Olin vielä yläasteella, ysiluokalla, kun tulin ekan kerran raskaaksi. Kyseessä ei ollut mikään vahinko raskaus, sillä halusin vauvan ja silloista poikakaveriani, joka oli samasta koulusta, ei juurikaan tarvinnut suostutella touhuilemaan ilman kortsua. En tullut kuitenkaan heti ekoista kerroista raskaaksi, mutta kun yhdyntöjä oli tasaiseen tahtiin viikoittain, niin tais olla suunilleen neljän kuukauden päästä, kun menkkoja ei kuulunut ja sain kokea ensimmäiseet raskausoireet. Muistan vieläkin sen hetken, kun pääsin testaamaan ja ne kaksi vahvaa viivaa sieltä pärähti. Olin vihdoinkin raskaana ja tunsin leijuvani pilvissä, mutta samalla se tietoisuus kuitenkin pelotti ja ahdisti.
Poikaystävä hylkäsi heti, kun kerroin haluavani pitää vauvan ja vaikka kaikki muutkin ehdottivat aborttia, pidin oman pääni, koska halusin tämän vauvan. Kevätjuhlissa vauvamasuni jo somasti pömpötti, kun hain todistusta. Monessa se varmasti herätti myös pahennusta - ehkä sääliäkin. Nuori tyttö, melkein vielä itsekin lapsi, vaikka keho onkin jo nuoren naisen - tulevan äidin. Seisomassa "pulla uunissa" siellä koulunsa päättäjäisissä.
No olihan siinä jonkinlaista nuoren tytön uhmaa mukana ja näin jälkeenpäin ajateltuna. Oli siinä myös jotain näyttämisen halua vanhemmille ja muillekin...
Mä pärjään kyllä. Katsokaa! Varmasti myös nuoren kaipuuta itsenäiseen elämään ja aikuisuuteen.
Olin 17, kun esikoiseni syntyi syksyllä. En päässyt heti jatkamaan opintoja, olin äitiyslomalla ja vasta seuraavana syksynä aloitin rinnakkaisina lukio- ja ammattiopinnot. Ne sain päätökseen hyvin arvosanoin ja ennätysajassa. Kiitos siitä äitini, joka jouduttuaan työttömäksi, ryhtyi hoitamaan pikkuistani päivisin ja tarvittaessa auttoi myös viikonloppuisin. Pystyin siis itse keskittymään täysillä opiskeluun, sillä vapaa-ajan rientoja minulla ei juurikaan ollut, vaan elin lapselleni ja opiskelulle.
Valmistuttuani onnistuin saamaan heti myös työpaikan ja siellä töissä tapasin ihanan miehen, jota aloin ahkeraan tapailla. Pian huomasin olevani jälleen raskaana. Mies oli iloinen, saatuaan kuulla tulevansa isäksi ja menimme heti kihloihin tulevan lapsen isän kanssa, esikoiseni oli silloin 4-vuotias ja itse olin 21 ja tuleva mieheni 28.
Toinen lapsistani syntyi ja vauva oli reilut puolivuotta, kun sain minipillerit. Koska imetin vielä ja kuukautisetkaan eivät olleet synnytyksen jälkeen alkaneet, niin ajattelin aloittaa pillerit vasta ekojen menkkojen jälkeen. Se olla hiukan tyhmää, kun mieskään ei joka kerta viitsinyt laittaa kortsua, niin huomasin olevani jälleen raskaana. Se tuntui silloin minusta tosi rankalta. Itkeskelin alkuun usein, sillä kohta minulla olisi taas sylissäni uusi vauva ja tämäkään vielä tissiä saava pikkuinen ei olisi siinä vaiheessa vielä kuin puolitoistavuotias taapero, eli vielä täysin hoidettava ja perään katsottava. Mies kuitenkin jaksoi lohduttaa ja lupasi olla tukena kaikessa.
Olin 23-vuotias, kun nuorin lapsistani syntyi. Esikoinen oli tulossa esikouluikään ja keskimmäinen lapsistani juuri täyttänyt 1,5 vuotta. Olihan se silloin todella raskasta ja taloudellisesti niukkaa aikaa, mutta kun on nuori niin jaksaa ja kaikesta selvittiin.
Nyt olen hiukan yli 30-vuotias energinen virkanainen, kolmen lapsen äiti ja töissä koulutustani täysin vastaavassa työssä. Olen naimisissa kahden nuorimman lapseni isän kanssa ja meillä on oma talo, muutenkin taloudellinen tilanteemme on hyvä. Vanhin lapsistani on murkkuikäinen ja nuorinkin jo ala-asteella.
Hartain toiveeni on, että he eivät tekisi nuoruudessaan samoja valintoja.kuin mitä itse tein.
Entisen teiniäidin tarina.
10
922
Vastaukset
- Sairasta.....
En usko että tämä on naisen kirjoittama. Pikemminkin asialla on joku vanha pervo ukko. :(
- ...
Pelottava tarina. Toivottavasti mahdollisimman moni vanhempi lukisi tämän ja miettisi, millaisia ihmisiä he lapsistansa kasvattavat. Saavatko he normaalin lapsuuden ja nuoruuden vai joutuvatko tarpomaan kivikkoisia teitä ja iskemään päätään seinään.
- pelotava&surulinenstoori
Mikset haluaisi omien lapsiesi toimivan samoin?
Ovatko lapsesi tyttöjä vai poikia?
Harmittaako menetetty nuoruus nykyään? - ...
pelotava&surulinenstoori kirjoitti:
Mikset haluaisi omien lapsiesi toimivan samoin?
Ovatko lapsesi tyttöjä vai poikia?
Harmittaako menetetty nuoruus nykyään?En ole menettänyt nuoruuttani, mutta sinä, "pelotava&surulinenstoori" yrititkin kai vastata avaajalle?
Ei se vastaaminen oikealle kirjoittajalle ole niin vaikeaa, kun oikein pinnistät. :D - tyttö hiljainen
pelotava&surulinenstoori kirjoitti:
Mikset haluaisi omien lapsiesi toimivan samoin?
Ovatko lapsesi tyttöjä vai poikia?
Harmittaako menetetty nuoruus nykyään?Aloittaja vastaa...
Mikset haluaisi omien lapsiesi toimivan samoin?
En väitä, etteikö myös nuori voisi olla hyvä, esimerkillinen äiti tai isä, mutta talouden realiteetit ratkaisevat. Ratkaisivat silloin ja ratkaisevat nyt, Siksi en todellakaan haluaisi heidän tekevän samoin ja oppivan vasta kantapään kautta,
kuten itse nuorena tyttönä naiviuttani tein, miten suuren vastuun vanhemmuus tuo mukanaan. Toivoisin että lapseni malttaisivat siirtää lasten tekemisen vasta opiskeluidensa ja valmistumisen jälkeiseen aikaan. Pelkästään jo siksi, että ilman hyvää koulutusta, oli se sitte ammatillinen, tai akateeminen, nuori jää lapsineen ikuiseksi väliinputoajaksi.
Ovatko lapsesi tyttöjä vai poikia?
Sekä että.
Harmittaako menetetty nuoruus nykyään?
Ei oikeastaan. Ei se harmita, sillä nuorena äitinä tavallaan säästyin viinahuuruisesta iltasekoilusta, joihin monet bilettävät opiskelukaverini ajautuivat.
Ap. - ...
tyttö hiljainen kirjoitti:
Aloittaja vastaa...
Mikset haluaisi omien lapsiesi toimivan samoin?
En väitä, etteikö myös nuori voisi olla hyvä, esimerkillinen äiti tai isä, mutta talouden realiteetit ratkaisevat. Ratkaisivat silloin ja ratkaisevat nyt, Siksi en todellakaan haluaisi heidän tekevän samoin ja oppivan vasta kantapään kautta,
kuten itse nuorena tyttönä naiviuttani tein, miten suuren vastuun vanhemmuus tuo mukanaan. Toivoisin että lapseni malttaisivat siirtää lasten tekemisen vasta opiskeluidensa ja valmistumisen jälkeiseen aikaan. Pelkästään jo siksi, että ilman hyvää koulutusta, oli se sitte ammatillinen, tai akateeminen, nuori jää lapsineen ikuiseksi väliinputoajaksi.
Ovatko lapsesi tyttöjä vai poikia?
Sekä että.
Harmittaako menetetty nuoruus nykyään?
Ei oikeastaan. Ei se harmita, sillä nuorena äitinä tavallaan säästyin viinahuuruisesta iltasekoilusta, joihin monet bilettävät opiskelukaverini ajautuivat.
Ap.Monet palstalle kirjoittaneista teiniäideistä kertovat, että heidän teiniäitiyttään edelsi jo viinanhuuruinen sekoilu ja biletys. Eli ryyppääminen oli aloitettu jo niinkin varhain kuin 13-vuotiaana.
Olen tehnyt huomioita, että jos päihteiden käyttö aloitetaan kovin aikaisin ja se on runsasta, ihminen jää henkisesti tuolle tasolle. Tunnen tyyppejän, jotka 30- ja 40-vuotiaina ovat vielä yhtä lapsellisia kuin 13-14-vuotiaat. Lapsia heillä on, mutta ne eivät enää ole heidän huollettavinaan, jos ovat koskaan olleetkaan. Tyypit eivät tajua aiheuttaneen itselleen kehitysvamman, mikä on oikeastaan aika armollista. Ovathan he "onnellisia" loppuikänsä.
Sinä olet onnekas, kun et ole kuulunut tuollaiseen varhaisteinijuopporemmiin.
- Teini-isäksi?
Mä oon 32-vuotias mies enkä todellakaan ymmärrä miksi lapsia edes pitää tehdä alle 25-vuotiaana.
Miksi?- No miksi ei?
Ei lapsia pidä tehdä. Lasten tekeminen on täysin vapaaehtoinen valinta. Toiset haluavat käyttää tätä mahdollisuutta, toiset eivät.
Puolisoni kanssa teimme lapset ollessani 20-25-vuotias, koska se oli meille sopiva ajankohta (kuinka pitkään halusimme viettää lapsetonta elämää, koska olisi hyvä ikä/ajankohta pikkulapsiajalle, kouluikäisille, teineille, taas kaksin jäämiselle, kuinka pitkään maltamme odottaa mahdollisia lapsenlapsia jne.). Joku toinen haluaa useampia lapsia isoilla ikäeroilla, jonkun toisen hedelmällisyys voi syystä tai toisesta olla niin alhainen, että vain nuorena aloittamalla on mahdollisuus saada edes yksi.
Kyllä minä siitä huolimatta ymmärrän, miksi joku muu aloittaa perheenperustamisen myöhemmin, jopa hyvinkin paljon myöhemmin. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja toiveita elämänsä suhteen, ja henkilö itse on yleensä se paras tuomari päättämään itseään koskevista asioista.
Sitten on tilanteita, joissa tekemisen sijasta saa lapsen. Silloin järkevimpään päätökseen liittyy vähän muitakin tekijöitä kuin ikä tai akuutti elämäntilanne. Sitä polkua on kyllä aikoinaan kokeiltu, että aviottomien äitien lapset pakkoadoptoitiin - ja käytännöstä on luovuttu hyvästä syystä.
- Teiniäiti
Itte olin 14 kun aloin esikoistani odottamaan. Tämäkään ei ollu vahinko raskas vaan olin poikaystävän kanssa halunnut lasta jo pitkään;) nykyään elän onnellisesti kyseisen henkilön ja 4 vuotiaan pojan ja 1,5v vanhan tytön kanssa ja kaksoset tulossa❤️
- Se.siitä.sitten
Jos et olisi trollli, heittäisi tämän kysymyksen: kuka mahtaa maksaa perheleikkinne?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 525046
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233317Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281452Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1811295- 751000
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24898Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49867Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259806Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35748Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482707