseänne. Jätätte jälkeenne niin monta teitä surevaa, rikkinäistä ihmistä :( Niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
        Joku päivä se parempi päivä ihan varmasti tulee. Vaihtakaa vaikka lääkäriä. Jotkut ihmiset menevät selvästi huonompaan kuntoon juuri lääkkeistä! Tai ainakin on vääriä lääkkeitä! Lopettakaa silti lääkkeet vasta lääkärin valvonnassa, älkää omin päin!!

        Kannattaa hypätä junan alle.


      • Anonyymi
        Kataleena kirjoitti:

        Älä tee itsemurhaa. Hae apua, kerro läheisille ongelmistasi, tai edes jollekkin aikuiselle. Oma aikuinen poikani teki itsemurhan, ja tekisin kaikkeni ettei sitä olisi päässyt tapahtumaan. Sinä olet tärkeä , hae apua, kerro ajatuksistasi jollekkin. Kaikkea hyvää sinulle.

        Sinä et ole tärkeä.


      • Anonyymi

        Isäs oli.


      • Anonyymi
        ainaontoivoa kirjoitti:

        Kyllä muuten kuolee..ja pienellä määrällä jopa.
        Olen laittanut kaksi läheistäni hautaan juuri lääkkeillä tehdyn itsemurhan seurauksena.... ja toisessa tapauksessa PIENELLÄ määrällä!!
        Älkää tappako itseänne. Jätätte jälkeenne niin monta teitä surevaa, rikkinäistä ihmistä :( Niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
        Joku päivä se parempi päivä ihan varmasti tulee. Vaihtakaa vaikka lääkäriä. Jotkut ihmiset menevät selvästi huonompaan kuntoon juuri lääkkeistä! Tai ainakin on vääriä lääkkeitä! Lopettakaa silti lääkkeet vasta lääkärin valvonnassa, älkää omin päin!!

        Entä jos ihminen on esim valmiiksi jo rutiköyhä ja koittaa voittaa kasinolta rahaa mutta huomaa että kaverit voittaa mutta itse ei voita? Koskaan siis. Ja muut ongelmat päälle jäätävä ylipaino lääkkeistä tuhoutuneet aivot niin ettei enää puhuakaan osaa kunnolla mussuttamatta. Ja vielä sekin että niin tynnyrissä kasvatettu että 24 v eikä osaa oikeen petipuuhiakaan ja päälle sekin vielä että on romantikko. Tälläinen mä siis oon. Miten tälläisellä tapauksella voisi tulla parempi päivä haluisin tietää ps tässä on vain murto osa ongelmistani.


      • Anonyymi
        Kataleena kirjoitti:

        Älä tee itsemurhaa. Hae apua, kerro läheisille ongelmistasi, tai edes jollekkin aikuiselle. Oma aikuinen poikani teki itsemurhan, ja tekisin kaikkeni ettei sitä olisi päässyt tapahtumaan. Sinä olet tärkeä , hae apua, kerro ajatuksistasi jollekkin. Kaikkea hyvää sinulle.

        Apu ei auta


      • Anonyymi
        Kataleena kirjoitti:

        Älä tee itsemurhaa. Hae apua, kerro läheisille ongelmistasi, tai edes jollekkin aikuiselle. Oma aikuinen poikani teki itsemurhan, ja tekisin kaikkeni ettei sitä olisi päässyt tapahtumaan. Sinä olet tärkeä , hae apua, kerro ajatuksistasi jollekkin. Kaikkea hyvää sinulle.

        Varasta kivääri metsästykseen tarkoitettuna tai harrastukseen.



        Täällä perkeleen teeskentely- paskamaassa ei kannata elää

        Junan alle jäänti myös

        on kasvattanut suosiotaan ja autolla rekkaapäinajo..

        Junan alle painojen kanssa kävely jättää auton ehjäksi perikunnalle


      • Anonyymi
        harkittu_sanaleikki kirjoitti:

        ^Pitääpi paikkansa. On joitakin lääkkeitä joita voit noutaa apteekista —yksikin erittäin tunnettu, hyvin myrkyllinen maksalle varsinkin alkoholin seurassa— joilla hengen itseltään saa, mutta ei se tule olemaan hiljainen ja lyhyt kuolema. Kidut pari kolme päivää kunnes loputkin sisäelimet pettävät maksan otettua lopputilin.

        Lyhyesti: pitää tietää mitä ottaa ja paljonko. Ei se sokea nappien napsiminen toimi.

        Kovin on kivuliasta,tiedän mitä tuotetta tarkoitat.Kovin nuo tv:ssäkin pauhaavat miten helppoa on saada huumeita kaduilta ja on kuulemma pirun vaarallista väärin käytettynä koska henki lähtee taatusti..mutta minkä nimisistä tuotteista kyse ja mistä niitä voi ostaa ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varasta kivääri metsästykseen tarkoitettuna tai harrastukseen.



        Täällä perkeleen teeskentely- paskamaassa ei kannata elää

        Junan alle jäänti myös

        on kasvattanut suosiotaan ja autolla rekkaapäinajo..

        Junan alle painojen kanssa kävely jättää auton ehjäksi perikunnalle

        Sä meinaat et meet makaamaan raiteille? Sitä junaa ajaa ihminen ja usein veturikuski traumatisoi tilanteesta tosi pahoin.

        Rekan keulaan ajo? Oletko tyhmä vai muuten vain itsekäs perseenreikä? Mä olen itse rekkakuski ja 2 kertaa on hlö auto tullut eteen.. Luojan kiitos, molemmilla kerroilla hlö auton kuljettaja aristi ja väisti. Edelleen mietin kun pimeellä tulee pikkuauyo vastaan niin meinaako tuokin päättää päivänsä.

        Voin sanoa että älä viitsi ees yrittää! Siellä on kuskina perheellinen mies tai nainen. Tapatat heidät myös pahimmassa tapauksessa! Kysyn vaan miksi haluaisit satuttaa syytöntä ja heidän omaisia?

        Syy miksi luin tätä keskustelua, on paha masennukseni joka alkoi avioerosta. Sitten ratkesin ryyppäämään ja käyttämään päihteitä. Nyt sairaslomalla ja terapia istunnoista ei ole mitään hyötyä. Vituttaa hemmetisti. Teini ikänen poikani ei pidä yhteyksiä yhtään. Onneksi tytär pitää yhteyttä mut hänellekkään en voi kertoa mielen synkkyyttäni. Vanhempia ei kiinnosta paskaakaan ja oikeita kavereita ei oikein ole. Joka aamu ja ilta mietin miten päiväni päättäisin. Hirttoköysi oli jo kaulassa ja jakkara notkui alla. Lopulta aristin ja makasin lattialla itkien. Ei siitä niska olis katkennut mut tukehtuminen hoikutteli. Pitäis koittaa olla positiivinen mut ihan täyttä paskaa se. Yksinäisyys on pahasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sä meinaat et meet makaamaan raiteille? Sitä junaa ajaa ihminen ja usein veturikuski traumatisoi tilanteesta tosi pahoin.

        Rekan keulaan ajo? Oletko tyhmä vai muuten vain itsekäs perseenreikä? Mä olen itse rekkakuski ja 2 kertaa on hlö auto tullut eteen.. Luojan kiitos, molemmilla kerroilla hlö auton kuljettaja aristi ja väisti. Edelleen mietin kun pimeellä tulee pikkuauyo vastaan niin meinaako tuokin päättää päivänsä.

        Voin sanoa että älä viitsi ees yrittää! Siellä on kuskina perheellinen mies tai nainen. Tapatat heidät myös pahimmassa tapauksessa! Kysyn vaan miksi haluaisit satuttaa syytöntä ja heidän omaisia?

        Syy miksi luin tätä keskustelua, on paha masennukseni joka alkoi avioerosta. Sitten ratkesin ryyppäämään ja käyttämään päihteitä. Nyt sairaslomalla ja terapia istunnoista ei ole mitään hyötyä. Vituttaa hemmetisti. Teini ikänen poikani ei pidä yhteyksiä yhtään. Onneksi tytär pitää yhteyttä mut hänellekkään en voi kertoa mielen synkkyyttäni. Vanhempia ei kiinnosta paskaakaan ja oikeita kavereita ei oikein ole. Joka aamu ja ilta mietin miten päiväni päättäisin. Hirttoköysi oli jo kaulassa ja jakkara notkui alla. Lopulta aristin ja makasin lattialla itkien. Ei siitä niska olis katkennut mut tukehtuminen hoikutteli. Pitäis koittaa olla positiivinen mut ihan täyttä paskaa se. Yksinäisyys on pahasta.

        Jos on itsetuhoinen ja haluaa kuolla, niin yleensä ei vois vähempääkään kiinnostaa mitä muille aiheuttaa kuolemallaan. Tai se olen vain minä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ihminen ei ole tärkeä ei ole mitään syytä elää. Jos kenestäkään tutusta ihmisestä ei viikkoihin ja välillä kuukausiin kuulu tuskin on tärkeä kenellekkään

        Eli näkymätön, ymmärtän hyvi. Ja vielä paremmin, kun olet siinä, eikä kukaan näe


      • Anonyymi
        Finaalissa kirjoitti:

        Ihan turhaa lässytystä toi, että aina on toivoa, hae apua ja läpäläpä. Kukaan toinen ei voi tietää miten kauheaa on yrittää jatkaa päivästä toiseen ilman mitään toivoa tai merkkejä paremmasta. Päinvastoin. Joka päivä sitä vaan huomaa, että asiat menee vain huonommiksi. Mä olen sairas, työkyvyttömyyseläkkeellä, sinkku, köyhä, yksinäinen. Olen käynyt psykiatrila kymmenet kerrat, ollut hoidossa, terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä ym. ym. Mitään apua niistä ei ole ollut, eikä mulla nyt vaan ole mitään syytä elää eikä mua kukaan voi auttaa. Ei tämä mun elämä miksikään enää muutu. Joku aika sitten jaksoin vielä joskus elätellä jotain toivoa, mutta olenpa sen jo huomannut, ettei mitään muutosta tule. Aina kun kuvittelee, että nyt ehkä näyttää valoisammalta, huomaa pian että se oli vain harhaa. Olen kuitenkin niin raukka, ettei minusta kai ole itsemurhan tekijäksi, vaikka sitä olen suunnitellut jo vuosikaudet (tai jopa -kymmenet).

        Masennus on akuuttivaiheen jälkeen valinta; ehkä sun sairaus, en tiedä mitä luokkaa. Mutta masentuneisuus ei paranna kokonaistilannetta, vaan vain heikentää sitä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen sinun kanssasi niin samaa mieltä.

        Sama täällä


      • Anonyymi
        Finaalissa kirjoitti:

        Ihan turhaa lässytystä toi, että aina on toivoa, hae apua ja läpäläpä. Kukaan toinen ei voi tietää miten kauheaa on yrittää jatkaa päivästä toiseen ilman mitään toivoa tai merkkejä paremmasta. Päinvastoin. Joka päivä sitä vaan huomaa, että asiat menee vain huonommiksi. Mä olen sairas, työkyvyttömyyseläkkeellä, sinkku, köyhä, yksinäinen. Olen käynyt psykiatrila kymmenet kerrat, ollut hoidossa, terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä ym. ym. Mitään apua niistä ei ole ollut, eikä mulla nyt vaan ole mitään syytä elää eikä mua kukaan voi auttaa. Ei tämä mun elämä miksikään enää muutu. Joku aika sitten jaksoin vielä joskus elätellä jotain toivoa, mutta olenpa sen jo huomannut, ettei mitään muutosta tule. Aina kun kuvittelee, että nyt ehkä näyttää valoisammalta, huomaa pian että se oli vain harhaa. Olen kuitenkin niin raukka, ettei minusta kai ole itsemurhan tekijäksi, vaikka sitä olen suunnitellut jo vuosikaudet (tai jopa -kymmenet).

        Tää kommentti oli juurikin kuin minunkin tapaus. Ei mitään toivoa paremmasta. Kukaan ei auta, kun kaikille on vaan se oma napa lähinnä. Sitten jos/kun saisin itseni pois päiviltä, sitten varmaan olisikin löytynyt auttajia.. Too late.


      • Anonyymi
        toivotontapaus kirjoitti:

        Voi kuule kun ei kukaan minua tule suremaan, ei oo kavereita kuin muutama ja mutsi faija aika vanhoja, että ei tiedä milloin heiltäkin henki lähtee, kerran oon yliannostuksen ottanut lääkkeitä mutta heräsin sairaalasta (ei ollut itsemurhayritys) mutta ei paljon haittais jos kuolen syöpää tai johonkin muuhun näin nuorena. Mutta en aio kuitenkaan itsemurhaa koskaan tehdä kuoleehan täältä muutenkin

        Totta ei kukaan mua jää suree vitsi olis kiva jos ei vaa joku aamu heräis


      • Anonyymi
        Finaalissa kirjoitti:

        Ihan turhaa lässytystä toi, että aina on toivoa, hae apua ja läpäläpä. Kukaan toinen ei voi tietää miten kauheaa on yrittää jatkaa päivästä toiseen ilman mitään toivoa tai merkkejä paremmasta. Päinvastoin. Joka päivä sitä vaan huomaa, että asiat menee vain huonommiksi. Mä olen sairas, työkyvyttömyyseläkkeellä, sinkku, köyhä, yksinäinen. Olen käynyt psykiatrila kymmenet kerrat, ollut hoidossa, terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä ym. ym. Mitään apua niistä ei ole ollut, eikä mulla nyt vaan ole mitään syytä elää eikä mua kukaan voi auttaa. Ei tämä mun elämä miksikään enää muutu. Joku aika sitten jaksoin vielä joskus elätellä jotain toivoa, mutta olenpa sen jo huomannut, ettei mitään muutosta tule. Aina kun kuvittelee, että nyt ehkä näyttää valoisammalta, huomaa pian että se oli vain harhaa. Olen kuitenkin niin raukka, ettei minusta kai ole itsemurhan tekijäksi, vaikka sitä olen suunnitellut jo vuosikaudet (tai jopa -kymmenet).

        Nii ei tost lässytykset oo mitää hyötyy aina on toivoo nii varmaa ku kerran oot pohjalla siellä pysyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä on kolmaskin.

        Ja neljäs


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos ihminen on esim valmiiksi jo rutiköyhä ja koittaa voittaa kasinolta rahaa mutta huomaa että kaverit voittaa mutta itse ei voita? Koskaan siis. Ja muut ongelmat päälle jäätävä ylipaino lääkkeistä tuhoutuneet aivot niin ettei enää puhuakaan osaa kunnolla mussuttamatta. Ja vielä sekin että niin tynnyrissä kasvatettu että 24 v eikä osaa oikeen petipuuhiakaan ja päälle sekin vielä että on romantikko. Tälläinen mä siis oon. Miten tälläisellä tapauksella voisi tulla parempi päivä haluisin tietää ps tässä on vain murto osa ongelmistani.

        Hei oon vast 12 ja haluun jo tappaa itteni et ei nyt iha hirveen hyvin mee


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kovin on kivuliasta,tiedän mitä tuotetta tarkoitat.Kovin nuo tv:ssäkin pauhaavat miten helppoa on saada huumeita kaduilta ja on kuulemma pirun vaarallista väärin käytettynä koska henki lähtee taatusti..mutta minkä nimisistä tuotteista kyse ja mistä niitä voi ostaa ?

        Nii olis kyl kätevää jos olis suhteit ihmisiin jotka hankkis sulle jotain pillereit jolla saisi ittensä hengiltä


      • Anonyymi
        ainaontoivoa kirjoitti:

        Kyllä muuten kuolee..ja pienellä määrällä jopa.
        Olen laittanut kaksi läheistäni hautaan juuri lääkkeillä tehdyn itsemurhan seurauksena.... ja toisessa tapauksessa PIENELLÄ määrällä!!
        Älkää tappako itseänne. Jätätte jälkeenne niin monta teitä surevaa, rikkinäistä ihmistä :( Niin kauan kun on elämää on myös toivoa.
        Joku päivä se parempi päivä ihan varmasti tulee. Vaihtakaa vaikka lääkäriä. Jotkut ihmiset menevät selvästi huonompaan kuntoon juuri lääkkeistä! Tai ainakin on vääriä lääkkeitä! Lopettakaa silti lääkkeet vasta lääkärin valvonnassa, älkää omin päin!!

        Mitä lääkkeitä otti?


      • Anonyymi
        harkittu_sanaleikki kirjoitti:

        ^Pitääpi paikkansa. On joitakin lääkkeitä joita voit noutaa apteekista —yksikin erittäin tunnettu, hyvin myrkyllinen maksalle varsinkin alkoholin seurassa— joilla hengen itseltään saa, mutta ei se tule olemaan hiljainen ja lyhyt kuolema. Kidut pari kolme päivää kunnes loputkin sisäelimet pettävät maksan otettua lopputilin.

        Lyhyesti: pitää tietää mitä ottaa ja paljonko. Ei se sokea nappien napsiminen toimi.

        Käyt hakee panadolia joka apteekista pullon viinaa ja kokakolaa.. Nielet ne kaikki mitä ostat ja juot viinaa ja limua. Ole hyvä näin taoat itsesi kituen, mutta viina helpottaa 👍

        Kuoleminen on helppoa kun sen osaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käyt hakee panadolia joka apteekista pullon viinaa ja kokakolaa.. Nielet ne kaikki mitä ostat ja juot viinaa ja limua. Ole hyvä näin taoat itsesi kituen, mutta viina helpottaa 👍

        Kuoleminen on helppoa kun sen osaa.

        Elämä on arvokkain asia mitä ihmisellä on. Sitä on just 1 henkilöä kohden. Ihan sama kuka olet. Jokainen rakentaa itse omannäköisen elämän ja elää omissa nahoissaan. Ei elämä maistu jos yrittää elää niinkuin toiset sanoo. Tee mitä haluat ja maista elämää. Se maistuu hyvältä.


    • Mä oon yrittänyt kerran.Olin ollut nuorisopsukiatrian osastolla,sen jälkeen perhetukikeskuksessa ja sen jälkeen suljetulla Harjavallassa.Kun tulin tänne kuntoutuskeskukseen,tuntui etten vaan jaksa enää ja vedin ranteen auki,toisen ehdin ja sitten tulikin hoitajat enkä sitten onnistunut.Elämä tuntuu vaan niin vaikealta ja tuntuu ettei parane ikinä,niin monta vuotta oon kärsinyt.

      • Anonyymi

        Turpa kii


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turpa kii

        vedä rantees auki saatanan retardi


    • merensaari

      Joo olen yrittänyt. Syynä alunperin seksuaalinen hyväksikäyttö nk. luotettavan
      henkilön taholta ja tästä johtuvat mielenterveyden ongelmat.
      Myöhemmin sinniteltyäni vuosia ja saatuani kuulla vihjailuja ja naureskelua
      terveydentilastani ajattelin kostaa pilkkaajilleni, mutta päädyinkin sitten vihaamaan
      itseäni, kun ei voimat riittäneet puolustamaan oikeuksiani.
      Oman kokemuksen mukaan pahimpia sairastuttajia ovat jotkut uskonnolliset
      henkilöt, jotka omassa sairaassa mielessään tuomitsevat heikkoja heidän mitta-
      puutaan täyttämättömiä.
      Yritin itsemurhaa, kun aika moni oli sitä ehdottanut ratkaisuksi ongelmiini.
      Jäin kuitenkin henkiin ja minusta tuli aika vittumainen mies.

      • Moi, mitä sinulle kuuluu nykyään? Haluaisitko kertoa koko tarinasi anonyymisti
        ? Teen gradua aiheesta ja etsin haastateltavia.


      • Selviänkö
        Kaihomieli70 kirjoitti:

        Moi, mitä sinulle kuuluu nykyään? Haluaisitko kertoa koko tarinasi anonyymisti
        ? Teen gradua aiheesta ja etsin haastateltavia.

        Mä voisin kertoo oman tarinani graduusi. Seksuaalinen hyväksikäyttö/ itsemurhayritykset/ yhteiskunnasta putoaminen. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä.


    • Selvinnyt

      Itse olen selvinnyt kolmesti vain sen takia,että aina joku tullut paikalle ja en ole lähtenyt minnekään metsään harhailemaan jne..
      (En sairasta masennusta,vaan muuta)
      Eipä ole hyväski kropalle nuo lääkkeet niin suurina määrinä..tuloksena jokin vatsahaavan alku joka ei mukava!
      Onneks ei mennyt maksa tai munuaiset,sitten olis vielä dialyysihoidot vaikeuttamassa elämää! Vaikuttavat myös muistiin ja haittaavat arkipäiväistä elämää!

      Kun yrittää jotain sellaista,ei ehkä myöskään tule ajatelleeksi sitä henkilöä,joka sinut löytää..

    • lähtisinkö jo tänään

      Kauan sitten yritin ja epäonnistuin.Se miksi yritin johtui monista syistä,suurin niistä oli yksinäisyys. Minulla ei ollut yhään ystävää,(eikä ole nyttenkään).
      Selvisin siitä jotenkin ja elin pitkään "ulkoapäin katsottuna"ihan normaalia elämää,perhe, työ ja ulkoiset puitteet kunnossa.Nyt vain on tapahtunut lyhyen ajan sisällä niin paljon sellaista että ajattelen lähtemistä-ja olen alkanut "siivota" jälkiä asioista mitä en halua jälkeeni jättää.Tiedän että ratkaisu on omissa käsissä,minua tuskin kukaan voi auttaa.

    • Tuskainen elämä

      Yritin joskus lääkkeillä ja uskoisin, että melko lähellä se oli. Muistikuva on, että oksensin jossain vaiheessa ja olin sitten vuorokauden tajuttomana yksin kotonani.

      Kun virkosin niin ajattelin, että ei tästä tullut mitään ja selkään sattuu joten ajattelin käydä näyttämässä selkävaivaani. Matkalla kipu vain paheni ja sairaalassa selvisi, että kreatiini arvot nousivat joten sairaalareissu tuli. Munuaisvaivaan kuoleminen ei ole kivutonta joten sitä en valitse enkä suosittele. Joten ei enää lääkkeillä, koska jos siitä selviää niin sitten sapettaa entistä enemmän kenties pahasti vaurioituneena.

      Tästä seurasi tietysti tarkka kuulustelu terveydenhuollon tasolta ja harmitti kyllä kun joutui selittelemään miksi näin tein. Eikä ollut kiva nähdä lääkärin ilmettä sillä lääkärin kasvoista näki selvästi ajatuksen: tuollainen v.. tyhmä jäpä on tehnyt tällaisen teon jolla kuormittaa muutenkin kiireellistä sairaalaa. Jouduin sairalassa viettämään aikaani jonkin aikaa kunnes vaakuuttuivat, että en tee mitään itselleni. Tietty muutaman vuoden lääkekuuri ja vuoden terapia bonuksena joten pääsin takaisin työelämään, arkeen maksamaan veroni.

      Olen tässä sätkinyt hammastapurren tuon jälkeen, mutta en ole saanut elämässä mitään sellaista mitä toisi henkisesti mielihyvää tai tarjoaisi hymyn syyn. Elämäni on vakavaa ja tylsää edelleen. Olen kyllä yrittänyt vaikka mitä hienoa tehdä tai hienoa muiden mielestä sillä itse olen kokenut vain rasittuvani kaikesta mitä nykyaika vaatii.

      Joten edelleen jäynää ajatus pois menosta kuten aikoja sitten kun yritin itsaria. Viime aikoina tämä ajatus vain on noussut entistä voimakkaammaksi ja ainoa syy miksi tässä vieläkin sätkitään on perhe. En tunne, että olisin perheeni arvoinen ja en koe pystyväni tarjoamaan perheelleni mitään muuta kuin laskujen maksajan roolin.

      En koe, että olisin masentunut, mutta en vain saa elämässä iloa ja hyvän olon tunnetta edes pienistä asioista. En myös koe saavani hyväksyntää työssä tai missään muuallakaan. Tunnen olevani aina vain yksi. Olen kovin paljon miettinyt ajatusta miksi olen täällä, mitä minä voin antaa tälle maailmalle olemalla täällä?
      Vastaus minkä olen löytänyt on, että ei ole mitään syytä olla olemassa. Maailma on paha ja ilkeä paikka ollut minulle aina ja eikä mikään tunnu muuttuvan vuosien kuluessakaan. Olen miettinyt mikä olisi helpoin ja kivuton tapa, mutta en ole sitä vielä keksinyt.

      • selfmurder-not

        Eutanasia saattaa laillistua maassamme, mutta Hollannissa tietääkseni saa eutanasian.


      • Anonyymi
        selfmurder-not kirjoitti:

        Eutanasia saattaa laillistua maassamme, mutta Hollannissa tietääkseni saa eutanasian.

        Eutanasian sallimista maassamme yritetään tosiaan edistää, mutta päämääränä on eutanasian salliminen hyvin tarkoilla kriteereillä, joista käsittääkseni tärkein on fyysinen, parantumaton sairaus, joka on loppuvaiheessaan aiheuttaen isoja kärsimyksiä ao. ihmiselle.


      • Anonyymi

        Jos elämä maistuu kuralta nii häviä vaa muuta vaik espaniaa nii sit elämä on erilaista mut ehk itsemurha voi kyl olla helpompaa


    • Ei yrittävä

      Minkälaisilla lääkkeillä olette sitä yrittäneet? Ja millaisilla annoksilla?
      Unilääkkeet?

      • ilkka.

        Ton annoksen ei pitäs olla vaarallinen. Mulle on määrätty 800mg ketipinoria per ilta, ja puoliintumisaika 6-tuntia, joten seuraavana iltana vielä 200mg edellis iltaisesta annoksesta ja 50mg toissapäiväisestä veressä, ja 800mg lisää niin 1050mg ketipinoria mulla joka ilta veressä.

        30mg opamoxeja vedän joskus 10kpl viihdekäyttöön, joten vaikea kuvitella,etttä sun lääke satsi ois ollu hengenvaarallinen. Riippuu tietty painostasi. Ite painan 110kg.

        Lisäksi 4X25mg ketipinor ei ole yhtä vahva kuin 1X100mg, joten sekin laskee annoksesi vahvuutta.

        Ite voisin tuon satsin vetästä ilman viinaa ihan viihdekäyttöön, ja hyvän yöunen saamiseksi.


      • Helpotusvihdoin

        Tänään 200mgx194


      • Anonyymi

        Mä oon yrittänyt Propralin 40mg koko purkilla ja lähelle päässyt, nyt en enää saa niitä lääkkeitä miltään lääkäriltä vaikka tarvin niitä paniikkihäiriöiden hoitoon.

        Koittakaa nuoret vaa jaksaa. Kyllä mäkin tässä sinnittelen vaikka homona en taida koskaan saada perhettä ja rakkautta. Mun sydän on reilun 30v aikana vaan särjetty kerta toisensa jälkeen. Nytkin oon hyvin yksin, joulutulossa, sata euroa tilillä, vuokra maksamatta, joululahjat ostamatta ja ruuat, laskut maksamatta, kämppä varmaan lähtee alta ja toivoton olo. Silti en ainakaa vielä harkitse itsemurhan yritystä uudestaan. Yritän vaa jaksaa vaikka ei ole töitä, eikä rahaa ja taistelen vaikeaa masennusta ja alkoholismia vastaan. Kyllä tässä alkaa olemaan aika lailla hanskat tiskissä. Kelakin vaatii vielä palauttamaan tukia ja ulosotossa ollaan. Miten tästä muka voi vielä selvitä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä oon yrittänyt Propralin 40mg koko purkilla ja lähelle päässyt, nyt en enää saa niitä lääkkeitä miltään lääkäriltä vaikka tarvin niitä paniikkihäiriöiden hoitoon.

        Koittakaa nuoret vaa jaksaa. Kyllä mäkin tässä sinnittelen vaikka homona en taida koskaan saada perhettä ja rakkautta. Mun sydän on reilun 30v aikana vaan särjetty kerta toisensa jälkeen. Nytkin oon hyvin yksin, joulutulossa, sata euroa tilillä, vuokra maksamatta, joululahjat ostamatta ja ruuat, laskut maksamatta, kämppä varmaan lähtee alta ja toivoton olo. Silti en ainakaa vielä harkitse itsemurhan yritystä uudestaan. Yritän vaa jaksaa vaikka ei ole töitä, eikä rahaa ja taistelen vaikeaa masennusta ja alkoholismia vastaan. Kyllä tässä alkaa olemaan aika lailla hanskat tiskissä. Kelakin vaatii vielä palauttamaan tukia ja ulosotossa ollaan. Miten tästä muka voi vielä selvitä?

        Itsemurha?


    • ei näin

      Ei lääkkeillä eikä ranteita viiltelemällä. Noihin kuolee todella harvoin. On olemassa keinoja joilla pääset täältä pois jos tosissasi niin haluat. Ja vieläpä kivuttomia sellaisia. Mutta sivullisia ei sitten vaaranneta näissä itsemurhissa. Ei esim rekkoja päin ajelemalla.

      • Anonyymi

        IHMISET ! UTELIAISUUS=TIEDONHALU ,MITÄ HUOMINEN TUO TULLESSAAN. ?PITÄÄ HENGISSÄ;;


      • Anonyymi

        Kyllä muuten ajetaan.

        Cry me a river.


    • ????

      En vielä itse yrittänyt. Isä lähti ampumalla itseään päähän. Ei varmaan ota kuin kerran kipeetä. Lääkkeitä harkinnut itse, mistähän saisi sellaisia myrkkyjä että kans tehois.

      • totuteeee

        Tiedän tutun joka yritti itsemurhaa ampumalla.
        Ei onnistunut. Sai vain elinikäisen vamman.


      • a.r
        totuteeee kirjoitti:

        Tiedän tutun joka yritti itsemurhaa ampumalla.
        Ei onnistunut. Sai vain elinikäisen vamman.

        Jos omistat haulikon, niin ei voi epäonnistua.


      • Rennostimenee
        a.r kirjoitti:

        Jos omistat haulikon, niin ei voi epäonnistua.

        Parhaiten onnistuu tlaamalla ammattitappajan. Tarvitaan kahisevaa ja sovit vain päivän ja kellonajan.


      • väsynythoro
        Rennostimenee kirjoitti:

        Parhaiten onnistuu tlaamalla ammattitappajan. Tarvitaan kahisevaa ja sovit vain päivän ja kellonajan.

        mistähän sellaisen löytäisin jos saisi tarpeeksi rahaa kasaan? suunnittelen lähtöä ja pelkään että epäonnistun tai joku ns. läheinen tulee "pelastamaan"


      • Anonyymi
        Rennostimenee kirjoitti:

        Parhaiten onnistuu tlaamalla ammattitappajan. Tarvitaan kahisevaa ja sovit vain päivän ja kellonajan.

        osaatko suositellä jotakuta:)


      • Anonyymi
        totuteeee kirjoitti:

        Tiedän tutun joka yritti itsemurhaa ampumalla.
        Ei onnistunut. Sai vain elinikäisen vamman.

        Vau.

        Suurin osa kuitenkin kuolee, joten turha negata tätä ketjua.


    • ei näin

      Ei lääkkeillä. Uskokaa ettei noilla henki lähde. (ehkä hyvin harvoin) Oksennat kuitenkii nuo mömmöt ite ulos ja heräät omassa oksennuksessa. Tai sisuskalut tuusan paskana.

      • anonyymi18

        Parhaan kaverini äiti tappoi itsensä viinan ja lääkkeiden yläannostuksella....


      • Salina

        Otin kerran jotain 15 verenpainelääkettä. En huomannut mitään vaikutusta heti enkä jälkeenpäin. Onko ne jotain lumelääkkeitä?


    • Kertokaahan

      Minkälaisilla annoksilla ja millä lääkkeillä ootte yrittäneet? Mulla on sellanen käsitys että masennuslääkkeillä harvoin onnistuu, ellei sitten oo trisyklisiä, tosi vahvoilla unilääkebentsoilla suurina annoksina nautittuna vois ehkä tärpätä esim. Tenox? Jos jostain sais käsiinsä ison kasan morfiinia niin sillä vois lähtee suht kivuttomasti ja mukavasti henki, ongelmana vaan se, että sitä kun ei juuri mistään saa.

      Itse en ole lähtenyt koskaan edes yrittämään itsemurhaa, vaikka sitä harkinnut olenkin vakavasti, ja pidellyt niitä unilääkkeitä kädessäni miettien, että nyt mä sen teen. Pelkään varmaan epäonnistuvani siinäkin, kuten kaikessa muussa mihin oon ikinä ryhtynyt.

      • Itse en ole lähtenyt koskaan edes yrittämään itsemurhaa, vaikka sitä harkinnut olenkin vakavasti, ja pidellyt niitä unilääkkeitä kädessäni miettien, että nyt mä sen teen. Pelkään varmaan epäonnistuvani siinäkin, kuten kaikessa muussa mihin oon ikinä ryhtynyt.
        minä olen myös harkinnut ja melkeen yrttänyt


      • Anonyymi

        Lääkkeet on turhaa paskaa.

        Junan alle vaan.


    • Bouch

      Aika mustaa tekstiä tääl porukoil. Eiköhän se paraneminen ole mahdollista?

      • ymmärrät joskus

        ei tässä maailmassa


      • Oikeinkirjoitus

        No vittu kun kaikki on paskaa ja paska tietokone on ihan paska ja vittu.


      • HuolissaanKaikista

        Voi kamala.

        Toivottavasti teillä on asiat jo paremmin:(


      • Anonyymi
        HuolissaanKaikista kirjoitti:

        Voi kamala.

        Toivottavasti teillä on asiat jo paremmin:(

        Ime sinä vitun apina munaas


        Matti Rönkä


      • Anonyymi
        HuolissaanKaikista kirjoitti:

        Voi kamala.

        Toivottavasti teillä on asiat jo paremmin:(

        Kenelläkään ei oo asiat paremmin


      • Anonyymi
        HuolissaanKaikista kirjoitti:

        Voi kamala.

        Toivottavasti teillä on asiat jo paremmin:(

        Eeei oo😂kaks kertaa on yritetty, kahdella eritavalla. Kolmannella kerralla, (hyvin pian) pidän huolen et se on vika tai toka vika kerta🤝🏼 eka lääkkeet ja sit jos sekään ei toimi. "Lainaan" läheisen asetta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenelläkään ei oo asiat paremmin

        Fakta🗣 vituttaa kun kukaan ei oo vieläkään suoraan kertonut millä pääsee "helposti" pois😂 kolmannen kerran täällä ettimässä "apua"


    • Kertokaahan

      Joskus tuntuu, ettei tää ikinä helpota, mut toisinaan taas helpottaa hetkeksi. Mut sit taas meen ja mokaan kaiken.

      • Anonyymi

        ELÄMÄ ON TAISTELUA ,KEHDOSTA HAUTAAN,.KATSOTAAN YMPÄRILLE,KAIKKI ,ELÄIMET ,KASVIT,SUURETPUUT ,TAISTELEE ELÄMISENPUOLESTA,SITÄ LINJAA KANNATTAISI MYÖS IHMISEN INHIMILLISENÄ-AJATTELEVANA OLIONA NOUDATTAA: KUKAAN EI PÄÄSE HELPOLLA !!!


    • I know the truth

      Mielenterveys asiat ei koskaan jätä lopullisesti rauhaan!

    • mikko96

      Yritin kerran ottamalla yliannostuksen marijuanaa, mutta ei onnistunut. Kaikki rahat meni.

    • entahoen

      Perinteisesti ja tyylittömästi lääkkeillä yritin.. Sairaalassahan mä sitten makasin muutaman päivän sen jälkeen :)

    • gingerheels

      olen yrittänyt, ja epäonnistunut. mulla oli se perinteinen alkoholi lääkkeet mix, mutta eihän siitä tullut muuta kuin sairaalareissu.

      mä yritin masennuslääkkeet ahdistuslääkkeet unilääkkeet, ja jos olisin järjissäni ollut, niin olisin kyllä tajunnut että pahan olon siitä vaan saa. sairastan masennusta, ajoittain vakavaa ja psykoottisilla oireilla. psykoosiin vaipuessani muutun tosi itsetuhoiseksi. olen miettinyt, että tulen varmaan "onnistumaan" joku kerta. tiedättekö, sen kun vain hyppää junaradalle. kohtaukset tulevat aina uudestaan vaikka ajoittain saisinkin elämänhaluni takaisin.

    • 76

      jos on epäonnistunut elämässä, ei oo kunnon koulutusta, työstä ei tietoo ei saa ikinä työtä , eläminen kallistuu. Ei ole ymmärrystä opiskella lue. on tyhmä lukemaan ja oppimaan , puuttuu aloitekyky, toisin sanoen ei ole mitään tajuamista mistään mitään. Ja on menettänyt miljoona euroa lotossa :////

      • .,.,.,

        Olen juuri tässä tilaneessa.. en jaksa enää olen sössiny kaikki ja tätä vitun luuseri elämää jaksa ketään..


    • elämä voittakoon

      Ymmärrän että ihmiset jakavat vaikeita kokemuksia, mutta pliis älkää kyselkö ja jakako vinkkejä itsemurhan suorittamiseen. Ette varmaan halua edesauttaa tällaiseen ratkaisuun päätymistä muiden osalta.

      Itselläni takana useampia yrityksiä, jotka melkein onnistuivatkin, niistä on myös jäänyt fyysisiä muistoja, jotka näkyvät mm. aivotoiminnassa, ei kiva. On niin vihonviimeinen ratkaisu, johon en kenenkään soisi päätyvän.

      Yritän ajatella, että joku tarkoitus minunkin elämällä on, kun se ei yrityksistä huolimatta ole päättynyt. Läheltä on liipannut muulloinkin, kun henkeäni on uhattu ja olen kokenut monenlaista väkivaltaa. Mutta eteenpäin elävän mieli.

      Tsemppiä kaikille, älkää luovuttako.

      • Kristpohar

        Huom!, lisäys, noin on sulla, mutta osa luovuttaa!!!


      • Anonyymi

        Ei ole järkeä hypätä junan alle, siitä voi junan kuljettajalle jäädä traumat loppuelämän ajaksi.

        Kuinka moni rekkakuski tai junan kuljettaja on oikeasti jäänyt työttömäksi tai jopa sairaseläkkeelle henkisten traumojen takia kun joku on itseltään riistänyt henkensä näiden isojen kulkuneuvojen " avulla ".
        Kuljettajat eivät välttämättä kykene enää ikinä tekemään samaa työtä.

        Vaikka monet itsemurhaa harkitsevat tai yrittävät ajattelevat ettei kukaan sure perään , mutta näiden ammattiaan harjoittavien kuljettajien omaiset varmasti surevat jos toisesta tulee työkyvytön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole järkeä hypätä junan alle, siitä voi junan kuljettajalle jäädä traumat loppuelämän ajaksi.

        Kuinka moni rekkakuski tai junan kuljettaja on oikeasti jäänyt työttömäksi tai jopa sairaseläkkeelle henkisten traumojen takia kun joku on itseltään riistänyt henkensä näiden isojen kulkuneuvojen " avulla ".
        Kuljettajat eivät välttämättä kykene enää ikinä tekemään samaa työtä.

        Vaikka monet itsemurhaa harkitsevat tai yrittävät ajattelevat ettei kukaan sure perään , mutta näiden ammattiaan harjoittavien kuljettajien omaiset varmasti surevat jos toisesta tulee työkyvytön.

        Kuskit on mielissään kun saavat viikon ylimääräisen terapialoman, ei ketään kiinnosta vieras raato.


      • Anonyymi

        Kyllä haluan ja autan oikein mielelläni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole järkeä hypätä junan alle, siitä voi junan kuljettajalle jäädä traumat loppuelämän ajaksi.

        Kuinka moni rekkakuski tai junan kuljettaja on oikeasti jäänyt työttömäksi tai jopa sairaseläkkeelle henkisten traumojen takia kun joku on itseltään riistänyt henkensä näiden isojen kulkuneuvojen " avulla ".
        Kuljettajat eivät välttämättä kykene enää ikinä tekemään samaa työtä.

        Vaikka monet itsemurhaa harkitsevat tai yrittävät ajattelevat ettei kukaan sure perään , mutta näiden ammattiaan harjoittavien kuljettajien omaiset varmasti surevat jos toisesta tulee työkyvytön.

        Ei vaan kiinnosta, vaikka ehkä pitäisi.


    • sad2

      ystäväni yrittää tappaa itsensä 3 vuotta sitten ja on nykyään vammautunut....

      • kmnwqoing

        Liian monta vammautunutta, jotka yrittäny itsaria lääkkeillä.. :(


      • Anonyymi

        No mitä sitten?


    • Upupup

      Up

      • Anonyymi

        Tunnen miehen joka hyppäsi katolta, jäi henkiin ja loppuelämän pyörätuolissa. Kylmä kohtalo.
        Ja koulukaveri meni junan alle 90-luvulla.


    • ööääöö

      Tässä on itsekin oltu kaheksan vuotta sitä mieltä, että elämässä ei ole järkeä.

      Kuusi vuotta terapiaa. Viisi vuotta lääkkeitä.

      Lopetin hoidot, koska kyllästyin siihen, että kehotettiin vain puhumaan ja puhumaan, mutta ratkaisua ei löytynyt.

      Kohta en jaksa enää. Kohta on pakko tehdä jotain.

      Enkä tällä kertaa unelmoi siitä, että joku löytäisi minut ennen kuin olen ehtinyt lähteä. Koska en enää usko, että kukaan voi auttaa. Tällä kertaa unelmoin siitä, että saan sen tehtyä kunnolla ja kerralla.

      Kerrankin teen tässä elämässä jotain itseäni varten. Ihan vain minua varten. Välittämättä siitä, mitä läheiseni tai maailma siitä ajattelee. Kerrankin saan olla itsekäs ja ajatella omaa parastani.

      • Hepu1

        Samat on mietteet mulla.


      • Anonyymi
        Hepu1 kirjoitti:

        Samat on mietteet mulla.

        Niin minullakin


      • Anonyymi

        Ehkä sinun täytyisi llytää muu terapeutti.

        Puhuminen on oikeasti iso juttu ja julkinen itkeminen.


    • Reckless Neck

      Mulle on hiipinyt masennus viimeisen 1,5 vuoden aikana. Olen jopa tunnistanut sen mutta en ajatellut sitä niin pahaksi, aina se avun hakeminen siirtyi huomiseen. Eräänä iltana tolkuttoman riitelyn ja huutamisen jälkeen alkoi näyttää, ettei suhde kestä eikä valoa enää näkynyt, tuntui että lapset pärjää paremmin ilman minua jne. kaikessa hiljaisuudessa katsoin kotoa ulkorakennuksesta paikan, etsin kuormaliinan tein solmun ja kiipesin A.portaalle... En niinkään halunnut kuolla, halusin ettei enää satu, en kokenut että minusta olisi enää mihinkään.

      Mustaa.... lapset... mies... kesä.... tytön syntymä... mustaa... Uskomaton kipu!!!! kaulaan sattui ihan perkel**sti, kuulin hätääntynyttä puhetta ja kipu vei tajun.... Taas puhetta, minulle osoitettua... Yritin puhua, mutta sattui niin kamalasti...

      Tässä kohtaa olin ihan ymmälläni mitä on tapahtunut, luulen näkeväni pahaa unta, mutta kipu ja miehen hätääntynyt huuto kertoo muuta "laittakaa saatana vauhtia siihen ambulanssiin" "hengittää hädin tuskin"

      Pikkuhiljaa alan tajuta että tein sen tosiaan. Laitoin narun kaulaan ja hyppäsin... Vai hyppäsinkö? Putosinko? Mielessä pyörii vaan etten ikinä halua menettää lapsia, haluan nähdä niiden kasvavan... Ambulanssin ulinaa... Ensihoitajat toimivat nopeasti ja rauhallisesti, olen alkanut tuntea kovan paineen niskassa ja pää sekä niska on niin kipeät että pelkään niskan olevan entinen. Jalat liikkuu ja kädet, saan toivoa.

      Olin selvinnyt vähillä vammoilla, kaula on kauhean näköinen ja kipeä vieläkin, musta rantu ja turvotus kertoo kammottavan tarinan. Nielemään ei pystynyt viikkoon ja korva on revennyt. Se repesi alastulossa kun mies sai viimein köyden poikki. Kymmenen iskua kirveellä. Olin pitänyt parrusta kiinni juuri köyden kohdalta, mies joutui irrottamaan kädet edestä että pääsee lyömään kirveellä ja jäin roikkumaan narun varaan. mies soimaa itseään ettei tajunnut laittaa portaita mun jalkojen alle, syyttää itseään että kirves oli tylsä... Minä syytän itseäni siitä kusipäisyydestä että laitoin rakkaimpani kärsimään tälläisen helvetin. Kuuntelemaan sitä kuolevan ihmisen korinaa, haistamaan sen kun elämä pakenee ja samalla myös kehon hallinta pettää...

      Tarvitsin tälläisen kauheuden että ymmärsin haluavani elää, itsemurha ei ole minun, eikä mielestäni kenenkään pelastus. Olin psykiatrisessa hoidossa viikon, sain lääkkeet ja avohoidossa jatkon. mikään ei ole niin suurta että yrittäisin uudestaan, olen ikuisesti kiitollinen miehelle että hän löysi minut.

      Lääkkeet on raukkamaisia, jos meinaat tappaa itsesi niin sietää sattuakin. Minä meinasin ja juuh, sattuu, ihana fyysinen kipu joka muistuttaa että olen hengissä, ja niin meinaan pysyäkin. Tein tekoni täysin vesi selvänä, en käyttänyt minkäänlaisia lääkkeitä antamaan uskallusta...

    • toivoton

      mä oon ajatellu et varma lähtö ois pakkasella mennä jonnekki syvälle metsään,juoda ittesä sammuksiin ja jäätyä kuoliaax...

      • kysymys4

        kuulostaa hyvälle! Sitä olen minäkin tässä harkinnut. Jos jaksaa ensi talveen meinaan...........


      • Hullumies 94

        Ei toimi välttämättä tuokaan... itse heräsin 5 tunnin päästä yhä elossa, vaikka olikin pakkasta 20. Oli ihan helvetin kylmä... Kyllä sitä ihmiskeho kestää aika uskomattoman hyvin. Vaurioiduin kyllä hiukan... mulla on nykyään huonompi tuntoaisti käsissä ja jaloissa, ja siitä on haittaa jos vaikka käyttää liian kuumaa vettä käsille niin tulee palovammaa.


    • saddestman

      sydämmeni itkee verta kun nuoret haluaa tehdä itsemurhan. Ja minä en edes tunne teitä.

      • Anonyymi

        No voi suo ite en oo viel ees yläasteel ja nyt oon jo pitäny puukko kaulalla ja miettiny et ikin ei enää tarttis kärsii jos vaan painaisin ja viiltäisin


    • epäonni

      Yritin itsemurhaa viime kesänä. Ajattelin, että nyt on aikani lähteä mut epäonnistuin.

    • korkkip

      Noin 8 vuotta sitten yritin ensimmäistä kertaa, mutta pääsivät estämään. Elämä ei ollut elämistä eikä sillä ollut tarkoitusta, eikä ole nytkään. Olen varma että lopetan elämäni itsemurhalla. Mutta en vielä tänään. Jos joku osaa kertoa millä voin muuttaa kuolintapani esim. luonnolliseen kuolemaan, voi ehdottaa. Tuntuu aika ikävältä nimittäin, etten muutenkaan pääse täältä pois.

      • MieliMaassa

        Miksi haluat kuolla? Haluatko avata asiaa?


      • Anonyymi
        MieliMaassa kirjoitti:

        Miksi haluat kuolla? Haluatko avata asiaa?

        Johtuisko vaikka siitä et elämä on helvetistä


    • Näin se on!

      Osta multa terävämpi puukko niin eiköhän se onnistu

      • Digi Digi

        vaikka tämä on osittain sarkasmia niin eiköhän sen itsemurhan nimi ole itsemurha sen takia että siinä joutuu ottamaan itse vastuun, tekotavasta, ajasta ja paikasta.

        ja jos totta puhutaan niin kukaanhan ei pysty estämään jos joku ihminen oikein kovasti tahtoo tappaa itsensä, siihen löytyy aina keino.


    • loora2

      Pariin otteeseen olen tosissani yrittänyt. Toisella kerralla otin lääkkeitä, heräsin sairaalasta ja hengissä. Toisella kerralla taas join saatanasti ja menin talvipakkasella metsään kuolemaan. Valitsin perseessä olevimman paikan, mitä pk-seudulta löytyy, ja arvatkaas mitä? Sammuminen sujui ihan hyvin, mutta eikös siellä ollut joku helvetin partiolaisten tms patikkaleiri, joka osui sitten kohdalle :) Kurjaa pilata toisten leiri, mutta minkäs teet.

    • Anonynerd

      Kerran oon viiltänyt ranteet auki ja sen jälkeen olen ottanut aika reiluja yliannostuksia lääkkeitä mutta tässä sitä vielä ollaan.

    • Pähkinä

      Te siellä. Lukekaa tää. Jooko.

      Haluan oikeasti halata teitä kaikkia. Ihan joka ikistä teistä. Kyllä, just sua. Mä olen ollut siellä missä tekin, mä olen lapsuuteni itkenyt joka ilta ja hautonut itsemurhaa mutta en koskaan yrittänyt. Elämä on oikeesti välillä rankkaa vaikka ei olis sen suurempaa syytäkään.

      En tunne teitä mut tiedän että te oikeasti ansaitsette ihan järjettömän ison halin ja paljon muuta. Varmaan aika laiha lohtu kun joku surkimus täällä yrittää teitä lohduttaa, mut mä yritän parhaani. Mä en osaa edes pukea sanoiks tätä tunnetta, mikä valtas mut kun luin näitä teidän viestejä. En oo pitkään aikaan itkeny yhtä rankasti ku tän ketjun jälkeen.

      Ilman rahaa, koulutusta ja työtäkin voi olla onnellinen. Ei onnellisuus tuu välttämättä avioliitostakaan. Ite oon epäonnistunu kaikissa noissa, mut en enää ajattele itsemurhaa niin paljoa. Oon yrittäny etsiä kaikesta jotain positiivista. Kuulostaa aika nössöltä mut koittakaapa kattoa aamuaurinkoa pari tuntia tai tanssia. Anteeks jos teen nyt ihan täydellisen idiootin itestäni mutta haluun yrittää pelastaa teiät. Koska te ootte tärkeitä. Vaikka se ei nyt siltä tuntuis! Jos tuntuu et oot yksin, sä tuut satavarmasti tapaamaan jonkun. Jos sulla on perhettä, käytä aikas niiden kanssa. Vaikka sulla olis vain yksi kaveri, taputa ittees olkapäälle koska se on yks enemmän ku ei yhtään! Ku meet illalla nukkuu mieti yks asia missä sä onnistuit. Oli se sitte vessan pesu tai voileivän teko. Se voileipä oli ihan vitun hieno, ja sun pitäs olla ylpee siitä. Oo ylpee siitä mitä sä teet. Sillä on väliä.

      Musta tuntu että elämällä ei oo mitään tarkotusta eikä merkitystä, ja tuntuu vieläki välillä. Sellasina päivinä mä lähen kävelee ulos ja teen ihan täys idiootin itestäni. Pakotan itteni hymyilee vaikka ei hymyilyttäis, hyppelehdin tosi tyhmän näkösenä ja kehun vieraiden ihmisten vaatteita vaikka ne kattois mua paheksuvasti. IHAN SAMA. Ku mua itkettää meen metsään juoksee ja kiljun niin kovaa et ääni lähtee. Kirkuminen oikeesti helpottaa. Ja jos itkettää nii itkekää niin kauan kunnes ei tuu enää kyyneleitä. Se helpottaa. Tehkää mitä haluutte kunhan tuutte hyvälle tuulelle. Käykää reiveissä, menkää joogatunnille tai kirjastoon. Ihan sama vaikka ette haluais, koittakaa pakottaa ittenne. Mulla toimi, se tosin vaati paljon itkemistä...

      Teil kaikilla on oikeesti väliä. Te ootte arvokkaita. Kuulostan ihan sellaselta self-love oppaalta, yäk...

      Älä tee sitä enää. Mä pyydän.

      • wattever

        Ihan ***** hieno leipä :) Kiitos! Oot ihan ****n mahtava tyyppi! Kiitti ihan ****ti tästä viestistä! :)


      • +_+

        kiitos, että jaksat edes yrittää tsempata näitä onnettomia..


      • monni

        Mun ei tarvii vastata muuta kun kiitos!


      • Mimmi731


      • penan anis

        Kiitos tästä, mua itkettää ja helpottaa tää sun kirjoitus, kiitos!


      • Surun_murtama

        Vaikka tämä on ties vanha kirjoitus, sillä on oikeasti merkitystä. Olin eronnut rakkaasta, jonka kanssa olisin tehnyt yhdessä perheen, mutta kun sain tietoon etten kykene raskaaksi, ja mies lähti sen jälkeen pois, itkin kuukausia. En ole tuntenut muuta kuin syvää kipua. Tämä sai minut oikeasti ajattelemaan... Koitan ainakin pidentää toivottua elinehtoani...


      • Anonyymi

        Kiitos!


    • Annaliinea

      Itse olen kiinnostunut aktivismista, ja olen saanut erittäin paljon aikaan muiden hyväksi. Aloin auttamaan kaikessa vapaaehtoistyössä mitä keksin, sillä alkoi tuntua siltä että käytänpä olemassaoloni muiden auttamiseen kun en itseänikään voi pelastaa. Olen päässyt irti.

    • ....................

      Täällä oli hyvä keskustelu itsemurhasta otsikolla kivuton kuolema mutta eiköhän sekin ketju poistettu täältä kun kirjoitin siihen oman ideani. Aika ihme että se keskustelu ehti olla täällä jopa puolitoista vuotta vaikka siinä oli todella monia ideoita tappaa itsensä kivuttomalla tavalla.

      • yumaleisson

        Oliks siinä se viinaa lääkkeit ja sit syvään järveen. Kyllä itsemurhasta tulisi saada puhua. Tyhmää jos jotain vähän ahistaa sellaiset ja reportoi poistettavaks.


      • kognitiivinennnnn
        yumaleisson kirjoitti:

        Oliks siinä se viinaa lääkkeit ja sit syvään järveen. Kyllä itsemurhasta tulisi saada puhua. Tyhmää jos jotain vähän ahistaa sellaiset ja reportoi poistettavaks.

        On mullakin noit ajatuksia ollu,lääkärille en vaan tunnustanu...

        Olen seissyt raiteiden vierellä jä miettinyt josko hyppäisi...

        Olen miettinyt josko meloisi kajakilla tarpeeksi kauaksi avomerelle ja kaataisi sen...
        Aika armeliasta,sillä hypotermia tappaa kyllä...

        Lääkkeet ja viiltely mielestäni liian epävarmoja,voit päätyä vammautuneeksi loppuiäksesi pystymättä tekemään enää mitään...
        Kuolemaakin kauheampi ajatus!!

        Mutta olen tullut kaikista ongelmistani huolimatta siihen tulokseen,että katsotaan nyt vielä...
        Jää nähtäväksi...


      • ....................
        yumaleisson kirjoitti:

        Oliks siinä se viinaa lääkkeit ja sit syvään järveen. Kyllä itsemurhasta tulisi saada puhua. Tyhmää jos jotain vähän ahistaa sellaiset ja reportoi poistettavaks.

        Ei vaan ilokaasua,viinaa, rauhoittavia lääkkeitä ja pussi päähän.


      • Anonyymi

        Kurkun leikkaaminen on kivaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kurkun leikkaaminen on kivaa.

        Juu oikein hauskaa


    • Ohjekirjanen

      No tämähän on oikea itsemurhaa suunnittelevan atlas! Nämä kun lukaisee läpi, tietää millä tavalla ei ainakaan onnistu ja hyviä neuvoja homman onnistuneeseen loppuunsaattamiseen. Miten viillät ranteet, tee kunnon hirttosilmukka ja mikä on liian pieni lääkeannos. Pitääpä tulostaa ja jakaa masentuneiden ryhmäterapiassa.

    • True story

      Minulle itsemurhayritys oli todella valaiseva - sen suhteen, että ihan todella sain todisteet siitä että kukaan ei välitä. Otin kasan lääkkeitä, tulin toisiin ajatuksiin, soitin itselleni ambulanssin. Jossain ihmeen huurussa ajattelin että en haluakaan, ehkä täällä on vielä jotain minulle.

      Ambulanssi tuli, miehet oli tylyjä. Sairaalassa oltin säälivän tylyjä. Kaksi päivää tarkkailussa, eikä kukaan käynyt katsomassa. Siis ei kukaan.

      Oli kesä, ja huoneen ikkuna oli auki. Ensiapu oli alakerrassa, kuulin lukemattomat kerrat kun ambulanssien ovet avautuivat ja sulkeutuivat. Huoneeni ovi oli auki myös, kuuntelin askeleita miten ne tulivat lähelle ja sitten loittonivat. Kukaan ei tosiaan tullut. Kun palasin kotiin, pöydällä odotti lappu jossa luki, että saisin pakata tavarani ja lähteä, että avopuoliso myy omistamansa talon ja muuttaa muualle. Puhelimeeni ei ollut tullut yhtään soittoa tai viestiä, enkä sen päivän jälkeen ole itse ottanut yhteyttä kehenkään sen aikaiseen ystävään, en vanhempiini, en kehenkään.

      Kadun, että soitin sen ambulanssin. Tai että otin lääkkeitä enkä avopuolison asetta joka oli asekaapissa. Pelkäsin sitä silloin, nyt en enää.

      • suruunhukkuva

        kuulostaa mun tarinalta.......... Ei ole ketään. Ei ketään. Lapsen lemppasin joku tunti sitten ulos väsyneenä jatkuvista valheista. Eli nyt viimeinenkn side on poikki. Pitää vaan järjestää koirien asiat jotenkin koska KUKAAN ei välitä mikä tarkoittaa että eläinparat kuolee nälkään ennen kuin kukaan tajuaa että olen poissa. Mitä minä olen tehnyt että lopun pitää olla tällainen? Miksi kukaan ei välitä?


      • 13 vuotta jo samaa

        On muuten todella nolo tilanne kun soittaa itselleen lanssin. Kerran olen soittanut kun rupesin ajattelemaan lapsiani. Lapset asuvat sitten isällään, ettei kenenkään siitä tarvitse mussuttaa. Hyvinä hetkinä olen hyvä äiti lapsille, enkä halua antaa niin raskasta perintöä kuin vanhemman itsemurha. Toisinaan taas ajattelen, että olemalla se mikä olen (eli säännöllisesti masentuva) aiheutan niinkin pysyviä traumoja lapsilleni. Ehkä ei olisi pitänyt tehdä lapsia, mutta silloin elämässä oli toivoa.

        Olen yrittänyt useamman kerran. Joistain kerroista en syystä tai toisesta muista mitään. Kai vain olin lahjakkaasti sekaisin! Itsemurhaa ajattelen n. 3kk välein. Nyt on taas sen aika(silläpä täällä lueskelen). En ala tässä valittamaan elämäni kurjuutta, mutta sen sanon, että täyttä paskaa se on ollut parikymppisestä asti. Masennus uusii vain koko ajan. Olen menettänyt perheeni tämän perkeleen hetulani takia ja paljon vähempi arvoistakin. Olen nyt 32 vuotias. En tiedä teenkö sen joskus todella vai en. Mene ja tiedä.

        Joku kirjoitti, että se joka tosiaan haluaa, onnistuu. Siinä olen samaa mieltä. Kuitenkaan en vihamielistä suhtautumista ymmärrä. Kukaan ei ole sanomaan mitään toisen elämästä tai vaikka siitä minkälaista helvettiä joutuu päänsä takia kokemaan. On käyty terapiassa, oltu pöpilässä ja syöty lääkkeitä joka lähtöön. Lopputulos on aina sama. Ei auta ja masennus uusii.


      • i know that feeling
        suruunhukkuva kirjoitti:

        kuulostaa mun tarinalta.......... Ei ole ketään. Ei ketään. Lapsen lemppasin joku tunti sitten ulos väsyneenä jatkuvista valheista. Eli nyt viimeinenkn side on poikki. Pitää vaan järjestää koirien asiat jotenkin koska KUKAAN ei välitä mikä tarkoittaa että eläinparat kuolee nälkään ennen kuin kukaan tajuaa että olen poissa. Mitä minä olen tehnyt että lopun pitää olla tällainen? Miksi kukaan ei välitä?

        tästä sun viestistä on aikaa enkä tiiä onko asiat nyt yhtään sen paremmin, mut pakko tulla vähän herättelemään. HEI HALOO puhuit tossa että sulla on lapsi. siis helvetti OMA LAPSI. ajattele vähän sitä et miltä siitä lapsesta tuntuisi jos oma vanhempi tekisi itsemurhan. Ja ihan varmasti lapsi välittää susta ja rakastaa yli kaiken sua, vaikka välillä testaa sun kestävyyttä ja omia rajojaan. En tuomitse ketään todellakaan. Mutta kun oma äitini on sairastanut masennusta monta monta vuotta. Ja juuri mun omina pahimpina teinivuosina se oli huipussaan. Kiukuttelin, huusin ja otin hatkoja kotoota, miettimättä yhtään miltä äidistäni voisi tuntua. Ja silti se jaksoi, hän on yksi vahvimmista ihmisistä ketä tiiän. Joten voin ymmärtää sinun jaksamattomuuden ja tälläisen, mutta muista aina se että vaikka kuinka tuntuu vaikealta loppujen lopuksi se lapsi voi olla sun pelastus :)


      • True Outsider
        i know that feeling kirjoitti:

        tästä sun viestistä on aikaa enkä tiiä onko asiat nyt yhtään sen paremmin, mut pakko tulla vähän herättelemään. HEI HALOO puhuit tossa että sulla on lapsi. siis helvetti OMA LAPSI. ajattele vähän sitä et miltä siitä lapsesta tuntuisi jos oma vanhempi tekisi itsemurhan. Ja ihan varmasti lapsi välittää susta ja rakastaa yli kaiken sua, vaikka välillä testaa sun kestävyyttä ja omia rajojaan. En tuomitse ketään todellakaan. Mutta kun oma äitini on sairastanut masennusta monta monta vuotta. Ja juuri mun omina pahimpina teinivuosina se oli huipussaan. Kiukuttelin, huusin ja otin hatkoja kotoota, miettimättä yhtään miltä äidistäni voisi tuntua. Ja silti se jaksoi, hän on yksi vahvimmista ihmisistä ketä tiiän. Joten voin ymmärtää sinun jaksamattomuuden ja tälläisen, mutta muista aina se että vaikka kuinka tuntuu vaikealta loppujen lopuksi se lapsi voi olla sun pelastus :)

        Joo on oma lapsi.. Rakkain kaikista. Sain huonot lähdöt tähän elämään, mutta aika heikoks vetää fiilarit ku päivä päivältä sulle valkenee selkeemmin, ettet voi antaa lapselles edes sitä vähää, jota itse on saanut.


      • js1975

        Todella vaikuttava kirjoitus. Näissäkin ja niin monissa muualla olevissa puheenvuoroissa tulee esiin naiivi uskomus, että kaikilla olisi rakastava puoliso ja lapset ja vanhemmat ja roppakaupalla ystäviä ympärillään suremassa. Entä jos ei ole? Silloin tuntuu todella tylyltä kuunnella perusteluita "ajattele, mitä läheisesi tekisivät, murrat heidän sydämensä". Ymmärrän hyvin, mitä tällainen tilanne, jota kuvaat, on.


      • Anonyymi

        Anna mennä, sinä pystyt siihen.


      • Anonyymi
        i know that feeling kirjoitti:

        tästä sun viestistä on aikaa enkä tiiä onko asiat nyt yhtään sen paremmin, mut pakko tulla vähän herättelemään. HEI HALOO puhuit tossa että sulla on lapsi. siis helvetti OMA LAPSI. ajattele vähän sitä et miltä siitä lapsesta tuntuisi jos oma vanhempi tekisi itsemurhan. Ja ihan varmasti lapsi välittää susta ja rakastaa yli kaiken sua, vaikka välillä testaa sun kestävyyttä ja omia rajojaan. En tuomitse ketään todellakaan. Mutta kun oma äitini on sairastanut masennusta monta monta vuotta. Ja juuri mun omina pahimpina teinivuosina se oli huipussaan. Kiukuttelin, huusin ja otin hatkoja kotoota, miettimättä yhtään miltä äidistäni voisi tuntua. Ja silti se jaksoi, hän on yksi vahvimmista ihmisistä ketä tiiän. Joten voin ymmärtää sinun jaksamattomuuden ja tälläisen, mutta muista aina se että vaikka kuinka tuntuu vaikealta loppujen lopuksi se lapsi voi olla sun pelastus :)

        No kelaa niinku hei.


      • Anonyymi
        suruunhukkuva kirjoitti:

        kuulostaa mun tarinalta.......... Ei ole ketään. Ei ketään. Lapsen lemppasin joku tunti sitten ulos väsyneenä jatkuvista valheista. Eli nyt viimeinenkn side on poikki. Pitää vaan järjestää koirien asiat jotenkin koska KUKAAN ei välitä mikä tarkoittaa että eläinparat kuolee nälkään ennen kuin kukaan tajuaa että olen poissa. Mitä minä olen tehnyt että lopun pitää olla tällainen? Miksi kukaan ei välitä?

        Koska kaikki on itsekkäitä paskoja oikeesti kaikki minä ja sinä ja muut


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anna mennä, sinä pystyt siihen.

        Joo me ymmärtetään kaikki jos et missään muussa oo onnistunut nii tässä onnistut


    • Väkipakolla vaan

      Mulle ambulanssimiehet teki temppu terävän. Mursivat oven ja veivät suljetulle osastolle. Hei hulinaa! Paketti Ketipinoria ei sitte toiminutkaan. Parempi onni ens kerralla.

      • Oho ku lipsahti

        Ambulanssimiehet ei murra tässä maassa ovia =)


      • 1984-2014

        JOSKUS KUN ON HAUKUTTU HUONOSTA KÄYTÖKSESTÄ NIIN KYLLÄ.......
        SIT ON TEHNY MIELI TEHDÄ SE
        ALAN OLEE VÄLILLÄ VAAN AIKA KYPSÄ KÄSKYTYKSIIN JA MUIHIN


    • hopeless93

      Oon vajaa parikymppinen opiskelija ja mun elämä on varmaan kaikkien muitten mielestä ihan kunnossa. En ees muista enää, millon halusin ensimmäisen kerran kuolla. Musta tuntuu, että putosin 14-vuotiaana johonkin synkkään kuiluun, josta en vieläkään oo päässy ylös. Musta tuntuu, että tukehdun tänne enkä jaksa mitään. Ensin pidin sitä itekin jonain teiniangstina, mutta ku tarkemmin oon miettiny asiaa, niin eipä se sitä kyllä ainakaan enää oo. Ei oo yhtäkään päivää, jollon en toivois, että olisin kuollu. En vaan uskalla kokeilla tappaa itteeni, koska pelkään epäonnistuvani siinä. Sen kamalampaa kohtaloo en osais ees kuvitellakaan. Olipa hyvä, että törmäsin tähän ketjuun. Enpä ainakaan lääkkeillä aio yrittää mitään...

      Viime kuussa päätin hankkii apua. Lääkäri kirjotti muutaman reseptin ja pisti lähetteen psykologille, mutta muuttuukohan oikeesti mikään. En tiiä kauan jaksan enää tämmöstä :(

      • Hater H

        "Musta tuntuu, että putosin 14-vuotiaana johonkin synkkään kuiluun, josta en vieläkään oo päässy ylös. Musta tuntuu, että tukehdun tänne enkä jaksa mitään. Ensin pidin sitä itekin jonain teiniangstina, mutta ku tarkemmin oon miettiny asiaa, niin eipä se sitä kyllä ainakaan enää oo."

        Kuulostaa siltä kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin. Olen 31-vuotias nainen ja yhä siellä synkässä kuilussa. Suurin osa elämästä on mennyt kuolemaa toivoessa. Ei ole munaa tehdä itsemurhaa ilmeisesti, koska en ole sitä edelleenkään tehnyt.
        Vasta vuosi sitten sain apua kun osasin avata suuni, joitakin hyviä jaksoja on ollut, mutta edelleenkään ei ole elämänhalua yhtään. En vaan jaksa, enkä halua elää täällä, en sovi mihinkään.

        Syitä "sopeutumattomuuteen" olen pohtinut yli 15-vuotta, alkaa sekin jo väsyttää.
        Ehkä jonain päivänä on tarpeeksi rohkeutta päättää tämä elämä.


      • Ikuinen epäonnistuja

        "Oon vajaa parikymppinen opiskelija ja mun elämä on varmaan kaikkien muitten mielestä ihan kunnossa. En ees muista enää, millon halusin ensimmäisen kerran kuolla. Musta tuntuu, että putosin 14-vuotiaana johonkin synkkään kuiluun, josta en vieläkään oo päässy ylös. Musta tuntuu, että tukehdun tänne enkä jaksa mitään. Ensin pidin sitä itekin jonain teiniangstina, mutta ku tarkemmin oon miettiny asiaa, niin eipä se sitä kyllä ainakaan enää oo"

        Minä olisin voinut kirjoittaa tuon. Juuri noin ajattelin silloin, kun olin parikymppinen. En halua tällä sinua masentaa, tai ketään muutakaan. Ehkä asiat voivat olla toisin jonkun muun ihmisen kohdalla. Ainakin pitää yrittää. Kannattaa hakea apua. Terapiaa tai jotain. Voihan kyse olla perussairaudesta. Niin minullakin on perusmielenterveyden sairaus, mikä ei ikinä nykytietämyksen mukaan tule paranemaan.

        Nyt olen 30. Olen vain aina miettinyt, että kyllä se tästä vielä joku päivä. Kyllä elämä vielä joku päivä hymyilee. Kaikenlaista olen elämässäni sählännyt ja kokeillut; periaatteessa hyviä kokemuksia ja seikkailujakin. Olen varmaan tehnyt ja kokenut paljon (kivoja) asioita, mitä muut eivät ole tehneet tai uskaltaneetkaan tehdä. En ole päässyt elämässäni kuitenkaan yhtään mihinkään pisteestä nolla. En ole tyytyväinen mihinkään saavutuksiini. Ne eivät merkitse minulle mitään. Periaatteessa kai tiedän, että en ole tyhmimmästä päästä. Mutta silti pidän itseäni ihan tyhmänä. En ole riittävän älykäs. Se ahdistaa. Kuristaa kurkkua. En pysty pärjäämään. Minua ei ole opettettu ja kasvatettu pärjäämään. Olen elämäni aikana pikkuhiljaa rakentanut itselleni oman henkilökohtaisen pienen helvetin, mistä en pääse ulos. Olen vain alkanut haluamaan ihan vääriä asioita, enkä pysty haluamaan mitään muuta. Pakkomielteinen kai olen.

        Jatkuu..


      • Ikuinen epäonnistuja
        Ikuinen epäonnistuja kirjoitti:

        "Oon vajaa parikymppinen opiskelija ja mun elämä on varmaan kaikkien muitten mielestä ihan kunnossa. En ees muista enää, millon halusin ensimmäisen kerran kuolla. Musta tuntuu, että putosin 14-vuotiaana johonkin synkkään kuiluun, josta en vieläkään oo päässy ylös. Musta tuntuu, että tukehdun tänne enkä jaksa mitään. Ensin pidin sitä itekin jonain teiniangstina, mutta ku tarkemmin oon miettiny asiaa, niin eipä se sitä kyllä ainakaan enää oo"

        Minä olisin voinut kirjoittaa tuon. Juuri noin ajattelin silloin, kun olin parikymppinen. En halua tällä sinua masentaa, tai ketään muutakaan. Ehkä asiat voivat olla toisin jonkun muun ihmisen kohdalla. Ainakin pitää yrittää. Kannattaa hakea apua. Terapiaa tai jotain. Voihan kyse olla perussairaudesta. Niin minullakin on perusmielenterveyden sairaus, mikä ei ikinä nykytietämyksen mukaan tule paranemaan.

        Nyt olen 30. Olen vain aina miettinyt, että kyllä se tästä vielä joku päivä. Kyllä elämä vielä joku päivä hymyilee. Kaikenlaista olen elämässäni sählännyt ja kokeillut; periaatteessa hyviä kokemuksia ja seikkailujakin. Olen varmaan tehnyt ja kokenut paljon (kivoja) asioita, mitä muut eivät ole tehneet tai uskaltaneetkaan tehdä. En ole päässyt elämässäni kuitenkaan yhtään mihinkään pisteestä nolla. En ole tyytyväinen mihinkään saavutuksiini. Ne eivät merkitse minulle mitään. Periaatteessa kai tiedän, että en ole tyhmimmästä päästä. Mutta silti pidän itseäni ihan tyhmänä. En ole riittävän älykäs. Se ahdistaa. Kuristaa kurkkua. En pysty pärjäämään. Minua ei ole opettettu ja kasvatettu pärjäämään. Olen elämäni aikana pikkuhiljaa rakentanut itselleni oman henkilökohtaisen pienen helvetin, mistä en pääse ulos. Olen vain alkanut haluamaan ihan vääriä asioita, enkä pysty haluamaan mitään muuta. Pakkomielteinen kai olen.

        Jatkuu..

        Jatkoa, osa 2

        Terapiassa olen käynyt viisi vuotta. Kyllä se auttoi. Auttoi, missä auttoi -auttoi siinä syyssä, minkä vuoksi valtio soi tuen siihen; siitä vaivasta paranin, mutta onnellinen en siltikään ole. Pahinta on se, että en usko, että tämä elämä suo onnea. Masennus ja syvä ahdistus on alkanut vain toistua pahempana ja tiuhempaan viime vuosina. Välillä on ihan tosi hyvää ja tasapainoistakin, mutta se masennus- ja ahdistusmöykky on koteloitunut minuun. Jotenkin sitä helpottuneena lukee nuita juttuja, että onneksi minulle ei ole siunaantunut lapsia. En ole koskaan niitä kyllä yrittänytkään saada. Olen ajatellut tähän astisessa elämässä, ettei minulla ole tässä elämässä vielä riittäviä edellytyksiä siihen. Minulla on aika kovat vaatimukset. Enkä voi sille mitään, että vaadin paljon. Minä pyörittelen tätä elämää kädessäni kuin palloa. Koitan tarkastella ja tutkia sitä ulkopuolelta. Ymmärrän kyllä oman hulluuteni ja typeryyteni, mutten minä mahda sille mitään.

        Tätä ahdistusta ja pahaa oloa en jaksa enkä kestä enää. Olen miettinyt yhden keinon päättää päiväni. Pidän sitä aika varmana ja kivuttomana ja turvallisena. Ja sellaisena, ettei se varmastikaan näytä mitenkään kamalalta. Hyi, että. Kehtaankin edes puhua tuollaisia. Mutta kun ahdistaa ja haluaa, että se ahdistus vain menee pois. Ei siinä kyse ole muusta. Se on vain ajatus, mikä helpottaa. Todennäköisenä en pidä sitä kuitenkaan, että päätyisin sellaiseen ratkaisuun. Minulla on kuitenkin paljon sellaisia asioita, mistä pitää kiinni, tai mistä en halua luopua. Mutta ei tämä elämä tuo tyydytystä. En pidä itsestäni. En ole koskaan varmaan pitänytkään.

        Aiemmin vihasin omaa ulkonäköäni. Todella paljon ja todella sairaasti. Vanhemmiten en ole enää ajatellut sillä olevan niin väliä. Ihan sama. Muutamia vuosia sitten minulle oli hirveän tärkeää pukeutua tietyllä tavalla, mutta nykyisin en jaksa olla kiinnostunut ainakaan suuremmissa määrin sellaisesta. Näyttäähän se toki kivalle, kun on vaikka kavereita, joilla on kiva ja persoonallinen tyyli. Kyllä minäkin osaisin, mutta en jaksa, enkä halua. En viitsi edes meikata enää. Mitä väliä sillä on minun elämässä? Ei mitään. Joskus baarissa (kun siellä harvoin satun käymään) alkaa ahdistaa. Siellä se asia taas konkretisoituu ja nousee pintaan. En ole minkään näköinen ja miehet tulevat aina juttelemaan minun ystävilleni. Minua ei huomaa kukaan. Mutta tuo ei todellakaan enää tässä iässä häiritse. Silloin parikymppisenä se elämä oli sellaista baareissa notkumista ja silloin tuollaisella pinnallisuudella oli jotain väliäkin ja jaksoin käyttää energiaani sen murehtimiseen, että mille näytän.


      • Ikuinen epäonnistuja
        Ikuinen epäonnistuja kirjoitti:

        Jatkoa, osa 2

        Terapiassa olen käynyt viisi vuotta. Kyllä se auttoi. Auttoi, missä auttoi -auttoi siinä syyssä, minkä vuoksi valtio soi tuen siihen; siitä vaivasta paranin, mutta onnellinen en siltikään ole. Pahinta on se, että en usko, että tämä elämä suo onnea. Masennus ja syvä ahdistus on alkanut vain toistua pahempana ja tiuhempaan viime vuosina. Välillä on ihan tosi hyvää ja tasapainoistakin, mutta se masennus- ja ahdistusmöykky on koteloitunut minuun. Jotenkin sitä helpottuneena lukee nuita juttuja, että onneksi minulle ei ole siunaantunut lapsia. En ole koskaan niitä kyllä yrittänytkään saada. Olen ajatellut tähän astisessa elämässä, ettei minulla ole tässä elämässä vielä riittäviä edellytyksiä siihen. Minulla on aika kovat vaatimukset. Enkä voi sille mitään, että vaadin paljon. Minä pyörittelen tätä elämää kädessäni kuin palloa. Koitan tarkastella ja tutkia sitä ulkopuolelta. Ymmärrän kyllä oman hulluuteni ja typeryyteni, mutten minä mahda sille mitään.

        Tätä ahdistusta ja pahaa oloa en jaksa enkä kestä enää. Olen miettinyt yhden keinon päättää päiväni. Pidän sitä aika varmana ja kivuttomana ja turvallisena. Ja sellaisena, ettei se varmastikaan näytä mitenkään kamalalta. Hyi, että. Kehtaankin edes puhua tuollaisia. Mutta kun ahdistaa ja haluaa, että se ahdistus vain menee pois. Ei siinä kyse ole muusta. Se on vain ajatus, mikä helpottaa. Todennäköisenä en pidä sitä kuitenkaan, että päätyisin sellaiseen ratkaisuun. Minulla on kuitenkin paljon sellaisia asioita, mistä pitää kiinni, tai mistä en halua luopua. Mutta ei tämä elämä tuo tyydytystä. En pidä itsestäni. En ole koskaan varmaan pitänytkään.

        Aiemmin vihasin omaa ulkonäköäni. Todella paljon ja todella sairaasti. Vanhemmiten en ole enää ajatellut sillä olevan niin väliä. Ihan sama. Muutamia vuosia sitten minulle oli hirveän tärkeää pukeutua tietyllä tavalla, mutta nykyisin en jaksa olla kiinnostunut ainakaan suuremmissa määrin sellaisesta. Näyttäähän se toki kivalle, kun on vaikka kavereita, joilla on kiva ja persoonallinen tyyli. Kyllä minäkin osaisin, mutta en jaksa, enkä halua. En viitsi edes meikata enää. Mitä väliä sillä on minun elämässä? Ei mitään. Joskus baarissa (kun siellä harvoin satun käymään) alkaa ahdistaa. Siellä se asia taas konkretisoituu ja nousee pintaan. En ole minkään näköinen ja miehet tulevat aina juttelemaan minun ystävilleni. Minua ei huomaa kukaan. Mutta tuo ei todellakaan enää tässä iässä häiritse. Silloin parikymppisenä se elämä oli sellaista baareissa notkumista ja silloin tuollaisella pinnallisuudella oli jotain väliäkin ja jaksoin käyttää energiaani sen murehtimiseen, että mille näytän.

        Jatkoa, osa 3

        Minun pohjimmainen ongelma on aina ollut se, että minulla on huono itsetunto. Ei se oikein parane millään. En pysty muuttamaan suhtautumistani itseeni. Kun on kerran tipahtanut siihen loputtomaan syöksykierteeseen, että aina vaan jotenkin epäonnistuu tai onnistuu itse omalla toiminnallaan pilaamaan omat asiansa, niin tässä sitä taidetaan olla ihan pysyvästi. En uskalla uskoa. En uskalla luottaa. En uskalla enää yrittää. Pelkään, että joku päivä minä vain saan tarpeekseni tästä kaikesta. En tosiaan onneksi harkitse niitä lapsia tekeväni. Minusta on ihan kamalaa, että joku on minulle sanonut, että jos minulla olisi lapsia, en ehtisi murehtia. Miten vastuuton ajatus! Ottaa nyt jumaliste vieköön sellainen riski toisen ihmisen elämän kustannuksella. Joo, voishan se olla, että sitten asiat luistaiskin. Todennäköisesti olisin tai ainakin viimeiseen asti yrittäisin olla täydellinen äiti. Mutta jos en jaksa nykyisinkään, enkä ole tyytyväinen mihinkään, niin mitä se muuttaisi? Lisää vain tulisi ongelmia ja vaikeuksia. Lisää vain korostuisi kaikki se, missä olen epäonnistunut. Syyttäisin vain itseäni siitä, etten pystyisi tarjoamaan ja antamaan niille kaikkea sitä, mitä pitäisi pystyä.

        En ikinä, ikinä, ikinä kuvitellut, että elämästäni tulisi näin vaikeaa ja että epäonnistuisin vain jatkuvalla soitolla. Minulla oli joskus positiivinen kuva siitä, mitä elämä tulee tai voi tulla olemaan. Vaikeuksia on vain ollut niin paljon, etten jaksa kantaa tätä. On vaikeuksia ja ne on ollut syitä ja olen selvinnyt tosi vaikeistakin asioista, mutta ei tämä silti ole mitenkään merkittävästi parantunut. Jossain mielessä tunnen olevani niin vanhakin. Ei se ole totta, tiedän. Nuorihan minä vielä olen tekemään vaikka mitä.

        Tämä pään särkeminen on ehkä kamalinta ja puristava tunne rinnassa; ihan kuin ei pystyisi kunnolla hengittämään. Särkeehän se päätä, kun itkee silmiään ulos päästä.

        En tiedä yhtään mikä on seuraava askel, minkä otan. En minä etene. En ole vuosikausiin edennyt yhtään mihinkään. Olen ihan rappeutunut. Tuntuu kuin kaikki vain valuisi hukkaan; kaikki sekin mitä nyt on. Koko ajan on huonommin kuin mitä oli vähän aikaa sitten. Kannattaako tältä elämältä haluta tai toivoa yhtään mitään? Se tekee vain onnettomaksi. Kun vain voisi lakata haluamasta yhtään mitään ja olisi tyytyväinen.

        Joskus hulluimpina hetkinä mietin, että myyn vain kaiken mitä mulla on ja lähden vain jonnekin. Mutta mitä sitten? Jossain vaiheessa se jossakin eläminen vaan loppuu. En minä hirveänä mitään omista, tai oikeastaan juuri mitään. Viimeisen vuoden aikana olen miettinyt, että sekin vähä mitä omistan, niin voisin kääriä siitä ne rahat ja antaa ne jollekin läheiselle ja vain kadota itse. Silloin olisin edes jotenkin hyödyksi. Nyt minusta ei ole mitään hyötyä. Ei muille. Ei itselleni; kaikista vähiten itselleni.

        Minä en tiedä mikä minussa on vialla. En tiedä mikä minua vaivaa. Huono kasvatus. Pidän itseäni ihan tyhmänä ja epäonnistuneena. Sepä onkin oiva raami tälle elämälle. Ihmisen pitäisi tavallaan olla tarpeeksi tyhmä omaa itseään kohtaan. Se olisi älykästä. Ja sitä minä en osaa. En osaa katsoa itseäni sellaisin silmin, että en vain näkisi itsessäni virheitä. Voihan sitä jokainen itsessään nähdä virheitä, mutta se on suhteellista, miten suurena ne virheet näkee. Minä näen ne musertavan suurena.


      • skitsobo
        Hater H kirjoitti:

        "Musta tuntuu, että putosin 14-vuotiaana johonkin synkkään kuiluun, josta en vieläkään oo päässy ylös. Musta tuntuu, että tukehdun tänne enkä jaksa mitään. Ensin pidin sitä itekin jonain teiniangstina, mutta ku tarkemmin oon miettiny asiaa, niin eipä se sitä kyllä ainakaan enää oo."

        Kuulostaa siltä kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin. Olen 31-vuotias nainen ja yhä siellä synkässä kuilussa. Suurin osa elämästä on mennyt kuolemaa toivoessa. Ei ole munaa tehdä itsemurhaa ilmeisesti, koska en ole sitä edelleenkään tehnyt.
        Vasta vuosi sitten sain apua kun osasin avata suuni, joitakin hyviä jaksoja on ollut, mutta edelleenkään ei ole elämänhalua yhtään. En vaan jaksa, enkä halua elää täällä, en sovi mihinkään.

        Syitä "sopeutumattomuuteen" olen pohtinut yli 15-vuotta, alkaa sekin jo väsyttää.
        Ehkä jonain päivänä on tarpeeksi rohkeutta päättää tämä elämä.

        Salvador Dalin maalaus kuvastaa tätä tuskaa. Siinä mies kuoriutuu maapallon sisältä verisenä maapallon päälle. Nämä sanomaksi murrosiän ongelmat ovat yleisiä ja jokaisen ihmisen on ne käytävä yksin läpi.


    • onneksiolit paikalla

      mitä vielä viiltelyä, hirttoköysiä, huumeita lääkkeit viinaa yhessä ja erikseen, rekkojenalle jäämisiä, junan alle jäämisiä. siinä kaikki mitä nyky nuoriso yleisimmin ajattelee sanoita "itsemurhan teko tavat" nuissa voi kaikissa kääntyä ja kävellä pois ennen tekoa ja osassa vielä teon jäkeenkin. "omin jaloin"

      mutta onko kellään käynyt mielessä esim. 'pyromaanin itsemurha' siitä ei lähdetä enää kovin helposti katumapäälle.

      mutta tosiaan itse ajattelin itsemurhaa ensimäisen kerran 4-vuotiaana meinasin silloin kävellä tukkirekan alle. motiivina voisin sanoa että olin yksinäinen kukaan ei kuunnellut koskaan. ei ollut ystäviä. ei muita lapsia lähelläkään. koskaan ei päässy mihinkään kotoa.

      seuraavan kurran itsemurha ajatus tulimieleen alasteella kun kuolukiusata oli jatkunut jonkin aikaa opettajille kaan ei voinut kertoa koska oma luokan opettaja oli yksi kiusaajista. silloin teroitin pitkän viraus veitsen parhaimpaan terävyyteensä ja pistin se kärjen aivan silmäni eteen ja ajattelin "jos nyt liikutan kättä niin... " olin silloin noin 8. kaikeksi onneksi tai epäonneksi kaveri soitti kysyäkseen jotain läksyjä sekin ajatus jäi siihen. ala-asteen alkupuolella tuli tapeltua pelko paljon sain hankittua pari hyvää kaveria ja kiusaaminen loppui melkein heti sen jälkeen.
      sitten kerran uimahallissa olin ollut kipeänä koko edellisen viikon enkä ollu syönyt juurimitään pariin päivään meillä oli pelastautumis harjoituksia ja opettaja pakotti uimaan. ensin puolikuupperin ja sitten vasta pelastautumis harjoituksia kuupperin loppu puolella alkoi näkö sumentua, raajat ei liikkuneet painuin pohjaan kuin kivi. se ilmakuplien määrä sitten pimeni. tunsin vain kun kaveri nykäisi mut tukasta pintaan. altaan syvyys oli sillä kohdalla 2,1m. ei tosiaankaan ollut tarkoitu hukuttautua pyörryin vain kesken kaiken. se jos mikä oli epämiellyttävää. näin painajaisia sen takija pitkään sen jälkeen. opettajat seisoivat kuulemma vain tumput suorina altaan laidalla pyörtymishetkellä. sen jälkeen ei ole oikein huvittanut ajatella "itsaria".
      niin ja sitten tämä yksi ylä asteella olleista kiusaajista hyysi kerran mulle "TAPA ITTES" huusin vain takaisin että "hae jokin terävä veitti köksän luokasta niin saat läteä mun kanssa" siihen lopui koulukiusaaminen kin. (suutuin vähän tuosta viimismmästä tapauksesta)

    • ketääneikiinnosta

      Näemmä vanha ketju, vastaan silti.
      Olen vasta 17-vuotias miehenalku, mutta olen yrittänyt itsemurhaa viisi kertaa. Kaksi kertaa avaamalla ranteet, ei tarpeeksi syviä tai pitkiä tai mikä nyt sitten olikaan ongelmana. Kaksi kertaa vetämällä ison määrän lääkkeitä viinan kanssa, mutta ei onnistunut kummallakaan kerralla, sairaalareissut tosin tuli. Ja viime kerralla sitten vedin yksinkertaisesti itseni narun jatkoksi, ajatellen että nyt viimeistään onnistuu. No eipä tietenkään, sossun tädit päättivät juuri muutaman minutin päästä tunkea kotiini tarkastukselle. Voiko enää olla huonompi tuuri...
      Ja nyt joku varmaan tulee sanomaan että voi voi, miten noin nuori ihminen voi haluta lopettaa elämänsä, koko elämä edessä vielä ja kaikki muuttuu paremmaksi. No, ei se ihan näin mene. Vaikeaa masennusta potenut nyt neljä tai viisi vuotta. Skitsofreniani ei lääkäreiden mukaan luultavasti tule koskaan parantumaan. Huumeisiinkin olen koukussa. Piriä, Subutexia ja muuta mukavaa.
      Ei eläminen oikein enää innosta.

    • ....................

      "Sossun tädit päättivät juuri muutaman minutin päästä tunkea kotiini tarkastukselle. Voiko enää olla huonompi tuuri..."

      Miten kukaan voi tunkea väkisin kenenkään kotiin? Minua ei ainakaan kukaan olisi pelastamassa jos päättäisin hirttää itsen.

      • Anonyymi

        Joko korona tappoi sut?


    • Roskarobotti

      Jos olis vaikka miten monta tätiä oven takana, niin miten se voi estää tekemästä mitään? Meinaako joku, jos tädit kuulee jotain ähinää oven takaa, ne kaivaa jostain habaa ja tulee karmit niskassa sisään? Taisit onneton itte avata niille oven vai?

      • ....................

        Mietin kanssa että jos joku on tosissaan päättänyt tappaa itsensä ja oven taakse tulee jotain tätejä soittelemaan ovikelloa niin peruuko sitä muka siinä vaiheessa aikeensa hirttää itsensä? Eikös se ole silloin jo myöhäistä perua kun roikkuu hirressä ja tuskin ne tädit tosiaan oven läpi tulee.


      • ketääneikiinnosta
        .................... kirjoitti:

        Mietin kanssa että jos joku on tosissaan päättänyt tappaa itsensä ja oven taakse tulee jotain tätejä soittelemaan ovikelloa niin peruuko sitä muka siinä vaiheessa aikeensa hirttää itsensä? Eikös se ole silloin jo myöhäistä perua kun roikkuu hirressä ja tuskin ne tädit tosiaan oven läpi tulee.

        Heillä on juuri näistä syistä avaimet kotiini, tai yhdellä heistä. Äitini tuttu valitettavasti yksi heistä, juuri avaimen haltija. Ja koska olen alaikäinen, sai äitini oikeastaan aikalailla kaiken päätäntävallan sen suhteen, mitä sossut/psykologit/lääkärit yms. saavat tehdä.


    • Eikö sytytä hä?

      Tyhmin tapa yrittää itsaria tuo ranteiden viiltely. Jos ei mielikuvitus parempaan ja varmempaan keinoon riitä, on parempi vaan keskittyä elämään täällä.

    • 16+12

      Ilmastointiteipillä dynamiittia vyötärön ympärille ja sytytyslanka palamaan. Kunnolla viinaa ja lääkkeitä naamaan niin ei pelota niin paljon.

    • Epäonnistunut

      Takuuvarma keino on hypätä jostain about kymmenennestä kerroksesta, ei mahkuja jäädä kitumaan. Siinä tyhjän päälle astumisessa on varmaan jotain kamalaa, kun useimmiten yritetään kaikkea muuta kuin sitä. En itseäni kyllä hirttäiskään, mahtaako jostain saada tilattua syanidia, vai minkä kapselin ne vakoojat leffoissa puraisee rikki kiinnijäädessään? Ja jos edellisen kirjoittajan kotiin voi pelmahtaa kuka tahansa, ni voisko miettiä muuta paikkaa?

      • 16+12

        Kyllä tuo korkealta putoaminenkin kuulostaa minun mielestä liian pelottavalta. En kykenisi siihen. Syanidikapseli olis myös hyvä keino mutta ei sellaisia mistään saa.


      • itsemurha uneksija

        putoaminen ois ehkä siistein itsemurha, mutta se kipu siinä pelottaa sen verran että en tiedä kykeniskö, mutta jos sais jonku pillerin millä lähtis kaikki kivut pois ja sitte hyppäis nii veikkaan että ois yleisempi tapa se rakennuksista hyppiminen.


      • Hyppääminen jees
        itsemurha uneksija kirjoitti:

        putoaminen ois ehkä siistein itsemurha, mutta se kipu siinä pelottaa sen verran että en tiedä kykeniskö, mutta jos sais jonku pillerin millä lähtis kaikki kivut pois ja sitte hyppäis nii veikkaan että ois yleisempi tapa se rakennuksista hyppiminen.

        No jos tarpeeksi korkealta tiput, niin se kipu kestää just sen hetken kun iskeydyt maahan. Et ehdi edes tajuta sitä. Pitää vaan valita tarpeeksi korkea paikka josta hyppää, ettei varmasti jää kitumaan.


      • 16+12
        Hyppääminen jees kirjoitti:

        No jos tarpeeksi korkealta tiput, niin se kipu kestää just sen hetken kun iskeydyt maahan. Et ehdi edes tajuta sitä. Pitää vaan valita tarpeeksi korkea paikka josta hyppää, ettei varmasti jää kitumaan.

        Ei onnistu. Minulla on korkeanpaikan kammo.


      • itsemurha uneksija
        Hyppääminen jees kirjoitti:

        No jos tarpeeksi korkealta tiput, niin se kipu kestää just sen hetken kun iskeydyt maahan. Et ehdi edes tajuta sitä. Pitää vaan valita tarpeeksi korkea paikka josta hyppää, ettei varmasti jää kitumaan.

        no sehän siinä on ku ei voi olla varma, ei voi jotenki vakuuttua siitä tarpeeksi että se loppus siihen, mutta on se ihan hyvä vaihtoehto, mutta joo, tekisin jos oisin varma siitä, aseella jos ampuu aivoihin nii loppuu nopeammin koska luoti kulkee nopeammin ku synapsit mutta pitää vaan jostakin saada, hyppääminen on listalla toisena.


      • sorry....

        "Takuuvarma keino on hypätä jostain about kymmenennestä kerroksesta, ei mahkuja jäädä kitumaan."

        :D :D :D

        New Yorkin terrori-iskuissa joku hyppäsi wtc-pilvenpiirtäjän about 40. kerroksesta JA JÄI HENKIIN!!! Tosin taisi halvaantua.

        Sieltähän monet hyppäsi ikkunasta alas, kun eivät halunneet kuolla kärventymällä elävältä. Mutta jotkut kuolevatkin hyppäämällä korkealta, mutta jotkut eivät.


    • itsemurha uneksija

      jos pistoolin sais jostaki niin sillä aivorunkoon suun kautta, tai sitten haulikolla, jos jostaki sais pistoolin niin sillä, korkealta ois siistiä hypätä mutta en tiedä tieteellisesti että joutuuko siinä kärsimään, sitäkin olen miettinyt jos säätäis jonku nukutuksen itelle ja sitten jäis vaikka junaraiteelle makaamaan pää raiteella tai jonku pudotushässäkän että ku nukahtaa nii tietyn ajan päästä tipahtaa jostaki tornista, harmillista että ei pääse käsiksi mihinkään aineisiin joilla sais kerralla kivut pois niin hyppäisin vaikka ihan sama mistä, ehdotuksia otetaan vastaan..

    • kifre

      Mä olen viiltänyt itseäni käteeni,en ranteeseen. Aina kun veitsi kädessä ollut en ole ranteeseen uskaltanut viiltää.Viiltelen jotta tuntisin edes jotain oli se sitten edes kipua.Mä olen ollut jo pari vuotta syvästi masentunut ja elämä ei enää innosta.
      Liian pelkuri tappamaan itseäni mutta jos seisoisin tiellä ja rekka tulisi vastaani,en juoksisi pois. Jäisin seisomaan ja odottamaan parempaa.
      Mikään ei enää auta,haluaisin tappaa itseni mutta en vain pysty.
      terveisin elämäänsä kyllästynyt

      • itsemurha uneksija

        ootko kokeillu panacodeja tai opiaatteja?


      • salaisuus
        itsemurha uneksija kirjoitti:

        ootko kokeillu panacodeja tai opiaatteja?

        Panacodit eivät tapa, mutta opiaatteja tarpeeksi tappaa..


    • pilkahdus sulle

      Elämä on läksy,".
      Hyviä päiviä tuli
      eikä tänne takuuvarmasti jää kukaan.
      Itsemurha on aggressiivinen teko, pura sitä.
      Ne hyvät asiat, kyllä sulla niitä on, on ollut ja tule.
      Täältäkin iso hali!

      • nononounou not

        lisäys
        elämä on läksy ja meitä on monia jotka "jäi luokalle".....


      • onneksiolit paikalla

        "Itsemurha on aggressiivinen teko, pura sitä."
        pura sitä? käykö siihen esim. nyrkki ... päin jonkun naamaa.
        kokeiltu ei toimi. nyrkeilysäkkiin tuli vain nyrkin mentävä reikä. tai lyönti toisen naamaa päin miksi... myönnän sitäkin on tullut tehtyä. mutta SITÄKÄÄN ei saa tekemättömäksi. ja nykyään kaduttaa niin paljon että ei voi antaa itseleen anteeksi niin kuin ei montaa muutakaan asiaa. asiaa koskevat hokevat että ovat antaneet anteesi minulle mutta minä en ole itselleni


      • luokalle jääny
        nononounou not kirjoitti:

        lisäys
        elämä on läksy ja meitä on monia jotka "jäi luokalle".....

        Elämä on tehty vain hyvinvoipia varten. Nille joilla on eväät elämään hyvät. Muille se on kärsimystä. Tässä on tuntunut turhalta kaikki jo kauan


    • elämän latu tämäkin

      Todella kouraisevaa luettavaa ,elämä ei enää ole lahja vaan kärsimys.Muistan lapsesta että jos sai lahjan ,sitä ei koskaan saanut antaa pois.Mutta olen tässä elämän aikana huomannut että käsite,elämä on lahja,ei todellakaan välttämättä ole sitä.Ihmisten vaikeat masennustilat eivät ole mitään leikkimistä .hHe todella kamppailevat ja yrittävät vain elää.Kumpa löytyiskin jostain joku ihmepilleri joka auttais ja ottais pois kaiken masennuksen.Mutta jos tämä on tämän ajan vitsaus.Nuoreten piirissä olevan masennus koskee myös vanhempia heidän ympärillä.En yritä edes lohduttaa ketään,enkä antaa mitään turhia toiveita,hoitelen itse itsemurhayrityksen takia vammautunutta lastani..Olisimme voinut elää toisinkn,mutta nyt on myöhäistä enää katua mitään,elää vaan eteekäsin,niinkauan kuin jaksamme

    • elämän latu tämäkin

      Todella kouraisevaa luettavaa ,elämä ei enää ole lahja vaan kärsimys.Muistan lapsesta että jos sai lahjan ,sitä ei koskaan saanut antaa pois.Mutta olen tässä elämän aikana huomannut että käsite,elämä on lahja,ei todellakaan välttämättä ole sitä.Ihmisten vaikeat masennustilat eivät ole mitään leikkimistä .hHe todella kamppailevat ja yrittävät vain elää.Kumpa löytyiskin jostain joku ihmepilleri joka auttais ja ottais pois kaiken masennuksen.Mutta jos tämä on tämän ajan vitsaus.Nuoreten piirissä olevan masennus koskee myös vanhempia heidän ympärillä.En yritä edes lohduttaa ketään,enkä antaa mitään turhia toiveita,hoitelen itse itsemurhayrityksen takia vammautunutta lastani..Olisimme voinut elää toisinkn,mutta nyt on myöhäistä enää katua mitään,elää vaan eteekäsin,niinkauan kuin jaksamme

    • 17+3

      Itse olen yrittänyt lääkkeillä "kunnolla" itsemurhaa ja lähellä oli ilmeisesti että onnistuin. Kivuton tapa se on ja sillä tavalla lähdenkin täältä. Viimeinen muistikuva oli koira tuijottamassa ja seuraava sitten sairaanhoitaja teholla. En vieläkään tiedä ihan tarkalleen mitä tapahtui, ilmeisesti olin sitten vielä lääkepökkyrässä lähtenyt ovesta hortoilemaan ja sitä kautta päätynyt sairaalaan. Kukaan ei ole koskaan kertonut miten teholle päädyin ja itsellä ei ole mitää muistikuvaa. Kyllä se lääkkeillä onnistuu. Eräs läheinen ihminen teki masennuslääkkeillä ja nukahtamislääkkeillä eikä annoksetkaan olleet hirveän isot.

      Viillellyt olen myös, mutten varsinaisesti itsemurhatarkoituksessa, enemmänkin asenteella, että sattuu jos on sattuakseen. Joskus osunut kyllä valtimoonkin, kun verta suihkunnut sydämen lyönnin tahdissa, mutta liian pieniä viiltoja niin eihän niihin kuole.

      Nämä viistoista vuotta sitten. Nyt olen taas niin hirveän olon kanssa, että tän täytyy loppua tähän. En jaksa enään. En jaksa puhua tai hakea mitään apua tai lääkkeitä. Se ei auta. Ei auttanut ennenkään.

    • Hei kaikki,

      Huomaan, että teillä kaikilla on erilaiset elämäntarinat, mutta toisaalta paljon yhteistä, kuten halu kirjoittaa omista kokemuksista ja tuntemuksista. Joskus jo pelkkä ajatusten aukikirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista. Monilla teillä onkin jo ollut kokemuksia - toisilla hyviä ja toisilla huonoja - keskusteluavusta.

      Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.

      Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

      http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
      Käynnit eivät maksa mitään.

      Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

      Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

      Voimia teille kaikille kevääseen!

      Terveisin,
      Sos-kriisikeskus/ Minna

      • Bbblacksoul

        Ketä jaksaa enään kun elämästä katoaa kaikki sisältö ja tunnet itsesi paskaksi.. Kaikki on menetetty ja saatana sisällä käskee lähteä. Käskee tappaa itsensä. Juuri tänään kun en enään jaksanut huutaa ja raivota toisen kanssa.. solmein vahvan johdon kaulan ympärille ja kiristin niin kovaa mitä käsistä lähti... Voisin itkeä ilosta miltä se tuntui, tunsin olevani onnellinen niillä hetkillä kun päässä sumeni.. Taju oli lähellä lähteä mutta lievitin otettani.. Tässäkö tämä on, tällaistako paskaa kannan sisälläni? Tätäkö sieluni haluaa.. Tähänkö kaiken on kukoistus päättyä.. Ja kaikista odotetuinta " voiko se päättyä, ssaanko luvan poistua.. En tarvitse lupaa koska se tuntuu niin elinvoimaiselta ja sielunhoidolliselta.." Minulle, joka aina huolehtii itsestään hyvin.. Siivet olen aina halunnut unissanikin, koskae toista ihmistä pysty koskettamaan miksi en tuhkaksi muuttuisi ainiaaksi? Ja siivet saisi, en toisen kosketusta kuitenkaan kaipaisi.


      • kaikkeen kyllästynyt

        just tätä on koko sos rkiisikeskus, soskut, ja kirkkokunnat. kaikkissa voivotellaan "kuinka pitää jaksaa, pitää jaksaa. sitten kun sanoo ettei jaksa elää niin passitetaan lääkäriin ennä muihin milentilatutkimuksiin tuputetaan ns. hyvänolon lääkeitä ja voi hellanlettas sentään jossei niitä syö tai josei niistä tule elämän iloa. (JA VITUT sanon minä )ja josei elämä vieläkään maistu niin mielisairaalaan vaan. niin ja sitten on näitä joille pistetään 50 lääkkeen päivä annosta vain siksi että ne ei taippaisi itseään. tunnen selaisenkin jolla on se 50 lääkeen päivittäis annos. ilman niitä lääkkeitä se on ihan mukava, puhelias, hyvin avulias kaikessa, mutta vain silloin kun hän ei ottanut lääkeitää. yleesä kun hän on ottanut lääkkeet niin hän joko nukkuu koko päivän, josei sitä niin kävelee hermotuneena koko ajan, vaisu, pysyttelee omissa oloissaan, jääräpäinen, ärsyyntyy helposti ja suutuessaan käy jopa tappelemaan ja kun kaveri painaa toistasataa pikästi niin ei pahemin haluta mennä lähelle lepyttelemään ja vaikka kaveri on iso niin suuttuessaan järkyttävän nopea, ja kaikki tämä vain koska kuseinen henkilö on ns. 'itsetuhoinen' . NIIN MUTTA MITÄ SE NIINTÄ LIIKUTTAA JOKA NIITÄ LÄÄKEITÄ TUPUTTAA JOKA HELVETIN LÄÄKÄRIKÄYNNILLÄ! ei hän se lääkäreitä liikuta että muuttuuko potilaan persoona, mielentila, tai yleensäkään mikään muukaan. pääasia että saadaan ihminen pysymään hengissä vaikka vain omaisten iloksi.
        niinko mitä? siihenkö tämä perustuu että ihminen muutetaan vaikka luonteeltaan vain siksi että hän ei koettelisi rajojaan?
        tai mitä jos aletaankin syöttää kaikille teini-ikään tuleville mielentila lääkkeitä vain siksi että he eivät vain koettelisi rajojaan, johan tulisi autuaita nuoria ihmisiä saatais kaikki mopojen virittäjät kuriin kerralla, eikä kukaan 'pilistäis' enään klo: 02 yöllä kun ihmiset nukkuu, ei kukaan ostaisi mopoautoja ja virittäisi niitä, saati tohrisi katuja maaleilla saati järjestäisi kotibileitä kun mamma ja pappa on poissa kotoa, ei tulisi 'turhia päihde kokeilujakaan' kun kaikki nuoret vetäisi vain mieliala lääkeitä suomesta tulisi maailman eniiten lääkeitä syövä kansa, sitähän kaikki suomen viran omaiset tuntuu haluavan; että sana KUOLEMA ei tulisi kenellekään enään mieleenkään, että sitä ei kukaan haluaisi.

        onko kellää tullut samallaista ajatusta mieleen? vai onko nykyään koko maailma täynnä ihmisiä jotka istuu kotona paskat huosuissa ja odottaa että koska tulee siihenkin pilleri ettei se enään harmita että on se paska housussa sehän olisikin kaikkien lääkeiden myyjien ja 'elämän ilosta' saaranaavien salainen unelma.


      • 2 + 4

        Muuten hyvä, mutta eipä kriisikeskusta omalta paikkakunnalta löydy.


      • Anonyymi

        haluaako minna että leikataan kurkku auki.


    • ei kuolemanpelkoa

      Ihmettelen suuresti, ettei tässä keskustelussa kukaan ota puheeksi häkämyrkytystä. Esimerkiksi auton pakoputkesta kun jollakin letkulla/putkella ohjaa pakokaasut autoon sisälle, niin kuolee varmasti. Tankkaa auto, aja rauhalliseen paikkaan, teippaa letkut huolellisesti kiinni (esimerkiksi pölynimurin letku käy hyvin) ja parhaiten varmistat onnistumisen, kun teippaat vielä sen ikkunan raon umpeen, mistä letku tulee autoon sisälle. Kivuton ja varma tapa, vaipuu tiedottomaksi/tajuttomaksi eikä tunne omaa kuolemaansa.

      • Oikeasti masentunut

        itsekin olen harkinnut tuota häkämyrkytystä pakokaasujen ohjaamisella auton sisälle, se on todellakin kivuttomin ja varma kuolema. Erään kaverini isän työkaveri lähti sillä tavoin tästä maailmasta.


      • MigaelaVonTurGas
        Oikeasti masentunut kirjoitti:

        itsekin olen harkinnut tuota häkämyrkytystä pakokaasujen ohjaamisella auton sisälle, se on todellakin kivuttomin ja varma kuolema. Erään kaverini isän työkaveri lähti sillä tavoin tästä maailmasta.

        Tuli mieleen että toimiiko tämä diesel-autoilla ? Sieltähän tulee niin paljon mustaa nokea että luulisi heppulin juoksevan autosta ulos ?


      • Oikeasti masentunut
        MigaelaVonTurGas kirjoitti:

        Tuli mieleen että toimiiko tämä diesel-autoilla ? Sieltähän tulee niin paljon mustaa nokea että luulisi heppulin juoksevan autosta ulos ?

        En ole ihan varma, mutta luulisin sen toimivan myös diesel-autolla, samalla tavallahan sieltä häkää tulee,


      • skitsobo
        Oikeasti masentunut kirjoitti:

        En ole ihan varma, mutta luulisin sen toimivan myös diesel-autolla, samalla tavallahan sieltä häkää tulee,

        Itse tuli yritettyä häkäitsemurhaa viime syksynä. Tekotapa tosin erilainen. Nyt puuttuu vasen käsi ja jalkakin meinattiin amputoida. On klisee sanoa, että tee kaikki unelmaksi eteen. Mulla on unelmana olla suvun ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut. Psykologia kiinnostaa. Mun elämällä ei oo enään tarkoitusta joten voin hyvin luoda uuden tarkoituksen. Vaikeasti vammautuneena saan eläkettä. Mulla ei oo muuta kun aikaa ja sopivan suuruinen eläke.


      • häästä?
        skitsobo kirjoitti:

        Itse tuli yritettyä häkäitsemurhaa viime syksynä. Tekotapa tosin erilainen. Nyt puuttuu vasen käsi ja jalkakin meinattiin amputoida. On klisee sanoa, että tee kaikki unelmaksi eteen. Mulla on unelmana olla suvun ensimmäinen akateemisen koulutuksen saanut. Psykologia kiinnostaa. Mun elämällä ei oo enään tarkoitusta joten voin hyvin luoda uuden tarkoituksen. Vaikeasti vammautuneena saan eläkettä. Mulla ei oo muuta kun aikaa ja sopivan suuruinen eläke.

        Vammauduitko skitsobo siinä häkäitsariyrityksessä vai? Miten siinä voi käydä niin että joudtaan jäseniä amputoimaan?


      • skitsobo
        häästä? kirjoitti:

        Vammauduitko skitsobo siinä häkäitsariyrityksessä vai? Miten siinä voi käydä niin että joudtaan jäseniä amputoimaan?

        kyllä vammauduin. makasin 30 tuntia kyljelleen lattialla kun ajattelin että häkä olisi ilmaa raskaampi kaasu ja näin lähtö olisi todennäköisempi. jos sängyssä olisin ollut niin ei varmaan muuta olisi tullut kuin aivovaurio mikä ei elämääni rajoita juuri lainkaan tai en ole tietoinen muutoksista.


    • Avoin kaikelle

      Siis viekö nää nykyisistä biopolttoaineista lähtevät kaasutkin vielä hengen?

    • Kylmät kädet

      Lääkkeillä se ei enää nykypäivänä onnistu. Heräsin teholta. Katetrin poistaminen penisrei'ästä sattuu niin paljon, etten toivo sitä kolleegoille.

      Kyllä, te olette kolleegoitani.

    • Salainen ihailija

      Miehillä kun on virtsaputki pitkä, niin katetrin poistaminen pitäs tehdä varovaisesti ja hitaasti. Sua on haluttu kait rangaista, kun olit vastoin odotuksia jäänyt henkiin. Miten sen jälkeen, pääsitkö kotiin? Mä kävelin samankaltaisen tempun jälkeen seuraavana aamuna ulos sairaalasta, eikä kukaan kysellyt mun perään. Jännää, kauhea vouhotus, jotta pitää odottaa psykiatria ja sitte kun lähtee litomaan, ei ketään kiinnosta.

      • Kylmät kädet

        Kyllä ne jonkun antibioottikuurin määräsi keuhkoputken tulehdusvaaran takia, kun olin tajuttomana ehtinyt hengittää vähän oksennusta, mutta 2 yötä olin osastolla ja vaadin päästä pois. Katetrin poisto kait sattui sairaasti sen takia, kun sitäkin vaadin jatkuvasti poistettavaksi, kunnes ihan ohikulkeva nurse veti sen hämillään pois.

        Se tulikuuma kirvelyn tunne oli sietämätöntä. Yleensä en inahdakkaan, kun kiduttavat minua sairaalassa, mutta nyt parahdin hampaiden välistä.


      • Kylmät kädet

        Meikäkin kun onnistuin karkaamaan suljetulta osastolta Oulun Peltolan mielisairaalasta, niin just sama homma kuin sinulla, että kun lähtee litomaan, ei ketään enää kiinnosta. Kyllä ne pari kertaa soittivat perään, en tietenkään edes vastannut.


    • MiguelaVonTurGas

      Katetrin nyppääminen sattuu, veti sen miten hitaasti tahansa. Ainakin minulla.
      Mutta asiaan; viime yönä yritin n. 8:nnen tai 9:nnen kerran itsemurhaa, ja tässä vain kirjoittelen. Olen noin nelikymppinen ukkeli ja minulla on kaikkea mitä ihminen tarvitsee, paitsi tyttöystävää. Kaikille tiedoksi että lääkkeillä itsemurha ei onnistu, siitä tulee vaan harmia/vaurioita. Viimeinen yritys oli 5 isoa insuliini-ampullia jämä-aampulleita sekä reilu gramma paracetamolia (tämänhän pitäisi tuhota sisuskalut vasta parin vuorokauden jälkeen). Näkö lähti yöllä ja konttasin jääkaapille, ahmin hedelmiä ja takaisin nukkumaan.Se siitä. Minulla on ollut pari vuotta krooninen masennus (olen ma-de), enkä löydä elämälle tarkoitusta. Jokainen päivä on kärsimystä, pelkkää kärsimystä. Olen käynyt kaikki lääkärit, psykiatrit, teho-ostastot ja muut läpi. Kaikkeni, kissani sai viikko sitten armo-piikin, joten miksi minä en sitä saisi ? Pitääkö minun kituuttaa vielä seuraavat 40 vuotta ja kärsiä ? Elämäni on yhtä helvettiä..kauppaan asti jaksan ryömiä ruokaa hakemaan, mutta siinä on sosiaalinen elämäni. Kertokaa joku keino missä mahdollisimman vähän ulkopuolisia ihmisiä kärsii (ei siis mitään junan alle/rekkaa päin) juttuja millä henki lähtisi. Help me somebody ?

      • samassa jamassa

        matkaa sveitsiin ja ota itsellesikin piikki, siellä on armokuolema sallittu


      • Armopiikki
        samassa jamassa kirjoitti:

        matkaa sveitsiin ja ota itsellesikin piikki, siellä on armokuolema sallittu

        Paitsi, että sen piikin saamiseen pitäisi olla jokin parantumaton fyysinen sairaus (ja pari tonnia rahaa). Ei tuollakaan masentuneille piikkejä jaella, valitettavasti.


      • siitäkö kiinni?

        Jos saisit tyttöystävän, niin muuttuisitko onnellisemmaksi ja sellaiseksi, ettet enää haluaisi kuolla?


      • Anonyymi

        Ehkä kirjoitit vahingossa "reilu gramma" parasetamolia... Parasetamoliahan voi ottaa juurikin tuon gramman kerralla ihan ohjeen mukaan.


    • sdgdfg

      Tiedä nyt oliko varsinaisesti itsemurhan yritys vai muuten vaan joku epätoivoinen olonparannusyritys kun ahdisti niin stanasti ja tuli sitten kuningasidea kiskoa laatikosta mielialalääkettä naamaan vähän reippaammin niin että filmi katkesi ja olin kuulemma ollut ihan tillin tallin. Ensiapuun kärrättiin missä pari päivää join ja paskoin hiiltä ja kuuntelin lääkärin ylimielistä vttuilua kun olin kait siellä omaa syytäni arvokasta sänkyä kuluttamassa. Sitten kävi joku psykotyyppi haastattelemassa ja uhkasi suljetulla osastolla mikä ei sillä hetkellä oikein kiinnostanut. Vähän ennen olin saanut kouristuksen ja mielialat sekaisin, melkeen itkua siinä väänsin. Eivät sitten sinne kuitenkaan laittaneet ja se tuntui elämäni parhaalta päivältä kun ensiavusta olin matkalla kotiin. Eipä sitä hekumaa nyt kauaa kestänyt, mutta kuitenkin. Ilmeisesti normaalielämäni on liiankin hyvää ja sen tajuaa vasta kun joutuu pohjalle ja paikkoihin missä ei haluaisi olla.

      • Kylmät kädet

        Tosi hyviä pointteja. Itsekin suljetulla osastolla kolmen haisevan, hilluvan ja kuorsaavan äijän kanssa samassa ahtaassa huoneessa maatessani ajattelin, että ei piru vie, tämähän on vieläkin huonompi vaihtoehto, vaikka ajattelin, ettei huonommaksi enää elämä voi mennä. Miettikää introvertille tuollainen kohtalo.

        Extrovertit taas tuntuvat suorastaan nauttivan siitä jatkuvasta yhdessäolosta 24/7, kuin jossain big brother -talossa, paitsi, että Se BB-talo on paljon isompi ja viihtyisämpi.


    • Yritin lääkkeillä, puolitoista vuotta sitten. Luulin että ainoa tapa ratkaista tilanne on että mä kuolen. Muuten muut ei voi ikinä lla vapaita, ja onnellisia.

    • -/:

      Hei olen 14-vuotias poika. Olen kerran yrittänyt itsemurhaa sirdalundeilla mutta ei toiminut. Ajattelin seuraavalla kerralla voimakkaita unilääkkeitä. Montakohan niitä pitäisi ottaa että henki lähtee?

      • Halvalla lähtee

        Pari pakettia parasetamolia. Takuuvarmat lähtöpassit, maksa ja munuaiset zippaa. On niin vaatimattoman kuuloista, ettei porukat yleensä ota todesta.


      • my_bad
        Halvalla lähtee kirjoitti:

        Pari pakettia parasetamolia. Takuuvarmat lähtöpassit, maksa ja munuaiset zippaa. On niin vaatimattoman kuuloista, ettei porukat yleensä ota todesta.

        Sattuu olemaan myös äärimmäisen tuskallinen tapa lähteä. Pienenä masokistina tuli tätäkin joskus kokeiltua.


      • Halvalla......
        my_bad kirjoitti:

        Sattuu olemaan myös äärimmäisen tuskallinen tapa lähteä. Pienenä masokistina tuli tätäkin joskus kokeiltua.

        Siis oikeastiko olet ottanut pari pakettia? Siinähän pitäs kyllä olla jo niin iso annos ettei myrkytystä voi millään ilveellä välttää..siitä tulee 10 g parasetamolia..


      • my_bad
        Halvalla...... kirjoitti:

        Siis oikeastiko olet ottanut pari pakettia? Siinähän pitäs kyllä olla jo niin iso annos ettei myrkytystä voi millään ilveellä välttää..siitä tulee 10 g parasetamolia..

        Kyllä pari pakettia tuli nappailtua. Sairaalaan kuitenkin päädyin kolme tuntia tämän jälkeen, jossa heti alkajaisiksi join pullon lääkehiiltä. Se ei auttanut, joten minut lyötiin yöksi johonkin koneeseen kiinni, joka poisti myrkyn elimistöstäni. Voin kertoa, että olotila ei ollut tämän tempauksen johdosta mikään paras mahdollinen. Parasetamoli yliannostuksessa on tärkeää, että pääsee nopeasti sairaalahoitoon, koska muuten saa sanoa hyvästit maksalleen. Petollista tässä on vain se, että kivut alkavat yleensä vasta sitten kun on jo liian myöhäistä.


      • Halvalla....
        my_bad kirjoitti:

        Kyllä pari pakettia tuli nappailtua. Sairaalaan kuitenkin päädyin kolme tuntia tämän jälkeen, jossa heti alkajaisiksi join pullon lääkehiiltä. Se ei auttanut, joten minut lyötiin yöksi johonkin koneeseen kiinni, joka poisti myrkyn elimistöstäni. Voin kertoa, että olotila ei ollut tämän tempauksen johdosta mikään paras mahdollinen. Parasetamoli yliannostuksessa on tärkeää, että pääsee nopeasti sairaalahoitoon, koska muuten saa sanoa hyvästit maksalleen. Petollista tässä on vain se, että kivut alkavat yleensä vasta sitten kun on jo liian myöhäistä.

        Niin no, tässä keskustelussa ei varmaankaan ole tärkeintä päästä nopeasti sairaalahoitoon, vaan päin vastoin. Siksi ihmettelinkin, jotta miten voi selvitä 10 g:sta parasetamolia hengissä, koska kun maksa lopettaa toimintansa, ei sitte pelasta mikään. Mutta selkisi tuokin mahdottomuus.


      • 17v valmis kuolemaan
        Halvalla.... kirjoitti:

        Niin no, tässä keskustelussa ei varmaankaan ole tärkeintä päästä nopeasti sairaalahoitoon, vaan päin vastoin. Siksi ihmettelinkin, jotta miten voi selvitä 10 g:sta parasetamolia hengissä, koska kun maksa lopettaa toimintansa, ei sitte pelasta mikään. Mutta selkisi tuokin mahdottomuus.

        Kyllä siitä vaan voi. ite tosiaan vedin ton 10g parasetamolia ja sitten päälle vielä pahoinvointi lääkkeitä ja migreeniin määrättyjä lääkkeitä... en kuolleksenikaan (heh heh) muista et mitä ne oli enkä grammoja mutta vahvoja oli ja oli niitä semmonen 60 kpl... Silti epäonnekkaasti hengissä, eikä maksakaan menny mikskää... Että jos kuolla haluaa niin lääkkeitä saa ottaa ihan vitusti... ptänee keksiä parempi konsti...


      • Anonyymi
        Halvalla lähtee kirjoitti:

        Pari pakettia parasetamolia. Takuuvarmat lähtöpassit, maksa ja munuaiset zippaa. On niin vaatimattoman kuuloista, ettei porukat yleensä ota todesta.

        Riippuu siitäkin, millaista pakettia tarkoitat... Paraseamolia myydään 500 mg:n tabletteja ja 1000 mg:n tabletteja ja suurin mg-määrä pakettia kohti on 15000mg eli 15 g. Jos ottaa 30 g kerralla, todennäköisesti siitä seuraa oksennusta, muuta pahoinvointia, ehkä nukuttamista yms., mutta ihan välttämättä siihenkään ei kuole.


    • toisinaaaaan

      Oon yrittänyt joitakin kertoja, mutta sitä en muista tai osaa sanoa miten tosissani olen ollut ja kuinka monta kertaa..

      Mutta muutama vakavempi tilanne ja yritys on ollut: 15-vuotiaana yhtäkkiä naksahti päässä ja ajattelin että nyt riittää, kävelin vanhempien lääkekaapille ja tyhjensin kaiken laukkuuni ja lähdin ulos, yöllä. Oli talvi silloin. Nielaisin lääkkeitä hirvittävän määrän. Heräsin sairaalassa ja sieltä toivuttuani lähetettiin psykiatriselle nuoriso-osastolle ja siellä aloitettiin mielialalääkitys ja kun kotiuduin osastolta niin keräsin muutaman kuukauden lääkkeitä ja otin ne. Äiti kun oli tullut töistä ja löytäny mut niin oli soittanu ambulanssin.

      Viimeisin vakavempi tilanne oli muutama vuosi sitten kun olin juonut itseni pieneen humalaan ja lähdin uimaan rannasta poispäin.

      Noi kolme kertaa oli sellasia kun toivoin kuolevani. Mutta sitten on ollut satunnaisia säälittäviä tekoja missä ei ois ollu varmaan edes mahdollista oikeesti kuolla. Yritin kuristaa ja tukehduttaa itteni (mutta kun tarvitsee happea niin automaattisesti en pysty jatkaa itteni kiduttamista) oon myös viiltäny illalla ajatuksena että ehkä en aamulla herää jos jätän itteni vuotaa (vaikka todellisuudessa tarvii menettää paljon enemmän verta mitä edes saisin viiltelyllä aikaan) ja on joitakin kertoja kun oon ollut tarkoituksella syömättä ja juomatta. Joka tosin johtanu sairaalaan tiputukseen ja nenämahaletkuun.

      MUTTA OON VAAN SIITÄ NIIN KIITOLLINEN ETTÄ OLEN HENGISSÄ. EN EHKÄ JOSKUS HALUNNU OLLA MUTTA ONNEKS EN KUOLLU JA NYT TAJUAN ETTÄ VAIKKA VÄLILLÄ TULEE OLO ETTÄ TAHDON KUOLLA NIIN SITTEN MUISTAN SEN ETTÄ SE SAATTAA MENNÄ OHI.

      Ystäväni teki itsemurhan kolme vuotta sitten ja samoin myös sukulaiseni. Se tuntuu todella todella pahalta, enkä halua aiheuttaa sellaista surua läheisilleni.

    • Seksi-Matti

      Tästä ketjusta löysin ainoastaan yhden tarinan missä se itsemurha ehkä oikeesti olisi hyvä vaihtoehto ja se oli about puolessa välissä ketjua kun joku kertoi joutuneensa itsemurha yrityksen jälkeen pariksi päiväksi sairaalaan ja kukaan ei tullut katsomaan tai laittanut viestiä tai mitään. Mutta voihan tollasessakin tapauksessa esimerkiksi koittaa vaikka lähteä liftaamalla Kiinaan jos ei muuta keksi. Tosin masennuksessa oleva nyt ei yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään.

      Sit on taas noita huono onnisia itsemurhan yrittäjiä niin itse ajattelisin niiden kohdalle ehkä sitten että heidän elämällä saattaa joku tarkoitus ollakki.

      Elämässä on oikeasti äärettömästi asioita mitä voi tehdä niin en tajua miksi edes joku voi haluta itsemurhaa. Ihmisillä kun yleensä päässä painottuu ne negatiiviset asiat elämässä enemmän kuin positiiviset niin kai siitä sen syyn sitten voi löytää.

      Muttajoo, viettäkääs ihmiset hauska loppukesä, mökkeilkää, rakastakaa lähimmäisiänne ja ruvetkaa vaikka urheilemaan jotain, se jos joku piristää eikä tarvi popsia mitään lääkkeitä. Kaikista luonnollisimmilla tavoilla sen hyvän mielen saa pysyvästi, näin ainakin itse luulen mutta voinhan olla väärässä myös.

      • are18

        No joo, mutta jos ne elämän hyvät asiat ei tunnu miltään ja päässä pyörii vain ne huonot asiat vaikka kuinka yrittäisi olla positiivisempi. Ite oon huomannu, että jos oon yrittänyt tehdä jotain mikä on ollut joskus todella hauskaa, niin sitä vaan masentuu entisestään kun mikään ei tunnu miltään.


      • ikävä...
        are18 kirjoitti:

        No joo, mutta jos ne elämän hyvät asiat ei tunnu miltään ja päässä pyörii vain ne huonot asiat vaikka kuinka yrittäisi olla positiivisempi. Ite oon huomannu, että jos oon yrittänyt tehdä jotain mikä on ollut joskus todella hauskaa, niin sitä vaan masentuu entisestään kun mikään ei tunnu miltään.

        Itse en halua enää olla täällä menin pettämään rakastani vuosi sitten tiedän kaiken olevan oma syyni mutta haluan poies. näen unta omasta perheestäni hänen kanssa se on suurin haaveeni joka ei tule enää koskaan toteutumaan se on ollu aina suurin haaveeni jonka menin pilaamaan. En halua olla täällä eikä minusta ole miestä hävittämään itseäni...


      • 11askeltaparvekkeell

        Haista sinä seksimatti pitkä vittu ja tuo rusketusrasvasi tänne. Kuulin luotettavalta lähteeltä, että jos riittävän monta litraa kittaa kropanvärjäysrasvoja, niin parabeenit tuhoaa maksan ja vie tajunnan kahdessa minuutissa.

        Miksi tää palvelu vaatii varmistuksen viestille? Luuleeko nämä saatanat että henkitoreissaan korisevat ihmisrauniot pystyy laskemaan yksinkertaisia päässälaskuja viimeisinä hetkinään?

        Suomi on PASKA maa ja Suomi24 on PASKA sivusto!!!!!!!!!!!!!!!! Haistakaa paska!!!!!!!


      • äläteesitä
        11askeltaparvekkeell kirjoitti:

        Haista sinä seksimatti pitkä vittu ja tuo rusketusrasvasi tänne. Kuulin luotettavalta lähteeltä, että jos riittävän monta litraa kittaa kropanvärjäysrasvoja, niin parabeenit tuhoaa maksan ja vie tajunnan kahdessa minuutissa.

        Miksi tää palvelu vaatii varmistuksen viestille? Luuleeko nämä saatanat että henkitoreissaan korisevat ihmisrauniot pystyy laskemaan yksinkertaisia päässälaskuja viimeisinä hetkinään?

        Suomi on PASKA maa ja Suomi24 on PASKA sivusto!!!!!!!!!!!!!!!! Haistakaa paska!!!!!!!

        Oletpas sinä vihainen :D


      • Anonyymi

        Tuu tänne, niin mä leikkaan sun pääs irti.


    • eienääkesääseuraavaa

      Itse olen 18-vuotias tämän kesän ylioppilas. Valkoinen lakki on ollut tavoitteena niin kauan kuin muistan. Viime kesänä havahduin kuitenkin kirjoituksiin lukiessa siihen, että mitä järkeä on lukea kun kuitenkin tapan itseni. Siitä alkoi masennukseni, jota on nyt kestänyt vuoden. Sinnittelin kuitenkin läpi viimeisen lukiovuoden ja kirjoitusten vaikka iltaisin ennen nukahtamista suunnittelin aina itsemurhaa. Olen harkinnut vaikka mitä vaihtoehtoja tylsistä luoviin tapoihin: hirttäytyminen, hyppyritornista hyppääminen (tällä hetkellä miellyttävin vaihtoehto), sähköisku junaradalta, lääkkeiden yliannostus, sirkkelillä käsi irti, sammuminen lumihankeen, aseella päähän (harmi vain, että perheen aseet on piilotettu enkä löydä niitä!), humalassa pitkälle yöuinnille... Viillellyt olen, mutta vain kivun tuoman hyvän olon takia. En ole hakenut apua masennukseen, sillä en usko että lääkkeet voisivat auttaa enkä oikeastaan koe olevani sairas. Veljeni lopetti juuri oman lääkekuurinsa eikä vaikuta sen paremmalta kun ennen lääkehoitoa. Lakin saatuani minulla ei ole enää haaveita eikä unelmia joita tavoitella. En hakenut opiskelemaan enkä käy töissä. Niin typerältä kun se kuulostaakin, niin en usko että minulla on tulevaisuutta. Yksittäisellä ihmisellä ei ole juurikaan merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Ne jotka sanovat, että elämässä on vielä paljon koettavaa ja tunnelin päässä on valoa eivät selvästikään tiedä millaista on olla masentunut. Tulevaisuus ei kiinnosta. Arki tuntuu raskaalta vaikka en tee mitään. Jo olemassaolo vie tolkuttomasti energiaa. Mielestäni kuolema on luonnollista ja ymmärrän itsemurhan. Ei kaikkien tarvitse elää. Tämä on toivottavasti viimeinen kesäni.

    • hei älä tee sitä
      • 10solmuanaruun

        ÄLÄ TEE SITÄ!!!!!!! SIIS ÄLÄ KUUNTELE TÄTÄ BIISIÄ!!!!!! SE ON NIIN PASKA PIISI ETTÄ VÄHEMMÄSTÄKIN IHMINEN TAPPAA ITTENSÄ KUN JOUTUU TÄLLAISTA SONTAA KUUNTELEMAAN!!!!!!!!!

        SITÄPAITSI HECTOR ON OIKEESTI HOMO JA SE RUNKKAILEE SALAA BÄCKSTAGELLA ELI SELKÄVAIHEESSA!!!!! OON MEINAA NÄHNY!!!! SIIS JOUDUIN NÄKEMÄÄN!!!!!! SILLON TOSI RUMA JA RYPPYNEN PIPPELI!!!!! HOMOPIPPELI!!!!! VAIN HOMOILLA ON NIIN KUIHTUNUT REIKÄRYNKYTIN!!!!!!!!!!


    • qwesaedstgq

      Muutama vuosi sitten kännissä baarista kotiin tultua rupesin nielemään lääkkeitä, mutta jätin homman kesken. Monta kertaa kävelin aamuyön tunteina junarataa pitkin kotia, mut eipä juna kulkenut silloin sillä pätkällä mitä pitkin tallustelin. Tosin luulenpa, etten silloinkaan olisi ollut tarpeeksi sekaisin, että olisin uskaltanut jättäytyä junan alle. Tiedän erään ihmisen joka kuoli jäätyään junan alle.

      En ole vielä ikäloppu, mutten enää nuorikaan, mutta elämänilo täysin kadonnut. Ei yhtään ystävää ja tulevaisuudella ei mitää annettavaa. Haaveilin joskus pienenä omista lapsista ym, mutta tuskin koskaan löydän elämänkumppania, koska en ole terve. Mulla on eräs sairaus johon voisin kuollakin jos huono/ hyvä tuuri kävis, mutta voisi kestää vuosia ennen kuin sairaus muuttuisi pahanlaatuiseksi ja elämä ennen sitä olisi vielä helvetillisempää. Tiedän nyt, että tulen lähtemään täältä jonakin päivänä oman käden kautta, jos löydän jostain rohkeutta toteuttaa suunnitelmani, en jaksa enää. Viimeksi olen ollut onnellinen yli 15v. sitten. En muista puoliakaan elämästäni. Suljetulla osastolla olen ollut pari kertaa, terapiaa ja lääkkeitäkin jossain vaiheessa. Elämäni on ollut ihan erilaista kuin ns. "normaaleilla" ihmisillä, tuttavillani, entisillä kavereillani. Tiedän, että kohtalotovereita on olemassa, mutta se ei lohduta.

      En kuulu tänne, tähän yhteiskuntaan. En jaksa kuunnella lässytystä siitä, että kyllä kaikki vielä muuttuu paremmaksi ja pälä pälä. Voi, antaisin vaikka toisen jalkani jos pääsisin näistä sairauksista eroon tai ei tarvitsisi kestää kaikkea yksin. Mielelläni itse tsemppaan muita, olen tukena, mutta näiden ongelmieni kanssa olen täysin yksin. Näillä korteilla ei enää pelata, joku häviää aina...........

      • Anonyymi

        Viillä valtimo auki. 'veri suihkuaa aika kivasti.


    • Täällä mäkin viel oon,enpä tiä onko hyvä vai huono asia.Joka päivä vaan mietin itsarin tekemist mut en oo kuitenkaa uskaltanu.Kaveri kuoli reilu vuos sitte lääkkeiden yliannostukseen,välillä vaa kaipaan sitä ja haluisin lähtee sen mukaan vaik tiedänki etten enää ikinä näe sitä.Mut melkeen 21 vuot oltii parhait kavereit,en tiä miten selviän elämäst ilman sitä..Psykologil aloin käymää edelliskuus,kukaa ei vaa kertonu mulle et se oli vaa joku hemmetin arviointi-jakso,kolme kertaa kävin ja seuraavaks on palaveri psykkan ja lääkärin kans.En tiä ees saanko siel käydä puhumas enää,ehkä nekää ei vaa välitä.Laitokseen en ainakaa enää ikinä haluu,viis vuotta riitti oikeen hyvin.

    • epatoivoinen3

      Itse sain tyrmäys tippoja. Taju meni enkä omasta olemisesta mitään. Joten mietin ttä itteni lopettaminen olisi todella kivutonta jos pystyisin ite tehtyä loppuun asti ( masennusta yms muuta en jaksa selittää ) joten onko neuvoja siihen mite sen sais väkemmäksi. Olen kuulut punahattu uutetta ja bentsolääkkeen sekoitust viinaan. NEuvoja ? kaipaan kipeaästi

      • epatoivoinen3

        bentsolääkkeistä ois kaks levyä 15 mg opamoxia... mut katoin netistä että punahattu uute viinan kans on petollinen mut onko se sitten totta ?


    • 3+15

      Ole syömättä 4 viikkoa ja ja juomatta vettä 3 päivää niin kuolet varmasti jos ei kukaan hälytä apua.

      • 8hyppyäjunanalle

        KOKEILTU ON!!!!!! MAKASIN KOLME PÄIVÄÄ JUOMATTA JA KUSIN ALLENI MUTTA VIRTSAMOLEKYYLIT HAIHTUIVAT ILMAKEHÄÄN JA PALASIVAT ELIMISTÖÖNI SIERAINTEN KAUTTA!!!!!!!!!!!!!!!!! ÄITI KÄSKI MUN MENNÄ MUUALLE TAPPAMAAN ITTENI ETTEI SEN TARTTE VAIHTAA LAKANOITA KOKO AJAN!!!!!!!!!!


    • 13 v

      olen 13 vuotias poika joka aikoo pättää päivänsä viikon sisällä koska haluaa kuolla ennen rakasta äitiänsä en vain pystyisi elää ilman häntä kunhän sitten kuolee... se ois moro !!

      • Aiti oota

        Aiti on rakas, rakkain kaikista, peikkoaiti, odota minua, tulen kohta sinne !!!!!!


    • paskaa tulee niskaan

      Mä olen 19 v mies ja oon yrittäny itsemurhaa kaks kertaa. Ekalla kerralla puolitoista vuotta sitte vedin pari pulloa viinaa ja sammuin lumihankeen, mutta naapuri löysi mut ja soitti ambulanssin. Mä heräsin teholta paskat ja kuset housussa ja jauhoin kaikkea paskaa kännipäissäni. Se oli nolointa ikinä ja se vei mut melkein suljetulle osastolle, mutta mä onnistuin puhumaan itteni ulos sieltä parin päivän päästä. Toinen kerta oli viime joulun aikaan, ku halusin ajaa autolla rekan keulaan, mutta väistin viime hetkellä ku rohkeus ei riittäny. Mä asun pienellä paikkakunnalla ja mun elämä on melkosta paskaa, koko peruskoulun ajan mua kiusattiin rankasti, mulla ei ollu yhtään kaveria ja mulle jäi hirveät traumat siitä. Mä kävin amiksen toisella paikkakunnalla ja valmistuin juuri ja juuri keväällä. Kesäksi mä palasin takasin kotiin ja jäin työttömäksi. Musta tuntuu hirveältä ja mä en varmasti pysty menee töihin. Mä olen täysin yksin ja kaikki amiskaveritkin lähti inttiin tai töihin. Kaikki paska vaan palaa mieleen päivä toisensa jälkeen enkä mä jaksa tätä enää. Joka syksy ja talvi on aina synkintä aikaa mulle ja tämä syksy taitaa jäädä viimeiseksi. En kyllä haluaisi tappaa itseäni, koska vanhemmat jäisi suremaan, mutta ei sitä tiedä

      • Anonyymi

        tapa ensin vanhemmat niin ne ei jää suremaan.


    • elossa kuitenkin

      Kahdeksan vuotta sitten luulin kaikkien vihaavan muo ja että elämäni olisi ohi. Sairastan skitsoaffektiivistahäiriötä ja radiosta tuli lauluja jotka tukivat kuolemanpäätöstäni, olin siis autossa.
      Myös tv:stä tuli ohjelmaa joka kertoi että parisuhteeni olisi ohi ja kaikki vihaa muo ja nauraa päälle.
      Ajoin siis huoltoaseman pihaan ja nielin kaikki (tehottomat) psykoosinestolääkkeeni mitä oli mukana ja sitten soitin miehelleni ja pyysin anteeksi että olen nyt tappamassa itseäni. Hän sai minut taivutelluksi soittamaan ambulanssin joka ei koskaan tullut, mutta tuli isäni vaimonsa kanssa ja veivät minut sairaalaan jossa juotettiin hiiltä ja laitettiin sydämenseurantalaitteeseen.
      Luulin siinävaiheessa että kaikki haluis musta aivokuolleen jotta mieheni sais eron ja saisin ansioni mukaan. Suljetulla olin noin kuukauden sen jälkeen ja aina ajatuksissa oli kun näin vaatteeni, autonpenkin, että noi vaatteet mulla olis ollu päällä kuollessa ja tossa autonpenkillä olisin sitten ollut kuolleena. Mun onni että lääkkeet ei ollu myrkyllisiä.

      • ....

        Itse en halua enää olla täällä menin pettämään rakastani vuosi sitten tiedän kaiken olevan oma syyni mutta haluan poies. näen unta omasta perheestäni hänen kanssa se on suurin haaveeni joka ei tule enää koskaan toteutumaan se on ollu aina suurin haaveeni jonka menin pilaamaan. En halua olla täällä eikä minusta ole miestä hävittämään itseäni...


    • Valoatunnelissa

      Olen itse yrittänyt itsemurhaa kahdesti 12-vuotta sitten. Kummatkaan kerrat eivät onnistuneet, kun ohi kulkevat ihmiset ehtivät pelastaa viime hetkellä. Elämä ei ole helppo ja itse olen nykyään suhteellisen hyvässä kunnossa, kärsin vain masennuksesta. En lähde hakemaan apua, sillä en halua omiin rekisteriin missään tapauksessa merkintää mielenterveydestä. Maailma menee koko ajan ahdistavammaksi, kun kansalaisia valvotaan kaikin mahdollsin keinoin ja valtiovalta johtaa Suomea kohti persereikää. Päätin jo aikoja sitten etten hanki lapsia, sillä suvussani on taipumus masennukseen, en halua kenellekään ihmiselle kokea samoja tuskia, joita olen käynyt läpi ja joita kestän vielä nykyäänkin. Elämä on lahja ja enkä siksi aijokaan tehdä enää itsemurhaa, koitan olla kiitollinen jokaisesta päivästä. Kuitenkin unettomuus alkaa pahentamaan taas oloa ja synkät ajatukset ovat alkaneet taas vuosien jälkeen pyöriä mielessä. Olen aikuinen n 30-vuotias ja vaikka kuinka olen yrittänyt levätä ja pitää mielenkorkealla, tulee nuo ajatukset silti mieleen. En usko, että kukaan tekee itsemurhaaa täydessä ymmärryksessä, en ole koskaan aikaisemmin kertonut kellekään, että ollen yrittänyt itsemurhaa. Nuo kaksi tapausta meni onnettomuuden/vahingon piikkiin.

    • F32.3

      Monet haukkuu yrittäjiä typeryksiksi kun eivät onnistu päättämään edes omaa elämäänsä.

      Mieti kun teininä yritin ahdistuneena ja täysin epätoivoisena ja viimeisenä keinona yrittää viiltää itseään eikä onnistu tekemään tarpeeksi syvää haavaa. Pitäiskö siinä iässä olla joku asiantuntija itsemurhan tekemisessä?

      Tai kun vedät lääkkeitä ja viinaa? Sori etten ollut lääkealan asiantuntija silloinkaan. Parhaani yritin mutta vituikshan se meni.

      Nyt yli nelikymppisenä olen jo niin kokenut niin elämästä kun masennuksestakin että nyt tiedän miten toimia jos joskus vielä haluan yrittää.

    • tämmönen

      Jeps niin itse olen kärsinyt ajoittaisesta masennuksesta jo pidemmän aikaa, itsemurha ajatukset alkoivat tulla vuosi sitten kun isän ja mun välit alkoivat mennä huonommaksi. lapsuuteni on ollut aika mukava en ole ollut koulu kiusattu tai jotain sellaista. Isäni on vaan jostain syystä inhonnut minua 4 luokan jälkeen. Välillä riidat on mennyt siihen et se tukistaa lyö tai haukkuu. ysin lopulla asiat alko mennä huonompaan suuntaan ja riidat lisäänty. olen ollut koulussa medium hyvä 7.8 keskiarvon oppilas. kavereita löytyy. aloitin lukion ja lopetin heti toisen päivänjälkeen, koska oli ollut kovaa masennusta oli ollut riitoja isän kanssa oppikirjoista että pitääkö ne olla käytettyjä vai ei. sitten aloitin syyskuun alussa aikuislukion missä oli mukavaa ja opinnot lähti käyntiin. isäni ei pitänyt ollenkaan tästä valinnasta ja välimme huononivat ennestään. riitoja tuli lisää ja aloin harkita itsemurhaa koska opinnotkin alkoivat mennä päin mäntyä. pöllin muutaman dynamiitti pötkön ja avaus panoksen ja säilytin niitä tulevaisuuden varalle. Sitten yhtenä päivänä meille tuli riitaa taas ja se meni pahemmaksi. isäni loi minua käsille rauta tangolla ja hääti ulos talosta, silloin oli jo lunta siellä sitten olin vähänaikaa ja hain kaksi puukkoa puolustus mielessä ja menin takaisin sisälle. siitä se vasta riehaantuikin rupesi heti uhkailemaan ja haki metrin pituisen metalli tangon ja rupesi tulemaan kohti. onneksi pikkusiskoni tuli isän eteen ja itkien huusi häntä lopettamaan, onneksi hän tuli koska se olisi voinut mennä aika pahaksi. no lähdin ulos sitten pakkaseen pelkän sisä vaatetuksen kera. raivos päissäni puhkaisin isän rekasta renkaan ja rauhoituttuani jäin odottelemaan äitini tuloa kotiin. valitettavasti hän saapui vasta kahdentoista jälkeen yöllä ja minä olin ollut ulkona jo kuudesta. onneksi pikkusisko toi takin ja kaakaota minulle. no seuraavana päivänä pääsin kyllä sisälle äidin ansiosta mutta illemmalla sama juttu alkoi taas tällä kertaa hän ei antanut minun syödä mitään ja löi ruoan aina pois kädestäni. vähän ajan päästä isäni huomasi puhkomani renkaan ja vaati korvausta siitä. koska en suostunut hän otti moponi avaimet pois. en päässyt lukioon kahteen viikkoon tämän takia. (olin tätä ennen alkanut jo välillä olemaan poissa tunneilta masennuksen takia) sitten kun sain avaiet takaisin en kyennyt enää menemään aikuislukioon. siitä lähtien olin kotona vain olemassa ja siitä isäni ei pitänyt yhtään riidat jatkuivat ja kunnes äitini ehdotti että menisin tätini luo asumaan jotta minun ei tarvitsisi kestää isääni. no se tapahtuikin melko nopeasti ja olin sitten asumassa helsingissä. aloitin täällä ilta lukion ja se meni ihan pieleen heti alusta sain heti ensimmäisellä tunnilla panikkihäiriöitä ja teki mieli lähteä juoksemaan pois luokasta mutten kehdannut. kävin vielä seuraavalla tunnilla mutta sama tunne toistui aloin taas jäämän pois tunneilta jotta minun ei tarvitsisi kokea sitä tunnetta enää. talvi ja kevät vierähtivät siinä helsingissä oleskellessa enimmäkseen tietokoneella ollessa. syksyllä menin ammattikouluun ja ensimmäinen päivä tuntui mukavalta ja sitten seuraavana sama tunne toistui ja aloin taas jäämään tunneilta pois. aloin käymään kuraattorin puheilla ja siitä pääsin lääkäriin josta minut pitäisi lähettää johonkin nuoriso poli klinikalle josta saan terapiaa tai lääkitystä. kovaa masennusta poden ja tunnen oloni tyhjäksi. puhtia ei ole mihinkään ja tunnen olevani jotenkin kahlittu. kokoajan vaaditaan jotain ja tekee mieli vaan lysähtää maahan. kaikki sanoo että mä ymmärrän sun tilanteen mutta ei ne oikeasti ymmärrä sitä. niillä on hyvä elämä koulutus työpaikka, ei ne voi ymmärtää täysin vastakohtaa. tässä vieläkin istun ja tuijotan ruutua, olen alkanut tekemään päivittäin 4km lenkkejä koska armeija lähestyy, se onkin se ainoa asia mikä oikein jaksaa vetää eteenpäin. haluaisin työpaikan armeijasta rauhanturvaajaana mutta ymmärtääkseni sekin vaatii toisen asteen koulutkuksen jota minulla ei ole. koska itselläni on asiat paskasti haluaisin edes armeijan kautta auttaa muita jolla menee huonosti.

    • --aha----

      Sitä vaan että sitten kun mää nytte varmaan tapan itteni tässä parin viikon sisällä niin ei mitään vitun panadolii, jotaki myrkkyä vaan ja vaikka sillalta alas, tuntuis hyvältä vaihtoehdolta koska tää elämä on vituttanu jo pari vuotta..

      • Anonyymi

        Tapa itsesi heti, niin saadaan nauraa.


    • Ami4

      Tumpelo. Et ole yrittänyt tosissaan. Homma on naurettavan helpo ja kyllä siinä onnistuu, jos vähänkin tosissaan yrittää.

      • viimeinen lento

        käy läpi laskuvarjokurssin. Sitten kun saa yksin liidellä, eipä aukaise varjoa, varmasti kuolee, eri asia onko rohkeutta


      • Suuri Hypostyyli

        Helvettiäkös sinä siitä helppoudesta tiedät, kun kerran elossa olet?


    • Help?

      Pari kertaa tullu yritettyä, mut eipä oo rohkeus ihan riittäny. Yritin lääkkeiden ja alkoholin avulla sammua lumihankeen. Kerroin kaverille kummallakin kertaa puhelimassa (ekalla kerralla paljastin vahingossa että mihin oon menossaki ja ku tajusin et se soitti hätäkeskukseen nii kompuroin takas kotiin, tokalla kerralla se sai suostuteltua mut takasi sisälle). Kummallaki kertaa poliisisedät retuutti kotoa päivystykseen ja oli kamalinta ikinä. Ei kyllä mitään suurempaa siitä seurannu, kukaan hoitaja ei ottanu vakavemmin tai mitään.

      • Help?

        Ainiin, lääkäriki vaa tarjos sitte sen jälkeen lisää niitä samoja lääkkeitä sadan kappaleen paketillisen, vaikka just olin yrittäny tappaa niillä itteni. :'D Tuolla ne odottaa kaapissa seuraavaa yritystä. Noi on nimittäin tosi unettavia, erityisesti ku yhistää ne alkoholin kanssa. Yhelläki liuskalla pääsis helposti hengestää sammumalla oikeeseen paikkaan, mutta että ihan kymmenen liuskaa..


    • pettynyt5

      Heipsan !

      Oon nyt 18 vuotias ''mies'', juuri täyttänyt. Oon nyt kolme kertaa yrittänyt itsemurhaa. Joka kerta huonolla menestyksellä. Eka kerta oli melkein tasan vuosi sitten. Seurustelin 2,5 vuotta joka kariutui. Oltiin oltu yhdessä kuusi kuukautta kun menin kännipäissäni suutelemaan bileissä yhtä tyttöä. Tunnustin tämän hänelle, ja hän sekosi täysin. Haukkui mut aivan maahan ja löi mua. Jostain kumman syystä hän halusi kuitenkin jatkaa mun kanssa, lupasin hyvittää tekoni ja olla hänen arvoisensa poikaystävä. Kaduin tekoani todella paljon. Vuodet kuluivat ja edelleen tein kaikkeni tehdäkseen hänestä onnellisen mutta se haamu kummitteli häntä ja hän käyttäyti tosi huonosti mua kohtaan, aina kun hän teki jotain paskaa mulle hän perusteli '' ei ole mitään verrattuna siihen mitä sä teit mulle ''. Sitten ero tuli, tosi riitaisa sellainen. Kaksi viikkoa myöhemmin sain tietää että sairastan selkärankareumaa. Olin täysin murtunut. En nähnyt mitään hyvää tulevaisuudessa, menetin naisen jota rakastin ja sain sairauden joka ei koskaan parannu ja voi pahimmassa tapauksessa viedä mut pyörätuoliin. Siispä otin pari viinapulloa jotka olivat hyllylläni. Join klassiset rynnäköt ja menin kaupungimme sillalle. Pudotus ei ollut suuri, noin viisi metriä. Ajattelin että oon niin kännissä että uimisesta ei tule mitään. Nousin kaitelle ja silloin joku ajoi pyörällä ohitseni ja veti mut alas. Soitti ambulanssin, jouduin sairaalaan. Alkoholia oli sen verran veressä että oli taju kankaalla. Porukat hommasivat mut hoitoon, psykologeille, terapiaan yms.

      Se tuntui ensin auttavan mutta sitten tuli taas vastoinkäymisiä, eräs läheinen ihminen jota todella rakastin kuoli 19 vuotiaana aivoverenvuotoon kaaduttuaan pollkupyörällä väistettyään jotain tyyppiä jalkakäytävällä. Löi päänsä asfalttiin niin kovaa, että kuoli pari päivää myöhemmin sairaalassa. Hain varastosta köyden ja sidoin silmukan. Sidoin varaston katossa oleviin rautoihin ja laitoin silmukan kaulaan, seisoin tuolilla varmaan 15 minuuttia mutta ei ollut munaa hypätä alas. Menin siis pettyneenä itemään itseni uneen.

      Sain pari uutta kaveria jotka auttoivat mua, kaikki tuntu taas että elämä parantuu. Aloin seurustelemaan aivan loistavan tytön kanssa. Kaikki meni loistavasti, emme riidelleet eikä ollut mitään pahaa suhteessa. Kaikki toimi, omasta mielestäni. Kunnes hän sanoi viikko sitten ettei halua seurustella, ei pysty sitoutumaan eikä pysty seurustelemaan kenenkään kanssa. Ymmärsin kyllä, ainakin yritin. Ja yritän vieläkin. Eileen katsoin ex:ni kuvia Facebookissa, en saanut henkeä. Tajusin kuinka paljon rakastan ja kaipaan häntä. Mutta mitään mahdollisuutta kuulemma yhteenpaluun ei olisi. Olen murtunut. Yritin taas samaa kuin toisella kertaa, ei vieläkään munaa hypätä. Siitä on nyt päivä. Harmittaa ja olen pettynyt etten uskaltanut hypätä. Nyt ystäväni ovat tulossa huomenna mun luokse. Yritän saada taas elämästä kiinni. Jos tämä paranisi, tosin en ole kovin optimistinen. Haluisin vaan lähteä pois, muhun sattuu joka päivä, sairaus kiduttaa mua joka päivä. Mulla on kovia kipuja, välillä en pääse sängystä ylös koska selkä on niin kipeä. Haluisin pois koska en haluis enää että satutan ketään mun lähimmäistä enää koskaan, tai ettei mua satutettais.

      Mä nyt koitan jaksaa, koittakaa tekin rakkaat kollegat. Niinkuin joku sanoikin hauskasti jossain kirjoituksessaan.

    • valot päälle

      ei vittu mitä luusereita koko sakki xDD

      • äläteesitä

        Sä muka et ole :D


    • jatkoajalla1

      Näilläkin palstoilla seikkaillut mieheni onnistui, tapahtui äskettäin.

      Itsellä riittää rohkeus mutta ei noin niinkuin taitoa.

      Tarttis saada pikainen päätös tälle kaikelle.
      Tuska iso ja toimintakyky mennyt.

      Enempi toisessa viestiketjussa...

      • Anonyymi

        Kerro tarkemmin, haluan tilastotietoja.


    • tickettomoon

      Usein humalassa tulee "kokeiltua". Ehkä elämää hätkähdyttävin kokemus oli kävellä baarista kotiin valomerkin jälkeen (talvella). Jossain vaiheessa matkaa nousee pintaan joku suunnaton viha itseäni/ maailmaa kohtaan tjs (tai joku satunnainen syy). Jostain syystä kiipeän sillalla olevan kaiteen yli ja seison noin 50-80cm halkaisijaltaan olevan putken päällä. Pitelen käsilläni kaiteesta ja katson alas hyiseen virtaan. Samalla hetkellä, kun olen hyppäämässä niin jalat luistaa muoviputken päältä ja meinaan tippua kylmään veteen. Samalla tulee tunne ettei haluakkaan kuolla. Elämä välähtää niin sanotusti silmissä ja mietin muutaman sekunnin ajan perhettä ja kaikkea muuta mitä on jäljellä roikkuen samalla kaiteessa. Jossain vaiheessa pääsen kiipeämään kaiteen yli ja vielä joku ohikulkija kysyy mitä tein siellä.
      Vaikka koko kertomus tai koko tapahtuma tuntuu absurdilta niin tiedän, että elämässä on paljon enemmän näkemistä ja koettavaa vaikkei tunnu siltä.

    • synti surmaa

      Ei kannata sitten harrastaa baari-iltoja ja kännätä.

    • itsemurhassa onnistu

      oot paska jannu

    • 3+8

      Itsellä pyöri itsarin teko ajatuksissa nuorempana, mutta...nyt olen tullut siihen tulokseen etten sitä koskaan tee. En juuri arvosta itseäni joten koen että seuraavan 40-50 vuoden kitumisen tässä maailmassa olevan pahin rangaistus minkä voin itselleni antaa.

    • ystäväni teki niin

      Itse näkisin helpoimmaksi tavaksi huumeiden yliannostuksen. Opiaatteja. Sinä vain nukahdat. siinä se. Ei kipua, ei huonoa oloa. Vain nukahdat.

    • viv a bchen

      hmm mustakin toi huumeiden yliannostus kuulostaa hyvältä. mutta toisaalta olen meren suurena ystävänä suosinut hukuttautumista jo jonkin aikaa. tiedän, aluksi se on yhtä helvettiä, mutta lopussa kun päästää veden keuhkoihin... it's actually kind of peaceful. suoraan tv-sarjasta teen wolf, hassua että sieltä saa neuvoja itsemurhaan. siis jos on taipumusta tietynlaiseen ajattelutapaan.

      ja kaikki tämä vain tämän helvetin tyhjyyden vuoksi. aion tosin yrittää vaihtaa koulua mutta luultavasti koko juttu kaatuu köyhyyteen. enkä tiedä viitsinkö sanoa opolle syyksi masennusta ja itsemurha-ajatuksia, kun luultavasti sitten hommataan vaan terapeutille. no thanks. ja mistä sitä tietää lähteekö tämä kuolemanhalu pakenemallakaan

    • hullut

      Menkää hoitoon!!!!

    • JennaAnniina

      Heijj.

    • jennaanniina

      Heippa!
      Valmistun keväällä liikuntaneuvojaksi. Olen ensimmäiseltä ammatiltani lähihoitaja, erikoistuen vanhustyöhön. Nyt on luvassa suurin operaatio, eli opinnäytetyön teko.
      Opinnäytetyön aihe koskee masennusta ja liikunnan vaikutusta mielenterveyteen. Tarkoituksena olisi haastatella henkilöä, joka on kokenut liikunnasta positiivista hyötyä masennuksen hoidossa ? Teen haastattelun tietenkin anonyyminä joten nimiä ei tule työssä esiintymään.
      Aihe on myös itselle tuttu, koska painin samojen asioiden kanssa ........
      Toivottavasti joku olisi halukas vastamaan kysymyksiin ja voimat riittäisivät siihen. Jos olet valmis auttamaan minua nuorta, niin ota yhteyttä. Kirjoita minulle spostiosoitteesi tänne tai sitten Facebookista löytyy nimellä Jenna Anniina Rajamäki :)

    • Lääkkeet eivät pelas

      Itsemurha mielessään ainostaan silloin kun minut oli lääkitty psykiatrian toimesta, vaikea masennus diagnoosina.

      Siihen sain niin hyvät lääkkeet, etten saapunut virallista lupaa niitä ikinä lopettaa.

      Minun oli pakko lääkitys jättää, sillä muuten olisin päässyt hengestäni.

      Söin lääkkeitä useamman kuukauden ja koko tuon ajan vointini vain heikkeni, tunsin oikein miten elämä katosi minusta. Sain koko ajan vain lisää lääkkeitä, koskaan kukaan ei ehdottanut lääkityksen lopettamista.

      Pahimmillaan söin 5 eri lääkettä vaikeaan masennukseen, mukana jo neuroleptejä. Minulle myös suositeltiin sähköä, en suostunut.

      Lopetin lääkkeet omalla luvalla, kuukausia kärvistelin lääkepsykoosissa ja selvisin.

      Nyt tuosta on kaikesta on aikaa reilu vuosi ja ajatukset tuntuvat omilta. En missään nimessä halua enää kuolla, teen sen eteen vaikka mitä ettei minun tarvitsisi kuolla vielä vuosikymmeniin.

      Psykiatriset mielenterveyslääkkeet ovat vaarallisia.

    • lääkkeet

      Jos pystyisi nielemään 100 7.5mg imovanea ennen nukahtamista niin eiköhän henki lähtisi jos kukaan ei löytäisi pariin päivään.

    • Onhan tuo hirttosilmukka pari kertaa kädessä ollut, mutta sen pidemmälle en toistaiseksi ole päässyt. Ajan kanssa kaikki sujuu :)

    • Äiditön

      Äitini teki itsemurhan häkämyrkytyksellä. Laittoi letkun auton pakoputkesta ikkunasta sisään ja nukkui pois. Siitä on nyt 26 vuotta aikaa. Olisin tehnyt itsemurhan ajat sitten itsekkin, jos en tietäisi kuinka se satuttaa muita.

    • OOTTE IHAN SAIRAITA

      VITTU SUOMALAISET ON IHAN SEKOJA!!! Kaikki vaan selittää et oli tappamassa ittensä, koska on hetkellinen paha olo. Ei aina voi olla iloinen!!!! Minkä vitun takia pitää tappaa ittensä??? mitä järkee? MENKÄÄ HOITOON SAATANAN HULLUT JA LOPETTAKAA ALKOHOLIN KÄYTTÖ NI EI ENÄÄ MASENNA!!! Alkoholin takia suomessa melkein kaikki haluaa jossain elämänvaiheessa tappaa ittensä, sitten epäonnistuu siinä ja kärsii koko elämänsä vammasta jonka on itsemurhayrityksellä saanut aikaan. WHATTA FUCK????

      • Hämmästynyt

        Kylläpä oli asiallinen viesti. Et taida tietävän asiasta yhtään mitään. Mitä edes luet tällaista sivustoa?


      • Ikuinen epäonnistuja

        Eipä kuule aina auta alkoholin käytön lopettaminen.Eipä kuule aina auta liikuntakaan. Eipä kuule aina auta se, että syö terveellisesti. Ei auta, että ei tupakoi. Mikä ei auta, ei.


    • Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.

      SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.

      Keskustelut ovat maksuttomia.
      Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)

      Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity

      Apua kannattaa hakea!

      SOS-kriisikeskus / Satu

      • kuu-uusi-ompi

        Haistakaa p.a.ska SOS-kriisikeskus! Laitoin viestiä tukinetin kautta enkä saanut siihen mitään vastausta. Apua kannattaa hakea, justjoo. Hae vaan, mutta kukaan ei vastaa, ja tunnet itsesi entistäkin arvottomammaksi, kiitos SOS-kriisikeskuksen.


      • Anonyymi
        kuu-uusi-ompi kirjoitti:

        Haistakaa p.a.ska SOS-kriisikeskus! Laitoin viestiä tukinetin kautta enkä saanut siihen mitään vastausta. Apua kannattaa hakea, justjoo. Hae vaan, mutta kukaan ei vastaa, ja tunnet itsesi entistäkin arvottomammaksi, kiitos SOS-kriisikeskuksen.

        Rauhoitu ja tapa itsesi.


        olet turha ihminen ja toivon että uskallat hypätä sillalta kuolemaasi.


    • hetki on koittanut

      Olen 50 v nainen ja tuntuu, että tämä oli sitten tässä. Jotenkin toivoisin, että kuolisin ns. kunniallisesti sairaskohtaukseen tai muuta vastaavaa, ettei omaiset joutuisivat siihen "häpeään" että heidän äitinsä, puolisonsa, lapsensa ym kuoli näin. En vain jaksaisi enää tätä elämää jatkaa. Elämäni on sellaista että menen töihin ja tulen kotiin nukkumaan. Mikään ei tunnu kivalta, pienetkin kotityöt tuntuvat raskaalta, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömältä, jopa iloiset ihmiset ärsyttävät niin että toivoisin heidän kuolevan. Täällä jotkut sitten kommentoivat, että lopettakaa tuo höpötys... he le v etti, kyllähän sen lopettaisi jos pystyisi, se kun vain ei ole tahdosta kiinni. Itsemurhan varmaan teen, mutta se että missä onkin vaikea kysymys. En halua lapsieni löytävän minua kotoa, enkä halua sitä tuskaa heille, että olen hukassa ja joudutaan etsimään.

    • hetki on koittanut

      olen yrittänyt hakea apua, eikä siitä ole minkäänlaista hyötyä, ihan turhaan ... :( eli turha neuvoa erilaisiin terapioihin ihmisiä, siitä vain terapeutit rikastuu

      • Minäkö

        Mikä sinut on ajanut tuohon tilanteeseen että "tämä on nyt tässä"?
        Mitä on tapahtunut?


      • Hetki on koittanut
        Minäkö kirjoitti:

        Mikä sinut on ajanut tuohon tilanteeseen että "tämä on nyt tässä"?
        Mitä on tapahtunut?

        Kun ei ole mitään varsinaista syytä. . Keksittyjä syitä voi kyllä löytyä tai että eri asioita voi kyllä syyllistää, , mutta sehän tässä hankalaa onkin. Inhoan miestäni, mutta en haluaisi /jaksaisi eroprosessiakaan. . . Eikä tämä hänen syytänsä ole. . :(


    • Minäkö

      Eikö olisi parempi muuttaa elämäänsä kuin lopettaa se kokonaan, vaikka se raskasta olisikin?
      Entä jos hakisit sairauslomaa töistä ja miettisit asioita ja lepäisit?
      Sinun elämäsi, haluatko varmasti heittää sen hukkaan kun olet sen saanut?

    • Hetki on koittanut

      Olen sen 50 vuotta tätä nähnyt, joten ei se hukkaan ole mennyt. .se vain riitti. Juuri noita elämän muuttajia täällä vilisee. . Voi kun sitä voisi vain sormia napsauttamalla muuttaa. . Otin tänäkin iltana useamman unilääkkeet , eikä uni tahdo tulla. . . 5-6 tapettia. . . Jo alkuillasta. . . . Olen väsynyt tähän hankalaan oloon, minusta ihmisten jolla ei ole päivästä toiseen huono olo, ei tarvitsisi antaa neuvoja, että paranna vain eläisi. . .luulen että itsemurhan tekijöitä syyllistetään sillä että ovat itsekkäitä, mutta en tiedä kuinka moni tällaista jaksaisi. .

      • Minäkö

        Enpä minä sinua ole syyllistämässä ja aika huono olen neuvojakin antamaan..
        Yritin vain saada sinut miettimään josko sittenkin olisi jokin muu tie.. sitä on varmaan tuossa tilanteessa vaikea nähdä..
        Jaksamista toivon silti sinulle ja toivottavasti löytäisit jonkun muun ulospääsyn tilanteestasi kuin elämän lopettamisen.


    • mika82

      Mitä jos laittaisitte ilmoituksen nettiin että haluatte seksiä tai jotain. Mikä tahansa mikä piristää oloa. Ei sen nyt pitäisi olla niin vaikeata.
      Lyön vaikka satasen vetoa että 3 orkun jälkeen hymyilette kuin pienet lapset ;)

      • JOOOOOO

        niin ja 3 kk:den päästä ihaillaan kondyloomaa tai hymyillään positiiviselle hiv-testille... Luuletko, että seksin saaminen joltain yhdentekevältä ihmiseltä muuttaa koko elämän!!


      • ilmoittaminen??

        "Mitä jos laittaisitte ilmoituksen nettiin että haluatte seksiä tai jotain."

        Mihin nettiin? Mihin paikkaan netissä? Mitä hyötyä siitä on, että ilmoittaa netissä että haluaa seksiä? Miten se piristää oloa?


      • Anonyymi
        ilmoittaminen?? kirjoitti:

        "Mitä jos laittaisitte ilmoituksen nettiin että haluatte seksiä tai jotain."

        Mihin nettiin? Mihin paikkaan netissä? Mitä hyötyä siitä on, että ilmoittaa netissä että haluaa seksiä? Miten se piristää oloa?

        käytä omia aivojasi vitun luuseri.


    • 20v''mies''

      Yritin neurolepteilla ja alkoholilla. Olin sairaalassa 5 päivää tajuttomana hengityskoneessa ja sieltä sitten pakkohoitoon, missä lusitaan vieläkin. Kyllä ottaa aivoon koko hölmöily!
      Olin säästellyt lääkkeitä päälle puoli vuotta ja annos oli melkonen (ainakin 500kpl) ,mutta tässä sitä kärsitän vieläkin.

      Syynä on varmaankin ankara koulukiusaus, sosiaalinen eristäytyminen/eristäminen ja koulunkäynti päin helvettiä. Rehellisesti sanottuna mulla ei ole yhtään kaveria. Tulelvaisuus pelottaa niin perrkeleesti kanssa. Nyt on menossa sähköhoito ja pillereitä menee sitä sun tätä, mutta apuahan niistä ei ole.

      Junan alle menen kunhan täältä pääsen pois. Laitan kaulan toisen kiskon päälle ja koko loppuruumis kiskojen ulkopuolelleniin , että pää lähtee irti giljotiinin tapaan. Toivottavasti ei mene pieleen.

      • onsp8

        Ite olen samanikäinen kaveri ja myös omalta kohdalta löytyy aika rankkaakin koulukiusaamistaustaa.. Mua on nimittäin aikoinaan kiusattu melkeinpä koko peruskoulun ajan. Pahimmillaan kiusaaminen oli ehkä ala-asteen lopulla ja yläasteella se oli tosi erilaista, mut lopputuloksena on ollu vähän tuo sama juttu, että on vaan yksinäistynyt.

        Enpä voi minäkään väittää, että tällä hetkellä olis yhtään sellaista kaveria jonka kanssa uskaltaisin olla vaan ihan rennosti ja oma itseni. Melkeinpä missä tahansa seurassa oleminen on enemmin tai vähemmin vaan esittämistä. Ei tosin ihan aina mutta hyvin usein.

        Sellaista edistystä mulla itselläni on ainakin ollut että nykyään sentään uskallan tutustua ihmisiin paljon paremmin ja multa löytyy kyllä 'hyvän päivän kavereitä' aika paljonkin, mutta ei kuitenkaan sellaisia joitten kanssa pystyisin olemaan ihan varauksetta. Mut edistystä tämäkin verrattuna vaikkapa siihen yläasteaikaan, jolloin olin tosi arka ja yksinäinen. Ihan niin yksinäinen en enää ole, onneksi.

        Onko sulla mitään harrastuksia tai asioita mitä tykkäät tehä? Tai unelmia tms? Ite olen niitten kautta löytäny elämään voimaa aina toisinaan.

        Mut joka tapauksessa sulle tsemppiä! Kyllä sinunkin on ihan mahollista saaha tilanteesi kohenemaan, vaikka se ei helppoa varmasti olekaan : )


      • 20v''mies''
        onsp8 kirjoitti:

        Ite olen samanikäinen kaveri ja myös omalta kohdalta löytyy aika rankkaakin koulukiusaamistaustaa.. Mua on nimittäin aikoinaan kiusattu melkeinpä koko peruskoulun ajan. Pahimmillaan kiusaaminen oli ehkä ala-asteen lopulla ja yläasteella se oli tosi erilaista, mut lopputuloksena on ollu vähän tuo sama juttu, että on vaan yksinäistynyt.

        Enpä voi minäkään väittää, että tällä hetkellä olis yhtään sellaista kaveria jonka kanssa uskaltaisin olla vaan ihan rennosti ja oma itseni. Melkeinpä missä tahansa seurassa oleminen on enemmin tai vähemmin vaan esittämistä. Ei tosin ihan aina mutta hyvin usein.

        Sellaista edistystä mulla itselläni on ainakin ollut että nykyään sentään uskallan tutustua ihmisiin paljon paremmin ja multa löytyy kyllä 'hyvän päivän kavereitä' aika paljonkin, mutta ei kuitenkaan sellaisia joitten kanssa pystyisin olemaan ihan varauksetta. Mut edistystä tämäkin verrattuna vaikkapa siihen yläasteaikaan, jolloin olin tosi arka ja yksinäinen. Ihan niin yksinäinen en enää ole, onneksi.

        Onko sulla mitään harrastuksia tai asioita mitä tykkäät tehä? Tai unelmia tms? Ite olen niitten kautta löytäny elämään voimaa aina toisinaan.

        Mut joka tapauksessa sulle tsemppiä! Kyllä sinunkin on ihan mahollista saaha tilanteesi kohenemaan, vaikka se ei helppoa varmasti olekaan : )

        Kiitos viestistäsi. Oli kiva lukea.

        Ei harrastuksia, ei unelmia. Kyllä tää helvetti kohta loppuu, kuhan pääsen/uskallan tonne kiskoille.


    • Hyvä kuu-uusi-ompi,

      Tukinetissa kaikille asiakkaille vastataan joten kuulostaa erikoiselta ettet olisi saanut vastausta. Ottaisitko ystävällisesti yhteyttä Tukinetin ylläpitoon osoitteessa [email protected] jotta voidaan selvittää miksei vastausta ole tullut.

      Ystävällisin terveisin
      SOS-Kriisikeskus / Satu

    • sh14

      Yritettävä tässä on muidenkin. Ei elämä ole aina mukavaa. Joskus on suota 8 vuotta. Mutta mikä oikeus länsimaisella lelli-ihmisellä on vaatia itselleen onnentunnetta ? Mene ja tee ne asiat, jotka sinun kuuluu tehdä. Lopeta ruikkaaminen " En jaksa enää " -tyyliin ja ala hommiin. Miksi kuvittelet, että juuri sinulle kuuluisi onnellisuus ? Oman navan tuijottaminen vie elämänhalun. Elämä muuttuu, kun sinä muutut. Tiedät kyllä mikä on oikein. Hyvät ihmiset ovat harvoin onnettomia. :)

      • ,,..,,

        Toi on kyllä täyttä paskaa, että hyvät ihmiset ovat harvoin onnettomia.
        Itse olin ns. hyvä ihminen, olin kohtelias, otin muut ihmiset huomioon ja puolustin heikompia. Koulussa puolustin kahta luokkalaista, joita kiusattiin tuloksena oli, että minua alettiin kiusata.

        Olisin siitä selvinnyt, mutta elämä alkoi potkia päähän muutenkin. Aina kun tuntui, että alkaa mennä paremmin, niin matto vedettiin jalkojen alta. Sitten takasin pohjalle.

        Kun kyllästyn tarpeeksi, niin laitan itteni köyden jatkoksi.


      • onsp8
        ,,..,, kirjoitti:

        Toi on kyllä täyttä paskaa, että hyvät ihmiset ovat harvoin onnettomia.
        Itse olin ns. hyvä ihminen, olin kohtelias, otin muut ihmiset huomioon ja puolustin heikompia. Koulussa puolustin kahta luokkalaista, joita kiusattiin tuloksena oli, että minua alettiin kiusata.

        Olisin siitä selvinnyt, mutta elämä alkoi potkia päähän muutenkin. Aina kun tuntui, että alkaa mennä paremmin, niin matto vedettiin jalkojen alta. Sitten takasin pohjalle.

        Kun kyllästyn tarpeeksi, niin laitan itteni köyden jatkoksi.

        Riippuu aika pitkälti siitä miten määrittelee hyvän ihmisen. On pidemmän päälle ajattelematonta antaa itsestään liikaa muiden vuoksi. Oma hyvinvointi on ykkösprioriteetti mikäli muita haluaa tukea : ). Ihmisen pitää olla hyvä myös itselleen, ihan vaan sen oman jaksamisen kannalta.


      • Tule kuolema jo
        ,,..,, kirjoitti:

        Toi on kyllä täyttä paskaa, että hyvät ihmiset ovat harvoin onnettomia.
        Itse olin ns. hyvä ihminen, olin kohtelias, otin muut ihmiset huomioon ja puolustin heikompia. Koulussa puolustin kahta luokkalaista, joita kiusattiin tuloksena oli, että minua alettiin kiusata.

        Olisin siitä selvinnyt, mutta elämä alkoi potkia päähän muutenkin. Aina kun tuntui, että alkaa mennä paremmin, niin matto vedettiin jalkojen alta. Sitten takasin pohjalle.

        Kun kyllästyn tarpeeksi, niin laitan itteni köyden jatkoksi.

        Just noin tein minakin, puolustin heikompia, menin valiin.. Sitten myohemmin lopetin bailaamisen ja otin terveet elamantavat... vitut mitaan hyotya oli. Jain lopullisesti yksin. Epaonnistus ihmisten kanssa kaikessa. Ihmiset ovat helvetti. Kiva olla yksi. No vittu kohta kuolen onneksi.


    • tommi1

      Olen yrittänyt itsemurhaa pari kertaa bentso alko setillä. Olin hyvin masentunut tossa muutama vuosi takaperin ja oon koittanu lähinnä unohtaa sen ajan elämästäni, siinä on aika paljon mustaa. Nyt tuntuu et masennus on hiipimässä takasin pikkuhiljaa takasin. Muutama päivä takaperin baarireissun päätteeks oli vaan paska olo ja huitasin naamaan tenoxia levyn, oon saman tempun tehny aikasemminkin. heräsin tälläkin kertaa, yksin kotoa, mun varmaan pitäis nyt jo mennä lääkäriin, joku hermo paskana kädestä ja päätä särkeny ton jälkeen jatkuvasti, olin tajuttomana siinä joku kakstoista tuntia eteisen lattialla vaatteet päällä kuset housuissa. Oon ajanu autolla monta kertaa keskellä yötä kahtasataa ja miettiny et annanko olla.
      Mun on vaikee kuvailla minkä takia oon itsetuhoinen, mulla oli vielä about 5 vuotta sitten intti-iässä tosi hyvä fiilis. nykyään mua vituttaa oikeestaan aamusta iltaan, en osaa iloita mistään, kaikki on helvetin raskasta. Otin nyt vihdoin yhteyttä mielenterveyspuolelle ja mulla on ens viikolla aika. En oo koskaan ollu aikasemmin oikeestaan juttelemassa suoraan mielenterveyspuolelle. Oon lääkäriltä univaivoihn vedoten saanu noita unilääkkeitä. Nyt tuntuu siltä et mulla kyl lähtee henki ton alkoholin kanssa. Oon aika mestarillisesti osannu peitellä tätä oloani ja senpä takia mua ei kukaan oo oikein ottanu todesta , oon jutellu parin kaverin kanssa ja mun mutsille mut ne ei jotenkin halua nähdä et mulla on huono olo. Oon ollu masentunu melkein koko aikuisikäni väliin on mahtunu muutamia tosi hyviäkin kausia, jotenkin muistan kyllä kun parhaimmillani olen tosi sosiaalinen ja menevä. Muistan senkin kun joskus en jännittänykkään esim. esiintymistä. Tällä hetkellä en pysty meneen kauppaan ruuhka aikaan helpolla. Ymmärrän et musta on vaikee nähdä ulkopuolelle tätä oloo, koska oon oppinu elään tän kanssa.
      Vituttaa vaan et oon heittäny monta vuotta hukkaan, puhumattakaan siitä et mun seurustelusuhteet loppuu aina ennen kun on alkanukkaan kunnolla, koska syystä tai toisesta mulle iskee taas maailmanlopun fiilis päälle. Oon viimeaikoina puhunu ihmisille paljon avoimemmin mun huonosta olosta ja mulla on ollu nykyään tapana avautua ventovieraille humalassa ja heitetään lähestulkoon aina poikkeen baarista illan päätteeks. Alkoholi on tuhonnu mua henkisesti aivan törkeesti ja nyt mä tarvin interventioo ennenkun on myöhästä. Vaihtelee tää olotila ja päivittäinen jaksaminen hirveesti.
      Toivottavasti joku jaksaa muuten näitä lukee, tykkään kirjottaa paljon. Ja siitä tulikin mieleeni et mun kirjotustaito on heikentynyt tän juomisen takia, mulla on tosi suuria vaikeuksia opinnoissakin tällä hetkellä. Mut jossain tuolla takaraivossa on kuitenkin itellä se et haluan pysyä hengissä.

      • longview

        Puhelimella kirjoitan joten joudun vastaamaan tähän viestiin, vaikka tarkoituksena on vastata koko viestiketjuun.

        Olen 17 vuotias (tiedän olen nuori ja elämä on edessä jne.) ja olen vakavasti masentunut, tiedän sen itsekin. En ole kertonut kuitenkaan kenellekään, en masennuksesta enkä mahdollisesta itsemurhasta.

        Mikään ei jaksa enää innostaa, en jaksa enää edes opiskella koska tiedän että en ole täällä enää kauaa.

        Tahdon kuitenkin mahdollisimman vähän tuskaa aiheuttaa perheelleni, joten mahdollisen itsemurhan tahtoisin tehdä vasta kun olen muuttanut pois täältä toisten nurkista.

        Olen miettinyt monenlaisia keinoja.

        Lääkkeet: ei. En tahdo herätä teholta paskat housuissa, todistetusti lääkkeillä ei helposti itsemurhaa toteuteta. Pitää tietää juuri oikea annos ja lääkkeen merkki. Ja minulla ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia saada edes näitä 'tymäköitä' lääkkeitä. En usko että nuo apteekin yskänlääkkeet tehoaa :)

        Korkealta hyppääminen: Periaatteessa joo, mutta en uskalla. Pelkään eniten että halvaannun tms. eihän sekään mahdottomuus olisi.

        Junan alle jättäytyminen: Tämä on keino jota olen eniten miettinyt mutta yksi MUTTA tästäkin löytyy... En tahdo aiheuttaa muille ihmisille hätää ja tuskaa, esim. junan kuljettajalle voisi olla todella järkyttävä kokemus.. En sitten tiedä.

        Itsensä ampuminen: Jep. Ase on vain hieman vaikeampi saada, mutta kyllä sekin jotenkin hoituisi.
        Jos ampuu päähän onko mahdollista epäonnistua? Ehtiikö tuntea mitään?


      • kuka pelastaa mun hengen
        longview kirjoitti:

        Puhelimella kirjoitan joten joudun vastaamaan tähän viestiin, vaikka tarkoituksena on vastata koko viestiketjuun.

        Olen 17 vuotias (tiedän olen nuori ja elämä on edessä jne.) ja olen vakavasti masentunut, tiedän sen itsekin. En ole kertonut kuitenkaan kenellekään, en masennuksesta enkä mahdollisesta itsemurhasta.

        Mikään ei jaksa enää innostaa, en jaksa enää edes opiskella koska tiedän että en ole täällä enää kauaa.

        Tahdon kuitenkin mahdollisimman vähän tuskaa aiheuttaa perheelleni, joten mahdollisen itsemurhan tahtoisin tehdä vasta kun olen muuttanut pois täältä toisten nurkista.

        Olen miettinyt monenlaisia keinoja.

        Lääkkeet: ei. En tahdo herätä teholta paskat housuissa, todistetusti lääkkeillä ei helposti itsemurhaa toteuteta. Pitää tietää juuri oikea annos ja lääkkeen merkki. Ja minulla ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia saada edes näitä 'tymäköitä' lääkkeitä. En usko että nuo apteekin yskänlääkkeet tehoaa :)

        Korkealta hyppääminen: Periaatteessa joo, mutta en uskalla. Pelkään eniten että halvaannun tms. eihän sekään mahdottomuus olisi.

        Junan alle jättäytyminen: Tämä on keino jota olen eniten miettinyt mutta yksi MUTTA tästäkin löytyy... En tahdo aiheuttaa muille ihmisille hätää ja tuskaa, esim. junan kuljettajalle voisi olla todella järkyttävä kokemus.. En sitten tiedä.

        Itsensä ampuminen: Jep. Ase on vain hieman vaikeampi saada, mutta kyllä sekin jotenkin hoituisi.
        Jos ampuu päähän onko mahdollista epäonnistua? Ehtiikö tuntea mitään?

        Ainaku yritän tehä itsarii jokin pelasta mut ja miksi mä en voi tehä sitä ku aina joku tulee ja pelastaa mun hengen lumikasaki sortu ku olin lyömäs puukolla itteeni sitte se vittu menee sortumaan ja en kuolekkaa mut jalan päälle tippuu aivan saakelin iso lumi pallo ja jalka jää sinne alle onneks olin soittanu kamuille et tulee sinne mihnä olin niin ne tuli ja otti mun jalan sieltä alta pois


    • Vamppi

      Juu en oo lukenu yhtään tän ketjun viestiä, mut onko kukaan yrittäny itsaria Levermir insuliinilla? Mulla on tuolla jääkaapissa 3 kynää, riittääkö se jos kaikki pistää, kun itellä ei kuitenkaan oo diabeetestä? Mitä sit tapahtuu, jos se kolme kyn
      ää ei riitäkkään hengen viemiseks, jääkö silloin vammaseks?

    • omenglmä

      Pariin otteeseen on yritetty aikoinaan eka kerta taisi olla todella lähellä niin ainakin asiantuntijat väittävät, otin viinaa, lääkkeitä barbeja ja bentsoja oikein ns. olan takaa, silloista vahvaa erittäin piriä ja pilveä, sen nyt tiesin ettei pirillä ja pilvellä täältä mitenkään pois pääse.

      Mutta niin siinä kävi että tuli riitaa olin kännissä vauhdeissa ja pilvessä, kotona oli odottamassa lisää kaiken kolmen lisäksi aimo annos sekoitus nappeja, se oli vain hetken päätös että nyt saatana riitti, kävelin kotiin helvetillistä lentoa, vetäsin viinaa poltin kunnon paukut odottelin sopivaksi nousutta pilveä hajotin osan kämppää siinä ajankuluksi ja v...tuksen puruksi kai.

      Sitten kaivoin sekalaiset esille ja vetäsin ne lättyyn ilman mitään muisteloita tai sen kummallisempia herkkyyksiä putosin ilmeisesti muutamassa kymmenessä sekunnissa, heräsin parin vrk.n kuluttua ilman vaatteen riekaletta kirjahyllyn ja kaiutinkaapin välistä ja voitte arvata v...tus oli suunnaton, ei kun vaatetta niskaan jääkaapille siellä piti olla vielä jotakin mömmöjä, vaan ei olutkaan enää v.käyrä ja verenpaine sen kohosi lisää, sattui olemaan lauantai ilta klo 19 - 20 väliltä, ei kun autoon ja kioskille lottoamaan ......

      Niin siinä kävi että henkiin jäin vaikka en todellakaan tahtonut.

      Toinen on vähän samanlainen mutta ei ollut kun noita bentson paskeita, ei riitaa kenenkään kanssa yksin vetelin kamitsuja ja viinaa joku kaveri siinä taisi käydä kääntymässä kai jotkut mahtiplossit väsättiin ja vedettiin, ajattelin että nyt varmaan onnistuu aamupäivällä heräsin hillittömässä tokkurassa niin etten liikkeelle päässyt useaan tuntiin, ja se siitä, jos kun seuraava kerta tulee sitten on jo kokemus pohjaa ettei enää tänne jää.

    • uncleben

      mikähän siinä itsarissa niin vaikiaa on,porukka lässyttää et yritin sitä ja tätä mut henki pihisee aina vaan.kyllä hengen pois saa jos sitä oikeesti haluaa.
      mut valtaosa taitaa olla vaan sellaisia huomiohuoria.katsokaa yritin itsaria..

    • Armomurha

      Kiitos kaikille kirjoittajille!
      Olen 53 vuotias nainen ja miettinyt itsemurhaa ajoittain koko elämäni. Yrityksiä ei ole ollut kuin yksi, jolloin kieltäydyin ruuasta ja juomasta 3 vrk. Olin silloin vain 20 vuotias, joten enemmänkin se oli avunpyyntö ja lapsellista. Sen jälkeen olen usein miettinyt kivutonta ja varmaa tapaa, mutta se ei ole helppoa ilman tiettyjä resursseja: huumekauppiaat, pääsy lääkärin valtuuksiin tai aseisiin.

      Teiltä sain hyvän idean: yhdistää lääkket ja auto, niin varmaan toimii. Olen äärettömän kiitollinen teille kaikille, jotka olette jakaneet kokemuksianne ja olen aivan varma siitä, että jossain vaiheessa myös tämä armomurhan muoto tulee hyväksytyksi. On väärin pitää ihmisiä kitumassa psyykkisistä syistä aivan samoin kuin fyysisistä. Jokaisen tulee voida omasta puolestaan päättää kuolemastaan täysin vapaasti.

      • 646546

        Jos jokainen saisi luvan kuolla silloin kun haluaa, Suomen väkiluku varmasti puolittuisi parissa vuodessa. :D


      • Niagara
        646546 kirjoitti:

        Jos jokainen saisi luvan kuolla silloin kun haluaa, Suomen väkiluku varmasti puolittuisi parissa vuodessa. :D

        Nii mut samalla puolittuisi muissakin maissa, kun jengi tajuaisi, et nyt.


      • Sveitsin Dignitas-klinikalla voi ulkomaalainenkin saada ns. armomurhan psyykkisistä syistä, mutta se edellyttää muistaakseni kahden vuoden terapiaa, erikoislääkärin lausuntoa tilanteesta ym. ja valtavasti rahaa. Laitan tähän linkin suomalaiseen sivuun, josta on linkki Dignitas-klinikalle: https://oakry.fi/dignitas-inhimillinen-elama-inhimillinen-kuolema/


    • spein1

      kaikilla on lupa kuolla silloin kun haluaa

    • siipirikko3

      Ihan koko ketjua en jaksanut lukea.
      Itsellä vain yksi "vakavasti" otettava poistumisyritys, minkä itseasiassa sössin itse puhumalla puhelimessa tekemisistäni...
      Ambulanssilla ensihoidon kautta ensiapuun... lääkehiiltä ja naloxinpiikkiä ja aamulla kotiin täysin sekavassa tilassa, kunhan sanoin etten ole suicidaalinen..
      Asun junaradan vieressä, niin heikko olen, etttä sinne meneminen vaatisi alle "lääkityksen"...
      Mikä olisikaan riittävää?

    • pummiharmonia

      Turhahan tänne tulla turisemaan kun tietää miten pahasti mieli on päättänyt pysyä negatiivisessa ajattelussa tuossa tilassa, mutta alkakaa ottamaan selvää maailman oikeista paskoista oloista joihin ei ihminen itse voi vaikuttaa, syövät sun muut sairaudet, köyhän maan muksut jotka hommaa elantonsa kaatopaikoilta, pakko työ leirit johon synnytään tietämättä paremmasta elämästä tai joudutaan rangaistukseksi, vakavat mielenterveys ongelmat jne... onse varmasti vaikea päästä ajatusmallista, minä, minä ja minä, muut on paskoja mutta ei muillakaan aina lujaa mene teillä on sentään mahdollisuus tehdä elämästä edes elämisen arvoista vaikka hymy olisikin kaukaa haettua.

    • wounds open

      En ole yrittänyt, mutta päässä pyörittelen sitä vaihtoehtoa. Oon jo 8kk pyöritellyt suunnitelmia päässäni miten tekisin sen, ja kädestä valtimon auki viiltäminen kuulostaa parhaimmalta. Vaikka siihen harvoin kuoleekaan, niin tiedän pystyväni viiltämään tarpeeksi syvälle, ja se vaan kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Olen -98 syntynyt, harva ottaa mua tosissaan kun kerron ajatuksiani. Mutta kuinka moni kuusitoista vuotias käyttää 8kk "elämänsä parasta aikaa" semmoiseen, jos sen tekis vaa huomion takia?

    • la dispute

      Yritin itsemurhaa tosissani 8 vuotta sitten. Viilsin koko vasemman kyynärvarren auki tikkien poistamiseen käytettävällä kirurgisella veitsellä. Keskityin ranteen ja kyynärtaipeen syviin viiltoihin. Koko tilanne kesti arviolta 15-30 sekuntia. Menetin verta lähes kaksi litraa, mikä olisi ajan kanssa johtanut kuolemaan. Mainitsen nämä faktat perustellakseni, että viiltely itsemurhakeinona ei ole niin tehoton kuin täällä tunnutaan luulevan. Tilanne tapahtui kuitenkin kotona, joten minulle soitettiin ambulanssi heti ja haavoja painettiin siteillä. Ensihoitajien mukaan olisin kuollut ilman nopeaa apua. Olin lähellä menettää sormien liikekyvyn, sillä viillot olivat millin päässä hermoista.

      Harkitsen itsemurhaa jälleen, mutta tuosta kokemuksesta oppineena toivon lähinnä, että kuolisin tapaturmaisesti jääden vaikka auton alle tai lyöden pääni vahingossa johonkin terävään.

      • PaskaTietokone

        Mulla on päässä vikaa. Mitä mä teen:DDDDDD


    • omenglmä

      Samaa toivon itse että vaan mahdollisimman nopeasti pois täältä kun kerran hommat meni perseelleen kahdella ensimmäisillä keroilla, olen oikein ihmetellyt sitä että on niitä jotka haluaa elää ja olla täällä mulle on sama vaikka eläisivät 200 vuotiaiksi ja saisivat olla terveenä, nii ne saa jonkun huippu aggressiivisen syövän joka vie suhteellisen nopeasti, heille jää usein perhettä, elämä oli muutenkin mallillaan työn ja kaiken suhteen, mutta ei kun jotain pientä ärsyttävää tulee silloin tällöin, olen oikein toivonut ja pyytänyt jo yli 20 vuotta että joku sellainen tulisi itselleni.

      Ihme porukkaa nuo sukulaisetkin aioin että nyt lähden tässä joku viikko takaisin, sitten aioin että jakelen kaiken kokoon saamani vähyyden, ettei kenenkään tarvitse sitten enää niistä mitään miettiä ei siitä vähästä valtiolle enää mitään maksaa, selvä se huuto siitä tuli ei ei ei..... vaikka olen yksin ei ketään jää sen enempää kaipailemaa, sitten olinkin yhtä äkkiä niin tarpeellinen, no sekin näyttää jo unohtuneen, ei enää olla juurikaan yhteydessä taas, en sitä kyllä juurikaan kaipaa edes, vaan vaivaudun, mitä niin helvetin erikoista on yksinäisen elämässä siitä pitäisi jaaritella puhelimassa minuutti tai tunti tolkulla

      Voisin vihdoin hymyillä lääkäreillekin ja todeta ettei mitään hoitoja, pelkkä kipulääkitys silloin kun alkaa olla tarpeen, kyllä tämä riittää täällä oleminen on jo nähty ja kiitos riittää, tätä lahjaa ette minulta pois ota, tätäkään ei olisi tarvinnut, vaan kun en voinut asialle mitään en vaikka yritin, ja sen jälkeen poistuisin naureskellen eläisin 1 vko.sta 2 kk.een, ei enää huolen häivää, lopun ajan saattaisin voida viettää vaikka melkeinpä pelkästään kämpässä, käydä pakolliset käynnit sen ulkopuolella, ja sitten vain pian oli pois täältä käkkimästä.

    • älä ihmeessä =D

      Niin sä meinaat ettet oo onnistunut? =D

      • omenglmä

        No en helvetissä onnistunut, vai meinaatko joku ruumista irtautuja täällä kirjoittaa vai mitä kuvittelet, jos ei mitään tuollaista sairautta saa tähän helvetin kroppaan pian saa joku nopeakasvuinen aivokasvain tai koko kroppa täynnä sitä niin että elin aika on tuo muuta vko. korkeintaan, ei ole omaisilla ja heidän huudoillaan väliä menkööt ja huutakoot tai parkukoot, en ole sitä kuulemassa, vaan riippumassa jossakin pojattoman kitkerä savuan synkeän pimeässä kuilussa kahlittuna, odottamassa tuomiotani josta sitten poistutaan iankaikkiseen helvettiin.

        Sitten se vähäinen omaisuus jotka ajattelin jakaa heille, menee valtiolle, seuraava kerta ei taatusti enää epäonnistu, tuskin sitä enää kauaa jaksaa tätä paskaa katsella, ja odotella.

        En sattumoisin ole ainut joka on tuota todella yrittänyt, silloin ei vain ollut asiasta paljoa tietoa eikä niitä kokemuksia, taas mitä joillakin kavereilla jotka eivät sattuneesta syystä enää voi niitä neuvojaan kellekään kertoa.

        Sinä voit jatkaa elämääsi naureskellen ja hymyillen, siitä vaan en jää kaipaamaan.


      • Niinpä niin
        omenglmä kirjoitti:

        No en helvetissä onnistunut, vai meinaatko joku ruumista irtautuja täällä kirjoittaa vai mitä kuvittelet, jos ei mitään tuollaista sairautta saa tähän helvetin kroppaan pian saa joku nopeakasvuinen aivokasvain tai koko kroppa täynnä sitä niin että elin aika on tuo muuta vko. korkeintaan, ei ole omaisilla ja heidän huudoillaan väliä menkööt ja huutakoot tai parkukoot, en ole sitä kuulemassa, vaan riippumassa jossakin pojattoman kitkerä savuan synkeän pimeässä kuilussa kahlittuna, odottamassa tuomiotani josta sitten poistutaan iankaikkiseen helvettiin.

        Sitten se vähäinen omaisuus jotka ajattelin jakaa heille, menee valtiolle, seuraava kerta ei taatusti enää epäonnistu, tuskin sitä enää kauaa jaksaa tätä paskaa katsella, ja odotella.

        En sattumoisin ole ainut joka on tuota todella yrittänyt, silloin ei vain ollut asiasta paljoa tietoa eikä niitä kokemuksia, taas mitä joillakin kavereilla jotka eivät sattuneesta syystä enää voi niitä neuvojaan kellekään kertoa.

        Sinä voit jatkaa elämääsi naureskellen ja hymyillen, siitä vaan en jää kaipaamaan.

        Syytäkin olla masentunut. Helpoin asia eli hengen riistäminen itseltään ei onnistu niin kuinka moneen potenssiin sitten onkaan epäonnsitunut?
        Eläminen voi olla vaikeaa mutta näyttää olevan tuo uusavuttomuus jo sillä tasolla että tuossakin pitäis jonkun auttaa.


      • omenglmä
        Niinpä niin kirjoitti:

        Syytäkin olla masentunut. Helpoin asia eli hengen riistäminen itseltään ei onnistu niin kuinka moneen potenssiin sitten onkaan epäonnsitunut?
        Eläminen voi olla vaikeaa mutta näyttää olevan tuo uusavuttomuus jo sillä tasolla että tuossakin pitäis jonkun auttaa.

        Sitä uusavuttomuutta kun ollut jo vuosikymmeniä niin kun tässäkin tapauksessa, tapauksestakin varmaan 30 v. aikaa, tyyppi haulikolla, eli siis haulikko taas on hauleilla varustettuna huono laite on yksi tai tiedä kuinka monta on kun tyhjentänyt rinnakkaispiipuisella kummankin putken suuhunsa tulleet kaularangan molemmin puolin ulos, jäänyt henkiin loppuiäkseen pyörätuoliin, ehkä tuohonkin tilanteeseen olisivat ........... tehneet tehtävänsä.

        Olisihan se yksinkertaistakin, kun vaan saisi nimismieheltä helpolla a.kantoluvan, ei mitään liittymisiä minnekkään ampumaseuraan jen. .mm luvan se olisi, se kerta ......... ........... ja homma selvä.


    • noonecareaboutme

      Haluan kuolla mutta samaan aikaan pelkään yrittää tapattaa itteeni koska jos se epäonnistuu..

    • se yksi

      mä olen kerran suljetulla yirttänyt. yritin hirttäytyä seinällä olevaan kuivaustelineeseen. hoitajat tuli ja estivät saatana. mä olen itte aika varma että mun elämä päättyy oman käden kautta. ei tätät paskaa kovin kauan pidä jatkaa. eniten mua mietityttää et minkä pettymykksen tuon mun porukoille

      • Anonyymi

        parempaa onnea ensi kerralla.


    • Fading Away

      Itkin juuri äsken. Taas yksi mitätön päivä muiden joukossa. Mitään uuttahan se ei ole yksinäisen sms-taudista kärsivän nuorukaisen elämään. Vuodesta toiseen vähitellen kuihdun pois. Joskus istun peilin edessä veitsi kädessä ja katson kuka tuo kundi on toisella puolella. Miten hänen elämästä tälläistä tuli? Näyttävätpä nuo silmät surulliselta. Mutta ei sitä kukaan hymyn takaa huomaa. Kukaan ei ymmärrä kuinka paljon sydämeen sattuu. Ja en sitä heille toivoisikaan. Tänään ei ole vielä se päivä, mutta joku päivä se koittaa. Ehkä silloin voin vihdoin levätä. Hyvää kevättä kaikille.

    • gjllfdsaaahklö

      olen säälittävä... haluaisin kovasti kuolla muttta ehkä en sittenkään? pelkään niin paljon ja se vituttaaa, etten uskalla tappaa itseäni. aina vain mietin ja mietin.. koko elämä on aina mennyt paskasti. aina kun olen edes hetken onnellinen tapahtuu taas jtn mikä masentaa minut.. nyt myös.. erosin monen vuoden suhteesta ja poikaystäväni oli ainut ihminen kenelle pystyin puhumaan tai kehen luotin. enää ei ole ketään.. ajatukset vaan paisuu päänsisässä eikä kellekkään pysty purkamaan.. toisaalta haluaisin tehdä jtn sellaista etten kuolisi, haluaisin että ex-poikaystäväni välittäisi,tuntisi edes jtn. hänellä uusi nainen.. tiedän itsekkin olevani säälittävä.. eihän maailman pitäisi siihen kaatua muttta on niii paljon muita asioita, vanhoja asioita jotka ei lähde koskaan pois.... mitä teen?

      • Tiedän tunteen..

        Jeesus Kristus Auttaa!!


    • 13v poika

      13v poika ite olen harkinnut jo 2 vuotta tätä itsemurhaa... ei vain vielä ole tullut sitä vikaa laukausta tälle p******e t: 13v kaveriton poika.

    • saattaa onnistua

      Ottakaa jostakin bensakanisteri juokaa se ja tuikku perään

    • koitin jo

      olen 11v ja viilsin ranteen auki enkä kuollut ?

    • Selvinnytkö todella

      Yritin tappaa itseni jo parikymppisenä. Nyt olen nelikymppinen enkä tunne kuuluvani tähän maailmaan yhtään sen enempää. Lääkkeet ei auta, päinvastoin, ne tuhoaa ihmisen. Masennuslääkkeiden syönti on tunteiden hidas itsemurha.

    • hyvästilulu

      olen kerran yrittänyt lääkkeillä itsemurhaa, mutta minut valitettavasti löydettiin "ajoissa" :( Viillellyt olen vuosia ja lävistänyt itseni kaikkialta mistä mahdollista, sen toivossa, että tuntisin edes jotain, liputkin on parempi kuin ei mikään.
      Tiedän, että kun lähden täältä, lähden oman käden kautta. En usko jaksavasi enää kauaa... olen tehnyt kaikki mahdolliset valmistelut ja miettinyt tarkkaan ketä voisin teollani satuttaa. Tulin tulokseen, että sisarenpoikani, joka on ainut läheiseni on vielä niin pieni, että hän kyllä unohtaa minut ja tekoni hyvin nopeasti.
      Aion kerran olla itsekäs ja ehkä sen mitä olen suunnitellut vuosia. Kaikki omaisuuteni on myynnissä, jotta voin jättää rakkaalleni rahaa elämää varten, se on enemmän kui olisin koskaan elossa hänelle voinut antaa. Tiedän olevani iitsekäs, mutta loppujen lopuksi päätöksestäni hyötyvät kaikki. Hoidan asiani niin, ettei minua koskaan löydetä, joten en aiheuta pään vaivaa kenellekään.
      Lähen iloisena tietäen tehneeni maailmalle palveluksen. maallisen omaisuuteninjätän rakkaalleen ja nämä olkoon viimeiset sanani ja jäähyväiseni. Aamulla minua ei enää ole.

    • nojoo1

      vitsi vitsi

      • 15+15

        "vitsi vitsi"

        Joo just niin joo kyllä se siitä sitten, kyllä ne asiat siitä paremmaksi muuttuu, älä huoli huomenna on uusi päivä, tätä samaa paskaa jaksetaan jauhaa ja selittää sukupolvi toiselle, tai sitten sanonnat kuuluvat pääasiassa jalometallilusikka suussa syntyneille.

        Joillekin se käykin niin tosiaan, olen jopa itse nähnyt tilanteita, kun näin on käynyt vai onko tämä ainoa kuulemani noin lähes totuuden mukainen sanonta, ja nekin menneet tämän mukaan, paremmaksi kaikki muuttuu vaan hyväksi ei milloinkaan, siihen vielä lisäten kaikki (ehkä muuttuu).

        Pelkkiä tyhjiä lupauksia ja huulten havinaa, jos joskus sattumoisin vahingossa alkaa näyttää siltä että menee tosiaan paremmin, on syytä alkaa jo pohtia mitähän paskaa on seuraavaksi tulossa niskaan tai päin naamaa, joskus kun on näyttänyt että ne päivät ns. hymyilee liian pitkään, ei tämä voi olla totta, joskus siis se vie vähän pitemmän aikaa mutta varmaa on että paskaa sataa niskaan, lentää päin silmiä jne.

        Joten selittäjät voi painua jonnekin ..........!!!!

        Sen verran jo kokemusta asiasta!!


      • 15+15

    • LK0

      ITSEMURHA LÄÄKKEIDEN YLIANNOSTUKSELLA?
      Kerronpa kokemuksen ruumiinavauksesta. Pöydällä oli onnistuneesti itsensä lääkkeiden yliannostuksella tappanut nuori nainen.
      Miten kuolema tulee lääkeyliannostuksessa? Ei ainakaan levollisesti suloiseen ikiuneen tuudittaen. Lääkkeiden valtava määrä ärsyttää vatsaa ja GI-kanavaa. Yliannostuksen ottanut tulee huonovointiseksi, tokkuraiseksi, pahoinvoivaksi. Olo voi olla järkyttävä. Koska lääkkeet vaikuttavat, et pysty reagoimaan normaalisti. Välitön kuolinsyy: tukehtuminen omaan oksennukseen. Näin tapahtui myös mainitsemassani tapauksessa. Ei ole mukava tapa lähteä.

      Jos harkitset itsemurhaa, kerro siitä jollekin. Käännä kaikki kivet, ennen kuin annat periksi. "Itsemurha on lopullinen ratkaisu tilapäisiin ongelmiin." Kaikki VOI muuttua.

    • Näitä tuli mieleen

      "hyvästilulu" toivottavasti olet vielä elävien kirjoissa! Et ole yhdentekevä, vaan tärkeä. Yhtä tärkeä kuin kuka muu tahansa, samalla rivillä.

      "gjllfdsaaahklö" et oo yhtään säälittävä! Päin vastoin! On täysin ymmärrettävää kokea tuollaisia tunteita, tuossa tilanteessa. Älä tee (kuten edellisessä kirjoituksessakin lukee) lopullista ratkaisua tilanteessa, josta voit nousta. Mene terveyskeskukseen, kerro tilanteesi vastaanottajalle, joka varaa sinulle pian ajan. Jos käy hyvin, pääset lähetteellä juttelemaan psykologille tai psykiatrille ja saat kuuntelevat korvat ja apua. Nouset vielä vahvempana!

      "13v kaveriton poika" Älä anna joidenkin tyhmien tyyppien koulussa määrätä sun arvokasta elämää! Etsi kavereita jostain harrastuksesta? Usko pois, kouluvuodet menee nopeesti. Kohta on uudet ympyrät ja ehkä mielenkiintoisemmat tyypit ympärillä. Sulla on kaikki edessä. Mahdollisuuksia on!

      "selvinnytkö todella?" Ootko saanut muutakin hoitoa, kuin vaan lääkitystä? ryhmäterapiaa, psykoterapiaa, kuntoutusta?
      Edelliseen kirjoitukseen viitaten - tässä on yksi kivi käännettävissä:
      "Asiantuntijoiden mukaan sähköhoito on tehokas, jopa hengenpelastava hoito, kun potilas kärsii vaikeasta masennuksesta. ...Se on sellaisenaan turvallisin ja tehokkain hoitomuoto..."
      http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2003/021203_b.htm
      Tervetuloa myös seurakuntaan.

    • oiohoo

      hirveen pitkä ketju...
      lääkeitä, noh miksei huumeita? kyllä suomessakin liikkuu aika voimakkaita aineita, vaikkakin heroiinin saanti on suhteellisen hankalaa. sijoittaa vaikka koko sossu/kelamassit johonkin epämääräiseen katupiriin/pvseen/lakkaan... niin eiköhän sillä sydän kuitenkin pysähdy.

      tää nyt oli provo-viesti, ei itsemurha ole ratkaisu mihinkään. itse käynyt niin pohjalla, ja silti jotenkin aina vaan porskuttanut menemään. kyllä aurinko paistaa risukasaankin, vaikka kuinka yrittäis pitää verhoja kiinni.

    • mikkihiiri

      ajoin autol muutaman voltin kautta ja niska vaan murtu, eli pieleen meni... uus yritys pian :)

      • munsuunnitelma

        Mitä jos vetää lääkkeitä, viinaa pohjalle, sit koko kyynärvarren auki ja jättää vuotamaan ja sit vaan käy nukkumaan/ sammuu niin että pää jää vesisaaviin niin eiköhän noi kaikki yhessä helpota lopullisesti?


    • onnistuminen

      Lääkkeillä olen kolme kertaa yrittänyt ja epäonnistunut. 1970-80 luvulla oli kunnollisia lääkkeitä millä moni sai itsensä hengiltä. Kaksi kertaa yritin, kummallakin kerralla otin liian pienen lääkeannoksen. Nukuin viikonvaihteen yli se oli ainut seuraus. 2000 luvulla yritin taas lääkkeillä. Sillä kertaa otin parin vuoden aikana keräämäni lääkkeet. En tajunnut, että lääkkeiden tehoja on vähennetty. Seurauksena oli oksentaminen. Siihen meni hyvä yritys.

      Neljännen ja viimeisen kerran onnistun. Ensi talvena on kovat pakkaset joten hankeen voi hyvinkin jäätyä. Toinen varma vaihtoehto on hypätä kylmään meriveteen.

      • miettinyt

        Mäkin oon yrittäny itsaria kahdesti lääkkeillä. Jälkimmäisellä yrityksellä oksensin kans kaikki myrkyt ulos. Pakkaseen vois nukahtaa. Sitten minua kiehtoo nälkäkuolema. Jos oisin kyllin laiha ja heikossa kunnossa, vois sydän vaikka pysähtyä itsestään.


    • Mä oon yrittänyt itsemurhaa viiltämällä ranteet auki, olen ottanut yliannostuksen unilääkkeitä ja juonut runsaasti alkoholia päälle. Olen myös tarkasti suunnitellut hyppääväni junaraiteille ja miettinyt, millaisen kirjeen jätän jälkeeni ja kenelle soitan ja mitkä ovat viimeiset sanani ennen kuin juna iskee. Viimeisin oli se, että oli tarkoitus lääkärin jälkeen mennä ostamaan köyttä kaupasta ja olisin hirttänyt itseni. Mutta lääkäri oli huolissaan tilanteestani (en kertonut sen päiväisestä itsemurhayrityksestä) joten jouduin suoraan lääkäriltä suljetulle osastolle. Se pelasti henkeni. Nyt ei ole enää ollut pahoja itsemurha-ajatuksia, sillä olen saanut vahvat lääkkeet. Mutta nyt olen niin hukassa, että mitä mun pitäisi nyt tehdä kun koko elämä on mennyt itsemurhasuunnitelmissa. Mitä nyt teen. Hankinko kumppanin? Lemmikin? Koitanko hakea töihin kun työkyvyttömyyseläke loppuu. Mikä merkitys elämällä on?

      • skitsobo

        elämällä ei ole kummempaa merkitystä. olemme kaikki kehittyneitä apinoita jotka ovat laumaeläimiä kuten tavallisetkin apinat.. jos ajattelee yksinkertaisesti lajin kannalta niin tarkoitus on lisääntyä. itse mietin pääni puhki elämän tarkoitusta ja sen jälkeen yritin itsemurhaa. joten älä uhraa enempää aikaa sen miettimisee. mieti mielummin mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja keskity niihin. parisuhde tuo jännitystä elämään joten suosittelen kokeilemaan. miten olet viihtynyt eläkkeellä? yritä saada jatkoa jos koet että työelämä ei ole vielä sinulle.


      • Jotenkinnoin

        * chocomoro * Sulla nyt on toivottavasti jo jotain ajatuksia & suunnitelmia elämääsi varten. Tosiasiahan on, naiset löytää kumppanin huomattavasti meitä miehiä helpommin. Vielä ku sattuu omaamaan kauniit piirteet, on asia entistäkin helpompaa :) .
        Elämän merkitys on elää ja kokea asioita, oli ne sit mukavia tai ei, silti ne on kokemuksia !!

        Muille jotka harkitsee / on "päättäneet" tappaa itsensä, älkää nyt todellakaan jatkako moista harkintaa. Kelatkaa mielummin kaikkia asioita, mistä jäisitte paitsi, myös se kärsimys mitä aiheutatte läheisillenne, on sairaan tuskaista-vaikeaa käsitellä. Joku ketjussa kirjoitti, ettei kukaan välitä. No ei se nyt niin mene, jos&kun ootte joutunut sairaalaan ja kukaan ei ole tullut käymään. Syynä voi olla yksinkertaisesti se, ettei kukaan ole tiennyt asiasta... Ja te kaikki elätte ITSEÄNNE varten.

        Oon joutunut saattelemaan muutaman läheisen ystäväni hautaan ennenaikaisesti, eikä se suru & tietyt itsesyytökset ( mitä jos olisin tehnyt toisin, jos olisin tukenut enemmän ) ole helpottaneet mitenkään 10:ssä vuodes. Tuskin helpottaa koskaan :/ , niiden ajatuksien kanssa on "vaan" pakko jaksaa.
        Elämäni on ollut&on ainaista taistelua ja selviämistä, yli 20.vuotta jo, eikä helpotusta liiemmin näy. Sairastanut keskivaikean masiksen&sosiaalisten tilanteiden kammon, oli aika jolloin en liikkunut 6kk:teen himasta oikein mihinkään. Ja jos liikuin, nii ainoastaan pimeään aikaan. Myös erilaisten fysikaalisten sairauksien/vammojen takia, mennyt pari vuotta elämästäni ohi. Tullut mokattua monia asioita, sekä menettänyt tarpeeksi paljon, osa omaa syytä osa ei.

        Kuitenkin jossain vaiheessa päätin, ainakin yrittää nousta...se yritys jatkuu edelleen. Ehkä just kaikkien menetysten takia, asenteeni on jotain *No on sitä pahemmastakin selvitty, miksi ei myös tästä*.
        Uskon myös siihen, joskus ihmisen "täytyy" menettää lähestulkoon kaikki, sitä kautta näkee ne pienetkin ilon aiheet ELÄMÄSSÄ !
        Välillä oon hyvinkin yksinäinen, silti jotenkin jaksan uskoa parempaan > löytää mukavan kumppanin, saada asiat järjestykseen ym. This is my life !!


    • surullinen 50

      itse olen 50v mies ja kokeilin viimeviikolla päättää päiväni rannalla aurinkoa katsellen.ajoin autoni hienosti parkkiin ja löin ikkunat kiinni,otin purkin unilääkkeitä ja join olutta monta purkkia,putki tiiviisti pakoputkeen ja letku sisälle ja auto käyntiin.kaaunis ilma olisi ollut lähteä.hitto,kuitenkin kahden tunnin kuluttua heräsin kauheaan janoon,auto kävi ja ikkunat huurussa,ei muuta.ei taida pakokaasuunkaan enää kuolla.

    • riikkak

      Täällä myös yksi, muutamaan otteeseen itsemurhaa yrittänyt ja ennen lähes jokapäivä sitä hautonut mielessäni ja miettinyt tarkoin. Sairastan epävakaata persoonallisuutta, josta johtuu lähes käsittämättömät vainoharhaisuudet ihmisiä kohtaan ja menneisyydestäni päähänpinttynyt keskivaikea masentuneisuus ei kovasti myöskään asioitani auta. Olen 21-vuotias. Tämän vuoden maaliskuussa olin varma, että nyt sen teen, perkele!!! Taustalla on niin paljon asioita, etten jaksanut kamppailla niitten kanssa enää, halusin, että joku nyt helvetti huomaisi sen, että mä pystyn tappamaan itseni. Saisipa nähdä sen, ja mä pääsisin pois kaikesta tästä paskasta - voisiko olla parempaa. Kun makasin sängyllä parkuen, tunsin rinnassa niin kovan ahdistuksen, etten saanut enää henkeä ja päässä tuntui pelkkä loputon suo,että kukaan ei auta, ketään ei edes kiinnosta. Soitin itselleni ambulanssin(en tiedä miksi, ehkä sittenkin arvostin itseäni, tahi menin paniikkiin..) otettuani yliannostuksen lääkkeitäni ja sanoin, että nyt avautuu ikkuna ja minä lennän siinä mukana. Lanssi ehti viime hetkellä ja jopas jotakin,heräsin sairaalasta naama turvonneena, ja heti herättyäni alkoi taas järjetön parkuminen ja riehuminen. En halunnut uskoa että olin elossa vieläkin. Mut kiidätettiin osastojaksolle, koska olin vaaraksi itselleni. Oikeastaan se, mitä halusin tehdä itselleni, oli kostonhimoa muille ihmisille ja sitä, että joku viimeinkin huomaisi mut. Kuitenkin tuntui siltä, että mun päiväni on päättyneet enkä saa koskaan mieleltäni rauhaa, joten päiviltä pois jääminen tuntui kaikkista parhaimmalta ratkaisulta. Vitutti ihmiset, vitutti kaikki se, että ne edes kävelee, eikä ole huomaavinaan mua, aika itsekästä, mutta siltä tuntui. Ja tuntuu välillä edelleenkin. Olen katkera elämälleni, sille, mitä on tapahtunut ja miksi juuri minulle on tapahtunut kaikki se paska. Osastojaksolla ollessani alkoi tosin näkyä valoa tunnelin päässä, vaikka olinkin kieltänyt itseni jo moneen otteeseen elämästä enää. Puhuttuani erään sairaanhoitajan kanssa sitä samaa, mitä aina ennenkin itsestäni olen selittänyt, avautui mussa yhtäkkiä jokin lukko. En tiedä, enkä välttämättä tule koskaan tietämään mikä, mutta jonkinlainen "ensimmäinen aste" avautui mussa, enää en ole niin helvetin vihainen kokoajan. Osaan ja jopa haluan katsoa ihmisiä silmiin, ennen en siihen pystynyt, vaikka kuinka yritin. Mussa olevat ne vittumaisimmat viat eivät kuitenkaan ole kadonneet, ne piinaa mun päässä edelleen, siitä siis käytetään nimitystä epävakaa persoonallisuus. Mä joudun elämään sen kanssa joka päivä. Mutta koska yksi lukko mussa avautui, olen alkanut toivoa, että toinenkin voisi. En vaan tiedä miten. Tiedän vain , että olen edelleen "räjähdysaltis", eli siis koska vain osastolle voin joutua uudestaan. Tämä ei ollut mikään opetustarina tai muu vastaava, en vain ole koskaan ennen tätä mihinkään sepittänyt. Mä en tiedä onko mulle suotu enää toivoa, tai ehkä olen vain kärsimätön. En tiedä...

    • pakko oli

      pari varmaa keinoa: vedä ruisku täyteen viinaa siis kirkasta ja tuikkaa suoneen. myös ilmaa vedät suoneen niin lähtö tulee.
      Sitten haluan sanoa että on turha yrittää millään marijuanalla tappaa itseään koska sillä et voi saada henkä pois. tulee vaan ihan vitun paska olo. toki siinä on mahdollisuus että tukehdut omaan oksennukseen koska jos vedät "överit" pilvellä niin taatusti oksennat. mutta en lähtisi kokeilemaan.
      niin ja voit myös syödä pussillisen muskottipähkinää niin saat varmasti hauskan kuoleman. näet ehkä hetken aikaa pieniä vihreitä miehiä ja ehkä luulet olevasi jeesus. että kokeilkaa. mutta oletteko kaikki ihan varmoja siitä että haluatte lopettaa itse päivänne?? kannattaa miettiä monelta kannalta sitä. ette voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mitä teidän elämä on vaikka 2 vuoden päästä. menkää päivä kerrallaan ja jos tuntuu oikein pahalta ja vaikealta niin menkää eteenpäin vaikka tunti kerrallaan. kukaan ei määritä sitä miten te elätte elämäänne. ja jos teistä joistain teineistä tuntuu murrosiän myrskyissä että haluatte kuolla niin kannattaa oikeesti pysähtyä mietimään että murrosikä menee kyllä n. 1-2 vuodessa ohi. ja uskallan sanoa että kaikilla meillä on ollut murrosikä ja suurin osa meistä on siitä selvinnyt. minun mielestä murrosikä ei ole syy itsemurhaan. muistakaa että se mikä ei tapa niin vahvistaa. mutta myös se mikä ei tapa niin sattuu niin saatanasti. mutta itsemurha ei ole minun mielestä ratkaisu mihinkään. se on ihmis mielen heikkoutta ja ihminen joka tekee itsemurhan pakenee itseään ja tunteitaan.
      Olen itsekkin yrittänyt itsaria varmaan sen 10 kertaa. olen nyt 23 wee ja välillä vieläkin mietin että olisiko parempi olla mullan alla.
      voin kertoa että olen noussut todella pohjalta ja välillä aina sinne tipahtanut uudelleen. mutta tässä vielä ollaan.
      sairastan skitsofreniaa ja masennusta. en kyllä ymmärrä miten niitä voi sairastaa yhtäaikaa mutta ei sillä ole väliä.
      olen ravannut suljetuilla pakko-hoidossa ja myös sinne vapaa-ehtoisesti mennyt.
      olen kuullut elämässäni niin vitun monta kertaa sen että olen lapsellinen ja haen huomiota itsetuhoisuudella. tiedän miltä tuntuu kun kukaan ei ymmärrä ja ketään ei kiinnosta.
      Mutta apua on oikeesti olemassa. sekin on niin paljon itsestään kiinni että haluaako parantua, ei ehkä parantua mutta saada elämänsä tasa-painoon.
      mutta minua henkilökohtaisesti ärsyttää ihmiset jotka sanovat että " joo oon masentunut ja en jaksa, haluan apua" yms. mutta kun heille tarjotaan apua ja ollaan läsnä niin he ei ota sitä vastaan. olen itse soittanut monelle monelle kaverille ambulanssia ja kiikutannut heitä sairaalaan. mutta se on aika vitun turhauttavaa kun sitten sieltä lähdetään samantien kun silmä välttää.
      Eli jos haluatte apua ja sanotte sen ääneen jollekki niin ottakaa myös tarjottu apu vastaan.
      Minusta se ei ole lapsellista jos on masentunut ja itsetuhoinen. mutta se on jos niillä asioilla leikitään.
      itsetuhosuus ja itsensä tappamis uhkailut ovat vakavia asioita.
      Olen pahoillani jos teksti oli sekavaa tai ette ymmärtäneet siitä mitään. olen valvonut tässä noin kaksi viikkoa putkeen (okei ehkä unta 6 h) ja aivot ei toimi nyt parhaalla mahdollisella tavalla.
      kiitos ja hei!

    • erkkipelimerkki

      Olen ollut parisen vuotta tupakoimatta ja alkoholitta,mutta silti kohtelu on kuin pahinta alkoholistia kohtaan, mistään ei lääkkeitäni enää anneta, koska poltilasasiakirjoihini joku kansilääkäri oli kirjoittanut, että ostan katukaupasta lääkkeeni, joka ei pitänyt paikkaanasa, koska hain ne yksityiseltä, koska kunnalliselta ei mitään antaneet, no vuoden alusta lopettivat lääkitykseni seinään rivatril 2mg * 2 päivässä , opamox 3 kertaa päivässä ja stella 2 ennen nukkumaan menoa, noita lääkityksiä olin syönyt n. 4-5 vuotta hyvällä mestyksellä, pystyin toimimaan normaalisti, nukkumaan, tekemään tavallisia asioita, kuten käymään kaupassa, no tuon seinään lopetuksen jälkeen olen mennyt aivan rikki, omalääkäri vaihtuu n 6 kertaa vuodessa, eikä ehdi tutustua koskaan minuun sen paremmin, eturauhasvaivat alkoivat samaan aikaan kuin lääkkeet lopetettiin, siitä oli arka aihe puhua, kun halusivat sormea työntää hanuriin, jonka jälkeen tuntui raiskatulta ja nöyryytetyltä, no sieltä veri ja kusi kokeisiin, jonka jälkeen kysyin joko voin mennä röntgeniin, joo mene vaan, no eipä ollu taaskaan lähete mennyt sinne asti, tuntuu että tää noidankehä vaan pyörii samaa kakkaa vuodesta toiseen ja lääkärit on maksettu tarjoamaan potilaille SSRI-masennuslääkkeitä, niinkuin minullekin yrittivät ja en ottanut, niin eivät anna enää mitään. hyvä ystäväni teki juuri itsemurhan ja tarvitsisin tukea enemmän, kuin normaalisti, mutta jos nämä vantaan kaupungin psykiatritkin ovat sitä luokkaa, kun ovesta sisään menet, ensimmäiset sanat ovat en sitten määrää mitään lääkkeitä, kiva, ku tarvitsin vaan juttuseuraa, ja oishan ne lääkkeetkin kiva ollu saada takas, ettei jokapäivä miettis miten ittesä tappais, siihen tää on nyt menny, ensiksi virkavalta yritti tapattaa kirjoittelemalla perättömiä asoita minusta iltapäivälehtiin, joiden takia sain jo tappouhkauksia, nyt kun tää syöpä on vienyt kaikki voimat ei oo enää väliä, kuka tulee uhkailee ja kuka ei, helpotushan se olis jos pääsisin näistä helvetillisistä kivuista jotka päivittäin ovat seuranani, ihmettelen vaan, miksi suomessa joutuu kärsimään, ymmärrän jos oltas jossai venällä, ainii mut siihen suuntaanhan tässä ollaan menossa, enkä haluaiskaan olla hengissä enää silloin, kun putini hyökkää, suomen terveydenhuolto on sairaudenhuoltoa, joka sekin on terveydenhuollon itseaiheuttamaa, mulle on määritelty diagnoosiksi riippuvuus lähes kaikkeen mahdolliseen, mutta siitä listasta olen onnistunut vähentää tupakan, alkoholin ja kahvin, elikkä oolen muka vielä riippuvainen kannabiksesta, amfetamiinista, psykoaktiiveista ja lääkkeistä joita en edes saa???? vähemmästäkin menee pää sekasin ja tekis mieli ranteensa avata. pahin rosvo tässä maassa on poliisi, sen tuutte vielä huomaa, peittelee jälkiään ja virkavirheitään, joista heitä on mahdotonta saada kiinni, niinkuin mullekkin järvenpään poliisi sanoi et pitäs viiä sipoon mettää ja kuopata, uhkailuakin harrastaa ja lista on loputon. Oikea ISOVELIJÄRJESTÖ POLIISI=suomen suurin rikollisjärjestö

      • Kylmät kädet

        Tuo on muuten nykypäivänä todella ikävä homma, että kun sinne potilastietoihin kirjataan jotain totaalisen väärää tietoa, sitä ei mitenkään sieltä saa pois. Itsekin hain yksityiseltä Opamoxini, kunnes ei vain enää raha riittänyt niihin järjettömiin maksuihin. Ne ei usko sinua, vaikka mitä selität, jos sinut on leimattu ja se leima säilyy ikuisesti.

        Nyky-yhteiskunnassa on niin käsittämättömiä epäkohtia, ettei sitä edes uskottaisi, jos mentäisiin esim. 80-luvulle ja kerrottaisiin kansalaisille.


    • 00012

      olen yrittänyt ennen mutta nyt on pakko onnistua, oma maahan turha mennä ja suomessa mulla nyt on iso musta pistä. jos kuolen helpotta mua ja ainakin aviomieheni.

    • glskgölfdsgdfg

      Yritin kerran pidättää hengitystä niin että tukehtuisin mutta alkoi haukotuttaa niin meni mönkään.

      • 16vee

        ite oon 16 vuotias tyttö, itsemurhaa pari kertaa yrittänyt.... viina ja lääkkeet ranteet auki. Myöhemmin tajusin että toivoo ois ollu mutta kun ei opiks ottanu niin sama jatkuu.. Nyt ku just tulin takas perhekodille karkureussult,menetin poikaystävän lopullisesti, ketä rakastan iha helvetisti, tajusin et nyt tää ihan oikeesti oli tässä. Mikä on helpoin ja varmin keino?


    • 15vee

      hei sä "16vee".haluun kanssa tehä itsarin, suunnitelluki junan alle hyppäämistä, mutten oo saanu aikaseks. haluutko hypätä mun kaa junan alle?

      • Anonyymi

        STOP !! TULITKO AJATELLEEKSI ,KULJETTAJANTUNTOJA ??


    • fgsfsdfsdfsdfsd

      Turhaan yritätte lääkkeillä, tulee oksennuksena ulos.

      Ehkä joillakin esim syöpä kipulääkkeillä voisi itsari onnistuakkin mutta ei millään reseptillä mitä kirjoitetaan masennuksiin

      • Anonyymi

        Kävin tyttäreni kanssa fyysisen puolen hoitajilla. Tarkoitus oli tehdä eräs tutkimus, joten hoitajat haastattelivat tytärtäni, seurasin hiljaa vierestä. Tyttäreni mt-tausta tuli ilmi ja se, ettei tyttäreni ole sairauden vuoksi opiskelemassa. Toinen hoitaja pyrki herättämään tyttäreni innostusta koulunkäyntiin. Samalla hän kysyi, että oliko tyttäreni saanut jotain hoitoa sairauteensa. Tyttäreni vastasi, että on hän jossain vaiheessa käynyt juttelemassa psykologille ja sai lääkkeitäkin, mutta ei meillä ollut varaa ostaa niitä apteekista, mikä on totta, sillä olen itse ollut koko ikäni eläkkeellä. Psykologikäynnit jäi, sillä meillä ei ollut varaa terapian omavastuupalkkioihin, jotka ovat muutamia satoja euroja kuukaudessa. Hoitaja oli empaattinen ja välittävä. Tyttäreni meni toiseen huoneeseen ja kuulin sattumalta, mitä kaksi hoitajaa puhuivat keskenään. Toinen, aiemmin hiljaa ollut hoitaja, sanoi aiemmin puhuneelle hoitajalle, että on se harmi, kun ei tytär ole kuntoutunut HYVÄSTÄ hoidosta huolimatta. Mietin, jos tyttäreni olisi sairastanut syöpää. Olisiko hoitaja ehdottanut opiskelupaikan valintaa, en tiedä, tuskin, mutta ehkä mahdollista. Olisiko toinen hoitaja sanonut, että onpa saanut hyvää hoitoa, jos hoito olisi ollut sitä, että tyttärelleni olisi kirjoitettu 100 000 euron syöpälääkettä, jota emme olisi pystyneet hakemaan apteekista tai mistä niin kalliita lääkkeitä haetaankaan, ehkä yhteiskunta korvaa niistä suuren osan? En tiedä, en ole joutunut asiaa pohtimaan, onneksi. Fyysisen puolen hoitajilla ei ole osaamista mt-puolen asioista. He toki ymmärtävät, että mt-puolen resurssit ovat sitä, mitä ovat (pilleripurkki kouraan ja menoksi) ja tekevät siinä kontekstissa minkä kykenevät. Mietin vaan itsekseni, että ihmisellä, joka on työn ja opiskelun ulkopuolella, on hyvin hankalaa päästä mihinkään työelämään kiinni, kun hoito on mitä on ja resurssit eivät ole millään tavalla verrattavissa esim. syöpähoitojen resursseihin. Laajalle levinnyttä agressiivista masennuksen muotoa sairastaa turhan moni.


    • ex-masentunut

      tukinet.fi Aina on toivoa!

    • ....................

      up.

    • Kouluun,kakarat

      Onkos tämä joku huono onnisten ryhmä, tylsiä puukkoja, huonoja naruja, jää liian vahvaa?

    • 5+1

      Ei, kyllä se valitettavasti lääkkeilläkin onnistuu. Itse monta kertaa ollut vähällä piti -tilanne. Mutta kaikkein pahin oli klotriptyleillä. En muista voimakkuutta, ei ollut omia, mutta otin 92 kpl ja letaali-annos on 100. Silloinen avopuolisoni ei soittanut apua, äitini soitti kun arvasi viestistäni pahaenteistä. Iskee suoraan sydämeen, lääkärit haukkui minut kuinka joutuivat työtä tekee että selvisin. Kuulemma 5 min myöhemmin jos ambulanssi olisi tullut, en olisi selvinnyt... Ja se toipuminen sairaalassa oli kuin kidutusta. Sydämestä otti kun vähänkin yritti liikkua. Maanpäällistä helvettiä se oli. Pieni sydänvaurio jäi, myöhemmin luultavasti lisää ongelmia sydämen kanssa. Joten, miettikää mitä teette! Naarmuttakaa vaikka ihoan tmv, mutta kannattaa miettiä mitä tekee jos haluaa vain huomiota.

    • Rakastan sua muru.

      Jäin avioliittoon lapsemme takia ja samalla menetin ihmisen jota rakastan ja jonka kanssa voin hyvin ja olen onnellinen. Rakastan tätä naista aidosti eikä kyseessä ollut pelkkä seksisuhde. Suhteemme kesti noin vuoden. Olen sen verran fiksu ja alan ihminen, etten hyödy psykologista tai lääkkeistä. Molempia on kokeiltu. Eivät ne tilannetta muuta.

      Voin avioliitossani helvetin huonosti ja kadun valintaani. En vain uskaltanut erota, vaikka rakastan toista. Tuntuu itsekkäältä ja vituttaa tämäkin ratkaisu lasten puolesta. Olisi pitänyt ottaa se ero ja kestää ihmisten suru. Nyt sitä surua on luvassa heille vielä enemmän.

      Miten täältä pääsee nopeasti, siististi ja kivuttomasti.

    • MÄ90

      Onhan sitä ajoittain tullu mietittyä, lähipäivinä viä enemmän.
      Pitkä suhde loppunut osittain sen takia etten saanut mitään aikaseks, edes mennä lääkäriin hakemaan apua masennukseen.
      Lapsiakin on ja niiden kannalta mietin tätä asiaa nykyään. En halua niille sitä taakkaa että vanhempi teki itsemurhan, vaan oon nyt alkanu toivoon että löytyis iteltä joku sairaus joka tappais, niin sais sitä kautta lapsille selityksen miksi, ja itselle vapautuksen tästä jokapäiväisestä ahdistuksesta.

      Seinät kaatuu päälle, kaikki paska kasautuu niskaan eikä vaan pääse eteenpäin.

      Lääkityksen olen saanut mutta eipä se oo auttanu, eri lääkkeitä ja annostuksia kokeiltu, joten sitäkään kautta ei apua tunnu löytyvän....

      Ajoittain menee ihan hyvin mutta välillä ei saa aikaseks muuta kuin istua ja itkee..

      Oon joskus kokenut itekkin sen kun läheinen tekee itsemurhan ja tiedän mitä se tekee muille, kuinka paskaks se vetää ne läheiset jotka jää kaipaamaan, joten oon kyllä miettiny monelta kantilta tätä asiaa mutta joskus vaan se hetken suru on parempi kuin vuosien tuska ja vaikeus.

      Joskus oon aatellu et ajais autolla vaikka seinään tai vastaavaan, ei rekkaa tai muuta päin, mutta sitten mietin että hyvä autohan siinä hajoo.


      En jaksa kirjottaa vaikka asiaa olis on vaan niin paha olo sisäisesti....

    • andrromeda

      Aiemmin tänä syksynä yritin itsemurhaa lääkkeillä.

      Itsemurha-ajatuksia on ollut jo pitkään. Sinä aamuna keräsin lääkkeet valmiiksi. Olin laskenut että niitä pitäisi olla tappava annos. Illalla vanhemmat tuli kotiin ja otin puheeksi erään asian joka oli vaivannut mua, tiesin että siitä syntyy riita joka työntää mut sen reunan yli että uskallan ottaa lääkkeet. Riitahan siitä tuli, minä romahdin ja itkin, otin osan lääkkeistä kotona ja lähdin ulos. Kävellessä mielessä pyöri miten huono idea tää on, tuleekohan ne etsimään mua, (toivottavasti), eikä, mä haluan kuolla, tää on pakko tehdä nyt. Kävelin metsään ja otin loput lääkkeet. Alkoi väsyttää. Istuin siellä ja odotin josko taju lähtis jo pian.

      Noh, mulla oli kylmä, maassa makoilu epämukavaa ja hitto soikoon mä halusin omaan sänkyyni nukkumaan. Mietin niitä asioita jotka oli saanut mut tähän päätökseen ja oli vaikea uskoa miten olin sotkenut asiani niin. Päätin yrittää vielä kerran. Ehkä jos mä pyytäisin apua niin saattaisin selvitä. Enhän mä oikeesti halunnutkaan kuolla, vaan paeta sitä tilannetta. Menin takaisin kotiin, oksensin lääkkeet pois ja viikonlopun jälkeen kerroin terapeutille mitä tapahtui.

      Tämän jälkeen pillereiden ajatteleminenkin oksettaa, lääkkeiden yliannostusta en enää yritä. Vähän aikaa yliannostusepisodin jälkeen oli parempi olo, jotenkin olin saanut uutta toivoa. Tällä hetkellä opiskelen ja käyn terapiassa, mut vointi on huono. Itsemurha käy yhä mielessä ja pari kertaa on ollut lähellä mennä tekoihin asti. Olen jotenkin eksyksissä. En tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, haluanko elää vai en.

      • andrromeda

        Unohtui viestistä.. Jälkikäteen tuntuu tosi typerältä tuo tapa millä yritin. En kadu sitä että yritin kuolla, vaan että aiheutin ensin riidan vanhempien kanssa. Niillehän olis jäänyt kamala syyllisyys siitä jos olisin kuollut silloin. Itsekästä se oli, vaan eipä sillon tullut ajatelleeksi. Onneksi muutin mieleni. Jos joskus vielä päätän kuolla niin teen sen yksin enkä noin että jollekin jää lisää taakkaa.


    • JonesHenry

      Itsemurhan tekotavassa valittu metodi auttaa aika paljon päättämään omat päivänsä.


      En tuomitse itsemurhaajia. Uskon, että taivaanisä ottaa jokaisen sielun vastaan, ja jokaisen tila arvioidaan erikseen. Raamatussa ei sanota, että Jumala hylkää itsemurhaajat, tai että itsemurhaajat joutuvat helvettiin.


      Uskon silti, että sielu ja ruumis ovat erottamattomia. Sielulla on ruumis. Se on tärkeä väline OPPIMISESSA! Ja jos tuhoajat opintovälineesi, saatat joutua tuolla puolen hetkeksi "nurkkaan" häpeämään. En usko, että Jumala silti hylkää yhtään itsemurhaajaa. Jeesus saarnasi "vaivan puolella" sieluille, jotka olivat joutuneet sinne ennen suurta tulvaa. En usko, että Jumala loppupeleissä hylkää KETÄÄN!

      • En tiedä yritinkö itsemurhaa, vai halusinko vaan nollata pään

        Jokunen vuosi sitten ryypättiin kaverin kanssa. Olin kuulemma alkanu syömään lääkkeitäni urakalla. No sitten jossain välissä oli taju lähteny ja olin saanu kouristuksia. Kaveri oli soittanut lanssin ja raahannut mut ovelle valmiiks. En muista itse tuosta mitään. Seuraava muistikuva on, kun herään aamulla teholla. Olin hengityskoneessa ja vielä nenästä meni letkut sisään. Asiaa tarkemmin tutkittuani, huomasin että oli kaiken maailman antureita ja piuhoja joka paikassa. Eikä siinä vielä kaikki. Oli katetri pippelissä ja vaipat jalassa. Mut oli kuulemma elvytetty ensiavussa, annettu Adrenaliinia sun muuta.

        Olin ottanu viinan kanssa ainakin Truxalia, ketipinoria, xanoria, halcionia, venlafasiinia ja mirtatsapiinia. Kaikkia aika reilusti.

        Oli meinaan sen jälkeen lihakset kipeenä, siitä kouristelusta.

        Eiköhän tossa olis henki lähteny, jos ei olis ollu ketään soittamassa apua.


      • Laila*
        ateisti81 kirjoitti:

        En tiedä yritinkö itsemurhaa, vai halusinko vaan nollata pään

        Jokunen vuosi sitten ryypättiin kaverin kanssa. Olin kuulemma alkanu syömään lääkkeitäni urakalla. No sitten jossain välissä oli taju lähteny ja olin saanu kouristuksia. Kaveri oli soittanut lanssin ja raahannut mut ovelle valmiiks. En muista itse tuosta mitään. Seuraava muistikuva on, kun herään aamulla teholla. Olin hengityskoneessa ja vielä nenästä meni letkut sisään. Asiaa tarkemmin tutkittuani, huomasin että oli kaiken maailman antureita ja piuhoja joka paikassa. Eikä siinä vielä kaikki. Oli katetri pippelissä ja vaipat jalassa. Mut oli kuulemma elvytetty ensiavussa, annettu Adrenaliinia sun muuta.

        Olin ottanu viinan kanssa ainakin Truxalia, ketipinoria, xanoria, halcionia, venlafasiinia ja mirtatsapiinia. Kaikkia aika reilusti.

        Oli meinaan sen jälkeen lihakset kipeenä, siitä kouristelusta.

        Eiköhän tossa olis henki lähteny, jos ei olis ollu ketään soittamassa apua.

        Tuttavan poika teki itsemurhan vähän aikaa sitten. Kertokaa te itsemurhaa yrittäneet, mutta siitä "pelastuneet" - mitä liikkuu mielessä, kun olet päättänyt itsesi tappaa? helpotustako, nyt tämä viimeinkin lopuu? Vaivaako mikään miletä , " en enää koskaan näe vanhempiania, veljeäni.siskoani" ? Pälkähtääkö hetkeksikiään mieleen sellainen ajatus, että mitenköhän läheiset tästä selviää, kuinka kova paikka tämä on heille?

        Mitä ajattelee viimeisenä ajatuksenaan ennenkuin tekee sen mitä on päättänyt? Onko helpottunut, kun kaikki on kohta ohi, epäröikö yhtään?

        Haluan vain tietää ja yrittää ymmärtää. Tästä tuttavani pojasta ei ikinä olisi ikinä uskonut tällaista, tosin en häntä kovin hyvin itse tuntenut. Kuulopuhieden perusteella oli suuri yllätys myös pojan kavereille tämä itsemurha.


      • Depsrepso

        Itselläni ainakin niin sumussa koko pää ettei osaa ajatella oikeastaan mitään muuta kuin itse toimenpidettä koska se on melko pelottava. Esim junan alle hypätessä jo pelkkä raiteen jyrähdys pelottaa. Toisaalta olo on melkein romanttisen rauhallinen ajatukset vain ovat todella hitaita ja tosiaan ihan sumussa koko pää. Ei siinä mikään merkitse yhtään mitään. Pahoillani olin sille pienelle pojalle joka joskus unelmoi onnellisesta elämästä. Kävin lapsuudessani monta kertaa lohduttamassa itseäni ja suremassa sitä etten kyennyt täyttämään niitä toiveita joita itse halusin elämältäni. Lohdutin ala-aste ikäistä itseäni ja sanoin että kohta kaikki on paremmin ja ettei enää tarvitse kestää. Se itsemurha on oikeastaan todella lohduttava ajatus ja tuntuu rakkauden teolta silloin kun pää on ihan täysin sumussa.


      • Anonyymi
        Laila* kirjoitti:

        Tuttavan poika teki itsemurhan vähän aikaa sitten. Kertokaa te itsemurhaa yrittäneet, mutta siitä "pelastuneet" - mitä liikkuu mielessä, kun olet päättänyt itsesi tappaa? helpotustako, nyt tämä viimeinkin lopuu? Vaivaako mikään miletä , " en enää koskaan näe vanhempiania, veljeäni.siskoani" ? Pälkähtääkö hetkeksikiään mieleen sellainen ajatus, että mitenköhän läheiset tästä selviää, kuinka kova paikka tämä on heille?

        Mitä ajattelee viimeisenä ajatuksenaan ennenkuin tekee sen mitä on päättänyt? Onko helpottunut, kun kaikki on kohta ohi, epäröikö yhtään?

        Haluan vain tietää ja yrittää ymmärtää. Tästä tuttavani pojasta ei ikinä olisi ikinä uskonut tällaista, tosin en häntä kovin hyvin itse tuntenut. Kuulopuhieden perusteella oli suuri yllätys myös pojan kavereille tämä itsemurha.

        Läheisten vointihan se on tärkeintä.

        Mitäs väliä sen pahoinvoivan yksilön kanssa kun läheisille tulee paha mieli.


    • Ahtaan paikan

      ilma loppuu...lumivyöryn paketoiminana..mutaa/lunta suu täynnä
      nenä tukossa..toinenkin...olen loukossa ja en voi liikkua
      ..en saa lohtua mistään

    • t34tetdf

      Pitäisiköhän koko ketju sulkea?

    • 8yhhhj

      Voisiko ylläpito poistaa tämän viestiketjun?

    • tähtilapsi my ass

      Oon jo pettymys vanhemmille ja isovanhemmalle ettei siinä kai hirveää vahinkoa syntyis, jos täältä lähtis. Aattelin nyt kuitenkin kokeilla jotain muuta ensin, kuten matkailua ja huumeita, ehtiihän sitä itsemurhan tehdä myöhemminkin.

    • vielä toivoa
    • Ykxikakxi

      Olen, mutta aivan liian vähäisellä määrällä lääkkeitä. Nyt mietin, että pitäisikö niitä alkaa jammata jotta voisi sitten parin vuoden jälkeen lähteä kunnolla. . Erosin juuri, olen jo vanha, minulla ei ole lapsia, ei sisaruksia, ei ketään, en halua kuolla yksin vanhana vaan mielummin jo nyt ennen.
      Miksei kukaan kerro, mikä määrä ja mitä tabuja riittää.

    • Lodda

      Olen yrittänyt itsemurhaa. Ja kerran melkein onnistuin :-[ ja pohdin itsemurhaa päivittäin eikä kukaan tiedä siitä. Syyt ovat yksityisiä mutta sen voin sanoa etten jaksa tätä elämässä tapahtuvaa paskaa. :'(

    • ffffjjujj

      Kertokaa nyt miten se tehdään.

    • viimeisethetket

      Mäkin mielelläni kuulisin miten? Vaikka eihän ne onnistuneet ole täällä kertomassa...

      Muutaman kerran olen yrittänyt, siitä on n. 10v. Sitten sain elämän mallilleen vaikka en edelleenkään elänyt sellaista elämää mitä olen toivonut. Lopulta sain sen viimeisenkin palasen kohdalleen muutama vuosi sitten. Mutta nyt sekin vietiin pois.

      Joten, vaihtoehtona olisi elää jotain tekoelämää, pysyä vaan hengissä... tai kuolla.

      Aion yrittää taas. Voimavarat on vähissä joten se varma suunnitelma täytyy unohtaa koska en jaksa sitä toteuttaa. Mutta toivon että onnistun.

      Minä muuten olisin se jota kukaan ei tulisi sairaalaan katsomaan. Viimeksi kun yritin itsaria, oltiin mutsin kanssa sovittu että menen sen luo kylään. Ja kun musta ei kuulunut ja vihdoin soitin sille sairaalasta ja kerroin tilanteen niin kommentti oli: "ai se johtui siitä, hehe heh...". Paras ystäväni laittoi välit poikki myös silloin (koska en saapunut hänen synttäreilleen yliannostuksen vuoksi).

      Itse haluaisin kuulla mielipiteitä siitä: Onko teidän mielestä itsemurhaa yrittävä/itsarin tekevä itsekäs? Jos elämä on yhtä kärsimystä eikä sillä ole enää mitään annettavaa? Eikö se ole sama kuin jos olisi syöpä joka kuitenkin johtaa kuolemaan...? Sallisitko läheisellesi luvan kuolla ennemmin kuin kärsiä?

      • jokusekopää

        Olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti. Asiaa olen miettinyt kohta 20 vuotta. Setäni ja tätini on tehnyt itsemurhan, toinen hirttäytyi ja toinen meni junan alle. Itse olen ajanut autolla lähes kahtasataa, mutta jokin sai minut luopumaan. Toisella kertaa viilsin ranteeseeni, mutta veitsi "meni ohi". Minulla on jäänyt lähisukulaisieni itsemurhasta kysymys "Miksi?". En tiedä, miksi he tekivät niin kuin tekivät, mutta valitettavasti kuolema on peruuttamatonta, joten he eivät tule koskaan kertomaan syytä. Mielestäni itsemurha ei ole itsekästä, koska kaikelle on jokin syy. Välillä kun setäni ja tätini itsemurhat tulevat mieleeni, niin minut valtaa melkonen ikävän tunne ja myös ahdistus. Ahdistus tulee siitä, kun ymmärtää, ettei mikään ole ikuista ja joskus omakin elämänpolku päättyy. Ahdistus ja tietoisuus on ollut omienkin yritysten syy, koska kaikki asiat ovat tuntuneet tyhjältä ja merkitsemättömiltä. Vaikka olisi ollut työ, suhde jne, mutta niistä ei ole osannut nauttia, ei ole nähnyt mitään positiivista, muttei negatiivistakaan. Itsemurha käy mielessäni usein. Ei aina selvästi, mutta esimerkkinä niin, että haluan lähteä jonnekkin kauas.. se on ns.epäsuoraa itsetuhoisuutta minulla. Käyn terapiassa nykyään. Olen yrittänyt opetella tavan, ettei kaikkea asioita voi hallita. Useisiin asioihin voi vaikuttaa, mutta niitä ei voi hallita. Jotku sanoo, että jeesus pelastaa ja yrittävät tyrkyttää jotain uskontosoopaa...itse en usko jeesuksiin tai jumaliin, ne sekoittavat pään entistä pahemmin. Mieluummin neuvoisin, että tutustu itseesi ja tutki kuka olet. Pienillä asioilla on uskomattoman paljon vaikutusta. Ps. Minulla on todettu pitkäaikainen keskivaikea masennus ja tunne-elämältään epävakaapersoonallisuus. Lisäksi minulla on liuta muita sairauksia, yksi vahvasti periytyvä. Olen sen verran sinut itteni kanssa, että olen ottanut sanan "mutta" pois. Olen tällainen, mutta... koitan ajatella: Olen tällainen ja saan kelvata tällaisena ja se riittäköön. Mitäpä tässä itteä tappamaan, ku kuolla ehtii myöhemminki.


    • bhuyts

      Olen tuntenut muutaman ihmisen, jotka ovat kertoneet hautoneensa itsemurha-ajatuksia, mutta eivät sitä kuitenkaan tehneet. Mietin oliko heidän elämänsä sitten onnellista/tyytyväistä sen jälkeen kun he olivat luopuneet itsemurha-ajatuksistaan. Minun mielestäni ei ollut, vaan heidän itsensä kannalta olisi ehkä saattanut ollut parempi kun olisivat kuitenkin onnistuneet. Mutta koska he olivat minun läheisiäni, olisin ollut todella shokissa, jos olisin löytänyt heidät kuolleina, ja jos he olisivat onnistuneet itsemurhassaan. Minun kannaltani katsoen olen onnellinen, että he eivät sitä tehneet!

      Joten jos sinulla on joku, edes yksi läheinen, josta välität, älä tee sitä. (Minulla ei enää ole ketään..........)

      • viimeisethetket

        bhuyts,
        minulla on kyllä lapset joista välitän tietenkin mutta tuntuu että en ole ollut heille äiti enää pitkään aikaan, eivät ole asuneet luonani n. 10 vuoteen. Sisarukseni ja äitini ovat myös melko vähän elämässäni mukana enkä usko että heidän elämänsä muuttuisi juurikaan vaikka minua ei olisi. Välitän myös suunnattomasti miehestä jonka kanssa meni juuri poikki mutta en usko että voimme enää palata suhteeseen, siinä meni niin paljon pieleen. Ystäviä eikä edes kavereita minulla ole. En ole työelämässä enkä harrasta mitään. Voisin käytännössä kadota pariksi viikoksi eikä kukaan huomaisi mitään. Surullista mutta totta. Jos olisi edes joku...


      • bhuyts

        Jos sinulla on lapsia niin kyllä heillä olisi vaikeaa tulevaisuudessa kun tietäisivät, että heidän äitinsä olisi tehnyt itsemurhan. Ehkä jonain päivänä olette läheisempiä! Koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varmasti sinullakin on vielä hyviä hetkiä odotettavissa!


      • Ei hyvänen aika, et missään tapauksessa tee itsellesi mitään! Kirjoita minulle, tule vaikka käymään!


      • Säälittävinihminen
        viimeisethetket kirjoitti:

        bhuyts,
        minulla on kyllä lapset joista välitän tietenkin mutta tuntuu että en ole ollut heille äiti enää pitkään aikaan, eivät ole asuneet luonani n. 10 vuoteen. Sisarukseni ja äitini ovat myös melko vähän elämässäni mukana enkä usko että heidän elämänsä muuttuisi juurikaan vaikka minua ei olisi. Välitän myös suunnattomasti miehestä jonka kanssa meni juuri poikki mutta en usko että voimme enää palata suhteeseen, siinä meni niin paljon pieleen. Ystäviä eikä edes kavereita minulla ole. En ole työelämässä enkä harrasta mitään. Voisin käytännössä kadota pariksi viikoksi eikä kukaan huomaisi mitään. Surullista mutta totta. Jos olisi edes joku...

        Sama juttu täällä vapaaaikani olen koneella koska ei kavereita sosiaalisesti ahdistunut muutenkin että vaikea niitä saada, masentunut, käyn amistoa väkisin, ryhmätyöt perseestä koska muut luokkalaiset ovat olleet kavereita jo peruskoulussa että ei ne mua kaipaa elikkä jonkin sortin syrjintää, kohta faija tai mutsi kuolee lisää tuskaa elämää ja olen siis 17v täytän heinäkuussa 18<3


    • Hannu777
    • CosmicDeprisss

      Pakko saada purkaa johonki, miksei kukaan ymmärrä mistään mitään. Käydään pliis keskusteluu. Kertokaa mulle mistä on kysymys. Miks ihmiset katoo mun ympäriltä. Aistiiks ne jotenki tän mun kivun eikä haluu enää olla mun kanssa. En mä ruikuta ees niille mistään. Miksen saa mitään vastakaikua keltään? Missä me ollaan?

      Me ollaan kaikki kai samas venees? Joskus mietin että onko noilla "normaaleilla" ihmisillä kans tällasta tää. Eiks kaikki oo nykyään masentuneita. Mäkin oon ulospäin tosi ilosena ja empaattisena ystävänä tunnettu ihminen mut sisällä mun maailma on ku painajaisuni. Nyt on taas yks psykoosijakso meneillään, tai en tiedä mikä jakso tämä on kun koko maailma on muuttunut ja hirveet kivut. Koko ihmisyys on muuttunut jotenki ihan erilaiseks sumuks ja monta kuukautta jatkunut fyysinen kipu rinnassa. Niin mietin vaan sitä että kun oon nyt hakenut apua ni miten kukaa muka vois auttaa. Musta oikeesti tuntuu vaan siltä että todellisuuden perimmäinen luonne on olla pahaa ja tuskallista. Miksi ihmeessä mä haluaisin elää täällä. Ja muut ihmiset sen kun juoksentelee täysin mitättömien asioiden perässä, mitä ne "haluaa". Tai ainakin siltä tuntuu. Ei ne elämän ilot, jos niitä ois, ni ei ne edes vaikuta sellasilta mitkä muuttais sitä että ihminen on kärsivä ja yksinäinen olento. Aina haluun uskoo et joo joku päivä kaikki on hyvin. Mut miks vuodesta toiseen uskon siihen samaan sanomaan? Viiden vuoden päästä oon jossain yksiön luukussa miettimässä sitä et joskus tulevaisuudessa kaikki on hyvin, niinku oon nytkin. Ja tää mysteeri mun pitäis selvittää.

      En mä voi luottaa siihen että joku psykiatri pystyis muuttamaan maailman niin perin pohjin että tästä tulis jotenkin onnellinen mesta. Se on mun ite tehtävä. Mun on ite opittava parantamaan itteäni. Mun on otettava selvää miten se tapahtuu ja mun on opittava miten tää härveli nimeltä ihmissielu on rakennettu. En mä voi luottaa siihen että joku muu muka osais tai tietäis mitä on onnellinen elämä, eikai sellasta oo olemassakaan. Sit mun pitää oppia parantamaan tää mun oma sielu ja mielellään myös muiden sieluja. Ja jos sen jälkeenkin tää maailma on tämmönen elävä unihalvaus ni meikäläinen lähtee kyllä litomaan. Ihan turhaa kattella elämää joka on ihan käsittämättömän paskaa. Tää kipu tuntuu jotenkin niin kosmiselta painajaiselta et en haluis enää olla olemassa.

      Yks frendi joskus puhu et raamatussa on sellanen kohta, jossa sanotaan et maailmaan tulee aika jolloin kaikki ihmiset on todella tuskissaan ja vaik ne yrittää tehä itsemurhaa ni kukaan ei pysty ees siihen ja kaikki joutuu kärsimään. Oon käyny tosi paljon hengellisiä juttuja nyt läpi ja musta oikeesti tuntuu siltä että tuolla on joku jumala joka yrittää koko ajan järjestää mun elämää sillee et tappaisin itseni. Miksei se tapa mua ite jos haluu mun kuolevan. Kaikki ihmisyys on kadonnut musta. Oon joku ihmeolento jossain ihmetodellisuudessa. Pahinta täs on se että ei ne siel hoidon puolellakaan ees uskonu et mul on oikeesti nyt joku ongelma. Eli onks mulla mitään mihin uskoa tai mitään mihin tarttua. Kukaan ei oo käyny tääl. Miten kukaa voi tietää?

      Tuntuu oikeesti vaan siltä et mut on koko elämän kusetettu haluamaan jotain asioita elämässä niinkuin rakkautta ja työtä ja unelmia ja ihmisiä. Noh en tosin ole saanut näistä mitään mutta en vaan jotenkin usko että näiden saavutusten täyttäminen muuttaisi mitään. Mua ei kiinnosta enää tippaakaan mitä kukakin musta ajattelee muutenkaan. Oon jokatapauksessa paha ja itsekäs ihminen. Ja sekin et en oikeesti yritä olla kusipää mut jostain syystä kaikki vihaa mua enkä tajuu siitä mitään. Kaikki ihmiset suuttuu mulle koko ajan. Pakko olla itseni kaveri, mut aina ikuisuuden päässä todellisuudesta.

    • Uupunut..m

      Ajatuksissa. Eilen laitoin hiukan rahojani tutuille. Viiteiseen laitoin piilotettuja heippa viestejä. Katsottu juna aikatauluja ja milloin menisi radanvarteen. Katsottu millä nopeudella junat liikkuu. Että toimisi lähtö varmana.

      Miksikö? Ajatukset pyörii samaa rinkiä eikä jaksa.

    • Kärsijä

      Nuorena yritin itsemurhaa, mutta epäonnistuin (liian vähän lääkkeitä). Olen koko ikäni halunnut tappaa itseni, se on kuin tauti minussa kiinni. Nuorena minulle sanottiin, että elämä voi muuttua. Ei muuttunut. Täytän 70 vuotta, kun Suomi täyttää 100 vuotta. Se on hyvä vuosi (2017) lähteä. Kunnianosoitus Suomelle, joka ei huolehdi vanhuksista, sairaista, eikä muista vähä-väkisistä. Yhteiskunnan ei tarvitse minua "hoitaa". Valmistautuminen on alkanut : laihdutan itseni luurangaksi ja kerään lääkkeitä. Olen tehnyt testamentin, kirjoittanut elämäkertani ja kirjeet lapsille. Se viimeinen hetki koittaa kovalla pakkasella, kun katselen taivaan tähtiä. Jos ei lääkkeet tapa, niin pakkanen jäädyttää. Vajaa vuosi aikaa. Nyt vaan huolestuttaa, että en sairastuisi ja joutuisi johonkin laitokseen kitumaan. Jos niin kävisi, lähden aikaisemmin.

      • Pohtija_

        Olisi mielenkiintoista tietää, toteuttiko Kärsijä aikeensa.


    • Tyttö-88

      Olen ajatellut lähtöä jo lapsuudesta saakka, välillä enemmän, välillä vähemmän. Syynä hylkäämiskokemukset lapsena. Siitä asti olen yrittänyt ajatella asioiden parantuvan tulevaisuudessa ja olon helpottavan. Olen selvinnyt koettelemuksistani ja nyt asiani ovatkin hyvin yhteiskunnan silmissä; olen älykäs, opiskelen korkeakoulussa, töitäkin luultavasti luvassa koulun jälkeen, omistan asunnon ja kotona on avopuoliso ja ihanat koirat. Elän nyt tulevaisuutta, jota kovasti lapsena odotin. Olo on silti sama. Jopa pahempi.

      Ajattelen paljon asioita. Elämää ja sen tarkoitusta. Olen oivaltanut kuinka turhaa kaikki on. Tallaamme täällä aikamme, mutta oikeasti elämämme on vain sekunti ikuisuudessa. Harvalla meistä on merkitystä. Käytämme aikamme maapallon tuhooamiseen. Kohtelemme kaltoin luontoa, eläimiä, toisiamme. Välitämme pohjimmiltaan vain itsestämme. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman ihmistä.

      Jumalaa ei ole. Jumalan ovat keksineet aikanaan ihmiset, jotka eivät ole pystyneet käsittämään maailmaa. Jumalaan uskovat ihmiset, jotka eivät pysty tai halua nähdä todellisuutta. Ihmiset, jotka eivät halua ottaa vastuuta teoistaan vaan perustelevat niitä jumalan suunnitelmalla. Ihmiset, jotka eivät halua myöntää, että asioilla ei ole tarkoitusta, on vain sattuma. Ihmiset, jotka eivät kestä ajatusta, että kuoleman jälkeen on loputon tyhjyys. Ei mitään paratiisia.

      Elämä on turhuus. Matka täynnä kärsimystä, välillä iloakin, mutta päättyy aina suruun. En jaksa enää innostua mistään. Kunpa en olisi koskaan syntynytkään. Onneksi ei ole lapsia, jotka saattaisivat kokea saman. Lähtisin heti, jos siihen vain kykenisin. Läheiseni pitävät minua vahvana. Sitä en ole. Olen vain väsynyt kaikkeen ja kaikkiin. Täysin turta.

      • PaskaIsiKuole

        Jumala antaa sinulle sinun syntisi anteeksi. Muista iltarukous:)


    • Hällävälisti

      Harkitsin itsemurhaa vakavissani vuonna -89. Olin jo hankkinut tarvittavan annoksen barbituraatteja (tuplana), ja varmuuden vuoksi muita lääkkeitä lisäksi. Olin ensin selvinpäin yli 3 viikkoa, että tietäisin ettei masennus johdu pelkästään juomisesta ja muista päihteistä. Sitten tein päätöksen. Tapan itseni. Aloin juomaan tarkoituksena saada mahdollisimman kovat promillet, joiden päälle ottaisin barbituraatit. Join 3 päivää, ja kävin tapaamassa kavereitani. Hyvästelemässä heidät, ja jotkut kyllä huomasivat että nyt ei ole tavanomaiset puheet. Ryyppäsin sen kolme päivää ja otin heti aamulla lisää viinaa. Sitten kaivoin purkin esiin, mutta en voinut kotona tehdä sitä. Siksi että minut olisi löydetty liian aikaisin, ja toisekseen vanhempani olisivat kärsineet liikaa. Menin tuttuun paikkaan joen rannalle, ja istuin hetken miettien että lopetanko nyt tosiaan itseni. Sanoin varmuuden vuoksi että jumala, jos olet olemassa niin ota minut pois täältä. Sitten join lisää, mutta en tunne olleeni humalassa. Siinä mielentilassa juominen oli vain osa itsaria, en tuntenut olevani humalassa. Join viinaa pullosta ja sen seuraksi mätin kaikki pillerit naamaan. (80 kpl sombutol, 100 kpl 50 mg. oxepam ja noin 100 kpl jotain psykoosilääkkeitä). Joku oli sitten löytänyt minut ja mennyt soittamaan ambulanssin. Sydän pysähtyi sairaalassa, mutta kun ei niin ei, se saatiin käyntiin. Heräsin pari, kolme päivää myöhemmin. Lääkäri kun tuli juttelemaan, hän sanoi että tämä on selvästi itsemurhayritys, koska kukaan ei syö tuollaisia määriä ja sellaisia lääkkeitä pelkässä päihtymystarkoituksessa. Myönsin että niin oli, ja sitten sain lähetteen mielisairaalaan. Nukuin siellä ensin viikon, ja kusi oli kuin cocacolaa, vaahto mukana.
      Jatkan myöhemmin, jos joku haluaa kuulla lisää.

      • FriendSoul

        Kerro toki lisää...


      • tilulilulii4

        Miksi vitussa kaikki kokeilee jotain lääkkeitä????? Hypätkää katolta tai menkää junan alle tai ase suuhun. Lääkkeet on kovin epävarmoja jos haluaa täältä lähteä.


    • Oliivinlehti

      Kaverini äidin entisen työkaverin tytär, keski-ikäinen nainen, teki itsemurhan siten, että hän meni sukunsa kesämökille sydäntalven lauantaina, kun pakkasta oli yli 20 astetta. Hän joi mökissä paljon alkoholia ja illan hämärässä lähti vähissä vaatteissa kävelemään vanhaa kaivopolkua. Alkaessaan sammua hän paneutui makaamaan metsäpolun varteen ja paleltui kuoliaaksi.

      Viranomaiset noutivat hänen ruumiinsa kahden vuorokauden päästä, sillä hän oli lähettänyt kirjeen poliisille. Hän oli ilmeisesti laittanut kirjeen postiin perjantaina postilaatikon tyhjentämisen jälkeen, niin että se oli saapunut perille sopivasti vasta tiistaina. Kirjeessä hän oli kertonut anonyyminä, että siitä ja siitä pisteestä tulee löytymään itsemurhan tehneet naisen ruumis sinä ja sinä päivänä.

      Mökistä, tuvan pöydältä oli löytynyt pino perheenjäsenille ja ystäville osoitettuja jäähyväiskirjeitä.

      Olen itsemurhavastainen, mutta tämä tapaus on jäänyt mieleen siksi, että se oli tarkkaan suunniteltu sitä silmällä pitäen, ettei kukaan läheinen tai maallikko joudu löytämään ruumista, sivullisia ei altisteta vaaralle, läheiset eivät joudu kokemaan katoamisesta johtuvaa ahdistusta ja epätietoisuutta ja jäähyväiskirjeet selittävät tekoa ja avaavat sen syitä.

      • LucyInTheSky

        Tuota tapaa itsekin oon ajatellut, huono puoli on se kun, se toimii vaan pakkasella, ja niitä taas ei nykyään niin hyvin ole. Hyvä keskusteluketju, olin ihan ajattelut että unilääkkeillä tekisin, en tiennyt ettei ne toimi. Saakeli.


      • Anonyymi
        LucyInTheSky kirjoitti:

        Tuota tapaa itsekin oon ajatellut, huono puoli on se kun, se toimii vaan pakkasella, ja niitä taas ei nykyään niin hyvin ole. Hyvä keskusteluketju, olin ihan ajattelut että unilääkkeillä tekisin, en tiennyt ettei ne toimi. Saakeli.

        Noin minäkin tekisin. Ottaisin viinan lisäksi lääkkeitä.


    • Masentunutt

      Up!

    • olevaisenlainen
    • HäiriintynytHullu

      Hypätkää sillalta moottoritielle. Lääkkeet on liian epävarmoja.

    • ilptreegh

      Olen suljetulla pakkolääkinnän ja hirveän olon takia yrittänyt hirttäytyä, vetänyt painopeiton kasvoille unettavien lääkkeiden jälkeen,ja herännyt siihen kun happi loppuu,
      . vetänyt valtimon (ja jänteen poikki) . Viimeinen yritykseni toivon mukaan onnistuu ja tiedän, miten sen teen. En halua elää, sillä olen koukussa psyykenlääkkeisiin, jotka on tuhonneet kykyni tuntea mitään ja kärsin uniongelmasta.

    • cheap

      Olevaisenlainen. Joku yrittää tienata. Ei kiinnosta. Kuolema kiinnostaa.

    • minäääää

      tuhosin rakkaimman ihmisen elämän.millä lääkkeillä olisi helppoin tappaa itsensä?omatunto ei kestä enää..

    • IsoPaska

      Kerran olen kännissä yrittänyt, onneksi sain peiteltyä epäonnistumisen kaikilta. Enää ei tule kyseeseen mikään yrittäminen, ellen suoranaisesti psykoosiin vajoa. Vaan toteutus. Tuskin siihen pystyn, sillä pahimmat itsetuhofiilikset vetää täysin kyvyttömäksi tekemään mitään. Tiedän kyllä ainoan varman ja nopeahkon ratkaisun, mutta se tosiaan vaatii ihan totista toteutuksen meininkiä.

      • IsoPaska

        Ai niin, miksi? Alkoholismista ja epäonnistumisen tunteista aiheutunut järkyttävä ahdistus. Että itsemurhakandeille vittuilijoiden on ihan turha sanoa tähän mitään, lukekaa vain nimimerkkini.


    • Ananas10

      Olen yrittänyt itsemurhaa mutten onnistunut lääkeilä koska olin hyvin huonnolla tuulella olen kyllä siihen aika nuori noin 10 vuotiaana

    • fasarta

      Ap, aina on toivoa, on vain jaksettava yrittää! Kokeile isommalla veitsellä.

    • mortusfriikki

      Hyvää pyhäinpäivää !

    • apuakiitos11111

      mitä tehdä kun haluat kuolla ja sait tietää että äiti ei rakasta sua ja vanhemmat on eronnu. äiti on mielisairas käyttää läkkeitä mut silti ja isä piti väkivaltaa äitä kohtaan jos menen kertomaan jollekin aikuiselle minut otetaan pois ja joudun sijaisperheeseen... enkä TODELLAKAAN HALUA!!!!!!!!!!! ja minusta tuntuu että kuolema seuraa mua xD mut oon tosissani meinaan jäädä auton alle ja haluan kuolla ja tunnen että joku on lähellä mua. Kotona tapahtuu outoja juttuja tippuu tavaroita itsestään, jotain on vialla!

    • HerraAurinkoinen

      Kuuntele Cheekiä ja pelastut.

    • Turhauttaa

      Olen yrittänyt itsemurhaa,se ei onnistunut. Aina kun auto/rekka menee ohi olen miettinyt hypätä alle

      • Miten yritit itsemurhaa? Halusitko oikeasti kuolla vai mistä syystä yritit itsemurhaa? Oletko hakenut apua jostakin?


    • Onko masennus usein syynä itsemurhayritykseen? Mistä elämänilon katoaminen johtuu?

      • BatmanForever

        Koska vituttaa kun ei tajua mitä vittua mä täällä teen.


    • PäätinKuitenkinEläääää

      Petetty, Pettynyt, Kiusattu, Läheisenkuolema ja siihen liittyvä suru.
      Siihen tiivistettynä.

    • Surullinenikuisesti

      Lapseni teki itsemurhan. 14v. Jättäytyi junan alle humalassa. Iloinen ja ihana poika, minun rakkaimpani. Tuskan suuruutta ei voi kukaan ymmärtää eikä helpottaa. Älkää rakkaat lapset tehkö tätä vanhemmillenne.

      • gkyrky

        Lopettakaamme kiusaaminen. Mielenterveystekosyyt ovat vaan harhautusta todellisista ongelmista.


    • JokuPokuLoku
    • TUTKIMUSPYYNTÖ

      Tutkimuspyyntö pro gradu -tutkimukseen ja logoterapeutin VFI® diplomityöhön. Tutkimukseen etsitään 18-35 vuotiaita miehiä, jotka ovat nuorena 12-22 vuotiaana yrittäneet itsemurhaa.

      Hei sinä 18-35 vuotias mies!

      Haluatko osallistua itsemurhayrityksiä käsittelevään tutkimukseen oman elämänkerronnallisen kirjoitelman muodossa?

      Olen maisterivaiheen yhteiskuntatieteiden sosiaalityön pääopiskelija Itä-Suomen yliopistosta ja teen opinnäytetyötäni itsemurhayrityksestä (tai yrityksistä) selvinneiden tarinoista. Pro gradu – tutkielmani käsittelee itsemurhayritykseen liittyvää selviytymistä. Tutkimukseni kohderyhmänä on 18-35-vuotiaat nuoret aikuiset miehet, jotka ovat nuorella iällä 12- 22 vuotiaana yrittäneet itsemurhaa. Yrityksestä tulisi olla kulunut vähintään 3 vuotta ja toipuminen akuutista vaiheesta on takanapäin. Kerään kirjoitelmat sähköpostitse. Kirjoitelman tueksi annan muutaman kysymyksen, jotka auttavat alkuun, mutta tekstin pituus ja rakenne ovat tutkimukseen osallistujan päätettävissä.

      Mikäli kiinnostuit, niin otathan yhteyttä niin pian kuin mahdollista (viimeistään 15.3.2017) alla olevaan sähköpostiosoitteeseeni, jonka jälkeen saat minulta lisätietoja. Tutkimus on täysin luottamuksellinen ja siihen osallistutaan anonyymina. Mahdollinen sähköpostista ilmenevä nimi jää vain minun tietooni ja kirjoitelmia käytetään vain edellä mainittuihin tutkimustarkoituksiin.

      Annan mielelläni lisätietoja tutkimuksesta. Kiitän jo tässä vaiheessa etukäteen kaikkia tutkimukseen osallistuvia.

      Terveisin,
      Robert Willadsen
      [email protected]
      Itä-Suomen yliopisto
      Yhteiskuntatieteiden laitos
      Graduohjaaja: Aini Pehkonen

    • dööd81

      35 vuotta meni ja nyt, tää typykkä just nyt menee pois ikuseen lepoon. Tosin en lääkkeillä vaan 9mm "buranalla". tai 12mm täyteisellä. Oli kiva ilta säästetyn musiikin tahdisa..

    • Lääkkeillävammaiseksi

      Mulla lääkekaapissa useiden masennusjaksojen jälkeen Opamoxia, Diapamia, Ketipinoria, Zyprexaa, Stilnoctia ja Seroquelia. Ajatukset itsemurhassa, mutta huolestuttaa nuo kommentit että jää henkiin ja vammaiseksi. Juna varmaan paras vaihtoehto. Ikinä en voisi kuvitella vahingoittaa muita esimerkiksi ajamalla rekan eteen.

      • Anonyymi

        On se toisen vahingoittamista se junan alle meneminenkin, vaikka ei fyysistä.
        Kuljettajalle voi jäädä todella pahatkin henkiset traumat.


    • S..ä..r..r..k..y..ny..t

      Sydämeni särkyy kun luin noitaviestejä. Voin eläytyä elämiinne.olen itse yrittänyt päästä monta kertaa pois. 12.v 15v. 37v..37v.36v.39v. .Tälläkin hetkellä..on taas se tilanne että kuolisin pois.minut on elvytetty monin tavoin... selvisin kaikesta!! Miksi!Siksikö että vietin kärsiä lisää!!Kidutus!! Jep ! !! Lyökö lyödä kun lyödä tahdotte!

    • mitäväliä

      Kai sitä pitäis tapaa itsensä.

    • kaasulla

      autoon ja imurin putki sisään pakoputkesta kokeiltu ja vituiksi meni.. siitä hoitoon ja lääkkeiden takia loppuiän dystoniat , prosiakset ym...

      • kelsoafe

        Ei tuo nykyautoilla toimi. Eivät tuota tarpeeksi häkää. Sulla on liian uus auto, tai jotain muuta vikaa metodologiassa.


    • ytjkpö

      vuodelta 2011 kaivettu tämäkin ketju !
      M I K S I ?

    • silmukkaa

      Hirttäytyminen taitaa olla se mun juttuni.

      • Pohtija_

        Minäkin olen päätynyt hirttäytymään.


    • Neuvoakiitos

      Mielestäni itsemurhapillerit tai -kapselit pitäisi olla jokamiehenoikeus ja niitä pitäisi pystyä ostamaan apteekista. Niinhän kuulemma astronauteillakin on mukanaan varmuuden vuoksi itsemurhakapselit, joiden nielaisemiseen kuolee nopeasti ja kivuttomasti - kuin vain nukkuisi pois.

      Olen harkinnut kaikenlaista, mutta en ole keksinyt vielä keinoa. Varmin tapa olisi pistää kaula sirkkeliin. Sirkkeli on olemassa työpajan nurkassa. Pelkään kuitenkin, että se sattuu liikaa ja olisihan se aika groteski tapa kaikin puolin. Verta ehtisi vielä itsekin nähdä lammikouttain ennen kuin tajunta sammuisi.

      En uskalla hukuttaa itseäni, koska vedettyäni vettä keuhkoihin kestäisi kuitenkin minuuttitolkulla ennen kuin taju menisi ja tilanne olisi äärimmäisen tuskallinen. Lisäksi järvivesi on liian kylmää, jotta pystyisin sinne menemään.

      Rekan eteen ajaminen ei toisi varmaa kuolemaa, vaan voisi vain vammauttaa, samoin junan eteen hyppääminen. Tarpeeksi korkealta kun hyppäisi, niin kuolisi varmasti, ja kai sellaisenkin paikan löytää, kun oikein miettii ja etsii, mutta sekin vaatii rohkeutta. Ilmalennon aikana olisi täydessä tietoisuudessa.

      Joten myrkky tai lääkkeet olisi paras. Voisiko ehkä saada kombinaation voimakasta unilääkettä, jota ottaisi yliannostuksen ja siihen kyytipojaksi tappavaa myrkkyä, joka vaikuttaisi vasta nukahtamisen jälkeen? Onko kellään mitään todellisia ehdotuksia? Vastaukset kun tuppaavat rönsyilemään aina pois asiasta. Haluaisin suoran vastauksen suoraan kysymykseen.

      En ole masentunut enkä mielenterveysongelmainen, vaan ahdistunut tilanteesta, jota en pysty ratkaisemaan. Kyse on pitkälti taloudellisesta ahdingosta ja sen odotettavissa olevista seurauksista. Yksinäisenä sinkkuna en piittaisi, mutta olen päättänyt, etten jää katsomaan tilannetta, jonka myös lähimmäiseni joutuisivat kohtaamaan. Heillä ei ole kunnolla aavistusta siitä, mikä on edessä.

      • AhdistunutMies

        Unilääkkeet, hieman viinaa ja häkämyrkytys vois olla aika hyvä tapa.


      • Pohtija_

        Sama tilanne. Lähtölaskenta alkanut...


    • näk3gf547yrefgdfs23

      Jumissa tukien varassa ilman että voi itse tehdä mitään. koko elämä tätä samaa 300eurolla kituuttamista samalla kun ei saa mitään osuutta yhteiskuntaan, ja samaan aikaan huudetaan kuinka olen paka ihminen kun en tee mitään. itsemurhaan minut ajetaan. kiitos teille kaikille huutelijoille.

    • SuomesEiToimiMikään

      Sairaint on se, et (ainakin omalla kohdalla) kun itsemurhaa yritin viinalla ja purkillisel lääkkeitä, sairaalas vaan elvytettiin ja sit lähetettiin kotiin. Ei mitään apua/hoitoa. "Psykiatri" kävi hetken osastolla virnuilemassa ja sanos et lähes nyt kotiis siitä.

    • suiside

      Paras tapa on ottaa unilääkkeitä tarpeeksi ja mennä pakkaseen. Ensin nukkuu ja sitten jäätyy. Siistiä ja helppoa. Täytyy jättää jollekin tieto, mistä löytää, etteivät viranomaiset turhaan etsi.

    • minapa_se_vain

      Tämän ketjun kun on lukenut läpi, niin voi vain todeta, että kyllä se henki vain on ihmisessä sitkeässä. Olen miettinyt niin lääkkeiden yliannostusta, häkämyrkytystä autolla ja pakkasessa nukahtamista, mutta niinpä vain täälläkin moni on todennut, että palkaksi sai vain huonon olon, ehkäpä jopa elinikäisen vamman. Ei näytä korkealta hyppääminenkään olevan idioottivarma keino.

      Pitää vielä jatkaa pohtimista. Täytyy tässä toki ensin asuntoakin tavarasta tyhjentää, joten aikaa on vielä.

      • 9mmseois

        treffit ysimillisen kanssa suoraan kalloon. se olisi ainut varma tapa.


      • minapa_se_vain
        9mmseois kirjoitti:

        treffit ysimillisen kanssa suoraan kalloon. se olisi ainut varma tapa.

        Epäilemättä, edessä vain on niin paljon logistisia syitä, jotka tekevät ysimillisen hankkimisen melkeinpä mahdottomaksi. Tosin, tänään luin Tieteen Kuvalehdestä, että 70-kiloinen aikuinen kuolisi, jos juo yli 70 kuppia kahvia. Painan hieman vähemmän, ja pidän kahvista, joten tuota voisi kokeilla.

        Ehkä ensin voisi vielä laihduttaa muutaman kilon, tai kymmenen, niin josko olisi varmempi keino. Ei ainakaan pitäisi väsyttää!


      • Pohtija_
        9mmseois kirjoitti:

        treffit ysimillisen kanssa suoraan kalloon. se olisi ainut varma tapa.

        Mistä aseen saisi tähän hätään?


    • suiside

      Täytyy ensin tehdä kuolinsiivous. Ei sitä muuten pääse täältä lähtemään. Siistiä pitää olla. Minulla on kerättynä noin 500 unipilleriä ja apteekissa on odottamassa uusi resepti. Kun tulisi kunnon pakkanen, niin sitten parvekkeelle uinumaan.

    • asdvasdf

      Miksi murhaisin itseni? Pääsisin vain ennen aikaani tuonelaan, josta lopulta joutuu siirtymään viimeisen tuomion kautta helvettiin. Emmä ny vielä edes sinne tuonelaan halua, siispä pidän itseni hengissä. Aina se leppoisampaa täällä kuin helvetin oottelu tuonpuolisessa

    • sdfv

      Vittu se mitään vaivaa edes maksaisi. Ei itsestään pääse eroon millään. Meillä on katoamaton sielu ja tietoisuus. Parasta vain on oppia sietämään itsensä täällä ajassa ja tulla sinuksi kanssaan, niin paljon kuin mahollista. Helvetissä ei itseinhosta taatusti pääse eroon, eikä sielä saa yhellekään tarpeelleen tyydytystä, vaikka kaikki tarpeet olis edelleen tallella. Jos taas tietää olevansa matkalla taivaaseen niin ei pitäisi edes olla mitään itsemurha-viettiä

    • pasjkahousu

      ihmettelen miksei enemmän kannusteta itsemurhaan.onhan hallituskin tehnyt jo selväksi että työttömät ja köyhät eläkeläiset on vain taakka tässä yhteiskunnassa.köyhiltä täytys evätä kaikenlainen terveydenhoito ja terapia yms. ja antaa syanidikapseli vaan käteen.rikkaathan ne on ketkä ansaitsee ihmisarvoisen elämän.

    • Avuton____

      Mulla on ollut aivan helkutin rankkaa. Olen 12 vuotias poika. Minun vanhemmillani oli vähän aikaa sitten häät. Vielä häitä ennen minulla ei ollut mitään ongelmia mutta tämä kaikki silti alkoi sieltä. Häiden teemaan kuului mm. alkupala, lounas, puhe ja sen sellaista ihan normaalia. Kun isäni alkoi puheessa kertomaan historiaa itsestään ja äitipuolestani (vanhempani ovat eronneet) niin aivan yhtäkkiä hän kertoi että perheemme muutamme Kiinaan. Minä naurahdin ajatellen sen olevan vitsi. Puhe oli loppunut mutta olin silti hämilläni ja lähdin kyselemään veljiltäni onkohan tämä totta. No... he vain nauroivat kun kysyin sitä joten huokaisin helpotuksesta. Hetken luulin sen olevan totta. Mutta se ei mennyt pois mielestäni. Millekköhän veljeni nauroi. Kysyin toiselta veljeltä joka sanoi että minun pitäisi mennä kysymään itse isältäni joka sen kertoi. En silti kehdannut sillä hän jutteli pomonsa kanssa. Nyt häät ovat loppuneet. Olen kotona. Päätän mennä nyt kysymään vanhemmiltani asiasta. He selittivät sen olevan totta. Hiukan vielä naurahdin mutta lopulta he saivat minut ymmärtämään... ja syy oli se että minun isäni työt siirtyy sinne. Kun tajusin sen purskahdin itkuun. En millään pystynyt uskomaan siihen mutta sisimmässäni tiesin että vanhempani eivät noin vain valehtele minulle ja jopa koko hää väelle. Saatat ymmärtää jos ajattelet omalta osaltasi millaista se olisi. Olen herkkä ihminen. Minua pelottaa ja olen hyvin surullinen. Olen myös vihainen. Siitä lähtien tuli lisää ja lisää ongelmia. Paljon. Osa tulee tässä. Yksi on se kun minun biologinen äitini haastoi minun isäni oikeuteen siitä koska minulla eivät ollut puhelinta. Se oli hukkunut. Äitini on hyvin suojelevainen mutta myös hyvin erilainen. Minulla on koulussakin mennyt huonosti. Olen lintsannut, valehdellut vanhemmilleni saavani hyviä numeroita kokeista. Uskon kyllä muidenkin tehneen niin mutta minulle riitti yhdessä kohtaa. Koulussa ensimmäiseltä luokalta noin nelosluokkaan asti olen ollut aika väkivaltainen ja pelätty (luokassa). Viitos- ja kuutos luokat olen ollut vähemmän väkivaltainen. Nyt kuutos luokalla olen ollut rauhallisempi. Kunnes kaikki kuutos luokaton yhdistettiin jolloin tuli yksi iso luokka. Kaikki eivät tunteneet minua niin hyvin (niistä muista luokista tulleet) joten nyt eräänä päivä yksi oppilas kamppasi minut. Se oli hyvin nöyryyttävää. Niin nöyryttävää että löin häntä vatsaan. Hän silti älysi lähteä pois koska olisin muuten hypännyt hänen päälleen aivan tosissaan tapelle. Mutta joo... Minulla on niin paljon muitakin ongelmia ja tänään tullessani koulusta aloin heti kirjoittamaan tätä viestiä. En tiedä näkeekö tätä edes lähes kukaan mutta toivon että joku voisi kertoa mitä teen tai jotenkin auttaa minua. Kiitos jos luit silti tänne asti. Hei...

      • ÄläoleAvuton

        Hei! Miten sinulla nyt on mennyt? Itse olen opeopiskelija ja suht paljon olen ollut alakouluissa töissäkin jo, kuulostaa siltä että tarvitsisit jonkun läheisen aikuisen apua nyt. Kai koulussasi on joku, kelle voit puhua? Ellei oma opettaja, niin mene suoraan vaan joko rehtorille kertomaan tarinaasi, älä pelkää, rehtoritkin ovat aloittaneet opettajina ja osaavat lähestyä oppilaita ihmisinä. Tai jos teillä on Kivakoulu-kampanja tai koulukuraattori, mene vaan heidän luokseen. Mikä tuntuu helpoimmalta. Muutto ulkomaille on tosi iso juttu, ihan syystä pelkäät, älä yhtään häpeä sitä. Toivon sinulle kaikkea hyvää.


    • KaikOnTurhaa

      Jokusen kertaa yrittänyt, eka kerta 24-v. alkoholi ja semmoset 200-300 eri lääkettä, reseptilääkkeit kaikki, vahvoja. Jouduin koomaan useaksi päiväksi ja sain keuhkokuumeen ja neuroleptisyndrooman, kroppa oli hidas, puutunut ja jäykkä monta viikkoa jälkeen päin. Tätä yritin uudestaan pari kertaa sillä vähällä lääkemäärällä, jotka jäljellä oli, huonolla menestyksellä, lähinnä vaan nukuin kauan.
      26-vuotiaana yritin viiltää ranteeni useamman kerran. Pari päivystyskäyntiä, mm. kämppis ja veli soittelivat apua.
      Nyt olen vielä 26-vuotias, ranne edelleen huonosti parantumassa, toivon tavallaan että tulehtuu, en välitä hoitaa haavoja. Aion tappaa itseni, suunnitelmia on pari, semmoisia ettei enää läheisten tarvis puuttua tilanteeseen/löytää minua.
      Olen osastolla pyörähtänyt ja avohoidossakin, ihan turhaa, koska minulla on niin paljon ongelmia etten vaan jaksa enää, en ole jaksanut vuosiin, vuosikausi kaikesta kärsinyt.

    • ÄläTapaItseäsi

      Reilusti bentsoja ja vaikka ketipinoria jos tuntuu että bentsot ei riitä. Sitte vaa uimaan keskellä järveä tms. jossain vaiheessa kyllä tajuttomuus iskee ja hukkuu kivuttomasti.

    • nomorehope

      Itse en ole yrittänyt, mutta päivittäin se on mielessä. En nyt ala enempää syitä avaamaan kuin sen, että viimeset 15 vuotta mun elämä on ollu suurimmalta osin maanpäällistä helvettiä. Parempia hetkiä on niin vähän, ettei yksinkertasesti vaan jaksa enää.
      Oon ollu hoidon piirissä kohta 10 vuotta. Terapiaa 5-6 vuotta, lähes kaikkia mahdollisia lääkkeitä ja lääkekomboja kokeiltu. Työelämässä oon pystynyt oleen osa-asikasena lyhyitä pätkiä kerrallaan ja aina olo menee niin pahaks että joutuu uudestaan pitkälle sairaslomalle. Sairaalassa hoitojaksoja on takana 2, molemmilla kerroilla kotiuduin ihan yhtä itsetuhoisena kun sinne meninkin.
      Itsemurha tuntuu parhaalta ratkasulta, koska mun jatkuva vakava sairastaminen kuormittaa myös läheisiä. Mulle on jo suoraan sanottu ettei pystytä/jakseta/ehditä auttaan, pitää pärjätä yksin. Mutta vittu kun mä en pärjää vaikka haluaisinkin.
      Tuli aika pitkä avautuminen, oli pakko päästä purkautuun kun vituttaa tää oma tilanne. Sitten kun saan kasvatettua selkärangan niin marssin läheiseen rantaan viinapullon ja bentojen kanssa, vedän pään sekasin ja lähen yöuinnille.

      Toivon kaikkea hyvää niille joilla on vaikeeta, ja että se elämä kääntyis parempaan suuntaan että jaksais! Tuntuu aina pahalta lukee muiden kärsimyksistä ja sydämestäni toivon että mahdollisimman moni tässä ketjussa on päässyt takaisin kiinni elämään ja jättänyt itsemurhan suunnittelun tasolle.

    • yrittänyt

      Ei kannata yrittää itsemurhaa, ei tämä elämä loppujen lopuksi niin pitkä ole. Vuodet menevät hyvin nopeasti. Itsemurha on luovuttamista. Ei ihminen tiedä tulevaa. Kannattaa elää päivä kerrallaan ja katsoa että jos elämä muuttuu vähitellen paremmaksi, eikä kesken luovuttaa. Itsemurha on lopullinen ratkaisu.

    • dfghdfg

      Lähinnä hidasta itsemurhaa oon tehnyt täsä viime vuodet. Uskon näet, että vihaaminen, ressaus, mässäys, liika istuminen, riippuvuudet ja liian vähäne nukkuminen lyhentävät elämää

    • tilanteenpohtija

      En ymmärrä miksi kaikki asiallinen keskustelu itsemurhan tekemisestä eri vaihtoehdoista tehdä jne. halutaan estää ja poistaa? Itsemurha on lopullinen ratkaisu päästä pois tästä elämästä, entä jos haluaakin päästä pois? Kaikki kuolee joskus toiset ennemmin toiset myöhemmin. Eikö sairaalla ihmisellä ole oikeus luovuttaa jos ei jaksa?

      Totuus kun kuitenkin on kyllä sosiaalisessa mediassa keskustelua käydään aina jossain jos se jostain paikasta estetään. Se on päätös joka on ihmisoikeus tehdä jos tilanne tarpeeksi toivottomaksi muuttuu. Nyt aktiivimalli on eri lähteistä luetun perusteella yllyttämässä monia masentuneita-ahdistuneita itsemurhiin. Etenkin kuin lääkärintodistus ei riitä pääsemään pois tuon piiristä. Tuo aktiivimallissa kannattaa huomata se seikka että, se on kehitetty työkykyisiä terveitä varten joten ehdot on sen mukaiset. Tämä on sitä erilaisiin tukiin asetettujen aktiivimallien varjopuolta.

      Tässä nyt tälläisiä pohdintoja ja kysymyksiä.

      • d247noy

        Itsemurha on tässä ajassa vielä monelle yksittäiselle ihmiselle ja myös yhteiskunnalla tabu. Itsekään en näe itsemurhassa mitään kummallista. Tykkään puhua enemmän vapaaehtoisesta kuolemasta, koska itsemurhassa sana murha saa osan ajattelemaan, että siinä olisi jotain väärää niin kuin toisten tappamisessa on. Itsensä saa tappaa, toisia ei saa.


      • surullinenelämä

        Ihmisillä ketkä sairastaa masennusta on eri asioita joiden johdosta ovat masentuneet. Näissä uutisissa aktiivimalli leipojonolle ja vähän joka muuhunkin asiaan osoittaa maan päättäjien väliinpitämättömyyden sairaita ihmisiä kohtaan. Niiden tavoite varmasti on se, että joutuu tehdä jos mitä sirkus temppuja päättäjien mieliksi saadakseen yhden kuivan leivän pitkän jonotuksen jälkeen, nehän vois kaikki tyhmät päätökset perua tai rajata sairaat sen ulkopuolelle jos vain haluaisivat.

        Ihminen on niille vain tulojen lähde verojen ja erilaisten maksujen muodossa. Kaikessa kytätään sitä ettei vaan tulis kustannuksia sairaasta yhteiskunnalle. Esim.yleislääkäri vastustaa kaikkia jatkotutkimuksia kuin se olis hänen omista palkkarahoistaan pois.
        Samalla kun muualta tänne muuttajille vaikuttaa olevan loputon piikkiauki vähän kaiken osalta.

        Tälläinen ei tosiaan kannusta muihin kuin vapaaehtoisesti päättämään elämänsä. Nehän siirtyy kuin sääsket toista ihmistä kiusaamaan mutta eipä joudu loputtomien vaatimusten oravan pyörässä pyörimään.


    • kljgfdkjflklkh

      itsemurhayrityksen jälkeen sairaalassa tuntuu kuin paska olis tullut housuun ja se on siistitty. hieno kokemus kaiken kaikkiaan. Veren ja paskan levitys yleiselle seinälle olisi voinut jäädä välistä.

    • suiside

      Elämä ei muutu paremmaksi, jos se jo alkujaan ollut huonoa. Jos jää odottamaan elämän paremmaksi muuttumista, huomaa, että on liikuntakyvyttömänä ja vaipoissa sairaalassa. Sitten ei ole enää mitään tehtävissä. Itsensä armahtaminen ennen tätä ei ole väärin. Siinä säästää itseään, omaisiaan ja yhteiskuntaa.

      • onnoinkin

        Näkökulma tuokin.


    • Anonyymi

      Hei myy kaikki tavarat lähde jonnekin Suomesta.Etsi itselle jotain mielenkiintoista.Hyvä maa on se jonne aina olet halunnut lähteä.Sinulle voi tulla tässä matkalla vastaan jotain kivaa.Katso jokin halpa maa ja lähde sinne.Ei haittaa vaikka et kieltä osaa. Mongolia,Kiinan joku syrjäinen alue.Tiedätkö et Kiinassa sinua hoidetaan eri tavalla kun suomessa.Katso jonkun maan lainsäädäntö ennenkuin lähdet.Sinut majoitetaan jonnekin et tarvitse rahaa.Ihmiset maailmalla auttaa sinua ota lähde.Nyt sinun kannattaa kuunnella minua vaikka sinusta tänä tuntuu kummalta ajatukselta.Voit löytää jotain mitä et ole ajatellut.Pyydä apua aina jos tarvitset sillä pärjäät maailmalla.

    • Anonyymi

      Kannattaa olla tiedonhaluinen-utelias ,MITÄ HUOMINEN TUO TULLESSAAN ?

    • Anonyymi

      Viillot pitää tehdä pystysuoraan.

      Onnea matkaan!

    • Mulla isä, mummi ja äidin serkku tekivät itsemurhan. Itse suunnittelin sen tekemistä 15-vuotiaana mutta rohkeus ei riittänyt. 10 vuotta sitten menin junakiskoille yöllä odottamaan tavarajunaa mutta joku oli hälyttäny poliisin ja vei Auroraan. Nyt on kokeiltu 9 eri masennuslääkettä ja vaihdeltu nopeaan tahtiin. Olen säästänyt kaikki. Lauantaina jauhoin morttelissa 290 Ketipinoria, 52 zyprexaa, 107 stilnoctia. Sekoitin veteen. Klo 03 lähetin kahdelle lapselle sähköpostin että nyt aion tappaa itseni. Toinen jostain syystä luki viestin ja soitti 112. Olin ehtiny ottaa vaan osan noin puolen litran satsista kun toinen lapsi soitti. Keskustelu kesti puoli tuntia enkä saanut otettua kaikkea loppua. Sitten lähti taju. Poliisi ja ambulanssi ehti paikalle. Jäljelle jäi iso häpen tunne mutta vahva tunne että yritän uudestaan. Mutta niin että menen laiturille, juon pullon viiniä, lopun lääkeseoksen, sidon ankkurin jalkaan ja kun taju lähtee, tipun mereen ja hukun. Tuska elämän turhuuteen ja näköalattomuus ovat liian raskaita kestää.

      • Anonyymi

        Haluat siis lisätä lastesi tuskaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluat siis lisätä lastesi tuskaa.

        Uskomatonta, yrittää tappaa itsensä ja lähettää siitä lapsilleen viestin. Järjestää oikein tuollaisen tragedian. Sehän on kaiken kaikkiaan lapsiensa terrorisoimista. Varmasti on lapset ajatelleet että minkähän takia tuokin lapsia hankki kun itse on aikuisenakin sairas lapsi.


      • Anonyymi

        Tuska vaan pahenee jos teet itsemurhan.


    • Anonyymi

      Joo, olen, pari kertaa. Kummallakin kerralla ystäväni sai jonkun ihme etiäisen ja keskeytti mun puuhat. Tän yli 35 vuotisen kiirastulen seurauksena minusta on tullut helvetin kypsä ämmä. Mä keksin eloonjäämiselle vain yhden syyn: en jätä ainuttakaan tilaisuutta käyttämättä kertoakseni, kuinka kylmä ja julma maa on Suomi. Mulle on aivan turha tulla jauhamaan päinvastaista, koska tiedän kyllä mikä on totta. Niin kauan kuin minulla on mahdollisuus vaikuttaa tähän elämänmenoon täällä, auon turpaani ja tökin arkoihin paikkoihin. Vihaa ja hyljeksyntää en enää pelkää, ne tulivat jo kauan sitten tutuiksi.

      • Anonyymi

        Yksinkin voi elää hyvää elämää ja olla tyytyväinen elämäänsä ja oloonsa. Sitä pitää vain huomata että mitkä ja ketkä aiheuttaa ahdistusta ja mielen mustumista ja pyrkiä niistä eroon. Kun kitkee pois kaikki päätä sekoittavat ja mieltä mustaavat asiat, mieli pääsee ns. normaalitilaansa ja ihminen rentoutuu fyysisestikin. Kun ei ole mitään ongelmaa mielen päällä, niin mikäs siinä ollessa?.. Mutta miten päästä eroon ongelmista? Sitä varten on olemassa filosofia, uskonnot, zen, harrastekerhot yms. Luovat harrastukset ja itselle sopiva liikunta ovat myös voimakkaita tukipilareita hyvään elämään. Pahimpina aikoina pitää vain yrittää kestää hammasta purren ja odottaa (ja muistaa syödä hyvin sillä välin).

        Jos mieleen tulee negatiivisia ja pelottavia asioita ja kuvia, niin sen voi parantaa kuuntelemalla hengellistä musiikkia ja muodostamalla hyviä, ystävällisiä ajatuksia. Buddhalaisillakin on monia mieltä puhdistavia rukouksia (chant), joita löytyy Youtubesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinkin voi elää hyvää elämää ja olla tyytyväinen elämäänsä ja oloonsa. Sitä pitää vain huomata että mitkä ja ketkä aiheuttaa ahdistusta ja mielen mustumista ja pyrkiä niistä eroon. Kun kitkee pois kaikki päätä sekoittavat ja mieltä mustaavat asiat, mieli pääsee ns. normaalitilaansa ja ihminen rentoutuu fyysisestikin. Kun ei ole mitään ongelmaa mielen päällä, niin mikäs siinä ollessa?.. Mutta miten päästä eroon ongelmista? Sitä varten on olemassa filosofia, uskonnot, zen, harrastekerhot yms. Luovat harrastukset ja itselle sopiva liikunta ovat myös voimakkaita tukipilareita hyvään elämään. Pahimpina aikoina pitää vain yrittää kestää hammasta purren ja odottaa (ja muistaa syödä hyvin sillä välin).

        Jos mieleen tulee negatiivisia ja pelottavia asioita ja kuvia, niin sen voi parantaa kuuntelemalla hengellistä musiikkia ja muodostamalla hyviä, ystävällisiä ajatuksia. Buddhalaisillakin on monia mieltä puhdistavia rukouksia (chant), joita löytyy Youtubesta.

        Ja sitä ei voi enempää painottaa, että ei laita itseään syötille kaiken maailman lieroille ja keljuille lapsellisille ja halpamaisille ihmisille, joita täältäkin foorumilta löytyy vaikka kuinka paljon. Tulkitsevat väärin, tietämättä, oman päänsä mukaan. Ylpeydessään luulevat tietävänsä paremmin, koska ajattelevat valtavirran tavoin. Se on sitä harmaata keskivertoa massaa. Näitä löytyy tosiaan moderaattoreistakin.


    • Anonyymi

      Suunnittelin noin 5 vuotta, sitten menin mukaan Ananda Margan joogaan ja tanssimaan kiirtania. Elämä muuttui täysin, nyt ei huvittaisi millään kuolla.

    • Anonyymi

      Kyllä olen ja yksinkertaisesti siitä syystä, että minun elämä on p*aa. Ensin 4-13vuotiaaksi saakka olin seksualisenhyväksikäytön uhri, 7-21 vuotiaaksi saakka koulukiusattu, 1.5v suhteen aikana suhteessani ensimmäisen poikaystäväni kanssa koin väkivallan koko kirjon ja nyt minulla on raiskausten seuraamuksena 10 tytär (rikoksen tekijä ei joudu ikinä vastuuseen sen teoista ja esittää täydellistä isää lapselle) , minun isä tekee kuolemaa ja sillä on pikkuveljen takia kauheat verovelat. Inhoan nykyistä mies ystävääni, appivanhempikokelaat on molemmat inhottavia minua kohtaan, olen yksinäinen, työkyvytön enkä voi tehdä puutarhurin hommia koska lonkka säpäleinä 2019 sattuneen autokolarin takia. Koko elämä toisinsanoen täyttä h*ä. 🤦‍♀️ Kuolisinkohan siihen jos tiputtautuisin köyden varassa riittävän korkealta että niska katkeais? Minulla kun ei ole enään oikein mitään syytä elää ja se joka väittää muuta saa suksia kuusenhonganlatvaan! Koska tämä kaikki mitä olen joutunut elämässäni läpikäymään on liikaa! Aivan liikaa yhdelle ihmiselle ja kukaan ei auta minua. Tämä meidän muka niin täydellinen hyvinvointiyhteiskunta on kaukana hyvinvointiyhteiskunnasta!!! 😡

      • Anonyymi

        Kyllä hyväksikäyttäjän pitäisi joutua vastuuseen teoistansa.

        Sinun pitäisi saada puhua jollekin näistä ahdistuksistasi.
        En yhtään ihmettele jos koet että elämäsi on pahaa mutta sinä itse et ole siitä vastuussa vaan ne ihmiset jotka ovat sinua huonosti kohdelleet.
        Siltikin sanon älä luovu elämästäsi koska sinä olet tärkeä ja elämäsi voi tulla paremmaksi.


      • Anonyymi

        Kuulostaa kyllä kovalta kohtalolta.

        Kannattaa ehkä meditointia harrastaa jos se auttaisi tasapainottamaan mieltä. Ei sitä nyt kannata kuitenkaan elämää lopettaa sillä toista mahdollisuutta ei ole tulossa(ei ainakaan itsellä riitä usko noihin uskonnollisiin fantasioihin, varsinkin kaiken kokemani jälkeen).

        Voimia


    • Anonyymi

      Minäkin katselin joskus kuolemaa silmästä silmään ( oman käden kautta ), mutta Jumalan ja Buddhan sekä Jeesuksen yhteistyö oli rankempaa kuin minä. Nyt teosofina myös olen aika tyytyväinen odottaessani elämäni rakkautta vielä näillä vanhoilla päivilläni ( 62 v. ) ja se on satavarmaa, että rakkaus vielä tulee. Käytännössä se ei ole varmaa. Elämä on vakavaa iloittelua. Ajattelin kirjoittaa muistelmani.

    • Anonyymi

      Masennusta ja ahdistusta ollut jo 4 vuotta ilman mitään apua. Elämä oli pelkkää alamäkeä. Yksi ilta vedin kotona kännit ja päätin että en jaksa enään tätä tuskaa. Vedin purkillisen lääkkeitä ja viinaa. Vanhemmat oli löytäny minut vessan lattialta tajuttomana. Soittivat ambulanssin ja jollakin vitun pillerillä vai millä lie sai kumottua lääkkeitten tehon vai mitä lie. Noh vieläkin tekisi mieli tappaa itteni. Terapistilla olen käynyt lääkkeet ei auta jne. Painajaisia näen jatkuvasti itsemurha yrityksestä. Lääkkeillä en uskalla enään yrittää kun kerran siitä jo selvisi. Aseen kun saan jostakin hoidan homman loppuun asti.

      • Anonyymi

        Sinullekin sanon älä luovu elämästäsi sinä ja elämäsi ovat kallisarvoisia.
        Elämän tuskasta voi päästä yli.
        Nuorempana minulla oli itsemurha ajatuksia mutta pääsin niistä ylitse ajattele välillä jotain muuta tuollaiset ajatukset synkistävät mielesi ja olet sidottu. Kuolleena et voi elää etkä muuttaa asioita.


      • Anonyymi

        Pysähtyminen ahdistavien tunteiden äärelle auttaa ymmärtämään että ne ovat lähinnä hermopäätteiden säkenöintiä.

        Yhteiskunta ja vanhemmat opettavat meidät pelkäämään ahdistusta vaikka se on ihan normaali ohimenevä tunne(joka on hyödyllinen siinä mielessä että ahdistuksen tunteen avulla voi oppia paremmin välttämään itselleen ahdistavia asioita tai ihmisiä) joka kroonistuu jos sitä yrittää paeta tai tukahduttaa.

        Älä pakene ahdistusta vaan pysähdy kokemaan se hermostollisena reaktiona joka on kehosi tarjoamaa ja hermopäätteidesi tarjoamaa ilmaista informaatiota


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Älä tee itsemurhaa vetämällä ranteita auki. Se tulee sattumaan todella paljon...Ja tulee olemaan pitkäveteinen kuolema.

    • Anonyymi

      Kerran rupesin kiskomaan pirtua kun olin päissäni ja vitutti(Ja siinä motiivi itsetuhoiselle käytökselle, enkä jaksa nyt alkaa avaamaan vitutuksen syitä sen enempää kuin että sanon vain että ongelmia oli kasautunut tuohon aikaan).

      Ei se nyt silleen tietoinen itsemurhayritys ollut mutta aika itsetuhoisesti sitä tuli juotua. Kaadoin sitä isoon muovikuppiin ja laimensin vedellä.. En edes halua miettiä montako kuppia sitä meni, ainakin 1-2 kuppia.

      Seuraavana aamuna oli kämppä oksennuksen peitossa, ovesta hajonnut kahva, ja kaikkea muutakin siinä oli tullut sekoiltua.

      Krapula oli sitä luokkaa että tuntui kuin että olisin vain tyhjä kuori josta aivot olisivat sulaneet pois. Edes vesi ei pysynyt sisällä.

    • Anonyymi

      Juokaa viinaa.

    • Anonyymi

      Minun isä oli hirttäytynyt tänään...tämä sivu aukesi kun avasin läppärin. Raskasta on

    • Anonyymi

      Tuntuu siltä että ei ole mahdollisuutta enää pois täältä alhaalta päästä,tuntuu aina siltä että kuolema ois paras asia.Tää on vaa niin paksaa

    • Anonyymi

      olen tässä pari päivää ajatellut tehdä itsemurhaa ja taas uusi lääkke mikä aan pahentaa niin ja muijan kansa menee huonosti ja isolla toden näköysellä tulee ero niin ajatelin viiltää ranteet auki ja hirtä itseni autotalliin ja vedän kaikki lääkkeet ja juon pullon viinaa ja siten menään kun tässä elämässä ei ole enään mitään menetetävää kun kukkaan ei rakasta

    • Anonyymi

      Kukaan teistä ei harkitsisi itsemurhaa jos olisitte kokeneet läheisen itsemurhan ja sen miltä se tuntuu...

    • Anonyymi

      Pari vuotta sitten, unilääkkeillä. Pelastuin täpärästi. Syynä oman elämän ongelmat ja voimattomuus ja toivottomuus niiden edessä. Ja itsesyytökset. Ajattelin, että läheiseni olisivat onnellisempia ilman minua. Olen sairastanut masennusta yli 20 vuotta ja siihen on lääkitys. Mitkään keskusteluavut eivät auta, en pysty puhumaan. Lääkkeet auttavat kyllä jonkin verran ja auttaisivat enemmän, jos en aina lopettaisi niiden syöntiä. Keväät pahimpia . Roikun liikaa netissä, se ei ole minulle hyväksi., ahdistun täällä entistä enemmän

      • Ei ollut minun aikani vielä lähteä. Kirjoitusterapia auttaa. En osaa käsitellä tunteita, hukun niihin . Ne vyöryvät ylitseni tuhotulvan tavoin. Suru, epätoivo, itsesyytökset. Kaikki kauniit ja lämpimät tunteet, joita ei haluasi olevan olemassakaan, sillä pää ei kestä niiden käsittelyä.
        Tarvitsen yksinäisyyttä ja hiljaisuutta


      • Anonyymi

        Seinät tuntuvat kaatuvan päälle taas. En enää pysty kirjoittamaan. Viimeksikin se alkoi just samoin, en saanut sanoja ulos , en kirjoittanut yhtään mitään yli puoleen vuoteen. Pelottaa. Näin viime yönä painajaista, että ajoin moottoritiellä sillankaiteeseen. Ilman turvavöitä ja niin lujaa kuin autolla pääsi. Heräsin itkuuni.


    • Anonyymi

      Mulla on sama tilanne. Seinät kaatuu päälle. Viimeiset puoli vuotta on ollut hankalaa, lievästi sanottuna. Mulla oli kaksi sukulaista, joilta sai tukea. toinen kuoli muutamia vuosia sitten toinen viime vuonna. En meinaisi jaksaa. Vittuakos tässä muuta. Ja sitten siihen päälle sain viestin siskoltani, että hän ryhtyy toimenpiteisiin, jos vielä kiusaan vanhempiani. Koko juttu on absurdi, kun mä en haluaisi olla tekemisissä niiden kanssa. Mutta ei niistä pääse irti ja ne ei lopeta väijymistä vaikka laittaa puhelimeen estot päälle ja muutan asuntoa. Taas on tullut kauhea mötti kurkkuun ja kaikki vanhat paskat asiat pyörii päässä. En uskalla lähteä ulos ja tosi paljon uuvuttaa.

      • Anonyymi

        Yritä jaksaa, ei luovuteta vielä. Minulla useampi vuosi ollut vaikeaa, keväät aina kaikkein pahimpia.


    • Anonyymi

      Jälkeenpäin ajateltuna psykiatrian hoitoon hakeutuminen oli itsemurhayritys... olin varma että kuolen niihin hoitoihin.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Pienempän joo
      Menin autotielle makaa olin sillo 5
      En vaa enää jaksanu mun paskaa elämää
      En kyl jaksa nytkää

      • Anonyymi

        "Pienempän joo
        Menin autotielle makaa olin sillo 5
        En vaa enää jaksanu mun paskaa elämää
        En kyl jaksa nytkää"

        Olen hyvin pahoillani puolestasi. Toivon että asiat kääntyisivät parempaan, ja että jaksaisit.


    • Anonyymi

      Paskat

    • Anonyymi

      Myydäänkö jossain ns laittomasti aseita? Tai vaikka kuinka epätodennäköistä olisikin niin onko poliisilta mahdollista varastaa asetta esim kun on joku tilanne päällä? Onko ne niillä hyvinkin kiinni siinä vyössä. Aseella se olisi varmaan varminta tehdä, koska ajatus siitä että yritys epäonnistuu ei houkuttele.

    • Anonyymi

      Sama

    • Anonyymi

      Kyllä yhteiskunta ihmisen tappaa, jos ihminen ei sitä itse ymmärrä tehdä.

      Suomen viranomaiset 👍.

    • Anonyymi

      En ole vielä yrittänyt. Sitten kun yritän niin se ei jää yritykseksi.

      • Anonyymi

        Noin sen olen itsekkin ajatellut että sitten kun oikeasti olen itsemurhaan valmis niin sitten kanssa teen sen. Tuskin tarvii miettiä jääkö yritykseksi.


    • Anonyymi

      Mitä te täällä veettä ranteita auki, eikö ois helpompi ku vetää kaulavaltimon tai vaikka säärivaltimon, sitte niitte lääkeiden kanssa, ettekö te buranaa vahvempaa löydä ku ei muuta ole tullu ku että seuraavana päivänä herätty sairaalasta. Suomessa on aika helppoa löytää koviakin huumeita joten miksi niitä ei voi käyttää vaan pitää jotain tohtorin määräämää pillukutka pilleriä syödä purkillinen. onko suomi tosiaan niin paska maa että ei ihminen enää itteesä osaa tappaa? Elämässä on aika alas päädytty jos ei saa itseltään henkeäkään vietyä....

    • Anonyymi

      Vedin viillot ja hyvin mutta mies tuli pesuhuoneen oven läpi ja sito hetkeks hssvat ja soitti ambulanssin

    • Anonyymi

      En oo vielä yrittänyt mut varmaan putäis

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Tai siinä vaiheessa, kun toteaa tilanteen omalta kohdaltaan täysin toivottomaksi.
        Kuka tuon oikein elämisen määrittelee, eihän sitä itse voi mitenkään määritellä oikein? Omassa pienessä päässä kaikki kauniskin kääntyy vääräksi ja virheelliseksi


    • Anonyymi

      Olen 17-vuotias tyttö, ekan kerran 15v:nä yritin itsaria hukuttautumalla, se ei onnistunut tuntemattoman ihmisen tarkkuuden vuoksi.
      Kaksi vuotta olen viillellyt itseäni, kerran hyppäsin omakotitalomme katolta mutta ei onnistunut, ei ilmeisesti ollut tarpeeksi korkea.
      Olen pari kertaa viiltänyt reiteeni mutta en siitäkään vuotanut kuiviin.
      En enää tiedä mitä keksisin. Hirttäytyä en halua.

      En kestä tätä elämää, ei ole ketään joka välittää tai kelle voi puhua. Mua on niin monta kertaa jo petetty ja kohdeltu väkivaltaisesti/hyväksikäytetty että nyt teen tästä lopun.

      Aion sen itsarin pikimmiten tehdä, mikään ei estä minua enää. Olen sen päättänyt.

      • Anonyymi

        Millä keinolla?


    • Anonyymi

      Millä keinolla?

    • Anonyymi

      Emt. Päätä ite

    • Anonyymi

      se o vaan niin ettei apua saa vaikka hakee

      • Anonyymi

        Joo. Tämä on kamalaa. Täytyy vaa koittaa jaksaa


    • Anonyymi

      Vittu mä haluan murhata itseni. Onko teillä hyviä vinkkejä miten saan tapettua itseni?

    • Anonyymi

      Minusta nämä lääkkeet ja viiltelyt ovat aika epävarmoja tapoja.

      Korkealta hyppääminen on aika varma, mutta en usko että siinä pudotessa on järin seesteinen olotila.

      Ampuminen olisi aika varma tapa, mieluiten haulikko ja harkittu kulma.

      Häkä olisi varmasti tuskaton, mutta sen sijasta tutkisin happivajetta. Esim. alhaista happipitoisuutta hengitysilmassa. Tämän on arvioitu olevan tuskattomin tapa lähteä.

      Itse kallistun kuitenkin räjähteisiin. Pään ympärille räjähteitä ja sitten jonnekin erämaahan ja poks. Toinen vaihtoehto olisi laittaa räjähteitä suuhun ja sitten virtaa nalliin.

      On näitä tullut mietittyä paljonkin. Räjähteitä on vain hankala saada.

      • Anonyymi

        Sellaista olen myös miettinyt, että pudottaisin alasimen korkealta päähäni.

        Alasin hinataan kattoon ja pudotetaan pari kertaa kokeeksi lattialle. Paikka merkitään.

        Kolmannella kerralla sitten pää merkittyyn paikkaan ja pudotus. Eiköhän se olisi aika tuskaton tapa lähteä.


        Ps. Aiemmasta unohtui mainita hirttäytyminen. Se on oikeastaan aika epävarmaa, jolloin kannattaisi ehkä pudottautua aika korkealta ja ottaa riski, että pää irtoaa.


    • Anonyymi

      On aiheellista kysyä, miksi itseään uskovaisena miehenä pitävä nostaa aloittamaansa ketjua itsemurhasta?
      Ketjuhan on lähes 10v. vanha. Vastasit trollinominaisuudessa myös aloitusviestiisi muutaman tunnin päästä.

    • Anonyymi

      Mietin kuinka tehdä helposti joten ajattelin kävellä vaan auton tai rekan alle koska tein testin jossa mulle todetiin vaikea masennus

    • Anonyymi

      Itsensä ampuminen olisi kaiketi se varmin ja kivuttomin keino. Toki jos jostain saisi oikeita lääkkeitä niin sitten niillä. Kyllä tässä alkaa olla peli selvä ja pääsisi tästä elämästä pois...yhtä tuskaa vaan.

    • Anonyymi

      Ei ole hoitoja enkä usko niihin. Olen kylllästynyt tämän hetkiseen tilanteeseen suomessa. En jaksa. Tili ei riitä elämiseen ja 24 neliön kämppään en suostu kuin rotta elämään. Omia mielipiteitä ei saa ollla eikä saa puhua mitään ääneen. Omaan ruumiseen ei ole oikeutta mutta muiden maan ihmiset tulevat tänne elämään leveästi minun maksamilla verorahoilla
      Ennemmin auttaisin koditonta nuorta. Pistäkää mitä vaan piikkejä kun olen kuollut. Antaa olla vaan. Toi ranne juttu ei onnistu sen tiedän. Mutta lääkkeitä on kaappi täynnä😄👍näihin tunnelmiin.. kiitos valtio. Kiitos suomi nyt lähtee tää

    • Anonyymi

      Olen yrittänyt monta kertaa ja nytkin on ajatukset kun vois vain nukahtaa lopulliseen uneen. olen täysin hyljeksitty jonka vois vaikka tappaa olen niin pelkuri etten henkeä saa edes itseltään. olen vain kaikkien pilkan kohde täysin menettänyt elämän halun.

      • Anonyymi

        Vain harva uskaltaa päättää elämänsä. Vaatii kuitenkin kovaa luonnetta, että vie asian loppuun asti. Täytyy myös erittäin tarkasti miettiä sitä, voiko itsemurhan tekeminen epäonnistua. Esimerkiksi jos lääkkeitä syö valtavan määrän, niin luultavasti ne tulee ulos oksentamalla.


    • Anonyymi

      Juokaa enemmän niin ette mieti liikas

    • Anonyymi

      Tällä tavalla voi myös itsensä tappaa eli teet töitä omasta terveydestä piittaamatta.

    • Anonyymi

      Kuka tahansa voi laittaa omaan hoitotahtoonsa elvytyskiellon OmaKannassa. Että jos liippaa läheltä onnistumisen kanssa, niin ei tule ainakaan pakotetuksi takaisin elämään.

      • Anonyymi

        Jep, eipähän tuu tälle sairaalle valtiolle maksettua enää mitään- pääsis pois tästä saatanan sonnasta mikä pahenee vaan vuosi vuodelta
        Elämä on yks helvetin rasite.


    • Anonyymi

      No siis, olen aikaisemmin yrittänyt ranteita viiltelemällä. Hyvin epävarma keino kuitenkin, en suosittele. Hyvällä tuurilla voi mattopuukolla kännissä osua valtimoon, koska kivuntunne heikentynyt ja kännissä nyt sattuu saamaan asioita eri tavalla aikaiseksi.

      Tulevaisuutta miettien olen pohtinut että viina xanor vanhan polven antihistamiinit (voivat auttaa oksentamisen estämisessä) on varmaankin se tapa mennä.

    • Anonyymi

      Olen ja monta kertaa. 15v pojankloppina päätin et nyt tää paskaloppuu ja vedin mutsin pamit faijan kossulla höystettynä , mut havahduin pesarinkanssa keskeltä naapurikaupunkia. Vittu että vitutti. No sit 17v kokeilin viiltää kädet auki ja tein sen vielä oikein...suonenmukasia pitkiä ja syviä viiltoja. No vittu heräsin sit yltäpäältä veressä ja oli verenhukasta vaa ihan saatanan kylmä. Arvet on kyllä kertomassa käsissä et aina ei elämä oo ihanaa. Sit 19 vuotiaana vedin kaikkee eri kamaa kroppaani ja paljon...mut ei vieläkää..yrjölens ja sammuin omaa oksennuksee. olipa kunigas fiilis herätessä. sit 22 vuotiaana vedin 2 eri tarkoin valittua lääkettä täydet satsit punaviininkera...mut ei...ei vittu vieläkää hikoilin ku pieni sika ja olin kakspäivää zombina ja hikoilin. ...ei se etteikö jo nyt olis varma ja toimiva tapa tiedossa niin nyt ei sit enää huvita koko touhu. masentaa ja ahistaa niinpaljon ettei ees huvita itsarii tehä. Täst sais paremminki vitunpaskan komedian aikaseks ja päättyy siihen et mitään ei vaan vittu tapahdu. Hey zemii ja halei teille jotka vielä haaveilette omasta uroteostanne. Annan pienen vinkin. On olemassa kolmas vaihtoehto.

    • Anonyymi

      Pitääkö leikitellä ? Itsariin on monta hyvää ja tehokasta tapaa . Ehkäpä sinä kaipaat vain pelastetuksi tuloa , siis paapomista .

      • Anonyymi

        En ole ainakaan minä koskaan mitään leikkinyt tai leikitellyt itsemurha-ajatuksien esilletuomisella. Tai silloin, kun olen soittanut hätäkeskukseen.

        Edellinen kirjoittaja otti esille sanan "paapominen". Tuskin sitäkään kaipaan. Tukea olisin varmaan tarvinnut jo monta vuotta sitten.

        Liian monta vuotta väsymystä, perheessä olevia ongelmia ja ristiriitoja. Talousvaikeuksia. Kaiken merkityksellisen ja elämässä kiinni pitävien asioiden katoamista. Jumiutumista samaan elämäntilanteeseen.

        Siinä vaiheessa kun päässä alkaa kiertää sama lause: Minä en enää jaksa. Siitä on aika lyhyt askel siihen viimeiseen ja lopulliseen ratkaisuun.

        Itse en ole nukkunut ainakaan kahteen viimeiseen kuukauteen, kuin pari tuntia yössä. Voihan se sekin vaikuttaa ajatteluun. Loppupelissä silläkään tuskin on kovin suurta merkitystä. Se vain voimistaa ja pahentaa väsymystä.

        Edellisen täytyy olla joko trolli, tai sitten minut tunnistava henkilö. Kehotatko todella menemään rekan alle, tai ottamaan jotakin tässä mainitsematonta lääkettä?

        Kiva...

        On se sekin lopullisen ratkaisun tekeminen oikeasti ollut mielessä jo ainakin se viimeisten viiden vuoden ajan. Sitä en tiedä, toteutuuko se.


      • Anonyymi

        Kerro ihmeessä meille tyhmille, se ei ole itsarin edesauttamista vaan keinon kertomista miten ihmiset pääsee kärsimyksistään. Kyllähän sitä kaikki itsetuhoiset ampuisivat itsensä, jos siihen aseeseen olisi access


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole ainakaan minä koskaan mitään leikkinyt tai leikitellyt itsemurha-ajatuksien esilletuomisella. Tai silloin, kun olen soittanut hätäkeskukseen.

        Edellinen kirjoittaja otti esille sanan "paapominen". Tuskin sitäkään kaipaan. Tukea olisin varmaan tarvinnut jo monta vuotta sitten.

        Liian monta vuotta väsymystä, perheessä olevia ongelmia ja ristiriitoja. Talousvaikeuksia. Kaiken merkityksellisen ja elämässä kiinni pitävien asioiden katoamista. Jumiutumista samaan elämäntilanteeseen.

        Siinä vaiheessa kun päässä alkaa kiertää sama lause: Minä en enää jaksa. Siitä on aika lyhyt askel siihen viimeiseen ja lopulliseen ratkaisuun.

        Itse en ole nukkunut ainakaan kahteen viimeiseen kuukauteen, kuin pari tuntia yössä. Voihan se sekin vaikuttaa ajatteluun. Loppupelissä silläkään tuskin on kovin suurta merkitystä. Se vain voimistaa ja pahentaa väsymystä.

        Edellisen täytyy olla joko trolli, tai sitten minut tunnistava henkilö. Kehotatko todella menemään rekan alle, tai ottamaan jotakin tässä mainitsematonta lääkettä?

        Kiva...

        On se sekin lopullisen ratkaisun tekeminen oikeasti ollut mielessä jo ainakin se viimeisten viiden vuoden ajan. Sitä en tiedä, toteutuuko se.

        Hyppää junan alle

        Me Kokoomuksessa vihataan köyhiä jostakin syystä


    • Anonyymi

      lll

    • Anonyymi

      Olen sellainen tapaus, että tuskin koskaan saisin aikaiseksi moista - kun ajattelee tosiaan sitä, kuinka monta elämää menisi rikki, etenkin lasten kohtalo jo etukäteen surettaa niin, että ei täältä kai voi ennen aikojaan lähteä. Lähtö tulee sitten joskus, kun sen aika on.
      Mutta kyllä asia mielessä on käynyt, kun tarpeeksi tulee vastoinkäymisiä, ja pahoja.

      Sairastuminen, pahat talousvaikeudet, murheellinen kierre, joka ei ota loppuakseen ja päälle vielä ongelmat avioliitossa, jonka piti kestää siihen saakka, kun ollaan mummoja ja pappoja. 22-vuotta yhteiseloa, hyvää sellaista ja nyt kaikki on menossa rikki. Sattuu niin, että tuntuu kuin mikä tahansa olisi parempi, kun tuska vain menisi pois. Luulen, että paras vaihtoehto on alkaa ryypätä ja velloa oikein kunnolla itsesäälissä. Voi sitten kuunnella nyyhkylauluja ja itkeä pilalle mennyttä elämää, miten se voikin olla niin pilalla nyt 49 - vuotiaana, piti olla vielä hyviä vuosia edessä. Se on sitten viimeinen niitti, kun oma rakas löytää jonkun uuden ihastuksen ja oikein alkaa elämä hymyilemään - sitä ei varmaan sitten kestä, sydän pysähtyy ja sitten se onkin homma paketissa.

    • Anonyymi

      Mistä johtuu tila, jossa yrittää itsaria? Eikä se ole helposti selvitettävissä ja tila parannettavissa? Itse aion kyllä fyysisen terveyden puolelle, jolla saa paremmin töitä ja ulkomaanmahiksia. Luulisi jonkun muunkin pystyvän tarjoamaan hoidon, kun ei noi tunteet ole mun vahvin puoli.
      Lepo, liikunta, elämän positiivisuuden rakentaminen, negatiivisen vähentäminen, siis normaaleille raiteille, ja vain alusssa masennuslääkkeitä, jotka jatkossa estävät iloa. Uskoisin, koska jos muutkin on kunnossa, ja masennuslääkkeet vie ilon, kun sitä olisi jo tarjolla.

      • Anonyymi

        En tiedä mistä "tila" johtuu, mutta hemmetin mielenkiintoinen se on: kaikki ajatukset kapenevat, vain pois pääseminen on merkityksellistä. Jopa perhesurma tuntuu järkevältä vaihtoehdolta!

        Saattaa olla, että kaikilla itsemurhan tehneillä ei ole ollut samanlainen "tila".


    • Anonyymi

      Ihminen masentuu ja synkät ajatukset valtaa mielen mutta koska ajatus alkaa kiertää kehää..tapa, itses tapa niin on jumissa , tilanteessa josta pitää päästä ulos...vaihtaa maisemaa, ihmisiä ,mennä jonnekin eri ympäristöön, hakemaan uutta suuntaa päämäärää elämäänsä. älä jää tilanteeseen aikaan ja paikkaan joka ruokkii lisää masennusta ....pikkuhiljaa alkaa tulemaan toivo oman elämän jatkamiseen vaikka synkältä nyt tuntuu niin itsestäsi lähtee usko ja toivo parempaan jaksamiseen.

    • Anonyymi

      Kaikki tääl on niin vitun masentuneita että rupee vituttaa menkää lenkille tai ulos tai salille lopettakaa lääkeiden syönti. Paskat siitä masennuksesta menkää kavereide kanssa pitämää hauskaa ja unohda se ja alkoholi ei muuten auta vittuakaan masennukseen

      • Anonyymi

        Mitäs vittua sitte täällä pyörit jos kerran toisten masennus vituttaa. Mene jo muualle!!!

        MasentunutMies


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäs vittua sitte täällä pyörit jos kerran toisten masennus vituttaa. Mene jo muualle!!!

        MasentunutMies

        MEE MUUALLE! EIKÖ SANA KUULU!?!

        MasentunutMies


    • Anonyymi

      TEEN KOHTA LAAJENNETUN ITSEMURHAN NIIN LOPPUU TÄÄ PASKA.

      MasentunutMies

    • Anonyymi

      Käyn ensinnäkin tappamassa muutaman lääkärin, poliitikon ja poliisin näin alkajaisiksi.

      MasentunutMies

      • Anonyymi

        Tämä juuri. Mukana lähtee muutama ihminen ketkä ajoivat tähän tilanteeseen. Vinkki jos satutte ampumaan itseänne päähän, ottakaa suu täyteen vettä ja losauttakaa suuhun. Tällä saadaan hyvä paine ,että takaraivo varmasti leviää seinille kunnolla eikä jää vain hampaattomana kärsimään. Sääli sille ketä tulee siivoamaan mutta tästä syystä mielummin jonnekkin syvälle korpeen.


      • Anonyymi

        Sekä muutaman toimittajan. He ovat syyllisiä yleiseen pahaan oloon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä juuri. Mukana lähtee muutama ihminen ketkä ajoivat tähän tilanteeseen. Vinkki jos satutte ampumaan itseänne päähän, ottakaa suu täyteen vettä ja losauttakaa suuhun. Tällä saadaan hyvä paine ,että takaraivo varmasti leviää seinille kunnolla eikä jää vain hampaattomana kärsimään. Sääli sille ketä tulee siivoamaan mutta tästä syystä mielummin jonnekkin syvälle korpeen.

        Orpo ja Rydman ja Benkku


    • Anonyymi

      Voiko 1050mg ketipinor määrään kuolla vai otanko bentsoja päälle

      • Anonyymi

        Älä lähde pelleilemään Ketipinorin kanssa, heräät vain jumalattoman päänsäryn kanssa paskat housussa. Been there, done that. Jos oikeasti haluat kuolla, hyppää korkeasta paikasta (äläkä kenenkään päälle).


    • Anonyymi

      Kerran koitin lääkkeillä, mutta oksensin lähes heti enkä edes laske sitä yritykseksi koska olin kännissä enkä edes miettinyt. Mutta ei kannata. Mielummin elää tätä paskaa. Koska sitten kun kuolee niin on oikeesti kuollut. Ja ite ainakin mielummin makaan masentuneena kivussa sängyssä joka päivä, kuin että oikeesti lopettaisin elämän. Vaikka on paskaa. Tsemppiä kaikille

    • Anonyymi

      vanha keskustelu mutjoo ite yritin itsemurhaa kuristamalla itteeni remmillä mut eipä siitä mitää tullu ja vituttaa. voimat ei riitä kuristamaa tarpeeks kovaa ellen sit ihan hirttäytyis. mikä on paras tapa ja varmoin?

    • Anonyymi

      Monta kertaa

    • Anonyymi

      Ase ja kudit jos olisi lähtisin tällä sekunnilla tappamaan itseni ja ampuisin samalla jokaisen vastaantulijan. Ja tämä ei ole fantasiaa.

    • Anonyymi

      Olen joskus yrittänyt mutta en kovin vakavissani. Nykyään ei ole kuolema toiveita. Ei ole ollut vuosiin. Pääsin eläkkeelle ja nautin vapaasta elämästäni. Täytyy sanoa että olen hyvässä asemassa

    • Anonyymi

      Mä oon edelleen sitä mieltä, että hiilidioksidi, vaikka se jossakin keskustelussa tyrmättiin. Normi huonetta ei saa niin tiiviiks, että omaan hiilidioksidiin kuolis. Mutta niin oon aatellu, että ensin pitää paastota, ettei tuu paskat housuun kuoleman jälkeen. Ton hiilidioksidin kanssa kun pysyy siistinä. Kun mitään hirttäytynyttä ei oo mukava löytää. eikä myöskään junan alle tai rekan alle, kun siinä vaarantaa muut. Ranteiden avaamisessa taas tulee kauhee sotku. Eikä tota saa välttämättä selville mistä toi liika hiilidioksidi on tullu, jos vaan nukkuessa kuolee.

    • Anonyymi

      Kyssään nyy

    • Anonyymi

      Olen. Se oli kauan sitten. Otin ison määrän lääkkeitä kun menin nukkumaan. Muistan kuinka pettynyt olin kun heräsin aamulla. Nousin ylös ja oksensin voimakkaasti. Olin sairaalassa pari päivää. Syy: pitkäaikainen masennus ja ahdistus. Taustalla kiusaamista ja muuta. Edelleen mietin itsemurhaa ja toivon kuolemaa päivittäin. Kannatan eutanasiaa, ehdottomasti

    • Anonyymi

      Ootko vielä hengissä

    • Anonyymi

      Hei Samuli Juntunen on ihan pettäjää ampua haulikolla

    • Anonyymi

      Kannattaa tehä siltä miltä tuntuu, se on aina ola päätös. Minulla ollut jo 1v itsemurha ajatuksia eikä ne lopu. Pääset pois huonosta olosta ja ei tarvii kamppailla paskaa elämää

    • Anonyymi

      lol kys jäbikset lol

    • Anonyymi

      Mielessä on käyny aika monta kertaa. Ehkä paras poistuminen tulisi mielestäni siitä et vaan herää aamulla/päivällä/illalla/yöllä. Mutta miksi sä heräät on sitte toinen juttu. Ehkä joku sun ja sun rakkaimmista haluaa että sä oot sen arvoinen jonka kannattaa elää, ainaski heidän kanssa❤️

    • Anonyymi

      Olen yrittänyt itsemurhaa ja nyt on morkkis. Itse soitin 112 kun oli niin hirvittävät kivut ja en voinut nousta seisaalleni. Toivoin, että taju olisi mennyt.

      • Anonyymi

        Kummallista. Ei ole näkyny uutisissa.


    • Anonyymi

      Olen yrittänyt muutaman kerran itsaria. Koulu, koti, työpaikka kiusaamisten ja v-2000 luvun alussa talousvaikeuden vuoksi. Olin 9-vuotias, kun jouduin ilman omaa syytä ns. sylkykupiksi. Olo ja elo oli yhtä hevettiä. Kotona laitettiin syrjään kaikesta ja vanhemmat haukkui saatanaksi.

    • Anonyymi

      Meinaan tehdä tussarin ja silleen, että pienoiskiväärin patruunan pystyisi ampumaan yhden ja viimeisen kerran kitalakeeni.

    • Anonyymi

      Tapaturmassa jouduin tajuttomaksi ja iskua päähän en tiennyt. Ei ollut kipuja ja en tiennyt maailman menosta mitään. Sellaistako on kuolema. Lääkäri kertoi myöhemmin minulle, että olin ollut hyvin lähellä kuolemaa ja olisin kyllä halunnut kuollakin silloin. En olisi tarvinnut itsaria miettiä yrittämiseen saakka. Hoidoissa en ole ollut koskaan, eikä lääkkeitä popsittu. Vitutti, kun uudessa työpaikassa yksi työntekijä ryhtyi levittelemään sellaista juttua, että mukamas olen ollut hoidossa jossain mielisairaalassa. Kun tulin töistä, niin saman talon asukas ryhtyi huutelemaan, että ala mennä sinne "lataamoon" takaisin. Hän soittaa poliisit hakemaan. Samaisen huutelian alaikäinen poika oli kertonut huhun vanhemmilleen, että tässä talossa on asukkaana hoidossa ollut henkilö.

    • Anonyymi

      junan alle menee niin kaikki poi8ikki, mutta oikerassti... onko jotain jännään näköäisiä tyttökin joihin heti seksi ei ole eli aihdetaan planeettaa

    • Anonyymi

      Yritän pitää huolta hengestäni ja terveydestäni kynsin ja hampain. Miksi joku haluaisi vastakkaista?

      • Anonyymi

        Oletko syntynyt rotan vuonna?


    • Anonyymi

      Lähteekö 10g paradolia?

    • Anonyymi

      Paras tapa on ottaa unilääkettä ja mennä pakkasella hankeen nukkumaan ilman vaatteita. Tulee pakastetta saman tien.

      • Anonyymi

        Paras tapa on hypätä junan alle.

        Tutki tilastoja ennen kuin tulet kirjoittamaan tuollaista paskaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paras tapa on hypätä junan alle.

        Tutki tilastoja ennen kuin tulet kirjoittamaan tuollaista paskaa

        Vaatii rohkeutta hypätä. Aiheuttaa trauman veturinkuljettajalle. helpompi niellä pillerit omissa oloissaan.


    • Anonyymi

      Pahannäköinen arpi jäi ranteeseeni muistoksi menneestä itsemurhan
      yrityksestä. Arven pituutta ja toisen leikkausarven lisä sai mielen matalaksi. Olisi sittenkin kannattanut hypätä kerrostalon katolta pää edellä katuun silleen, että ketään ei jää alle. Hukuttautumalla teen sen tulevana kesänä ongella ollessani, kun enempi ja enempi vaan vituttaa tää elämä.

      • Anonyymi

        Jos jokaista ihmistä voisi verrata valtioon, mitä kansa vaatii, mistä hallinto ei omasta mielestään selviä? Minä liputan luonneidentiteettini ja itsenäisyyteni puolesta. Ongelma on fyysisen työn ja liikunnan puute.


    • Anonyymi

      Yritin ja nyt on morkkis. Se johtui siitä, kun velka ja lainojen kuukausierät maksuina suureni ja
      suureni. Luottotietojen menetys ja palkasta suurin osa uo-virastoon. Asunnon vuokranmaksu ryhtyi jäämään jälkijättöiseksi. Elämiseen ei paljon kolikkoja jäänyt. Vajaan vuoden mietin, että päätän elämäni. En jaksanut valvoa öitä ja miettiä, miten selviän. Ensin yritin hukuttautumalla, mutta vedet jo järvessä kylmää. Partakoneen terällä viilsin ranteen auki. Sitten tuli voimakas kipu ja soitin hälyn 112. Jouduin sairaalaan ja siellä haava ommeltiin kii. Jos se olisi ollut vahingossa tapahtunut, olisin päässyt sairaalasta heti kotiini. Muutaman päivän olin sairaalassa ja ns. tarkkailussa. Psygolokillakin jouduin asioimaan. En joutunut suljetulle, eikä määrätty lääkitystä, kuin särkyyn, tulehduksen estoon ja veren hyytymistä estävään, ettei napsahda veritulppaa johonkin tärkeään elimeen. Aikaa tekosesta on mennyt melkein 10-vuotta. Melkein vuoden olen kuullut joidenkin sanovan ääneen minusta, että tuo on se itsaria yrittänyt. Jotkut Suomeen asukkaaksi tulleet huutelevat kuuluvalla äänellä myös, että meniaaki ja suiside. Auton lumiseen pintaan piirrelty vitun kuvia. En minä, eikä auto ole tehnyt kenellekään mitään pahaa koskaan. Kesäpäivänä tulin asunnolle ja kiinteistöllä oli nurmikonleikkaaja koneella töissä. Hän käveli koneen luota asunnon rapuun ja oven eteen, etten pääse sisälle. Sanoi ihan sivulliselle, että tuo on se itsemurhaa yrittänyt. Kuulija sanoi, että vai niin. Pääsin velkajärjestelyyn ja "vyön kiristystä" edessä 3-vuotta.

      • Anonyymi

        Omaan lisänä, että erittäin paha peliriippuvuus ja vielä sitäkin pahempi pikavippien ja lainojen heposti saatavuus. Satasen laina saattoi muutamassa kuukaudessa nousta moninkertaisesti. Ennen älypuh. piti mennä huoltikselle, kauppoihin ja kiskalle pelikoneille. Älypuhelimella pelaaminen onnistui kotona pöydän ääressä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omaan lisänä, että erittäin paha peliriippuvuus ja vielä sitäkin pahempi pikavippien ja lainojen heposti saatavuus. Satasen laina saattoi muutamassa kuukaudessa nousta moninkertaisesti. Ennen älypuh. piti mennä huoltikselle, kauppoihin ja kiskalle pelikoneille. Älypuhelimella pelaaminen onnistui kotona pöydän ääressä.

        Olen hakemassa toiselta paikkakunnalta vuokra-asuntoa, mutta luottotiedot ei ole kunnossa. Huutelun vuoksi ja asunnossa on pieniä ötököitä, kuin lutikkalinnassa, jotka on inhottavia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omaan lisänä, että erittäin paha peliriippuvuus ja vielä sitäkin pahempi pikavippien ja lainojen heposti saatavuus. Satasen laina saattoi muutamassa kuukaudessa nousta moninkertaisesti. Ennen älypuh. piti mennä huoltikselle, kauppoihin ja kiskalle pelikoneille. Älypuhelimella pelaaminen onnistui kotona pöydän ääressä.

        En ole hankkinut älypuhelinta, ja toivottavasti ei tarvi hankkia.


    • Anonyymi

      Älkää enää kysykö "mikä sua vaivaa", vaan kysykää mikä on luonneidentiteettisi. Nykyhallituksen tekemät toimet mm. kieltävät ihmisyyttä - vaativat menemään mihin hyvänsä työhön, vaikka luonne asettaa kriteerit sopivasta työstä ja puolisosta. Ihmiset ovat monet tämän asian kanssa täysin kivikautisella tasolla. Halutaanko sitä?

      Aikoinaan kysyttiin mistä päin joku on, kun ei vielä oltu määritelty kansallisuuksia kuten nyt. Luonteenpuolesta kysyttiin mikä hän on miehiään.
      Ihmisillä pitäisi olla pieni kirja, mihin merkattu jakein luonneidentiteetti, ja jakeet kuten raamatussa viittaamaan yhteneväiseen asiaan. Näin ihmisyys tultaisi tunnustamaan myös työnvalinnan edessä.

    • Anonyymi

      Hukuttautuminen on kovin yleinen tapa.

    • Anonyymi

      En ole yrittänyt, mutta ajattelin tehdä. Oon 11v ei tulevaisuutta ja teen sen kahden viikon sisään vrm puukolla tai ajella ku mun faijalla on aselupa. Jos joku haluaa tehdä itsemurhan niin tee vaan. Nähdään toisessa elämässä. Adios amigos.

      • Anonyymi

        Kuinka niin ei tulevaisuutta? 11-vuotiaalla on elämä edessä ja kaikki mahdollista jos ei töpeksi ja hyvin käy koulunsa.


    • Anonyymi

      Hyvä näin.!!!!!!!

    • Anonyymi

      Mä vast kelaan,et miten ja siististi lähen.-.--.----------

    • Anonyymi

      Jos vaan vetäisi kolmiolääkkeitä ja viinaa niin maan perkeleesti. Monesti koulussa varoittettu yhdistelmän haitoista..

    • Anonyymi

      oon 13 ja aijon vetää tarpeeks särkylääkkeit et henki menee 🤭

      • Anonyymi

        Onnee yritykseen sillä sitä sinä tarvitset


      • Anonyymi

        Voit pilata maksasi tuolla tempulla. Kuinka 13-vuotiaan elämä voi olla niin huonoa että tuommoista pitää ajatella? Mikä on vialla? Olisiko parempi korjata se asia kuin yrittää riistää lahjaa itseltäsi jonka olet saanut (elämä) ja tuottaa lähipiirille isoa surua?


    • Anonyymi

      Olen ajatellut asiaa. Olen keksinyt kaksi hyvää tapaa. Toisesta olisi minulle isompi ilo sillä sen tehtyä minua ei koskaan löydettäisi. Se vaatisi eräälle paikkakunnalle matkustamista jonne en haluaisi enää koskaan mennä. Siellä olisi sellainen juttu joka toimii. Mietin vielä. Toinen on aika peruskauraa mutta nykyisin harvemmin ainakin uutisoitu. En nimeä keinoja jotta kukaan ei saa vinkkejä ja ala toteuttaa niitä. En halua toisten lähtöjä harteilleni vaan omani ainoastaan.

    • Anonyymi

      Lähteekö 3 g leponexia henki?

    • Anonyymi

      Olen epätoivoinen yrittäjä. Monta kertaa olen yrittänyt itseni tappaa ja aina epäonnistunut. Hirttäytymistä, lääkkeitä ja ranteet auki.

      Puoli vuotta ensimmäisestä yrityksestä ja nyt kuusi takana.

    • Anonyymi

      Oon yrittänyt, mutta epäonnistunut joka kerta. Alkaa tuntumaan siltä että junan alle ainut varma keino, mutta rohkeus puuttuu.

      Aikaisempia yrityksiä mm. joskus teininä alkoholi+lääkkeet ja nyt vanhempana kun ajattelee asiaa, niin ihan älytöntähän se on tuolla saada henki itseltään, mutta silloin ei sitä niin osannut ajatella. Toivoi vain pääsevänsä tästä tuskasta pois. Vuosi sitten yritin kofeiinin yliannostuksella ja kaiken järjen mukaan se määrä kofeiinia mitä nautin, olisi pitänyt jo johtaa kuolemaan. Ei vain kohdallani toiminut ja henkiin jäin. PItkä saikku + sairaalareissu tuli ja täällä siis edelleen kitumassa ja kärsimässä joka ikisenä päivänä. Nyt en enää edes uskalla yrittää millään päihteillä tai muilla aineilla. Kunhan rohkeus riittäisi, niin junan alle.

      • Anonyymi

        Miksi-kysymykseen unohtui vastata.

        Elämäni on ollut lapsesta asti pelkkää tuskaa, kärsimystä, taistelua ja sinnityelyä päivästä toiseen. Hyvät hetket katoaa kuin savuna ilmaan ja jäljelle jää pelkkää paskaa mistä pois pääsy on vaikeaa.

        Kärsin joka ikinen päivä ja manaan sitä miksi pakotetaan elämään vaikka on ihan loppu.


    • Anonyymi

      Ei onnistu vetämällä ranteet auki. Menee jänteet poikki, ei suoni joka kulkee eri kohdasta peukalon läheltä. Mitenkähän sellainen yhdistelmä toimisi, kuin lääkkeet ja kolari.siinä vaiheessa kun kursivat kasaan (jos epäonnistuu) kerkeisi lääkkeet vaikuttaa. Onkohan helpompia konsteja, tuokin vaatii olematonta rohkeutta.

    • Anonyymi

      Vaarallisen teon ihannointi/yllytys.

    • Anonyymi

      Täytyy kyllä alkaa vakavasti pohtimaan mikä olisi sopiva itsemurhatapa itselle nyt varsinkin kun kokoomus pääsee valtaan ja meille "surkimuksille" tulee erittäin kylmää kyytiä. Johan täältä kiirastulesta joutaa.

    • Anonyymi

      Itse ajattelen niin, että on pitänyt aina - koko ajan, pienestä lähtien - etsiä syitä saada olla täällä. Meitä on liikaa, joudumme anyway täältä pois, ja vielä tuskien kautta vanhana, eli tekemätön paikka joka tapauksessa.

      Kavereita tai perhettä ei ole, töitä ei ole, kukaan ei edes huomaisi.

      Mutta koska on rahaa tosi paljon, voi vielä auttaa muita. Sitten kun ei enää ole, niin tuonpuoleinen kutsuu. En näe siinä mitään erikoista. Mitä täällä tekee, ellei ketään auta?

    • Anonyymi

      En ole yrittänyt mutta aion ehkä yrittää jossain vaiheessa jos luovun toivosta. Olen 22 vuotias mies eikä minulla ole koskaan ollut tyttöystävää joka on masentavaa. Teen luultavasti itsemurhan 30-vuotiaana jos olen vielä yksinäinen.

    • Anonyymi

      En tiedä mitö teen olen 13 vuotias poika minua kiusataan koulussa joka päivä hakataan haukutaan kotona kukaan ei välitä musta ja en tee mitään muuta nykyään kun nukun mikään ei enää tee minua onneliseksi enkä voi olla ikinä yhtä onnellinen mitä ennen en pysty enää jatkamaan tänään nyt päätin että on ehkä parasta lopettaa kaivoin paljon pillereitä kaapista söin niitä ainakin 100kpl kaikkee vedin myös toisen ranteen auki
      Kaikille jotka näkee tämän älkää tappako itseänne olette arvokkaita minulla ei ole enää paljoa aikaa jäljellä minua heikottaa ja oksentelen jääkööt tämä sitten minun viimeiseksi sanaksi heihei olet tärkeä

    • Anonyymi

      Jo's on Mies itsemurha ptaa tehda kirveella, kaikki laakkeet, pakokaasut on pelkureille, Jo's pitaa tappaa it sensa sita ei tarvi itkea vaan tekee sen paa pystyssa, ei tarvi lassyttaa

    • Anonyymi

      Hypätkää junan alle amatöörit.


      Tutkikaan tilastoja, se on todella helppoa.

    • Anonyymi

      Junan alle ja ei tarvitse jäädä pelkäämään mitään. Kaveri linkas assalla ohi menevän junan alle ja jäi sen verran jäljelle, että tunnistettiin palasista. Lääkkeet ja viiltelyt on harjoittelijoille....tulee vaan kova uho, mutta tulokset huonoja. Eli jos haluat voida pahoin vetele veitsellä...jos haluat homman pakettiin mene junan alle. Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään.

    • Anonyymi

      Junan alle menemisellä aiheuttaa trauman muille. Itsemurha pitää tehdä salaa muilta. On itsekästä vetää muu tapahtumaan.

    • Anonyymi

      Isot valtimot on nipusissa.
      Johtavaturhapuro.

    Ketjusta on poistettu 89 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1575
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1214
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1137
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1046
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      995
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      987
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      902
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      890
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      734
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      680
    Aihe