Miten pelastaa "erokesä"?

vaikea antaa mitään vinkkiä, sama tilanne viimekesänä itselläni ja sama kenkku yksinäisyys jatkuu edelleen.
Helsinki on kylmä paikka yksinäisen viettää kesä.

Suokaa itselenne aikaa asian käsittelyyn, sillä tuo tunne tuntuu kovin tutulta.
Mikään ei kiinnosta, mitään ei saa aikaan. Ei halua ole avata edes ulkoovea, saatikka mennä minnekään. Kaupastakin haki vain kaikkein välttämättömimmän.
Aikaa kuluu se täytyy myöntää, ei riitä yksi kesä, eikä riitä kaksi kesää. Lopullisesti ilmeisesti jää tunne, että en enää tarvitse kovinkaan paljoa, sillä ei ole vielä tullut tunnetta ja tarvettta uusista vaatteista, eikä kovin paljon muustakaan.

Nyt kahven vuoden päästä olen sentään jo osannut nukkua kokonaisia öitä ainkain silloin tällöin, rukous on mukana jokaisessa illassa, että uni tulisis ja suojelisi rakkaitani, jotka vielä ovat pitäneet yhteyttä.

Pelko on jäänyt pysyväksi, sillä nyt pelkää kaiken menetystä, enää ei oikein uskalla elää, kun pelkää että kaikki on minulle liikaa. Menetykset ovat olleet rankkoja, tuskin kukaan tätä ajattelee erotessaan, miten paljon muuttuu ja miten raastavasti muuttuu.
Tuntuu kuin jokainen iloinen hetki kostautuu aina jollakin pahalla.
Kaikesta voi nousta, mutta uudenlaisena ihmisenä, enää ei ole maallinen mammona tärkeää, riittää kun on terveyttä ja läheisiä ihmisiä edes jokin.

Kuulostaa pahalta, eikö kukaan ole onnistunut pelastamaan kesää? Hyväksihän se kaikki arvojen miettiminen on. Ja on tietenkin tärkeää, että voi muuttua ihmisenä. Silti olisin sen verran pinnallinen, että ajattelisin sen olevan hyvä että Suomen kesästä ja vähäisestä auringosta tulisi otettua jotain irti. Vinkkejä edelleen kaivataan.

Mieheni jätti minut keväällä kylmästi, mutta minä olen yrittänyt jatkaa elämääni. Olen kyllä itkeskellyt joka pv ja puhunut puhelimessa tuntikausia ystävien kanssa

Kesäloman olen rakentanut ystävien kanssa niin, että olen mökillä aina jonkun kanssa, en kestä yksinäisyyttä yhtään, se ahdistaa hirveästi, tuntuu välillä, että pakahdun tuskaan. Mutta silti joka pv olen ollut menossa, en jää suremaan kohtaloani, olenhan vielä nainen, joka haluaa elää, tulla rakastetuksi.
Pidän itsestäni huolta, käyn kampaajalla, ostanut kauniita vaatteita. Olen tapaillut muutamaa miestäkin tämän saitin kautta, mutta vielä en pysty sitoutumaan, vanha pitkä liitto niin mielessä.
Olen tyytyväinen, että en ole jäänyt kotiin suremaan, en halua menettää kesää, aurinkoa, valoa.Haluan jatkaa elämääni, vaikka se melkein minulta riistettiin, miehiä menee, mutta ystävät jää ja minä itse pystyn vaikuttamaan elämääni.

Ole turisti :). Kierrä kahviloita, terasseja, käy museoissa (niitä stadi on pullollaan), toreilla, antikvariaateissa, kirpputoreilla. Joku oikein erikoinen päivä lähde Vantaalle :O. Käy Heurekassa, Flamingossa kylpemässä ja siinä moniulotteisessa leffateatterissa...

Kahviloissa/baareissa yms. kuuntele tarkkaan mitä ihmiset lähelläsi puhuvat. Se käy terapiasta, kun kuulee, että muutkin ovat eronneet/vaikeassa parisuhteessa/tai muuten vaan on vaikeaa :D.

Kyllä se siitä.

Samaa kuin pari viimeistä. Mene ja koe ja näe. En ole pääkaupungista, mutta toisesta kaupungista ja käyn kaikenmaailman ilmaisjutskissa missä ihmisiä vaan liikkuu. Toinen erokesä meneillään. Oli vaan pakko mennä ja liikkua ihmisten ilmoilla. Vaihda rohkeasti muutama sana ventovieraitten kanssa, se antaa uskoa, että olet olemassa ja sinua kuunnellaan.
Kotona oli ahdistavaa ja yksinäistä. Nyt paraikaa uskallan jo olla yksin mökillä. Pari miestäkin tullut tavattua ja huomenna lähden viettämään omaa lomapäivää yhden kaa hänen työpäiväänsä tutustuen ajellen pitkin poikin Suomea. Pakko vaan ottaa elämästä kiinni. Meillä on niin karmea avioero, mistä on ollut pakko irrotautua, en halua muistaa exää enää vaikka häntä olen rakastanutkin.
Ja on se vaan kiva tunne, kun huomaa, että jonkun ihmisen kanssa synkkaa jutut yhteen vaikkei siitä lopullista tulisikaan.

menee noin vuosi ja joskus enemmänkin ennen kuin pääset eroon siitä tuskasta. Se tietysti riippuu siitä että miten paljon on toista rakastanut ja miten paljon on menettänyt. Mutta n. vuosi menee sumussa. Voit siis unohtaa kesän tältä vuodelta. Nauti sitten ensi vuonna kesästä. Rauhoittavat lääkkeet voivat auttaa ja unilääkkeet jos ei saa unta. Mutta...kaikesta tuskasta huolimatta tulee se päivä sieltä jolloin pystyt taas nauttimaan elämästä. Se tulee aivan varmasti.

Kiitos vinkeistä. Helsinki turistina kuulostaa hyvältä. Varmaan joka toinen päivä murehdin ja joka toinen päivä yritän nousta. Olisin minäkin halunnut mökille, kun se peruuntui miehen kanssa, mutta valitettavasti siellä ei kyllä uskalla olla ykin ja minulla ei ole niin paljon sinkkuystävättäriä että olisin päässyt heidän kanssaan. Kaikilla ystävilläni oli jo omat menonsa, enkä ole yleensäkään raaskinut monen kesää pilata kertomalla. Sitten vain murehtisivat hekin. Mutta tänään otan itseäni niskasta kiinni ja menen keskustaan. (Kun saan vain tuon turkaleen asumistukihakemuksen tehtyä. Harmillista tässä on myös tuo paperisota kauniina päivinä.)

Uusi suhde on paras lääke vaikka ei kestäskään kauan!
Niin minä yli eron ja siinä ei ollu mitään suremistä.

Uusi suhde auttaa antamaan uskoa, että pystyy vielä nauttimaan elämästä. Mutta lyhyen uuden suhteen jälkeen se erosuru on yhä siellä. Ei sitä näköjään saa simsalabim pois. Itsellä toinen erokesä menossa eikä olo ole vallan hilpeä. Ilman laastarisuhdetta olisin vielä huonommassa jamassa. Ja laastarisuhdekin on nyt loppu.

"Tästä kesä voi alkaa
Nosta tanssija jalkaa
Kohta pääsee rytmiin
Hypnoosiin ja transsiin
Päättymättömät illat
Polttamattomat sillat
Aamuhetken taikaa
Keskikesän aikaa

Hietaniemen rantaan
Hiekka kohtaa varpaat
Lokkikin jo nauraa
Nyt on huvi halpaa
On syksy vielä kaukana
Ei syytä huoleen
Tunnen, olen nuorempi kuin moneen vuoteen

Must tuntuu mitä vaan voi tapahtuu
Eikä siihen mitenkään voi varautuu
Kun koko luomakunta laittaa parastaan
Nyt on valvottava kunnes aamu koittaa

Kun mökkimakkaraa maistaa
Ja ilta-aurinko paistaa
Niin setä hetken luulee
Löytäneensä taivaan
Leirinuotio kuumaa
Kun katselen liekkien huumaa
Tähän tahdon jäädä
Kunnes aamu koittaa

Kun syksyn sateet alkaa
Aitan kumpparit jalkaan
Mut vielä viljaa
Vihreänä kasvaa
Ja lounastuuli
Lämmittää mun huulii
On vielä aikaa
Lantsareihin vaihtaa

Must tuntuu mitä vaan voi tapahtuu
Eikä siihen mitenkään voi varautuu
Kun koko luomakunta laittaa parastaan
Nyt on valvottava kunnes aamu koittaa

Ja kalliolla kun makaat
Luulet että oot vapaa
Kun metsätuulet vastaa
Niinkuin sinne huudat
Ja peukalolla taas pääsee
Uimapaikkojen ääreen
Katso ihmisten silmiin
Näätkö katseen villin?

Hei siksi lintunen laulaa
Riemu kuuleman kautta
Ihmiseenkin tarttuu
Tietynlainen kaipuu
Kaikki juhlat päättyvät
Sen kaikki tietää
Oot odotusta täynnä
Kunnes juhla puhkeaa

Hei kuka jää kotiin odottamaan
Ja kuka tulee sieltä hakemaan
Mene ulos katsomaan mikä sää
Mikä kesä! "

Hei Moniamahdollisuuksia, siinä oli hyviä neuvoja. Olen joitain toteuttanutkin. Meistä moni saattaa kuitenkin olla niin masentunut, ettei pysty mihinkään. Käytännön asiat myös sotkevat päiviä. Tänään oli kaunista ulkona, mutta istuttiin ja tehtiin (riidellen) ositusta. Sellaista se on. mutta kyllä niitä hiekkarantapäiviäkin tulee, kun sää vain suo. Villit katseetkin ehkä jo huomaa. (Ihmisen täytyy kyllä olla silloin avoin eikä enää ihan vereslihalla.

Se uusi suhde on silloin kaikkein huonoin jos sinulla on pieniä lapsia, kulje lasten kanssa yleisäpaikoissa ja jos mahdollista sukulaisissa, lapsillekin hyväksi kuten itsellesikin ja juttele eri ikäisten ihmisten kanssa.

Se bilettämään meno on aina huono valinta eron jälkeen, silloin törmäät varmasit niihin luusereihin, jotka osaavat antaa balsamia haavoihisi, mutta elämä heidän kanssaan ei onnistu, sillä ovat onnenonkijoita, hyväksikäyttäjiä.
Pysyttele kaukana toisesta sukupuolesta pitemmän aikaa, että et joudu ojasta allikkoon.

Kiitos kaikille vinkeistä. Minusta kesäni on ollut kaikesta huolimatta onnistunut. Olen tapaillut vertaisryhmää tämän palstan kautta. Olen myös ollut aktiivisesti liikkeellä ja toteuttanut monia tämän ketjun vinkkejä. Hauskoja retkiä on ollut ja kesä vielä jatkuu. Kiitos vihjeistä!