Kokemuksia englanninspringerspanieleista :)

Varo provoilijoita. Täällä moni väittää olevansa enkkuspringerin omistaja, vaikka vain esittää sitä, jotta saisi omat vastauksensa päällimmäiseksi (omistajiahan ekana kuunnellaan). Mutta voi koirarodusta saada muutakin kautta tietoa kuin omistamalla itse sellaisen, kuten tuntemalla jonkin sen omistajan :-)

Aktiivisia veitikoita nuo näkyy olevan sekä meneviä. Kilttejä vaan joskin alkanut ilmetä myös kierroksilla käyviä AD/HD tapauksia eli mene rohkeasti kasvattajien luo tutustumaan ja kysymään kaikki mitä mieleen pälkähtää. Hyvää pentua voi joutua joskus odottamaan ;)

http://www.koirat.com/pentueet/englanninspringerspanieli
Tuollakin on muutama kasvattaja jolta voi kysyä ja vertailla. Tärkeintä on että pentu on avoin ja iloinen sekä rohkea. Emä hoidettu hyvin ja asiallisissa tiloissa sekä terveystarkastettu hyvin tuloksin.

Eka koiraksi ihan ok, kunhan et jää ihastelemaan pennun suloutta ja unohdat johdonmukaisen kasvattamisen alusta lähtien. Täällä asustaa kohta 7 vee ville- e.springeri ja voi mitä hauskuutta, hellyyttä ja raivon rippeitä on saatu kokea. ADHD-tapaus :), mutta hellyyden kipiä, ulkona energinen, sisällä sohvaperuna, pehmeä luonteinen jästipää. Uroksena kova narttujen perään ja paremman puutteessa lapsetkin sopivat jalasta nylkyttämisen tuiksi :( Hajuaisti vetää ulkona, varsinkin uroksia kovasti, joka on ajoittain kovakin rasite, mutta kauaksi karkaamista ei ole toistaiseksi tapahtunut, vaikka saakin vapaasti juoksennella. Söpö aikuisenakin, itse trimmaamista tee vasta kun olet käyttänyt koiraaasi ammattitrimmaajalla ja oppinut niksit. Kunnon tirmmerikone kannattaa hankkia lemmikkikaupasta. Turkinpesu koiran likaisuudesta riippuen, korvatulehdukset ja allergiat yleisiä. Hankintahinta meillä oli 700egee Elimäeltä. Voin suositella rotua lämpimästi..

Mulla on englanninspringerspanieli narttu 4vuotias. Sisällä todella rauhallinen, tykkää rapsutuksista ja huomiosta, oikein kiltti ja kaikkien ystävä :)

Ulkona tykkää juosta metsässä, tulee kutsuttaessa hyvin luokse. Vaatii aika paljon liikuntaa mutta ainakin oma koirani ei koskaan ole ollut millään tavalla sisällä mikään vilkas ja rauhaton. Ei koskaan. Vaan aina hyvin rauhallinen ja huomaamaton sessu.

Metässä käydään noin 2h päivässä, lisäksi remmilenkkiä noin 1-2h päivässä. Vaihtelee välillä, joskus käydään vaan metässä paljon eikä lainkaan remmilenkkejä tehdä.

Oma koirani ei hauku juuri ollenkaan.

Turkki on trimmattava, se on mielestäni miinus asia rodussa. Itse asun sellaisella paikkakunnalla ettei lähimailla mitään trimmaajia :( Joten kauemmas joutuu kulkemaan tai opettelemaan trimmaus itse.

Mielestäni turkkia ei tarvitse pestä kuin vaan silloin kun on likainen. Ja toki jos näyttelyissä käyttää niin silloin kannattaa pestä.

Hinta kai jossain 800-1000€ paikkeilla. Omani maksoi muistaakseni 900€.

Se, että hankkiako nartun vai uroksen niin mielestäni ihan sama, en ainakaan ite osaa sanoa tuohon jompaa kumpaa.

Perinnöllisiä silmäsairauksia on, emä ja isä kannattaa olla testattuja niiden varalta jottei pennulle etene moiset sairaudet. Korvatulehdukset ovat myös yksi riesa, omallani on ollut hiivatulehdus kahteen kertaan, joten korvista kannattaa pitää huolta. Allergiaa voi myös kans esiintyä. Kannattaa lukea netistä noista sairauksista.

Netistä löytyy myös kasvattajia, kannattaa tutustua.

Ja kyllä, sopii myös ensimmäiseksi koiraksi oikein hyvin mielestäni. Kunhan muistaa antaa aivojumppaa ja liikuntaa sekä kouluttaa (kuten jokainen koira) niin hyvin pärjää :)

Mielestäni sopii kerrostaloon myös, kunhan pennusta asti opettaa koiraa olemaan myös yksin, jotta vältyttäisiin niiltä haukkumisilta ja eroahdistuksilta. Ja kunhan käyttää myös metsässä irti juoksemassa, ehdottomasti parasta ajanvietettä ja liikuntaa tälle rodulle.

Rodussa on niin paljon erilaisia yksilöitä että vaikea näistä asioista on sanoa kuin vaan oman koiran perusteella mutta tälläiset kokemukset mulla ainakin on omasta koirastani.

Kannattaa tutustua myös emään ja isään hyvin että miltä ne vaikuttavat.

Olikin jo jonkin verran vanha aloitus, nyt vasta hokasin. No jospa käyt vielä lukemassa täällä.

Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille! Kommenteistanne on todella ollut apua ja olen yhä enempi vakuuttunut että tässä se rotuni on ! :) Olen jo katsellut sopivia kenneleitä jo vähän sillä silmällä ja pyrkinyt pääsemään koiranäyttelyihin joissa voisin henkilökohtaisesti tavata rotua .

Meillä on ihana sprinkkutyttö, pian 6 v. Sairaudet ovat vaivanneet koko ajan. Milloin on tassu- tai korvatulehdusta, toisinaan jotain pahempaa. Anaalirauhaset ovat myös jatkuva riesa. Tyttömme on steriloitu kun ensimmäisistä juoksuista jäi valeraskaudet.
Koira on kuitenkin niin ihana luonteeltaan ja käytökseltään, että olemme valmiit vaikka mihin saadaksemme koiran kuntoon. Kulkee kiltisti vierellämme ilman hihnaa. Jos tapaamme jäniksen tms. juoksee hetken kovaa perässä, mutta kun meitä ei näy, palaa nopeasti "laumaansa". Ulkoilemme noin kaksi tuntia päivässä ja kuljemme 5-7 km lenkkeillen metsässä ja kentillä.
Nyt olemme ensimmäistä päivää allergiatestinappuloilla. Ei mitään muuta ravintoa kuin näitä synteettisiä nappuloita ja vettä. Viiden viikon kuluttua voimme ottaa allergiatestit.
Onko kukaan muu käynyt tätä rumbaa? Ja onko saatu tuloksia?
Kertokaa myös kokemuksen pohjalta vaikutuksista esim. raakaravinnon suhteen.

Moikku. Sprinkuissa nykyään arkuutta, en suosittele rotua. 90 luvulla vielä upeita koiria, käyttöön ja näyttöön, ei enää
Tosin Adamant ja Quadmir - koirat hyviä luonteet, turkit ja rakenne. Kotkassa eräs nimekäs kenneli kasvattaa arkoja sohvaperunoita. Älä ikinä osta sijoitusnartun pentua.