Vaihtoehtona eläke?

Onko niissä edes eri diagnoosinumeroa? Siis I-tyypin ja II-tyypin bipossa? Luulen kyllä, että sun pitäis ensin olla kuntoutustuella aika monia vuosia ennen eläkettä. Sehän on vähän niinku osa-aikainen eläke. Eläkkeen määrä taidetaan laskea työvuosien ja koulutuksista tulevien juttujen perusteella. Äitini oli fyysisten vaivojen vuoksi noin 20 vuotta työelämässä ja sai pienimmän mahdollisen eläkkeen. Itselläni on diagnoosi F31.5 eli Kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikea psykoottinen masennusjakso. Kuulen askelia vähän väliä ja telkkarin päällemenemistä yms. Ensin olin vuoden sairaslomalla, sitten vuoden kuntoutustuella ja nyt alkoi taas vuoden kuntoutustukijakso. Tuskin vielä kannattaa edes eläkettä hakea.

F31.8 taitaa sittenkin olla II-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriön diagnoosi, vai mikä sinulla lukee? Hitsi tollasia numerosarjoja.

Kela-korttiin merkinnän sairaudesta saa vasta sitten, kun on ollut psykoosijakso. Näin ainakin oma lääkärini sanoi. Luulen että tässäkin voi olla erilaisia tapoja toimia.

Täällä ei näemmä bipot saisi kirjoittaa yhtään mitään kun heti tulee miinuksia viestien perään. En voi ymmärtää.

mä olen tän kirjoittanut joskus aiemmin, eli työkyvyttömyyseläkkeen hakemisen perusteista....

Pelkät oireet tai huonot kokemukset eivät riitä riitä siihen, että bipolaari-diagnoosin saanut pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, kuten itse toivoisi. On muistettava, että mielialavaihteluiden lisäksi sairauteen voi liittyä merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä, mikä on oleellisinta kun haetaan eläkettä. Minulta on usein kysytty, miksi pääsin eläkkeelle, kun muille bipoille se on vaikeaa ?
Jotta voisi harkita eläkettä, on kysyttävä mikä on sinun/puolisosi kohdalla merkittävä vaje toimintakunnossa ?
Koitan vastata kysymykseen, millä perustein hakea bipolle eläkettä. Viittaan allaolevaan bipojen kaksostutkimukseen, joista tuloksista löysin samat syyt, miksi itsekin jouduin työstäni ennenaikaisesti eläkkeelle. Toimintakuntoni vajeet eivät liittyneet mielialavaihteluihin, mitä yleensä bipoista luullaan. (ja mitä oireitten kuvauksia lääkärinlausunnot pursuaa). Oman työ- ja toimintakuntoni puutteet liittyi selkeästi - tiedon käsittelyn hitauteen ja huonoon muistiini, varsinkin kun työni edellytti jatkuvaa uusien työtapojen omaksumista. Käytännössä en enää pärjännyt työssäni koska nopeudelle määrättiin suurempi painoarvo, mitä ennen oli ollut. Näin ollen työpaineet aiheutti suurta stressiä, mitä en bipo-häiriöisenä kyennyt hallitsemaan. Älykkyystesteissä pärjäsin hyvin, mutta nopeutta ja muistia vaativista tehtävistä en selvinnyt, kuten olisi pitänyt.

Viite - kaksoistutkimus:
Oli siis tehty laaja kaksoistutkimus, missä toinen kaksosista oli normaali ja toinen bipo. Potilaat tai heidän terveet sisaruksensa eivät erottuneet älykyydessä tai sanastotestissä, joka on yksi älyllisen perustason mittareista. Bipolaarihäiriötä sairastavat selviytyivät kuitenkin selvästi verrokkeja huonommin informaation käsittelyn nopeutta mittaavassa tehtävässä. Myös kaikissa muistitehtävissä he menestyivät verrokkeja heikommin. Lisäksi kävi ilmi, että bipoilla opitun aineksen uudelleen mieleen palauttamisessa taso oli verrokkeja heikompaa.

Jotta bipolle olisi perusteltua hakea työkyvyttömyyseläkettä, on potilaan työn stressitekijät ja toimintavajeet selvitettävä juurta jaksain, kirjoitettavaa B-lääkärinlausuntoa varten. Psykiatriset testit ei riitä mittaamaan työkuntoa omassa työorganisaatiossa, jos kyse on esim nopeudesta tai työmääristä, mistä potilas ei selviä. On parasta jos esimies työnkuvauksen yhteydessä selvittää, ettei potilas kykene samaan työtahtiin, mitä muut.
Ihanne tietenkin olisi, että työnantaja joustaisi vaatimuksissaan. Jos näin ei kuitenkaan ole, on bipoilla työstressiin liittyvät syyt huomattava mainita erityisen huolella eläkehakemuksessa. Toivon, että neuvostani on apua jollekulle.

Mä yritin suisidia, ja pääsin heti eläkkeelle.

Mullekkin kela työntää jo kuntotustukipapereita, mulla on sairauspäivärahat jo täyttyny ku olen jatkuvasti s-lomalla, viimesin oli taas vuoden pituinen.. Mua pelottaa tulevisuus, opiskelen jo toista ammattia kun eka ajattelin ettei eka ammatti sovikaan minulle.. Mutta sama saikulla oleminen jatkuu, vaikka tykkään alasta jota opiskelen.

Sterssiä en siedä minäkään, heti tulee kovaa ahdistusta ja lamaantumista ja pakko jäädä saikulle, pelkään että musta ole työelämään koskaan kunnolla... Nyt uudet lääkkeet ja saa nähdä miten ne alkaa puremaan.

En myöskään kestä kritiikkiä (luulosairasko?) Saan heti käsityksen että olen huono enkä kelpaa, lisäksi olen perfektionisti. Onko muilla samaa?

Haluan myös huomauttaa, ettei eläke ole mikään vapautus. Eläke ei välttämättä ole mikään suuren suuri, ja se tarkoittaa ainaista takkuamista rahan kanssa. Ymmärrän, että töissäolo on hankalaa, mutta raha pyörittää monia asioita, alkaen lääkityksen ostamisesta...

On eläke kuitenkin parempi kuin työttömän peruspäiväraha.

Työpaikkaa en saanut. Se oliskin ollut liian hyvää, kun kaikki muukin on mennyt pieleen. Miksi siihen tulisi muutos?

Tuo vaativa persoonallisuus oli hyvä pointti. Itsekin vaadin itseltäni töissä 100 % suoritusta ja aina pitää olla vähintään yhtä hyvä kun paras porukasta. Stressi tulee myös ihan normipäivänä kun pitää olla täydellinen. Ja sitten kun oikeasti on stressiä, ei pää kestä yhtään.

Saako kysyä minkä ikäisiä olette?

Mä täytän ensi talvena 50 v. Tähän asti olen aina saanut helposti uuden työpaikan silloin kun olen siihen ollut valmis (lähes aina olen ollut muutaman kuukauden sairaslomalla päättyneen pätkätyön jälkeen...), mutta nyt näyttää ikärasismi tulevan vastaan.

Kun samalla huomaa oman toimintakykynsä huonontuneen, tulevaisuus ei todellakaan näytä hyvältä. Vaikea keskittyä ja muistaa asioita ja stressinsietokyky on laskenut. Olotila lienee pudonnut pysyvään vaihtelevantasoiseen masennukseen.

Jossakin toisessa ketjussa muutamakin valitteli sitä, ettei vastaanotolla oteta vakavasti. Sama kokemus täälläkin. Onkohan hoitohenkilöstö paatunut meihin psyykkisesti sairaisiin niin, että kaikkea vähätellään, eikä omia huomioita oteta todesta? Lausunto esim. eläkettä varten on kuitenkin tultava omalta lääkäriltä.

Vai onko todella niin, että meidän bipojen harkintakyky ja omien oireiden analysointi on todella harhainen... Maniassa varmasti on niin, mutta muuten? Kuitenkin meistäkin moni on korkeakoulutettu tai muuten älykäs. Ei ole mukavaa tulla kohdelluksi tyhmänä ja asenteen olevan holhoava.