Jakakaa nettideittikokemuksia

Pyydän että tässä ketjussa ei sitten arvostella toisten kokemuksia yms.
Ilmoittakaa väärä toiminta ylläpidolle.

Ihan mielenkiintoista ollut, mutta kamalan hitaasti täällä mikään asia hoituu. Ei ole löytynyt ketään, jonka kanssa haluaisin olla lopun iän, eikä sellaistakaan, joka haluaisi olla mun kanssa lopun iän.

Kaikki täällä haluaa jollain tavalla itseään paremman, niin mäkin. Jotkut etsii ihan kaikella tavalla itseään haluttavampia, jotka sitten taas luultavasti etsii joitain vielä haluttavampia.

Jotkut luulee, että haluavat ihan edes jonkun vaan, ei niin väliä kenet, mutta ei se toimi semmoinenkaan.

"Omanikäiset tuntuvat itseen nähden suhteellisen vanhoilta".
Voi kulta olet itsekin jo suhteellisen vanha. Minullakin vanhapiialla oli ikäisenäsi jo lasten isä katsottuna ja lapsi syntyi ollessani 32-vuotias. Sen sijaan, että kyyläät virheitä ikäisissäsi naisissa, jotka aivan ymmärrettävästi ovat useimmat jo jotakin kokeneita (eronneita, äitejä), voisit miettiä omia vikojasi rakentavasti. Onko sinulla lainkaan kokemusta naisista/parisuhteesta? Jos ei niin kehottaisin alas sieltä korskeista pilvilinnoista. Nöyryyttä peliin ja ole iloinen jos jollekulle kelpaat.
Naiselle, järkevälle kunnon sellaiselle, on ihan luonnollista olettaa yli kolmekymmenvuotiaan miehen pyrkivän muuhunkin kuin hengailuun, hauskanpitoon ja teiniseurusteluun. Kenessähän se vika nyt lopulta onkaan, ja onkohan joku liian vaatilias. Alat olla jo kohta paritonta ongelmajätettä seurustelumarkkinoilla, siis vanhapoika viiksillä tai ilman. Hanki kokemusta ja opi elämän realiteetteja. Ja lähde keväällä lavatansseihin.

Minun nettideittiurani kesti noin kuukauden. Vaihdoin viestejä deitissä noin 10 kanssa, sähköpostilla noin 5 kanssa, vaihdon puhelinnumeron kolmen kanssa, kävin treffeillä kahdesti ja toinen tärppäsi. Olemme seurustelleet nyt 1,5 vuotta.

Kriteerini olivat aika korkealla ja ihmettelen suuresti miten minulla kävi näin hyvä tuuri kun kokemuksia on kuitenkin monenlaisia. Treffipyyntöjä tuli enemmänkin mutta en lähtenyt jos vähänkin epäilytti. Löysin juuri sellaisen mitä etsin ja molemmilla kolahti heti kuin metrinen halko.

Etenemme hitaanlaisesti, seurustelemme, emme asu yhdessä. Olemme viikonloput yhdessä ja parina iltana viikossa. Ehkä ensi kesänä hän muuttaa meille.

Olen nainen, 29 v ja kerran ollut naimissa 7 vuotta, kouluikäisen pojan äiti. Miehellä ei ole lapsia eikä hän omia haluakaan. Se sopii minulle.

Nettideittiurani kesti alle kuukauden. Kirjoittelua noin kymmenen naisen kanssa. Viidet treffit. Kahdesta treffikumppanista tuli ystäväni, mutta yksi oli ylitse muiden. En voi sanoa, että olisi kolissut kummallakaan heti, mutta kun viihdyimme hyvin yhdessä ja kaikki tuntui mätsäävän paremmin kuin hyvin, niin päätettiin katsoa, mihin tapailu johtaa. Toiset treffit päätyivät samaan sänkyyn, mutta rakastuminen tuli sitten pikkuhiljaa. Yhdessä ollaan oltu puolitoista vuotta ja kumppanuus syvenee koko ajan.

Onhan tämä vähän outo tapa tutustua, kun kiinnostus herää ensin muihin asioihin kuin ulkoiseen olemukseen. Vaikka kumppanini on kaunis nainen, hän ei ollut sellainen, johon olisin ihastunut esimerkiksi baarissa. Tässä jutussa ulkonäkö ei ollut ratkaiseva tekijä vaan arvot, ajatukset, elämäntilanne ja huumori.

Olen löytänyt seuraa nettitreffeiltä hyvin. Ensimmäinen kerta oli erottuani pitkästä avioliitosta -03. Tein profiilin lokakuussa -04. Tapasin kymmenkunta naista ja yksi niistä oli sitten kanssani melkein vuoden.

Etsin pääasiassa ajatukseni herättävää naista, jolla on lapsi(a). Itsellänikin on, ja toisen on ymmärrettävä omien lasten aina olemassa oleva etuoikeus vanhempiinsa. Ulkonäkö ei ole tärkeä, vaan se mitä hänen kanssaan voi tehdä, kuinka hän on lähellä ja millaista hänen kanssaan on jutella.

Totesin että netti on minulle sopiva tapa saada uusia tuttavuuksia. Osaan tehdä profiilin, jossa kerrotaan rehellisesti mitä on tarjolla ja mitä etsin. Osaan myös kirjoittaa itsestäni ja minulle tärkeistä asioista totuudenmukaisesti. Nämä selvästi auttavat kun ollaan tapaamisasteella tai tulossa sille.

Nykyinen netissä alkanut suhde on kestänyt yli kolme vuotta ja tuntuu tähänastisista suhteista parhaalta. Elämänkokemus näköjään auttaa arvioimisessa. Tällä kertaa profiili oli esillä alle viikon, treffejä kolmet. Tämä kolmas kirjoitteli kanssani tosi paljon ja siitä oli helppo aloittaa sitten tavatessa.

Hyvä ketju. Lisää hyviä (tai huonojakin) kokemuksia?

Minua ihmetyttää, miksi omanikäiset naiset eivät monelle miehelle kelpaa. Itselläni esimerkiksi ei ole lapsia, enkä niitä halua. En ole myöskään aiemmin ollut naimisissa. Ainoastaan yhden seurustelukumppanin kanssa olen asunut yhdessä. Mielestäni en ole mitenkään "pilalla", enkä todellakaan ole rupsahtanut tai ikäistäni miestä vanhemman näköinen, useimmiten paremminkin päinvastoin. Baarissa saisin kyllä seuraa, useimmiten itseäni nuorempaa, mutta laatu ei yleensä vastaa kriteereitäni. Netissä juuri kukaan ikäiseni mies ei ota yhteyttä tai ole kiinnostunut. Ne ikäiseni miehet, joihin itse otan yhteyttä eivät myöskään kiinnostu. Miksi? Nuoremmille tai vanhemmille kelpaisin, mutta haluaisin itseni ikäisen /- 3 vuotta. Liikaa vaadittu?

Aika nuori taidan olla muihin kommentoijiin verrattuna mutta kerronpa oman kokemukseni nettideittailusta. Olen vajaa 24 vuotias nyt, mutta tosielämässä ujo enkä käy ulkona joten netin kautta on aina pitänyt miehiä etsiä. Elin tosin uskossa että suomi24 treffit on ihan huuhaa sivu. Pidin siellä profiilia muutama vuosi sitten yhden päivän, kuvallisena, ja viestitulva oli kamala jo ensimmäinen viesti ihmisiltä sekä kriteereistä piittaamattomuus sai minut piilottamaan profiilini. Miksi ihmeessä pitää heti alkaa ehdotella tapaamista tai muutenvaan olla täysin tahditon? Myös se että 20 vuotta vanhemmat miehet hyökkää heti viestittelemään.

Laitoin profiilin näkyviin toistamiseen viime vuonna ja viestittelinkin parin miehen kanssa mutta kumpikaan ei liiemmin sitten iskenyt, enkä tavannut kumpaakaan. Loppuvuodesta taas laitoin profiilin näkyviin ja poistin siitä kuvani. Parissa päivässä sain viestiä ikäiseltäni mieheltä jonka silmiin oli iskenyt etten myöskään käytä alkoholia, mikä tuntuu olevan nykyään harvinaista. Tuosta hetkestä on nyt aikaa 2,5kk ja asumme jo yhdessä, ja tuntuu siltä että paremmin itselleni sopivaa kumppania tuskin voi maailmasta löytyä. Siinä vaan tärppäsi kaikki luonteesta ja sijainnista lähtien :)

Lykkyä vaan kaikille nettideittailijoille ikään katsomatta!

No minä voin ainakin sanoa sen verran että nettideitti on täyttä ajan haaskausta. Olen tullut siihen tulokseen että ei siellä osa naisista edes oikeasti etsi miestä vaan se on heille vain ajanvietettä työn tai perhe-elämän vastapainoksi. Sitten ihan oma lukunsa on nämä täydelliset naiset jotka etsii täydellistä miestä, niille ei kelpaa oikein kukaan, toisaalta, eihän epätäydellinen ihminen voi tulla toimeen täydellisen ihmisen kanssa. Yksi ryhmä on sitten vielä nämä naamataulun tuijottajat, jotka valitsee sen perusteella että vastaako edes viestiin. Niitä ei taidaa montaa olla jotka oikeasti miestä etsii. Eli lopputulemana on että ajan haaskausta. On meinaan useamman kuukauden kokemus. Sanonpa vain että kannattaa miehet ennemmin lähteä vaikka kävelylenkille, sekin antaa paljon enemmän kuin istua turhaan tietokoneen ääressä.

Oma rakas löytyi vuosien offline-sinkkuilun jälkeen suomi24:n treffeiltä viime talvena, vain noin kuukauden sisään profiilin luomisesta.
Käytin sitä ennen hyvän tovin itsetutkiskeluun, jotta sain profiiliini ytimekkäästi olennaisimmat (niin pinnalliset kuin henkimaailman) asiat itsestäni, sekä siitä, millaisen kumppanin kanssa uskon tulevani toimeen, ja laitoin kuvan, josta minua ei suoraan tunnistanut, mutta joka kuvasti sitä millainen olen.
Ignoorasin turhanpäiväiset ehdotteluviestit, ja kirjoittelin enemmän ehkä seitsemälle oikeasti kiinnostavan oloiselle miehelle, joista kolmen kanssa päädyin treffeille.
Ensimmäinen oli kaikkea muuta, kuin mitä viesteissä antoi ymmärtää, toisessa ei ollut mitään vikaa ja treffit oli huippukivat, mutta ei vaan sytyttänyt erityisemmin, ja kolmas (joka jo profiilin perusteella vaikutti "liian hyvältä ollakseen totta" - minulle siis) sai perhoset lentelemään vatsassa viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa puhuimme puhelimessa. Nyt vajaan puolen vuoden deittailun/yhdessäolon jälkeen vaikuttaa päivä päivältä yhä enemmän siltä, että me ollaan juuri täydellisiä toisillemme - myös niiden pienten vikojemme kanssa.
Täten haluankin julistaa nettideittailun ilosanomaa, ja uskallan väittää, että kun on itse päässyt jyvälle siitä, mitä haluaa, on helpompi löytää se toinen, jonka kanssa lähtee haluamaansa etsimään. (:

Olen 40 nainen, profiili ollut nyt pari kuukautta. Yhteyttä ovat ottaneet lähes pelkästään vain ulkomaalaiset (joille en vastaa ollenkaan) ja hörhöt, jotka eivät täytä yhtäkään kriteeriäni vaan ilmeisesti copy-pastettavat kaikille naisille samat panemisviestinsä.

Yksi asiallinen viesti tuli mieheltä, joka sopi kriteereihini mutta paljon muuta profiilista ei irronnutkaan. Kirjoitin takaisin, vaihdettiin kuvat, kaikki ok joten ehdotin kahvikupillista seuraavana viikonloppuna (asumme samassa kaupungissa). Hän vastasi että ei itse asiassa olekaan sellainen kuin profiilissaan kertoi. Ei kiinnostanyt jatkaa sen jälkeen.

Omiin aloitteisiini hyvin harva on vastannut mitään, joku on kiittänyt ja toivottanut hyvää jatkoa ja kahden kanssa on vaihdettu pari viestiä kunnes he ovat kadonneet.

Eli aika turhaa touhua naiselle.

Oon 30v nainen tällä hetkellä ja nettideittaillut varmaan 5 vuotta :D Kaksi vakavampaa eksää sieltä on löytynyt. Toisen kanssa riiattiin lähes 2 vuotta ja toisen kanssa vuoden. Väleihin mahtuu treffejä ja lyhyempiä viritelmiä sekalaisesti. Monen monta viestiä olen kirjoittanut ja vielä enemmän vastaanottanut, monia olen tavannut. Lopulta on aina löytynyt sellainen, josta saa iskun heti ja se on sitten hän, johon alan panostaa enemmän.

Tällä hetkellä jälleen sinkkuna ja etsintä päällä. Yhteydenottojen määrä on vähentynyt dramaattisesti samalla hetkellä, kun maaginen vuosikymmen vaihtui, mutta en vaivu epätoivoon. Oma sulhoni on tuolla jossakin ja se vaan antaa odottaa se onni...Hiukan pienempi vaihde on päällä kuin nuorempana ja elelen elämääni mukavasti nautiskellen. Tavoitteeni perustaa perhe ennen kolmeakymppiä epäonnistui roimasti, joten kiire loppui jo vuosia sitten :D

Tällä erää olen tavannut kaksi miestä. Toinen oli vastikään eronnut pitkästä suhteesta, joten se siitä sitten. En ymmärrä, miksei voi jo viestien tasolla olla avoin tällaisissa asioissa...tuhlasin aikaani.

Toinen mies viesteili innokkaasti ja eloisasti pitkiä viestejä päivittäin kunnes viimein saimme tapaamisen aikaiseksi. Tämä osui kiireiseen aikaan ja sitten lähdin matkalle, jolloin edelleen soittelimme pitkiä puheluita joka ilta. Matkalta palattuani kävin pikimmin kahvilla hänen tykönään, kun ei sen enempää hänellä aikaa minulle ollut, ja seuraavasta tapaamisesta ei ollut tietoa. Eräänä iltana sain pahoitteluviestin, että hän on lopultakin aika p*ska jätkä, ja homma loppui siihen. Missä on tämän logiikka? Mitä hän tällä kusetuksella itse kostui? Ei ymmärrä naisimmeinen ei.

Lähes kaikki miehet vastaavat sitten edes kielteisesti, harva jättää täysin vastaamatta. Joittenkin kanssa vaihdan vain pari viestiä. Kuvan haluan aina ennemmin tai myöhemmin ennen tapaamista. Omassa ilmoituksessani on kuva.

Koukku on vedessä kokoajan ja seuraavaa kohonkatoamista odottelen ;)

Itsellä oli pari vuotta kolmisen sitten kolmisen viikkoa kuvallinen profiili suomi24 treffeissä. Todella paljon tuli viestejä ja treffipyyntöjä. Uskalsin kuitenkin tavata vain 2 henkilöä. Molemmat olivat todella onnistuneet, rennot treffit. Toisen kanssa ollaan vieläkin satunnaisesti yhteydessä. Poistin profiilin, kun en jaksanut keskittyä touhuun. En siis kovin vakavalla mielellä profiilia luonut.

Mutta kaikenkaikkiaan mielestäni hyvä tapa tavata nopeastikin uusia omanlaisia ihmisiä. Ainahan ei kaikki ole sitä mitä kuvassa näkyy tai mitä on kerrottu. Mutta itse ainakin osaan jotakuinkin seuloa epäilyttävät pois joukosta.

Olen harrastanut nettideittejä on ja off noin vuoden ajan. Välillä lopetin kun näytti että homma alkaa luistamaan ilmankin, sitten taas hetkeksi palasin taas kun hommat eivät menneetkään toivotusti, sitten häivyin taas kun kiinnostus lopahti.

Saldo? Viestejä olen lähettänyt n. 60:elle. Vastauksia olen saanut takaisin noin 35:eltä. Viisi osoittautui maksullisiksi naisiksi (hinta ei sopinut budjettiin), toiset viisi huijareiksi. Tapaamaan olen viestittelyn perusteella päätynyt ainakin kerran 15:sta, näistä 10:n kanssa useammin, 8:n kanssa olen edelleen yhteydessä. Näistä 5:den kanssa olen ystävystynyt, 3:n kanssa tilanne on vielä auki koska ovat niin tuoreita tuttavuuksia. Parisuhdetta ei ole muodustunut kenenkään kanssa eikä sänkyynkään olla päädytty, tosin tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu.

Vertailun vuoksi: baareissa ei energiani yleensä riitä muuhun kuin mököttämiseen, mutta samana ajanjaksona olen 10:tä naista yrittänyt. 3 kanssa syntyi treffit, 2:n kanssa useammat, 1:n kanssa olen jonkinmoisissa väleissä. Suhteita tai seksiä ei seurannut näistäkään. Yksi yrityksistäni osoittautui lesboksi, joten emme ikinä varsinaisesti treffailleet, mutta huvittavan tilanteen seurauksena meistä tuli ystäviä.

Suomi24:ssä kokeilin viestittelyn sijaan myös flirttejä. Ihan kokeen vuoksi lähetin niitä järjestelmällisesti jokaiselle seudullani asuvalle naiselle, alkaen 18 vuotiasta ja päätyen 22 vuotiaisiin kunnes kyllästyin. Saldo: 50:stä flirtistä vain kaksi hyväksyttiin. Vain toinen näistä johti viestien vaihtoon, tuloksetta. Flirttejä hylättiin noin kymmenkunta. Paradoksaalisesti näistä flirtin hylänneistä löytyi se ainoa nainen, joka vastaukseksi itse kirjoitti viestin ja jonka tapasin. Loput? Niitä ei sen paremmin hylätty tai hyväksytty. Ne roikkuivat listallani viikkokausia kunnes itse poistin ne. Flirtin vastaanottajat havaittavasti kirjautuivat sisään tänä aikana, mutta he eivät edes käyneet lukemassa profiiliani!

Itse olen saanut viestiä 7:lta naiselta. Kaksi näistä asuivat niin kaukana, ettei suhde olisi tullut kysymykseenkään. Tapaamiseen johti vain yksi, ja tarkoitus ei koskaan ollutkaan tapailla romanttisessa mielessä, vaan hän tunsi minut koulusta ja ajatteli että meistä tulisi hyviä kavereita. Ei tullut, hän lakkasi pitämästä yhteyttä - syytä en voi kuin arvailla. Loput olivat feikkejä, hyvin läpinäkyviä sellaisia.