Onko jako ja ositus sama asia perintöasioissa?

anssi.J.

KIITOS viisaammille tietäjille.

111

1278

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • helsinginsanomat

      Mitä se muuttaa jos on jaettu tai verrattuna siihen jos on vain ositettu?

    • Lakinainen

      Ositus ja perinnönjako ovat täysin eri asioita.

      OSITUS:

      Toimitetaan aina avioliiton päättyessä (joko puolison kuolemaan tai avioeroon).

      Osituksella puretaan aviovarallisuussuhde, eli lasketaan puolisoiden omaisuudet yhteen, jaetaan kahdella ja enemmän omistava luovuttaa tasinkoa vähemmän omistavalle niin paljon, että molemmille puolille tulee saman verran omaisuutta (pääsääntö).

      PERINNÖNJAKO:

      Vainajan perilliset (yleensä lapset) jakavat vainajalta jääneen perinnön. Tätä ennen tulee toimittaa ositus, jos perittävä oli naimisissa.

      Leski on siis osallisena osituksessa mutta ei perinnönjaossa, ellei satu olemaan myös testamentinsaaja.

      • Oikaisija

        Leski on myös perinnönjaossa osallinen, jollei perittävällä ole rintaperillisiä. Silloin leski perii kaiken, mutta kuitenkin perittävän tietyt sukulaiset (useimmiten sedät ja tädit tai heidän jälkeläiset) ovat myöhemmin lesken kuoltua ns. toissijaisia perillisiä lesken kuolipesässä.

      • Lakinainen
        Oikaisija kirjoitti:

        Leski on myös perinnönjaossa osallinen, jollei perittävällä ole rintaperillisiä. Silloin leski perii kaiken, mutta kuitenkin perittävän tietyt sukulaiset (useimmiten sedät ja tädit tai heidän jälkeläiset) ovat myöhemmin lesken kuoltua ns. toissijaisia perillisiä lesken kuolipesässä.

        Kun leski perii lapsettoman puolisonsa, ei perinnönjakoa toimiteta lainkaan.
        Leski ei siis ole tuolloinkaan osallisena perinnönjaossa. Perinnönjako toimitetaan vain silloin, kun on useampia jakajia.

        Jos ensiksi kuollut puoliso on varakkaampi ja puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, leski saa osan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla ja osan perintönä. Mitään ositusta tai jakoa ei kuitenkaan toimiteta, vaan tämä tapahtuu vain laskennallisesti perintöverotuksessa. Perukirjan lisäksi ei laadita mitään asiakirjoja, leski vain siirtää kaiken omaisuuden omiin nimiinsä perukirjan perusteella.

        Aikanaan lesken jälkeen toimitetaan sitten pesänjako, ja siinä leskeltä jäävä omaisuus jaetaan pääsääntöisesti puoliksi lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken, joita yleensä eivät kylläkään ole sedät ja tädit vaan ensiksi kuolleen sisarukset tai heidän lapsensa.

      • Lakinainen
        Lakinainen kirjoitti:

        Kun leski perii lapsettoman puolisonsa, ei perinnönjakoa toimiteta lainkaan.
        Leski ei siis ole tuolloinkaan osallisena perinnönjaossa. Perinnönjako toimitetaan vain silloin, kun on useampia jakajia.

        Jos ensiksi kuollut puoliso on varakkaampi ja puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, leski saa osan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla ja osan perintönä. Mitään ositusta tai jakoa ei kuitenkaan toimiteta, vaan tämä tapahtuu vain laskennallisesti perintöverotuksessa. Perukirjan lisäksi ei laadita mitään asiakirjoja, leski vain siirtää kaiken omaisuuden omiin nimiinsä perukirjan perusteella.

        Aikanaan lesken jälkeen toimitetaan sitten pesänjako, ja siinä leskeltä jäävä omaisuus jaetaan pääsääntöisesti puoliksi lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken, joita yleensä eivät kylläkään ole sedät ja tädit vaan ensiksi kuolleen sisarukset tai heidän lapsensa.

        Tarkennetaan vielä:

        Ensiksi kuolleen sedät ja tädit eivät voi itse asiassa koskaan olla jakamassa lesken pesää suoraan lain nojalla. He eivät siis ole toissijaisia perillisiä.,

        Jos ensiksi kuollut haluaa jättää jotain omaisuuttaan sedilleen tai tädeilleen, hänen pitää tehdä heidän hyväkseen testamentti.

        Setien ja tätien jälkeläiset eli serkut eivät taas peri koskaan lain nojalla, eli siihen tarvitaan aina testamentti.

        Oikaisijan oikaisut menivät nyt kaikki valitettavasti pieleen. :)

      • t,aana&
        Lakinainen kirjoitti:

        Kun leski perii lapsettoman puolisonsa, ei perinnönjakoa toimiteta lainkaan.
        Leski ei siis ole tuolloinkaan osallisena perinnönjaossa. Perinnönjako toimitetaan vain silloin, kun on useampia jakajia.

        Jos ensiksi kuollut puoliso on varakkaampi ja puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, leski saa osan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla ja osan perintönä. Mitään ositusta tai jakoa ei kuitenkaan toimiteta, vaan tämä tapahtuu vain laskennallisesti perintöverotuksessa. Perukirjan lisäksi ei laadita mitään asiakirjoja, leski vain siirtää kaiken omaisuuden omiin nimiinsä perukirjan perusteella.

        Aikanaan lesken jälkeen toimitetaan sitten pesänjako, ja siinä leskeltä jäävä omaisuus jaetaan pääsääntöisesti puoliksi lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken, joita yleensä eivät kylläkään ole sedät ja tädit vaan ensiksi kuolleen sisarukset tai heidän lapsensa.

        Mutt eiks se perintövero ole sama summa, oliko ositettu kuolinpesää tahi ei?
        Mitäs tämä tarkoittaa:
        "leski saa osan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla ja osan perintönä."
        Ei kai leski kuollutta puolisoaan peri?

      • Lakinainen
        t,aana& kirjoitti:

        Mutt eiks se perintövero ole sama summa, oliko ositettu kuolinpesää tahi ei?
        Mitäs tämä tarkoittaa:
        "leski saa osan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla ja osan perintönä."
        Ei kai leski kuollutta puolisoaan peri?

        Verottaja tekee aina laskennallisen osituksen perintöveroja määrätessään.

        Leski perii kuolleen puolisonsa, jos tällä ei ole lapsia.
        Lukaisehan perintökaaren 3 luku:
        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1

      • ttaana&
        Lakinainen kirjoitti:

        Verottaja tekee aina laskennallisen osituksen perintöveroja määrätessään.

        Leski perii kuolleen puolisonsa, jos tällä ei ole lapsia.
        Lukaisehan perintökaaren 3 luku:
        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1

        No verottajan on laskennallinen ositus.
        Mikä tarkalleen sanottuna se toinen on?
        Tehdäänkö siitä jotkin paperit myös?
        Ja perinnönjaosta toiset aikanaan?

      • Oikaisija
        Lakinainen kirjoitti:

        Kun leski perii lapsettoman puolisonsa, ei perinnönjakoa toimiteta lainkaan.
        Leski ei siis ole tuolloinkaan osallisena perinnönjaossa. Perinnönjako toimitetaan vain silloin, kun on useampia jakajia.

        Jos ensiksi kuollut puoliso on varakkaampi ja puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, leski saa osan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla ja osan perintönä. Mitään ositusta tai jakoa ei kuitenkaan toimiteta, vaan tämä tapahtuu vain laskennallisesti perintöverotuksessa. Perukirjan lisäksi ei laadita mitään asiakirjoja, leski vain siirtää kaiken omaisuuden omiin nimiinsä perukirjan perusteella.

        Aikanaan lesken jälkeen toimitetaan sitten pesänjako, ja siinä leskeltä jäävä omaisuus jaetaan pääsääntöisesti puoliksi lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken, joita yleensä eivät kylläkään ole sedät ja tädit vaan ensiksi kuolleen sisarukset tai heidän lapsensa.

        Väärin.

        Kun leski perii lapsettoman puolisonsa, voi toki perintöä olla jakamassa testamentisaajina useitakin henkilöitä. Lekellä ei ole mitään yksinomaista perintöoikeutta.

        Lakinaoset tiedot ovat perusasioissa todella heikkoja.

      • Lakinainen
        Oikaisija kirjoitti:

        Väärin.

        Kun leski perii lapsettoman puolisonsa, voi toki perintöä olla jakamassa testamentisaajina useitakin henkilöitä. Lekellä ei ole mitään yksinomaista perintöoikeutta.

        Lakinaoset tiedot ovat perusasioissa todella heikkoja.

        Jos leski perii puolisonsa, testamenttia ei ole. Tällöin sovellettavaksi tulee tuo perintökaaren 3 luku ja ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen hänen toissijaisille perillisilleen, joita eivät todellakaan ole sedät ja tädit tai heidän jälkeläisensä, kuten Oikaisija kuvitteli. Tällöin perintöä EI ole ensiksi kuolleen jälkeen jakamassa kukaan muu, vaan kaikki menee leskelle.

        Jos taas vainaja on tehnyt testamentin sekä leskensä ja jonkun/joidenkin muiden hyväksi, kyse on testamenttisaannosta, ei perinnöstä. Tällöin toimitetaan ensin omaisuuden ositus ja sitten perinnönjako. PK 3 luku ei pääsääntöisesti sovellu (paitsi mahdollisesti toissijaismääräyksen osalta).

        Oikaisija voisi nyt miettiä, kummasta hän haluaa keskustella, lakimääräisestä perimyksestä vai testamenttisaannosta.

      • Väärin taas
        Lakinainen kirjoitti:

        Jos leski perii puolisonsa, testamenttia ei ole. Tällöin sovellettavaksi tulee tuo perintökaaren 3 luku ja ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen hänen toissijaisille perillisilleen, joita eivät todellakaan ole sedät ja tädit tai heidän jälkeläisensä, kuten Oikaisija kuvitteli. Tällöin perintöä EI ole ensiksi kuolleen jälkeen jakamassa kukaan muu, vaan kaikki menee leskelle.

        Jos taas vainaja on tehnyt testamentin sekä leskensä ja jonkun/joidenkin muiden hyväksi, kyse on testamenttisaannosta, ei perinnöstä. Tällöin toimitetaan ensin omaisuuden ositus ja sitten perinnönjako. PK 3 luku ei pääsääntöisesti sovellu (paitsi mahdollisesti toissijaismääräyksen osalta).

        Oikaisija voisi nyt miettiä, kummasta hän haluaa keskustella, lakimääräisestä perimyksestä vai testamenttisaannosta.

        >>Oikaisija voisi nyt miettiä, kummasta hän haluaa keskustella, lakimääräisestä perimyksestä vai testamenttisaannosta. >>

        Täysin väärin. Sinulla perustietojen heikkous on niin suurta, että eihän tästä keskustelusta tule mitään!

        Perintöä ja testamenttisaantoja voi olla samaan aikaan. Näitä voi olla samassa kuolinpesässä eri henkilöillä tai samalla henkilöllä, esim. leskikin voi saada osan omaisuudesta perintönä ja osan testamentinsaajana. Perintökaaressa ei ole mitään säännöksiä, että jäämistöön sovellettaisiin vain joko perintöä tai testamenttia koskeviä sääntöjä. Äläpä hulluja puhu!!

        Esim. naimisisssa oleva perittävä tekee testamentin X:lle, joka saa testamentin nojalla puolet jäämistöstä. Toinen puoli menee silloin perittävän leskelle PERINTÖNÄ.

        Tämä X:lle testamentilla menevän osuuden arvo vähennetään myöhemmin lesken kuoltua tehtävässä jaossa. Alla asiaa koskeva säännös.

        Perintökaaren 3 luku 2 § 2 mom.
        "Jos ensiksi kuollut puoliso on testamentilla määrännyt jäämistöstään jotakin annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, on sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuuluu ensiksi kuolleen puolison perillisille."

        Esim. Mies testamenttaa puolet 200.000 euron jäämistöstä ystävälleen. Vaimo perii puolet eli 100.000 euroa.

        Lesken kuollessa hänen jäämistö jaetaan kahteen osaan lesken perillisille, esim. lesken SEDILLE JA TÄDEILLE (tässä tapauksessa lesken vanhemmat ja sisarukset ovat kuolleet ennen leskeä) sekä ensiksi kuolleen puolison toissijaisille perillisille. Leskellä ei ole tässä jaossa mitään TOISSIJAISIA PERILLISIÄ, kuten lakinainen kuvitteli.

        Edellä mainittu ensiksi kuolleen puoilison testamentti otetaan huomioon siten, että toissijaisille perillisille tulevasta osuudesta vähennetään 100.000 euroa. Jos jäämistössä ei ole vähintään tätä määrää, menee koko lesken jäämistö lesken perillisille, koska toissijaiset perilliset ovat saaneet jo osansa.

      • Lakinainen
        Väärin taas kirjoitti:

        >>Oikaisija voisi nyt miettiä, kummasta hän haluaa keskustella, lakimääräisestä perimyksestä vai testamenttisaannosta. >>

        Täysin väärin. Sinulla perustietojen heikkous on niin suurta, että eihän tästä keskustelusta tule mitään!

        Perintöä ja testamenttisaantoja voi olla samaan aikaan. Näitä voi olla samassa kuolinpesässä eri henkilöillä tai samalla henkilöllä, esim. leskikin voi saada osan omaisuudesta perintönä ja osan testamentinsaajana. Perintökaaressa ei ole mitään säännöksiä, että jäämistöön sovellettaisiin vain joko perintöä tai testamenttia koskeviä sääntöjä. Äläpä hulluja puhu!!

        Esim. naimisisssa oleva perittävä tekee testamentin X:lle, joka saa testamentin nojalla puolet jäämistöstä. Toinen puoli menee silloin perittävän leskelle PERINTÖNÄ.

        Tämä X:lle testamentilla menevän osuuden arvo vähennetään myöhemmin lesken kuoltua tehtävässä jaossa. Alla asiaa koskeva säännös.

        Perintökaaren 3 luku 2 § 2 mom.
        "Jos ensiksi kuollut puoliso on testamentilla määrännyt jäämistöstään jotakin annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, on sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuuluu ensiksi kuolleen puolison perillisille."

        Esim. Mies testamenttaa puolet 200.000 euron jäämistöstä ystävälleen. Vaimo perii puolet eli 100.000 euroa.

        Lesken kuollessa hänen jäämistö jaetaan kahteen osaan lesken perillisille, esim. lesken SEDILLE JA TÄDEILLE (tässä tapauksessa lesken vanhemmat ja sisarukset ovat kuolleet ennen leskeä) sekä ensiksi kuolleen puolison toissijaisille perillisille. Leskellä ei ole tässä jaossa mitään TOISSIJAISIA PERILLISIÄ, kuten lakinainen kuvitteli.

        Edellä mainittu ensiksi kuolleen puoilison testamentti otetaan huomioon siten, että toissijaisille perillisille tulevasta osuudesta vähennetään 100.000 euroa. Jos jäämistössä ei ole vähintään tätä määrää, menee koko lesken jäämistö lesken perillisille, koska toissijaiset perilliset ovat saaneet jo osansa.

        Voi hyvänen aika. Voihan joku toki tehdä testamentin vain puolikkaasta omaisuudestaan, mutta kyllä testamentilla yleensä määrätään koko jäämistöstä.

        Jos lapseton henkilö tekisi testamentin leskelleen vain osasta omaisuudesta, olisi mahdollista tulkita sitä niin, että hän haluaisikin loppuosan menevän suoraan omille sukulaisilleen. Tämän vuoksi testamentti kannattaa ulottaa koko omaisuuteen, jotta turhia riitoja testaattorin tarkoituksesta ei tule.

        Toki toisin päin (tuo esimerkkisi siitä, että puolet omaisuudesta X:lle ja lopusta ei sanota mitään) tilanne on selkeämpi, mutta silloinkin suosittelisin kyllä määräämään testamentilla myös tuosta leskelle menevästä puolikkaasta. Ja testamenttiinhan on aina mahdollista ottaa myös toissijaismääräys, jolloin testamentinsaaja ei saa omaisuutta täydellä omistusoikeudella vaan rajoitetulla omistusoikeudella (eli ei esim. voi itse tehdä tuosta omaisuudesta testamenttia).

        En ole missään vaiheessa väittänyt, että lesken perintö menisi hänen toissijaisille perillisilleen. Puhe on ollut tietysti ensiksi kuolleen toissijaisista perillisistä. Oikaisija väitti, että ensiksi kuolleen puolison "tietyt sukulaiset (useimmiten sedät ja tädit tai heidän jälkeläiset) ovat myöhemmin lesken kuoltua ns. toissijaisia perillisiä lesken kuolipesässä" (suora lainaus Oikaisijan tekstistä). Näin ei siis ole, vaan ensiksi kuolleen toissijaisia perillisiä ovat vain hänen vanhempansa, sisaruksensa ja näiden jälkeläiset.

        Ja vielä haluaisin korostaa sitä, että tätien ja setien jälkeläiset eli perittävän serkut eivät peri koskaan, he eivät ole siis leskekään perillisiä. Vai oliko "Oikaisijalla" tähänkin jokin meriselitys?

        Ja mitähän tarkoitat tuolla, viimeisellä toteamuksellasi siitä, että toissijaiset perilliset ovat saaneet jo osansa? Jos ensiksi kuollut on testamentannut jotakin ystävälleen, niin eiväthän toissijaiset perilliset ole saaneet yhtään mitään.

      • Oikaisija
        Lakinainen kirjoitti:

        Voi hyvänen aika. Voihan joku toki tehdä testamentin vain puolikkaasta omaisuudestaan, mutta kyllä testamentilla yleensä määrätään koko jäämistöstä.

        Jos lapseton henkilö tekisi testamentin leskelleen vain osasta omaisuudesta, olisi mahdollista tulkita sitä niin, että hän haluaisikin loppuosan menevän suoraan omille sukulaisilleen. Tämän vuoksi testamentti kannattaa ulottaa koko omaisuuteen, jotta turhia riitoja testaattorin tarkoituksesta ei tule.

        Toki toisin päin (tuo esimerkkisi siitä, että puolet omaisuudesta X:lle ja lopusta ei sanota mitään) tilanne on selkeämpi, mutta silloinkin suosittelisin kyllä määräämään testamentilla myös tuosta leskelle menevästä puolikkaasta. Ja testamenttiinhan on aina mahdollista ottaa myös toissijaismääräys, jolloin testamentinsaaja ei saa omaisuutta täydellä omistusoikeudella vaan rajoitetulla omistusoikeudella (eli ei esim. voi itse tehdä tuosta omaisuudesta testamenttia).

        En ole missään vaiheessa väittänyt, että lesken perintö menisi hänen toissijaisille perillisilleen. Puhe on ollut tietysti ensiksi kuolleen toissijaisista perillisistä. Oikaisija väitti, että ensiksi kuolleen puolison "tietyt sukulaiset (useimmiten sedät ja tädit tai heidän jälkeläiset) ovat myöhemmin lesken kuoltua ns. toissijaisia perillisiä lesken kuolipesässä" (suora lainaus Oikaisijan tekstistä). Näin ei siis ole, vaan ensiksi kuolleen toissijaisia perillisiä ovat vain hänen vanhempansa, sisaruksensa ja näiden jälkeläiset.

        Ja vielä haluaisin korostaa sitä, että tätien ja setien jälkeläiset eli perittävän serkut eivät peri koskaan, he eivät ole siis leskekään perillisiä. Vai oliko "Oikaisijalla" tähänkin jokin meriselitys?

        Ja mitähän tarkoitat tuolla, viimeisellä toteamuksellasi siitä, että toissijaiset perilliset ovat saaneet jo osansa? Jos ensiksi kuollut on testamentannut jotakin ystävälleen, niin eiväthän toissijaiset perilliset ole saaneet yhtään mitään.

        >>Voi hyvänen aika. Voihan joku toki tehdä testamentin vain puolikkaasta omaisuudestaan, mutta kyllä testamentilla yleensä määrätään koko jäämistöstä.>>

        Ymmärrys, hoi! Testamentteja on hyvin monelaisia ja testamentin sisällöstä vallitsee vapaus antaa mieleisiään testamenttimääräyksiiä. Ainoastaan joitakin lainvastaisia tai hyvän tavan vastaisia määräyksiä ei hyväksytä vaan ne ovat tehottomia.

        Lapseton voi tehdä lesken hyväksi testamentin esimerkiksi vaikkapa kesämökkinsä käyttöoikeudesta, mutta kuitenkin antaa sen omistusoikeuden jollekin muulle henkilölle, ystävälleen tai jollekin sukulaiselleen (jottei leski hukkaa suvun jo pitkään omistamaa ja tunnearvoa sisältävää omaisuutta). Leskihän voi perintöoikeutensa nojalla vaikka myydä sanotun mökin kenelle haluaa. Sitä ensiksi kuolleen suku ei voisi estää ilman ko. testamenttia.

        >>En ole missään vaiheessa väittänyt, että lesken perintö menisi hänen toissijaisille perillisilleen.>>

        Aiemmin: "Jos leski perii puolisonsa, testamenttia ei ole. Tällöin sovellettavaksi tulee tuo perintökaaren 3 luku ja ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen ->hänen

      • Lakinainen
        Oikaisija kirjoitti:

        >>Voi hyvänen aika. Voihan joku toki tehdä testamentin vain puolikkaasta omaisuudestaan, mutta kyllä testamentilla yleensä määrätään koko jäämistöstä.>>

        Ymmärrys, hoi! Testamentteja on hyvin monelaisia ja testamentin sisällöstä vallitsee vapaus antaa mieleisiään testamenttimääräyksiiä. Ainoastaan joitakin lainvastaisia tai hyvän tavan vastaisia määräyksiä ei hyväksytä vaan ne ovat tehottomia.

        Lapseton voi tehdä lesken hyväksi testamentin esimerkiksi vaikkapa kesämökkinsä käyttöoikeudesta, mutta kuitenkin antaa sen omistusoikeuden jollekin muulle henkilölle, ystävälleen tai jollekin sukulaiselleen (jottei leski hukkaa suvun jo pitkään omistamaa ja tunnearvoa sisältävää omaisuutta). Leskihän voi perintöoikeutensa nojalla vaikka myydä sanotun mökin kenelle haluaa. Sitä ensiksi kuolleen suku ei voisi estää ilman ko. testamenttia.

        >>En ole missään vaiheessa väittänyt, että lesken perintö menisi hänen toissijaisille perillisilleen.>>

        Aiemmin: "Jos leski perii puolisonsa, testamenttia ei ole. Tällöin sovellettavaksi tulee tuo perintökaaren 3 luku ja ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen ->hänen

        Totean edelleen, että testamentilla määrätään yleensä koko jäämistöstä, ei vain osasta siitä, ja tämä on myös tarkoituksenmukaisinta ja selkeintä.

        Jos perittävä haluaa antaa leskelle omistusoikeuden kaikkeen muuhun omaisuuteen, mutta mökkiin vain käyttöoikeuden, kaikki tuo yleensä kirjataan myös testamenttiin. Tällöin leski on testamentinsaaja, eikä saa perintöä lain nojalla. Mahdolliset toissijaismääräykset ovat sitten oma lukunsa.

        Lause "ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen hänen toissijaisille perillisilleen" tarkoittaa omaisuuden menevän nimenomaan ensiksi kuolleen toissijaisille perillisille. Tuo "lesken jälkeen" on vähän samanlainen ilmaus kuin esim. aikamääre (vrt. vuoden kuluttua/jälkeen).

        Jos olisin halunnut sanoa omaisuuden menevän lesken perilisille, olisi oikea muoto ollut "ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen TÄMÄN toissijaisille perillisille".

        Ja unohdatkos nyt itse puhuneesi setien ja tätien jälkeläisistä eli serkuista? Suora lainaus omasta tekstistäsi:
        "...mutta kuitenkin perittävän tietyt sukulaiset (useimmiten sedät ja tädit tai heidän jälkeläiset) ovat myöhemmin lesken kuoltua ns. toissijaisia perillisiä lesken kuolipesässä."

        Keitä sinun mielestäsi ovat nuo "heidän jälkeläiset"?
        Setien ja tätien jälkeläiset eli lapset ovat kylläkin serkkuja.
        Serkut eivät ole perillisiä.
        Lesken sedät ja tädit voivat toki olla lesken perillisiä, mutta eivät he ole toissijaisia perillisiä, sillä toissijaiset perilliset ovat vain tuolla ensiksi kuolleella puolisolla.

      • Alkeiden opettaja
        Lakinainen kirjoitti:

        Totean edelleen, että testamentilla määrätään yleensä koko jäämistöstä, ei vain osasta siitä, ja tämä on myös tarkoituksenmukaisinta ja selkeintä.

        Jos perittävä haluaa antaa leskelle omistusoikeuden kaikkeen muuhun omaisuuteen, mutta mökkiin vain käyttöoikeuden, kaikki tuo yleensä kirjataan myös testamenttiin. Tällöin leski on testamentinsaaja, eikä saa perintöä lain nojalla. Mahdolliset toissijaismääräykset ovat sitten oma lukunsa.

        Lause "ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen hänen toissijaisille perillisilleen" tarkoittaa omaisuuden menevän nimenomaan ensiksi kuolleen toissijaisille perillisille. Tuo "lesken jälkeen" on vähän samanlainen ilmaus kuin esim. aikamääre (vrt. vuoden kuluttua/jälkeen).

        Jos olisin halunnut sanoa omaisuuden menevän lesken perilisille, olisi oikea muoto ollut "ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen TÄMÄN toissijaisille perillisille".

        Ja unohdatkos nyt itse puhuneesi setien ja tätien jälkeläisistä eli serkuista? Suora lainaus omasta tekstistäsi:
        "...mutta kuitenkin perittävän tietyt sukulaiset (useimmiten sedät ja tädit tai heidän jälkeläiset) ovat myöhemmin lesken kuoltua ns. toissijaisia perillisiä lesken kuolipesässä."

        Keitä sinun mielestäsi ovat nuo "heidän jälkeläiset"?
        Setien ja tätien jälkeläiset eli lapset ovat kylläkin serkkuja.
        Serkut eivät ole perillisiä.
        Lesken sedät ja tädit voivat toki olla lesken perillisiä, mutta eivät he ole toissijaisia perillisiä, sillä toissijaiset perilliset ovat vain tuolla ensiksi kuolleella puolisolla.

        Tykkäät näemmä vängätä tyhjänpäiväisyyksiä.

        Palataanpa siis taaksepäin sinun kirjoittamaasi älyttömyyksiin, joita et näy lainkaan ymmärtävän.

        Lakinainen:
        >>Jos taas vainaja on tehnyt testamentin sekä leskensä ja jonkun/joidenkin muiden hyväksi, kyse on testamenttisaannosta, ei perinnöstä. Tällöin toimitetaan ensin omaisuuden ositus ja sitten perinnönjako. PK 3 luku ei pääsääntöisesti sovellu (paitsi mahdollisesti toissijaismääräyksen osalta).>>

        Lain mukaan henkilö voi olla sekä perillisasemassa että testamentinsaajana yhtä aikaa, eikä kuten sinä väitit, että perintökaaren (PK) 3 luku ei soveltuisi siinä tapauksessa, että perittävä on tehnyt testamentin.

        Perintökaaren 3 luvussa on säännös (lainaus siitä edellisessä viestissäni), jonka mukaan ensiksi kuolleen tekemän testamentin huomioon ottaminen tapahtuu, kun lesken pesää aikanaan jaetaan viimeksi mainitun kuoltua. Eikö mene ymmärrykseesi?

        Sillä, miten yleensä testamentteja laaditaan ei ole mitään merkitystä keskustelun kannalta. Tuskin väitteesi pitää edes paikkaansa.

        Testamentin tekijällä on laaja vapaus määrätä jäämistöstään eikä sitä rajoita mitkään lakinaisen esittämät tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat.

        Lakinainen:
        >>Oikaisija voisi nyt miettiä, kummasta hän haluaa keskustella, lakimääräisestä perimyksestä vai testamenttisaannosta. >>

        On täysin lain mukaista tehdä testamentti niin, että se koskee osaa jäämistöstä, jolloin muuhun osaan sovelletaan lakimääräistä perimystä koskevia säännöksiä. Lakinaisen täysin virheellinen käsitys, jossa PK 3 luku ei voisi soveltaa, jos perittävä on tehnyt testamentin osasta jäämistöä on täydellisesti jäämistöoikeuden perusteiden vastainen.

        >>Jos olisin halunnut sanoa omaisuuden menevän lesken perilisille, olisi oikea muoto ollut "ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen TÄMÄN toissijaisille perillisille".>>

        Korjaamasi lauseen sisältö on edelleen yhtä epätäsmällinen ja se voidaan ymmärtää edelleen kahdella tavalla. TÄMÄ voi viittaa ensiksi kuolleeseen tai leskeen. Tässä korjatussa versiossasi tosin viittaus suomen kielen sääntöjen mukaan kohdistuu LESKEEN, sillä leski on lähinnä oleva henkilötaho, johon pronomini "tämä" viittaa. Korjaukseis on täysin puutteellinen, sekä hänen että tämän voi viitata kumpaan vain ja kielen sääntöjen mukaan viittaa lähimpään eli leskeen.

        "Tietyt sukulaiset" ovat aina jonkun setiä ja tätejä. Ne olivat sulkeissa juuri siksi, että ne eivät viittaa perittävään. Käytän sulkeita katkaisemaan lauseyhtyden. Esim. kun tarkastellaan asiaa lapsenlapsen kannalta, joka on TOISESSA SUKUHAARASSA, perittävän sisarukset ovat setiä ja tätejä ja näiden jälkeläiset ovat perillisasemassa perittävän jälkeen, jos perittävä on ollut lapseton.

      • raioeövbo
        Alkeiden opettaja kirjoitti:

        Tykkäät näemmä vängätä tyhjänpäiväisyyksiä.

        Palataanpa siis taaksepäin sinun kirjoittamaasi älyttömyyksiin, joita et näy lainkaan ymmärtävän.

        Lakinainen:
        >>Jos taas vainaja on tehnyt testamentin sekä leskensä ja jonkun/joidenkin muiden hyväksi, kyse on testamenttisaannosta, ei perinnöstä. Tällöin toimitetaan ensin omaisuuden ositus ja sitten perinnönjako. PK 3 luku ei pääsääntöisesti sovellu (paitsi mahdollisesti toissijaismääräyksen osalta).>>

        Lain mukaan henkilö voi olla sekä perillisasemassa että testamentinsaajana yhtä aikaa, eikä kuten sinä väitit, että perintökaaren (PK) 3 luku ei soveltuisi siinä tapauksessa, että perittävä on tehnyt testamentin.

        Perintökaaren 3 luvussa on säännös (lainaus siitä edellisessä viestissäni), jonka mukaan ensiksi kuolleen tekemän testamentin huomioon ottaminen tapahtuu, kun lesken pesää aikanaan jaetaan viimeksi mainitun kuoltua. Eikö mene ymmärrykseesi?

        Sillä, miten yleensä testamentteja laaditaan ei ole mitään merkitystä keskustelun kannalta. Tuskin väitteesi pitää edes paikkaansa.

        Testamentin tekijällä on laaja vapaus määrätä jäämistöstään eikä sitä rajoita mitkään lakinaisen esittämät tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat.

        Lakinainen:
        >>Oikaisija voisi nyt miettiä, kummasta hän haluaa keskustella, lakimääräisestä perimyksestä vai testamenttisaannosta. >>

        On täysin lain mukaista tehdä testamentti niin, että se koskee osaa jäämistöstä, jolloin muuhun osaan sovelletaan lakimääräistä perimystä koskevia säännöksiä. Lakinaisen täysin virheellinen käsitys, jossa PK 3 luku ei voisi soveltaa, jos perittävä on tehnyt testamentin osasta jäämistöä on täydellisesti jäämistöoikeuden perusteiden vastainen.

        >>Jos olisin halunnut sanoa omaisuuden menevän lesken perilisille, olisi oikea muoto ollut "ensiksi kuolleen osuus menee lesken jälkeen TÄMÄN toissijaisille perillisille".>>

        Korjaamasi lauseen sisältö on edelleen yhtä epätäsmällinen ja se voidaan ymmärtää edelleen kahdella tavalla. TÄMÄ voi viittaa ensiksi kuolleeseen tai leskeen. Tässä korjatussa versiossasi tosin viittaus suomen kielen sääntöjen mukaan kohdistuu LESKEEN, sillä leski on lähinnä oleva henkilötaho, johon pronomini "tämä" viittaa. Korjaukseis on täysin puutteellinen, sekä hänen että tämän voi viitata kumpaan vain ja kielen sääntöjen mukaan viittaa lähimpään eli leskeen.

        "Tietyt sukulaiset" ovat aina jonkun setiä ja tätejä. Ne olivat sulkeissa juuri siksi, että ne eivät viittaa perittävään. Käytän sulkeita katkaisemaan lauseyhtyden. Esim. kun tarkastellaan asiaa lapsenlapsen kannalta, joka on TOISESSA SUKUHAARASSA, perittävän sisarukset ovat setiä ja tätejä ja näiden jälkeläiset ovat perillisasemassa perittävän jälkeen, jos perittävä on ollut lapseton.

        Lopeta jo se jankkaaaminen, tyhmyytesi on jo käynyt ilmi

    • anterssonc

      hemmetti-mikä se ositus on? Jos vaikka on leski-paappa ja 4 lasta jäänyt, kun mumma kuoli.

      • toinen Ante

        Pääsääntö: mumman ja paapan omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan puolksi leski-paapalle ja mumman pesälle jonka 4 lasta saavat.
        Poikkeus: jos leski-paapan omaisuus on suurempi niin ei ole pakko antaa omistaan. Eli ei ole pakko antaa tasinkoa.

      • anterssonc,Uleåborg.
        toinen Ante kirjoitti:

        Pääsääntö: mumman ja paapan omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan puolksi leski-paapalle ja mumman pesälle jonka 4 lasta saavat.
        Poikkeus: jos leski-paapan omaisuus on suurempi niin ei ole pakko antaa omistaan. Eli ei ole pakko antaa tasinkoa.

        Mutta mitä tapahtuu KÄYTÄNNÖSSÄ ensin osituksessa? Mitä sitten jaossa myöhemmin? Erot käytännössä ja toimenpiteet, paperit? Ja voiks pitää ositettuna ja toimittaa perinnönjako joskus myöhemmin, onko siinä järkee? Ja mites kun paapalla on hallintaoikeus ihan kaikkeen lisänä?
        KIITOS!

      • Lakinainen
        anterssonc,Uleåborg. kirjoitti:

        Mutta mitä tapahtuu KÄYTÄNNÖSSÄ ensin osituksessa? Mitä sitten jaossa myöhemmin? Erot käytännössä ja toimenpiteet, paperit? Ja voiks pitää ositettuna ja toimittaa perinnönjako joskus myöhemmin, onko siinä järkee? Ja mites kun paapalla on hallintaoikeus ihan kaikkeen lisänä?
        KIITOS!

        Ihan ensiksi kannattaa selvittää itselleen perusasiat ja termit.
        Esim. hallintaoikeus (perintökaaren 12 luvun mukainen käytöoikeus) tarkoittaa sitä, että paappa saa käyttää ensiksi kuolleen puolison omaisuuden tuoton, mutta ei pääomia.

        Osituksen ja perinnönjaon olen jo lyhyesti määritellyt ylempänä.

        Ensin siis tehdään se ositus, lisää voit luke täältä:
        http://www.oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenomaisuudenjako.html

        Ja sitten perinnönjako:
        http://www.oikeus.fi/fi/index/tietoaarjenongelmiin/perunkirjoitusjaperinnonjako/perinnonjako.html

        Ja tässä vielä linkki tuohon perintökaaren 12 lukuun:
        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L12
        Aloita lukeminen 2 §:stä.

        Osituksen ja perinnönjaon toimittaminen ei lakkauta paapan hallintaoikeutta, vaan se jatkuu edelleen.

        Tarvittavat asiakirjat teidän on syytä teettää lakimiehellä.

      • anterssonc,Uleåborg
        Lakinainen kirjoitti:

        Ihan ensiksi kannattaa selvittää itselleen perusasiat ja termit.
        Esim. hallintaoikeus (perintökaaren 12 luvun mukainen käytöoikeus) tarkoittaa sitä, että paappa saa käyttää ensiksi kuolleen puolison omaisuuden tuoton, mutta ei pääomia.

        Osituksen ja perinnönjaon olen jo lyhyesti määritellyt ylempänä.

        Ensin siis tehdään se ositus, lisää voit luke täältä:
        http://www.oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenomaisuudenjako.html

        Ja sitten perinnönjako:
        http://www.oikeus.fi/fi/index/tietoaarjenongelmiin/perunkirjoitusjaperinnonjako/perinnonjako.html

        Ja tässä vielä linkki tuohon perintökaaren 12 lukuun:
        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L12
        Aloita lukeminen 2 §:stä.

        Osituksen ja perinnönjaon toimittaminen ei lakkauta paapan hallintaoikeutta, vaan se jatkuu edelleen.

        Tarvittavat asiakirjat teidän on syytä teettää lakimiehellä.

        Jos siis hän saa käyttää vaikka metsänmyynnistä tuoton, maksaako hän moton ja siis metsän kaatamisesta palkat moton käyttäjälle ja kulut, mitä kaatamisesta ja sitä ennen metsänhoidosta tulee? Vai nauttiiko hän vain tuoton aj jakamaton pesä maksaa menot?


        OSITUS siis toimitetaan näin:
        "Miten omaisuuden ositus toimitetaan?

        Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että

        osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) tai
        osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).

        Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa."


        PERINNÖNJAKO:
        Miten perinnönjako tehdään?

        "Ennen perinnönjakoa laaditaan ositus, mikäli vainaja on ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä avio-oikeutta ole poissuljettu avioehtosopimuksella. Osituksessa puretaan puolisoiden eli vainajan ja lesken välinen aviovarallisuussuhde, ja määritellään perittävän osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta sekä avio-oikeudesta vapaa omaisuus. Tästä muodostuu perittävän omaisuus, joka jaetaan perillisille. "


        Tankkaan tätä vielä, mikä ero siinä on, kun tehdään ositus, onko erona paperin sisältämä asia vai mikä jakoon verrattuna? Vai tuleeko perinnönjakopaperiin maininta " tässä on nyt jako" tuo edellinen oli vain ositus, joka ei ollut vielä niin "painava" komento", vai mikä ne erottaa? ;) Onko jakopaperi voimakkaampi, millälailla osituksen asiakirja on vaatimattomampi? Minne osituksen paperi viedään (piironginlaatikkooonko?), minne jakopaperi?

      • Lakinainen
        anterssonc,Uleåborg kirjoitti:

        Jos siis hän saa käyttää vaikka metsänmyynnistä tuoton, maksaako hän moton ja siis metsän kaatamisesta palkat moton käyttäjälle ja kulut, mitä kaatamisesta ja sitä ennen metsänhoidosta tulee? Vai nauttiiko hän vain tuoton aj jakamaton pesä maksaa menot?


        OSITUS siis toimitetaan näin:
        "Miten omaisuuden ositus toimitetaan?

        Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että

        osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) tai
        osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).

        Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa."


        PERINNÖNJAKO:
        Miten perinnönjako tehdään?

        "Ennen perinnönjakoa laaditaan ositus, mikäli vainaja on ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä avio-oikeutta ole poissuljettu avioehtosopimuksella. Osituksessa puretaan puolisoiden eli vainajan ja lesken välinen aviovarallisuussuhde, ja määritellään perittävän osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta sekä avio-oikeudesta vapaa omaisuus. Tästä muodostuu perittävän omaisuus, joka jaetaan perillisille. "


        Tankkaan tätä vielä, mikä ero siinä on, kun tehdään ositus, onko erona paperin sisältämä asia vai mikä jakoon verrattuna? Vai tuleeko perinnönjakopaperiin maininta " tässä on nyt jako" tuo edellinen oli vain ositus, joka ei ollut vielä niin "painava" komento", vai mikä ne erottaa? ;) Onko jakopaperi voimakkaampi, millälailla osituksen asiakirja on vaatimattomampi? Minne osituksen paperi viedään (piironginlaatikkooonko?), minne jakopaperi?

        Ositus ja perinnönjako ovat eri asioita.

        Osituksessa selvitetään mikä omaisuus tulee kuolinpesälle ja mikä omaisuus leskelle.

        Perinnönjaossa perilliset tai testamentinsaajat jakavat kuolinpesälle osituksessa tulleen omaisuuden.

        Ositus ja perinnönjako voidaan toimittaa samalla asiakirjalla (jossa on siis ensin ositus ja sitten perinnönjako), mutta niistä voidaan laatia myös kaksi eri asiakirjaa.

        Se, jolla on hallintaoikeus omaisuuteen, vastaa myös pääsääntöisesti kuluista.
        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L12P3

        Tuoton hallintaoikeuden haltija saa vain siltä ajalta kun hänellä on hallintaoikeus ollut. Tuotto tarkoittaa metsän osalta puun vuotuista kasvua. Jos kaikki puut kaadetaan, osa puun myyntitulosta kuuluu siis yleensä kiinteistön omistajalle. Ja kulut jaetaan samassa suhteessa.

      • mama--
        Lakinainen kirjoitti:

        Ositus ja perinnönjako ovat eri asioita.

        Osituksessa selvitetään mikä omaisuus tulee kuolinpesälle ja mikä omaisuus leskelle.

        Perinnönjaossa perilliset tai testamentinsaajat jakavat kuolinpesälle osituksessa tulleen omaisuuden.

        Ositus ja perinnönjako voidaan toimittaa samalla asiakirjalla (jossa on siis ensin ositus ja sitten perinnönjako), mutta niistä voidaan laatia myös kaksi eri asiakirjaa.

        Se, jolla on hallintaoikeus omaisuuteen, vastaa myös pääsääntöisesti kuluista.
        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L12P3

        Tuoton hallintaoikeuden haltija saa vain siltä ajalta kun hänellä on hallintaoikeus ollut. Tuotto tarkoittaa metsän osalta puun vuotuista kasvua. Jos kaikki puut kaadetaan, osa puun myyntitulosta kuuluu siis yleensä kiinteistön omistajalle. Ja kulut jaetaan samassa suhteessa.

        missä ko. asiakirjat säilytetään?

      • bbello
        mama-- kirjoitti:

        missä ko. asiakirjat säilytetään?

        ja osituksessa ei vielä omisteta, vai, jaon jälkeen vasta?

      • Lakinainen
        bbello kirjoitti:

        ja osituksessa ei vielä omisteta, vai, jaon jälkeen vasta?

        Osapuolet säilyttävät ositus- ja perinnönjakosopimuksen itsellään. Aikanaan ositussopimus tulee lesken perukirjan liitteeksi.

        Toki ositus- ja perinnönjakosopimuksella kukin osakas saa myös kirjattua omiin nimiinsä sen omaisuuden, jonka hän on sopimuksen mukaan saanut. Eli sopimus esitetään esim. pankissa taikka lainhuutoa haettaessa.

        Osituksessa leski saa siis omistukseensa tietyn omaisuuden ja kuolinpesä tietyn omaisuuden.

        Perinnönjakosopimuksessa määritellään tarkemmin, mitä omaisuutta kukin osakas perinnönjaossa saa. Perinnönjaon toimittamiseen asti kukaan ei omista mitään tiettyä omaisuutta tai osaa siitä, vaan osakkaat omistavat osuuden kuolinpesästä. Sinänsä perittävän omaisuuden omistus alkaa kuolinhetkellä ja sen mukaan määrätään perintöverot ja lasketaan omaisuuden hankintameno (jolla on merkitystä omaisuutta mahdollisesti myytäessä).

      • vielä.........sama
        Lakinainen kirjoitti:

        Osapuolet säilyttävät ositus- ja perinnönjakosopimuksen itsellään. Aikanaan ositussopimus tulee lesken perukirjan liitteeksi.

        Toki ositus- ja perinnönjakosopimuksella kukin osakas saa myös kirjattua omiin nimiinsä sen omaisuuden, jonka hän on sopimuksen mukaan saanut. Eli sopimus esitetään esim. pankissa taikka lainhuutoa haettaessa.

        Osituksessa leski saa siis omistukseensa tietyn omaisuuden ja kuolinpesä tietyn omaisuuden.

        Perinnönjakosopimuksessa määritellään tarkemmin, mitä omaisuutta kukin osakas perinnönjaossa saa. Perinnönjaon toimittamiseen asti kukaan ei omista mitään tiettyä omaisuutta tai osaa siitä, vaan osakkaat omistavat osuuden kuolinpesästä. Sinänsä perittävän omaisuuden omistus alkaa kuolinhetkellä ja sen mukaan määrätään perintöverot ja lasketaan omaisuuden hankintameno (jolla on merkitystä omaisuutta mahdollisesti myytäessä).

        jos leski siis kirjaa omiin nimiinsä, jo osituksessa, niin mikä merkitys sitten enää on perinnönjakotoimenpiteellä ja -paperilla? Vai onko se "kirjaamispaperi jotenkin vaatimattomampi kuin perinnönjakoasiakirja?

      • preabvöfö
        vielä.........sama kirjoitti:

        jos leski siis kirjaa omiin nimiinsä, jo osituksessa, niin mikä merkitys sitten enää on perinnönjakotoimenpiteellä ja -paperilla? Vai onko se "kirjaamispaperi jotenkin vaatimattomampi kuin perinnönjakoasiakirja?

        Leski kirjaa omansa. Sen jälkeen loppu jaetaan perillisten kesken. Mikä tässä on niin vaikeaa?

      • vapepa
        preabvöfö kirjoitti:

        Leski kirjaa omansa. Sen jälkeen loppu jaetaan perillisten kesken. Mikä tässä on niin vaikeaa?

        "Minkälaiseen todistukseen se leski kirjaa???

      • Lakinainen
        vapepa kirjoitti:

        "Minkälaiseen todistukseen se leski kirjaa???

        Mitään kirjaamispaperia tai -todistusta ei tehdä. Lesken ja kuolinpesän välillä tehdään se ositussopimus, ja sen perusteella leskelle siirretään esim. rahaa tai osuus asunnosta tai mitä hän nyt osituksessa saakaan. Jos leski on varakkaampi, hän ei välttämättä saa mitään uutta omaisuutta, pitää vain oman omaisuutensa.

      • janus H.
        Lakinainen kirjoitti:

        Mitään kirjaamispaperia tai -todistusta ei tehdä. Lesken ja kuolinpesän välillä tehdään se ositussopimus, ja sen perusteella leskelle siirretään esim. rahaa tai osuus asunnosta tai mitä hän nyt osituksessa saakaan. Jos leski on varakkaampi, hän ei välttämättä saa mitään uutta omaisuutta, pitää vain oman omaisuutensa.

        "Ilmassako", vain puheissa, ne sopimukset on? Ei välttämättä missään kirjoitettuna?

      • Lakinainen
        janus H. kirjoitti:

        "Ilmassako", vain puheissa, ne sopimukset on? Ei välttämättä missään kirjoitettuna?

        Taidat nyt jo pelleillä näillä kysymyksillä.
        Sekä ositussopimus että perinnönjakosopimus tehdään tietysti paperille, ja laki määrää muutenkin niiden muotoseikoista.

        Niiden LISÄKSI ei tehdä mitään kirjaamispaperia, vaan nämä asiakirjat ovat ns. saantoasiakirjoja.

        Toki esim. lainhuutoa haettaessa tehdään lainhuutohakemus ja tilisiirtoja tehtäessä yleensä pankkisiirtolomake.

        Oletko koskaan tehnyt mitään sopimusta? Vertaapa esim. asuntokauppaan. Siinä saantoasiakirja on se kauppakirja, ja sen perusteella ostaja saa kirjattua omistuksensa. Osituksessa ja perinnönjaossa ositus- ja perinnönjakosopimus ovat näitä saantoasiakirjoja.

      • thamaa
        toinen Ante kirjoitti:

        Pääsääntö: mumman ja paapan omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan puolksi leski-paapalle ja mumman pesälle jonka 4 lasta saavat.
        Poikkeus: jos leski-paapan omaisuus on suurempi niin ei ole pakko antaa omistaan. Eli ei ole pakko antaa tasinkoa.

        ei se niin mene lapissa
        siellä paappa jakaa rahansa suosikkipojilleen
        ja antaa metsänsä alihintaan
        muut perilliset nuolee näppejään.
        hulttiopoika menee thaimaahan nussimaan alaikäisiä lapsia.

    • Noimeillä

      Minä : lapseton pariskunta jäin leskeksi . Perunkirjoitus jossa omaisuus ynnättiin , siitä verottajalle kummankin osuudet , veroperusteeksi . Kun keskinäistä testamenttia meillä ei ollut kuolleen varallisuus jää minun käyttöön ja hallintaan , en siis peri sitä . Voin tuhlata vaikka kaiken siihen ei ole rajoitusta . Kun minusta aika jättää kaivetaa aikanaan tehty perunkirja esille ja siitä kuolleen kuolinpesäosuus , (jos on ) PERIYTYY hänen sisaruksille ! Minä voi tehdä testamentin , mutta puolison kuolinpesä osuudesta en voi määrätä . En siis peri puolisoa kun testamenttiä ei ole.

      • rehoqu

        Voit siis tuhlata toisten omaisuuden? No eipä sitä kukaan enää saa jos ehdit kuolla ensin

      • Lakinainen

        Jos perittävällä ei ole lapsia, eikä hän ole tehnyt testamenttia, leski perii hänet.

        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3P1

        Eli kyllä sinä nimimerkki "Noimeillä" olet perinyt puolisosi. Omistusoikeutesi on kuitenkin rajoitettua siten, että et tosiaan saa tehdä tästä perintöomaisuudesta testamenttia tai lahjoittaa sitä. Tuhlata sen toki saat.

      • Pesän puolitus

        >>Kun minusta aika jättää kaivetaa aikanaan tehty perunkirja esille ja siitä kuolleen kuolinpesäosuus , (jos on ) PERIYTYY hänen sisaruksille >>

        Näin se ei tapahdu. Lesken kuoltua ei jaeta mitään ensiksi kuolleen puolison osuutta perillisille vaan lesken koko pesä (=ensiksi kuolleen osuus ja lesken oma omaisuus) jaetaan kahteen osaan, joista toinen puoli menee ensiksi kuolleen puolison toissijaisille perillisille ja sen toinsen puoliskon saa lesken perilliset.

        Perintö jaetaan siis puolittamisperiaatteella kahtia. Tähän puolittamisperiaatteeseen voidaan tehdä korjauksia joiden lailla määrättyjen seikkojen perusteella. Esim. jos leski on ansainnut tuloillaan puolisonsa kuoltua huomattavia varoja, voidaan jakosuhdetta korjata niin, että lesken perilliset saavat enemmän kuin puolet lesken pesän varoista. Tai voidaan tehdä korjauksia toisinkin päin, jolloin ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset saavat enemmän.

        >>Voin tuhlata vaikka kaiken siihen ei ole rajoitusta .>>

        Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella.

      • nix_nax
        Pesän puolitus kirjoitti:

        >>Kun minusta aika jättää kaivetaa aikanaan tehty perunkirja esille ja siitä kuolleen kuolinpesäosuus , (jos on ) PERIYTYY hänen sisaruksille >>

        Näin se ei tapahdu. Lesken kuoltua ei jaeta mitään ensiksi kuolleen puolison osuutta perillisille vaan lesken koko pesä (=ensiksi kuolleen osuus ja lesken oma omaisuus) jaetaan kahteen osaan, joista toinen puoli menee ensiksi kuolleen puolison toissijaisille perillisille ja sen toinsen puoliskon saa lesken perilliset.

        Perintö jaetaan siis puolittamisperiaatteella kahtia. Tähän puolittamisperiaatteeseen voidaan tehdä korjauksia joiden lailla määrättyjen seikkojen perusteella. Esim. jos leski on ansainnut tuloillaan puolisonsa kuoltua huomattavia varoja, voidaan jakosuhdetta korjata niin, että lesken perilliset saavat enemmän kuin puolet lesken pesän varoista. Tai voidaan tehdä korjauksia toisinkin päin, jolloin ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset saavat enemmän.

        >>Voin tuhlata vaikka kaiken siihen ei ole rajoitusta .>>

        Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella.

        >>Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella.

    • Pesän puolitus

      >>Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella.

      • nix_nax

        Yrität kiemurrella, mutta turhaan. Väitit, että omaisuuden "tuhlaaminen" johtaisi puolittamisesta poikkeamiseen.

        >>Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella.>Hukkaamista olisi esim. omaisuuden polttaminen, hajottaminen, jättäminen tarpeellista hoito vaille yms.

      • Tuhlari
        nix_nax kirjoitti:

        Yrität kiemurrella, mutta turhaan. Väitit, että omaisuuden "tuhlaaminen" johtaisi puolittamisesta poikkeamiseen.

        >>Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella.>Hukkaamista olisi esim. omaisuuden polttaminen, hajottaminen, jättäminen tarpeellista hoito vaille yms.

        Vänkäät turhasta, koska minä TARKOITIN tuhlaamisella juuri hukkaamista, jota olisi esim. omaisuuden polttaminen, hajottaminen, jättäminen tarpeellista hoito vaille yms.

        Vai yritätkö väittää sivistyssanakirjan avulla, että en tiedä, mitä tarkoitin??? Kyllä minä tiedän sen, ja kukaan muu ei voi sitä edes tietää, mitä minä tarkoitin.

        >>Tuhlaaminen ei oikeuta luulemallasi tavoin pesän puolittamisesta poikkeamiseen. Olit siis väärässä niin väittäessäsi. >>

        Minä en ollut mitenkään väärässä, koska tarkoitan "tuhlaamisella" sitä mitä olen sanonut.

      • nix_nax
        Tuhlari kirjoitti:

        Vänkäät turhasta, koska minä TARKOITIN tuhlaamisella juuri hukkaamista, jota olisi esim. omaisuuden polttaminen, hajottaminen, jättäminen tarpeellista hoito vaille yms.

        Vai yritätkö väittää sivistyssanakirjan avulla, että en tiedä, mitä tarkoitin??? Kyllä minä tiedän sen, ja kukaan muu ei voi sitä edes tietää, mitä minä tarkoitin.

        >>Tuhlaaminen ei oikeuta luulemallasi tavoin pesän puolittamisesta poikkeamiseen. Olit siis väärässä niin väittäessäsi. >>

        Minä en ollut mitenkään väärässä, koska tarkoitan "tuhlaamisella" sitä mitä olen sanonut.

        Ilmeisesti olet eri henkilö kuin kahdesti samaa nimimerkkiä "Pesän puolitus" käyttänyt kommentaattori. Se, mitä sinä tuhlaamisella ehkä tarkoitat, ei minua - ja tuskin muitakaan - kiinnosta.

        Yleiskielessä tuhlaamisella takoitetaan kuitenkin sitä, mitä lainaamassani sivistyssanakirjan selityksessä kerrotaan. Tällainen tuhlaaminen ei oikeuta pääsäännön mukaisesta lesken pesän puolittamisesta poikkeamiseen.

      • Edelleen sama
        nix_nax kirjoitti:

        Ilmeisesti olet eri henkilö kuin kahdesti samaa nimimerkkiä "Pesän puolitus" käyttänyt kommentaattori. Se, mitä sinä tuhlaamisella ehkä tarkoitat, ei minua - ja tuskin muitakaan - kiinnosta.

        Yleiskielessä tuhlaamisella takoitetaan kuitenkin sitä, mitä lainaamassani sivistyssanakirjan selityksessä kerrotaan. Tällainen tuhlaaminen ei oikeuta pääsäännön mukaisesta lesken pesän puolittamisesta poikkeamiseen.

        Millä perusteella olen eri henkilö???

        Olen ihan sama kirjoittaja ja tiedän, mitä kirjoittaessani tarkoitin. Luulenpa että muutkin lukijat sen yleensä ymmärtävät oikein. Tuhlata, hukata, hävittää jne. Tosin hyvä on huomata, että jos leski tosiaan pistää kaiken sileäksi, eikä pesään jää mitään jaettavaa, PK 3 luvun vastike ei jää velaksi. Tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.

        Absurdit jutut sinulla

      • nix_nax
        Edelleen sama kirjoitti:

        Millä perusteella olen eri henkilö???

        Olen ihan sama kirjoittaja ja tiedän, mitä kirjoittaessani tarkoitin. Luulenpa että muutkin lukijat sen yleensä ymmärtävät oikein. Tuhlata, hukata, hävittää jne. Tosin hyvä on huomata, että jos leski tosiaan pistää kaiken sileäksi, eikä pesään jää mitään jaettavaa, PK 3 luvun vastike ei jää velaksi. Tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.

        Absurdit jutut sinulla

        Kuulut typeryksiin, joiden kanssa on turha enempää aikaansa kuluttaa. Hyvä kuitenkin, että uskot tietäväsi mitä tarkoitit.

      • nimimerkki...
        nix_nax kirjoitti:

        Kuulut typeryksiin, joiden kanssa on turha enempää aikaansa kuluttaa. Hyvä kuitenkin, että uskot tietäväsi mitä tarkoitit.

        Kuulut toisia ihmisä halventaviin, erittäin alhaisen moraalin omaaviin ihmisiin, joiden kanssa ei olsi koskaan pitänyt ryhtyä keskustelemaan.

        Kadun syvästi, että tulin alkaneeksi kirjoittamaan kanssasi. Ei olisi kannattanut, mutta en tee toiste samaa erhettä.

      • Asiallisuutta kiitos
        nix_nax kirjoitti:

        Kuulut typeryksiin, joiden kanssa on turha enempää aikaansa kuluttaa. Hyvä kuitenkin, että uskot tietäväsi mitä tarkoitit.

        Älä nix_nax riehu.
        Kommenttisi tässä keskustelussa olivat täysin turhia.

        Pesän puolitus -nimimerkin ensimmäinen kommentti oli oikein hyvä lisäys tähän keskusteluun. Mitään vänkäämistä ei olisi tarvittu sen jälkeen.

        Oletko nix_nax muuten sama kuin tuo nimimerkki Oikaisija ja Alkeiden opettaja?
        Yhtä asiatonta ja virheellistä kommentointia oli heillä.

      • Tuleva leski
        Edelleen sama kirjoitti:

        Millä perusteella olen eri henkilö???

        Olen ihan sama kirjoittaja ja tiedän, mitä kirjoittaessani tarkoitin. Luulenpa että muutkin lukijat sen yleensä ymmärtävät oikein. Tuhlata, hukata, hävittää jne. Tosin hyvä on huomata, että jos leski tosiaan pistää kaiken sileäksi, eikä pesään jää mitään jaettavaa, PK 3 luvun vastike ei jää velaksi. Tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.

        Absurdit jutut sinulla

        Minulle tämä asia on lähellä sydäntä, koska olen lapsettomassa avioliitossa eikä puolisollani ole lapsia myöskään aiemmista suhteista. Joten tulen perimään hänen koko omaisuutensa (ja siis todellakin perimään, vaikka mitään testamenttia ei olekaan).

        Kun luin tuon kappaleen "Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella." niin kyllä todellakin ymmärsin että siinä väitetään että jos esim. matkustan Queen Mary 2:lla Southamptonista New Yorkiin ja takaisin Queens Grill -luokassa mieheltäni perimilläni varoilla (hinta noin 60 000 euroa) niin tuosta TUHLAAMISESTA mieheni toissijaiset perilliset voisivat kuoltuani vaatia jakosuhteen korjaamista.

        Toki tiedän että asia ei ole noin, vaan minulla on täysi oikeus tuhlata vaikka koko mieheltäni perimäni omaisuus, oman omaisuuteni lisäksi.

        En ole ikinä kuullut että "tuhlaaminen" tarkoittaisi samaa asiaa kuin "hukkaaminen" tai "hävittäminen". Tuon kirjoittajan mielestä asia varmaan niin on, mutta kyse on kyllä jostain murremerkityksestä.

        On tietysti mukavaa että kirjoittaja itse tietää mitä kirjoittaessaan tarkoittaa, mutta kun näitä tekstejä lukee niin monta ihmistä, niin olisi hyvä että pysyttäisiin termeissä siinä merkityksessä mikä nilllä useimmin on.

        "Luulenpa että muutkin lukijat sen yleensä ymmärtävät oikein."

        Minä taas luulen että massiiviselle enemmistölle ei tule mieleenkäään että tuhlaaminen voisi olla hukkaamista/hävittämistä.

      • Suunnitelma?
        Tuleva leski kirjoitti:

        Minulle tämä asia on lähellä sydäntä, koska olen lapsettomassa avioliitossa eikä puolisollani ole lapsia myöskään aiemmista suhteista. Joten tulen perimään hänen koko omaisuutensa (ja siis todellakin perimään, vaikka mitään testamenttia ei olekaan).

        Kun luin tuon kappaleen "Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella." niin kyllä todellakin ymmärsin että siinä väitetään että jos esim. matkustan Queen Mary 2:lla Southamptonista New Yorkiin ja takaisin Queens Grill -luokassa mieheltäni perimilläni varoilla (hinta noin 60 000 euroa) niin tuosta TUHLAAMISESTA mieheni toissijaiset perilliset voisivat kuoltuani vaatia jakosuhteen korjaamista.

        Toki tiedän että asia ei ole noin, vaan minulla on täysi oikeus tuhlata vaikka koko mieheltäni perimäni omaisuus, oman omaisuuteni lisäksi.

        En ole ikinä kuullut että "tuhlaaminen" tarkoittaisi samaa asiaa kuin "hukkaaminen" tai "hävittäminen". Tuon kirjoittajan mielestä asia varmaan niin on, mutta kyse on kyllä jostain murremerkityksestä.

        On tietysti mukavaa että kirjoittaja itse tietää mitä kirjoittaessaan tarkoittaa, mutta kun näitä tekstejä lukee niin monta ihmistä, niin olisi hyvä että pysyttäisiin termeissä siinä merkityksessä mikä nilllä useimmin on.

        "Luulenpa että muutkin lukijat sen yleensä ymmärtävät oikein."

        Minä taas luulen että massiiviselle enemmistölle ei tule mieleenkäään että tuhlaaminen voisi olla hukkaamista/hävittämistä.

        Tulevalla leskellä taitaa olla oikein suunnitelna, kun hän kerran tietää olevansa tuleva leski. Yhtä hyvinhän rouva voisi olla tuleva vainaja, jolloin leskeksi jäisikin rouvan mies.

      • nix_nax
        Asiallisuutta kiitos kirjoitti:

        Älä nix_nax riehu.
        Kommenttisi tässä keskustelussa olivat täysin turhia.

        Pesän puolitus -nimimerkin ensimmäinen kommentti oli oikein hyvä lisäys tähän keskusteluun. Mitään vänkäämistä ei olisi tarvittu sen jälkeen.

        Oletko nix_nax muuten sama kuin tuo nimimerkki Oikaisija ja Alkeiden opettaja?
        Yhtä asiatonta ja virheellistä kommentointia oli heillä.

        Et ole tainnut kuulla, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

        Nimimerkkiään vaihtava huutaja:
        1) "Vänkäät turhasta ..."
        2) "Absurdit jutut sinulla"

        Tällaisille "keskustelijoille" kerron, mitä mieltä heistä keskustelijoina olen.

        Sinun asiantuntemuksesi on nolla tämän kommenttisis perusteella: "Pesän puolitus -nimimerkin ensimmäinen kommentti oli oikein hyvä lisäys tähän keskusteluun. Mitään vänkäämistä ei olisi tarvittu sen jälkeen." Kukahan tässä onkaan "vängännyt"!

        Mutta kun samaan lokeroon kuulut, niin pysy myös siellä. En intoudu sinunkaan kanssasi jatkaamaan, ajanhukkaa olisi.

      • nix_nax
        Tuleva leski kirjoitti:

        Minulle tämä asia on lähellä sydäntä, koska olen lapsettomassa avioliitossa eikä puolisollani ole lapsia myöskään aiemmista suhteista. Joten tulen perimään hänen koko omaisuutensa (ja siis todellakin perimään, vaikka mitään testamenttia ei olekaan).

        Kun luin tuon kappaleen "Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella." niin kyllä todellakin ymmärsin että siinä väitetään että jos esim. matkustan Queen Mary 2:lla Southamptonista New Yorkiin ja takaisin Queens Grill -luokassa mieheltäni perimilläni varoilla (hinta noin 60 000 euroa) niin tuosta TUHLAAMISESTA mieheni toissijaiset perilliset voisivat kuoltuani vaatia jakosuhteen korjaamista.

        Toki tiedän että asia ei ole noin, vaan minulla on täysi oikeus tuhlata vaikka koko mieheltäni perimäni omaisuus, oman omaisuuteni lisäksi.

        En ole ikinä kuullut että "tuhlaaminen" tarkoittaisi samaa asiaa kuin "hukkaaminen" tai "hävittäminen". Tuon kirjoittajan mielestä asia varmaan niin on, mutta kyse on kyllä jostain murremerkityksestä.

        On tietysti mukavaa että kirjoittaja itse tietää mitä kirjoittaessaan tarkoittaa, mutta kun näitä tekstejä lukee niin monta ihmistä, niin olisi hyvä että pysyttäisiin termeissä siinä merkityksessä mikä nilllä useimmin on.

        "Luulenpa että muutkin lukijat sen yleensä ymmärtävät oikein."

        Minä taas luulen että massiiviselle enemmistölle ei tule mieleenkäään että tuhlaaminen voisi olla hukkaamista/hävittämistä.

        Olet aivan oikeassa. Voit matkustella maailman ympari niin kauan kuin rahat riittävät, eikä sillä ole mitään vaikutusta siihen, miten jäljellä oleva pesäsi kuoltuasi jaetaan. Puoliksi menee.

      • Tuleva leski
        Suunnitelma? kirjoitti:

        Tulevalla leskellä taitaa olla oikein suunnitelna, kun hän kerran tietää olevansa tuleva leski. Yhtä hyvinhän rouva voisi olla tuleva vainaja, jolloin leskeksi jäisikin rouvan mies.

        Ei ole suunnitelmia, mutta kun ottaa huomioon että meillä on 23 vuoden ikäero niin todennäköisyys sille että minä tästä leskeydyn on huomattavan suuri.

        Toki voin huomenna jäädä auton alle, sehän on selvää. Missä tapauksessa mieheni saa vapaasti TUHLATA minulta perityn omaisuuden vaikkapa hommaamalla vanhuutensa iloksi viisi pirteää neitokaista häntä hoivaamaan. Eikä tämä siis edelleenkään antaisi minun toissijaisille perillisilleni mitään syytä vaatia jakosuhteen oikaisemista sitten kun miehenikin on kuollut.

      • Masa Peräseinäjoelta
        Tuleva leski kirjoitti:

        Ei ole suunnitelmia, mutta kun ottaa huomioon että meillä on 23 vuoden ikäero niin todennäköisyys sille että minä tästä leskeydyn on huomattavan suuri.

        Toki voin huomenna jäädä auton alle, sehän on selvää. Missä tapauksessa mieheni saa vapaasti TUHLATA minulta perityn omaisuuden vaikkapa hommaamalla vanhuutensa iloksi viisi pirteää neitokaista häntä hoivaamaan. Eikä tämä siis edelleenkään antaisi minun toissijaisille perillisilleni mitään syytä vaatia jakosuhteen oikaisemista sitten kun miehenikin on kuollut.

        Viisi iloista neitokaista voi kuitenkin johtaa siihen, että tuhlaileva miehesi jättää hoitamatta omaisuuttaan. Siinä tapauksessa sinun perillisilläsi on oikeus vedota miehesi tuhlailevaan elämäntapaan ja saada jakosuhdetta oikaistuksi hyväkseen.

      • Tuleva leski
        Masa Peräseinäjoelta kirjoitti:

        Viisi iloista neitokaista voi kuitenkin johtaa siihen, että tuhlaileva miehesi jättää hoitamatta omaisuuttaan. Siinä tapauksessa sinun perillisilläsi on oikeus vedota miehesi tuhlailevaan elämäntapaan ja saada jakosuhdetta oikaistuksi hyväkseen.

        Kuten alempana mainitsin, minun on hyvin vaikea nähdä että pelkkä omaisuuden hoitamatta jättäminen olisi "tuhlaamista".

        Olisi hyvin mielenkiintoista tietää onko tästä mitään oikeuskäytäntöä. Mitä käytännössä on katsottu sisältävän tuo "lahjan antamiseen rinnastettava muu toimi"?

      • nix_nax
        Tuleva leski kirjoitti:

        Kuten alempana mainitsin, minun on hyvin vaikea nähdä että pelkkä omaisuuden hoitamatta jättäminen olisi "tuhlaamista".

        Olisi hyvin mielenkiintoista tietää onko tästä mitään oikeuskäytäntöä. Mitä käytännössä on katsottu sisältävän tuo "lahjan antamiseen rinnastettava muu toimi"?

        Olet jälleen oikeassa: omaisuuden hoitamatta jättäminen ei ole "tuhlaamista", mutta ennen kaikkea se ei ole lahjan antamista tai muuta siihen rinnastettavaa tointa. (Tuhlatahan leski saa.)

        Teoksessa Aarnio & Kangas, Suomen jäämistöoikeus I (4. laitos 2000, s. 777) puheena olevasta lahjasta tai muusta siihen rinnastettavasta toimesta kirjoitettaessa ei lausuta mitään omaisuuden huonosta hoidosta tai muusta sellaisesta - koska on itsestään selvää, ettei hoidon laiminlyöminen voi olla lahjaan rinnastettava toimi - eihän kysyksessä ole t o i m i lainkaan. Puntaroitavana ovat sellaiset toimet kuin tavanomainen lahja, lesken perillisilleen antama ennakkoperintö, lakiosan maksaminen ensiksi kuolleen perillisille, lesken toissijaiselle perilliselle antama ennakkoperintö, lahjanlupaus.

        Leskellä siten todella on oikeus kuluttaa pesän omaisuus tuhlailevaan elämäntapaan, jos niin haluaa. Siihen ei kukaan voi puuttua lesken elinaikana (jollei häntä holhottavaksi julisteta) eikä se myöskään vaikuta mitään lesken pesän jakoon hänen kuoltuaan.

        Nimimerkki Masa Peräseinäjoelta on siis myös väärässä kameleonttinikkariin uskoessaan.

        Molemmat edellä mainitut ilmeisesti sotkevat asiaan avioliittolain, joka kuitenkaan ei lesken pesän jakoon sovellu. AL 94 §:n mukaan kun ->omaisuuden osituksessa

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        Olet jälleen oikeassa: omaisuuden hoitamatta jättäminen ei ole "tuhlaamista", mutta ennen kaikkea se ei ole lahjan antamista tai muuta siihen rinnastettavaa tointa. (Tuhlatahan leski saa.)

        Teoksessa Aarnio & Kangas, Suomen jäämistöoikeus I (4. laitos 2000, s. 777) puheena olevasta lahjasta tai muusta siihen rinnastettavasta toimesta kirjoitettaessa ei lausuta mitään omaisuuden huonosta hoidosta tai muusta sellaisesta - koska on itsestään selvää, ettei hoidon laiminlyöminen voi olla lahjaan rinnastettava toimi - eihän kysyksessä ole t o i m i lainkaan. Puntaroitavana ovat sellaiset toimet kuin tavanomainen lahja, lesken perillisilleen antama ennakkoperintö, lakiosan maksaminen ensiksi kuolleen perillisille, lesken toissijaiselle perilliselle antama ennakkoperintö, lahjanlupaus.

        Leskellä siten todella on oikeus kuluttaa pesän omaisuus tuhlailevaan elämäntapaan, jos niin haluaa. Siihen ei kukaan voi puuttua lesken elinaikana (jollei häntä holhottavaksi julisteta) eikä se myöskään vaikuta mitään lesken pesän jakoon hänen kuoltuaan.

        Nimimerkki Masa Peräseinäjoelta on siis myös väärässä kameleonttinikkariin uskoessaan.

        Molemmat edellä mainitut ilmeisesti sotkevat asiaan avioliittolain, joka kuitenkaan ei lesken pesän jakoon sovellu. AL 94 §:n mukaan kun ->omaisuuden osituksessa

        Laintulkinta on sinulle ilmeisen vaikeaa, mutta niihän se on maallikoille yleensäkin. Onneksi nimimerkki nix-nax ei näitä asioita ratkaise.

      • Tuleva leski
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        Laintulkinta on sinulle ilmeisen vaikeaa, mutta niihän se on maallikoille yleensäkin. Onneksi nimimerkki nix-nax ei näitä asioita ratkaise.

        Oikeushan nämä asiat ratkaisee, mitä milläkin pykälällä tarkoitetaan.

        Toistan sinullekin aiemman kysymykseni kun sinulla näyttää olevan tästä täysin varmaa tietoa. Onko sinulla Oikeusneuvoksena linkkiä mihinkään oikeuden päätökseen jossa todetaan että omaisuuden hoitamatta jättäminen niin että se ränsistyy jopa arvottomaksi, on lahjan antamiseen rinnastettava toimi siinä mielessä kuin alla olevassa pykälässä tarkoitetaan?

        PK 3:3.1
        "Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."

        Jos asiasta ei ole olemassa minkäänlaista oikeuskäytäntöä en ymmärrä miten voit kategorisesti väittää että asia on kuten sanot.

      • nix_nax
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        Laintulkinta on sinulle ilmeisen vaikeaa, mutta niihän se on maallikoille yleensäkin. Onneksi nimimerkki nix-nax ei näitä asioita ratkaise.

        Tässä yksi kaheli "ratkaisija", jolla kuitenkaan ei ole tulkintaan yhtikäs mitään esitettävää. Ellei "Oikeusneuvos" sitten ole sanottavansa sanonut "Pesän puolituksen", "Tuhlarin", "Edelleen saman", "nimimerkin ..." ja ties minkä nimimerkin alla.

        No, kaikille ei ole annettu yhtä paljon, joten minkäs teet.

      • nix_nax
        Tuleva leski kirjoitti:

        Oikeushan nämä asiat ratkaisee, mitä milläkin pykälällä tarkoitetaan.

        Toistan sinullekin aiemman kysymykseni kun sinulla näyttää olevan tästä täysin varmaa tietoa. Onko sinulla Oikeusneuvoksena linkkiä mihinkään oikeuden päätökseen jossa todetaan että omaisuuden hoitamatta jättäminen niin että se ränsistyy jopa arvottomaksi, on lahjan antamiseen rinnastettava toimi siinä mielessä kuin alla olevassa pykälässä tarkoitetaan?

        PK 3:3.1
        "Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."

        Jos asiasta ei ole olemassa minkäänlaista oikeuskäytäntöä en ymmärrä miten voit kategorisesti väittää että asia on kuten sanot.

        Ymmärrä nyt, hyvä tuleva leski, että tällä palstalla liikkuu kaikenlaisia tyhjäpäitä, jotka väittävät mitä väittävät, edes yrittämättä väitettään loogisesti perustella. Kun sinulla on edessäsi selvä lakiteksti sekä kertomani professori Aulis Aarnion kommentti asiaan, on aivan turhaa kotitekoisilta "oikeusneuvoksilta" perusteluja pyytää.

        Kun asia on niin selvä kuin se tässä tapauksessa on, oikeustapauksia ei - ainakaan KKO:sta - löydy. Jokainen lakimies ymmärtää, että venkoilu asiassa on aivan turhaa ja päämiehen edun vastaista. Sen vuoksi lesken tuhlaamisesta ei oikeusjuttua ole kannattanut nostaa.

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        Tässä yksi kaheli "ratkaisija", jolla kuitenkaan ei ole tulkintaan yhtikäs mitään esitettävää. Ellei "Oikeusneuvos" sitten ole sanottavansa sanonut "Pesän puolituksen", "Tuhlarin", "Edelleen saman", "nimimerkin ..." ja ties minkä nimimerkin alla.

        No, kaikille ei ole annettu yhtä paljon, joten minkäs teet.

        Joo, laittaa vaan tänne niitä oikeustapauksia, joissa todetaan, että lahjaan rinnatuva toimi ei voisi olla omaisuuden hukkaamista.

        Odottelemme, jos laintulkintaasi voit tukea jollakin.

      • nix_nax
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        Joo, laittaa vaan tänne niitä oikeustapauksia, joissa todetaan, että lahjaan rinnatuva toimi ei voisi olla omaisuuden hukkaamista.

        Odottelemme, jos laintulkintaasi voit tukea jollakin.

        Voi tuota "argumentoinnin" tasoa! Mutta mitäpä muuta tältä ite-neuvokselta voisi odottaakaan.

        Jos minä väitän, että hevonen ei voi olla koira, niin "neuvos" on vaatimassa, että näytäpä niitä oikeustapauksia, joissa todetaan, että hevonen ei voi olla koira - muuten en usko. Kyllähän se menee niin päin, että joka väittää hevosen voivan olla koira, on tästä väitteestään näyttövelvollinen.

        Kun jokainen vähänkin oikeudellisista käsitteistä hajulla oleva ymmärtänee, että lahjaan rinnastuva toimi voi olla vaikkapa alihintainen eli lahjanluonteinen kauppa, niin tuota seikkaa ei oikeustapauksilla tarvitse hänelle todistella. (Ja jos halutaan, niin siitä myös oikeustapauksia löytyy.)

        Mutta jos väitetään, että hevonen ei voi olla koira, niin hölmöhän se on, joka "neuvoksen" tavoin vaatii todisteita ja oikeustapauksia tuon väitteen esittäjältä. Kyllä tässä näyttövelvollisuus on sillä, joka on eri mieltä eli esittää, että hevonen kyllä voi olla koira. (Siitä, että hevonen ei voi olla koira, tuskin oikeustapauksia löytyy, mikä löytymättömyys EI puolla sitä, että hevonen voisi olla koira.)

        Mutta arvaan, että vähänkin käsitteellisellä tasolla liikkuva argumentointi - kun jopa helppotajuisinkin - menee "neuvoksen" ja hänen seuraajiensa hilseen yli. Senpä tähden en ryhdy heille oikeudellisten käsitteiden sisältöä enempää opettamaan.

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        Voi tuota "argumentoinnin" tasoa! Mutta mitäpä muuta tältä ite-neuvokselta voisi odottaakaan.

        Jos minä väitän, että hevonen ei voi olla koira, niin "neuvos" on vaatimassa, että näytäpä niitä oikeustapauksia, joissa todetaan, että hevonen ei voi olla koira - muuten en usko. Kyllähän se menee niin päin, että joka väittää hevosen voivan olla koira, on tästä väitteestään näyttövelvollinen.

        Kun jokainen vähänkin oikeudellisista käsitteistä hajulla oleva ymmärtänee, että lahjaan rinnastuva toimi voi olla vaikkapa alihintainen eli lahjanluonteinen kauppa, niin tuota seikkaa ei oikeustapauksilla tarvitse hänelle todistella. (Ja jos halutaan, niin siitä myös oikeustapauksia löytyy.)

        Mutta jos väitetään, että hevonen ei voi olla koira, niin hölmöhän se on, joka "neuvoksen" tavoin vaatii todisteita ja oikeustapauksia tuon väitteen esittäjältä. Kyllä tässä näyttövelvollisuus on sillä, joka on eri mieltä eli esittää, että hevonen kyllä voi olla koira. (Siitä, että hevonen ei voi olla koira, tuskin oikeustapauksia löytyy, mikä löytymättömyys EI puolla sitä, että hevonen voisi olla koira.)

        Mutta arvaan, että vähänkin käsitteellisellä tasolla liikkuva argumentointi - kun jopa helppotajuisinkin - menee "neuvoksen" ja hänen seuraajiensa hilseen yli. Senpä tähden en ryhdy heille oikeudellisten käsitteiden sisältöä enempää opettamaan.

        Höh. Nyt paljastit, että et ymmärrä juridiikasta mitään.

        Voi onnetonta, mitä argumentoinnin tasoa. Nix-naxille nauraa jo naurismaan aidatkin.

        Silloin kun puhutaan laintulkinnasta, on toki JOKAISEN väitteen esittäjän tuettava väitettään (so. tulkintavaihtoehtoaan) oikeuslähteistä esiintuomillaan seikoilla (oikeuskäytäntö on vain yksi oikeuslahde).

        Kysymys ei alkuunkaan ole tosiasioita koskevasta väitteestä jotakin eläintä koskien. Kyse ei ole muustakaan tosiasiaväitteestä, jonka osalta tosin ei myöskään juridiikassa näyttövelvollinen ole väitteen esittäjä, kuten nix-nax luulee virheellisesti vaan näyttövelvollinen on silloinkin se asianosainen, jolla on näyttövelvollisuus asiassa. Tätä näyttövelvollisuutta myös yleisesti näyttötaakaksi kutsutaan.

        Mutta arvaan, että vähänkin käsitteellisellä tasolla liikkuva argumentointi - kun jopa helppotajuisinkin - menee nix-naxin hilseen yli. Senpä tähden en ryhdy hänelle oikeudellisia alkeita enempää opettamaan, kun on täysin ilmeistä, että minkäänlaista oppimisvalmiutta ei täysin juridiikan perusteita tuntemattomalla nix-naxilla ole.

      • nix_nax
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        Höh. Nyt paljastit, että et ymmärrä juridiikasta mitään.

        Voi onnetonta, mitä argumentoinnin tasoa. Nix-naxille nauraa jo naurismaan aidatkin.

        Silloin kun puhutaan laintulkinnasta, on toki JOKAISEN väitteen esittäjän tuettava väitettään (so. tulkintavaihtoehtoaan) oikeuslähteistä esiintuomillaan seikoilla (oikeuskäytäntö on vain yksi oikeuslahde).

        Kysymys ei alkuunkaan ole tosiasioita koskevasta väitteestä jotakin eläintä koskien. Kyse ei ole muustakaan tosiasiaväitteestä, jonka osalta tosin ei myöskään juridiikassa näyttövelvollinen ole väitteen esittäjä, kuten nix-nax luulee virheellisesti vaan näyttövelvollinen on silloinkin se asianosainen, jolla on näyttövelvollisuus asiassa. Tätä näyttövelvollisuutta myös yleisesti näyttötaakaksi kutsutaan.

        Mutta arvaan, että vähänkin käsitteellisellä tasolla liikkuva argumentointi - kun jopa helppotajuisinkin - menee nix-naxin hilseen yli. Senpä tähden en ryhdy hänelle oikeudellisia alkeita enempää opettamaan, kun on täysin ilmeistä, että minkäänlaista oppimisvalmiutta ei täysin juridiikan perusteita tuntemattomalla nix-naxilla ole.

        Tämä "neuvos" purkaa suurta katkeruuttaan, kun joitakin kuukausia sitten, mm. nimimerkillä "ylin auktoriteetti", virheellisiä käsityksiään sinnikkäästi tuputtanut ite-tietäjä joutui hävinneenä tantereelta poistumaan. Hänet on tyylistään helppo tunnistaa. "Höh" on viisainta, mitä hän tässä asiassa on kyennyt esittämään. Joten se siitä.

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        Tämä "neuvos" purkaa suurta katkeruuttaan, kun joitakin kuukausia sitten, mm. nimimerkillä "ylin auktoriteetti", virheellisiä käsityksiään sinnikkäästi tuputtanut ite-tietäjä joutui hävinneenä tantereelta poistumaan. Hänet on tyylistään helppo tunnistaa. "Höh" on viisainta, mitä hän tässä asiassa on kyennyt esittämään. Joten se siitä.

        En tiedä mistä joitakin kuukausia sitten tapahtuneesta puhut.

        Mutta on ilmeistä, että sinulla on jäänyt siitä katkeruutta kaikkia kirjoittajia kohtaan, jotaka vain uskaltavat olla erimieltä kanssasi jostakin asiasta.

        Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä.

        Ilmeisesti kuitenkin tunnustat tällä pakoon luikahtamisellasi häviösi, kuten haluat keskustelun lopputulosta kutsua.

      • nix_nax
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        En tiedä mistä joitakin kuukausia sitten tapahtuneesta puhut.

        Mutta on ilmeistä, että sinulla on jäänyt siitä katkeruutta kaikkia kirjoittajia kohtaan, jotaka vain uskaltavat olla erimieltä kanssasi jostakin asiasta.

        Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä.

        Ilmeisesti kuitenkin tunnustat tällä pakoon luikahtamisellasi häviösi, kuten haluat keskustelun lopputulosta kutsua.

        >>Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä.>Silloin kun puhutaan laintulkinnasta, on toki JOKAISEN väitteen esittäjän tuettava väitettään (so. tulkintavaihtoehtoaan) oikeuslähteistä esiintuomillaan seikoilla (oikeuskäytäntö on vain yksi oikeuslahde).

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        >>Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä.>Silloin kun puhutaan laintulkinnasta, on toki JOKAISEN väitteen esittäjän tuettava väitettään (so. tulkintavaihtoehtoaan) oikeuslähteistä esiintuomillaan seikoilla (oikeuskäytäntö on vain yksi oikeuslahde).

        >>Yleisesti tunnettua sen sijaan ei ole se, että omaisuuden tuhlaaminen olisi lahjaan rinnastettava toimi. >>

        Tästähän ei ole ollut lainkaan kysymys. Tuhlatahan leski saa!

        >>Teoksessa Aarnio & Kangas, Suomen jäämistöoikeus I (4. laitos 2000, s. 777) puheena olevasta lahjasta tai muusta siihen rinnastettavasta toimesta kirjoitettaessa ei lausuta mitään >>

        No, voi ei. Miksi edes viitsin. Dille siis esittää, että se, että oikeuskirjallisuudessa ei lausuta asiasta mitään, on oikeuslahde!!!

        En todellakaan jankkaa enempää tyhjästä.

      • nix_nax
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        >>Yleisesti tunnettua sen sijaan ei ole se, että omaisuuden tuhlaaminen olisi lahjaan rinnastettava toimi. >>

        Tästähän ei ole ollut lainkaan kysymys. Tuhlatahan leski saa!

        >>Teoksessa Aarnio & Kangas, Suomen jäämistöoikeus I (4. laitos 2000, s. 777) puheena olevasta lahjasta tai muusta siihen rinnastettavasta toimesta kirjoitettaessa ei lausuta mitään >>

        No, voi ei. Miksi edes viitsin. Dille siis esittää, että se, että oikeuskirjallisuudessa ei lausuta asiasta mitään, on oikeuslahde!!!

        En todellakaan jankkaa enempää tyhjästä.

        Paitsi että diletantti ei ole tuonut MINKÄÄNLAISTA näyttöä ihmeelliselle väitteelleen, että tuhlaaminen olisi lahjaan rinnastettava toimi, hän ei myöskään näytä lainkaan tuntevan ns. VASTAKOHTAISPÄÄTELMÄÄ, josta mainitsemassani Jäämistöoikeus I:n selostuksessa on kysymys. Pieni opastus vielä kaiken muun opettamisen päälle:

        Kun mt. teoksessa otsikon TOISSIJAISTEN PERILLISTEN OIKEUS SAADA VASTIKETTA alla selvitetään tätä oikeutta, niin esiin on otettu, kuten jo aiemmin kerroin, tavanomainen lahja, lakiosan maksaminen ensiksi kuolleen perillisille, lesken perilliselleen tai toissijaiselle perilliselle antama ennakkoperintö, lahjanlupaus. JOS omaisuuden tuhlaaminen oikeuttaisi vastikkeen saamiseen eli olisi lahjaan rinnastettava toimi - mikä "tulkinta" ei ainakaan itsestään selvä ole - niin minkä tähden siitä tässä kohden ei ole lausuttu halaistua sanaa??? Vastaus: siksi, että kirjoittaja (prof. Aulis Aarnio) on olettanut oikeustieteellisen tekstin lukijan muutoinkin ymmärtävän, ettei tuhlaaminen ole lahjaan rinnastettava toimi. Sen vuoksi tällaisesta asiasta on ollut turha mitään lausuakaan. Mutta jos asia olisi toisin, sitä tuskin olisi jätetty kommentoimasta; totaalinen vaikeneminen tuhlaamisen merkityksestä vastikeperusteena olisi silloin ollut paha virhe.

        Vastakohtaisuuspäätelmä siten tässä tapauksessa kertoo sen, että kun prof. Aarnio mainitussa selvityksessään ei ole huomioinut omaisuuden tuhlaamista vastikkeeseen oikeuttavana perusteena, hän on lähtenyt siitä, että tuhlaaminen ei ole vastikkeeseen oikeuttava peruste.

      • nix_nax
        nix_nax kirjoitti:

        Paitsi että diletantti ei ole tuonut MINKÄÄNLAISTA näyttöä ihmeelliselle väitteelleen, että tuhlaaminen olisi lahjaan rinnastettava toimi, hän ei myöskään näytä lainkaan tuntevan ns. VASTAKOHTAISPÄÄTELMÄÄ, josta mainitsemassani Jäämistöoikeus I:n selostuksessa on kysymys. Pieni opastus vielä kaiken muun opettamisen päälle:

        Kun mt. teoksessa otsikon TOISSIJAISTEN PERILLISTEN OIKEUS SAADA VASTIKETTA alla selvitetään tätä oikeutta, niin esiin on otettu, kuten jo aiemmin kerroin, tavanomainen lahja, lakiosan maksaminen ensiksi kuolleen perillisille, lesken perilliselleen tai toissijaiselle perilliselle antama ennakkoperintö, lahjanlupaus. JOS omaisuuden tuhlaaminen oikeuttaisi vastikkeen saamiseen eli olisi lahjaan rinnastettava toimi - mikä "tulkinta" ei ainakaan itsestään selvä ole - niin minkä tähden siitä tässä kohden ei ole lausuttu halaistua sanaa??? Vastaus: siksi, että kirjoittaja (prof. Aulis Aarnio) on olettanut oikeustieteellisen tekstin lukijan muutoinkin ymmärtävän, ettei tuhlaaminen ole lahjaan rinnastettava toimi. Sen vuoksi tällaisesta asiasta on ollut turha mitään lausuakaan. Mutta jos asia olisi toisin, sitä tuskin olisi jätetty kommentoimasta; totaalinen vaikeneminen tuhlaamisen merkityksestä vastikeperusteena olisi silloin ollut paha virhe.

        Vastakohtaisuuspäätelmä siten tässä tapauksessa kertoo sen, että kun prof. Aarnio mainitussa selvityksessään ei ole huomioinut omaisuuden tuhlaamista vastikkeeseen oikeuttavana perusteena, hän on lähtenyt siitä, että tuhlaaminen ei ole vastikkeeseen oikeuttava peruste.

        Kaiken jälkeen tulee taas itsestään mieleen ikivanha sanonta helmien heittämisestä ...

        Urbaanisanakirja:
        "Antaa jotain tärkeää ja/tai arvokasta ihmisille, jotka eivät ymmärrä koko asiaa tai joita asia ei voisi vähempää kiinnostaa."

      • sama heppu
        nix_nax kirjoitti:

        Kaiken jälkeen tulee taas itsestään mieleen ikivanha sanonta helmien heittämisestä ...

        Urbaanisanakirja:
        "Antaa jotain tärkeää ja/tai arvokasta ihmisille, jotka eivät ymmärrä koko asiaa tai joita asia ei voisi vähempää kiinnostaa."

        Sama sanonta tulee minullekin mieleen, kun aina vaan kirjoitat tuhlaamisesta, vaikka siitähän ei edes ole mitään erimielisyyttä.

      • nix_nax
        sama heppu kirjoitti:

        Sama sanonta tulee minullekin mieleen, kun aina vaan kirjoitat tuhlaamisesta, vaikka siitähän ei edes ole mitään erimielisyyttä.

        Vai ei muka tuhlaamisesta ole ollut erimielisyyttä?!

        Minä olen koko ajan esittänyt, että tuhlaaminen (tai omaisuuden huono hoito) ei oikeuta vastikkeeseen lesken jälkeen tehtävässä pesänjaossa. "Pesän puolitus" ja hänen kannattajansa "Oikeusneuvos" ovat olleet toista mieltä (ja saaneet Masankin kannalleen):

        Pesän puolitus 27.10.
        "Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella."

        "Perillisesi saavat hyvityksenä mökin huonosta hoidosta suuremman osuuden lesken kuoltua kuin lesken omat perilliset. Miehesi tuhlaileva käytö otetaan huomioon silloin."

        Masa 27.10.
        "Viisi iloista neitokaista voi kuitenkin johtaa siihen, että tuhlaileva miehesi jättää hoitamatta omaisuuttaan. Siinä tapauksessa sinun perillisilläsi on oikeus vedota miehesi tuhlailevaan elämäntapaan ja saada jakosuhdetta oikaistuksi hyväkseen."

        nix_nax 28.10.
        "Olet jälleen oikeassa: omaisuuden hoitamatta jättäminen ei ole "tuhlaamista", mutta ennen kaikkea se ei ole lahjan antamista tai muuta siihen rinnastettavaa tointa. (Tuhlatahan leski saa.)"

        Oikeusneuvos 28.10.
        "Laintulkinta on sinulle ilmeisen vaikeaa, mutta niihän se on maallikoille yleensäkin. Onneksi nimimerkki nix-nax ei näitä asioita ratkaise."

        "Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä."

        ON 29.10.
        ">>Yleisesti tunnettua sen sijaan ei ole se, että omaisuuden tuhlaaminen olisi lahjaan rinnastettava toimi. >>

        Tästähän ei ole ollut lainkaan kysymys. Tuhlatahan leski saa!"


        Tästä nimenomaan ON ollut kysymys. Dilleneuvos, lopulta ymmärrettyään olleensa väärässä, koettaa ilmeisesti livetä myöntämisen tuskastaan vetäytymällä terminologian sumuverhon taakse.

        "Pesän puolitus" ja "Masa", joihin "Oikeusneuvos" kommenteissaan on yhtynyt, ovat esittäneet, että omaisuuden huono hoito ja tuhlaaminen ovat lahjaan rinnastettavia toimia ja oikeuttavat vastikkeeseen.

        Ilmaisu "tuhlaaminen" tulee tällöin käsittää siinä merkityksessä, mikä sillä yleiskielessä on. Ja se on tämä jo aiemmin lainaamani Sivistyssanakirjassa kerrottu:
        "tuhlata
        - kuluttaa rahaa, tavaraa tms. liikaa, ylen määrin, turhaan
        - haaskata, hukata, tärvätä. esim. Tuhlata rahaa. Tuhlasi omaisuutensa nopeasti. Älä tuhlaa paperia joutavaan. Energian, puun tuhlaaminen."

        Jos jollakulla on ilmaisulle yleiskielestä poikkeava tulkinta, hänen ei silloin tule puhua tuhlaamisesta, vaan käyttää muuta ilmaisua, joka paremmin vastaa hänen tarkoitustaan.

        Mutta hienoa, että "Oikeusneuvoskin" loppujen lopuksi kykeni myöntämään sen, että lesken toimin tapahtuva tuhlaaminen todellakaan ei oikeuta vastikkeeseen lesken pesänjaossa.

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        Vai ei muka tuhlaamisesta ole ollut erimielisyyttä?!

        Minä olen koko ajan esittänyt, että tuhlaaminen (tai omaisuuden huono hoito) ei oikeuta vastikkeeseen lesken jälkeen tehtävässä pesänjaossa. "Pesän puolitus" ja hänen kannattajansa "Oikeusneuvos" ovat olleet toista mieltä (ja saaneet Masankin kannalleen):

        Pesän puolitus 27.10.
        "Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella."

        "Perillisesi saavat hyvityksenä mökin huonosta hoidosta suuremman osuuden lesken kuoltua kuin lesken omat perilliset. Miehesi tuhlaileva käytö otetaan huomioon silloin."

        Masa 27.10.
        "Viisi iloista neitokaista voi kuitenkin johtaa siihen, että tuhlaileva miehesi jättää hoitamatta omaisuuttaan. Siinä tapauksessa sinun perillisilläsi on oikeus vedota miehesi tuhlailevaan elämäntapaan ja saada jakosuhdetta oikaistuksi hyväkseen."

        nix_nax 28.10.
        "Olet jälleen oikeassa: omaisuuden hoitamatta jättäminen ei ole "tuhlaamista", mutta ennen kaikkea se ei ole lahjan antamista tai muuta siihen rinnastettavaa tointa. (Tuhlatahan leski saa.)"

        Oikeusneuvos 28.10.
        "Laintulkinta on sinulle ilmeisen vaikeaa, mutta niihän se on maallikoille yleensäkin. Onneksi nimimerkki nix-nax ei näitä asioita ratkaise."

        "Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä."

        ON 29.10.
        ">>Yleisesti tunnettua sen sijaan ei ole se, että omaisuuden tuhlaaminen olisi lahjaan rinnastettava toimi. >>

        Tästähän ei ole ollut lainkaan kysymys. Tuhlatahan leski saa!"


        Tästä nimenomaan ON ollut kysymys. Dilleneuvos, lopulta ymmärrettyään olleensa väärässä, koettaa ilmeisesti livetä myöntämisen tuskastaan vetäytymällä terminologian sumuverhon taakse.

        "Pesän puolitus" ja "Masa", joihin "Oikeusneuvos" kommenteissaan on yhtynyt, ovat esittäneet, että omaisuuden huono hoito ja tuhlaaminen ovat lahjaan rinnastettavia toimia ja oikeuttavat vastikkeeseen.

        Ilmaisu "tuhlaaminen" tulee tällöin käsittää siinä merkityksessä, mikä sillä yleiskielessä on. Ja se on tämä jo aiemmin lainaamani Sivistyssanakirjassa kerrottu:
        "tuhlata
        - kuluttaa rahaa, tavaraa tms. liikaa, ylen määrin, turhaan
        - haaskata, hukata, tärvätä. esim. Tuhlata rahaa. Tuhlasi omaisuutensa nopeasti. Älä tuhlaa paperia joutavaan. Energian, puun tuhlaaminen."

        Jos jollakulla on ilmaisulle yleiskielestä poikkeava tulkinta, hänen ei silloin tule puhua tuhlaamisesta, vaan käyttää muuta ilmaisua, joka paremmin vastaa hänen tarkoitustaan.

        Mutta hienoa, että "Oikeusneuvoskin" loppujen lopuksi kykeni myöntämään sen, että lesken toimin tapahtuva tuhlaaminen todellakaan ei oikeuta vastikkeeseen lesken pesänjaossa.

        Tuhlaaminen juuri sivistyssanakirjan merkityksessä ei ole ollut erimielisyyden kohteena. Mutta sinä raukka olet pudonnut keskustelusta ulos, koska siteeraat niitä kohtia, jossa tästä "tuhlata" termistä oli eriäviä käsityksiä.

        Leski saa tuhlata, kute olen todennut, sillä leski voi kuluttaa varansa mihin ikinä haluaa.

        Mutta leski ei voi lahjoittaa tai muuten lahjaan rinnastettavalla toimella hukata omaisuutta ilman lain mukaisia seurauksia. Viimeksi mainittuja ovat esim. omaisuuden polttaminen tai muu olennainen huolenpidon laiminlyönti.

        Asia on loppuun käsitelty kohdaltani. Olisi järjetöntä vängätä kanssasi.

      • nix_nax
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        Tuhlaaminen juuri sivistyssanakirjan merkityksessä ei ole ollut erimielisyyden kohteena. Mutta sinä raukka olet pudonnut keskustelusta ulos, koska siteeraat niitä kohtia, jossa tästä "tuhlata" termistä oli eriäviä käsityksiä.

        Leski saa tuhlata, kute olen todennut, sillä leski voi kuluttaa varansa mihin ikinä haluaa.

        Mutta leski ei voi lahjoittaa tai muuten lahjaan rinnastettavalla toimella hukata omaisuutta ilman lain mukaisia seurauksia. Viimeksi mainittuja ovat esim. omaisuuden polttaminen tai muu olennainen huolenpidon laiminlyönti.

        Asia on loppuun käsitelty kohdaltani. Olisi järjetöntä vängätä kanssasi.

        Noin vaikeaa erehtymisen myöntäminen oli. Toivottavasti kuitenkin nyt on jo parempi olo.

        >>Mutta leski ei voi lahjoittaa tai muuten lahjaan rinnastettavalla toimella hukata omaisuutta ilman lain mukaisia seurauksia.>Viimeksi mainittuja ovat esim. omaisuuden polttaminen tai muu olennainen huolenpidon laiminlyönti.

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        Noin vaikeaa erehtymisen myöntäminen oli. Toivottavasti kuitenkin nyt on jo parempi olo.

        >>Mutta leski ei voi lahjoittaa tai muuten lahjaan rinnastettavalla toimella hukata omaisuutta ilman lain mukaisia seurauksia.>Viimeksi mainittuja ovat esim. omaisuuden polttaminen tai muu olennainen huolenpidon laiminlyönti.

        Sen veran vielä toitean, että annat tahallasi väärän todistuksen lähimmäisestäsi, koska en ole mitään erehtymistä myöntänyt.

        Tästä voi tehdä vain yhden johtopäätöksen, sinulle on aivan erityisen vaikeaa ymmärtää, että joku voi olla kanssasi eri mieltä. Miksi näin on, sitä ei varmaankaan kukaan tiedä. Veikkaisin jotakin hyvin vaikeaa itsetunto-ongelmaa.

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        Noin vaikeaa erehtymisen myöntäminen oli. Toivottavasti kuitenkin nyt on jo parempi olo.

        >>Mutta leski ei voi lahjoittaa tai muuten lahjaan rinnastettavalla toimella hukata omaisuutta ilman lain mukaisia seurauksia.>Viimeksi mainittuja ovat esim. omaisuuden polttaminen tai muu olennainen huolenpidon laiminlyönti.

        >>Mutta älkää silloin puhuko "tuhlaamisesta", puhukaa omaisuuden tuhoamisesta, jos kerran omaisuuden tahallista polttamista tarkoitatte.>>

        Tähänkin puutun cvielä, koska käsityksesi keskustelun kulustakin on aivan pieelessä.

        Kirjotiin 28.10. klo17:55
        Joo, laittaa vaan tänne niitä oikeustapauksia, joissa todetaan, että lahjaan rinnatuva toimi ei voisi olla omaisuuden hukkaamista.

        Puhuin silloin jo siis hukkaamisesta. Mutta kun ei ole sitä sisälukutaitoa, niin ei ole. Vänkääjä vänkää vaan, vaikka toinen kirjoittaisia mitä hyvänsä.

        >>En ota kantaa siihen voisiko tuollainen tahallinen omaisuuden hukkaaminen (jolla ei ole ketään suosittu, kuten lahjalla olisi), olla vastikkeeseen oikeuttavaa. >>

        Hyvä kuitenkin, että myönnät tässä, ettet itse asiassa ota kantaa koko eri mielisyyden aiheeseen. Tämä vetäytymisesi asiassa on jo edistystä!!

      • nix_nax
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        >>Mutta älkää silloin puhuko "tuhlaamisesta", puhukaa omaisuuden tuhoamisesta, jos kerran omaisuuden tahallista polttamista tarkoitatte.>>

        Tähänkin puutun cvielä, koska käsityksesi keskustelun kulustakin on aivan pieelessä.

        Kirjotiin 28.10. klo17:55
        Joo, laittaa vaan tänne niitä oikeustapauksia, joissa todetaan, että lahjaan rinnatuva toimi ei voisi olla omaisuuden hukkaamista.

        Puhuin silloin jo siis hukkaamisesta. Mutta kun ei ole sitä sisälukutaitoa, niin ei ole. Vänkääjä vänkää vaan, vaikka toinen kirjoittaisia mitä hyvänsä.

        >>En ota kantaa siihen voisiko tuollainen tahallinen omaisuuden hukkaaminen (jolla ei ole ketään suosittu, kuten lahjalla olisi), olla vastikkeeseen oikeuttavaa. >>

        Hyvä kuitenkin, että myönnät tässä, ettet itse asiassa ota kantaa koko eri mielisyyden aiheeseen. Tämä vetäytymisesi asiassa on jo edistystä!!

        Oikeusneuvos jatkaisi näköjään loputtomiin. Sanasen sanon sitten minäkin - silläkin uhalla, että neuvos jälleen innostuu vänkäämään, vaikka vänkäämisestään jo muutama kommenttinsa sitten sanoi luopuvansa.

        Huomautan, että minä olen koko ajan puhunut tuhlaamisesta yleiskielen merkityksessä (totta kai!), en hävittämisestä polttamalla tms., ja neuvos on väittänyt tulkintaani, ettei tuhlaaminen vaikuta vastikkeeseen, vääräksi. ("Laintulkinta on sinulle ilmeisen vaikeaa, mutta niihän se on maallikoille yleensäkin. Onneksi nimimerkki nix-nax ei näitä asioita ratkaise." "Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä.") Tuhlaamista on se, minkä neuvoskin vihoviimein tuhlaamiseksi on käsittänyt: omaisuuden kuvaannollinen, mutta ei konkreettinen polttaminen. Se, että neuvos yhdessä kommentissaan on käyttänyt hukkaaminen-termiä, josta taas minä en ole lainkaan puhunut, on epäonnistunut yritys väistää se tosiasia, että neuvos on ollut viime metreille asti sitä mieltä, että tuhlaaminen johtaa vastikkeeseen. Siitä kertovat edelle lainatut neuvoksen kommentit selvää kieltä. Mutta kun loppu on hyvin, kaikki on hyvin!

      • käräjätuomari
        nix_nax kirjoitti:

        Oikeusneuvos jatkaisi näköjään loputtomiin. Sanasen sanon sitten minäkin - silläkin uhalla, että neuvos jälleen innostuu vänkäämään, vaikka vänkäämisestään jo muutama kommenttinsa sitten sanoi luopuvansa.

        Huomautan, että minä olen koko ajan puhunut tuhlaamisesta yleiskielen merkityksessä (totta kai!), en hävittämisestä polttamalla tms., ja neuvos on väittänyt tulkintaani, ettei tuhlaaminen vaikuta vastikkeeseen, vääräksi. ("Laintulkinta on sinulle ilmeisen vaikeaa, mutta niihän se on maallikoille yleensäkin. Onneksi nimimerkki nix-nax ei näitä asioita ratkaise." "Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä.") Tuhlaamista on se, minkä neuvoskin vihoviimein tuhlaamiseksi on käsittänyt: omaisuuden kuvaannollinen, mutta ei konkreettinen polttaminen. Se, että neuvos yhdessä kommentissaan on käyttänyt hukkaaminen-termiä, josta taas minä en ole lainkaan puhunut, on epäonnistunut yritys väistää se tosiasia, että neuvos on ollut viime metreille asti sitä mieltä, että tuhlaaminen johtaa vastikkeeseen. Siitä kertovat edelle lainatut neuvoksen kommentit selvää kieltä. Mutta kun loppu on hyvin, kaikki on hyvin!

        "KKO 1975 II 62"
        "KKO 1992:48"
        "KKO 1968 II 99"

        "Vastikesääntö"
        "Restituutioperiaate"

        JA lopettakaa se kiistely,tuohon asiaan sinänsä ei ole ratkaisua ennenkuin asia kiertää rosiksen kautta.
        Omaisuuden huono hoito voi tuoda korvausvelvollisuuden tullessaan mutta lahjaan rinnastettava toimi se ei ole.

      • nix_nax
        käräjätuomari kirjoitti:

        "KKO 1975 II 62"
        "KKO 1992:48"
        "KKO 1968 II 99"

        "Vastikesääntö"
        "Restituutioperiaate"

        JA lopettakaa se kiistely,tuohon asiaan sinänsä ei ole ratkaisua ennenkuin asia kiertää rosiksen kautta.
        Omaisuuden huono hoito voi tuoda korvausvelvollisuuden tullessaan mutta lahjaan rinnastettava toimi se ei ole.

        Tässä vähän kärjeltään tasoitettu versio:

        Käräjätuomari on näköjään yhtä lailla metsässä kuin Oikeusneuvos tuomalla esiin oikeustapauksia, joilla ei ole mitään liittymäkohtaa nyt käsiteltyyn lesken pesän asiaan.

        Tässä ote keskimmäisestä KKO:n ratkaisemasta tapauksesta:

        "Huttunen on ottanut ajoneuvot hallintaansa avoliiton päätyttyä ja siten estänyt Sahiluotoa käyttämästä niitä. Sahiluoto ei kuitenkaan ole näyttänyt vaatineensa ajoneuvojen käyttöoikeutta ennen kuin Huttuselle 12.5.1988 tiedoksi antamallaan haasteella. Mainitusta päivämäärästä lukien Korkeimman oikeuden tuomion antopäivään saakka Sahiluoto on oikeutettu korvaukseen ajoneuvojen arvonalennuksesta ja käytön estymisestä aiheutuneesta haitasta. Haitan määräksi Korkein oikeus arvioi 25.000 markkaa."

        H ja S olivat omistaneet autot yhdessä. Avoliiton purkauduttua H oli ottanut autot hallintaansa ja niitä yksin käyttänyt, jolloin niiden arvo käytöstä oli laskenut. Yhteisomistuksen purkamisen yhteydessä S vaati korvausta sanotusta arvon alenemisesta ja oman kättönsä estymisestä sitä myös sai.

        Miten edellä oleva liittyy lesken pesän jakamiseen? Ei kerrassaan mitenkään! Leski on yksin omistanut pesänsä ja on sitä voinut yksin käyttää tai sitä jopa myydä - ja vaikkapa tuhlailevalla elintavalla kuluttaa. Lesken kuoltua pesä menee puoliksi lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken. Ainoan perusteen puolittamisesta poikkeamiseen - kun omaisuuden vähentymisestä on kysymys - muodostaisi se, että leski olisi omaisuuttaan lahjoittamalla taikka lahjaan rinnastettavalla toimella olennaisesti vähentänyt; tällöin saattaisi vastikeoikeus tulla kysymykseen.

        Käräjätuomarin kaivamalla oikeustapauksella ei todellakaan ole mitään sanottavaa lesken pesän jakoon.

        Ja omaisuuden huono hoito ei voi tuoda korvausvelvollisuutta, kun se kerran - niin kuin käräjätuomari toteaa - ei ole sen paremmin lahjaa kuin lahjaan rinnastettavaa tointa. Jos käräjätuomari vastikkeen tuomitsisi, niin jo hovioikeus käräjätuomarin tuomion kumoaisi. Lesken perimä omaisuus nimittäin on ihan oikeasti lesken omaisuutta, jota hän saa vapaasti myydä, kuluttaa, tuhlata - ja hoitaa hyvin tai huonosti seuraamuksitta. Käräjätuomarilla näkyy olevan vähän samanlainen asenne kuin täälläkin silloin tällöin esiin putkahtavilla ensiksi kuolleen toissijaisilla perillisillä, jotka haukkana vahtivat lesken omaisuutta pitäen sitä ainakin puoliksi omanaan.

        Mitä restituutioperiaatteeseen tai AL 94 §:ssä tarkoitettuun vastikkeeseen tulee, ne liittyvät omaisuuden ositukseen, eivät lesken pesän jakoon, mikä ei ole ositusta, vaan perinnönjakoa. Lapsettoman puolison kuoltua, jos leski tämän perii - kuten käräjätuomari varmasti tietää - ei ositusta edes voida toimittaa. Lesken pesän vaurastumisen tai vähentymisen seuraukset on säännelty PK 3 luvun 3 ja 4 pykälissä, ei avioliittolaissa. Pesän hyvä hoito (kuten hyvien sijoitusten tuotto) 4 §:n mukaan ei jakoon vaikuta, mutta ei myöskään huono hoito (vaikkapa huonojen sijoitusten tappiot) 3 §:n mukaan siihen vaikuta; puoliksi menee.

      • käräjätuomari
        nix_nax kirjoitti:

        Tässä vähän kärjeltään tasoitettu versio:

        Käräjätuomari on näköjään yhtä lailla metsässä kuin Oikeusneuvos tuomalla esiin oikeustapauksia, joilla ei ole mitään liittymäkohtaa nyt käsiteltyyn lesken pesän asiaan.

        Tässä ote keskimmäisestä KKO:n ratkaisemasta tapauksesta:

        "Huttunen on ottanut ajoneuvot hallintaansa avoliiton päätyttyä ja siten estänyt Sahiluotoa käyttämästä niitä. Sahiluoto ei kuitenkaan ole näyttänyt vaatineensa ajoneuvojen käyttöoikeutta ennen kuin Huttuselle 12.5.1988 tiedoksi antamallaan haasteella. Mainitusta päivämäärästä lukien Korkeimman oikeuden tuomion antopäivään saakka Sahiluoto on oikeutettu korvaukseen ajoneuvojen arvonalennuksesta ja käytön estymisestä aiheutuneesta haitasta. Haitan määräksi Korkein oikeus arvioi 25.000 markkaa."

        H ja S olivat omistaneet autot yhdessä. Avoliiton purkauduttua H oli ottanut autot hallintaansa ja niitä yksin käyttänyt, jolloin niiden arvo käytöstä oli laskenut. Yhteisomistuksen purkamisen yhteydessä S vaati korvausta sanotusta arvon alenemisesta ja oman kättönsä estymisestä sitä myös sai.

        Miten edellä oleva liittyy lesken pesän jakamiseen? Ei kerrassaan mitenkään! Leski on yksin omistanut pesänsä ja on sitä voinut yksin käyttää tai sitä jopa myydä - ja vaikkapa tuhlailevalla elintavalla kuluttaa. Lesken kuoltua pesä menee puoliksi lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken. Ainoan perusteen puolittamisesta poikkeamiseen - kun omaisuuden vähentymisestä on kysymys - muodostaisi se, että leski olisi omaisuuttaan lahjoittamalla taikka lahjaan rinnastettavalla toimella olennaisesti vähentänyt; tällöin saattaisi vastikeoikeus tulla kysymykseen.

        Käräjätuomarin kaivamalla oikeustapauksella ei todellakaan ole mitään sanottavaa lesken pesän jakoon.

        Ja omaisuuden huono hoito ei voi tuoda korvausvelvollisuutta, kun se kerran - niin kuin käräjätuomari toteaa - ei ole sen paremmin lahjaa kuin lahjaan rinnastettavaa tointa. Jos käräjätuomari vastikkeen tuomitsisi, niin jo hovioikeus käräjätuomarin tuomion kumoaisi. Lesken perimä omaisuus nimittäin on ihan oikeasti lesken omaisuutta, jota hän saa vapaasti myydä, kuluttaa, tuhlata - ja hoitaa hyvin tai huonosti seuraamuksitta. Käräjätuomarilla näkyy olevan vähän samanlainen asenne kuin täälläkin silloin tällöin esiin putkahtavilla ensiksi kuolleen toissijaisilla perillisillä, jotka haukkana vahtivat lesken omaisuutta pitäen sitä ainakin puoliksi omanaan.

        Mitä restituutioperiaatteeseen tai AL 94 §:ssä tarkoitettuun vastikkeeseen tulee, ne liittyvät omaisuuden ositukseen, eivät lesken pesän jakoon, mikä ei ole ositusta, vaan perinnönjakoa. Lapsettoman puolison kuoltua, jos leski tämän perii - kuten käräjätuomari varmasti tietää - ei ositusta edes voida toimittaa. Lesken pesän vaurastumisen tai vähentymisen seuraukset on säännelty PK 3 luvun 3 ja 4 pykälissä, ei avioliittolaissa. Pesän hyvä hoito (kuten hyvien sijoitusten tuotto) 4 §:n mukaan ei jakoon vaikuta, mutta ei myöskään huono hoito (vaikkapa huonojen sijoitusten tappiot) 3 §:n mukaan siihen vaikuta; puoliksi menee.

        Eloonjäänyt puoliso hallitsee mahdollista yhteisomaisuutta, avio-oikeuden perusteella
        saamansa omaisuutta sekä perintönä ensiksi kuolleelta puolisolta saamaa omaisuutta
        yhtenä omaisuusmassana. Hän voi elinaikanaan määrätä koko tästä omaisuusmassasta.
        Eloonjääneellä puolisolla on täysi omistusoikeus omaan osuuteensa, mikä myös sisältää
        oikeuden määrätä tästä omaisuudesta testamentilla. Sen sijaan siihen osuuteen omaisu
        udesta, johon ensiksi kuolleen perillisillä on toissijainen perintöoikeus, leskellä on vain
        vallintaoikeus.
        Lesken vallintaoikeus tarkoittaa sitä, että hänellä on oikeus hallita ja
        käyttää perimäänsä omaisuutta inter vivos, mutta hänelle ei ole oikeutta määrätä siitä
        mortis causa.
        Leski ei voi siten tehdä testamenttia puolisoltaan perimästään omaisuudesta Hän ei voi myöskään muulla tavoin päättää omaisuuden käyttämises
        tä kuolemansa jälkeen. Sen sijaan hänellä on oikeus elinaikanaan käyttää omaisuutta,
        kuten se olisi hänen omaansa. Hän voi siten myydä, lahjoittaa ja hävittää sitä mielensä
        mukaan.

      • nix_nax
        käräjätuomari kirjoitti:

        Eloonjäänyt puoliso hallitsee mahdollista yhteisomaisuutta, avio-oikeuden perusteella
        saamansa omaisuutta sekä perintönä ensiksi kuolleelta puolisolta saamaa omaisuutta
        yhtenä omaisuusmassana. Hän voi elinaikanaan määrätä koko tästä omaisuusmassasta.
        Eloonjääneellä puolisolla on täysi omistusoikeus omaan osuuteensa, mikä myös sisältää
        oikeuden määrätä tästä omaisuudesta testamentilla. Sen sijaan siihen osuuteen omaisu
        udesta, johon ensiksi kuolleen perillisillä on toissijainen perintöoikeus, leskellä on vain
        vallintaoikeus.
        Lesken vallintaoikeus tarkoittaa sitä, että hänellä on oikeus hallita ja
        käyttää perimäänsä omaisuutta inter vivos, mutta hänelle ei ole oikeutta määrätä siitä
        mortis causa.
        Leski ei voi siten tehdä testamenttia puolisoltaan perimästään omaisuudesta Hän ei voi myöskään muulla tavoin päättää omaisuuden käyttämises
        tä kuolemansa jälkeen. Sen sijaan hänellä on oikeus elinaikanaan käyttää omaisuutta,
        kuten se olisi hänen omaansa. Hän voi siten myydä, lahjoittaa ja hävittää sitä mielensä
        mukaan.

        >>Eloonjäänyt puoliso hallitsee mahdollista yhteisomaisuutta, avio-oikeuden perusteella saamansa omaisuutta sekä perintönä ensiksi kuolleelta puolisolta saamaa omaisuutta yhtenä omaisuusmassana.>Eloonjääneellä puolisolla on täysi omistusoikeus omaan osuuteensa, mikä myös sisältää oikeuden määrätä tästä omaisuudesta testamentilla. Sen sijaan siihen osuuteen omaisuudesta, johon ensiksi kuolleen perillisillä on toissijainen perintöoikeus, leskellä on vain vallintaoikeus.>Leski ei voi siten tehdä testamenttia puolisoltaan perimästään omaisuudesta

      • Lakinainen
        nix_nax kirjoitti:

        >>Eloonjäänyt puoliso hallitsee mahdollista yhteisomaisuutta, avio-oikeuden perusteella saamansa omaisuutta sekä perintönä ensiksi kuolleelta puolisolta saamaa omaisuutta yhtenä omaisuusmassana.>Eloonjääneellä puolisolla on täysi omistusoikeus omaan osuuteensa, mikä myös sisältää oikeuden määrätä tästä omaisuudesta testamentilla. Sen sijaan siihen osuuteen omaisuudesta, johon ensiksi kuolleen perillisillä on toissijainen perintöoikeus, leskellä on vain vallintaoikeus.>Leski ei voi siten tehdä testamenttia puolisoltaan perimästään omaisuudesta

        Kyllä käräjätuomari on nyt oikeassa nix_naxin käsitys on virheellinen.

        Jos ensiksi kuollut puoliso on varakkaampi, leski saa osan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla ja osan perintönä.

        Ositusta ei toki toimiteta (paitsi jos leski luopuu perinnöstä ja omaisuus menee suoraan ensiksi kuolleen toissijaisille perillisille). Ainoastaan verottaja toimittaa laskennallisen osituksen, mutta juuri saman laskukaavan mukaan on määriteltävissä se, mikä osa omaisuudesta on tullut perintönä ja mikä avio-oikeuden nojalla.

      • käräjätuomari
        nix_nax kirjoitti:

        >>Eloonjäänyt puoliso hallitsee mahdollista yhteisomaisuutta, avio-oikeuden perusteella saamansa omaisuutta sekä perintönä ensiksi kuolleelta puolisolta saamaa omaisuutta yhtenä omaisuusmassana.>Eloonjääneellä puolisolla on täysi omistusoikeus omaan osuuteensa, mikä myös sisältää oikeuden määrätä tästä omaisuudesta testamentilla. Sen sijaan siihen osuuteen omaisuudesta, johon ensiksi kuolleen perillisillä on toissijainen perintöoikeus, leskellä on vain vallintaoikeus.>Leski ei voi siten tehdä testamenttia puolisoltaan perimästään omaisuudesta

        Niin niin,asiasta löytyy myös samanlainen KKO:n päätös ja asia on kylläkin tulkinnanvarainen silti vaikka kummassakin tapauksessa asia on mennyt niinkuin on mennyt.
        Ja kyllä olen tietoinen siitä päätöksestä.

        KKO:n jäsenet tappelevat ihan samalla tavalla kuin me täällä,tulkintaeroja asioista joten kerroppas että mikä on se absoluuttinen totuus sitten?

        KKO:1999:104

        "Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

        Oikeusneuvos Arponen: Kauko Lassilan vaatimuksesta pesänjakaja on toimittanut osituksen ja perintökaaren 3 luvun 5 a §:ssä tarkoitetun jaon 3.3.1992 kuolleen Heli Maria Lassilan perillisten ja hänen leskensä Kauko Lassilan kesken. Asiassa on kysymys siitä, onko jaon yhteydessä voitu laillisesti toimittaa ositus ja onko Kauko Lassilalla siten ollut toimituksessa oikeus vedota avioliittolain 103 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan eloonjäänyt puoliso ei ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitettavassa osituksessa ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.

        Perintökaaren 3 luvun 1.9.1983 voimaan tulleen 5 a §:n mukaan siinä tarkoitettuun, lesken vaatimuksesta suoritettavaan jakoon sovelletaan saman luvun jakoa koskevia säännöksiä.

        Avioliittolain 85 §:n 1 momentin mukaan silloin, kun avioliitto on purkautunut, omaisuuden ositus on toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii.

        Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 1997:107 katsonut, että ositus, joka puolisonsa perineen lesken vaatimuksesta oli toimitettu hänen ja kuolleen puolison sukulaisten välillä ja jossa leski oli vedonnut avioliittolain 103 §:n 2 momenttiin perustuvaan oikeuteen olla luovuttamatta omaisuutta kuolleen puolison perillisille, oli vailla oikeudellista merkitystä. Tuossa jutussa on sovellettu avioliittolain ja perintökaaren säännöksiä sellaisina kuin ne olivat perittävän kuollessa 7.9.1982. Siinä on lisäksi ollut kysymys vain laskennallisesta osituksesta eikä siis omaisuuden tosiasiallisesta jakamisesta lesken ja kuolleen puolison sukulaisten kesken. Näistä syistä ratkaisun perusteella ei voida päätellä, että perintökaaren 3 luvun myöhemmin voimaan tulleen 5 a §:n mukaisen jaon yhteydessä ei voitaisi toimittaa ositusta.

        Perintökaaren 3 luvun 5 a § on erityissäännös, joka mahdollistaa eloonjääneen puolison vaatimuksesta toimitettavan jaon hänen ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken. Avioliittolain 85 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan ositus on myös tällaisessa tilanteessa mahdollinen. Yksin sen perusteella, että perintökaaren 3 luvun 5 a §:ään ei sisälly mainintaa osituksesta, ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että ositusta ei voitaisi toimittaa lainkohdassa tarkoitetun jaon yhteydessä. Päinvastoin, kun perintökaareen tai avioliittolakiin ei perintökaaren 3 luvun 5 a §:n säätämisen yhteydessä ole sisällytetty säännöstä, jossa olisi nimenomaisesti kielletty osituksen toimittaminen, on perusteltua katsoa, että ei ole tarkoitettukaan tehdä poikkeusta avioliittolakiin perustuvasta oikeudesta vaatia ositusta. Kun perintökaaren 3 luvun 5 a §:n mukainen jako johtaa omaisuuden tosiasialliseen jakamiseen eloonjääneen puolison ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken ja kun säännöksessä osoitetut jaon osapuolet voivat olla osapuolina myös jaon yhteydessä toimitettavassa osituksessa, osituksen toimittamiselle jaon yhteydessä ei ole estettä.

        Mainituilla perusteilla katson, että perintökaaren 3 luvun 5 a §:ssä tarkoitetun jaon yhteydessä voidaan laillisesti toimittaa ositus. Eloonjäänyt puoliso voi siten jaon yhteydessä vedota avioliittolain 103 §:n 2 momentissa säädettyyn oikeuteensa olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.

        Moitteenalainen ositus ja perinnönjako on siten toimitettu laillisesti. Sen vuoksi jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pääasian osalta pysyväksi.

        Oikeusneuvokset Hidén, Taipale ja Nikkarinen sekä presidentti Heinonen olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Arponen."

      • nix_nax
        Lakinainen kirjoitti:

        Kyllä käräjätuomari on nyt oikeassa nix_naxin käsitys on virheellinen.

        Jos ensiksi kuollut puoliso on varakkaampi, leski saa osan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla ja osan perintönä.

        Ositusta ei toki toimiteta (paitsi jos leski luopuu perinnöstä ja omaisuus menee suoraan ensiksi kuolleen toissijaisille perillisille). Ainoastaan verottaja toimittaa laskennallisen osituksen, mutta juuri saman laskukaavan mukaan on määriteltävissä se, mikä osa omaisuudesta on tullut perintönä ja mikä avio-oikeuden nojalla.

        Olet siis sitä mieltä, että ositus voidaan toimittaa, kun leski perii puolisonsa (muutoinkin kuin verottajan toimesta laskennallisesti). Osituksen osapuolia olisivat siis toisaalta ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset ja toisaalta leski.

        Jos ositus voidaan toimittaa, niin miksi sitten varakkaampi leski ei siinä voisi vedota lesken tasinkoprovilegiin (KKO 1997:107)?! Kerropa se. Omien perillistensä edun vuoksi varakkaampi leski mielellään osituksen toimittaisi ja vetoaisi lesken tasinkoprivilegiin. Jos ositusta ei voida toimittaa, lesken pesä aikanaan vääjäämättä puolitetaan molempien perillistahojen kesken. Aarnion esimerkki: A, jonka varat olivat 1.200.000, solmi avioliiton köyhän lapsettoman B:n kanssa, joka kuoli pian avioliiton solmimisen jälkeen. A toimitutti pesänjakajalla omaisuuden osituksen ja vetosi lesken tasinkoprivilegiin kieltäytyen tasingon antamisesta B:n perillisille (ja luovutti näille B:n minijäämistön). A:n kuoltua KKO:n kannan mukaan ositus kuitenkin oli mitätön. A:n 1.200.000 euron jäämistö puolitettiin A:n perillisten ja B:n toissijaisten perillisten kesken. Ositusta siis ei voitu toimittaa, kun A oli perinyt B:n.

        Jos ositusta ei (konkreettisesti toimiteta), ei myöskään avio-oikeuteen perustuvaa tasinkoa anneta. Kuinka silloin leskellä perinnön lisäksi voisi olla myös avio-oikeuden nojalla saatua omaisuutta. Kerropa se.

      • Lakinainen
        nix_nax kirjoitti:

        Olet siis sitä mieltä, että ositus voidaan toimittaa, kun leski perii puolisonsa (muutoinkin kuin verottajan toimesta laskennallisesti). Osituksen osapuolia olisivat siis toisaalta ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset ja toisaalta leski.

        Jos ositus voidaan toimittaa, niin miksi sitten varakkaampi leski ei siinä voisi vedota lesken tasinkoprovilegiin (KKO 1997:107)?! Kerropa se. Omien perillistensä edun vuoksi varakkaampi leski mielellään osituksen toimittaisi ja vetoaisi lesken tasinkoprivilegiin. Jos ositusta ei voida toimittaa, lesken pesä aikanaan vääjäämättä puolitetaan molempien perillistahojen kesken. Aarnion esimerkki: A, jonka varat olivat 1.200.000, solmi avioliiton köyhän lapsettoman B:n kanssa, joka kuoli pian avioliiton solmimisen jälkeen. A toimitutti pesänjakajalla omaisuuden osituksen ja vetosi lesken tasinkoprivilegiin kieltäytyen tasingon antamisesta B:n perillisille (ja luovutti näille B:n minijäämistön). A:n kuoltua KKO:n kannan mukaan ositus kuitenkin oli mitätön. A:n 1.200.000 euron jäämistö puolitettiin A:n perillisten ja B:n toissijaisten perillisten kesken. Ositusta siis ei voitu toimittaa, kun A oli perinyt B:n.

        Jos ositusta ei (konkreettisesti toimiteta), ei myöskään avio-oikeuteen perustuvaa tasinkoa anneta. Kuinka silloin leskellä perinnön lisäksi voisi olla myös avio-oikeuden nojalla saatua omaisuutta. Kerropa se.

        Ei se, ettei ositusta toimiteta konkreettisesti, vaikuta omaisuuden saantotapaan.

        Jos esim. lesken varat ovat 50 000 ja ensiksi kuolleen 150 000, niin leski saa 50 000 avio-oikeuden nojalla ja 100 000 perintönä.

        Tällä on merkitystä monessakin mielessä, mutta esim. perintöveroa leski maksaa vain tuosta perinnön osuudesta.

        En jaksa nyt tähän aikaan enää alkaa pitää mitään luentoa tästä. Palataan myöhemmin jos ei tällä selvityksellä aukea.

      • Lakinainen
        Lakinainen kirjoitti:

        Ei se, ettei ositusta toimiteta konkreettisesti, vaikuta omaisuuden saantotapaan.

        Jos esim. lesken varat ovat 50 000 ja ensiksi kuolleen 150 000, niin leski saa 50 000 avio-oikeuden nojalla ja 100 000 perintönä.

        Tällä on merkitystä monessakin mielessä, mutta esim. perintöveroa leski maksaa vain tuosta perinnön osuudesta.

        En jaksa nyt tähän aikaan enää alkaa pitää mitään luentoa tästä. Palataan myöhemmin jos ei tällä selvityksellä aukea.

        Ja sitä paitsi nix_nax, ole hyvä ja lue vähän tarkemmin mitä olen kirjoittanut. Olen nimenomaan sanonut, että ositusta EI TOIMITETA silloin kun leski perii puolisonsa. Älä viitsi väittää, että olisin sanonut jotain muuta.

      • Oikeusneuvos
        nix_nax kirjoitti:

        Oikeusneuvos jatkaisi näköjään loputtomiin. Sanasen sanon sitten minäkin - silläkin uhalla, että neuvos jälleen innostuu vänkäämään, vaikka vänkäämisestään jo muutama kommenttinsa sitten sanoi luopuvansa.

        Huomautan, että minä olen koko ajan puhunut tuhlaamisesta yleiskielen merkityksessä (totta kai!), en hävittämisestä polttamalla tms., ja neuvos on väittänyt tulkintaani, ettei tuhlaaminen vaikuta vastikkeeseen, vääräksi. ("Laintulkinta on sinulle ilmeisen vaikeaa, mutta niihän se on maallikoille yleensäkin. Onneksi nimimerkki nix-nax ei näitä asioita ratkaise." "Viisaampaa sinulta olisi ollut pysyä asiassa ja kertoa mihin laintulkintasi perustuu ja tukea niitä perustita oikeuslähteillä.") Tuhlaamista on se, minkä neuvoskin vihoviimein tuhlaamiseksi on käsittänyt: omaisuuden kuvaannollinen, mutta ei konkreettinen polttaminen. Se, että neuvos yhdessä kommentissaan on käyttänyt hukkaaminen-termiä, josta taas minä en ole lainkaan puhunut, on epäonnistunut yritys väistää se tosiasia, että neuvos on ollut viime metreille asti sitä mieltä, että tuhlaaminen johtaa vastikkeeseen. Siitä kertovat edelle lainatut neuvoksen kommentit selvää kieltä. Mutta kun loppu on hyvin, kaikki on hyvin!

        Hyvä, Nix-nax. Palaan asiaan, koska et näytä ymmärtäneen kirjoittamaani oikein. Itse asiasta en sen enempää kommentoi, koska niin kuin jo aiemmin kommentoin, vänkääminen siitä kanssasi on turhaa.

        Väität:
        "Se, että neuvos yhdessä kommentissaan on käyttänyt hukkaaminen-termiä, josta taas minä en ole lainkaan puhunut, on epäonnistunut yritys väistää se tosiasia, että neuvos on ollut viime metreille asti sitä mieltä, että tuhlaaminen johtaa vastikkeeseen."

        Sinä et ole puhunut hukkaamisesta, mutta nimimerkki Pesän puolitus on niin tehnyt.

        Jatkoin omalta osaltani sitä argumentointia, mitä nimimerkki Pesän puolitus, käytti omassa kirjoituksessaan.

        Teillä kahdella oli laintulkinnasta kaksi eri käsitystä.

        Pesän puolitus kirjoitti:
        "Muu rinnastettava toimi on juuri epäasiallista omaisuuden hukkaamista. Omaisuuden kuluttaminen viinaan, seksiin ja muihin ei tietenkään ole epäasiallista, kuten sinä ilmeisesti luulet. Hukkaamista olisi esim. omaisuuden polttaminen, hajottaminen, jättäminen tarpeellista hoito vaille yms." (27.10. klo 14:11)

        Sen vuoksi pyysin sinulta selvitystä laintulkintaongelmaan, miten lahjaan rinnastuva toimi ei voisi olla omaisuuden hukkaamista (28.10. klo 17:55).

        Kantanani ei siten missään vaiheessa ole ollut, että omaisuuden kuluttaminen johtaisi vastikkeeseen, kuten erheellisesti väität. Kantani ko. erimielisyyteen on ollut koko ajan sama kuin nimimerkillä Pesän puolitus.

        Tähän et sitten enää ottanutkaan kantaa (30.10. klo 00:32), joten keskustelumme meni ohi varsinaisesta aiheesta.

        Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tästä olen samaa mieltä!!!

      • Pauliinaaah
        Oikeusneuvos kirjoitti:

        Hyvä, Nix-nax. Palaan asiaan, koska et näytä ymmärtäneen kirjoittamaani oikein. Itse asiasta en sen enempää kommentoi, koska niin kuin jo aiemmin kommentoin, vänkääminen siitä kanssasi on turhaa.

        Väität:
        "Se, että neuvos yhdessä kommentissaan on käyttänyt hukkaaminen-termiä, josta taas minä en ole lainkaan puhunut, on epäonnistunut yritys väistää se tosiasia, että neuvos on ollut viime metreille asti sitä mieltä, että tuhlaaminen johtaa vastikkeeseen."

        Sinä et ole puhunut hukkaamisesta, mutta nimimerkki Pesän puolitus on niin tehnyt.

        Jatkoin omalta osaltani sitä argumentointia, mitä nimimerkki Pesän puolitus, käytti omassa kirjoituksessaan.

        Teillä kahdella oli laintulkinnasta kaksi eri käsitystä.

        Pesän puolitus kirjoitti:
        "Muu rinnastettava toimi on juuri epäasiallista omaisuuden hukkaamista. Omaisuuden kuluttaminen viinaan, seksiin ja muihin ei tietenkään ole epäasiallista, kuten sinä ilmeisesti luulet. Hukkaamista olisi esim. omaisuuden polttaminen, hajottaminen, jättäminen tarpeellista hoito vaille yms." (27.10. klo 14:11)

        Sen vuoksi pyysin sinulta selvitystä laintulkintaongelmaan, miten lahjaan rinnastuva toimi ei voisi olla omaisuuden hukkaamista (28.10. klo 17:55).

        Kantanani ei siten missään vaiheessa ole ollut, että omaisuuden kuluttaminen johtaisi vastikkeeseen, kuten erheellisesti väität. Kantani ko. erimielisyyteen on ollut koko ajan sama kuin nimimerkillä Pesän puolitus.

        Tähän et sitten enää ottanutkaan kantaa (30.10. klo 00:32), joten keskustelumme meni ohi varsinaisesta aiheesta.

        Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tästä olen samaa mieltä!!!

        Lahjoitusten lisäksi myös lesken muunlainen varallisuustilannetta heikentävä käyttäytyminen voi aiheuttaa vastikeoikeuden syntymisen. Edellytyksenä on tällöin, että leski
        vähentänyt nettovarallisuuttaan. Lain esitöiden mukaan lesken ylivelkaantumista ja
        omaisuuden tuhlaileva ja huolimaton käyttäminen voidaan katsoa tällaiseksi toimeksi.
        Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että omaisuus voi vähentyä myös hyväksyttävistä
        syistä. Tällaisena voidaan pitää esimerkiksi lesken elintason säilyminen puolison kuoleman jälkeen. Leski ei ole myöskään velvollisuutta kartuttamaan pesän omaisuutta.
        Tällöin esimerkiksi lahjan vastaanottamisesta kieltäytymistä ei voida pitää omaisuuden
        sopimattomana vähentämisenä.

        Minkälainen lesken tekemä oikeustoimi katsotaan sitten aiheuttaneen omaisuuden vähentymisen? Lain sanamuodon mukaan lahjoitusta on pidetty ensisijassa tällaisena oikeustoimena. Lahjan veroisena luovutuksena voidaan pitää myös alihintaisia luovutuksia sekä muita lesken luovutustoimia, jossa leski luopuu omaisuudestaan joko täysin
        vastikkeetta tai selvästi käypää arvoa alhaisemmasta vastikkeesta.

        Vastikeoikeuden voi synnyttää mitä tahansa omaisuutta koskeva määräämistoimi tai
        toimenpide. Merkitystä ei ole sillä, onko leski määrännyt omaisuudesta, jonka hän on saanut puolisonsa periessään tai omasta omaisuudestaan, joka on kuulunut hänelle avi oliiton aikana. Lesken omaisuus nähdään tällöin yhtenä kokonaisuutena.
        Myös lesken
        puolison kuoleman jälkeen saatu omaisuus voidaan ottaa huomioon vastiketta arvioide ssa. Tämän lisäksi tulee huomata, ettei ole olemassa mitään ehdottomia aikarajoja, jonka
        jälkeen lahjoitusta ei oteta huomioon. Tällöin pesänjaossa saatetaan ottaa huomioon
        myös sellainen luovutustoimi, jonka leski on tehnyt vuosikymmeniä ennen kuolemaansa.
        Leski voi lahjalla tai lahjanluonteisella luovutuksella vähentää toissijaisten perillisten
        oikeuksia. Säännös ei kuitenkaan edellytä, että leskeltä jäisi vähemmän omaisuutta kuin
        mitä hänellä oli ensiksi kuolleen puolison jälkeen.
        Tällöin tulee arvioitavaksi lesken
        toimen vaikutus. Jos leski on puolisonsa kuoleman jälkeen tehnyt tietyn suuruisen lahjoituksen, vastikkeen antamista ei estä se, että hänen omaisuutensa arvo olisi noussut
        hänen leskeytensä lahjan arvon verran tai enemmän.

        Vastikeoikeuden syntyminen edellyttää kolmen kriteerin täyttymistä. Lesken on ensinnäkin antanut lahjan tai ryhtynyt siihen rinnastettavaan toimeen. Toiseksi edellytetään,
        että lesken toimi on loukannut toissijaisten perillisten oikeutta sekä kolmanneksi edellytetään, että lesken käyttäytyminen on aiheuttanut omaisuuden olennaista vähentymistä.

        Toissijaisilla perillisillä on kaksi suojaamiskeinoa: jäämistöoikeudellinen vastike ja lahjanpalautusvastuu.

        Vaikka leskellä on oikeus tehdä vastikkeellisia oikeustoimia haluamallaan tavalla eli naikanaan toissijaisten perillisten sitä estämättä, leskellä ei ole oikeutta tehdä vastikkeettomia oikeustoimia.

        Lesken määräämisvalta inter vivos on rajoittamaton ja hänen tekemänsä oikeustoimet
        ovat päteviä. Toissijaiset perilliset eivät voi puuttua lesken tekemiin oikeustoimiin tämän eläessä.

      • Lakinainen
        Lakinainen kirjoitti:

        Ja sitä paitsi nix_nax, ole hyvä ja lue vähän tarkemmin mitä olen kirjoittanut. Olen nimenomaan sanonut, että ositusta EI TOIMITETA silloin kun leski perii puolisonsa. Älä viitsi väittää, että olisin sanonut jotain muuta.

        Tässä vielä yksi oikeustapaus nix_naxille selvennykseksi tuosta lesken saantoperusteen jakautumisesta avio-oikeussaannoksi ja perintösaannoksi: lukaisehan nix_nax KHO:n ratkaisu 2013:106!

        Suora lainaus ratkaisun otsikosta:
        "A:n katsottiin saaneen kiinteistön osittain perintönä ja osittain avio-oikeuden nojalla. Vaikka A:n puolison kuoleman jälkeen ei ollut toimitettu eikä olisi edes voitu toimittaa ositusta, A:n avio-oikeuden nojalla saaman kiinteistön puoliosuuden omistusaika ja hankintameno oli laskettava A:n saantoa edeltäneestä saannosta."

        Onko nix_nax vielä tämän luettuasi mielestäsi olemassa jokin peruste, miksi puolisonsa perinyt leski EI saisi osaa omaisuudesta avio-oikeuden nojalla?

      • käräjätuomari
        Lakinainen kirjoitti:

        Tässä vielä yksi oikeustapaus nix_naxille selvennykseksi tuosta lesken saantoperusteen jakautumisesta avio-oikeussaannoksi ja perintösaannoksi: lukaisehan nix_nax KHO:n ratkaisu 2013:106!

        Suora lainaus ratkaisun otsikosta:
        "A:n katsottiin saaneen kiinteistön osittain perintönä ja osittain avio-oikeuden nojalla. Vaikka A:n puolison kuoleman jälkeen ei ollut toimitettu eikä olisi edes voitu toimittaa ositusta, A:n avio-oikeuden nojalla saaman kiinteistön puoliosuuden omistusaika ja hankintameno oli laskettava A:n saantoa edeltäneestä saannosta."

        Onko nix_nax vielä tämän luettuasi mielestäsi olemassa jokin peruste, miksi puolisonsa perinyt leski EI saisi osaa omaisuudesta avio-oikeuden nojalla?

        Nykytulkinnan mukaan se on tulkinnanvarainen että voidaanko se ositus tehdä viitaten KKO 1997:107 tapauksessa ja KKO:1999:104 tapauksessa.
        KKO 1997 sovellettiin vanhaa lakia ja tuossa KKO 1999 sovellettiin uutta lakia,perintökaaren osalta.
        Uudemmassa päätöksessä useampi tuomari oli sitä mieltä että myöskin ositus olisi mahdollista.Se taas osoittaa että laki ei ole aukoton siinäsuhteessa vaikka lopputulos oli mikä oli.

        Lakinainen,sinänsä kun olette sitä mieltä että ositusta ei toimiteta niin faktahan kuitenkin on se että ositus voitaisiin toimittaa nykylain puitteissa teoreettisesti,käytäntö on taas eri asia että meneekö läpi.Näillä puheilla ei mene mutta laki sinänsä ei sitä estä.KKO suhteessa lakiin on taas täysin eri asia,lain puitteissa ositukselle ei ole estettä mutta tulkinta ja enemmistö päättää ja harmittavasti päätös oli väärä mikäli tutustut asiaan tarkemmin.

      • Lakinainen
        käräjätuomari kirjoitti:

        Nykytulkinnan mukaan se on tulkinnanvarainen että voidaanko se ositus tehdä viitaten KKO 1997:107 tapauksessa ja KKO:1999:104 tapauksessa.
        KKO 1997 sovellettiin vanhaa lakia ja tuossa KKO 1999 sovellettiin uutta lakia,perintökaaren osalta.
        Uudemmassa päätöksessä useampi tuomari oli sitä mieltä että myöskin ositus olisi mahdollista.Se taas osoittaa että laki ei ole aukoton siinäsuhteessa vaikka lopputulos oli mikä oli.

        Lakinainen,sinänsä kun olette sitä mieltä että ositusta ei toimiteta niin faktahan kuitenkin on se että ositus voitaisiin toimittaa nykylain puitteissa teoreettisesti,käytäntö on taas eri asia että meneekö läpi.Näillä puheilla ei mene mutta laki sinänsä ei sitä estä.KKO suhteessa lakiin on taas täysin eri asia,lain puitteissa ositukselle ei ole estettä mutta tulkinta ja enemmistö päättää ja harmittavasti päätös oli väärä mikäli tutustut asiaan tarkemmin.

        Otin nyt siis kantaa siihen, mikä on lesken saantoperuste. Tällä on merkitystä perintöverotuksen lisäksi mm. luovutusvoittoverotuksessa.

        Vuoden 2009 Jäämistöoikeus I:ssä Aarnio ja Kangas toteavat noihin yllä mainittuihin KKO:n ratkaisuihin viitaten näin:

        "Korkeimman oikeuden puutteellisesti perusteltu kanta pakottaa lesken luopumaan perinnöstä päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Luopuminen on aina mahdollinen PK 17:2a:ssa säädetyllä tavalla. Luopumisen jälkeen leski ei enää ole perillinen, eikä häneen voida soveltaa PK 3 luvun oikeusohjeita. Ainoa sovellettava säännöstä on AL IV osa."

        Pelkkä perinnöstä luopuminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan on toimitettava myös omaisuuden ositus. Ja osituksen tulee olla lainvoimainen ennen kuin leski kuolee, jotta tasinkoprivilegi-ilmoituksella on merkitystä.

        Ja uusin oikeustapaushan oli tuo johon minä viittasin eli KHO:2013:106. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että ositusta ei siis voida toimittaa silloin kun leski perii puolisonsa.

        Ja minua saa kyllä sinutella. :)

      • käräjätuomari
        Lakinainen kirjoitti:

        Otin nyt siis kantaa siihen, mikä on lesken saantoperuste. Tällä on merkitystä perintöverotuksen lisäksi mm. luovutusvoittoverotuksessa.

        Vuoden 2009 Jäämistöoikeus I:ssä Aarnio ja Kangas toteavat noihin yllä mainittuihin KKO:n ratkaisuihin viitaten näin:

        "Korkeimman oikeuden puutteellisesti perusteltu kanta pakottaa lesken luopumaan perinnöstä päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Luopuminen on aina mahdollinen PK 17:2a:ssa säädetyllä tavalla. Luopumisen jälkeen leski ei enää ole perillinen, eikä häneen voida soveltaa PK 3 luvun oikeusohjeita. Ainoa sovellettava säännöstä on AL IV osa."

        Pelkkä perinnöstä luopuminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan on toimitettava myös omaisuuden ositus. Ja osituksen tulee olla lainvoimainen ennen kuin leski kuolee, jotta tasinkoprivilegi-ilmoituksella on merkitystä.

        Ja uusin oikeustapaushan oli tuo johon minä viittasin eli KHO:2013:106. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että ositusta ei siis voida toimittaa silloin kun leski perii puolisonsa.

        Ja minua saa kyllä sinutella. :)

        No asiahan on tulkinnanvarainen riippuen keissistä.
        Sinänsä KHO vs KKO,kuka tallaa ja kenen varpaille.

        Pitää ajatella asiaa laajemmin,ei pelkästään päätöksen perusteella vaan myös siltä kantilta jos joku tai useat tuomarit ovat eri mieltä asian lopputuloksesta.

    • Tuleva vainaja

      Minullakin on vastaava tilanne ja mieheni on tuhlannut omaisuuttaan niin, että on jättänyt yhdessä omistamamme mökin täysin vaille huolehtimista. Jos kuolen ennen häntä, hän varmaankin jatkaa samaa piittaamattomuuttaan ja ymmärsin, että ""Leski voi tuhlata kaiken, mutta sellaisella tavalla ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset voivat saada lesken kuoltua pesästä enemmän kuin puolet edellä mainitun jakosuhteen korjaamisen perusteella." minun perilliseni voisivat saada sen mukaisesti suuremman osuuden kuin hänen perillisensä.

      Ihmettelen todella, jos joku ymmärtää tuhlata sanan niin ahtaasti, että se tarkoittaisi ihan normaalia rahankäyttöä, kuten ulkomaanmatkoja. Luulenpa suuren yleisön ymmärtävän asian samoin kuin minäkin. Puhiuin asiasta myös sukulaisteni kanssa ja hekin olivat heti samaa mieltä kanssani.

      • Pesän puolitus

        Olet aivan oikeassa. Sivistyssanakirjalla ei tietenkään lakiasiat ratkea. Huvittavaa, että sellaista täällä jotkut kirjoittelevat.

        Perillisesi saavat hyvityksenä mökin huonosta hoidosta suuremman osuuden lesken kuoltua kuin lesken omat perilliset. Miehesi tuhlaileva käytö otetaan huomioon silloin.

      • Tuleva leski

        Tuo kuulostaa minusta kyllä todella oudolta. Esim. omaan omaisuuteeni kuuluu vanha rintamamiestalo maaseudulla. Ostin sen aikoinaan vanhempieni asuinpaikaksi mutta heidän kuoltuaan se jäi tyhjäksi ja olemme siellä muutaman kerran kesässä piipahtaneet, emme edes yötä olleet. Toisaalta en ole halunnut sitä myydäkään (en tosin usko että kukaan edes haluaisi sitä ostaa).

        Jos minä kuolisin ensin ja talo jäisi miehelleni, niin minun on vaikea kuvitella että hänellä olisi jonkinlainen velvollisuus pitää sitä kunnossa loppuelämänsä ajan?? Omaisuushan on hänen joten minun mielestäni hänen pitäisi saada tehdä sillä mitä haluaa, vaikka sitten jättää ränsistymään. En usko että hänellä on mitään intressiä ikinä edes käydä siellä.

        Mutta sinun mukaasi siis minun toissijaiset perilliseni voisivat siis vaatia jotain korvausta siitä että talo ei ole samassa kunnossa ja saman arvoinen kuin se oli minun kuollessani?

      • ppp9999
        Tuleva leski kirjoitti:

        Tuo kuulostaa minusta kyllä todella oudolta. Esim. omaan omaisuuteeni kuuluu vanha rintamamiestalo maaseudulla. Ostin sen aikoinaan vanhempieni asuinpaikaksi mutta heidän kuoltuaan se jäi tyhjäksi ja olemme siellä muutaman kerran kesässä piipahtaneet, emme edes yötä olleet. Toisaalta en ole halunnut sitä myydäkään (en tosin usko että kukaan edes haluaisi sitä ostaa).

        Jos minä kuolisin ensin ja talo jäisi miehelleni, niin minun on vaikea kuvitella että hänellä olisi jonkinlainen velvollisuus pitää sitä kunnossa loppuelämänsä ajan?? Omaisuushan on hänen joten minun mielestäni hänen pitäisi saada tehdä sillä mitä haluaa, vaikka sitten jättää ränsistymään. En usko että hänellä on mitään intressiä ikinä edes käydä siellä.

        Mutta sinun mukaasi siis minun toissijaiset perilliseni voisivat siis vaatia jotain korvausta siitä että talo ei ole samassa kunnossa ja saman arvoinen kuin se oli minun kuollessani?

        ????

      • Tuleva leski
        ppp9999 kirjoitti:

        ????

        Niin, siis mikä viestissäni oli sinulle epäselvää?

    • Gaateri

      >>Omaisuushan on hänen joten minun mielestäni hänen pitäisi saada tehdä sillä mitä haluaa, vaikka sitten jättää ränsistymään.>>

      Saa toki jättää talon vaikka ränsistymään tai polttaa (kunhan ei vaaranna muita ihmisiä). Lain mukaan sillä voi olla kuitenkin vaikutuksia lesken kuoltua jakosuhteeseen.

      • nix_nax

        Erehdyt. Lain mukaan sillä EI ole mitään vaikutusta. Vai onko ränsistymään jättäminen sinun mielestäsi lahja tai muu lahjaan rinnastettava toimi?

      • Gaateri
        nix_nax kirjoitti:

        Erehdyt. Lain mukaan sillä EI ole mitään vaikutusta. Vai onko ränsistymään jättäminen sinun mielestäsi lahja tai muu lahjaan rinnastettava toimi?

        Juttu on täyttä huupaa. Tokihan lahjaan rinnastettava toimi on se, että talo hukkaantuu.

      • Tuleva leski
        Gaateri kirjoitti:

        Juttu on täyttä huupaa. Tokihan lahjaan rinnastettava toimi on se, että talo hukkaantuu.

        Toistan aiemman kysymykseni kun sinulla näyttää olevan tästä täysin varmaa tietoa. Onko sinulla linkkiä mihinkään oikeuden päätökseen jossa todetaan että omaisuuden hoitamatta jättäminen niin että se ränsistyy jopa arvottomaksi, on lahjan antamiseen rinnastettava toimi siinä mielessä kuin alla olevassa pykälässä tarkoitetaan?


        PK 3:3.1
        "Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."

      • nix_nax
        Tuleva leski kirjoitti:

        Toistan aiemman kysymykseni kun sinulla näyttää olevan tästä täysin varmaa tietoa. Onko sinulla linkkiä mihinkään oikeuden päätökseen jossa todetaan että omaisuuden hoitamatta jättäminen niin että se ränsistyy jopa arvottomaksi, on lahjan antamiseen rinnastettava toimi siinä mielessä kuin alla olevassa pykälässä tarkoitetaan?


        PK 3:3.1
        "Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."

        Usko nyt jo, että sinun on aivan turhaa näiltä hihhuleilta pyytää mitään oikeustapauksia tai muutakaan järkevää argumentointia, he ovat näitä ite-tietäjiä, joilla - nimimerkistään riippumatta - ei ole minkäänlaista tuntumaa lakiin ja oikeudenkäyttöön.

        Kun laissa seisoo, että "Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella ...", niin talon huono hoito ei ole sen paremmin tuota LAHJAA kuin LAHJAAN RINNASTETTAVAA TOINTAKAAN. Tässä "toimi" tarkoittaa "oikeustointa", lainaus Jäämistöoikeus I:stä, s. 778, Turun HO:n päätöksestä 29.3.1995 S 93/1495: "Sen mukaan lahjalla tai lahjanluontoisella oikeustoimella tapahtunut omaisuuden vähennys kompensoidaan ..." Lahjanluontoinen oikeustoimi on esimerkiksi alihintainen kauppa. Lahjanluontoinen oikeustoimi EI ole vaikkapa talon huono hoito ja siitä aiheutuva talon arvon lasku. Kaikkein viimeksi se, että leski viettää jonkun mielestä tuhlailevaa elämää, voisi olla LAHJA tai LAHJANLUONTOINEN OIKEUSTOIMI. Ja muita vastikeperusteitahan PK 3:3 ei tunne.

        Kuten omaisuuden hyvästä hoidosta johtuva omaisuuden arvon nousu koituu lesken molempien perillistahojen hyväksi (mt. s. 772), vastaavasti myös lesken tuhlailevasta elämäntavasta tai omaisuuden huonosta hoidosta johtuva pesän omaisuuden väheneminen koituu yhtä lailla lesken molempien perillistahojen tappioksi.

      • Tuleva leski
        nix_nax kirjoitti:

        Usko nyt jo, että sinun on aivan turhaa näiltä hihhuleilta pyytää mitään oikeustapauksia tai muutakaan järkevää argumentointia, he ovat näitä ite-tietäjiä, joilla - nimimerkistään riippumatta - ei ole minkäänlaista tuntumaa lakiin ja oikeudenkäyttöön.

        Kun laissa seisoo, että "Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella ...", niin talon huono hoito ei ole sen paremmin tuota LAHJAA kuin LAHJAAN RINNASTETTAVAA TOINTAKAAN. Tässä "toimi" tarkoittaa "oikeustointa", lainaus Jäämistöoikeus I:stä, s. 778, Turun HO:n päätöksestä 29.3.1995 S 93/1495: "Sen mukaan lahjalla tai lahjanluontoisella oikeustoimella tapahtunut omaisuuden vähennys kompensoidaan ..." Lahjanluontoinen oikeustoimi on esimerkiksi alihintainen kauppa. Lahjanluontoinen oikeustoimi EI ole vaikkapa talon huono hoito ja siitä aiheutuva talon arvon lasku. Kaikkein viimeksi se, että leski viettää jonkun mielestä tuhlailevaa elämää, voisi olla LAHJA tai LAHJANLUONTOINEN OIKEUSTOIMI. Ja muita vastikeperusteitahan PK 3:3 ei tunne.

        Kuten omaisuuden hyvästä hoidosta johtuva omaisuuden arvon nousu koituu lesken molempien perillistahojen hyväksi (mt. s. 772), vastaavasti myös lesken tuhlailevasta elämäntavasta tai omaisuuden huonosta hoidosta johtuva pesän omaisuuden väheneminen koituu yhtä lailla lesken molempien perillistahojen tappioksi.

        Noin minäkin olen tämän asian ymmärtänyt, mutta jos joku väenväkisin väittää jotain täysin päinvastaista ("Tokihan lahjaan rinnastettava toimi on se, että talo hukkaantuu."), niin haluan pyytää häneltä jonkinlaisen selityksen MIKSI näin hänen mukaansa "tokikin" on. Onhan nyt väitteensä pystyttävä perustelemaan, varsinkin kun lakipalstalla ollaan.

      • Tuleva vainaja
        Tuleva leski kirjoitti:

        Noin minäkin olen tämän asian ymmärtänyt, mutta jos joku väenväkisin väittää jotain täysin päinvastaista ("Tokihan lahjaan rinnastettava toimi on se, että talo hukkaantuu."), niin haluan pyytää häneltä jonkinlaisen selityksen MIKSI näin hänen mukaansa "tokikin" on. Onhan nyt väitteensä pystyttävä perustelemaan, varsinkin kun lakipalstalla ollaan.

        Tässä olen tulevan lesken kanssa samoilla linjoilla. Voisiko nix-nax suurella varmuudellaan nyt esittää kaikkien kaipaamia perusteluja, joita oikeuskäytännöstä löytyvin lainvoimaisin ratkaisut tukevat siitä väitteestään, mitä esittää??

        Olisi kovin kiintoisaa saada selvyyttä asiaan!!

      • nix_nax
        Tuleva vainaja kirjoitti:

        Tässä olen tulevan lesken kanssa samoilla linjoilla. Voisiko nix-nax suurella varmuudellaan nyt esittää kaikkien kaipaamia perusteluja, joita oikeuskäytännöstä löytyvin lainvoimaisin ratkaisut tukevat siitä väitteestään, mitä esittää??

        Olisi kovin kiintoisaa saada selvyyttä asiaan!!

        "Neuvos" tässä taas on asialla nikkiä vaihtaneena mantraansa jankkaamassa. Muuta hän ei osaakaan. Mutta, kuten "neuvokselle" äsken jo totesin, tuollaiseen jankkaukseen mukaan meno olisi minulle ajan tuhlausta, joten jankatkoon "neuvos" niin kauan kuin jaksaa.

    • käräjätuomari

      Mikä näitä amatöörejä vaivaa kun eivät tajua laista pennin vertaa,eivät edes ymmärrä lukemaansa.

      nix-nax on täysin oikeassa ja itkemällä se asia ei muutu puoleen eikä toiseen.

      • 345678

        Nix-nax tässä taas asialla nikkiä vaihtaneena mantraansa jankkaamassa.

    • käräjätuomari

      Ja vitut!
      En ole nix-nax eikä mulla ole mitään tekemistä kyseisen ihmisen kanssa.

      JA jos et usko niin se on taas sun ongelmas,usko ei ole tiedon väärti.

    • aidan taa

      Ositusta väännetään .
      Aviopari kuollut, molempien toinen liitto ja ensimmäisistä rintaperilliset ei yhteisiä..
      Ositus tekemättä.
      Toisella enemmän kuin toisella.
      Atsuu kuvaan rintaperilliset.
      Vaikuttaako köyhemmän rintaperillisten omaisuus siihen tasaukseen tai toisinpäin.
      Miten tällainen asia hoidetaan?

      • judge dredd

        kokeilkaa löytyisikö ratkaisu täältä...googlatkaa "lapin yliopisto ositus" ja sitten ensimmäinen linkki pdf tiedosto. sivu 42 ja siitä eteenpäin.

      • Juristi1
        judge dredd kirjoitti:

        kokeilkaa löytyisikö ratkaisu täältä...googlatkaa "lapin yliopisto ositus" ja sitten ensimmäinen linkki pdf tiedosto. sivu 42 ja siitä eteenpäin.

        Tuo Saarenpään Ositus-kirjoitus on hyvä.

        On syytä ottaa huomioon, että tehtävänä on mahdollisesti kolme ositusta: ensin ensimmäisten avioliittojen jälkeen ja sitten tämän uuden avioliiton.

        Ositukset pitää siis tehdä AINA kaikkien avioliittojen päätteeksi ja tietysti avioliittojen aikajärjestyksessä.

        Jos avio-oikeutta ei ole (puolisoilla avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehtosopimus), toimitetaan omaisuuden erottelu, jota koskevat samat muotovaatimukset kuin ositusta.

        Ja vielä vastauksena nimimerkin "aidan taa" kysymykseen:
        Kyllä se vaikuttaa, ja tasinkoetuoikeus on vain elossa olevalla leskellä.

    • aidan taa

      Kiitos avusta,
      mutta ymmärränkö onkin eri juttu.
      Köyhemmäm puolison rintaperilliset on rikkaampia kuin sen rikkamaman puolison rintaperilliset, joten miten toimitaan.

      Olisiko jotain kuviteltua esimerkkiä summilla, mikä selkeyttää.

      10 5 15 2

      • Juristi1

        Onko ne ositukset ekojen avioliittojen jälkeen tehty?

      • Siis...

        Tarkoitatko oikeasti perillisten varallisuutta?
        Jos näin niin perillisten henkilökohtaisilla varallisuuksilla ei ole mitään merkitystä.
        Ainoastaan pesän ja lesken varallisuudet ratkaisevat.

    • aidan taa

      Ovat tehty.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1575

    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1214

    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1127

    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1046

    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      995

    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      977

    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      892

    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      890

    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      734

    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      680
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt