Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta, kihloissa noista 3. Olen 24, hän 26. Olen jo pitkään tuntenut, että ehkä mies ei olekaan minulle se oikea. Olemme ehkä vaan kasvaneet erilleen? Miehen kanssa olen asiasta varovaisesti puhunut, ja hän vakuuttaa rakastavansa minua ja haluavansa olla yhdessä.
Ongelmia tuottaa se, että mies on niin paljon "vaatimattomampi" parisuhteessa kuin minä, paremman sanan puutteessa. Haluan tuntea itseni todella rakastetuksi, vaikken mahdottomia mielestäni vaadikaan. Haluaisin että minulle sanotaan edes joskus "olet rakas", tai että saisin joskus edes kukkia tai jotain muuta pientä huomion osoitusta. Mies ei ole koskaan antanut minulle mitään, eikä huomioinut muutenkaan mitenkään erityisesti (minä yritän edelleen huomioida häntä). Muutaman syntymäpäivänkin unohtanut, eikä kihlajaispäivää noteerata millään lailla. Seksielämä on vähän kuivaa, kun itse olen halukkaampi ja kokeilunhaluisempi kuin hän.
Olen tosiaan kertonut näistä asioista hänellekin, ja hän sanoo ymmärtävänsä, mutta mikään ei muutu. Ollaan vaan, elämä on tasaista ja tylsää. Onko tämä normaalia?
Koska olemme kihloissa, epäröin eroa todella paljon. Epäröin siis muutenkin, mutta tiedän kuinka valtavasti joudun häpeämään jos puran kihlauksen. Kaverit eivät ymmärtäisi, eivätkä sukulaiset. Oma onnellisuus olisi kai tärkeintä, mutta tunnen olevani sidottu tähän tilanteeseen, olenhan luvannut olla mieheni kanssa aina. Rakastan häntä kyllä edelleen, mutta en kai tarpeeksi tulisesti. En ole valmis vielä tyytymään olemaan toiselle itsestäänselvyys. Kurjaa on se, että hän on itse omalla välinpitämättömyydellään saanut minun tunteeni kylmenemään, vaikka itse vakuuttaa rakastavansa!
Kihlaus kahlitsee
40
1080
Vastaukset
- turha mies
No jos olet kertonut sille että haluat tuntea et se rakastaa sua ja et tunne sellaista niin sitten sanot sille että otat eron jos ei tilanne muutu. Ehkä se ei tiedä miten naista kohdellaan et se nainen tuntee itsenäs rakastetuksi joten sun pitää kädestä pitäen näyttää sille. Jo ei sitä kiinnosta niin ota ero.
- mies 28v
Niiin, kyllä juttu on niin että jokainen tekee elämäänsä itelleen loppupeleissä, eikä siinä sukulaiset tai kaverit voi olla määrittävänä tekijänä.Sinun pitää olla omasta tahdosta parisuhteessa ja mennä naimisiin, jos sinusta itsestäsi siltä tuntuu että haluat aidosti.
Joten, jos sinusta todella tuntuu, että mies ei ole sinua varten, niin sitten vain purat kihlauksen ja jatkat matkaasi.Se mitä muut sanovat, on toisarvoista.Jos nämä ihmiset eivät ymmärrä selitystä, että et halunut mennä naimisiin ja et kokenut suhdetta enään omaksi, on se näiden ihmisten oma ongelma... suorastaan järjen köyhyyttä.
Eli ajattelit sitten naimisiin paukaista ja loppuikäsi olla hänen kanssaan vain koska et kehtaa erota?
Tuon ikäisten ero tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Oletteko ylipäänsä suunnitelleet häitä vai onko kyse alunperinkin teinikihlauksesta?- angie131
Aika nuorena kihloihin mentiin, mutta teinikihlauksena en kihlaustamme näe, sillä naimisiin oli tarkoitus mennä kunhan minä valmistun. Pysäyttävä näkökulma kyllä tuo, että menisin naimisiin vain siksi etten kehtaa erota... Sitä en toivottavasti sorru tekemään, mutta en oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Minun tyytymättömyyteni johtuu miehen välinpitämättömyydestä, ei siitä että rakkautta ei olisi. Nuori kun olen, niin minulla ei ole kokemusta ja keinoja asian selvittämiseen. Välinpitämättömyyskin saattaa olla vähän väärä sana; mies kun rakastaa kyllä, mutta ei välitä osoittaa sitä konkreettisesti, vaikka olen pyytänyt.
- mlgkg
angie131 kirjoitti:
Aika nuorena kihloihin mentiin, mutta teinikihlauksena en kihlaustamme näe, sillä naimisiin oli tarkoitus mennä kunhan minä valmistun. Pysäyttävä näkökulma kyllä tuo, että menisin naimisiin vain siksi etten kehtaa erota... Sitä en toivottavasti sorru tekemään, mutta en oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Minun tyytymättömyyteni johtuu miehen välinpitämättömyydestä, ei siitä että rakkautta ei olisi. Nuori kun olen, niin minulla ei ole kokemusta ja keinoja asian selvittämiseen. Välinpitämättömyyskin saattaa olla vähän väärä sana; mies kun rakastaa kyllä, mutta ei välitä osoittaa sitä konkreettisesti, vaikka olen pyytänyt.
Ehkä sinun pitäisi puhua aivan suoraan ja rehellisesti hänelle, että harkitset eroa tämän asian vuoksi? Se saattaa herättää kihlattusikin sinun epätyydyttävään tilanteeseen toden teolla.
Jos rakkautta riittää, niin suosittelen yrittämään vielä kerran rautalangasta vääntää mitä konkreettisesti kaipaisit suhteelta. Voi olla että jotkin asiat muuttuvat, tai sitten ei, mutta varoituslaukaus on ainakin annettu ja viimeinen mahdollisuus myöskin.
Hellyys ja läheisyys ovat minunkin mielestä niin tärkitä asioita, että jos toinen niitä kaipaa ja toinen ei anna, niin ero on parempi. Mutta sinun tulisi kyllä myös luopua ajatuksesta että kukat, lahjat ym ovat huomionosoituksia, paljon tärkeämpiä ovat päivittäiset suukot, halit ja pienet sanalliset hellittelyt. - Ugh!
mlgkg kirjoitti:
Ehkä sinun pitäisi puhua aivan suoraan ja rehellisesti hänelle, että harkitset eroa tämän asian vuoksi? Se saattaa herättää kihlattusikin sinun epätyydyttävään tilanteeseen toden teolla.
Jos rakkautta riittää, niin suosittelen yrittämään vielä kerran rautalangasta vääntää mitä konkreettisesti kaipaisit suhteelta. Voi olla että jotkin asiat muuttuvat, tai sitten ei, mutta varoituslaukaus on ainakin annettu ja viimeinen mahdollisuus myöskin.
Hellyys ja läheisyys ovat minunkin mielestä niin tärkitä asioita, että jos toinen niitä kaipaa ja toinen ei anna, niin ero on parempi. Mutta sinun tulisi kyllä myös luopua ajatuksesta että kukat, lahjat ym ovat huomionosoituksia, paljon tärkeämpiä ovat päivittäiset suukot, halit ja pienet sanalliset hellittelyt.Lähellä olemisen tapa ja määrä ovat ihmiselle tosi keskeisiä asioita. Jos niistä ei ole samanlainen näkemys ja tarve, on selvästi parempi erota kuin pysyä yhdessä.
Puhuminen on aikuisten tapa ratkoa asioita. Parisuhteessa pitää pystyä puhumaan suoraan siitä, miltä itsestä tuntuu. Jos toinen ei kuuntele tai vastaa, siitä pitää myös tehdä heti johtopäätökset suhteen tilasta ja tulevaisuudesta.
Elämä on lyhyt. Sitä ei kannata haaskata toimimattomassa suhteessa.
- Ella
SInun pitää nyt päättää, häiritseekö tämä miehesi tapa sinua niin paljon, ettet kyseisen henkilön kanssa halua loppuelämääsi viettää. Jos ei häiritse, jatkakaa yhdessä ja menkää naimisiin ja mitä ikinä keksittekin, ja jos taas häiritsee, niin pistä sitten suhde poikki. Parempi erota nyt kuin ottaa myöhemmin avioero.
- Lovenlove
Suomalaismiehet on tuollaisia juroja! Olet aika onnentyttö jos löydät sellaisen romanttisen miehen..
Minun mieheni onneks ilmaisee tunteensa sanomalla minulle joka päivä "rakastan sua". Lisäksi halitaan ja pusitaan. Mitenkä teillä? Onko kosketuksia?
Niin ja unohtelusta.. Miehille melko normaalia, älä ota nokkiin. Vaikka mun ukko mua rakastaakin paljon niin kyllä se synttärit sun muut unohtais ellen muistuttelisi :) on unohtanu äitinsä ja siskojensakin ja kovin sitä jälkeenpäin harmitellut. Omat merkkipäivänsäkin unohtas ellen hössöttäis :)- angie131
Tota pelkäänkin, että jos jätän mieheni, niin onko seuraavat ja sitä seuraavat vaan samanlaisia... Puhumattomia, juroja, vaikeita tulkita.
Miehen tuntuu olevan kovin vaikea sanoa että rakastaa, mikä on ihan hirveää :/ Mä kerron päivittäin rakastavani, mutta mies ei sano sitä oma-aloitteisesti. Halalilua ja pussailua on, onneksi. Olen niin haliriippuvainen :D Unelmoin vaan jatkuvasti jostain enemmästä, vaikka siitä että mies tulisi edes kerran elämässä kotiin punaisen ruusun kanssa ja sanoisi rakastavansa minua. Olisin niin onnellinen. Se mikä ihmetyttää on se, että olen tämän suoraan kertonut, ja silti mitään ei tapahdu! Jos mies kertoisi minulle noin suoraan mitä haluaa, niin toteuttaisin asian viipymättä.
Syntymäpäivien sun muiden unohtamisetkin voisin antaa anteeksi, jos helliminen ja rakkauden osoittaminen olisi tavanomaista, mutta kun ei ole... - Loveblove
angie131 kirjoitti:
Tota pelkäänkin, että jos jätän mieheni, niin onko seuraavat ja sitä seuraavat vaan samanlaisia... Puhumattomia, juroja, vaikeita tulkita.
Miehen tuntuu olevan kovin vaikea sanoa että rakastaa, mikä on ihan hirveää :/ Mä kerron päivittäin rakastavani, mutta mies ei sano sitä oma-aloitteisesti. Halalilua ja pussailua on, onneksi. Olen niin haliriippuvainen :D Unelmoin vaan jatkuvasti jostain enemmästä, vaikka siitä että mies tulisi edes kerran elämässä kotiin punaisen ruusun kanssa ja sanoisi rakastavansa minua. Olisin niin onnellinen. Se mikä ihmetyttää on se, että olen tämän suoraan kertonut, ja silti mitään ei tapahdu! Jos mies kertoisi minulle noin suoraan mitä haluaa, niin toteuttaisin asian viipymättä.
Syntymäpäivien sun muiden unohtamisetkin voisin antaa anteeksi, jos helliminen ja rakkauden osoittaminen olisi tavanomaista, mutta kun ei ole...Oletteko olleet kauankin yhdessä? Voihan olla, että mied ei uskalla sanoa..
Meillä mies kuulutti ensin rakkauttaan, minulla taas kesti sanoa ne kaksi pientä sanaa.
Sano suoraan miehelles, että jollet tuo punaisia ruusuja niin sinä mökötät. Mun mies ei itse osaa tuoda mitään lahjoja, olen suoraan sanonut jos olen jotain halunnut. Eli ei mullekaan tulis mitään lahjoja kukkasesta puhumattakaan. Aika monesti kun naiset hehkuttaa niiden miesten romanttisista teoista niin nainenhan on sen jutun takana ;) - Lovenlove
Loveblove kirjoitti:
Oletteko olleet kauankin yhdessä? Voihan olla, että mied ei uskalla sanoa..
Meillä mies kuulutti ensin rakkauttaan, minulla taas kesti sanoa ne kaksi pientä sanaa.
Sano suoraan miehelles, että jollet tuo punaisia ruusuja niin sinä mökötät. Mun mies ei itse osaa tuoda mitään lahjoja, olen suoraan sanonut jos olen jotain halunnut. Eli ei mullekaan tulis mitään lahjoja kukkasesta puhumattakaan. Aika monesti kun naiset hehkuttaa niiden miesten romanttisista teoista niin nainenhan on sen jutun takana ;)Hups tuollahan lukikin, ettö olette olleet nuin kauan :)
- marias81
angie131 kirjoitti:
Tota pelkäänkin, että jos jätän mieheni, niin onko seuraavat ja sitä seuraavat vaan samanlaisia... Puhumattomia, juroja, vaikeita tulkita.
Miehen tuntuu olevan kovin vaikea sanoa että rakastaa, mikä on ihan hirveää :/ Mä kerron päivittäin rakastavani, mutta mies ei sano sitä oma-aloitteisesti. Halalilua ja pussailua on, onneksi. Olen niin haliriippuvainen :D Unelmoin vaan jatkuvasti jostain enemmästä, vaikka siitä että mies tulisi edes kerran elämässä kotiin punaisen ruusun kanssa ja sanoisi rakastavansa minua. Olisin niin onnellinen. Se mikä ihmetyttää on se, että olen tämän suoraan kertonut, ja silti mitään ei tapahdu! Jos mies kertoisi minulle noin suoraan mitä haluaa, niin toteuttaisin asian viipymättä.
Syntymäpäivien sun muiden unohtamisetkin voisin antaa anteeksi, jos helliminen ja rakkauden osoittaminen olisi tavanomaista, mutta kun ei ole...tää on niin kuin mun suusta en ole koskaan kuullut sanaa rakastan sua taikka mitään muuta ei koskaan ruusuja taikka mitään muutakaan syntymäpäivä lahjan sain ja naistenpäivänä kukkasen ja pinkin työkalusalkun. mä kerron joka päivä rakastavani mutta koskaan en ole sitä kuullut. meillä aina riitaa siittä että kun koskaan en ole kuullut ja sitten kun hällä lapsikin 1 samoin kun mulla niitä 4 niin pojalle hän kyllä sanoo olet rakas mutta mä olen aina se joka ei saa rakkauden osoitusta. tapasin tuossa yhden miehen sattumalta viron reissulla samassa porukassa ja sen kanssa oli muutamat tanssit mutta se oi kyllä ihan erilainen tapaus hellyyttä ja koskettelua mutta sitä ei omalta mieheltä tule. juhlapäivät ainakin pitää aina muistuttaa
- joopajoo
marias81 kirjoitti:
tää on niin kuin mun suusta en ole koskaan kuullut sanaa rakastan sua taikka mitään muuta ei koskaan ruusuja taikka mitään muutakaan syntymäpäivä lahjan sain ja naistenpäivänä kukkasen ja pinkin työkalusalkun. mä kerron joka päivä rakastavani mutta koskaan en ole sitä kuullut. meillä aina riitaa siittä että kun koskaan en ole kuullut ja sitten kun hällä lapsikin 1 samoin kun mulla niitä 4 niin pojalle hän kyllä sanoo olet rakas mutta mä olen aina se joka ei saa rakkauden osoitusta. tapasin tuossa yhden miehen sattumalta viron reissulla samassa porukassa ja sen kanssa oli muutamat tanssit mutta se oi kyllä ihan erilainen tapaus hellyyttä ja koskettelua mutta sitä ei omalta mieheltä tule. juhlapäivät ainakin pitää aina muistuttaa
Mee hoitoon
- nainen24v.
angie131 kirjoitti:
Tota pelkäänkin, että jos jätän mieheni, niin onko seuraavat ja sitä seuraavat vaan samanlaisia... Puhumattomia, juroja, vaikeita tulkita.
Miehen tuntuu olevan kovin vaikea sanoa että rakastaa, mikä on ihan hirveää :/ Mä kerron päivittäin rakastavani, mutta mies ei sano sitä oma-aloitteisesti. Halalilua ja pussailua on, onneksi. Olen niin haliriippuvainen :D Unelmoin vaan jatkuvasti jostain enemmästä, vaikka siitä että mies tulisi edes kerran elämässä kotiin punaisen ruusun kanssa ja sanoisi rakastavansa minua. Olisin niin onnellinen. Se mikä ihmetyttää on se, että olen tämän suoraan kertonut, ja silti mitään ei tapahdu! Jos mies kertoisi minulle noin suoraan mitä haluaa, niin toteuttaisin asian viipymättä.
Syntymäpäivien sun muiden unohtamisetkin voisin antaa anteeksi, jos helliminen ja rakkauden osoittaminen olisi tavanomaista, mutta kun ei ole...on niitä miehiä Suomen ulkopuolellakin, jos suomalaiset eivät puhu eikä pussaa :D
itse olen naimisissa israelilaisen miehen kanssa ja hän on paras kumppani mitä minulla on ikinä ollut. mies joka pv kertoo rakastavansa minua ja kuinka kaunis olen, hän myös halii ja suukottelee oma-aloitteisesti paljon.
hän on luonteeltaan tosi puhelias ja saa minut aina nauramaan. lisäksi hän laittaa mahtavaa ruokaa.
eilen hän tuli kotiin 15-tuntisen työpäivän jälkeen ja pahoitteli, jos ei anna minulle tarpeeksi huomiota. mies oli nukahtaa pystyyn, kun hän oli niin väsynyt :D - justiinsajoo
marias81 kirjoitti:
tää on niin kuin mun suusta en ole koskaan kuullut sanaa rakastan sua taikka mitään muuta ei koskaan ruusuja taikka mitään muutakaan syntymäpäivä lahjan sain ja naistenpäivänä kukkasen ja pinkin työkalusalkun. mä kerron joka päivä rakastavani mutta koskaan en ole sitä kuullut. meillä aina riitaa siittä että kun koskaan en ole kuullut ja sitten kun hällä lapsikin 1 samoin kun mulla niitä 4 niin pojalle hän kyllä sanoo olet rakas mutta mä olen aina se joka ei saa rakkauden osoitusta. tapasin tuossa yhden miehen sattumalta viron reissulla samassa porukassa ja sen kanssa oli muutamat tanssit mutta se oi kyllä ihan erilainen tapaus hellyyttä ja koskettelua mutta sitä ei omalta mieheltä tule. juhlapäivät ainakin pitää aina muistuttaa
sä ootki tommonen narsisti paska...
kato peiliin.. kuka tommosta rakastais - Muutoksen sietämine
Olen ihan varma, että sinunkin kohdallasi ajan kuluessa miehesi sanat loppuvat, samoin pusut ja halit vähenevät.
Jo tuossa kirjoituksessa tuot esiin, että vain muistuttamalla muistaa tietyt päivät.
Lapsista et mainitse mitään eli teillä ei vielä ilmeisesti eletä sitä vaihetta.
Suhde kestää jos valmistautuu jo ajoissa siihen, että tätä pusivaihe on vain nyt ja loppuu.
Lasten tultua mukaan on aikaa vain aina vähemmän kahdenkeskeiseen ja pieni lapsi on vaativa, se syö kyllä pussailut, sillä väsynyt ihminen ei ole entisensä.
Toki lapsi kasvaa ja silloin edetään uuteen vaiheeseen, siinä on otettava koko perhe huomioon, enää ei voi jatkaa näillä alkuhuuman tunteilla.
Jos jämähtää kiinni siihen, että toisen pitäisi vannoa joka päivä sanallisesti rakkauttaan, pitäisi ehtiä pussailemaan ja halimaan joka ikinen ammu, kun samalla riepottaa kolmeakin lasta hoitopaikkaan, pukee ja kuuntelee näiden vastarinnan ja itkut. Ei todellakaan onnistu, tarvitaan nyt sitä kuuluisaa pitkää vieteriä.
Taitaa monessa perheessä mennä tuossa vaiheessa enemmän toisen syyttelyksi kaikki ja aiheetta, sillä tuon tilanteen luoja on suuri väsymys ja uupumus ja toisaalta myös katkeruuskin, että katosi se huuma.
Mutta tästä päästään eteenpäin, kun ajatellaan kaikkea sitä ihanaa, mitä lapset tuovat mukanaan, se iloinen naama, joka vastaanottaa kotiin isän ja äidin. - mä vaan
Muutoksen sietämine kirjoitti:
Olen ihan varma, että sinunkin kohdallasi ajan kuluessa miehesi sanat loppuvat, samoin pusut ja halit vähenevät.
Jo tuossa kirjoituksessa tuot esiin, että vain muistuttamalla muistaa tietyt päivät.
Lapsista et mainitse mitään eli teillä ei vielä ilmeisesti eletä sitä vaihetta.
Suhde kestää jos valmistautuu jo ajoissa siihen, että tätä pusivaihe on vain nyt ja loppuu.
Lasten tultua mukaan on aikaa vain aina vähemmän kahdenkeskeiseen ja pieni lapsi on vaativa, se syö kyllä pussailut, sillä väsynyt ihminen ei ole entisensä.
Toki lapsi kasvaa ja silloin edetään uuteen vaiheeseen, siinä on otettava koko perhe huomioon, enää ei voi jatkaa näillä alkuhuuman tunteilla.
Jos jämähtää kiinni siihen, että toisen pitäisi vannoa joka päivä sanallisesti rakkauttaan, pitäisi ehtiä pussailemaan ja halimaan joka ikinen ammu, kun samalla riepottaa kolmeakin lasta hoitopaikkaan, pukee ja kuuntelee näiden vastarinnan ja itkut. Ei todellakaan onnistu, tarvitaan nyt sitä kuuluisaa pitkää vieteriä.
Taitaa monessa perheessä mennä tuossa vaiheessa enemmän toisen syyttelyksi kaikki ja aiheetta, sillä tuon tilanteen luoja on suuri väsymys ja uupumus ja toisaalta myös katkeruuskin, että katosi se huuma.
Mutta tästä päästään eteenpäin, kun ajatellaan kaikkea sitä ihanaa, mitä lapset tuovat mukanaan, se iloinen naama, joka vastaanottaa kotiin isän ja äidin.Itselleni on ollut kasvun paikka huomata, kuinka puolison tavat ilmaista välittämistä eroavat omistani. Vaikka hänelle merkkipäivät eivät ole kovin tärkeitä, ei se estä mua juhlistamasta niitä, jos haluan. Hän sanoo, että mun kanssani on helppo ja hyvä olla, vieläkin. Hänen on hyvin vaikea saada sanottua anteeksi, mutta jos hän ilmaisee sen muilla tavoin, se riittää. Kukin tietty itse päättää, mikä riittää.
"Suhde kestää jos valmistautuu jo ajoissa siihen, että tätä pusivaihe on vain nyt ja loppuu."
Suhde kestää, jos valmistautuu siihen, että se muuttuu. Puoliso muuttuu, itsekin muuttuu. Mutta olen jyrkästi eri mieltä, että jokin luonnonlaki määräisi läheisyyden loppumaan. Ihmisethän sen suhteen tekevät. Vaikka mieheni lähtisi töihin, kun olen vielä nukkumassa, hän käy antamassa pusun ennen lähtöään. Halaaminen ei kauan aikaa vie. Juuri siksi, että pienet lapset ovat vaativia, on ihanaa, että on joku, jolta saa tukea ja läheisyyden tankkausta. - Sannnnnnni
nainen24v. kirjoitti:
on niitä miehiä Suomen ulkopuolellakin, jos suomalaiset eivät puhu eikä pussaa :D
itse olen naimisissa israelilaisen miehen kanssa ja hän on paras kumppani mitä minulla on ikinä ollut. mies joka pv kertoo rakastavansa minua ja kuinka kaunis olen, hän myös halii ja suukottelee oma-aloitteisesti paljon.
hän on luonteeltaan tosi puhelias ja saa minut aina nauramaan. lisäksi hän laittaa mahtavaa ruokaa.
eilen hän tuli kotiin 15-tuntisen työpäivän jälkeen ja pahoitteli, jos ei anna minulle tarpeeksi huomiota. mies oli nukahtaa pystyyn, kun hän oli niin väsynyt :DJep, kannattaa mennä kauemmas kalaan jos paikallinen tarjonta ei natsaa. Itselläni on hollantilainen ja vielä monen avioliittovuoden jälkeenkin hän tuo punaisia ruusuja "koska on tiistai" tai mitä nyt keksiikään.
Toisaalta kosinnan epäromanttisuudelle nauramme vieläkin, hän hermostui niin että unohti mitä aikoi sanoa =). Ei siinä täydellisellä romantiikalla ole niin väliä kun yhdessä on hauskaa... vaikka varmaan sanon niin koska niitä ruusuja on, ja kokisin aika eri lailla jos pelkäisin jääneeni jotain vaille.
Ketjun aloittajalle; kihloissa ollaan koska aiotaan naimisiin, ja avioliitto on ajateltu elämänmittaiseksi (eihän aina niin käy, mutta se on kuitenkin tarkoitus). Aiotko tosiaan ryhtyä tämänkokoiseen projektiin koska et muuta *kehtaa*? Ei ole kiva joskus keski-ikäisenä sitten miettiä mitä kaikkea elämässä ei saanut. - Raumallll
marias81 kirjoitti:
tää on niin kuin mun suusta en ole koskaan kuullut sanaa rakastan sua taikka mitään muuta ei koskaan ruusuja taikka mitään muutakaan syntymäpäivä lahjan sain ja naistenpäivänä kukkasen ja pinkin työkalusalkun. mä kerron joka päivä rakastavani mutta koskaan en ole sitä kuullut. meillä aina riitaa siittä että kun koskaan en ole kuullut ja sitten kun hällä lapsikin 1 samoin kun mulla niitä 4 niin pojalle hän kyllä sanoo olet rakas mutta mä olen aina se joka ei saa rakkauden osoitusta. tapasin tuossa yhden miehen sattumalta viron reissulla samassa porukassa ja sen kanssa oli muutamat tanssit mutta se oi kyllä ihan erilainen tapaus hellyyttä ja koskettelua mutta sitä ei omalta mieheltä tule. juhlapäivät ainakin pitää aina muistuttaa
Tollasta narsistia ei voi rakastaa.... ei ikinä..
- sadgsadg
Ukkosi taitaa olla narukäsi insinööri ATM:D
- henna
Kuulepa angie,nyt täti neuvoo.Pakko ei oo lukea,mut kirjotanpa kuitenkin.
Äkikseltään totean että pienetpä on murheesi kihlattusi suhteen - vai onko hän avomiehesi?
Toinen ei sano rakastavansa eikä muista merkkipäiviä tai tajua yllättää ex tempore.Tylsää arkea. Ja tätähän elää suurin osa suomalaispareista,joten ei uutta auringon alla!
Asia erikseen,kuinka moni tuntee olevansa onnellinen tai edes jotenkuten tyytyväinen.
Sen ns.oikeankin kanssa yhteiselo lipuu enemmin tai myöhemmin kohti harmaata kaurapuuroa,joten prinssi Uljaskaan ei ole pelastuksesi harmaasta arjesta.Ainakaan pitemmän päälle.
Miehesi voi vaan olla yksinkertaisesti junttura,joka ei ole mallioppinut,miten naista (vaimoa) voisi MYÖS huomioida.Jos ei tiedä muusta,voi olla vaikea OIKEASTI oivaltaa,että toisinkin voisi toimia.Kaikki perheet eivät juhli esim.synttäreitä tai muitakaan merkkipäiviä sen kummemmin.
Mainitsitko synttäreistä tai kihlajaispäivästä jälkikäteen ja jos,niin menikö viesti perille eli tuliko huomiota edes silloin?
Epäröit eroa,koska olette kihloissa mutta kuitenkin mietit onko mies se oikea.Aika pian vaihdoitte jo kihlat,vuoden seurustelun jälkeen.Ilmeisesti onnen huumaa vielä riitti?Pakko kysyä,koska näinhän se yleensä on: huumaantuneena kaikki tuntuu juuri siltä kuin tuntuu,mutta kun pää selviää.....nyt sinulla on ollut aikaa ja tilaisuus miettiä yhteiseloanne.
Muuttaisiko tuntemuksiasi yhtään se että miehesi toisin kukkia ja lahoja ja muistaisi muutenkin? Riittäisivätkö ne huomionosoitukset poistamaan harmaan arjen ja tylsyyden?Loppuelämäksi? "mies rakastaa kyllä"...siis onko hän kuitenkin sen sanonut tai osoittanut jotenkin,mutta et ole vakuuttunut asiasta? Tai et ole vakuuttunut omista tunteistasi? Tai tiedät todellakin omat tunteesi etkä yksinkertaisesti vaan uskalla erota.
Älä missään nimessä mene naimisiin ennenkuin ajatukset ja halut ja tunteet selvillä. - näin meillä
Nimim. "henna" kirjoitti niin asiaa!
Näinhän se menee. Ensin on se suuri alkuhuuma jonka jälkeen alkaa se harmaa arki.
Ja valitettavasti miehet on aika putki katseisia juroja. HArvassa on ne miehet jotka vuodesta toiseen hokevat rakkauttaan,tuovat lahjoja ja muistavat joka kissan ristiäispäivän. Toisaalta ajateltuna,tuollainen mies kävisi pitemmän päälle tylsäksi.
Oma mieheni ei muista merkkipäiviä ellei muistuteta. "Rakastan sua"-lausetta en ole aikoihin kuullut. Haleja ja suukkoja harvakseltaan. Lahjoja en ole nähnytkään.
Mutta,mutta... työpäivän jälkeen hän kirmaisee suoraan kotiin. Tekee kotihommia töidenkin jälkeen. Hoitaa lastamme. Käy kaupassa. Soittaa kesken työpäivän miten päivä sujuu. On vkonloput perheensä kanssa. Tekee ruokaa. Parina iltana on yllättänyt minut tuomalla herkkuja.
Näitä pieniä eleitä pitää oppia näkemään toisessa. Suhde muuttuu ajallaan,eikä sitä suurta huumaa jaksakaan kauaa. Sekin on aika voimia vievää.
Mielestäni sinun pitäisi nähdä miehesi elkeet ja teot. Koska suurin osa suomalaisista miehistä on juuri tuollaisia. Jos haluat erota,vit toki löytää suuren rakastajan joka ei tunteitaan peittele. Mutta todennäköisyys on hyvin pieni,melkein olematon. - oma elämä
Mitä lie päätätkin, älä ihmeessä ajattele, mitä muut ajattelevat. Sinun elämästäsi on kyse. Siitä ei välitä loppupeleissä niin paljon kukaan muu kuin sinä. Jos nyt jo tuntuu, ettei mies ole oikea sinulle, niin viisainta on erota.
- angie131
Kiitos kaikille asiallisista vastauksistanne. Lohduttavaa tietää, että mieheni ei ainakaan ole ainut joka unohtelee asioita, ja etten minä ole ainut joka tuntee välillä kyllästyvänsä. Ehkä se isoin ongelma on tosiaankin se, etten tiedä ovatko omat tunteeni normaaleja vai merkki siitä, että suhde voi todellakin huonosti.
Unelmissani olisi tietenkin koko elämän kestävä intohimo ja syvä rakkaus, mutta onko sellaista sitten olemassakaan? Onko pitkä parisuhde lopulta vain kumppanuutta ja ystävyyttä? Miten te naimisissa olevat asian näette?
hennalle: kysyit siitä, miten mieheni unohtelee synttäreitä ja sellaisia. Ikävä kyllä tilanne oli tänäkin vuonna se, että muistuttelin synttäreistäni koska en halunnut taas jäädä ilman huomiota, ja mies unohti silti :( Illalla vasta muistutin itse, ja silloin hän sanoi, ettei oikeastaan välitä merkkipäivistä. Kun sitten muistutin muutamista hienoista lahjoista mitä olen itse antanut hänelle, tuli hänelle paha mieli, ja sain lahjani n. kaksi viikkoa myöhässä. Saapi nähdä miten seuraavien synttäreiden käy.
Ja noista kihloista; mielestäni menimme vähän hätäisesti kihloihin. Tai siis, en epäröinyt ollenkaan, mutta asian olisi toki voinut hoitaa myöhemminkin. Mies kuitenkin pyysi kihloihin, joten vastasin kyllä.- että näin
Jaa-a. Yllättävästi miehet heräävät ostamaan kukkia ja tunnustamaan rakkautta sitten kun päätös erosta on jo tehty, tai nainen sen on tehnyt.
Toista ei saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Ei ainakaan kannattaisi.
Suomalaiset miehet ei kylläkään ole juroja vaan monet jopa liiankin romanttisia. Jos päädyt eroon kuten toivon, tulet sen huomaamaan kun muita tapailet. - angie131
että näin kirjoitti:
Jaa-a. Yllättävästi miehet heräävät ostamaan kukkia ja tunnustamaan rakkautta sitten kun päätös erosta on jo tehty, tai nainen sen on tehnyt.
Toista ei saisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Ei ainakaan kannattaisi.
Suomalaiset miehet ei kylläkään ole juroja vaan monet jopa liiankin romanttisia. Jos päädyt eroon kuten toivon, tulet sen huomaamaan kun muita tapailet.Olet oikeassa, on kamalaa jos kumppani alkaa nähdä toisen itsestäänselvyytenä, eikä vaivaudu enää näkemään vaivaa suhteen eteen. Oma mieheni on tähän sortunut, mikä masentaa minua valtavasti. Olen yrittänyt pitää yllä uskoa siitä, että periaatteessa ansaitsisin enemmän huomiota. Itse kuitenkin jaksan huomioida miestä; laitan ruuat, työeväät, pesen pyykit, muistan aina kysyä miten töissä sujuu, tuon kaupasta yllätyksenä miehen lempikarkkeja... Tuon kummempia en itsekään vaatisi, mutta ilmeisesti se on liikaa vaadittu. Turhauttaa niin kovasti!
Jotenkin on huijattukin olo. Mies nimittäin lupaili kuuta taivaalta kun alettiin seurustella. Silloin jaksoi vielä olla romanttinen ja nähdä vaivaa. Ei kai sitten rakasta minua enää oikeasti... - yksi näkökanta asiaa
angie131 kirjoitti:
Olet oikeassa, on kamalaa jos kumppani alkaa nähdä toisen itsestäänselvyytenä, eikä vaivaudu enää näkemään vaivaa suhteen eteen. Oma mieheni on tähän sortunut, mikä masentaa minua valtavasti. Olen yrittänyt pitää yllä uskoa siitä, että periaatteessa ansaitsisin enemmän huomiota. Itse kuitenkin jaksan huomioida miestä; laitan ruuat, työeväät, pesen pyykit, muistan aina kysyä miten töissä sujuu, tuon kaupasta yllätyksenä miehen lempikarkkeja... Tuon kummempia en itsekään vaatisi, mutta ilmeisesti se on liikaa vaadittu. Turhauttaa niin kovasti!
Jotenkin on huijattukin olo. Mies nimittäin lupaili kuuta taivaalta kun alettiin seurustella. Silloin jaksoi vielä olla romanttinen ja nähdä vaivaa. Ei kai sitten rakasta minua enää oikeasti...Mieti tältäkin kannalta asiaa. Miehesi on alkanut pitämään sinua itsestäänselvyytenä, kun olet mahdollisesti antanut sellaisen vaikutelman itsestäsi. Olet siis antautunut täysin hänelle. Miehesi teki suhteen eteen töitä seurustelunne alussa ja hurmasi sinut ja sitten kenties huomasi, ettei enää tarvitse niin paljon tehdä työtä, kun olet ehkä jossain vaiheessa "hyväksynyt" asian. Nyt kun olet sen huomannut, ettei miehesi enää huomioi sinua, miehesi kuitenkin tietää, ettet kuitenkaan lähde suhteesta. Eli jos haluat näyttää miehellesi, ettet ole itsestäänselvyys, tee joitakin sellaisia tekoja, josta miehesi huomaisi, ettet olekaan itsestäänselvyys. Sanoit, että teet miehellesi työeväät, eikö niin? Onko miehesi koskaan siitä kiittänyt sinua? Voisit joku kerta jättää ne tekemättä ja katsoa, mitä tapahtuu. Jos miehesi huomaa asian, voit sitten sanoa suoraan, että en tehnyt niitä, kun et ole kiittänyt niistä koskaan jne.
- tälleen näin
En tiiä missä oot näitä romanttisia miehiä löytäny.
Monta suhdetta on takana eikä yksikään mies ollut romanttinen.
Juroja kylläkin olivat ja liiankin. - 34423442
Hyvä esimerkki siitä ettei liian nopeasti kannata mennä kihloihin.
- lovelove
Luultavasti kun olet kihloihin asti mennyt myös rakastat miestä. Olisit onnellinen siitä että sinulla on joku joka rakastaa ja jota sinä voit rakastaa. Sekin kertoo paljon että halailette ja pussailette, kaikki miehet eivät vain ole suuna päänä puhumassa tunteistaan, kaikki eivät vain osaa. Välillä yksinäisenä ihmisenä ärsyttää että ihmiset eivät osaa arvostaa parisuhdettaan, jonka itse ovat itselleen valinneet ja johon ovat päättäneet sitoutua. Tottakai ongelmia tulee, mutta jos suhteenne suurin ongelma on se ettei miehesi osaa olla jatkuvasti romanttinen ja hoe päivittäin pitkän suhteen jälkeen rakastavansa sinua, niin minusta se on aika pieni ongelma :) Tekisin mitä vain että ylipäänsä löytäisin sen ihmisen ketä rakastaa. Puhu miehellesi ja tee itse hänelle romanttisia yllätyksiä, ehkä hänkin sitä myötä oppii tekemään niitä sinulle.
- rakkautta tarvitaan
Sehän just sanoi että mies EI halaile ja pussaile vaan neidin täyttyy itse taivutella miestä. Sitäpaitsi mikä se sellainen puoliso on joka on yhtä lämmin kuin kivinen puutarhatonttu. Jotkut ihmiset, niinkuin minä, on vähän tunteellisempia ja tarvitsee sitä läheisyyttä ihan konkreettisestikin. Millä tavalla nämä kaksi sitten osoittavat olevansa erityisiä toisillensa - jakamalla arjen työt? Yhtä hyvin voisi olla sinkkuna niin tulee vähemmän noita pettymyksenkin tunteita. Ei Ap:n pidä uhrata omaa ja toisen elämää epätoivon alttarille. Hyvässä parisuhteessa puoliskoilla on myös samanlaisia piirteitä, enkä näe niitä tässä.
- 5 + 17
"En ole valmis vielä tyytymään olemaan toiselle itsestäänselvyys."
Tässä on yksi elämän monista tragedioista. Suurin osa naisista tarvitsee huomiota. Suurin osa miehistä ei edes tiedä, mitä se on.
Olen ollut 30 vuotta vaimon kanssa kimpassa. Sen verran on vuosien varrella tullut näpeille, että merkkipäivät muistetaan. Mutta tuskanhiki on joka kerran, kun ostoksille lähtee, eikä mieleen tule mitään hyvää lahjaideaa. Ja kuitenkin jotain on hankittava, ellei halua, että loppuvuosi on pilalla.
Sitten on näitä pelimiehiä, jotka osaavat huomioinnin taitavasti ja kaatavat naisia taidoillaan.
Mutta jos kaipaat aidosti romanttisia miehiä, jäät todennäköisesti nuolemaan näppejäsi.
Parisuhde etenee jossain vaiheessa vanhemmuudeksi. Siksi tärkein kysymys ei ole se, teettekö toisenne onnellisiksi, vaan se, eroatteko, kun tunnette itsenne onnettomiksi. Lapset tulevat rikkomaan parisuhdeidyllin ja silloin kysytään epäitsekkyyttä ja selkärankaa. Silloin vaa'assa painaa, pysyykö mies uskollisena seksittömyydestä huolimatta, ja hyväksyykö hän sen, ettei vapaa-aikaa enää ole vaan kotona painetaan töitä minkä päivätyöltä keretään. - ....
Kerro miehellesi, mitä tahdot.
Ei se osaa sun ajatuksia lukea!
Kerro, että sulle on tärkeää halit, pusut ja kauniit lauseet. Kerro, että tahdot niitä ainakin joka toinen päivä. Sano, että olisi ihanaa, jos kerran viikossa käytäisiin jossain treffeillä. Kerro, mikä sulle merkkaa ja mitä kaipaat häneltä. Anna hänelle ohjeet, joiden mukaan edetä! Anna hänelle MAHDOLLISUUS tehdä sut onnelliseksi. Puhukaa asiasta suoraan, nätisti ja rehellisesti. Lisäksi: puhukaa myös siitä, mitä MIEHESI tahtoo. Mitä hän kaipaa. Mikä on hänelle vaikeaa? Jne. Keskustelua, keskustelua, keskustelua..... Parisuhde toimii vain, jos kommunikoidaan!!- lifemocker
"Kerro miehellesi, mitä tahdot.
Ei se osaa sun ajatuksia lukea!
Kerro, että sulle on tärkeää halit, pusut ja kauniit lauseet."
kyllä siitä miehestäkin on noita kiva saada! kuulla ja nähdä/kokea, että nainenkin hänestä vielä pitää!
ei se niin saa mennä, että mies osoittaa rakkauttaan vain naista kohtaan, kyllä sen PITÄÄ OLLA vastavuoroista! - 6+7
lifemocker kirjoitti:
"Kerro miehellesi, mitä tahdot.
Ei se osaa sun ajatuksia lukea!
Kerro, että sulle on tärkeää halit, pusut ja kauniit lauseet."
kyllä siitä miehestäkin on noita kiva saada! kuulla ja nähdä/kokea, että nainenkin hänestä vielä pitää!
ei se niin saa mennä, että mies osoittaa rakkauttaan vain naista kohtaan, kyllä sen PITÄÄ OLLA vastavuoroista!Niin tässähän nainen nimenomaan jaksaa vieläkin huomioida mutta mies ei tee mitään pyynnöistä huolimatta. Että lukisit sinäkin joskus mistä on kysymys etkä vaan syytäisi tuota omaa propagandaasi...
- Rapumies2012
On se jännä, itse olen mies ja mielestäni olen todella romanttinen. Tuntuu että omassa suhteessa tuo romantiikka puuttuu täysin omalta kumppanilta. Itse muistan kaikki parisuhteen merkkipäivät ostan lahjat yms. jotka ovat yleensä juuri kumppanin mieleen, toisinpäin on vähä niin ja näin. Eli kyllä niitä romanttisia miehiäkin löytyy. Enkä usko että mikään arki muuttaa tuota ominaisuutta miehessä jolla se oikeasti on.
- 68 / 64
Turhaa hilseilyä! Vähemmän itsekkyyttä niin hyvä tulee!
Tämä on tietenkin minun mielipiteeni koska näen kuvauksessasi tietyiltä osin peilikuvani.
En ole koskaan muistanut kenekään merkkipäiviä, en hääpäivää, kihlauksesta puhumattakaan.
Sillä poikkeuksella, että menimme 40-vuotishääpäivänämme illalliselle paremman tason ravintolaan.
"Muistamattomuuteni" koskee myös joulu- ym. lahjuksia.
Aviossa ollessammekaan en ole leperrellyt koska mielestäni käytännön toimet ovat ratkaisevia.
Vaimo on aina hoitanut kaikkien lahjusten hankinnat.
Minä olen täyttänyt hänen sekä sanattomia, että julkituomia toiveita muuten kuin merkkipäiviin liittyen.
Korujen suhteen vaimo ei koskaan esittänyt suoraan mitään toiveita mutta eihän kaikkea tarvitse sanoa ääneen.
Kultakoruista esim. bismarkketjuja, kultaleijona.
Timuista 1,0kar kaulaan, 2 x 0,5kar korviin, 0,64kar sormeen.
Raskaat turkoosiupotteiset sterlinghopeiset kaula- ja rannekorut.
Meripihkoja yms.
Lämpimien merien risteilyjä 4kpl alkaen Karibialta, kiertomatkoja 4kpl jne.
tähän mennessä kaiken sortin, vähintään viikon matkoja yhteensä noin 100kpl, n. 4,5 vuotta.
Ateljee minkkiä jne.
Olen onnistuneesti kannustanut häntä tyttöjen matkoille.
Tämä litania siis avioliiton aikana.
Pidämme molemmat matkustelusta.
Seksielämän kuivuudesta en osaa sanoa mutta minä olen aina ollut aloitteellisempi ja mielikuvitusrikkaampi sekä kokeilunhaluisempi.
Toimii vieläkin.
Kukkia olen vienyt vain synnytyslaitokselle.
Suhteen jatkamista ajatellen ei ympäristön mielipiteistä pidä välittää tippaakaan!
Yritin vaan sanoa, ettei suhteen alkupää välttämättä todista jatkosta mitään.
Vaimoni ansioksi on sanottava, että hän on ehdottoman joustava eikä ole koskaan asettanut mitään ennekkoehtoja.
Silloin on mukava ilahduttaa kumppania.- *$$$*
Oikea alfauros! Jessss!
Onneksi olet löytänyt kumppaniksesi sen tossukan, joka katsoo päivästä päivään tuollaista. Jännää, että lasket suhteen arvoa karaateissa ja matkapäivissä. Onko se oma arvosi vai kumppanisi arvo?
- entinen eukko
meillä oli sama tilanne, ja kun mikään ei muuttunut, otin avioeron :) simppeliä.
- Kihlaus koeaika
Miten kihlaus voi kahlita. Onko joku rihkama sormus juuttunut sormeen niin ettei sitä pois saa.
Kihlausta vois pitää koeaikana niin kuin uusilla työntekijöillä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3614314En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831809Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan641549- 441546
En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291370Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(591341Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej531333Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2051325- 281215
Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change81208