Väinämöisen paluu vielä meidän elinaikanamme

Eikö Väinämöinen ole yksi Jumalistamme? Minäkin uskon hänen paluuseensa ja uskon sen olevan kokoajan käynnissä.

Don Rosa palautti Väinämöisen takaisin

Väinämöinen oli tietäjä, ei jumala. Olisi kyllä aika tehdä päätös kristinuskon luvattomalle olemassa ololle Pohjolassa, ja palata perinteisemmille hengen kunnaille - modernisoiduissa raameissa tosin.

Itseasiassa Väinämöinen-käsite toimii usealla eri tasolla, niin näkyväisessä kuin näkymättömässäkin maailmassa. Aloitetaan täältä näkyväisestä.

On hyvin perusteltua uskoa, että on ollut olemassa Väinämöinen - tietäjä iänikuinen. Henkilö, joka on hallinut synnyt ja salat, eli siis kaiken näkyväisen ja näkymättömän maailman tiedon. Tietäjänä ja oppaana kristiityillä on samankaltainen Jeesus.
Oletettavasti ketä tahansa valaistunutta ja suurta tietäjää on voitu kutsua yleisnimellä väinämöinen, aivan kuten esim. Jeesus oli "kristos", eli valaistunut.

Seuraavaksi käsittelemme hengellistä Väinämöistä. Aluksi meidän tulee ymmärtää se, että " Ei ole Väinämöinen kuten me, ei ole hän lihaa ja luuta".
Eli henkisellä tasolla Väinämöinen on pyhän kolminaisuuden , Väinämöis-henki, Ilmaris-henki ja Lemminkäis-henki, Logos, eli kaiken tietoisuuden järki.

Kalevalaa tutkiessa käy hyvin ilmi, että näkyväinen maailma ei ole syntynyt sattumalta, vaan tahdon ilmauksena. On tärkeää ymmärtää, että maailman luomistyössä kaikki muut käytetyt nimet ovat Väinämöisen eri ominaisuuksia kuvaavia toisintonimiä. esimerkkinä Ilmatar - veen emonen - väinämöinen.
"Yksin syntyi Väinämöinen, ilmesttyi ikirunooja" Tämä virke kertoo meille, että Väinämöinen oli vanha jo syntyessään. Eli Jumaluudella on ollut ajatus maailman synnyttämisestä. Seuraavaksi siirrymme synnytystuskiin, kuten luovallla taiteilijallakin voi tapahtua, teoksen eli maailman synnyttäminen on todella vaikeaa.
Synnytyksessä apu on tarpeen ja se saapuu Sotkan eli muotoja keksivän älyn muodossa. Väinämöisen polvelle Sotka munii:
"Siihen laativi pesänsä. Muni kultaiset munansa. Kuusi kultaista munoa. Rautamunan seitsemännen." Sotka siis munii alkuaineien atomit, joista syntyy koko maailmankaikkeus.
Tämän jälkeen luomiskertomus siirtyy toiseen runoon, kosmoksen luomisesta maailman luomiseen, kertomukseen Suuresta Tammesta.

Väinämöisen paluu tapahtuu jokaisen meidän sisäistä kautta, koska jokainen ihminen Äiti-Jumalan kuvana on kolmiyhteinen olento, ja näinollen Äiti-jumalan Logos on meidän kaikkien sisällä.
Mitä muuta luomistyö on, kuin luojan pyrkimystä itsensä esilletuomaan ? Kuten ihminen lapsena peilikuvansa kautta tulee tietoiseksi omasta itsestään ja myös vanhana oma itse ja oma kuva on ihmiselle tärkeää, niin myös Äiti-Jumala halusi nähdä oman kuvansa. Kosmoksessa, maailmassa ja eläimissä tämä ei täyttynyt, vasta ihmisessä Jumala alkoi nähdä itsensä. Samoin siis ihmisen sisällä asuu se jumalainen tahto nähdä oma itsensä täydellisenä. Tämän vuoksi sellainen ihminen, joka ei tätä tahtoa ja kaipuuta sisällään ei ymmärrä, on rauhaton ja etsii, vaan ei aina tiedä mitä.

"Odottakaapa vain niin näette."

Oletko tietoinen, että juuri tuo osuus Kalevalasta on ihan Lönnrotin omasta kynästä lähtöisin?

Se,että Lönnrot on itse tehnyt säkeitä Kalevalaan, ei millään muotoa vähennä niiden arvoa. Lönnrot oli puhtaasti kalevalaisen hengen läpäisemä runonlaulaja, joka kirjallisesti eheän ja kauniin teoksen luodakseen, kykeni saavuttamaan sen mielentilan jossa syntyi ikiaikaisille kertomuksille jatkumo.

Miksi Kalevalan innoittamien kuvataiteilijoiden teoksia pidetään suuressa arvossa, mutta Lönnrot sysätään halveksien syrjään.
En voi välttyä ajatukselta, että ruotsinkielinen akateeminen maailma on ollut pitkälti tällaisen tihutyön takana.

Toki, pidän hyvin tämän asian mielessä ja olen sen näin sisäistänyt:
Kansanrunoutta on kaikki se mitä kyseisen kansan piiristä esille nousee. Ei ole olemassa enmmän- ja vähemmän-autenttista kansanrunoutta. Väliä ei ole sillä, onko runoilija kaikkien tuntema tai sitten se kansanrunojen ja -laulujen "trad". Ei ole merkitystä sillä, oletko herra vai narri, köyhä tai rikas.
Kalevala ei ole sellainen teos, kuten esim. raamattu, jonka tekstit on tiukasti määritelty, ja johon ei saa lisätä tai siitä mitään poistaa, ilman tarkkaan valvottua kirkollisten organisaatioiden ylivalvontaa.
Kalevala on meidän kaikkien suomalaisten kollektiivinen henki, tällaista henkeä ei voi millään sitein säädellä, saatikka väittää jotain säettä vähempiarvoisemmaksi toista.
Kalevala on ikuinen ja jatkuva kertomus, eikä mikään kiveen hakattu määrämuoto. On täysin luonnollista, että ne henkilöt joita ikiaikaiset Kalevalan runot ovat innoittaneet, saavat siitä sellaisen henkisen lähteen että haluavat tähän jatkumoon luoda oman lisänsä.
Nämä säkeet eivät voi olla vähempiarvoisia muihin nähden, ja ken niin väittää, hän haluaa silloin hävittää koko Kalevalan merkityksen pyhänä kirjana.

Aikamme tieteellis- tekno saavutusten isät ovat kaikki eläneet 18- 19 vuosisadan vaihteessa.
Yhtään inventtiä ei ole sen jälkeen keksitty.
Lönnrot oli aikansa valontuoja, tällä pyhien alkukirjoitusten kääntäjänä.
Kalevalasta löytyy esim. historian ensimmäinen vegaani, Marjatta, joka inhosi lihaa ja maitotuotteita. Moraalinen oppi sisäsiittoisuuden vaaroista ala Kullervo.
Seppä, ensimmäinen vapaamuurari, joka loihti Sammon versus liitonarkin, jota vapaamuurarit vieläkin piilottelevat.
Väiski itse voitti puhelahjoillaan pahimmatkin aikansa gangsterit, jotka hän lauloi suohon. Vasikointi/ laulaminen siis kannattaa, ollakseen kaikkien kansojen herra.

Väinämöinen ei uskoni mukaan palaa lapsen kehoon, vaan että joku antaa sielunsa jumalan käsiin ja näin väinämöisen henki astuu tämän kehoon. Kehoon joka on aikansa kyllästetty jumalan voimalla.. muuta outoa taikaa.. kaikenlaista outoa tapahtuu joka päivä eri ihmisille.

Väinämöinen oli muinaisajan sankari, langennut enkeli, joka sekaantui ihmisten tyttäriin. Sitten hänet karkotettiin ja hän lähti Atlantikseen, joka vajosi meren sydämeen. Lopun aikoina Atlantis nousee tarujen jälkeen taas esille ja Väinämöinenkin käy visiitillä Finlandiassa, mutta voi hän järkyttyä pahemman kerran, kun näkee Ainonsa näköisen naisen eduskunnassa ajamassa Suomea jättilamaan, kiitos miljardilainojen EU:n tuhlarimaille - silloin Väinämöinen lähtee viimeisen kerran merille...

Väinenmöinen = Mooses
Sampo = Liiton arkki

Lönnrot tarkoitti sitä, että KALEVALA oli tämä Väinämöisen paluu.

Eikö Väinämöinen lähtenyt kiertämään maapalloa laivallaan...tämmöinen muistikuva minulla on.

Vanha Vaka Väinämöinen vanhan taian löysi ja sille tielle jäi!

Suomalaiset tarvitsevat Samponsa takaisin.

Nouse Sampo pohjamudista! Nosta kansamme takaisin valoon.

Väinämöinenhän muuttui mustaksi ja lupasi palata kun tarvitaan. Mutta mistä helvetistä me tiedetään kuka sitten on se väinämöinen, kun niitä mustia lappaa tänne jatkuvasti lisää?

Olen lapsena lukenut vanhaa kalevalaa ja siinä Väinämöinen on tietäjä iän ikuinen. Ei jumala, vaan ikiaikainen tietäjä.

Tässä hieman jo vuosia sitten kirjoittamaani (edelleen ajankohtaista) uutta Kalevalaa:

Ajatus on alkamassa, oieta omalle tielle. Vapaaksi vallasta valua, etsiä entistä eloa, ennen kirkon käskyvaltaa vieraan vallan vartijoitten. Kuunnella omaa sydäntä, omaa mieltä mietiskellä.
Nyt elävät entiset isännät orjana omassa maassa. Maata porttona pitävät vieraan vallan vahtikoirat. Metsät on myyty muille maille, kaikki kallis kadotettu, maan mahti menetetty, mieliksi muille muutettu. Raha on kaiken rajana, kunnia kuonakasanen. Kuka on kunniaa kysellyt, mielekkyytä mietiskellyt, se on pistetty pihalle, poistettu poloinen pidoista.
Hiehotkin hulluina hyppivät, sorkilla sojottavilla, utareilla uhmakkailla.
Lisäänny ei luonnon lailla ihmisen oma elämä. Parit ei pysty poikimahan, omaa lasta laittamahan, vaan vaativat varalle, siemeniä syötäväksi, munasia myötäväksi, oman lapsen laittamaksi.
Siemen on suvuista syöty, munat myyty muille maille. Kohta huutavat hylätyt, kailottavat kadotetut, oman emonsa eloa, oman taattonsa tapoja, oman sukunsa sydäntä, sukupolvien satoa, menetettyä menneisyyttä.

Vironneeko Vänämöinen, kajahtaako Kantelehetar, vai onko vaiennut iäksi, kansansa kadotetuksi?

Lemminkäinen palaa kyllä yhä uudestaan, Väinämöisen ei tarvitse palata. Väinämöinen on jo suorittanut inkarnaatiokiertonsa. Lemminkäinen on eräs niistä, jossa ilmenee Väinämöisen perintö. Väinämöinen voi palata helpostikin oppilaidensa kautta.

Minäpä kerron teille, kuka Väinämöinen oli. Hän oli yksi niistä seitsemästä jumalasta, jotka selvisivät suuresta vedenpaisumuksesta. Vedenpaisumuksella en tarkoita tässä kristittyjen Nooa-tarinaa, vaan suurta tulvaa joka edelsi nykyisen maailman luomista. Saamelaisten myyteissä maailman luomista edeltää edellisen maailman tuhoaminen, ja sama teema toistuu myös esim hindulaisuudessa.

Nämä seitsemän jumalaa edustavat kosmoksen seitsemää alkuvoimaa. Kristityt käyttävät näistä nimitystä 'henkivallat'. Nämä alkuvoimat ovat ilma, vesi, maa, tuli, metsä, rauta ja ihminen. Ilmarinen edustaa ilmaa, Väinämöinen vettä, Vipunen metsää ja niin edelleen.

Sitten myöhempinä aikoina nämä alkuvoimat valitsivat ihmisten keskuudesta itselleen edustajia, joiden ruumiit he ottivat hallintaansa ja joiden kautta he toimivat kansojen keskuudessa. Tällä tavalla Väinämöisestä tuli ihminen ja ikiaikainen tietäjä.

Mitä Väinämöisen paluuseen tulee, niin se on varma asia se. Hän on syntyvä 2030-luvulla, ja tietäjän uransa hän on aloittava 2060-luvulla. Niin meren aallot ja tuulten henget kertovat. Mutta Väinämöinen ei ole mitä ihmiset luulevat hänen olevan... eivätkä he osaa varoa häntä.