Hei!
Haluaisin jakaa oman tarinani sijaisperheessä asumisesta kiitoksena ja kunnianosoituksena teille kaikille sijaisvanhemmille jotka jaksatte rakastaa sijoitettuja lapsia kuin omianne!
Elikkä minut sijoitettiin pikkusiskoni kanssa pienessä kylässä asuvaan sijaisperheeseen minun ollessa 3-vuotias. Enpä vielä silloin osannut arvata, että tästä tulisi elämäni paras muutos. Olen ollut lähes koko elämäni ujo ihminen, mutta ihan lapsena ujouteni/arkuuteni oli jotain aivan käsittämätöntä. Siinäpä sitten oli haastetta kerrassaan sijaisvanhemmilleni kun he saivat opettaa minulle ettei ihan kaikkea tässä maailmassa tarvitse pelätä! Muuten olen ollut tietääkseni ns. helppo lapsi, että en ole missään vaiheessa ruennut kapinoimaan tms sijaisperhettä kohden. Oikeastaan he ovat minulle aina olleet äiti ja iskä eikä sijaisvanhemmat.
Meidän perhe on aina ollut hyvin läheinen eikä siellä ole ikinä tullut ulkopuolista tunnetta. Heillähän on myös biologisia lapsia ja muita sijoitettuja lapsia, mutta lukumäärää en kehtaa tässä kirjoituksessa kertoa.
Olen saanut lapsuudessa kaiken mitä toivoa saattaa. Kaikkein pysyvimmin mieleeni on painunut kaikki ne hetket jolloin touhuiltiin yhdessä. Oli se sitten huvipuistossa käynti, puolukkaretki tai puiden pinoomista koko perheen voimin niin hauskaa on ollut! Ehkäpä jälkimmäinen vaihtoehto ei lapsena innostanut, mutta kyllä se hymyn nostattaa huulille näin myöhemmin :) Toinen asia mikä on painunut hyvin mieleen on käytöstavat. Vieraita tervehditään kätellen ja ruokapöydässä ollaan nätisti!
Mainittakoot vielä, että kyllähän siihen onnelliseen lapsuuteen kuuluu myös riidat ja niiden käsitteleminen. Niitä tulee ja menee, mutta tärkeintä on ymmärtää, että kaikki tekee virheitä eikä riidoissa saa mennä nukkumaan!
Olen tällä hetkellä melkein 20-vuotias nuori nainen ja minulla on erittäin hyvät välit sekä sijaisvanhempiin että biologisiin vanhempiin. Olen ollut erittäin tyytyväinen elämääni enkä ole kokenut itseäni erilaiseksi vaikka minulla onkin kahdet vanhemmat. Olen myös miettinyt että ehkä minustakin tulee jonain päivänä sijaisvanhempi ja voin antaa jollekkin kotia tarvitsevalle yhtä onnellisen lapsuuden kuin minä sain!
Eipä minulla ole enää muuta sanottavaa kuin että kiitos sijaisvanhemmat kun jaksatte huolehtia lapsista jotka sitä tarvitsevat! Välillä on hankalaa, mutta olen varma että lapsenne ovat kiitollisia huolenpidostanne vaikka ei aina siltä näyttäisikään! :)
Sijoitettu nuori - Tarinani
19
311
Vastaukset
- tuskin olet
oletkohan nyt ihan joku sijaisvanhempi joka haluaa vaan kehua kuinka hyviä he ovat.
siis tämän vuoden aikana on saanut lukea useasti oikeuden päätöksiä sijaislasten pahoinpitelyistä .
tämäkö on sinun hyvää hoitoa sijoitetulle lapselle.
neljän seinän sisällä tapahtuu jatkuvasti julmuuksia joita ei sosiaalitätit usko kun sijaislapset kertovat. vaan mitätöivät lasten kertomat. ja sitten on toinen pienet lapset jotka ei osaa puhua viellä mitä sijaisperheessä tapahtuu. siellähän juurikin sitten on sitä kaltoinkohteluita ja pahoinpitelyitä. on jäähypenkkejä sijaislapsille mutta omat ei niihin joudu koska ne on niin fiksuja .
ja miten kunnioitat omia vanhempiasi jos kehtaa sijais perhettä kutsua isäksi ja äidiksi . olet vielä niin kakara ettet siis tiedä että äiti on se joka on sut synnyttännyt. ei mikään kunnan työntekijä niinkuin sijaisperheet ovat.
oletko keskustellut vanhempiesi kanssa miksi sijaisperhe pani vastaan sinun huostaan otto purkua. kyseleppä niin sinisilmäsi aukeavat.
en itse jos olisin sinun bio vanhempi voisi koskaan luettuani tälläistä tavata sinua . sinut on manipuloitu siellä sijaisperheessä ja opetettu jo alkumetreillä valehtelemaan bioperhettäsi vastaan . eikö hävetä sinua ollenkaan .
eikö olisi korkea aika pyytää vanhemmiltasi anteeksi tuota sinun valehtelua omaa äitiäsi kohtaan.- Onnellinen nuori
Ymmärrän mielipiteesi ja sen, että kaikkialla ei mene niin hyvin, mutta ethän pura kiukkuasi minuun. Kyllä siihen pitää varmasti asettaa tarkemmat kriteerit, että kenestä on sijaisvanhemmaksi ja kenestä ei kun on ruennut sattumaan näitä ikäviä tapauksia. Mutta usko tai älä niin minun kertomani on täysin totta ja olen se sijoitettu nuori enkä vanhempi.
Ja tiedoksesi, että minun biologiset vanhemmat kyllä tietävät, että kutsun sijaisvanhempiani äidiksi ja isäksi. Minun mielestäni se on myös täysin ymmärrettävää kun on asunut melkein koko elämänsä heidän kanssaan.
En tiedä sinun kokemuksiasi tästä aiheesta, mutta ne ilmeisesti ne vaikuttavat vahvasti mielipiteeseesi. Toivon kuitenkin ymmärrystäsi, että kaikkialla ei kuitenkaan mene huonosti vaikka itsellä olisi huonot kokemukset. Tarkoitukseni oli nimenomaan jutullani avata tätä käsitystä. - sijaisperheessäkasvanut
Minä olen myös sijaisperheessä kasvanut.Olen todella kiitollinen siitä,että minut on otettu mukaan uuteen perheeseen osaksi heidän perhettään. Pidän sijaisperhettäni enemmän perheenä kuin perhettä, joka joutui omista syistään antamaan minut pois.Minulla on menneisyydestäni huolimatta hyvät suhteet biologiseen perheeseeni. Ja pidän heihin yhteyttä.Kaikilla ei ole tämmöistä mahdollisuutta, tiedän sen. Onhan uutiset täynnä lastensuojeluilmoituksia ja valitettava tosiasia on,että ne eivät ole vähenemään päin. Tämä on erittäin surullista. Lapsia ja nuoria kohdellaan kaltoin, mutta kannattaa muistaa, että on olemassa vähemmistö, joka kokee sijoituksen enemmänkin pelastuksena kuin rangaistuksena. Minä en osaisi ajatella elämää ilman sijaisperhettäni. Kuulun siihen porukkaan, jolla on ollut sijaisperheessä samat oikeudet kuin muillakin perheen lapsilla.
- Surullista sinulle
sijaisperheessäkasvanut kirjoitti:
Minä olen myös sijaisperheessä kasvanut.Olen todella kiitollinen siitä,että minut on otettu mukaan uuteen perheeseen osaksi heidän perhettään. Pidän sijaisperhettäni enemmän perheenä kuin perhettä, joka joutui omista syistään antamaan minut pois.Minulla on menneisyydestäni huolimatta hyvät suhteet biologiseen perheeseeni. Ja pidän heihin yhteyttä.Kaikilla ei ole tämmöistä mahdollisuutta, tiedän sen. Onhan uutiset täynnä lastensuojeluilmoituksia ja valitettava tosiasia on,että ne eivät ole vähenemään päin. Tämä on erittäin surullista. Lapsia ja nuoria kohdellaan kaltoin, mutta kannattaa muistaa, että on olemassa vähemmistö, joka kokee sijoituksen enemmänkin pelastuksena kuin rangaistuksena. Minä en osaisi ajatella elämää ilman sijaisperhettäni. Kuulun siihen porukkaan, jolla on ollut sijaisperheessä samat oikeudet kuin muillakin perheen lapsilla.
Suremista on sinulla itsessäsi, vanhempiesi hylkäämässä. Älä luulottele äläkä sellaista olematonta sure, että oikea äiti antaisi lapsensa sijoitukseen. Sellaista mahdollisuutta ei ole. Mikä äidillesi oli tärkeämpää kuin sinä? Oletko saanut apua hylkäämisen kokemukseen ja minkälaista apua?
- Onnellinen nuori
Surullista sinulle kirjoitti:
Suremista on sinulla itsessäsi, vanhempiesi hylkäämässä. Älä luulottele äläkä sellaista olematonta sure, että oikea äiti antaisi lapsensa sijoitukseen. Sellaista mahdollisuutta ei ole. Mikä äidillesi oli tärkeämpää kuin sinä? Oletko saanut apua hylkäämisen kokemukseen ja minkälaista apua?
Miksi sinä puhut vaan äidistä? Ootko unohtanut, että on olemassa myös isä? Ja sinun puheesi vaikuttaa siltä, että yrität tahallaan lannistaa.. Miksi?
- sijaisperheessäkasvanut
Surullista sinulle kirjoitti:
Suremista on sinulla itsessäsi, vanhempiesi hylkäämässä. Älä luulottele äläkä sellaista olematonta sure, että oikea äiti antaisi lapsensa sijoitukseen. Sellaista mahdollisuutta ei ole. Mikä äidillesi oli tärkeämpää kuin sinä? Oletko saanut apua hylkäämisen kokemukseen ja minkälaista apua?
Kuinka moni äiti antaa lapsensa vapaaehtoisesti? ei edes prosentti sadasta. Äidit sekä isät pitävät viimeiseen asti lasten puoliaan. Kyse ei ole siitä, että minun biologinen äitini antaisi minut mielellään pois. Tottakai syvällä sisimmässään hän halusi pitää minut, mutta siinä tilanteessa ja kunnossa hän koki, että on parempi viedä minut vaikka se oli erittäin raskasta hänelle.
Viranomaiset vievät lapsen yleensä syystä, että koti/elinympäristö ei ole lapsen kannalta turvallinen. On olemassa virkaintoisia sossuja, jotka käyttävät valtaansa väärin, mutta minun kohdallani näin ei ole käynyt. Sijoitus voi olla monelle lapselle ainoa ratkaisu. En puhu kenenkään puolesta vaan haluan sanoa, että ehkä sijoitus perheeseen, jossa asiat ovat hyvin on ainoa mahdollisuus lapselle? Ei se aina ole huono ratkaisu. Älä unohda, että poikkeuksia on. Kaikki ei ole mustavalkoista, eikä se auta että syytät minua tai ketään muutakaan, joka on ollut tyytyväinen sijoitukseensa. Haluan sanoa, että kannattaa miettiä, miten ilmaiset asiat. Jossain voi olla ihminen, jonka henki on pelastunut sijoituksen ansiosta.
http://www.youtube.com/watch?v=HAjq2uxLfpY mietintään. - Tutkiskele itseäsi
sijaisperheessäkasvanut kirjoitti:
Kuinka moni äiti antaa lapsensa vapaaehtoisesti? ei edes prosentti sadasta. Äidit sekä isät pitävät viimeiseen asti lasten puoliaan. Kyse ei ole siitä, että minun biologinen äitini antaisi minut mielellään pois. Tottakai syvällä sisimmässään hän halusi pitää minut, mutta siinä tilanteessa ja kunnossa hän koki, että on parempi viedä minut vaikka se oli erittäin raskasta hänelle.
Viranomaiset vievät lapsen yleensä syystä, että koti/elinympäristö ei ole lapsen kannalta turvallinen. On olemassa virkaintoisia sossuja, jotka käyttävät valtaansa väärin, mutta minun kohdallani näin ei ole käynyt. Sijoitus voi olla monelle lapselle ainoa ratkaisu. En puhu kenenkään puolesta vaan haluan sanoa, että ehkä sijoitus perheeseen, jossa asiat ovat hyvin on ainoa mahdollisuus lapselle? Ei se aina ole huono ratkaisu. Älä unohda, että poikkeuksia on. Kaikki ei ole mustavalkoista, eikä se auta että syytät minua tai ketään muutakaan, joka on ollut tyytyväinen sijoitukseensa. Haluan sanoa, että kannattaa miettiä, miten ilmaiset asiat. Jossain voi olla ihminen, jonka henki on pelastunut sijoituksen ansiosta.
http://www.youtube.com/watch?v=HAjq2uxLfpY mietintään.Romantisoit asiaa mikä estää sinua elämään omaa elämääsi.Tuo "minun tarinani" erottaa realiteetit eikä ole vietävissä ja elää täysillä omaa elämäänsä.
Oletkohan "sijaisperheessäkasvanut" sairastunut Tukholman syndroomaan. Vaikka ei se sinun syysi ole. Saatat painaa vaikeat asiat tietoisuudestasi ja joudut käsittelemään niitä myöhemmin. Alitajuntasi tuo pahat asiat tietoisuuteesi sitten kun tunnet olevasi tarpeeksi vahva niitä käsittelemään. Jos pystyt ajattelemaan järjellä niin älä ainakaan ryhdy sijaisvanhemmaksi, jolla hyvällä päätöksellä katkaiset vahingollisen käyttäytymisen jatkumon. Olette hyvin tunnekylmiä koko asianosaisjoukko. - Onnellinen nuori
Tutkiskele itseäsi kirjoitti:
Romantisoit asiaa mikä estää sinua elämään omaa elämääsi.Tuo "minun tarinani" erottaa realiteetit eikä ole vietävissä ja elää täysillä omaa elämäänsä.
Oletkohan "sijaisperheessäkasvanut" sairastunut Tukholman syndroomaan. Vaikka ei se sinun syysi ole. Saatat painaa vaikeat asiat tietoisuudestasi ja joudut käsittelemään niitä myöhemmin. Alitajuntasi tuo pahat asiat tietoisuuteesi sitten kun tunnet olevasi tarpeeksi vahva niitä käsittelemään. Jos pystyt ajattelemaan järjellä niin älä ainakaan ryhdy sijaisvanhemmaksi, jolla hyvällä päätöksellä katkaiset vahingollisen käyttäytymisen jatkumon. Olette hyvin tunnekylmiä koko asianosaisjoukko.Eläpä höpötä.. Ja miks ihmeessä ihmiset takertuu tuollasiin pikkujuttuihin niin kuin otsikkoon.. Anteeks jos en ole mikään täydellisyys kirjoittamisessa tai sen muotoilussa.. koita keskittyä olennaiseen?
Ja mikäs sinun ongelmasi on tässä sijaisperheilyssä? - Satunnainen20
Minuakin on varmaan manipuloitu ja muuta, koska minäkin olen kiitollinen sijaisvanhemmille heidän tekemästä työstään. He ovat huolehtineet minusta kuin omasta lapsestaan. Välit biologisiin vanhempiini on hyvät ja molemmat heistä tietävät minun kutsuvan sijaisvanhempiani äidiksi ja isäksi. Ja mielestäni ihan ymmärrettävää. Tämän sijaisperheen omat lapset ovat kohdelleet minua kuin siskoaan eikä meitä ketään ole kohdeltu epätasa-arvoisesti.
On totta, että näitä huonoja uutisia sijaisperheistä on tullut todella paljon mutta on muistettava myös se, että on niitä hyviäkin juttuja ja kohtaloita. Kuten tällä palstalla moni kirjoittaakin. Kyllähän huonoja uutisia näkee enemmän, koska ne yleensä myyvät parhaiten. Minusta tuntuu, että moni on vain median manipuloima. Kannattaa muistaa myös niitä hyviä hetkiä eikä aina huomioida niitä huonoja tapahtumia.
- minun tarinani
Minut sijoitettiin kymmenen vuotiaana tuntemattomaan perheeseen äitini mielenterveysongelmien vuoksi. Isää minulla ei ole. Perheessä oli ennestään kaksi sijoitettua lasta ja toisella vanhemmalla aikuisia lapsia, jotka asuivat muualla.
Ymmärrän kyllä etten voinut jäädä äitini luokse, mutta se etten saanut vierailla sairaalassa ei ole oikein. Minun olisi pitänyt vain korvata äiti uusilla ihmisillä ja olla tyytyväinen. Sitä minä en osannut. Käperryin itseeni ja eristäydyin muista. Toinen "sisaruksistani" kiusasi minua, eikä minulla ollut ystäviä myöskään koulussa jonne jouduin.
Perheen vanhemmat eivät olleet pahoja ihmisiä. Minua ei pahoinpidelty, eikä haukuttu. Minusta vain tuntui, että he olivat pettyneitä minuun. En ollutkaan sellainen, kuin he olisivat halunneet. Kun heillä oli vieraita, minä jäin omaan huoneeseen ja toisten piti mennä esittäytymään. Ihan niinkuin minua olisi hävetty. Minä en vain selvästi kuulunut joukkoon.
Asuin heillä kuusi pitkää vuotta, jonka jälkeen muutin ammattikoululle asumaan. Minut haettiin lomille takaisin. Muuten asuin koululla ja huolehdin itsestäni. He eivät soittaneet.
En vieläkään osaa ajatella heitä perheenäni, ja nähtävästi heille asia oli samoin. En ole kuullut mitään sen jälkeen, kun täytin 18. Äitiini olen tutustunut uudelleen. Hän on edelleen sairas, mutta meistä on tullut läheisiä.
En väitä sinua valehtelijaksi. Varmasti onnellisia tarinoitakin on. Minunkin tarinani on siitä onnellinen, että perheessä jossa asuin minua ei kohdeltu kaltoin. Ja perheen jälleenyhdistäminenkin onnistui, vaikka jouduinkin tekemään sen ihan itse.- Onnellinen nuori
No voi että :( Onhan tuokin tosi ikävää, että olet tuntenut olosi ulkopuoliseksi vaikka ei oo muuten huonosti kohdeltu.. Mutta kiva, että kerroit tarinasi! Minusta on mukavaa kuulla toistenkin sijoitettujen tarinoita kun en ole kovin monen sijoitetun kanssa ollut tekemisissä. Voimia sinulle tulevaisuuteen! :)
- TIMakka
Kylläpä sinut on aivopesty tai sitten olet sijaisvanhempi, joka esittää sijoituksessa ollutta nuorta
- Onnellinen nuori
Niin ja sinä olet katkera vanhempi jolta on viety lapsi..? Elkee ihmiset purkako omaa pahaa oloa toisiin.. Mitä nautintoa työ siitä saatte?
Jos työ ette usko johonkin juttuun niin miksi työ täällä niin ahkerasti väitätte vastaan kun ei täällä kukaan voi todistaa väitteitään todeksi jos ei halua henkilöllisyyttään paljastaa.. Että se on ihan oma asiansa et haluuko uskoo vai ei.. - Onneton24
Onnellinen nuori kirjoitti:
Niin ja sinä olet katkera vanhempi jolta on viety lapsi..? Elkee ihmiset purkako omaa pahaa oloa toisiin.. Mitä nautintoa työ siitä saatte?
Jos työ ette usko johonkin juttuun niin miksi työ täällä niin ahkerasti väitätte vastaan kun ei täällä kukaan voi todistaa väitteitään todeksi jos ei halua henkilöllisyyttään paljastaa.. Että se on ihan oma asiansa et haluuko uskoo vai ei..Olet oikeassa lapsi vitiin väärin perustein. Tutustuin lapsen sijaisperheen toisten lasten vanhempiin. Kaikki lapset oli veity valheiden vuoksi. Hauskinta on, että sossun pitkä koura toimi aina kun tosta perheestä joku lapsi tuli niin isoksi että muutti omilleen. Outoa kun huostaan syitä löytyi hyvissä perheissä kuntoon jättisijaisperheen tulot uhkasi pienentyä. Se muija voiteli sossuja saadakseen uusia lapsia. Nytkään sossut ei puutu sen toimiin vaikka se leikkimällä kirjailijaa mustamaalaa kaikkia lasten oikeita perheitä. Valitettavasti kokemuksemme tuosta ja muutamasta muusta sairaasta paikasta on aukaissut silmät näkemään että sijariksi hakeutuu enimmäkseen manipuloijia katkeria koston halusia kiusan henkijä.
- Sijoitettu nuori
Tiedän että tämä on jo aika vanha keskustelu, mutta...
Minutkin on sijoitettu vauvana vanhempieni mielenterveysongelmien vuoksi. Tosin toisin kuin eräät, sijaisvanhempanani on tätini, eli minulle sukua. Pidän häntä enemmän äitiäni, kuin biologista äitiäni joka on nyt jo kuollut. En osaa kutsua häntä äidiksi niin että se kuulostaisi luonnolliselta, mutta esim. kavereilleni puhun hänestä äitinä. En häpeä taustaani vain olen aina avoimesti kertonut asuvani tätini luona.
Olen aina saanut pitää yhteyttä biologisiin vanhempiini, mutta ne ovat tuntuneet vain sukulaisvierailuilta. Isäni edelleenkin joskus soittelee ja tavataan silloin tällöin lomilla. Olen aina tiennyt olevani sijoitettu, mutta tarkan syyn sain kuulla vasta pari vuotta sitten.
Sijaisäiitini kanssa riitelemme usein, mutta se kai kuuluu vain ikääni (olen 15-vuotias). Hän on kuitenkin ollut minulle aivan mahtava äiti, vaikken mikään hyvä tytär ole ollutkaan. En tosiaan ole vihainen biologisille vanhemmilleni vaan kunnioitan heitä, sillä he eivät voi vaikuttaa sairauteensa. Oma sossunikin on ollut mukava ja auttavainen.
Olen kyllä kuullut myös ikäviä tarinoita sijoituksesta, esim. miten sijaisvanhemmat pahoinpitelevät häikäilemättömästi lapsia eivätkä sossut usko tämän olevan totta. Se kuulostaa niin kamalalta, en ymmärrä miksi kukaan niin häijy ihminen haluaisi vapaaehtoisesti jo valmiiksi rikkinäisiä toisten lapsia heille asumaan, kidutettavaksi? Voiko joku olla niin kamala. Säälin niin kaikkia väkivaltaa ja kiduttamista kokeneita, varsinkin niitä jotka ovat kokeneet sitä lapsena :'(
Siksi olen miettinyt, että haluaisin aikuisena ruveta kunnolliseksi sijaisvanhemmaksi vaikeita kokeneelle lapselle, ja näin toivon mukaan pelastaa jonkun elämän. - Tyttö96
Minun tarinani on ikävä...olen kuullut asiat biologisen isäni vanhemmilta. Minut sijoitettiin alle vuoden ikäisenä. Sijaisperhe jossa olin, rakasti minua, antoi minulle kaiken, mutta samalla aivopesi minut täysin biologista isääni vastaan. Sijaisperhe ei pitänyt aluksi yhteyttä biologisiin vanhempiin lainkaan, sitten biologiseen äitiini johon minulla oli ok välit. Isääni vihasin, vaikkei hän ollut mitään pahaa minulle tehnyt, sijaisvanhemmat käyttäytyivät häntä kohtaan väheksyvästi puhelimessa ja kertoivat hänestä vain huonoja asioita joista sitten päättelin että isäni on kamala ihminen. Isäni yritti yli 10 vuotta saada asiat kuntoon, mutta en suostunut keskustelemaan enkä kertomaan miksi en häntä halua nähdä. Lähetin myös useita loukkaavia tekstiviestejä hänelle. Sijaisperhe sai minut niin isävastaiseksi, että halusin ettei minulla ole isäni sukunimeä vaan sijaisperheen ja tähän isäni lopulta suostui 10 vuoden odotuksen jälkeen.
Kun olin 16 vuotias, sain kuulla että biologinen isäni on tehnyt itsemurhan. Otin yhteyttä sitten hänen vanhempiinsa ja he sanoivat että isäni jätti kirjeen ja että tulisin sitten käymään ja lukemaan sen kun täytän 18v.
Sitten menin isäni vanhempien luokse ja siellä sain kuulla koko karmean tarinan miltä isästäni oli tuntunut kun joutui jatkuvasti minun ja sijaisperheen nöyryytettäväksi. Vasta tällöin itse tajusin miten aivopesty olin ollut ja loukannut isääni.
Välit laiton sijaisperheeseen välittömästi poikki, he yrittivät selittää asiaa mutta sanoin että toimillaan he ensin veivät minulta yhteyden isään ja lopuksi vielä isäni hengen. Pidin aiemmin heitä todella rakkaina ja hehän minut kasvattivat, nyt vihaan heitä vähintään yhtä paljon kuin isääni silloin kun olin lapsi.
Syyllisyys isäni kuolemasta ei häviä vaikka isäni vanhemmat sanoivatkin että ei se minun syy ole, vaan sijaisperheen joka minut aivopesi. Jokatapauksessa toivon isälleni kaikkea hyvää sinne toiseen maailmaan ja olen ylpeä kun jaksoi niinkin kauan taistella kiviseinää vastaan.- Ala.ajatella.itse
Isäsi vanhemmat ovat ollet todella tyhmiä, kun saivat sinut uskomaan, että isäsi on ollut martyyri. Uskotko todella, että heidän näkemyksensä asiasta on ollut täysin puolueeton? Jos uskot olet todellakin tullut näihin isovanhempiisi.
- kohta15v
Minutkin on huostaanotettu, viime vuonna tuli vuosi täyteen. Sijaisperhe on ollut mukava ja reilu, kaikilla samat oikeudet. Biologisessa perheessäni jos olisin, minulle valitettaisiin pienemmästäkin asiasta äitini taholta. Isäni on minulle erittäin rakas, mutta itsetuntoni on heiveröinen ja jos asuisin kotona, minulla se olisi pakkasen puolella reippaasti.
- uuspaikka
Onpa hienoa, että teillä on samat oikeudet. Saatko perinnöstäkin osasi?
Minulla ja meillä ei ollut yhtä hyvä tuuri. Pääsimme uusiin sijaisperheisiin, kun meitä kohdeltiin huonosti. Itse emme kyllä olisi osanneet auttaa itseämme. Onneksi viimein apua löytyi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1442131- 271938
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231888Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851690Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621488Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201276Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381180- 111168
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157