onko mäyräkoirat todella haastavia

Tuo ihan ihan humpuukia. Eivät ole sen "haastavampia" tai "helpompia" kuin muutkaan riistaveriset metsästysrodut. jne.


Rottweileri on haastava. Jackrusselia voisi sanoa haastavaksi.
Jokainen koira on kuitenkin yksilö se on pidettävä mielessä kun koiria käsittelee.

Mäykky on aivan ihana koira, vaikka onkin omapäinen. Sen omapäisyys pitää vain hyväksyä ja yrittää uudestaan, kun koiraa sattuu kiinnostamaan. Kun sitä ei kiinnosta, niin sitä ei sitten todellakaan kiinnosta. Meidän mäykky täyttää nyt vuoden ja vasta pari viikkoa sitten se suostui ensimmäisen kerran metsällä ottamaan herkun kädestä (raaka maksa). Eli vasta nyt olen päässyt kunnolla ulkona tapahtuvaan koulutukseen. Toki metsällä ollaan oltu jne. Jossain asioissa vain voi joutua "odottamaan".

Ja älkää kukaan ottako hepulia tästä raa'an maksan syöttämisesti, suurin herkku on hevosen jätökset :( varmasti syö, jos en kieltämään kerkeä.

MMä valitsin ensimmäiseksi koiraksi mäyräkoiran. Olen ensimmäisen kerran 5 vuotiaana pyytänyt mäyräkoiran pentua joulupukilta joten vaihtoehtoja ei ollut.

Onhan toi poika aika itsepäinen eikä kyllä tee mitään jollei halua. Pitää vain olla oikeat herkut houkuttimena niin kaikki temput onnistuu. Osaa käskyt: istu, maahan, peruuta, seiso, pusu, odota, sisälle, omapaikka (autossa), vapaa.

Tällähetkellä 11kk ja lisää ajattelin opettaa vielä ja varmentaa noita jo opittuja käsyjä.

Täällä suurta herkkua on pupunpapanatja niitä oikein ulkoota metsästetääkin.

Mäyräkoirat on kyllä ihania just sen luonteensa takia. En vaihtais mistään hinnasta!

Minullakin on mäyräkoira (pitkäkarvainen normaalikokoinen) ensimmäisenä koirana ja ei ole mitenkään vaikeaa ollut. Ei se edes ole minusta mitenkään erityisen omapäinen, silloin vain mulkaisee rumasti jos yritän vetää sitä hihnassa. Koira on nyt 11 kk ja on oppinut vaikka mitä: kieri, pyörähdä, vilkuta, koppaan (menee boksiinsa), lisäksi osaa peruskäskyt ja tulee todella kiltisti luokse kutsuttaessa. Koirani on myös perusluonteeltaan ihmeen rauhallinen ja ylväs, ei yhtään sellainen ylivilkas. Onkohan se sitten mäyräkoirille tavallista? Yksilöissä on tietysti eroja, mutta tätä mäyräkoiraa en vaihtaisi mihinkään.

Mullakin pitkäkarvaisia kaniinimäykkyjä ollut 2. Esikko erittäin pieni ja pitkäkarvainen( hyvin haastava ja tempperamenttinen luonne). Ja esikon kanssa paljon ongelmia. Kuopus vähän isompi (myytiin kaniinina ja pitkäturkkisena) Mutta toisiaan selvästi isompi ja tavallaan lyhytkarvainen (varmaan karvavirheellinen), Luonteeltaan kuopus on maailman ihanin ja sosiaalisin koira. Helppo käsitellä ja kouluttaa yhtään ongelmaa ei ole tullut kuopuksen kanssa. Useasti ajatellaan että isompi mäyris tai lyhyt/ karkeakarvainen olisi helpompi. Kuin pienemmät tai pitkäkarvaiset. Ystävillä samoja kokemuksia. Eli isompi mäykky jolla lyhyt tai karkeakarva on säyseämpi. :) ihana rotu suosittelen tutustumaan.

Meidän mäyräkoira oli tosi kiltti, muutamista ihmisistä ei oikein tykännyt mutta mitään puremis tms juttuja ei ollut, oli tosi onnellinen kun koko perhe koossa:)

15 vuoden mäyräkoirakokemuksella yhdyn aikaisempaan kommenttiin, jossa sanottiin että jokainen on yksilö. Luonne-eroja laidasta laitaan, en voi yleistää rotua vaikeaksi. Olen nähnyt paljon esim. kultaisissanoutajissa huomattavasti mäykkyjä vaikeampia yksilöiä, vaikka noutajat yleistetään usein helposti oppiviksi ja koulutettaviksi.

Nettipalstoilla on turha alkaa analysoimaan eri rotujen luonnetta/ koulutettavuutta/ helppoutta ja vaikeutta, koska silloin voisi rohkeasti ottaa yhteyttä vaikka lähimpään kasvattajaan/ rodun harrastajaan ja mennä tutustumaan erilaisiin saman rotuisiin koiriin. Näin saisi paljon paremman käsityksen siitä mitä koirat todellisuudessa ovat.

Tuntuu että nämä yleisimmät mäykyn "omapäisyys ja luupäisyys" argumentit tulee henkilöiltä jotka ovat tottuneet olemaan ja kouluttamaan paimen rotuisia koira.

Mäyräkoira riistaverisenä on peruskäyttäytymiseltään hieman erilainen. Oppii kyllä temput mutta ei aina todellakkaan "hypi isännän pillin mukaan" jos ei kiinosta tai ainakaan jos ei ole luvassa jotain palkintoa.

Metsästyshommiin taas ainakin kaikki tuntemani mäykyt ovat olleet heti hanakasti lähdyssä.. oli sitten harjoiteltu tai ei.

Minä täysin maallikkona otin ensimmäiseksi koirakseni kaniini-kääpiö, pitkäkarvaisen mäyräkoira tytön, on nyt 1,5w.

Plussaa:
Todella kiltti
omistautunut perheeseensä
ei hauku, kerrostalossa asuvana pelkäsin että alkaa haukkua, mutta turhaan pelkäsin :)
Aivan mahtava sieni, marjastuskaveri ja tuo suurta iloa kun näkee pikkujalkaisen lemmikkinsä loikkivan ja nauttivan metsässä olemisesta niin paljon, silmät alkaa loistaa hetiku asfaltilta metsään mennään.
Kompakti koko, helppo ottaa mukaan, viime vuonna oli telttailemassakin mukana pari viikkoa.
Sopeutuu mihin paikkaan vaan kuhan perhe on mukana
Pitää lapsista
Ja paljon pieniä mukavia juttuja tuo mäykky on tähän perheeseen tuonut.

Miinuksia:
voi pitää vapaana ja piilosta leikitäänkin ulkona, ongelmia on tullut luokse tulemisessa, johtunee varmasti siitä että ennen mulle on riittänyt että tulee näkyviin ja sit oon käskyttänyt paikoilleen ja onnistuu se niinkin mutta nyt haluaisin että "Tänne" käsky tarkottaisi mun viereen asti tulemista, mutta tämä tulee silloin kuin ite haluaa.

Koirapuistot, ei kuuntele mitään, ei ole kiinnostunut edes toisista koirista, haistelee vaan maata nenä pitkänä..

Tarpeiden tekeminen, tutkii maata, tekiskö tohon vaiko tohon, eiku sittenki tonne jos ihan ydinkeskustassa asuttais niin meillä ois ongelma kun tuo neiti on niin ronkeli mihin pehvansa asettais.. Toisaalta jos keskustas oltais ei varmaan olisi koko ongelmaa kun ois jo tottunut.

Ydinperhe, meidän mäykyllä on selvästi "omat tyypit" jotka se hyväksyy, sitten on tutut joita voi vähän haistella ja olla rapsutettavana ja sit on niitä joista ei kertakaikkiaan pidä, ei se hauku, pure, murise, mut ei vaan mene lähellekään ja jos meille joku sen mielest "huono tyyppi" tulee niin meidän mäykky menee eri huoneeseen.
Ihmisen ensitapaaminen on ainakin meidän koiral tärkee, pitää olla niinku sitä ei huomaiskaan niin sit tulee rapsutettavaksi, mut jos ihminen vähänkään lässyttää, menee kyykkyyn, antaa herkkua jne. niin toi ei mene lähellekään..

Voisin melkein sanoa että se on sama minkä koiran ottaa, koulutus, johdonmukaisuus sen koiran loppujenlopuksi määrittelee.

Voin suoraan että ton mun koiran "virheet" on ollut mun omaa koulutuksen puutetta ja että omalla toiminnallani ne saan vielä muuttumaankin.
Mut loppujenlopuksi mukavan koiran olen kasvattanut maallikon tiedoilla ja maalaisjärjellä =)

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Itselläni kohta vuoden vanha pk kääpiömäykky ja yllätyin suuresti kuinka helppo tapaus tuli. Oppi nopeasti käskyjä, temppuja, ei hauku kokoajan. Tykkää paljon toisista koirista ja ihmisistä. Vein siis koirani kaikkialle, ei kukaan tyhjästä opi.

Tietty on päiviä jolloinka ei tahdo totella tai kuunella mitään, mutta eihän ihmisetkään kokoajan ole samalaisia. Lenkille meno oli pienenpänä hankalaa, kun herra ei jostain syystä tahtonut pihaa kauemmas, mutta lopulta itse halusi mennä uusiin seikkailuihin :D

Mielestäni ei ole olemassa vaikeita koiria. Kyse on vain itsestä miten paneutuu ja antaa koiralle aikaa. Maalaisjärjen käytöllä pääsee pitkälle.

Meilä on tavallisia eikä oo vaikeita

Mäyräkoiria on joka lähtöön. Eräs kasvattaja sanoo sileäkarvaisen olevan sen haastavimman koska siinä yhdistyy kärkeimmin herkkyys & kovuus.

Karkkareissa sen sijaan on tuju ripaus terriä joten näitä kaikkia ei voi verrata edes toisiinsa koska ne periaatteessa ovat eri rotuja. Sitten tulee pitkäkorvat jotka ovat tavattoman kauniita ja ihquja mutta niissäkin nahka on pienempi kuin ego olkoonkin että ovat sielukkaita ja kauniita. Kaikissa yksilönsä ja tässä se juju.

Mäyräkoira on tavattoman monipuolinen rotu. Klishee ja ikävä puoli lienee siinä miten rotu taskukoirien buumissa on tullut framille eikä ihmiset omaa koiranlukutaitoa siinä mitä heillä on käsissään ja sitten syytellään koiraa.

Jokainen pentu on yksilönsä missä kaikki alkaa alusta oli rekku mikä hyvänsä. Koiranlukutaito on synnynnäistä mutta sitä voi aina opetella ja noin yleensä ei kannata ajatella koiraa mäyräkoirana ja selitellä ongelmia omalla osaamattomuudella. Ylipäätään kannattaa ajatella eri rotuja sillä tapaa miten mihin ne ovat luotu ja mihin ne on seurakoiramaistettu ja yksilöitä niissä ja mihin oma kasvatuskäsi koiranlukutaito riittää.

On perin valitettavaa että mäyris on tullut muotiin. Ennen siihen rakastuttiin.

Kolmen mäykyn omistajana voin sanoa, että ne on ovelasti haastavia.. Etenkin nartut.. =) Ne osaa ovelasti viedä omistajaansa omaan suuntaansa, mikäli niin antaa tapahtua..
Kaikissa roduissa on haasteensa. Mäyräkoira on omapäinen ja ovela =) Silti todella ihana rotu ! :)

Minulla on joka kokoa: normaali, kääpiö, kaniini. Älykkäitä luupäitä, pusukoneita.Vähän mille päälle sattuu ja mikä huvittaa.Ilmeitä kuin näyttelijöillä.Ihania: klisee, mutta sanon silti; isoja koiria pienessä kropassa, omanarvontuntoisia.

Se vaatii omistajalta/kouluttajalta PITKÄÄ pinnaa.. Ne ovat äärettömän fiksuja koiria eivätkä helposti lähde minkään houkuttimen perään (tai sitten mulla on erityisen omapäisiä yksilöitä neljä kappaletta), ainoastaan ahne tai miellyttämishaluinen mäykky on helppo kouluttaa, koska se tekee erittäin helposti kaiken mitä käsket.. Valitettavasti et tuota voi tietää siinä vaiheessa, kun sitä kasvattajalta haet.. =)
Itse harrastan yhden mäykyn kansa agilityä ja tokoa ja muiden kanssa mejää, luolaa ja ajoa.. Kaikki ovat näyttelykoiria ja nauttivat lenkeistä, jolloin saavat olla vapaina :)

Kun niille sitten tietyt säännöt opettaa (vaikka siinä menisikin itseltä järki tai hiukset harmaantuisivat) on sinulla erittäin ihana ja uskollinen ystävä =)

Jaa-a, mitäköhän tähän sanoisi. Meillä on kaksi pitkäkarvaista kääpiötä ja täydellisen erilaisia. Itsepäisiä joo, mutta toisaalta helposti johdateltavissa. Esim. herkkujen avulla peruskäskyt opittiin supernopeasti, mutta vierasta koiraa ei pystytä ohittamaan räkyttämättä. Tai siis narttu ei pysty, se kyllä tuli kodinvaihtajana joten sillä on ilm. joku trauma taustalla tai ihan kokemuksen puute. Jos ottaa tiukasti hallintaan, ja vaatii jatkuvan katsekontaktin, niin jotenkuten pystytään ohittamaan vieras koira muutaman metrin päästä. Uros taas ei voisi vähempää välittää suurinpiirtein mistään.

Kumpikin kyllä lähtee kuin tykin suusta jos lähellä on lintu, pupu, siili, orava, lentävä lehti tai kahiseva muovipussi. Vesisateella ne saa lenkille jos ne ensin kantaa parinsadan metrin päähän kotoa.

Meidän ensimmäinen koira oli mäyräkoira. Tai siis nyt on 4vee. Oli helppo kouluttaa, toki saattavat olla itsepäisiä ja sinnikkäitä. Meillä tämä rouva välillä käy jopa mun (olen nuorin perheestä) käteen kiinni, murisee ja yrittää isotella mutta hyvin oon saanu itteni sen ohtajaksi kun ollaan harjoteltu Tokoa yms :)
Mäyrikset nauttii eniten mtsästyksestä, muista se :)

meillä on kolme mäykkyä ja tosi kilttejä ovat. riippuu kyllä koirasta. ja mäyräkoirista sanotaan usein että ne ovat vähän jääräpäisiä ja joo kyllä on..