Keuhkosyövän oireet

Jospa kävisit mittauttamassa tulehdusarvot, ja lääkäri voisi kuunnella keuhkosi, tarvittaessa pistää röntgeniin. Itse nimittäin olen sairastanut tuollaisilla oireilla poskiontelontulehduksenkin, joten tilanne ei ehkä ole ihan noin vakava.

Veljeni sairastui keuhkosyöpään. Ensioireena hänellä oli ankara kipu niskassa ja hartioissa.

"Keuhkosyöpä




Mikä on keuhkosyöpä?

Keuhkosyöpä on yleisimpiä syöpätauteja, joka saa alkunsa keuhkoputken tai itse keuhkokudoksen solujen muuttuessa pahanlaatuisiksi. Suomessa se on miesten toiseksi yleisin syöpä. Vain vajaa kolmasosa uusista tapauksista todetaan naisilla, mutta heidän osuutensa on lisääntymässä nopeasti naisten tupakoinnin yleistyessä. Keuhkosyöpä on etupäässä iäkkäiden ihmisten tauti, sillä vain 5-10% tapauksista löytyy alle 50-vuotiailta.

Tupakointi on tavallisin keuhkosyövän aiheuttaja: 90% keuhkosyöpätapauksista johtuu tupakanpoltosta. Tupakansavussa oleva terva aiheuttaa syöpää. Terva tuhoaa vähitellen keuhkojen sisäpinnan värekarvat. Värekarvat ovat tärkeitä, koska niiden tehtävänä on suojella keuhkoja pölyltä ja muilta haittatekijöiltä hengittäessämme. Jos värekarvat tuhoutuvat, terva pääsee suoraan kosketukseen keuhkojen pintasolujen kanssa ja toimii ärsykkeenä pahanlaatuisten solujen synnylle. Myös tupakoimaton ihminen voi sairastua keuhkosyöpään, mutta se on harvinaista. Passiivinen tupakointi eli muiden tuottamalle tupakansavulle altistuminen suurentaa sairastumisen vaaraa.

Työ- ja elinympäristössä on useita keuhkosyöpävaaraa suurentavia tekijöitä, kuten arseeni-, nikkeli- ja kromiyhdisteet sekä asbesti. Tupakointiin verrattuna niiden merkitys on kuitenkin vähäinen.

Tupakoinnin lopettaneen riski sairastua keuhkosyöpään vähenee ja lähestyy kymmenessä vuodessa tupakoimattoman sairastumisvaaraa.

Oireet

Keuhkosyövän ensioireita ovat yskä, veriset yskökset, hengenahdistus ja toistuvat keuhkotulehdukset. Joskus sairaus löytyy vasta kaulaan ilmestyvistä suurentuneista imusolmukkeista, joihin kasvain on levinnyt.

Kasvaimen sijainti ja leviäminen keuhkossa vaikuttavat oirekuvaan. Joskus potilaalla on rintakehän tai hartian kipua, käheyttä tai nielemisvaikeuksia. Jos kasvain painaa yläonttolaskimoa, kaula ja kasvot alkavat turvota ja potilaalle tulee hengitysvaikeuksia. Silloin tarvitaan nopeita hoitotoimenpiteitä.

Keuhkosyöpä voi lähettää etäpesäkkeitä eri puolille elimistöä. Keuhkojen verisuonitus on tiheää, ja siellä on myös runsaasti imusuonia, joten syöpäsolut leviävät helposti. Tavallisimmat etäpesäkepaikat ovat välikarsinan imusolmukkkeet, maksa, luusto, aivot ja lisämunuainen. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet riippuvat niiden sijainnista. Maksapesäkkeet voivat aiheuttaa pahoinvointia ja painon tunnetta oikeassa kylkikaaressa. Luustopesäkkeet ovat kipeitä ja särkeviä. Aivojen pesäkkeet voivat aiheuttaa päänsärkyä ja joskus kouristuskohtauksen tai halvausoireita.

Myös yleisoireet ovat keuhkosyövässä tavallisia. Sellaisia ovat ruokahaluttomuus, heikkous, väsymys, kuumeilu ja laihtuminen.

Keuhkosyöpä jaetaan pienisoluisiin ja ei-pienisoluisiin. Joskus pienisoluinen keuhkosyöpä erittää hormonin kaltaista ainetta, joka voi aiheuttaa monenlaisia sisäeritykseen tai hermostoon liittyviä oireita sekä veren hyytymishäiriöitä. Nämä ns. paraneoplastiset eli kasvaimen yhteydessä esiintyvät oireyhtymät ovat harvinaisia. Ei-pienisoluiseenkin keuhkosyöpään voi liittyä paraneoplastisia ilmiöitä, kuten lihas- tai nivelkipuja, iho-oireita tai veren kalsiumtason nousua (hyperkalsemia), joka puolestaan aiheuttaa heikoutta ja pahoinvointia.

Edellä mainituista oireista huolimatta keuhkosyöpä voi olla pitkään myös oireeton, ja sitä on usein vaikea havaita varhaisessa vaiheessa.

Tutkimukset

Jos potilaalla epäillään keuhkosyöpää, otetaan keuhkoista ensiksi röntgenkuva. Tavallisessa röntgenkuvassa näkyvät kasvaimet, joiden läpimitta on yli 1 cm.

Ysköksistä voidaan etsiä syöpäsoluja. Potilas kerää yskösnäytteitä purkkiin, ja näytteet tutkitaan mikroskoopissa. Tämä menetelmä ei kuitenkaan ole kovin luotettava, eikä puhdas näyte sulje syöpää varmuudella pois. Siksi nykyisin pyritäänkin saamaan ohutneula- tai paksuneulanäyte kasvaimesta.

Tutkimuksia jatketaan usein tähystyksellä. Ohut ja taipuisa tähystin viedään suun ja henkitorven kautta keuhkoihin. Tämä toimenpide, jota kutsutaan bronkoskopiaksi, tehdään siten, että potilaan nielu puudutetaan. Tutkimus ei ole kivulias, mutta se aiheuttaa usein yskänärsytystä. Putki toimii eräänlaisena kiikarina. Lääkäri voi ottaa kudosnäytteitä eli biopsioita epäilyttävistä kohdista. Näytteet tutkitaan mikroskooppissa, jotta saadaan selville, onko kyseessä syöpä. Bronkoskopian avulla voidaan myös tutkia, miten pitkälle sairaus on edennyt.

Mikäli tautia ei pystytä varmuudella toteamaan edellä mainituilla keinoilla, kasvaimesta voidaan ottaa kudosnäyte ihon lävitse ohuella neulalla. Kasvaimen sijainti keuhkoissa vaikuttaa siihen, voidaanko tämä toimenpide tehdä. Neula kohdistetaan oikeaan paikkaan joko ultraääni- eli kaikututkimuksen ohjaamana tai tietokonetomografian eli kerroskuvauksen avulla. Kudosnäytteestä tutkitaan, löytyykö syöpäsoluja. Tutkimus saattaa olla epämiellyttävä, mutta se kestää lyhyen ajan.

Sairauden levinneisyyttä tutkitaan yleensä keuhkojen tietokonetomografialla eli kerroskuvauksella. Se antaa viitteitä siitä, onko kasvain levinnyt välikarsinan imusolmukkeisiin keuhkojen väliin tai muualle keuhkoihin. Tietokonetomografian aikana potilas makaa tutkimuspöydällä ja röntgenlaitteen välityksellä piirtyy tarkkoja poikkileikkauskuvia potilaan ylävartalosta näyttöruudulle. Tutkimus ei ole kivulias. Jos tietokonetomografia herättää epäilyn välikarsinan etäpesäkkeistä, nämä halutaan varmistaa välikarsinan tähystyksellä joko ennen leikkausta tai leikkauksen alussa. Sairauden levinneisyyden selvittäminen auttaa oikeiden hoitotoimenpiteiden valitsemisessa.

Joissakin tilanteissa magneettitutkimus (MRI) on tietokonetutkimusta käyttökelpoisempi. Sillä voidaan nähdä rintakehän seinämän ja keuhkopussin alueen kasvainten levinneisyyttä muita tutkimusmenetelmiä tarkemmin.

Myös keuhkojen toimintakyvyn tutkiminen on tarpeellista ennen hoitopäätöstä. Toimintakoetta kutsutaan spirometriaksi. Tämä tutkimus tehdään siksi, että keuhkosyöpää sairastavilla on usein myös muita keuhkojen toimintakykyä rajoittavia sairauksia. Tällaisia ovat esimerkiksi krooninen keuhkoputkentulehdus ja keuhkojen laajentuma. Spirometria antaa viitteitä siitä, jääkö leikkauksen tai sädehoidon jälkeen riittävästi keuhkopinta-alaa hapen ottoon ja hiilidioksidin poistoon. Kuten kerroskuvauskin toimintakoe auttaa arvioimaan, voidaanko kasvain leikata.

Ennusteeseen ja hoitoon vaikuttavat tekijät

Keuhkosyövän ennusteeseen vaikuttavat sairauden levinneisyysaste, potilaan ikä ja sukupuoli ja yleisoireiden esiintyminen (laihtuminen) ennen hoitoa. Keuhkosyöpää sairastavien naisten ennuste on jonkin verran parempi kuin miesten. Tämä johtuu siitä, että naisilla esiintyy vähemmän pienisoluisia keuhkosyöpiä, joiden ennuste on huonoin. Etäpesäkkeet keskushermostossa, luustossa tai maksassa huonontavat potilaan ennustetta.

Keuhkosyöpäpotilasta voidaan hoitaa usealla eri tavalla:

leikkaushoito
sädehoito
solunsalpaajahoito
oireiden hoitaminen lääkkeillä
Jos potilas on hyvin iäkäs tai hänen yleiskuntonsa on heikentynyt, häntä yleensä hyödyttää enemmän oireiden hyvä hoito varsinaisten syöpähoitojen sijaan. Tilanne on sama myös niissä tilanteissa, joissa sairaus on ehtinyt pitkälle ennen sen toteamista.

Hyväkuntoisten ja varhaisvaiheen keuhkosyöpää sairastavien potilaiden hoidon tavoitteena on paraneminen tai pidentynyt elinaika. Tämä vaatii leikkaus-, säde- ja solunsalpaajahoitoja, joihin liittyy melko paljon haittavaikutuksia.

Ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoito

Leikkaushoito

Ei-pienisoluisen (levyepiteelikarsinooma, adenokarsinooma ja suurisoluinen anaplastinen karsinooma) keuhkosyövän tehokkain hoito on leikkaus. Kuitenkin vain noin neljännes keuhkosyövistä todetaan vaiheessa, jossa on mahdollista pyrkiä poistamaan kasvain leikkauksella. Leikkaushoitoa voidaan suositella, jos potilaan yleiskunto, keuhkojen toiminta ja sydämen kunto ovat riittävän hyvät ja kasvain on niin paikallinen, että se voidaan poistaa leikkauksella. Levyepiteelikarsinooma leviää hitaammin kuin adenokarsinooma ja anaplastinen karsinooma, ja on siksi useammin leikattavissa.

Leikkaustapa valitaan kasvaimen sijainnin ja laajuuden perusteella. Leikkauksessa voidaan poistaa toinen keuhko kokonaan (pneumektomia) tai vain yksi keuhkolohko (lobektomia) ja paikalliset imusolmukkeet.

Kasvain ei sovellu leikattavaksi, jos se on lähettänyt etäpesäkkeitä tai levinnyt laajasti keuhkojen välissä olevaan välikarsinaan. Silloin se voi myös painaa hermoja ja aiheuttaa äänen käheyden tai pallean kohoasennon. Jos kasvain painaa yläonttolaskimoa ja aiheuttaa kasvojen turvotuksen ja hengenahdistuksen tai jos keuhkopussiin tai sydänpussiin on kehittynyt syöpäsoluja sisältävää nestettä, kasvainta ei saada leikkauksella poistetuksi. Rintakehän seinämään kiinnittynyttä kasvainta ei usein voida leikata, mutta joskus on mahdollista poistaa pala rintakehän seinämää kasvaimen mukana.

Leikkauksen jälkeen esiintyy yleensä kipuja arpialueella. Niitä voidaan hoitaa lääkkeillä. Keuhkon poistamisen jättämä tyhjä paikka alkaa täyttyä aluksi verestä ja kehon nesteistä ja vähitellen arpikudoksesta.

Leikkauksen jälkeinen toipuminen kestää monta kuukautta. Lääkintävoimistelija opastaa ja kannustaa tekemään erilaisia hengitys- ja limantyhjennysharjoituksia. Potilas voi näin edesauttaa omaa toipumistaan. Ompeleet poistetaan noin kymmenen päivää leikkauksen jälkeen, ja sairaalapäiviä kertyy viikosta kahteen viikkoon.

Toisinaan paljastuu vasta leikkauksessa, ettei kasvainta saadakaan kokonaan poistetuksi. Tällöin annetaan leikkauksen jälkeen sädehoitoa, jonka tarkoituksena on tuhota jäljelle jäänyt kasvainkudos.

Edellä on kuvattu leikkausta, jossa kasvain pyritään poistamaan kokonaan. Tilanteissa, joissa tämä ei ole mahdollista, saatetaan nykyisin tehdä pienempiä leikkaustoimenpiteitä, joilla helpotetaan potilaan oireita.

Sädehoito

Sädehoitoa annetaan tarvittaessa leikkauksen jälkeen ja niille potilaille, jotka eivät sovellu leikkaushoitoon ja joiden yleiskunto on kuitenkin riittävä sädehoidon toteuttamiselle. Sädehoitoa voidaan antaa tarkoituksena parantaa potilas tai, ellei se ole mahdollista, pidentää elämää. Se suunnitellaan tarkasti tietokonetutkimusta apuna käyttäen. Hoito kohdistetaan kasvaimen alueelle tervettä keuhkokudosta säästäen. Se kestää 4-6 viikkoa ja toteutuu pieninä päivittäisinä annoksina. Hoito voidaan toteuttaa polikliinisesti ilman että potilas joutuu vuodeosastolle, ellei matka kotoa ole päivittäiseen kulkemiseen liian pitkä.

Sädehoitoa voidaan antaa myös lievittämään oireita, kuten veriyskää tai hengenahdistusta. Tällöin riittää lyhempi hoito. Sädehoidon erikoismuoto on paikallinen hoito, jossa säteilylähde viedään keuhkoputken sisälle tarkoituksena avata kasvaimen tukkima putki. Potilas on hoidon aikana nukutettuna.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Lääkkeet leviävät veren mukana kaikkialle kehoon ja tuhoavat syöpäsoluja. Solunsalpaajia annetaan suoraan suoneen tavallisesti 3-4 viikon välein toteutettuina tiputuksina. Joitakin solunsalpaajia on myös tablettimuodossa.

Uusien tutkimustulosten mukaan osa ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista potilaista hyötyy leikkauksen jälkeen annettavasta solunsalpaajahoidosta, jonka tarkoituksena on tuhota emokasvaimesta mahdollisesti jo elimistöön karanneita syöpäsoluja (liitännäis- eli adjuvanttihoito). Tätä hoitoa toteutetaan tapauskohtaisesti potilaan kokonaistilanne huomioon ottaen tai hoitotutkimusten yhteydessä.

Solunsalpaajia saatetaan antaa myös ennen leikkausta pienentämään kasvainta. Tavoitteena on myös vaikuttaa mahdollisimman varhain piileviin etäpesäkkeisiin. Tavallisesti annetaan 2-3 kuuria ennen ja jälkeen leikkauksen. Tätä hoitoa kutsutaan neoadjuvanttihoidoksi. Solunsalpaajahoitoa voidaan antaa myös yhtäaikaa sädehoidon kanssa, jolloin se voi tehostaa sädehoidon vaikutusta.

Solunsalpaajahoitoa voidaan käyttää myös levinneessä tai paikallishoidon jälkeen uusiutuneessa ei-pienisoluisessa kehkosyövässä hillitsemään sairauden aiheuttamia oireita ja hidastamaan taudin etenemistä. Uudet solunsalpaajat (paklitakseli, docetakseli, gemsitabiini, vinorelbiini, topotekaani ja irinotekaani) ovat pienentäneet kasvainta noin joka neljännellä potilaalla. Lääkeyhdistelmillä, joissa yleensä on mukana myös vanhempi solunsalpaaja sisplatiini, hoitovasteita on saatu noin puolella potilaista. Solunsalpaajahoito on näissä tilanteissa pidentänyt elinaikaa keskimäärin muutamalla kuukaudella. Hoitoa annetaan yleensä 3-6 kuuria. Hoitopäätös tehdään tapauskohtaisesti, koska solunsalpaajahoidolla on haittavaikutuksia ja se hyödyttää yleensä vain, jos potilaalla on riittävä yleiskunto, hän ei ole kovin iäkäs, eikä ole laihtunut yli viittä kiloa. Muussa tapauksessa oireiden hoito muilla lääkkeillä on parempi vaihtoehto.

Pienisoluisen keuhkosyövän hoito

Pienisoluinen keuhkosyöpä lähettää varhain etäpesäkkeitä keuhkojen ulkopuolelle. Sen ensisijainen hoito on siitä syystä lääkehoito. Hoito toteutetaan tavallisesti kolmen-neljän viikon välein annettavina solunsalpaajakuureina, joihin sisältyy tiputuksena useita lääkkeitä ja jotka jatkuvat useiden kuukausien ajan. Hoito ei edellytä vuodeosastolla oloa, vaan onnistuu yleensä polikliinisesti. Yleisimmin käytettyjä lääkkeitä ovat sisplatiini, karboplatiini, etoposidi ja vinkristiini-doksorubisiini-syklofosfamidi (VAC). Myös ym. uusia solunsalpaajia käytetään, esim. paklitakselia, gemsitabiinia tai doketakselia yhdistettyinä vanhempiin solunsalpaajiin. Tavallisesti hoito auttaa aluksi hyvin, noin 80 %:lla potilaista kasvain pienenee tai häviää kokonaan näkyvistä. Valitettavasti kasvain pyrkii myöhemmin uusiutumaan. Tällöin käytetään samaa lääkeyhdistelmää kuin alussa, jos tauti on pysynyt kurissa yli kolme kuukautta. Jos se taas on lähtenyt kasvamaan heti alkuhoidon jälkeen, vaihdetaan lääkeyhdistelmä toiseksi. Kuureja annetaan 3-6 tehosta riippuen. Hoito edellyttää melko hyvää yleiskuntoa.

Emokasvaimen sädehoito lääkehoitojen lisänä parantaa hoitotulosta. Se toteutetaan hoidon alussa samanaikaisesti solunsalpaajahoidon kanssa tai sen jälkeen. Hoito kestää 5-6 viikkoa ja annetaan samaan tapaan kuin ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä.

Leikkaushoito tulee harvoin kyseeseen pienisoluisessa keuhkosyövässä, mutta jos tauti todetaan alkuvaiheessa (kasvaimen koko alle 3 cm), kasvain poistetaan ennen solunsalpaajahoitoa. Toinen hoitovaihtoehto on poistaa mahdollinen jäännöskasvain solunsalpaajahoidon jälkeen.

Sädehoidon sivuvaikutukset

Sädehoidon sivuvaikutukset keuhkosyövän hoidon aikana johtuvat ruokatorven limakalvon ärsytyksestä. Oireena on nielemiskipua. Jos oire on vaikea, nielemistä voidaan helpottaa puudutusainetta sisältävän geelin nielemisellä ennen ruokailua tai tarvittaessa tilapäisellä letkuruokinnalla. Joskus sädehoidossa pidetään tauko, jonka aikana oire yleensä häviää.

Puolentoista-neljän kuukauden kuluttua sädehoidon päättymisestä voi ilmaantua keuhkojen ärsytystila, eräänlainen bakteeriton keuhkokuume, jonka oireina ovat kuiva hakkaava yskä, rintakipu ja mahdollisesti kuume. Tämä sivuvaikutus ilmenee yleensä vain melko suuria sädeannoksia käytettäessä. Oireita voidaan lievittää lääkkeillä (kortisonitabletit), ja tavallisesti potilas tulee vähitellen oireettomaksi. Keuhkokuvaan jää kuitenkin yleensä sidekudosarpi. Jos sädehoitokenttä on ollut laaja ja sidekudosta kehittyy keuhkoon runsaasti, potilaalle voi jäädä pysyvä, rasituksessa ilmenevä hengenahdistustaipumus.

Hoitotutkimukset

Keuhkosyövän hoitoa on tutkittu kahdenkymmenen viime vuoden aikana tiiviisti sekä Suomessa että ulkomailla. Sairastuneiden elinaikaan on voitu vaikuttaa jonkin verran, mutta valitettavasti toistaiseksi vain pieni osa keuhkosyöpäpotilaista voidaan pysyvästi parantaa. Uusia lääkeaineita kehitetään jatkuvasti ja usein potilaalle ehdotetaan mahdollisuutta osallistua hoitotutkimukseen.

Keuhkosyöpäpotilaan seuranta

Keuhkosyöpäpotilaan kuntoutuksessa ja seurannassa pyritään helpottamaan potilaalla esiintyviä oireita ja tukemaan potilasta. Monilla potilailla on myös pitkäaikainen ahtauttava keuhkosairaus ja senkin lievittämiseksi on tarpeen lopettaa tupakointi. Tarpeen mukaan käytetään keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä.

Tieto siis loistavilta Suomen Syöpäyhdistyksen sivuilta, eli http://www.cancer.fi/YN_Body_cid2_3g.asp?Id=86&type_nr=0&cid=2

Mullakin on ollu 1kk limaisuutta kurkussa, mut ei yskää tai kuumetta...Yölläkin on ärsyttävä nukkua, kun kurkkua "painaa".....Mistä tämä johtuu???????

Yleareenassa oli dokumentti norjalaisesta rouvasta joka oli polttanut koko ikänsä. Hän oli loppusuoralla ja halusi kertoa tarinansa. Hän ei pystynyt lopettamaan tupakointia edes syövän edetessä. Iloinen ihminne hän oli, jolla oli lapsenlapsia ja kiva maatila. Dokumentin lopussa näytettiin hautajaiset. Se oli koskettavat tarina.

Oma äitini oli on/off tupakoitisija. Nuorena oli ketjupolttaja. Hän sai rintasyövän kahdesti. Luulen että se uusiutui tupakoinnista ja huonosta ravinnosta. Syöpä levisi keuhkoihin ja luustoon, lopulta sisäelimiin ja se oli menoa. Viimeinen elinviikko on kauhein, koska ei pysty syömään, ei juomaan. Saa vain kipulääkkeitä ja kuihtuu sängyllä sairaalassa. onneksi lopulta sielu saa rauhan.

Ite röökasin 10 vuotta. Aloin saamaan sitkeää limaa kurkkuun. Yöllä kurkkua pisteli. Hengästyin liikunnasta. Pystyin lopettamaan polttamisen sähkötupakan avulla. Nyt en käytä sitäkään. Suosittelen kaikkia kokeilemaan kaikkia konsteja joita on olevassa. Monille henkoset on rutiinia. Sähkis auttaa juuri siihen, että voi vielä puhaltaa savua.... mutta keuhkoon ei tule tervaa eikä nikotiinia. Käytin itse makufilttereitä. Ei silti, en pekää kuolemaa enkä oikeestaan halua elää niin vanhaksi, etten kykene elämään itsenäisesti.

Tupakasta on aika helppo päästä eroon , harmittaa kun liioitellaan sen vaikeutta .
Yllätyin itse sen helppoutta . Pitää olla vaan sitkeä ja utelias siitä miten olo muuttuu
hyväksi sekä jo ulkonäköön tekee raikkaan vaikutuksen .