Onkos kokemuksia muilla vastaavasta?
eli miten tulee jatkumaan parisuhde jossa ei pystytä juttelemaan asioista kuin yleisellä tasolla? kymmenkunta vuotta yhdessä ja on vaikeaa jutella esim. syvällisistä ja tärkeistä asioista jotka liittyvät pariskunnan yhteisiin asioihin. Nainen haluaisi jutella ja on ottanut rauhallisesti asiat pöydälle, mutta miestä ei kiinnosta eikä jaksa/halua jutella. Miten saada asiat toimimaan? vai onko tällainen toimimaton parisuhde eikä tästä parane?
parisuhdeterapiaan ym. mies ei suostu lähtemään.
kun keskustelu ei onnistu parisuhteessa
kfhshsj
64
6640
Vastaukset
- ...
Ei tommosta suhdetta välttämättä saa toimimaan, jos miehellä ei oo halua puhua missään tilanteessa. Täällä melkeen sama tilanne, asioista ei voi jutella, ennen kuin minä oon ihan hajoamispisteessä tai alan puhumaan mahdollisesta erosta. Siinä kohtaa mies ilmeisesti "herää" ja asioista voi puhua vähän ja asiat korjaantuu hetkeksi, mutta menee ajan kans takasi samaan lähtötilanteeseen. Oon miettiny myös kirjeen kirjoittamista, siinä sais sanottua kaiken mikä mietityttää ja vaivaa ilman keskeytyksiä ja unohtamisia. Tosin en voi olla varma lukisiko sitäkään ajatuksen kans ja ottaisko tosissaan. En oikeastaan enää usko, että tää suhde kestää ikuisesti.
- Nainen parhaassa iässä..
Tuollainen suhde ollut kolmekymmentä vuotta. En usko, että mikään muuttuu. Meillä ei ole muuttunut. Luulen, että puhumattomalla miehellä on taustalla alemmuuskompleksi, ei uskalla sanoa mielipidettään mistään eikä koskaan. Eikä etenkään mistään parisuhdeasioista. Ovat tunneasioita eivätkä käsin kosketeltavia. Konkreettisista asioista pystyy paremmin puhumaan. Myös mies. Joko tyydyt sellaiseen suhteeseen tai sitten etsit toisen kumppanin. Ketään ei voi pakottaa puhumaan. Minä yritin mutta huonommaksi se vain meni. Itse ratkaisin asian niin, että jos mies ei arvosta puolisoaankaan sen vertaa, että viitsii keskustella niin ei mies myös voi saada arvostusta itsekään. Eli sitä myöten suhteen emotionaalisen puolen arvostus myös minun silmissäni painui maan rakoon. Enää ei kiinnostakaan miehen mielipiteet. Olen hankkinut niin paljon muita asioita elämääni. Ei kannata elää parisuhteen kautta. Pitää elää itselleen ja itsensä kautta. Parisuhde on sitten vain ne puitteet, jonka avulla saavutetaan viihtyisä ja omannäköinen koti ja asunto. Autot ja sen semmoiset. Lapsille hyvä elämä.Kaksi ihmistä yhdessä pystyy parempaan kuin kumpikaan meistä olisi yksin pystynyt. Kyllä oli pakko vaan myöntyä kun mies sen näin kiteytti. Ja sitä sai mitä tilas. Kyllä ne keskustelijat on sitten löytyneet ihan muualta.
- mies hyvässä iässä
Meillä oli vastaava tilanne nainen ei tehnyt mitään,eli omaa elämää. Jos aloitti syvällisemmästä asiasta keskustelun hän tyrmäsi:mene ammattiauttajalle. Jos totuuden/ mielipiteen kertoi ,löi heti vastaväitteen,keskustelu loppui kuin kanan lento. Kotiolot ja siellä olleet puhumattomuusongelmat heijastuivat häneen. Lapseini ei ole nähneet äidin siskoa koskaan.Selitystä ei ole tullut koskaan vaan se on haudattu maton alle. Tällätapaa hän katkaisee ystävyys suhteet toisensa jälkeen hänellä ei ole todellisia ystäviä yhtään. Kaikissa on vika . Todellisuudessahan hänellä on käsittelemättömiä asioita lapsuusperheestä. Mutta elämä jatkuu ,toivonmukaan hän paranee ja ei anna väärää kuvaa ihmisuhteista lapsille.Välit poikki periaattella ei kauvas mennä.
- 'puhumaton'aikuinen
mies hyvässä iässä kirjoitti:
Meillä oli vastaava tilanne nainen ei tehnyt mitään,eli omaa elämää. Jos aloitti syvällisemmästä asiasta keskustelun hän tyrmäsi:mene ammattiauttajalle. Jos totuuden/ mielipiteen kertoi ,löi heti vastaväitteen,keskustelu loppui kuin kanan lento. Kotiolot ja siellä olleet puhumattomuusongelmat heijastuivat häneen. Lapseini ei ole nähneet äidin siskoa koskaan.Selitystä ei ole tullut koskaan vaan se on haudattu maton alle. Tällätapaa hän katkaisee ystävyys suhteet toisensa jälkeen hänellä ei ole todellisia ystäviä yhtään. Kaikissa on vika . Todellisuudessahan hänellä on käsittelemättömiä asioita lapsuusperheestä. Mutta elämä jatkuu ,toivonmukaan hän paranee ja ei anna väärää kuvaa ihmisuhteista lapsille.Välit poikki periaattella ei kauvas mennä.
Lisäys vielä:lapseni eivät haluaa äidin ammattia koska siellä on niin paljon huonoja työkaveria. Itsensä mukaan hän on vainottu työpaikalla silti jatkaa samassa työssä. Irtisanoutuakkin meinasi ettei sairastuisi,erosikin perheestä.
- Nainen parhaassa iässä..
mies hyvässä iässä kirjoitti:
Meillä oli vastaava tilanne nainen ei tehnyt mitään,eli omaa elämää. Jos aloitti syvällisemmästä asiasta keskustelun hän tyrmäsi:mene ammattiauttajalle. Jos totuuden/ mielipiteen kertoi ,löi heti vastaväitteen,keskustelu loppui kuin kanan lento. Kotiolot ja siellä olleet puhumattomuusongelmat heijastuivat häneen. Lapseini ei ole nähneet äidin siskoa koskaan.Selitystä ei ole tullut koskaan vaan se on haudattu maton alle. Tällätapaa hän katkaisee ystävyys suhteet toisensa jälkeen hänellä ei ole todellisia ystäviä yhtään. Kaikissa on vika . Todellisuudessahan hänellä on käsittelemättömiä asioita lapsuusperheestä. Mutta elämä jatkuu ,toivonmukaan hän paranee ja ei anna väärää kuvaa ihmisuhteista lapsille.Välit poikki periaattella ei kauvas mennä.
No juu, ihan sama tilanne meillä: lapsuutensa kotiolot ja omien vanhempiensa kieroutunut suhde on taustalla ja syynä miehen käytökselle. Kyllähän sen nyt olen alkanut tajuamaan. Ja haavat niin syviä, että ei ne kiristäviä arpia jättämättä koskaan parane. Harmittaa vaan, kun olin itse vuosia niin turhautunut tilanteeseen ja annoin oman elämän tavallaan valua ohi. Tähän kun vielä liittyi miehen mustasukkaisuus ja voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Jota hän sitten peitteli omituisella käytöksellään. Mutta kun toisen sisintä ei täysin voi ymmärtää, ei milloinkaan. Nyt jälkeenpäin näen täysin selvästi tilanteen. Omien vanhempien suhde oli sellainen, että kaikki tunteiden näyttäminen oli heikkoutta. Ja jos niitä vahingossa (humalassa) näytettiin, sitä käytettiin armottomasti toista vastaan. Eihän sitä nuorena tyttönä tietenkään tuommoisia kuvioita tajunnut eikä ymmärtänyt mitä seuraa. Näin olen ajatellut, että parasta on kun antaa toisen olla puhumaton kun kerran haluaa. Ei toista voi muuttaa eikä niitä sielun arpiakaan pysty poistamaan. Painostamalla puhumaan saa vain pahaa aikaiseksi. Ja niinkuin tuossa yksi kommentti oli myös että jonkun mies oli löytänyt uuden jonka kanssa keskusteli vaikka hänen kanssaan ei koskaan, niin kyllä meilläkin asia on niin, että minunkin mieheni voisi löytää jonkun jonka kanssa juttu luistaisi. Mutta minun kanssa ei keskustele. Vuosia sitten tavatessamme ajatteli luultavasti muita asioita, köyhästä perheestä kun oli. Tarvitsi jonkun jonka vanhemmat pystyvät takaamaan lainoja ja siihen malliin.
- 16+3
Meillä vasta 5 vuotta pitkä suhde, mutta olen jo hyväksynyt että läheistä suhdetta ei mieheeni tule. Nyt mies on mököttänyt 4 päivää syystä jota en tiedä. Mutta jos väleissä oltaisiin niin ei se keskustelu formulatuloksia ja säätä syvemmälle mene. Ei minulla ainakaan ole hajuakaan mikä ihminen puolisoni on. En muista syytäkään miksi mentiin naimisiin. Ei mies silloinkaan mitenkään kiinnostuneen oloinen ollut vaikka kosikin ja naimisiin mentiin. Negatiivisia tunteita hän on kyllä aina vapautuneesti jakanut. Ei sellaista vikaa olekaan joka ei minusta löytyisi. Kukaan täyspäinen nainen ei häntä kestäisi. Minä kestän kun minulla on mielenterveysongelma jonka avulla pystyn ulkoistamaan elämässäni olevat ongelmat niin, että mikään ei kosketa minua henkilönä. Minulle riittää, että on kiva koti joka on hyvien kulkuyhteyksien päässä, laskujen jakaminen ja se että vieressäni nukkuu joku. Minulla on hyviä ja rakkaita ystäviä joiden kanssa käytän tunteitani. Asiat vaan pitää hoitaa jotenkin. Näin meillä.
- 5 + 3
En voi tajuta, miten ihminen tyytyy tuollaiseen elämään. En kirveelläkään. Onkohan tämä maa täynnä tällaisia haamupariskuntia, jotka eivät edes tunne toisiaan?
- Cloetta...
5 + 3 kirjoitti:
En voi tajuta, miten ihminen tyytyy tuollaiseen elämään. En kirveelläkään. Onkohan tämä maa täynnä tällaisia haamupariskuntia, jotka eivät edes tunne toisiaan?
Mitä se toisen tunteminen sitten on? Pitäisikö kaikki tietää ja ennalta aavistaa kun kysymys on puolisosta? Mielestäni ei.
Olen ollut parisuhteessa reippasti yli 30 vuotta. Mieheni ei ole halunnut tai osannut keskustella minun mielestäni syvällisistä asioist, enkä häntä ole koskaan siihen pakottanut. Kyllä me juttelemme ja keskustelemme mutta eri asiat kiinnostavat meitä. Ja se on ok. Meillä on myös eri tyyli ilmaista itseämme. Mies tekee ja touhuaa, minä mietin ja pohdin ja juttelen tyttäystävieni kanssa.
Rakkauttamme tuo erilainen kommunikointi ei vähennä vaan arki sujuu hyvin ja tykkäämme edelleen toisistamme ja olemme parasta seuraa keskenämme.
Ei toista voi pakottaa omaan muottiin. Ja jos on sitä mieltä että voi, kannattaa muuttua itse sen toisen muottiin ja kokeille, miltä tuntuu tehdä jotakin vain siksi, että toinen niin haluaa ja luulee, että se on ainoa oikea tapa. - miesvm_1967x
Cloetta... kirjoitti:
Mitä se toisen tunteminen sitten on? Pitäisikö kaikki tietää ja ennalta aavistaa kun kysymys on puolisosta? Mielestäni ei.
Olen ollut parisuhteessa reippasti yli 30 vuotta. Mieheni ei ole halunnut tai osannut keskustella minun mielestäni syvällisistä asioist, enkä häntä ole koskaan siihen pakottanut. Kyllä me juttelemme ja keskustelemme mutta eri asiat kiinnostavat meitä. Ja se on ok. Meillä on myös eri tyyli ilmaista itseämme. Mies tekee ja touhuaa, minä mietin ja pohdin ja juttelen tyttäystävieni kanssa.
Rakkauttamme tuo erilainen kommunikointi ei vähennä vaan arki sujuu hyvin ja tykkäämme edelleen toisistamme ja olemme parasta seuraa keskenämme.
Ei toista voi pakottaa omaan muottiin. Ja jos on sitä mieltä että voi, kannattaa muuttua itse sen toisen muottiin ja kokeille, miltä tuntuu tehdä jotakin vain siksi, että toinen niin haluaa ja luulee, että se on ainoa oikea tapa.Itse en voisi olla suhteessa jossa kompostia ei käännetä riittävästi, pelkkä ajatuskin on mulle ihan outo.
- Näkö.kulma.
Tulee mieleen äitini ja isäni. Eivät voi jutella mistään - raha-asioista, esim.jonkun asian korjaamisesta, kotitöiden jakamisesta, taiteesta tai mistään muusta. Pakenevat molemmat sitten töihinsä, asuvat suurimman osan ajastaan erillään ja yhteinen talous on tietysti kaaoksessa.
Mutta kipinä ja flirtti heillä pelaa silti, heidän välillään olevan sähkön oikein tuntee. En pidä heidän suhdettaan ollenkaan onnettomaksi, vaikken samanlaista itselleni haluaisikaan - ………………..
Puhumaton eksäni huomasi 20 yhteisen vuotemme jälkeen, että kyllä sittenkin haluaa keskustella - erään baarissa tapaamansa naisen kanssa. Ovat edelleen yhdessä. Eli minun kokemukseni on, että jos parisuhteen haluaa säilyvän, jonkinlainen keskusteluyhteys olisi hyvä olla. Ei nyt koko aikaa tarvitse suhteen asioista lätkyttää, mutta tärkeät asiat pitäisi pystyä käsittlemään.
- amerikanpastilli
Minä kun kysyn mieheni tunteista hän sanoo vain "niin no, kyllähän meillä menee aika huonosti". Keskustelu tuollaisen kanssa on mahdotonta
- 7 + 3
Tuollaisen vai sinunlaisesi? Halveksutko lapsiasikin yhtä syvästi?
- seli selitys,puhuva
7 + 3 kirjoitti:
Tuollaisen vai sinunlaisesi? Halveksutko lapsiasikin yhtä syvästi?
Keskustelu ei onnistu parisuhteessa. Minä en ainakaan halunnut loukata puolisoani vaikka oli halu sanoa. Tiesin että hän suuttuu,enkä lasten aikana halunnut riidellä. Pohjimmiltani olin/yritin olla fiksu. Vaimoni luonteen kun tiesin(ilmeisesti en).Mutta jokin käänsi,hetkessä hänen ajatukset. Uusi suhde,jota vaan ei vieläkään tuo julki. Siis pettäminenhän se pohjalla lienee,eihän sitä voi tuoda esille pienessä yhteisössä.
- Ambivalentti
Minulla on täysin samanlainen parisuhde kuin viestiketjun aloittajalla. Yhdessä oltu 10 vuotta, eikä koskaan puhuttu "informatiivisia asioita" syvempää. Säät ja päivän ohjelmat kyllä kulkee, mutta tunnetasolle, jos yritän keskustelua luotsata, saan vastaukseksi joko täydellisen hiljaisen mykistymisen tai suuttumukset syyttä suotta niskaani.
En tänä päivänä voi sanoa tuntevani miesystävääni pintaa syvemmältä. Minulla ei ole haisuakaan hänen todellisista tunteistaan, mielipiteistään tai ajatuksistaan. Hellyys ja välittämys osoitetaan ainoastaan teoin. Mitään positiivista palautetta en ole itsestäni suhteemme aikana saanut, ellei hellyyttä lasketa lukuun. Olen itse erittäin avoin ja keskusteleva nainen ja usein todelliseen epätoivoon suhteemme vuoksi vajonnut. Eroakin olen yrittänyt useita kertoja, mutta mies ei ole päästänyt: sitkeästi roikkuu kiinni. Antaa olla viikon pari rauhassa ja sitten ottaa yhteyttä, kuin mitään ristiriitoja ei olisi koskaan ollutkaan. En usko, että hän tulee muuttumaan. Kun kerran keski-ikään on päässyt, eikä selvästikään näe omaa puhumattomuuttaan ongelmana. Jos ongelma hänen mielestään jossain on, se on kuulemma aina minussa. Tällä asenteella ei suhdetta rakenneta, eikä syvennetä.
Olen ottanut etäisyyttä, sillä koen olevani henkisesti kovin yksin. Kaipaisin myös henkistä läheisyyttä fyysisen ohella. Miehessä on paljon hyvää, mutta tämä puhumattomuus jättää yksinäiseksi ja tekee surulliseksi. Joskus myös hyvin pettyneeksi ja vihaiseksi ja huomaan, että suutuspäissäni lauon ajoittain kovia sanoja siinä toivossa, että toinen "heräisi": Vaan ei ole herännyt.
Joko hyväksyn suhteen tällaisena tai sitten löydän joskus ihmisen, jonka kanssa voin jakaa syvää ja hyvää. Olisin itse valmis pitämään nykyisen suhteen silkkana ystävyytenä, mutta toinen ei ole siihen suostunut. Fyysinen vetovoima on ollut suhdetta koossa pitävä vahva voima. Olo on kovin ambivalentti, vaikka ymmärränkin realiteetit, enkä elättele toiveita toisen muuttumisesta, kuten nuorempana olisin tehnyt. Yhä pähkäilen itsekin...- olen isä I
Minä kyllä sanoisin suoraan ja käskisin toisenkin sanoa.Minulla ainakin tulee mieleen toise loukkaaminen,enkä halua sellaista.Se yhteinen keskeinen aika ilman lasten korvia on vähäistä. Näin ajattelen
- Itse kehitetty
Suutuspäissäsi lauot asioita siinä toivossa, että toinen heräisi!? Mihin "toisen pitäisi herätä" ?
Miksi ihmeessä miehen pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin on. Etkö voi pohtia niitä omasta mielestäsi syvällisiä asioita jonkun toisen kanssa. Henkinen yksinäisyys on itsesi määrittelemä.
Teillä on paljon hyvää mutta keskityt asioihin, jotka mielestäsi ei toimi. Yleensä syvällisiä ja henkisiä keskusteluja kaipaavat, haluavat keskustelujen menevän niin kuin he haluavat; syvällisyyttä ja aitoa ymmärrystä ei toisenlaiselle käyttäytymiselle löydy vaan omaa tapaa kommunikoida pidetään ainoana oikeana - se siitä syvällisyydestä! - miesvm_1967x
Itse kehitetty kirjoitti:
Suutuspäissäsi lauot asioita siinä toivossa, että toinen heräisi!? Mihin "toisen pitäisi herätä" ?
Miksi ihmeessä miehen pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin on. Etkö voi pohtia niitä omasta mielestäsi syvällisiä asioita jonkun toisen kanssa. Henkinen yksinäisyys on itsesi määrittelemä.
Teillä on paljon hyvää mutta keskityt asioihin, jotka mielestäsi ei toimi. Yleensä syvällisiä ja henkisiä keskusteluja kaipaavat, haluavat keskustelujen menevän niin kuin he haluavat; syvällisyyttä ja aitoa ymmärrystä ei toisenlaiselle käyttäytymiselle löydy vaan omaa tapaa kommunikoida pidetään ainoana oikeana - se siitä syvällisyydestä!"Miksi ihmeessä miehen pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin on"
Siksikin että ihmisen kuuluisi kasvaa henkisesti ikääntyessään. Jos mies pyörii omissa 20v pohjamudissaan niin ei se ainakaan puhu elämänkokemuksen, viisauden ja henkisen kasvamisen puolesta.
Itsekin olin nuorena ihan vitun juntti mutta osasin katsoa peiliin, jaksoin harjoitella, olla kriittinen itseäni kohtaan ja oman käsitykseni mukaan käsitän, koen, ymmärrän elämää ihan eri tavalla kuin nuorena junttina.
Mutta jos sika haluaa pysyä mutakuopassaan koko elämänsä niin tehköön sitten niin. - Katsopa uudelleen!
miesvm_1967x kirjoitti:
"Miksi ihmeessä miehen pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin on"
Siksikin että ihmisen kuuluisi kasvaa henkisesti ikääntyessään. Jos mies pyörii omissa 20v pohjamudissaan niin ei se ainakaan puhu elämänkokemuksen, viisauden ja henkisen kasvamisen puolesta.
Itsekin olin nuorena ihan vitun juntti mutta osasin katsoa peiliin, jaksoin harjoitella, olla kriittinen itseäni kohtaan ja oman käsitykseni mukaan käsitän, koen, ymmärrän elämää ihan eri tavalla kuin nuorena junttina.
Mutta jos sika haluaa pysyä mutakuopassaan koko elämänsä niin tehköön sitten niin.Ja tuoko kirjoituksesi osoittaa henkistä kasvuasi? Ohhoh!
Henkistä kasvua ei mitata siitä kuinka paljon puhuu; on ihmisiä jotka puhuvat kuin runebergit ja "ovat aina oikeassa" ja syvällisiä (omasta mielestään) ja jotka ovat ensimmäisenä teilaamassa ihmisen, joka ei täytä heidän kirteerejään kehittyneestä ihmisestä.
VIimeinen lauseesi kertoo oikeastaan olennaisen ajatuksistasi. Teot puhuvat joka tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa tai sanahelinää. EIkös ap:kin kirjoituksessaan todennut miehen tuovan teoillaan esille ajatuksiaan ja tunteitaan. Miksei se riittäisi? - Aitonainen......
miesvm_1967x kirjoitti:
"Miksi ihmeessä miehen pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin on"
Siksikin että ihmisen kuuluisi kasvaa henkisesti ikääntyessään. Jos mies pyörii omissa 20v pohjamudissaan niin ei se ainakaan puhu elämänkokemuksen, viisauden ja henkisen kasvamisen puolesta.
Itsekin olin nuorena ihan vitun juntti mutta osasin katsoa peiliin, jaksoin harjoitella, olla kriittinen itseäni kohtaan ja oman käsitykseni mukaan käsitän, koen, ymmärrän elämää ihan eri tavalla kuin nuorena junttina.
Mutta jos sika haluaa pysyä mutakuopassaan koko elämänsä niin tehköön sitten niin."Mutta jos sika haluaa pysyä mutakuopassaan koko elämänsä niin tehköön sitten niin"
- 4+19
Itse kehitetty kirjoitti:
Suutuspäissäsi lauot asioita siinä toivossa, että toinen heräisi!? Mihin "toisen pitäisi herätä" ?
Miksi ihmeessä miehen pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin on. Etkö voi pohtia niitä omasta mielestäsi syvällisiä asioita jonkun toisen kanssa. Henkinen yksinäisyys on itsesi määrittelemä.
Teillä on paljon hyvää mutta keskityt asioihin, jotka mielestäsi ei toimi. Yleensä syvällisiä ja henkisiä keskusteluja kaipaavat, haluavat keskustelujen menevän niin kuin he haluavat; syvällisyyttä ja aitoa ymmärrystä ei toisenlaiselle käyttäytymiselle löydy vaan omaa tapaa kommunikoida pidetään ainoana oikeana - se siitä syvällisyydestä!Niinpä. Koska minun mieheni ei kiinnostu syvällisistä keskusteluista vaan kaikki liikkuu yleisellä tasolla niin minulla on pari miestä joiden kanssa tämä sujuu. Erittäin mukavaa kun joku saa piristymään, nauramaan ja keventää arkeani. Kun miehestä ei ole flirttailuunkaan niin harrastan sitäkin näiden kanssa. He tietävät minusta jokseenkin kaiken. Mies ei mitään kun on selkeästi ilmaissut että ei halua.
- miesvm_1967x
Katsopa uudelleen! kirjoitti:
Ja tuoko kirjoituksesi osoittaa henkistä kasvuasi? Ohhoh!
Henkistä kasvua ei mitata siitä kuinka paljon puhuu; on ihmisiä jotka puhuvat kuin runebergit ja "ovat aina oikeassa" ja syvällisiä (omasta mielestään) ja jotka ovat ensimmäisenä teilaamassa ihmisen, joka ei täytä heidän kirteerejään kehittyneestä ihmisestä.
VIimeinen lauseesi kertoo oikeastaan olennaisen ajatuksistasi. Teot puhuvat joka tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa tai sanahelinää. EIkös ap:kin kirjoituksessaan todennut miehen tuovan teoillaan esille ajatuksiaan ja tunteitaan. Miksei se riittäisi?Kas vanha ketju noussut ylös :D No jatketaan tästä..
Niin, henkistä kasvua ei tosiaan mitata puheen määrällä vaan sisällöllä.
Viimeinen lauseeni oli vertauskuvallinen. Jotkut ihmiset eivät siis kehity millään osa-alueella vaan elävät samoissa ympyröissä junnaten elämänsä loppuun. Ehkä ko. yksilö on silloin onnellinen tai sitten vain yksinkertainen ja kärsii vain kun ei muuta osaa.
"EIkös ap:kin kirjoituksessaan todennut miehen tuovan teoillaan esille ajatuksiaan ja tunteitaan. Miksei se riittäisi?"
Ap ei sanonut mitään teoista vaan nimenomaan ettei miestä kiinnosta/ei halua tehdä suhteen eteen juurikaan mitään ja ap:lle se tosiaan tunnu riittävän.
"Teot puhuvat joka tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa"
Tämä on tietysti totta mutta joillekin ihmisille sanatkin ovat äärimmäisen tärkeitä kuten tässäkin ketjussa moni tuo sen selvästi ilmi.
Ketään ei olla tässä teilaamassa kuitenkaan, enemmän on sääli kun kaksi ihmistä elää yhdessä, toinen haluaa puhua, toinen ei halua tai osaa. Silloin ihmiset eivät oikeasti kohtaa, mielestäni parisuhteessa pitäisi.. - lydia_-65
miesvm_1967x kirjoitti:
Kas vanha ketju noussut ylös :D No jatketaan tästä..
Niin, henkistä kasvua ei tosiaan mitata puheen määrällä vaan sisällöllä.
Viimeinen lauseeni oli vertauskuvallinen. Jotkut ihmiset eivät siis kehity millään osa-alueella vaan elävät samoissa ympyröissä junnaten elämänsä loppuun. Ehkä ko. yksilö on silloin onnellinen tai sitten vain yksinkertainen ja kärsii vain kun ei muuta osaa.
"EIkös ap:kin kirjoituksessaan todennut miehen tuovan teoillaan esille ajatuksiaan ja tunteitaan. Miksei se riittäisi?"
Ap ei sanonut mitään teoista vaan nimenomaan ettei miestä kiinnosta/ei halua tehdä suhteen eteen juurikaan mitään ja ap:lle se tosiaan tunnu riittävän.
"Teot puhuvat joka tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa"
Tämä on tietysti totta mutta joillekin ihmisille sanatkin ovat äärimmäisen tärkeitä kuten tässäkin ketjussa moni tuo sen selvästi ilmi.
Ketään ei olla tässä teilaamassa kuitenkaan, enemmän on sääli kun kaksi ihmistä elää yhdessä, toinen haluaa puhua, toinen ei halua tai osaa. Silloin ihmiset eivät oikeasti kohtaa, mielestäni parisuhteessa pitäisi..Sisältö on tärkeää, eniten se MITEN asian esittää. Ja huom! myös se minkä vuoksi esittää asian. Varmasti keskustelu tyrehtyy alkuunsa, jos toinen, se jolta "puhetta" odotetaan, joutuu aina altavastaajan asemaan.
Jo aloituksen asetelma "Nainen haluaisi jutella ja on ottanut rauhallisesti asiat pöydälle, mutta miestä ei kiinnosta eikä jaksa/halua jutella." viittaa siihen, että nainen haastaa miehen puhumaan asioista, jotka naisen mielestä ovat jotenkin pielessä. Naista ei kiinnosta oikeastaan miehen "puhuminen", vaan miehen "oikea" vastaus, naisen mielestä miehen oikea reagointi asiaan. JOS mies avaa suunsa (hurraa!), niin hän todennäköisesti vastaa tällaisen haasteen edessä väärin. Eli sanoo mitä mieltä hän on oikeasti. Siitä kehkeytyy riita, vähintään väittely, koska mies vastasi naisen mielestä väärin, eikä mies halua riidellä.
Parisuhteessa, tai missä tahansa suhteessa ei koskaan kannattaisi ajatella esim. "tuo toinen ei osaa puhua". Se on kaikkea muuta kuin kannustavaa, ja kuten tässä tapauksessa, se vain estää puhumisen, sen mitä juuri toiselta toivoo/odottaa. Mikäli oikeasti halutaan keskustella, niin numero 1. on ilmapiiri. Jotta se on otollinen keskustelulle, sen on oltava rento ja avoin. Toisella pitää olla sellainen fiilis, että häntä aidosti kuunnellaan, kuullaan, hän voi olla mitä mieltä vaan, hänet hyväksytään, häntä rakastetaan silti.
Vuorovaikutteisen keskustelun abc on ehdottomasti:
-ilmapiiri, avoimuus
- kuuntelu, ymmärtäminen
- ei arvostella/syytellä toista, puhutaan minä -muodossa
Keskustelussa kannattaa välttää myös olettamista, vääriä tulkintoja toisen puheesta. Kysyä tarvittaessa mieluummin tarkentavia kysymyksiä kuin lähteä arvailemaan mitä toinen oikeasti tarkoitti.
Kuten yleensä kaikessa, niin keskustelussakin "nopeat syövät hitaat". Juuri tässä kohdin, jos, tai kun :) toinen on esim. ekstrovertti, toinen introvertti, niin ekstrovertin tulisi kuunnella introverttia erityisen hitaasti. Ettei hän pinkoisi jo puheessa eteenpäin, ennen kuin introvertti saa lauseensa loppuun.
Toisen saa aina puhumaan, jos vain itse osaa riittävän hyvin luoda avoimen ilmapiirin ja motivoida, houkutella toista puhumaan, ottamaan kantaa. Sanomattakin on selvää, ettei lausahdus "sinä se et sitten osaa puhua" ei innosta puhumaan. - miesvm_1967x
lydia_-65 kirjoitti:
Sisältö on tärkeää, eniten se MITEN asian esittää. Ja huom! myös se minkä vuoksi esittää asian. Varmasti keskustelu tyrehtyy alkuunsa, jos toinen, se jolta "puhetta" odotetaan, joutuu aina altavastaajan asemaan.
Jo aloituksen asetelma "Nainen haluaisi jutella ja on ottanut rauhallisesti asiat pöydälle, mutta miestä ei kiinnosta eikä jaksa/halua jutella." viittaa siihen, että nainen haastaa miehen puhumaan asioista, jotka naisen mielestä ovat jotenkin pielessä. Naista ei kiinnosta oikeastaan miehen "puhuminen", vaan miehen "oikea" vastaus, naisen mielestä miehen oikea reagointi asiaan. JOS mies avaa suunsa (hurraa!), niin hän todennäköisesti vastaa tällaisen haasteen edessä väärin. Eli sanoo mitä mieltä hän on oikeasti. Siitä kehkeytyy riita, vähintään väittely, koska mies vastasi naisen mielestä väärin, eikä mies halua riidellä.
Parisuhteessa, tai missä tahansa suhteessa ei koskaan kannattaisi ajatella esim. "tuo toinen ei osaa puhua". Se on kaikkea muuta kuin kannustavaa, ja kuten tässä tapauksessa, se vain estää puhumisen, sen mitä juuri toiselta toivoo/odottaa. Mikäli oikeasti halutaan keskustella, niin numero 1. on ilmapiiri. Jotta se on otollinen keskustelulle, sen on oltava rento ja avoin. Toisella pitää olla sellainen fiilis, että häntä aidosti kuunnellaan, kuullaan, hän voi olla mitä mieltä vaan, hänet hyväksytään, häntä rakastetaan silti.
Vuorovaikutteisen keskustelun abc on ehdottomasti:
-ilmapiiri, avoimuus
- kuuntelu, ymmärtäminen
- ei arvostella/syytellä toista, puhutaan minä -muodossa
Keskustelussa kannattaa välttää myös olettamista, vääriä tulkintoja toisen puheesta. Kysyä tarvittaessa mieluummin tarkentavia kysymyksiä kuin lähteä arvailemaan mitä toinen oikeasti tarkoitti.
Kuten yleensä kaikessa, niin keskustelussakin "nopeat syövät hitaat". Juuri tässä kohdin, jos, tai kun :) toinen on esim. ekstrovertti, toinen introvertti, niin ekstrovertin tulisi kuunnella introverttia erityisen hitaasti. Ettei hän pinkoisi jo puheessa eteenpäin, ennen kuin introvertti saa lauseensa loppuun.
Toisen saa aina puhumaan, jos vain itse osaa riittävän hyvin luoda avoimen ilmapiirin ja motivoida, houkutella toista puhumaan, ottamaan kantaa. Sanomattakin on selvää, ettei lausahdus "sinä se et sitten osaa puhua" ei innosta puhumaan."Nainen haluaisi jutella ja on ottanut rauhallisesti asiat pöydälle, mutta miestä ei kiinnosta eikä jaksa/halua jutella"
Minusta lause kertoo että ap on siis yrittänyt pohjustaa sitä ilmapiiriä rauhallisuudella. Missään ei sanota että hän olisi sanonut haluavansa vain oikeita vastauksia tai muuten väkisin lähtenyt haastamaan miestä väittelyyn tai olisi sanonut miehelle "sinä se et sitten osaa puhua". Se on sinun oma hypoteesisi.
"Keskustelussa kannattaa välttää myös olettamista, vääriä tulkintoja toisen puheesta." Vältä niitä itse ap:n avauksesta :D
Loppuosasta tekstiä olen samaa mieltä.. - lydia_-65
miesvm_1967x kirjoitti:
"Nainen haluaisi jutella ja on ottanut rauhallisesti asiat pöydälle, mutta miestä ei kiinnosta eikä jaksa/halua jutella"
Minusta lause kertoo että ap on siis yrittänyt pohjustaa sitä ilmapiiriä rauhallisuudella. Missään ei sanota että hän olisi sanonut haluavansa vain oikeita vastauksia tai muuten väkisin lähtenyt haastamaan miestä väittelyyn tai olisi sanonut miehelle "sinä se et sitten osaa puhua". Se on sinun oma hypoteesisi.
"Keskustelussa kannattaa välttää myös olettamista, vääriä tulkintoja toisen puheesta." Vältä niitä itse ap:n avauksesta :D
Loppuosasta tekstiä olen samaa mieltä..Sanoin, että tärkeintä on se MITEN asian esittää. Keskustelussa on hyvin tärkeää on myös huomioida toisen tunteet. Ei riitä, että ajattelee miten itse haluaisi asian esitettävän. Pitää ajatella sitä kumppania, juuri sellaisena kuin hän on, ja yrittää keksiä paras vaihtoehto miten hänet saa parhaiten mukaan keskusteluun. Kannattaa luonnollisesti myös miettiä mitä keskustelulta odottaa, mikä on sen tarkoitus ja päämäärä.
Ap sanoi nimenomaan ottaneensa "asiat pöydälle" vaikkakin on tehnyt niin rauhallisesti. Ei pelkällä rauhallisuudella saada aikaan tuloksia, eikä sillä voi loihtia keskusteluun ilmapiiriä ja tunnelmaa kovinkaan paljon. Täytyy myös muistaa, että kommunikoinnistamme sanojen osuus on 45% josko sitäkään. Keskustelun tunnelmaan ja ilmapiiriin vaikuttaa ihan kaikki, ei vain senhetkinen tilanne.
Minun korvissani asioiden "nostaminen pöydälle" ei vaan kuulosta ollenkaan rauhalliselta. Mieluummin riidan haastamiselta (rauhallisen riidan :)) kuin keskusteluun innostavalta ja motivoivalta. Ja ilman sitä hyvää ilmapiiriä ja tunnelmaa taas ei päästä edes kunnon keskustelun alkuun.
Olen pannut merkille, että jotkut ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, tarkoittavat usein "keskustelulla" jotain vallan muuta kuin keskustelua. Juuri tuo "kissan nostaminen pöydälle" on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa toinen haluaa kumppaninsa tekevän jotain. Hänellä on jo visio päässään: toinen on saatava toimimaan x-tavalla asiassa z. Tämä vaatii keskustelua. Kun asia nostetaan pöydälle, kumppani vaikeneekin, tai antaa jonkun muun ratkaisun asiaan z kuin x:n, niin keskustelua halunnut kumppani pettyy. Koska hänen visionsa epäonnistui. Hän ei saanutkaan kumppaniaan toimimaan x-tavalla asiassa z.
Toinen hyvin yleinen tapa "keskustella" parisuhteessa, on se, että toinen puhuu ummet ja lammet. Toinen kuuntelee tai ei kuuntele. Välillä toisen odotetaan sanovan jotain. Mutta ummet ja lammet jatkaa puhumista, perustelee miksi hän on oikeassa, tai vaikkei olisikaan, niin tehdään niin kuin hän sanoo.
Noissa molemmissa esimerkeissä puhe "keskustelu" ei ole vuorovaikutteista, ei avointa, vaan pikemminkin vallankäyttöä toiseen. Ei olla kiinnostuneita toisesta oikeasti, siitä mitä hän itse on, vaan siitä mitä häneltä voi saada. Miten häntä voi käyttää omiin tarpeisiin.
Olisi mielenkiintoista tietää mistä ap on yrittänyt keskustella miehensä kanssa. Millainen mies on. Mitä hän ajattelee ap:n keskustelunavauksista. Olen kuitenkin satavarma, että ap on yrittänyt virittää keskustelua väärään aikaan tai väärällä tavalla tai väärästä asiasta. Muuten hän olisi onnistunut. - miesvm_1967x
Aah ookoo nyt tajusin. Me ymmärsimme "asian pöydälle nostamisen" eri tavoin. Sinä ymmärsit sen juurikin "kissan pöydälle nostamisena" mikä tosiaan voi olla ahdisteluakin ja jolla keskustelu nimenomaan saadaan umpikujaan heti alkuunsa :P Minä nyt vain ymmärsin että hän oli ottanut asian esiin pöydän ääressä, vaikkakin symbolisesti, eli oltiin yritetty istua rauhallisessa fiiliksessä ja yritetty keskustella hyvässä hengessä.
No pääasiassa komppaan sua.
- Vakka ja kansi
Meissä kaikissa on vikamme eikä täydellistä parisuhdetta ole olemassakaan.
Mies on luotu perheen elättäjäksi ja tämmöinen henkevien keskustelun taitaminen voi olla aika vaikeaa :D
Minä annan miehen olla sellainen kun on enkä ala pakottamaan semmoiseen mikä ei luonnistu. Ensimmäiset 10 v ollaan vasta alkutaipaleella ja meillä on jo 30v takana. Olen onnellinen kun on turvallinen mies johonka voi luottaa vaikkei mikään kulttuurin ja henkevien asioiden taitaja olekkaan. Ei sitä kaikkea kannata alkaa vaatimaan jos noin muuten hyvän ihmisen löytänyt rinnalleen. Kolmessakymmenessä vuodessa on se hyvä henkinen yhteys kehittynyt niin ettei kaikkea tarvitse puhua lärpättää ymmärtääkseen toisiaan. Toisen tunnetilat aistii puhumattakin.
Otat asioita rauhallisesti pöydälle ja jos mies ei laita hanttiin niin ne ovat hyväksytty :D Olen oppinut puhumaan sellaisillekkin joilta ei saa mitään vastausta mutta pääasiahan on kuitenkin että kuuntelevat edes. Enkä väitä että juttuni olisi aina edes ymmärrettävällä tasolla kunhan yritän vain. Ja sitten vastaavasti löytyy ihmisiä joidenka juttuja en itse ymmärrä ollenkaan.
En ihmettele sinkkujen lisääntyvää määrää kun parisuhteesta on tehty kamalan vaikeaa ja sen pitäisi kattaa ihan kaikki tarpeet henkevyydestä lähtien siis ihmisen pitäisi olla jo ihan yli-ihminen. Voihan siellä terapiassa käydä yksinkin ja vaikka muissa harrastuksissa missä saa hengenravintoa ja ymmärrystä että me ihmiset olemme erilaisia. - kajdkgo
Jos sinä ajattelet, että parisuhde ei toimi, ongelma on sinulla. Mitkä mielestäsi ovat niitä syvällisiä asioita? Tunteiden analysointi vai vaan ylipäätään asioiden analysointi? Kaikille ei ole tarvetta moiseen ja se ei ole sen kummemmin väärää.
Eikö teillä mitkään asiat toimi? Sujuuko arki ja viihdyttekö keskenänne? VOitteko olla omina itsenänne kun olette yhdessä?
Sinun on turha kuvitella muuttavasti miestäsi haluamaasi suuntaan. Tai jos muutosta haluat, voisiko muutos lähteäkin sinusta?- Havaintoja
Hyvä ja erilainen näkö kulma sangen yleiseen "ongelmaan" itsestä tuntuis ,,ett monet naiset haluis syvällisempää pohdintaa saadakseen riidan aikaan..oon huomannu tämän...ja vikahan on aina siinä miehessä..toisaalta kokemukseni mukaan on paljon naisia jotka valittelee,,ettei mis puhu..ja sitten kun aloittaa puhumisen..niin nainen ei virka mittään..vois todeta ett turhan napisijoita..niin,,koskaan ei mikään oo hyvä..mutta kuitekin jotain on pakostakin liiankin hyvin kun ovat sen mihensä kanssa...oiskohan vaihde vuodet ja tai teko syyn tarve päästä oleen sinkkuna ain välil.ja maistaan miltä se vieras uros tuntuis...
Syvällisten keskustelu parisuhteesta voisi olla ok, mutta siinä ei voi olla koskaan rehellinen.
Kysymys: Rakastatko sinä vielä minua?
Toivottu vastaus: Kyllä rakastan. En samalla tavalla kuin nuorena. Nykyään rakkaus on paljon syvempää. Aluksi ihastuin ulkonäköösi, mutta nykyään olet ihmisenä niin monimuotoinen.
Rehellinen vastaus: En oikeastaan. En varmaan edes tiedä mitä rakkaus on, mutta on tässä nyt niin kauan oltu ettei viitsi erotakaan.
Kysymys: Mitä sinä minussa rakastat?
Toivottu vastaus: Ihan kaikkea, kypsää aikuisen naisen kauneuttasi. Terävää älyäsi. Sitä, että olet lasteni äiti.
Rehellinen vastaus: En oikeastaan mitään, mutta ihan ok olla yhdessä.
jne jne- ngsf
Mielenkiintoisia keskusteluja. Mutta joo. Tiedätkö, ettei noihin valheellisiin vastauksiin uskota? Ja yhtälailla valehdellaan sille toisellekin. Nimittäin jos valehdellaan, toiselle tai kumpaisellekaan. Monethan nimittäin oikeasti tuntevat rakkautta puolisoaan kohtaan, juuri sellaisessa muodossa kuin tuntevat.
Esimerkkisi eivät olleet sieltä syvällisimmästä päästä.
- korvatulpat
Itse kuulun ryhmään "puhumattomuus". Mutta mistä puheista on kysymys? Itse en jaksa jutella/kuunnella samoja juttuja sen sataa kertaa ja monesti tyhjästä. https://www.youtube.com/watch?v=UraOWE-wq0E
- Kysynminäkinvaan
AP - tarkennatko, mitkä ovat mielestäsi "parisuhteen kannalta tärkeitä asioita"? On helpompi vastata kun tietää, mistä on kysymys.
Usein puhumattomuus voi johtua siitä,e ttei toinen näe asiassa mitään puhuttavaa tai asia on itselle selvä. Ei ole harvinaista, että nainen haluaa pohtia asioita eri kantilta ja syvällisemmin kuin mies ja tästä johtuu ristiriidat ja väärinkäsitykset. On väärin olettaa, että itselle tärkeät asiat olisivat aina yhtä tärkeitä myös puolisolle. Tai jos tätä edellyttää, on syytä itsekin kiinnostua miestä kiinnostavista asioista.
Kuinka moni nainen jaksaa / haluaa kuunnella esim. autoihin liittyvistä asioista tai muista, jotka usein kiinnostavat miestä enemmän kuin naista. Miksi keskustelun aiheen tulisi aina olla se, mikä naista kiinnostaa?- ngsf
Öö. No ei kai keskustelun aiheen tarvitsekaan olla aina se mikä vain naista/miestä kiinnostaa. Mutta yhteisistä asioista kannattaisi puhua, ja etenkin sopia, vaikkei niistä keskustelu karmeasti huvittaisikaan. Ehkä tärkeintä on olla edes vähän kiinnostunut edes muutamasta sellaisesta asiasta, jotka puoliso kokee kaikkein tärkeimmiksi.
Minulla meni aloitus vähän ohi. Kuten tuossa edellä puhuttiinkin, niin ihmiset ymmärtävät keskustelun todella eritavoin. Ei ihme, ettei siitä aina tulekaan mitään. Olisi todella paljon helpompaa vastata, antaa vinkkejä ap:lle, jos tietäisi mistä yritetään keskustella, miten on yritetty, miksi keskustelu on ap:lle tärkeää.
- ngsf
"kymmenkunta vuotta yhdessä ja on vaikeaa jutella esim. syvällisistä ja tärkeistä asioista jotka liittyvät pariskunnan yhteisiin asioihin. "
Minulle herää vain kysymys, miksi vasta nyt 10 vuoden jälkeen on tärkeä jutella syvällisiä? Miten tähän asti on pärjätty? Joka tapauksessa: mies keskustelee, jos kokee keskustelun tärkeäksi. Nyt hän ei niin koe. Mistä se johtuu? - eipahalle
Lähestymistapa keskusteluun on tärkeää. Jos aloitat syyttäen keskustelu ei onnistu kinaamiseksi. Jos puhut eriasiasta kuin toinen keskustelu ei edisty. Pitää osata kuunnella tarkkaavaisesti ja pysyä tarkasti aiheessa. Asiat eivät yleensä ole kiireysluokkaa 1. siksi on hyväksi aikalisä että voi miettiä mistä on kysymys ja miten annan vastauksen ettei se kiihota kilpalaulantaan.
Hyvän keskustelun keinovalikoimaan kuuluu ettei loukkaa rakastaan onhan hän sinulle se läheisin ja rakkain ainakin pitäisi olla tämä on hyvä pitää mielessä.
Rakkainta täytyy auttaa ja helpottaa kannustaa ja antaa kiitos ja tunnustus asioista joista voi rehellisesti kehua.
Älkää koskaan verratko aviopuolisoanne keneenkään ulkopuoliseen koska toinen on ainut kertainen ihminen.
On hyvä tarkastella menneisyyttä ja todeta ne monet taitamattomasti tehdyt virheet virheet niistä on hyvä oppia siis kantapään kautta jos ei ole ennen oppinut.
Yleensä riidat ovat asiatärkeydeltään pikkuisia arvoltaan mutta kuitenkin tärkeitä joten vähättely tuhoaa kaiken pitkäksi aikaa.
Arvostakaa toistanne sellaisena kuin hän on sillä ette paljoakaan voi toistanne muuttaa.
Jollakin tavalla on hyvä tuoda esiin että olisi hienoa jos voisit ottaa sen ja sen huomioon seuraavalla kerralla.
Suutuksissa ei kannata aloittaa keskustelua jos aikoo saada jotain myönteistä aikaa.
Kokeilkaa siirtää asia vaikka seuraavaan päivään niin monesti huomaattekin ettei ole enää mitään kinattavaa tai opetettavaa.
Lopuksi sanoisin yleensä jälkikäteen huomaatte että useimmat riidat ovat olleet tarpeettomia tunnepurkauksia. Keskustelu on taitolaji siihen kannattaa panostaa samoin kuuntelu. - realwoman_vm63
Aloituksesta tuli mieleeni Happoradion biisi:
"Kumpaa sinä pelkäät,
melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat,
yksinäisyyttä vai laumaa?
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Olet syvää vettä,
luoksepääsemätön vuori
Unohdettu ullakko,
olet titaaninen kuori
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket,
kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?
Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen
Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla
Miksi sä itket kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?
Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen
..."
Tässä hitissä on sanottu oleellisin, mikä vuorovaikutuksessa on tärkeintä: puhua toiselle sellaisella äänellä, jonka hän kuulee. Sellaisilla sanoilla, jotka hän ymmärtää. Ainoa ongelma jääkin itselle; millaista ääntä kannattaa käyttää, mitkä sanat ymmärretään. Yleensä kannattaa käyttää mahdollisimman vähän ja yksinkertaisia sanoja, jos haluaa päästä keskustelulla johonkin tulokseen.- miesvm_1967x
Lyhyesti sanottuna: Empatia.
- miesvm_1967x
miesvm_1967x kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna: Empatia.
Mikä siinä empatiassa on niin hankalaa?? No tietenkin se että toisilla se on synnynäistä, toiset joutuu opettelemaan, onko mahdollista, ja jotkut ei ikinä ymmärrä mistä empatiassa on kyse.
No mulle se ja sama, itse koen olevani onnellinen kun voin vaimoni kanssa keskustella mistä tahansa kumpaa tahansa raastavasta asiasta milloin ja miten vain. Sen vuoksi niitä raastavia asioita ei enää ole koska ne on puhuttu pois.
Olen vaan niin monta kertaa nähnyt miten puhumattomuus johtaa parisuhdeongelmiin. Olkoonkin että mies on rehti ja reilu mies mutta puhumaton umpijuntti. Itse en halua samaa kohtaloa. Jokainen toimikoon itselle soveltuvin tavoin.
Eli olen maseudulta kotoisin, missä näitä umpijuntteja, kolmannessa polvessa olevia kärsijöitä riittää. - realwoman_vm63
miesvm_1967x kirjoitti:
Mikä siinä empatiassa on niin hankalaa?? No tietenkin se että toisilla se on synnynäistä, toiset joutuu opettelemaan, onko mahdollista, ja jotkut ei ikinä ymmärrä mistä empatiassa on kyse.
No mulle se ja sama, itse koen olevani onnellinen kun voin vaimoni kanssa keskustella mistä tahansa kumpaa tahansa raastavasta asiasta milloin ja miten vain. Sen vuoksi niitä raastavia asioita ei enää ole koska ne on puhuttu pois.
Olen vaan niin monta kertaa nähnyt miten puhumattomuus johtaa parisuhdeongelmiin. Olkoonkin että mies on rehti ja reilu mies mutta puhumaton umpijuntti. Itse en halua samaa kohtaloa. Jokainen toimikoon itselle soveltuvin tavoin.
Eli olen maseudulta kotoisin, missä näitä umpijuntteja, kolmannessa polvessa olevia kärsijöitä riittää.Noh. Empatia tarkoittaa tietoista asettumista toisen asemaan. Sitä että yrittää ymmärtää toisen kantilta tämän tunteet, näkökulma, käytös ym. Monille ihmisille tämä on mahdotonta, sillä he eivät ymmärrä edes omia tunteitaan (tai tunteettomuutta). Empatia ei liene synnynnäistä, mutta lapsuudenkodin ihmissuhteilla, perusturvallisuuden kehityksellä on ollut siihen suuren suuri vaikutus. Se on jotakuinkin niin, että ellei kukaan koskaan ole suhtautunut sinuun empaattisesti, ei tämä tue empaattisuuden kehittymistä sinussa. Tässä kohdin totean, että epäterve narsismi lähtee juuri tästä samaisesta. Jos lapsi jätetään henkisesti heitteille, eikä häntä hyväksytä, edes pyritä ymmärtämään, kuuntelemaan, vaan komentamaan ja rankaisemaan, niin lapsen elämä jatkuu varsin ankeissa merkeissä. Elämästä tulee hyväksynnän, huomion hakua. Yleensä kaikki yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat tästä: mielenterveysongelmat persoonallisuushäiriöineen, päihteet, rikollisuus, juurettomuus, epäsosiaalisuus jne.
Suomalaiset ovat kautta aikain kasvattaneet lapsiaan kaikkea muuta kuin rakkaudella ja empatialla. Etenkin poikalapset ovat kasvatettu periaatteella "tosimies ei itke". Tosin ei tyttöjen osa sen kummoisempi yleensä ole ollut, tunteet on täytynyt pitää piilossa. Lapset on myös kasvatettu enempi negatiivisuudella, kepillä, ei porkkanalla.
Puhuminen auttaa aivan varmasti, jos siihen liittyy tuo empatia, ja asioita osataan käsitellä, yritetään ymmärtää, puolin ja toisin. Mutta pelkkä puhe ei auta.
- puhumatonnainen
Olen nainen ja minulle monista asioista puhuminen on vaikeaa. Jos asia on kipeä tai muuten vaikea, en monesti saa sitä sanotuksi. Saatan melkeinpä alkaa itkeä Jonka tietysti peitän mieheltä koska en halua vaikuttaa hänen olemiseensa kyseenalaisella tavalla. Niinpä monet tärkeät asiat ovat vielä puhumatta viiden vuoden jälkeen. Miesystäväni on fiksu ja ihana, hänen olemuksensa ei puhumattomuuttani aiheuta.
- realwoman_vm63
Mitä pelkäät "puhumatonnainen"? Millaisista/mistä asioista puhuminen on vaikeaa? Mitä asioita pidät tärkeinä? Entä miehesi? Mitä tapahtuu (onko tapahtunut?) jos alkaisitkin itkeä puhuessasi? Olisiko se niin kamalaa? Vai mitä?
Kokemukseni perusteella sanoisin, ettei ole ollenkaan tyhmää pelätä puhumista. Pitäisi kuitenkin miettiä oikein perusteellisesti miksi pelkää. Onko lapsuudessa/nuoruudessa ollut jotain erityisen huonoja kokemuksia? Onko kertomiasi asioita ennen levitelty väärien ihmisten tietoon, tai käytetty muuten väärin, kenties sinua vastaan? Olisiko niin, ettet vielä luota mieheesi, vaikka hän vaikuttaa fiksulta ja ihanalta? Et halua paljastaa hänelle millainen todella olet? Joskushan se tosin on viisastakin. Vai onko sinulla itsetunto-ongelma: et koe olevasi niin fiksu ja ihana kuin miehesi: etenkään jos "paljastat" hänelle ne vaikeat asiat?
- puhumatonnainen
Puhumattomuus varmaan on lapsuuden peruja, mistään kun ei juuri keskusteltu. Kiltti piti olla ja huomaamaton eikä kenellekään vaivaksi. Yritin toki keskustella ex-mieheni kanssa useinkin, mutta huonolla menestyksellä juuri tuon itkun takia. Exä ivaili minua aina, koska itku oli hänen mielestään teeskentelyä ja yritys vaikuttaa häneen. Kyllähän se jälkensä jättää. Tiedän ettei miesystäväni kohtelisi minua huonosti , mutta ehkä esteenä on tuo vaivaksi olemisen pelko.
- SalatutElämät
Nosta nenä pystyyn puhumatonnainen, ja viis veisaa ex miehesi typerästä käytöksestä. Oma ex oli samanlainen epäempaattinen tyyppi. Siksi hänestä erosinkin. Aivan kamalaa, kun lapsetkin itkivät pahaa oloaan tai onnettomuutta, mutta ex vain huusi ja raivosi heille.
Itsekään en uskaltanut puhua exälle, enkä oikein kenellekään vasta kuin myöhään aikuisiällä. Oikeastaan se lähti tuosta exän typerästä käytöksestä, tunnejulmuudesta. Olin jo varmaan 35 vuotias, kun aloin puhua, harvoille ja valituille, ihmisille elämästäni ja tunteistani. Ilmeisesti puhuin oikeille ihmisille, koska sain tukea samalla kun minullekin avauduttiin mitä erikoisemmista asioista ja kohtaloista. Sillä tiellä olen yhä. Muut keräävät mammonaa, minä avautumisia. Kun lapset olivat pieniä heidän ystäviensä vanhemmat eivät antaneet lastensa katsoa tv:n salattuja elämiä. Minä annoin. Oikeasti ihmisten Salatut Elämät ovat hyvin paljon hurjempia.
Parasta mitä toiselta ihmiseltä voi saada on ymmärrys ja empatia vaikeassa tilanteessa.
- TurhaaPuhumattomuutta
Vaikea on puhua silloin, kun asialla on liian paljon merkitystä. Miksi keinuttaa turhaan venettä, joka ainakin näennäisesti tasaisesti seilaa? Toisaalta, onko reilua hautoa asioita päänsä sisällä ja sitten vuosien jälkeen vain sanoa, että pitäisikö erota, kun en ole onnellinen?
- Avokki
Meillä puhumattomuus aiheuttaa ongelmia arjen pyörittämiseen. Tai no, jos rehellisiä ollaan, se aiheuttaa ongelmia lähinnä minulle. Mieheni on yrittäjä joka työskentelee kotona käytännössä heräämisestä yömyöhään. Hän elää omassa vuorokausirytmissään, eikä osallistu perheen arkeen mitenkään. Meillä on siis 4 lasta joista nuorin vasta vauva. Olen hoitovapaalla, joten periaatteessa kotiaskareet kuuluvatkin minulle. Raskaan työnsä vastapainoksi mieheni tapaa kavereita, mökkeilee jne. Tämäkin on varmasti hyvä asia, eihän sitä muutoin jaksa. Mutta puhumattomuus aiheuttaa sen, etten itse pääse koskaan mihinkään. En tiedä mitä hän on suunnitellut. En tiedä, milloin esim auto on minun käytettävissäni sillä hänen työnkuvaansa kuuluvat myös pitkät työreissut joista en tiedä etukäteen. Minä hoidan perheessä myös perheen rahaliikenteen, mikä on hankalaa, sillä mieheni ei kerro milloin maksaa ja mitä. Jos tätä toimintamallia kyseenalaistaa, hän vetäytyy täysin kuoreensa ja pitää mykkäkoulua pahimmillaan monta päivää. Jos keskusteluyrityksen jälkeen lähden ulos, kuulen miten mieheni paiskoo sisällä tavaroita tai lyö nyrkkiä seinään. Olen katsonut parhaaksi olla ärsyttämättä.
Aloitus on synkkä. Se kertoo sen, mikä parisuhteessamme ahdistaa. En kertonut vielä miksi olemme yhdessä. Minä rakastan miestäni. Hän on lapsillemme hyvä ja huolehtivainen isä, silloin kun työkiireiltään ehtii. Ei ole yrittäjän vika että nykysuomessa joutuu todella lujille jos aikoo selvitä. Mieheni rakastaa minua ja on minulle hyvä mies silloin kun kiireiltään ehtii. En voisi kuvitella elämää ilman häntä.
Toki toivoisin itsellekin "omaa elämää". Luulisin sitä omaakin aikaa löytyvän taas kunhan vauvan voi jättää hoitajalle. Ja toivoisin läheisempää suhdetta mieheeni. Mutta hänen elämäntilanteensa on mikä on. Ehkä näin ei ole aina? Nyt on annettava suuri arvo niille hetkille mitä meillä on ruuhkavuosien keskellä. Helppoa ei ole tyytyä vähään. Mutta vaihtoehto on olla yksin, joten tuo vähän lienee tyhjää parempi kuitenkin... - pspspspspspspsps
Rakastuitko miehen lompakkoon vai komeaan ulkonäköön kun vasta 10 vuoden kuluttua sinua on alkanut kiinnostaa mitä mieltä mies ihan oikeasti on asioista?
- zupai
Mites kun miehen kanssa ei voi puhua mitään tavalliseen perhe arkeenkaan liittyvää, mikä on astetta syvempää kuin mitä ostetan kaupasta?-kun lasten kasvatukseen liittyvvät asiat arjen aiktaulujen ym suunnittelu ei onnistu eikä muu jakaminen siitä mitä kelläkin on tai mitä kumppanilla on mielipahaa tms. aina kun huomaa että spontaani aloitus tuli suusta kuin sammakko- esim, että mites x lapsen suhteen alettas toimia kun on ollut tällästä jne-sitte samalla saa jo pahastua että vitsi kun olin tyhmä ja avasin taas suuni ja koko päivä meni itseltä ainaki pilalle ja jos en teeskentele että ei tässä mitää vaikkei kukaan sanaakaan puhunu mulle-niin niin meni miehenki päivä mönkään. siltä osin kun mua näkee-muuten sitä ei kiinnosta. vaikka kiltti mies onkin en jaksa olla henkisesti erämaassa koko aika
- zupai
mitä pitäs ajatella siitä että aina kun puhun-siis lähestulkoon aina oikeasti- mies laittaa silmät kii ja vaivuttaa ittensä uneen kun kerron puhun jotain?- vaikka tästä on puhuttu ja puhuttu niin sama jatkuu-harrastaa myös mykkäkoulua ja voin sanoa että yhtäkään 5 v sisällä puhumaani asiaa ei ole puhutt ja ratkaistu koska ensinnäki 1-2vko mykkää, sitte viikko mistä me ollaa muka puhuttu--avaudun taas--nukkuminen. ainut mitä puhuu jos puhuu on lisäkysymet tv n kattomisen lomasta-niin mitä sä sanoitkaa? -kysyn uudestaan. mies ei vastaa . sitten kun oon ollu lähtemässä on avannu 1 päivän ajaksi hiukan sananarrkua-pyytäny etten lähe ja alkanu tas olla hiljaa--. ei täs elämäs tähtitieitä tartte puhella koko aika mut olis se kiva että rinnalla olisi kaveri joka tuntee mua ja jolle mulla on merkitystä ja jolle mun puhumat merkitsee ja joka vastaisi näihin perustarpeisiin kuten nähdyksi telimsen tarve. mielestäni vastavuoroinen kontakti toiseen on jo vauvoilla elintärkeä perustarve ihmisyydessä-ei oikku.
- yx7
zupai kirjoitti:
mitä pitäs ajatella siitä että aina kun puhun-siis lähestulkoon aina oikeasti- mies laittaa silmät kii ja vaivuttaa ittensä uneen kun kerron puhun jotain?- vaikka tästä on puhuttu ja puhuttu niin sama jatkuu-harrastaa myös mykkäkoulua ja voin sanoa että yhtäkään 5 v sisällä puhumaani asiaa ei ole puhutt ja ratkaistu koska ensinnäki 1-2vko mykkää, sitte viikko mistä me ollaa muka puhuttu--avaudun taas--nukkuminen. ainut mitä puhuu jos puhuu on lisäkysymet tv n kattomisen lomasta-niin mitä sä sanoitkaa? -kysyn uudestaan. mies ei vastaa . sitten kun oon ollu lähtemässä on avannu 1 päivän ajaksi hiukan sananarrkua-pyytäny etten lähe ja alkanu tas olla hiljaa--. ei täs elämäs tähtitieitä tartte puhella koko aika mut olis se kiva että rinnalla olisi kaveri joka tuntee mua ja jolle mulla on merkitystä ja jolle mun puhumat merkitsee ja joka vastaisi näihin perustarpeisiin kuten nähdyksi telimsen tarve. mielestäni vastavuoroinen kontakti toiseen on jo vauvoilla elintärkeä perustarve ihmisyydessä-ei oikku.
"mitä pitäs ajatella siitä että aina kun puhun-siis lähestulkoon aina oikeasti- mies laittaa silmät kii ja vaivuttaa ittensä uneen kun kerron puhun jotain?-"
Se kuule sinun pitää ihan itse ajatella, tehdä ratkaisusi.
Minulle ei ainakaan tuollainen yksipuolisuus sopisi ollenkaan. Vastavuoroisuudesta syntyy nimenomaan se SUHDE. Ilman sitä asustellaan yhdessä. - zupai
tiedänkin mitä siitä ajatella, mutta ikään kuin se ei nyt meillä pätisi. mies on hirveen kiltt ja kotityöt lastenhoidot tasan tuo kahvit sänkyyn ym huomio-mutta ikään kuin palvelisi nukkea ja ikäänku mulla ei olis ihmistä. mies tuntuu olevan lapsi. ja kuin suojautuisi menemällä unten maahan---myös kuminki osaa olla ylpeä ja mykkäkoulua pitää--luuleeko se että oon vaan helppo-ehkä siks jos en oo vieläkää lähteny- ja se ku ollaan molemmat tällä hetkel toisesta riippuvaisiaki-minä vamman takia hän töiden takia- paletti kasassa-paitsi että mä oon ennenkin yksin pärjänny ja permminkin
- pop98
Se on semmoista kun naisen on pakko saada valita mies ulkonäön ja seksikkyyden perusteella, ei rakkauden ei keskustelutaidon taikka fiksuuden perusteella, aina vaan se miehen peniksen toimivuus ja pärstäkertoimen hauskannäköisyys, tai jännittävyys, ratkaisee aivan kaiken.
Minä nautin suunnattomasti syvällisistä keskusteluista, suukottelusta ja toisen sisimmpään tutustumisesta vaikka loputtomasti.
Vaimoa ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kun on rakastelun aika, itse haluaisin jutella ja virittäytyä, hän sanoo: "Pane kuin mies äläkä lässytä", ja se siitä. Ei mitään keskustelua, ei esileikkiä, ei ennen eikä jälkeen, eikä koskaan eikä ikinä.
En oikeastaan tunne häntä tippaakaan, täysin tuntematon ihminen.
Jos koetan avata keskustelua varovasti, menee vaimo heti täysin lukkoon ja mykkäköulu alkaa.
Naiset ovat täysin keskustelukyvyttömiä, ajattelevat vain ja ainoastaan haarojenvälillään ..!- Addiktinakka
Mulla on ollut 35 vuotta puhumaton avioMIES. Vaihdan vain pop98:n tekstiin vaimo-sanan paikalle mies ja jätän tekstin ensimmäisen kappaleen pois. Valinnat 35 vuotta sitten olivat toisenlaisia. Oletan että liittonne on tuoreempi. Neuvoksi erotkaa! Tuo nainen ei tyydy yksin sinuun, ei tyytynyt miehenikään. Ihmissuhde- taidottomat ovat todennäköisiä pettäjä!!
- Tanyamia
Pop98 envalinnut miestäni pärstäkertoimen ym takia. Vaan väkivaltaisia miehiä nähneenä naisena halusin kiltin rauhallisen iloisen miehen. Sitä hän on edelleen. Ei ne naiset eikä miehet myöskään noin mustavalkoisesti mee ulkonäön perässä. Mulle ainaki suurinpiirtein ihan sama miltä toinen näyttää kun vaan sydän on auki ja hyvä luonne. Sanon nyt tähän että oon kumminki silti ok näkönen vaikken näön perässä oo ikinä menny. Kattele itelles kivemmanluontonen ja avpimempi nainen
- Dorelai
Noissa tapauksissa joissa asioista ei voi puhua käy yleensä niin että löydetään sivusuhde, joka on vaarallinen sillä se täyttää ihmissuhteen tärkeimmän puolen avioliitossa.
- Tanyamia
En valinnut miestäni pärstäkertoimen ym takia. Vaan väkivaltaisia miehiä nähneenä naisena halusin kiltin rauhallisen iloisen miehen. Sitä hän on edelleen. Ei ne naiset eikä miehet myöskään noin mustavalkoisesti mee ulkonäön perässä. Mulle ainaki suurinpiirtein ihan sama miltä toinen näyttää kun vaan sydän on auki ja hyvä luonne. Sanon nyt tähän että oon kumminki silti ok näkönen vaikken näön perässä oo ikinä menny. Kattele itelles kivemmanluontonen ja avpimempi nainen
- opituntemaan
Hmmm...jotkut puhuu toiset tekee, meitä on moneksi. Meillä on puhumattomuus naisen kohdalla aika vahva piirre tai ainakin se vie paljon aikaa ennen kuin saan vastauksia ongelmatilanteessa. Huomaan kuitenkin elekielestä ja teoista usein "peiteltyjä" vastauksia (vuosien saatossa kun oppii tuntemaan toisen paremmin). Ymmärtäen tämän, yrittää sitä antaa toiselle enemmän aikaa funtsia juttuja - on tavallaan ennakoitava ongelmia. Ei olisi hyvästä, eikä edes toivottavaa, että olisimme kaikki samanlaisia!
- Anonyymi
Meillä sama homma, vaimo ei paljoa puhua pakahda tunteistaan. Alkuun ihmettelin, kuinka hitosti joutuu tekemään duunia sen eteen, että toinen ymmärtää olleensa rakastettu, hyväksytty jne juuri sellaisena, kuin hän on - ja itse saamatta näistä huomionosoituksista puoliakaan takaisin. Mitä pidemmälle ollaan yhdessä menty, niin marginaalisiksi ovat jääneet toisen kosketus, kuulumisien kyselyt ja ylipäätänsä se kiinnostus, mitä jokainen aivan varmasti haluaa parisuhteessa toiselta tuntea.
"Meillä vasta 5 vuotta pitkä suhde, mutta olen jo hyväksynyt että läheistä suhdetta ei mieheeni tule. Nyt mies on mököttänyt 4 päivää syystä jota en tiedä. Mutta jos väleissä oltaisiin niin ei se keskustelu formulatuloksia ja säätä syvemmälle mene. Ei minulla ainakaan ole hajuakaan mikä ihminen puolisoni on. En muista syytäkään miksi mentiin naimisiin. Ei mies silloinkaan mitenkään kiinnostuneen oloinen ollut vaikka kosikin ja naimisiin mentiin. Negatiivisia tunteita hän on kyllä aina vapautuneesti jakanut. Ei sellaista vikaa olekaan joka ei minusta löytyisi. Kukaan täyspäinen nainen ei häntä kestäisi. Minä kestän kun minulla on mielenterveysongelma jonka avulla pystyn ulkoistamaan elämässäni olevat ongelmat niin, että mikään ei kosketa minua henkilönä. Minulle riittää, että on kiva koti joka on hyvien kulkuyhteyksien päässä, laskujen jakaminen ja se että vieressäni nukkuu joku. Minulla on hyviä ja rakkaita ystäviä joiden kanssa käytän tunteitani. Asiat vaan pitää hoitaa jotenkin. Näin meillä."
Vaimolla tosiaan on tätä ongelmaa, ja on taas sillä käytöstään myös perustellut. Onkin ihmetellyt, että kun tyydyn niin vähään. "Parhaita" kommentteja ovatkin toiselta olleet, kun kosketuksen ja kiinnostuksen häviämisen perään kyselyyn saan vastauksen; "eikö se riitä, että nukutaan saman katon alla". Kieltämättä omakin kiinnostus on alkanut rapistumaan, kun kukkien kantamisesta, normaaleista huomionosoituksista, kosketuksista ei saa palautteeksi mitään - tai jos oikein huono päivä on, niin riidan ja kitinää. Kaikkein ikävintä
kuviossa on se, ettei toinen näe tarpeelliseksi pahoitella käytöstään jälkikäteen. Parasta. Alkuun koin suurta mustasukkaisuutta siintä, kuinka toiselle on selvästi merkityksellisempää muiden miespuolisten kavereiden kuulumiset jne, kuin oman kumppanin, mutta tämä alkaa olemaan itselleni nykyään ihan sama.
Ko. naisen tavatessani hän terävöitti, kuinka on saanut vähän huomiota osakseen aikasemmissa suhteissa - tai tämän puuttuneen suhteista kokonaan. Osakseni sain taas paljon kehuja, kuinka pidän häntä selvästi parhaiten hyvänä aikaisemmiin verraten. Noh, meitä on moneksi, mutta selväksi on tullut, miksi aikaisemmissa suhteissa miehen kiinnostus on hiipunut.
Näin häiden kynnyksellä valintojaan on alkanut miettimään. Ehkä sitä itsekkin vaan "turtuu".
- Anonyymi
Tämä on varmasti tuttua monissakin suhteissa. Mutta yksi mielestäni tärkein asia on se miten keskustelu nostetaan esille. Rakentaja keskustelu vaatii aina keskustelulle otollisen ilmapiirin. Keskustelulle otollinen ilmapiiri on avoin, ymmärtäväinen, kuunteleva eikä syyttelevä tai moittiva. Usein keskustelu katkeaa siihen aloitukseen jo, missä tunteet on vahvasti läsnä. Keskustelussa tunteet ja elekieli on läsnä niin ensimmäinen asia mikä pitäs osata tehdä on heittää nämä asiat syrjään, vaikka ironiselta kuulostaakin keskustella tunteista tunteettomasti. Usko pois tämä toimii. Meillä meni yli 15v ja itsesetäni tuntuu nyt vasta, että puolisoni haluaa keskustella ja puhua eikä syytellä ja moittia. Keskustelu meni aiemmin lähinnä tivaamiseksi ja kääntyi aina päälaelleen. Vaikka kuinka yritin ja olisin halunnut puhua tuntui helpoimmalta tavalta selvitä tilanteesta olla ottamatta asioita puheeksi tai lakaista ne maton alle sillä koin, että en tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Ensimmäiseksi kannattaa siis tiedostaa miten juuri minä kommunikoin ennen kun syyttää toista puhumattomuudesta. Ja tästä saa jo hyvän keskusteluavauksen kun mietitään yksin ja yhdessä rauhallisessa olotilassa näitä asioita. Kiihtyneessä ja turhautuneessa mielentilassa on turha yrittää. Se ei onnistu.
- Anonyymi
Tosi hyvä kommentti.
Olen täysin samaa mieltä!
Tuntuu välillä unohtuvan, että kaksi ihmistä on todellakin täysin kaksi erillistä olentoa, kaikkine muistoineen, traumoineen, kokemuksineen ja opittuine käyttäytymismalleineen.
Ihminen on kompleksi, voimakkaasti kokeva olento, joten en kyllä yhtään ihmettele sitä, miksi monilla on merkittäviä vaikeuksia saattaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan sanoitetuksi..
Jos vanhemmat eivät (osaa) tee tunne-elämän koulutusta ja ohjausta lapsilleen, sille pitäisi minusta ottaa aikaa perusopetuksesta. Vaikka sisällyttää terveystiedon oppimäärään, "tunne-elämän taidot, ihmiskohtaamisen oppimäärä" tms.?
Kommunikointi on kuitenkin kaiken kanssakäymisen kulmakivi ja niin monet ongelmat johtuvat, yllätys yllätys, puutteista kommunikaatiossa.
- Anonyymi
Minusta ap:n kuvailema "parisuhde" kuulostaa suorastaan painajaiselta, johon en ikinä suostuisi vapaaehtoisesti.
Toki parisuhteita on niin montaa erilaista kuin on yksilöitäkin, vaihtelevin sisältöineen, odotuksineen ja toiveineen, mutta nimenomaan ne EPÄSUHDAT osapuolten välillä joissakin em. asioissa tekee huonon parisuhteen.
Eli ydinkysymys on millaiseen parisuhteeseen kumpikin olisi tyytyväinen ja kenen ehdoilla sitä parisuhdetta todellisuudessa rakennetaan.
En voi mitenkään käsittää (enkä hirveämmin tuntea valitettavasti myötätuntoakaan), kun ihmiset antavat kohdella itseään huonosti tehtyään täysin kelvottoman kumppanivalinnan..
Kysynkin vain, miksi ihmiset:
- pariutuvat ja perustavat perheen täysin itselleen epäsopivan kumppanin kanssa
- sietävät vuosikausia puhumatonta, manipuloivaa ja täysin erilaiset arvot omaavaa kumppania vain koska "kyllä kaikki joskus muuttuu itsestään paremmaksi"
- eivät eroa huonosta suhteesta
- eivät kunnioita itseään
Ehkä tärkein kysymys ihmisille, joka olette huonoissa parisuhteissa:
Mikä siinä suhteessa on lopulta niin hyvää, että se korvaa ja hyvittää kaikki uhraukset, taipumiset, joustamiset, itkut, pahan olon, ahdistuksen ja kaiken mahdollisen huonon mihin olet itsesi tuon suhteen vuoksi joutunut venymään?
Onko se todella sen arvoista?
Jos on, kärsi valintasi seuraukset.
Jos ei, ala elää omaa elämääsi. - Anonyymi
Tuntuu todella tutulta. Meillä puhutaan sähkön hinnasta ja säästä. Mikään, mikä edes etäisesti viittaa tunteisiin, ei voi puhua. Jos kehun miestäni tai kerron häntä rakastavani, vastaus on niin tai jaa. Ei koskaan takaisinpäin mitään. Mieheni on hyvin rehellinen ja häntä arvostetaan rehellisyydestä, minkä vuoksi en voi olla ajattelematta, että hän ei vastaa mitään, koska ei yksinkertaisesti ajattele mitään sellaista positiivista minusta. Itselleni on täysin käsittämätöntä, jos ei pystytä mitään positiivista sanomaan, jos sellaista tunnetaan, enkä itse pysty olemaan kehumatta tai sanomatta, jos vaikka jokin asia ilahduttaa.
- Anonyymi
On kokemusta. Enää en yhtään sellaista elämääni halua, joka ei osaa jutella asiasta kuin asiasta. Myös tunteensa pitää osata näyttää, halata ja olla lähellä.
- Anonyymi
Tiedän, että puhumattomuus vaivaa monissa parisuhteissa. Olen itse avoin ja haluan puhua kaikesta, mutta pilkku hiljaa huomaan, että itsekin alan hiljetä, kun toinen ei puhu. Olen ajatellut, että olen vaisumpi, että en ahdista toista hiljaisempaa ja että jos tilan antaminen saisi toisen puhumaan, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tilan antaminen tarkoittaa etäisyyden kasvamista, ei sitä, että toinen avautuisi helpommin. Tilanne ahdistaa minua todella paljon ja olen täysin neuvoton. Jos olisi jotain, mitä voisin asialle tehdä, niin tekisin sen kyllä. Esimerkiksi se, että olemme epämääräisesti sopineet olevamme yhdessä, mutta pienintäkään vihjettä mistään muusta ei tule ja suoraan kysymykseen, mitä haluat suhteeltamme ja tulevaisuudeltamme tulee hiljaisuus. Muutammeko joskus yhteen, menemmekö kenties naimisiin - en tiedä lainkaan, mitä toinen haluaa. Nyt en enää ole aikoihin kysynyt, koska tosiaan oletin, että tilan antaminen saisi hänet oma-aloitteisesti puhumaan tästäkin asiasta. Pelkään kahta vastakkaista asiaa: tämä puhumattomuus johtaa johonkin kamalaan väärinymmärykseen ja pilaa suhteen tai sitten tämä puhumattomuus todella johtuu siitä, että miesystäväni ei halua mitään muuta ja olen vain varalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271858
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231798Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1171761Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.701567Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601432Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201246Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127- 111118
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361102