Olen ihan hukassa. Olemme pitäneet yhtä nyt kaksi ja puoli vuotta, joista ollaan osa ajasta asuttu yhdessäkin, mutta tällä hetkellä eri osotteissa. Yhdessä asuessamme mies pelaili satunnaisesti tietokonepelejä, muttei mitenkään häiritsevästi.
Nykyään asiat on mennyt siihen, että mies pelaa päivät pitkät tietokonepelejä (kaverien kanssa juttelee samalla skypessä).. Jos menen hänen luokseen, ei hän siltikään lopeta pelaamista, vaan siellä minä istun yksin hiljaa ja katson vierestä kun tämä pelaa. Jos hän taas tulee minun luokseni, tulee hän myöhään illalla (kun on pelannut tarpeeksi) ja aamupäivästä, jos molemmilla on vapaapäivä, lähtee pian takaisin tietokoneensa ääreen...Minua ei sinänsä häiritse, että mies pelaa, minuun vaan sattuu se, että pelit ja pelaaminen menee minun edelle. Esimerkiksi ystävänpäiväksi olin ajatellut jotain romanttista...No, se päättyikin siihen että mies ilmoitti, että haluaa nyt lähteä pelaamaan ja siitä syntyikin sitten pienimuotoinen riita.
Josta päästäänkin toiseen asiaan nimittäin riitely ja siitä seuraava keskustelemattomuus. Mies ei ole koskaan halunnut keskustella varsinkaan mistään aremmista asioista. Riidat mökötetään pois, itse haluaisin puhua, sillä jää kalvaamaan muuten. Joskus, vaikka kyseessä ei ole edes riita, vaan minä kysyn vaikka vain, että "miksi pelaaminen on niin tärkeää" niin hän ikäänkuin suuttuu, ei millään voi keskustella ja selittää asioita. Jos minulla on paha mieli (vaikka se ei johtuisikaan mistään miehen tekemisistä) saatan itkeä ja saada suurinpiirtein paniikkikohtauksia, mutta mies ei eväänsäkään heilauta että rauhoittaisi minua! Jatkaa vaan tv:n katselua/pelaamista/nukkumista kuin ei muka huomaisikaan. Myös tämä satuttaa.
Jos satun hermostuksissani korottamaan ääntäni, niin mies suuttuu todella paljon ja saattaa sanoa "mä lähen pelaamaan". Ei missään nimessä voi kuunnella anteeksipyyntöäni tai selitystäni sille miksi hermostuin. Ja kun leppyy sen jälkeen kun on tarpeeksi murjottanut (ja minä olen tarpeeksi lepytellyt), ei mahdollisuuttakaan, että sanallakaan yrittäisin alkaa keskustelemaan riidasta, sillä muuten syntyy uusi riita. Mikä tätä miestä vaivaa??
Mies, tietokonepelit ja puhumattomuus
27
1325
Vastaukset
- Sininen22
Vaikuttaa riippuvuudelta, peleistä tai netistä. Niistähän ei tunnetusti parane, pystyy olemaan ilman tai sitten ei.
- hukassa..
Luulen myös, että on melko yleistä ettei miehet niin paljoa keskustele. Myös mököttäminen taitaa sekä miesten että naisten keskuudessa olla ihan "normaalia", mutta kun edes mököttämisen jälkeen ei puhuta asioita halki, jää se aina kalvaamaan omaa mieltäni. Sitten pyörittelen asioita yksin pääni sisällä ja stressaannun, ja tämä stressi taas on aiheuttanut minulle lukuisia fyysisiä oireita. Ja jos yritän puhua miehelle omasta pahasta olostani, ei hän vain kuuntele...Varsinkin iltaisin kun ajatukset oikein pyörii ympyrää ja yritän sängyssä alkaa puhumaan, kuinka minulla ei ole hyvä olla, saan vastaukseksi "shh, nukutaan nyt."
Ja kun mies suuttuu jostain, ei häntä ihan helpolla lepytelläkään. Kaikkeni aina yritän, mutta mykkäkoulu vaan jatkuu jopa päiviä...Uusi vuosikin meni ihan pilalle kun sattui edellisenä päivänä tulemaan riitaa ja anteeksipyynnöistäni ja kaikesta huolimatta mies vain jatkoi mököttämistä ja aatto menikin siinä, että katsoin vierestä kun hän pelasi tai katsoi leffaa koneeltaan kuulokkeilla. Kun pyysin, että saisinko minäkin katsoa elokuvaa, voisiko hän ottaa kuulokkeet irti, niin vastaus oli että näenhän minä tekstitykset. - shark mac
hukassa.. kirjoitti:
Luulen myös, että on melko yleistä ettei miehet niin paljoa keskustele. Myös mököttäminen taitaa sekä miesten että naisten keskuudessa olla ihan "normaalia", mutta kun edes mököttämisen jälkeen ei puhuta asioita halki, jää se aina kalvaamaan omaa mieltäni. Sitten pyörittelen asioita yksin pääni sisällä ja stressaannun, ja tämä stressi taas on aiheuttanut minulle lukuisia fyysisiä oireita. Ja jos yritän puhua miehelle omasta pahasta olostani, ei hän vain kuuntele...Varsinkin iltaisin kun ajatukset oikein pyörii ympyrää ja yritän sängyssä alkaa puhumaan, kuinka minulla ei ole hyvä olla, saan vastaukseksi "shh, nukutaan nyt."
Ja kun mies suuttuu jostain, ei häntä ihan helpolla lepytelläkään. Kaikkeni aina yritän, mutta mykkäkoulu vaan jatkuu jopa päiviä...Uusi vuosikin meni ihan pilalle kun sattui edellisenä päivänä tulemaan riitaa ja anteeksipyynnöistäni ja kaikesta huolimatta mies vain jatkoi mököttämistä ja aatto menikin siinä, että katsoin vierestä kun hän pelasi tai katsoi leffaa koneeltaan kuulokkeilla. Kun pyysin, että saisinko minäkin katsoa elokuvaa, voisiko hän ottaa kuulokkeet irti, niin vastaus oli että näenhän minä tekstitykset.Mielestäni seurustelun tarkoitus on että joko a)otetaan selkoa olisiko toisesta elämänkumppaniksi tai b)muuten vaan paneksitaan niin kauan kun toisen pärstä ei raivostuta.
Sinun seurustelusi on onnistunut! Sait selville, ettet pidä miehestä.
Oma mielipiteeni miehenä on, että jos pakko on seurustella, niin suunnilleen noin naista kannattaa kohdella jos haluaa, ettei nainen ala prinsessailemaan. Toki nainen häippäisee ennemmin tai myöhemmin mutta jos naista kohtelee kuin prinsessaa, niin ei ne itkuhysteriapaniikit mihinkään lopu. Aihe vaan on eri ja vaatimukset kasvaa. - rfgr
shark mac kirjoitti:
Mielestäni seurustelun tarkoitus on että joko a)otetaan selkoa olisiko toisesta elämänkumppaniksi tai b)muuten vaan paneksitaan niin kauan kun toisen pärstä ei raivostuta.
Sinun seurustelusi on onnistunut! Sait selville, ettet pidä miehestä.
Oma mielipiteeni miehenä on, että jos pakko on seurustella, niin suunnilleen noin naista kannattaa kohdella jos haluaa, ettei nainen ala prinsessailemaan. Toki nainen häippäisee ennemmin tai myöhemmin mutta jos naista kohtelee kuin prinsessaa, niin ei ne itkuhysteriapaniikit mihinkään lopu. Aihe vaan on eri ja vaatimukset kasvaa.Ei juma. Kyllä jokainen nainen tajuaa, että ne ansaitsee ihmisen joka arvostaa ja kunnioittaa heitäkin antamalla heille huomiota. Parisuhde ei ole parisuhde, jos siinä ei ole kunnioitusta, ajan antamista ja läheisyyttä. Ei ainakaan oikea toimiva parisuhde. Tollalailla naisia kohtelevat eivät selkeesti arvosta omaa kumppaniaan, eivätkä tule mitään kestävää koskaan saamaankaan. Itkekööt sitten yksin vanhana. :D
- Yksi kysymys
Miksi sinä tuollaisen kanssa muutit yhteen?
Ongelma ratkeaa sillä että kannat kamasi muualle ja etsit oikean miehen.- hukassa..
Toki hänessä on hyvätkin puolensa ja hyviä hetkiä löytyy myös. Nämä pari asiaa vaan tuntuvat rikkovan minua aina uudelleen ja uudelleen. Aikanaan kun yhteen muutettiin, tilanne ei ollut ihan tämä, vaikka jonkinlaisia merkkejä oli tähänkin ollut nähtävissä. On vaan asioita, joista hänessä pidän ja rakkaus ainakin tietääkseni on ja oli molemminpuolista. Vaikka nykyään mieheltä saamani kohtelu kumoaa häneltä saamat rakkaudentunnustukset täysin, tai siltä tuntuu. Miten joku joka rakastaa, kohtelisi noin välinpitämättömästi?
- Toinen kysymys
hukassa.. kirjoitti:
Toki hänessä on hyvätkin puolensa ja hyviä hetkiä löytyy myös. Nämä pari asiaa vaan tuntuvat rikkovan minua aina uudelleen ja uudelleen. Aikanaan kun yhteen muutettiin, tilanne ei ollut ihan tämä, vaikka jonkinlaisia merkkejä oli tähänkin ollut nähtävissä. On vaan asioita, joista hänessä pidän ja rakkaus ainakin tietääkseni on ja oli molemminpuolista. Vaikka nykyään mieheltä saamani kohtelu kumoaa häneltä saamat rakkaudentunnustukset täysin, tai siltä tuntuu. Miten joku joka rakastaa, kohtelisi noin välinpitämättömästi?
Kannattaako sun sitten jatkaa sitä itsesi rikkomista uudelleen ja uudelleen?
Miksi tuhlaat elämääsi peliriippuvaisen poikasen kanssa? Koska se häntä vaivaa, riippuvuus. Peliriippuvuus on ihan yhtä lailla riippuvuussairaus kuin esimerkiksi alkoholismi.
Ja sinä olet hänen peliriippuvuutensa mahdollistaja. Hänellä ei ole mitään tarvetta hakea apua riippuvuuteensa, koska sinä tarjoat hänelle parisuhteen "kotiin kannettuna".
Voit olla varma, että mies ei tee mitään muuttaakseen tilannetta. Miksi tekisi? hän saa nyt juuri niitä asioita kuin haluaakin.
http://www.paihdelinkki.fi/- hukassa..
En kai vain osaa sitä itselleni tolkuttaa, etät hän todella olisi riippuvainen. Olenhan ollut hänen kanssaan niinkin, ettei hän pelannut juuri ollenkaan. Vasta erilleen muutettuamme noin 5 kuukautta sitten hän aloitti tämän jatkuvat pelaamisen. En osaa ajatella sitä peliriippuvuutena, tekeehän hän muutakin kuin pelaa. Hän opiskelee, hän syö, hän käy luonani...Käy pilkillä kavereiden kanssa. Mutta sitten taas...Voi pelata yhtä ja samaa peliä sen 8 tuntia putkeen...
- hukassa..
hukassa.. kirjoitti:
En kai vain osaa sitä itselleni tolkuttaa, etät hän todella olisi riippuvainen. Olenhan ollut hänen kanssaan niinkin, ettei hän pelannut juuri ollenkaan. Vasta erilleen muutettuamme noin 5 kuukautta sitten hän aloitti tämän jatkuvat pelaamisen. En osaa ajatella sitä peliriippuvuutena, tekeehän hän muutakin kuin pelaa. Hän opiskelee, hän syö, hän käy luonani...Käy pilkillä kavereiden kanssa. Mutta sitten taas...Voi pelata yhtä ja samaa peliä sen 8 tuntia putkeen...
Tähän peliasiaan vielä sen verran tarkennusta, että on kyllä nuoruutensa (siis ylä-aste ja lukioajat) ilmeisestikin pelannut tietokonepelejä melko intensiivisesti. Aloimme seurustelemaan siinä 19 ikävuoden kieppeillä ja silloin ei kyllä hänen pelaamisensa ollut este meidän tapaamisille ja tekemisille. Yhdessä asuttiin noin vuosi ja tämän vuoden aikana hän pelasi jotakin peliä ehkä lähinnä silloin kun oli yksin kotona ja välillä jos minä katsoin jotain omaa hömppää telkkarista.
hukassa.. kirjoitti:
Tähän peliasiaan vielä sen verran tarkennusta, että on kyllä nuoruutensa (siis ylä-aste ja lukioajat) ilmeisestikin pelannut tietokonepelejä melko intensiivisesti. Aloimme seurustelemaan siinä 19 ikävuoden kieppeillä ja silloin ei kyllä hänen pelaamisensa ollut este meidän tapaamisille ja tekemisille. Yhdessä asuttiin noin vuosi ja tämän vuoden aikana hän pelasi jotakin peliä ehkä lähinnä silloin kun oli yksin kotona ja välillä jos minä katsoin jotain omaa hömppää telkkarista.
Älä sitten tuhlaa meidän aikaamme kysymällä neuvoja, jos kerran tiedät noin hyvin ettei hän ole peliriippuvainen. Ilmeisesti häntä ei sitten vaivaa mikään, case closed.
- hukassa..
simasuuneiti kirjoitti:
Älä sitten tuhlaa meidän aikaamme kysymällä neuvoja, jos kerran tiedät noin hyvin ettei hän ole peliriippuvainen. Ilmeisesti häntä ei sitten vaivaa mikään, case closed.
Voi jumalauta että pistää suoraan sanottuna vituttamaa tälläset "älä tuhlaa meidän aikaamme" -vastaukset! Juuri sen takia mä tänne avauduin asiasta kun on niin paska fiilis tästä kaikesta ja mietin, jospa täältä jonkunlaista tukea/vastauksia löytäis. Mä en sanonu tietäväni ettei hän ole peliriippuvainen, sanoin, etten osaa itselleni sitä tolkuttaa millään että hän muka olisi oikeasti riippuvainen!!
Sä oot vissiin joku palstan omistaja kun voit määrätä, että saanko tulla tänne kysymään neuvoja vai en? Ja määräät milloin tämä asia on loppuunkäsitelty? Sä voit kuule painuu vaikka hevonkuusee, sun neuvoja en ainakaa enää kaipaa jos tarvii noin saatanan itsekkäästi ja törkeesti hyökätä mua vastaa, oon jo valmiiks niin vittuuntunu, ettei tollasta nyt sori vaan jaksais lukee. hukassa.. kirjoitti:
Voi jumalauta että pistää suoraan sanottuna vituttamaa tälläset "älä tuhlaa meidän aikaamme" -vastaukset! Juuri sen takia mä tänne avauduin asiasta kun on niin paska fiilis tästä kaikesta ja mietin, jospa täältä jonkunlaista tukea/vastauksia löytäis. Mä en sanonu tietäväni ettei hän ole peliriippuvainen, sanoin, etten osaa itselleni sitä tolkuttaa millään että hän muka olisi oikeasti riippuvainen!!
Sä oot vissiin joku palstan omistaja kun voit määrätä, että saanko tulla tänne kysymään neuvoja vai en? Ja määräät milloin tämä asia on loppuunkäsitelty? Sä voit kuule painuu vaikka hevonkuusee, sun neuvoja en ainakaa enää kaipaa jos tarvii noin saatanan itsekkäästi ja törkeesti hyökätä mua vastaa, oon jo valmiiks niin vittuuntunu, ettei tollasta nyt sori vaan jaksais lukee.Lapsikulta, tätä kutsutaan konfrontaatioksi.
- Syvällä
27-vuotias mies, aiemmin päihderiippuvainen, sittemmin perliriippuvainen.
Tavattiin noin 4 vuotta sitten, ruvettiin seurustelemaan ja pian toinen asui jomman kumman luona. Omat asunnot molemilla oli. Minua häiritsi suunnattomasti pelaaminen, ihan vain normaalit tietokonepelit. Mies ei pelaa rahasta, ja käy töissä, hoitaa laskut ja päällisinpuolin moitteeton. Mutta, päädyttiin asumaan yhteen 1,5 vuotta sitten ja miehen oli pakko tunnustaa viikottainen, jopa päivittäinen pilvenpoltto.
Pelaamisesta:
Tietokone pitää avata heti aamukahvin yhtyedessä ja työn salliessa, pelaa aamutunneille asti. Liikkuminen ei mitenkään innosta, koska se ei ole hänen mielestään parempi harrastus kuin pelaaminen. Nykyään, työssäkäyvänä miehellä on vähemmän aikaa notkua virtuaalimaailmassa, joten tekee sitä suurinpiirtein joka vapaapäivä 5-10 tuntiin. Riitahan siitä tulee, haluan että mies viettää vapaa aikaa myös minun kanssa, osallistuisi kotitöihin tasapuolisesti, ja nukkuisi samssa sängyssä kanssani edes viikonloppuisin. Näin ei kuitenkaan mene, pilvenpolttaminen ja pelaaminen ovat kaiketi parempia juttuja kuin minä.
Aktiivisena ja sosiaalisena ahdistusn miehen puolesta kun toisen sosiaalinen elämä rajoittuu ruudun taakse. Itselläni eri liikuntaharratukset, sukulointi toisella paikkakunnalla sekä viikottain ystävien tapaamista, urhelilun tai ruoan parisssa. Seksittömyys jatkuu suhteessamme niin kauan, kun tietokonehielle haiseva, harmaanaamainen ja lihonnut mies ei muuta tapojaan.
Tästä asiasta tapellaan myös, jos ei seksiä niin ei hellyyttäkään. En kiihotu miehestä joka mätänee tuoliinsa ja keskivartalo on muodoton tynnyri. mies ei osaa hommia, koska ei ole kiinnostunut tyydyttämään. Minua ei kiinnosta, koska mies ei kiihota olemuksellaan/teoillaan/sanoillaan.
Mies selittää, että pelaaminen on harrastus, ja jos minua ei olisi mies pelaisi luultavasti yöt putkeen ja pössyttelisi menemään. Töitä ei voi lopettaa velkojen vuoksi. Miehen mielestä on normaalia, ettei 27-vuotiaalla ole ystäviä, joita tapaisi muulloinkin kuin pajautellessa. Miehen ystävät rajoittuu kolmeen täysin huumeaddiktieihin ystäviin. Näitä tapaa kerran kuussa. Mies suuttuu, kun valitan pelaamisesta. Olen täysin oikeassa, ettei peli tuo sellaista säsältöä elämään kuten urheilu ja ystävät, ulkoilu ja muu viihde. Mies sanoo aina, ettei pelaa kuin sillon kun minä en ole paikalla. Ei onnistu, en halua viedä ihmiseltä rakkainta harrastusta, en siedä myöskään päihteitä (poislukien viini ja tupakka).
Palatakseni aikaisempiin kirjoituksiinne, onko ajatuksenne tosiaan näin, että jos naista ei kohtele hyvin se pysyy, ja jos rupee palvomaan siitä tulee miesten mielestä prinsessa? Onko 80-luvullla syntyneet miehet todellakin niin putkiaivoja?
Tiedän että aika on lähteä tästä suhteesta. Lisäksi olen pohtinut, paraneeko vaihtamalla jos lähemmäs kolemkymppisten miesten peruselämäntapa on pilvi, pelit ja lihoaminen? - turha mies
Minä pelaan paljon pelejä kun ei ole tyttöystävää. Voin pelata 12 tuntii putkeen ja sit mennä nukkumaan ja taas kun herään niin 13 tuntia pelaamista. Käyn minä kuntosalilla melkein joka päivä mut sit sieltä kun tulen niin pelaan taas.
Ennen olin sosiaalinen, kävin ulkona ja baareissa mut ei naiset halunneet minuun tutustua. En ole komea enkä rikas enkä pitkä. Naiset ei vaan tykkää minusta joten aloin sitten ajankuluksi pelaamaan. Jos joku nainen olisi kiinnostunut tutustumaan niin pelaaminen loppuisi siihen ja tekisin kaikkeni et saisin tyttöystävän itselleni. mut naiset ei halua edes jutella niin pelaan sitten ajankuluksi.- syvällä
Missä ystäväsi ovat? Kaikilla tyttöystävät ja sinä yksin mustana lampaana? Luulisi, että sosiaaliset tilanteet alkavat pelottaa ja itsevarmuus ropista, jos et hakeudu neljän seinän sisältä päivänvaloon, hieman useammin ulos, kävele salilta kotiin.
Mistäpä tiedät, mitä naiset susta ajattelee? Jos käyt salilla ja huolehdit itsestäsi, et todella ole turha mies. - turha mies
syvällä kirjoitti:
Missä ystäväsi ovat? Kaikilla tyttöystävät ja sinä yksin mustana lampaana? Luulisi, että sosiaaliset tilanteet alkavat pelottaa ja itsevarmuus ropista, jos et hakeudu neljän seinän sisältä päivänvaloon, hieman useammin ulos, kävele salilta kotiin.
Mistäpä tiedät, mitä naiset susta ajattelee? Jos käyt salilla ja huolehdit itsestäsi, et todella ole turha mies.Ei mulla ole kavereita ollut vuosiin. Nen ilme kertoo jo aika paljon et "tuon kanssa ei kannata jutella ja silleen.."
- hukassa...
Otin toissapäivänä asian (peliriippuvuuden) puheeksi miehen kanssa. Riitahan siitä syntyi. Tai itse olisin halunnut ihan vain keskustella ja kuulla selityksen sille, meneekö pelaaminen todella minun edelleni, mutta keskusteluyrityksistäni hän tapansa mukaan veti henreet nenään ja rupesi mököttämään. Kuulemma ei ole peliriippuvainen, mutta koska luonani on niin tylsää, niin siksi hän lähtee aina omaan kotiinsa pelaamaan. Ei vika kuulemma minun seurassani ole. Sepä lohduttavaa...not.
Tuon riidan sovittuamme jätin hänet pelaamaan jälleen yksinään, lähdin itse urheilemaan. Myöhemmin yritin soitella, että onhan kaikki välillämme varmasti ok, ei vastannut puhelimeen. Viestitti sitten myöhemmin, että on vanhempiensa luona ja sinne on nyt sitten ilmeisesti asettunut oikein lomaa viettämään. Eli minä jään tässäkin asiassa kakkoseksi. Ei kuulemma tiedä, koska palaa kotiin vanhempiensa hoivista. Hohhoijaa... - turha mies
Tänään aamulla mun piti mennä salille mut joo, aloin pelaa ps peliä ja olen pelannut jo 6 tuntii. Mietin vaan et miks mä käyn siel salilla edes ??
- syvällä
Mites työssäkäyminen? Minne kaikki kaverit on kaikonneet? Just sen takia käyt salilla, että elämässä on muutakin sisältöä kuin joku virtuaalielämä, missä, no melkein ollaan kuolemattomia, aina herätään henkiin ja sitä rataa.. Mikäli tulevaisuuden kuvasi on pelihullu, yksinäinen, masentunut ja syrjäytynyt olisi aika lähteä hakemaan muutosta. Oletko rohkea? Kenen kanssa käyt salilla? onko tuttuja? Onko tavoitteita? Osaatko laittaa ruokaa? Huolehditko muuten ulkonäöstäsi? Pelaaminen on turhaa, rajoita sitä!
- turha mies
Yksin mä siel salilla käyn. Töitä ei ole, ei oo tuttuja eikä sukulaisiakaan. Ruokaa osaan laittaa. En mä muuten huolehdi ulkonäöstäni kun en näe et siitä olis jotain hyötyä. Ennen huolehdin mutta en enää.
Pelaamainen on mukavaa puuhaa. Omistin ennen yli 40 ps 3 peliä mutta myin melkein kaikki et sain rahaa ostaa uusia pelejä. Pelaan lähinnä sotapelejä kuten call of duty. Kyllä pelaamiseenkin kyllästyy ja sit vaan oleskelen enkä tee mitään. Oonko rohkea puhumaan naisille vai?
No enne olin mut näin että naiset ei halunneet tutustua joten en tee enään alotteita. Kyllä sen huomaa 10 sekunnis et haluuko nainen jutella ja tutustua.- 5+13
Kun kerran valintasi olet tehnyt etkä naista edes halua vaan viihdyt peliesi parissa niin lakkaa spämmäämästä tänne "ota minut olen kiltti mies" viestejäsi, i.like.you
Hei oikeasti, olet 36 tai 37 vuotias ja pelaat konsolipelejä monta tuntia vuorokaudessa. Et voi oikeasti edes haaveilla naisesta! Henkisesti olet 13-vuotiaan tasolla, tajuatko? - syvällä
Olen samaa mieltä 5 13-nimimerkin kanssa. Mikäli olet sitä mieltä, ettei elämässä kannata tehdä mitään onnellisen ja rikkaan elämän eteen, ja koet että pelimaailma on parempi, ei naisista kannata edes haaveilla.
Oletan että on sellaisia naispuolisia, jotka ovat aivan yhtä aikaansamaattomia ja täyttävät elämänsä neljänseinän sisällä ja ruikuttavat elämän yksinäisyyttään ja ymmärtämät tämän hienon "pelaaminen on mukavaa" 24/7 asian. Sellaisen kanssa voi suhteen perustaa, kun kumpikaan ei välitä mistään. Tätä hoen myös poikaystävälleni, mutta hänen mielestään ei toimisi, koska sitten ei ole ketään joka potkii persuksille. Tempperamenttisen ja lievästi vilkkaan kanssa ei sovi yhteen jos itse on apaattinen ja invalidisoi itsensä pelaamisella ja päihteillä.
Oli ihminen, mies tai nainen sitten 15 tai yli 30 vuotias eikä saa elämässään mitään aikaiseksi, kannattaa hakeutua uusiin haasteisiin. Jos ei itse siihen kykene, lähipiiristä varmasti joku potkii eteenpäin. Se ei ole tyttöystävän asia, hoitaa ja paapoa aikuista miestä joka elää tenivaihetta siinä kohtaa kun nainen haluaa jo aikuisen kumppanin.
Oma elämäni oli menossa jo päin mäntyä, kun huomasin etten tapaa kavereita kuin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, alkoholi maistui ja se oli mukavampi kaveri kuin mikään muu. Tosin vain hetkellisesti. Hakeuduin keskustelemaan, ja liikunnan myötä (viimeiset 3vuotta) elämäni laatu ja itsekunnioitus on noussut huimasti. Pidän myös siitä mikä minua peilistä katsoo. Käyn treenamassa, koska siitä saa super hyvät olot ja näyttää hyvältä ja voi itsevarmasti hymyillä miehlille, että tässä minä olen, tiedän että haluat tätä pyllyä ;) Salilta voi mahdollisesti löytää myös silmäpelillä uuden suhteen.. Johon minulla ei varattuna ole mitään mahdollisuutta...vielä...Ainakin olisi jo yksi harrastus yhteinen.
Älä luovuta, salille siitä ja vaikka tennissukka haaroväliin, kyllä naiset, ainakin minä, kiinnittää huomiota sporttiseen ja varusteltuun mieheen. Itse en harrasta kiiltokuvapoikia, kavereiltani en ikinä ole saanut ooh-huokauksia kundini hyvännäköisyydestä ;)
- kokeilehan
Kerronpa nyt oman kokemukseni peliriippuuvaisesta miehestä ja siitä kuinka itsekkin meinasin saman riippuvuuden saada. Aloitin seurustelun erään mukavan miehen kanssa joka valitettavasti istui jatkuvasti koneellaan. Yhteenmuutettuamme en nähnyt koko miestä, ellen käynyt tietokonehuoneessa hänelle juttelemassa. Monta kuukautta yritin keskustella ja keskustella tämän miehen kanssa asiasta ja mitä enemmän sitä yritin sitä enemmän mies uppoutui pelimaailmaan.
Sitten päätin, että kokeillaan nyt sitten itsekkin mikä niissä peleissä viehättää. Lopulta kun mies tajusi, etten enää yrittänyt saada häntä tietokoneelta pois vaan pelasin itsekkin, tajusi hän myös, että nyt on jotain vialla. Tilanne kääntyi siihen pisteeseen, että se olinkin minä jota yritettiin siitä koneelta saada pois. Siinä vaiheessa mies päätti alkaa nimittäin keskustelemaan. Lopulta tilanne tasottui niin, että pelasimme yhdessä jotain peliä pc:llä ja sitten vietimmekin lopun ajan yhdessä keskustellen. Myöhemmin toki erosimme, mutta pelaamisella ei enää ollut tässä vaiheessa mitään tekemistä asian kanssa.
Nykyisen avomieheni kanssa sitten pelaamme molemmat suurinpiirtein samanverran, pelaamme yhdessä ja pelaamme erikseen. Nykyinen avomieheni toki pelaa enemmän pleikkaria kuin pc:tä, mutta minulle kelpaa molemmat. Suoraan sanottuna kuitenkin olen varma, että sen jälkeen kun itse aloin kiinnostua pelaamisesta miehen kuin miehen kanssa eläminen on paljon helpompaa ja tasapainoisempaa.
Varoituksen sana kuitenkin pidä huoli, ettei pelaaminen saa aikaan sinussa peliriippuvuutta. Itse kävin todella lähellä sitä pistettä, nykyisin kuitenkin elämässäni on muutakin kuin pelit. - rumamies
Salilla käyminen on aivan turhaa. Kävin vuosia salilla ja naiset ei ole ikinä halunnut tutustua vaikka niille tekis minkälaisia alotteita. Jos on vaan ruma niin siinä ei auta timmi kroppa edes. Olen siirtynyt kans pelaamisen mailmaan ja pelaan monta tuntia päivässä. Jos ei ole ystäviä niin mitä sitä muuta tekee kuin pelaa. Mulla on ammattikin ja monet kurssit olen käynyt mut töitä ei saa mistään. Tai saa töitä mut kukaan ei halua maksaa siitä työnteosta. Aina vaan puhutaan paskaa et mee sinne kurssille niin sut palkataan heti sen jälkeen. Pelkkää kusetusta sekin.
- casssaandra
Minulla on samankaltainen ongelma. Olemme OIKEASTI onnellisia ja olen oikeasti onnellinen, ainakin yleensä..
Sitten tule mies joka ei enää kommunikoi kanssani ja seuraavaksi hän pättää tuon "SALAPERÄISEN" käyttäytymisen lauseeseen: "Tänään mie otan pari olutta ja pelaan" Tuntuu kuin aina jäisin kakkoseksi eikä minun tunteitani ajatella ollenkaan... olis edes yksi ilta viikossa että minua ns. "palvottaisiin" eli kehuttaisiin, kosketeltaisiin ja leperreltäisiin ja tuettaisiin henkisesti..
Ajoittain minulle kuitenkin tulee tunne, että olen yhdentekevä ja ettei minun kanssani ole hauskaa viettää aikaa, vaan että se on ne tietokone pelit jotka saavat rentoutumaan ja mielen virkeämmäksi...
MITÄ TEEN VÄÄRIN, mikä minussa on vikana kun tunnen tällaista? Ei se pelaaminen tai oma aika ole huono juttu, vaan tuntuu että enemminkin se miten sen tuo ilmi ja miten minua kohdellaan on väärillä raiteilla... APUA! Olen jutellut siitä ja vastaus on: anteeksi, mie vain olen tällainen.
Itkuista viis, hän vain ajattelee omaa napaansa, kun vain itsekkin osaisin joskus olla yhtä itsekäs, mutta minusta parisuhteessa pitäisi osata automaattisesti ymmärtää toisen näkökantaa ja toisen tunteita! - ari_zwag
Itse entisenä pelaajana voin sanoa, että huonolta näyttää. Pelaamiseen (siis sellaiseen kaiken nielevään) on aina syy todella syvällä, eikä sen purkuun yleensä "kotikonstit" auta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 625992
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap243774Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2322076Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei261830MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311269- 951256
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel2981049Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee541000Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.76929Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35878