Jatkaa, vai mitä? APUA!

hukassa.

Olen 23 vuotias nainen, ja olen ollut aviomieheni kanssa yhdessä 6 vuotta. Olemme siiis olleet aika nuoria suhteen alussa. Meillä ei ole lapsia, eikä olla hankkimassakaan. Ymmärrän että suhteesta alkaa tässävaiheessa kadota "alkuhuuma", ja elämästä tulee harmaata arkea, mutta en tiedä missä menen omien tunteideni kanssa..

Suhteenmme on hyvä, emme tappele, meillä on hauskaa yhdessä, mutta kipinä puuttuu. Tuntuu, että olemme parhaita ystäviä. En koe seksuaalista halukkuutta hänen kanssaan. Seksiä kuitenkin harrastetaan, koska pelkään, että jos en anna, mies lähtee pois.

Kerran tämän takia minua onkin pettänyt. Ja jäänyt kiinni. Pientä luottamuspulaa on siis olemassa, mutta olemme käsitellet asiaa, ja päätimme tuolloin jatkaa. Tapahtumasta on kohta jo 2v, mutta kyllähän se minua tietenkin aina välillä kaivertaa. Asiasta on kuitenkin hankala puhua mieheni kanssa, joka yhteenpalaamisen hetkellä piti suostuteltua jatkamaan, ja lupasin tuolloin, että en sitten jatkuvasti jankkaa siitä. (Tiedän että tämä ei minun tehtäväni pitäisi olla ollenkaan, vaan rakastan häntä kuitekin niin paljon, että halusin jatkaa ja yrittää)

Tiedän itsekkin että tuo kuulostaa typerältä, mutta minkäs teet.

Mies on parantanut tapansa, ja sanoo että haluaa vain olla minun kanssani, ja rakastaa minua. Tottakai, luottamuspulan takia aika ajoin epäilen tätä. Pääosin kuitenkin uskon häntä, tai ainakin haluan. Hän on todistanut minulle olevansa valmis olemaan minun kanssani.

Tähän hetkeen; en tiedä ovatko tunteeni kuolleet, vai pelkäänkö heittäytyä sittenkin tähän suhteeseen. Haluan olla tämän miehen kanssa, mutta toisaalta koen, että eromme on vain ajan kysymys. Että hän ottaa ja lähtee, tai pettää minua taas. Olemme vihdoin saaneet puhuttua aiheesta, mutta hän on hieman vähäsanainen ongelman kanssa. Yrittää piristää minua lahjoilla, sen sijaan että puhuisi tästä kanssani. Totesi myös, että eihän tämä minun onnettomuus voi jatkua, että pitää erota jos tilanne ei muutu. Kyllähän sen minäkin ymmärrän.

Pelkään olevani tyhmä ja sinisilmäinen. Toisaalta tunteeni miestäni kohtaan ovat niin vahvat, että en haluaisi toisaalta kituuttaa tämmöisessä parisuhteessa, missä ei saa oikeanlaista läheisyyttä, ja joutuu kuuntelemaan tätä minun itkua. Olisko hänen helpompi olla ilman minua, ja minun häntä?


Oma käytökseni ei ole myöskään parhaasta päästä. Ihasun nykyään helposti muihin miehiin. Ihastuksen tasolla olen ne kuitenkin vain pitänyt, enkä ole tehnyt/tee asian eteen mitään. Tuntuu silti pahalta, kun oma mies ei oikein herätä mitään tuntemuksia, kun toinen mies kääntää koko sisuskalut ympäri. Pettämään en rupea, tiedän miten paljon se sattuu.

Nyt olen ihan hukassa. Kanssaeläjiä? Kokemuksia? Vanhempien ja viisampien elämänneuvoja?

5

110

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hukassa.

      *avomiehen siis. Ei avio.

      • minä

        itselläni hyvinkin samankaltainen juttu, Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 18 vuotta. Meidän tapauksessa kuitenkin pettämistä on ollut molempien puolesta, ja se mikä hiertää vielä vuosienkin jälkeen on tietysti tuo luottamuspula.

        ,Tästä johtuen kaikki minun menemiset ja tulemiset kysellään aika tarkkaan. Ymmärrän sen kyllä. Näin toimin myös itse aikoinaan kun mies jäi pettämisestä kiinni.
        Itse en nykyään kysele miehen menemisiä, puhelin soittoja viestejä enkä mitään..koska minua ei yksinkertaisesti enää jaksa kiinnostaa. Kiinnostus miestäni kohtaan on laantunut siihen pisteeseen, että toivoisin hänen löytävän jonkun muun, että olisi hyvä syy erota.

        Mutta minun mielestä jos suhteessa ei ole luottamusta, niin se on tuhoon tuomittu. Kuitenkin se epäilys toisella on aina!! Ja se raastaa myös epäilijää sekä epäilyksen kohdetta.


    • elämä alkaa alusta.

      Puhukaa puolisoillenne. Sanokaa vaikka suoraan että haluan eron jos ei mikään muutu. Tehkää yhdessä jotain uutta piristävää, kyllä se kipinä sieltä löytyy. Ja makkarin puolelle voi keksiä jotain uutta kivaa yhdessä.

      Pahinta on toi että pidätte asioita päänne sisällä ja kirjotatte tänne mielummin kun parasta olisi jos ottasitte asian esille siellä kotona.

      Toinen asia että älkää keskittykö miettimään kokoajan vaan että "ollaan oltu jo vuosia yhessä", "ei oo kipinää" jne jne. , keskittykää mielummin puolisonne hyviin puoliin ja eläkää hetkessä. Yrittäkää kaikkenne!

      Jos nuo asiat ei kuitenkaan tuo parannusta ja päätätte jättää miehenne niin älkää enää tulko takasin ja lähtekö taas uudestaan, niinkuin mun avovaimo teki. Myrkytätte ja pilaatte miehen elämän pitkäksi aikaa...Ero ei oo ihan pikkujuttu noin pitkän suhteen jälkeen.

      Ja jos luulette että uuden miehen kanssa ei tuu tollasta tunnetta jossain vaiheessa niin väärässä olette. Sittenkö taas ukko vaihtoon? Mulla on oma ketju tossa alempana tästä aiheesta kun avovaimo lähti.

      -Mikko

      • hukassa.

        Onpa helpottavaa kuulla, että on kanssa eläjiä.

        Kotona on puhuttukkin, ja yhteiset määränpäät ja sopimukset on tehty. Vielä me tässä yritetään, ja haluankin yrittää, mutta välillä mietityttää, ettälä olisiko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Ollaan taisteltu jo niin pitkään, että mietin, voisiko joku toinen parisuhde olla ns. "Vaivattomampi".

        Tuskin on, ainahan parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, mutta minua alkaa vähän väsyttää. Joskus tuntuu että olen ainoa, joka yrittää parhaansa ja piristää suhdetta. Miehelleni kun puhun, niin hän kokee että mitään ongelmaa ei ole. Huhhuh.

        Jospa tämä tästä.


    • jepjephehheh

      Eli on puhuttu ja määränpäät selvät. Miksi valitat?

      No joo. Ei se sun mies ansaitse tollasta. Itse petät henkisesti kokoajan. Mitä puuttuu? Missä vtun pilvilinnoissa te naiset elätte? Meinaatko että pitkässä parisuhteessa on aina niin ihanaa? Jätä se mutta älä koskaan palaa äläkä itke takaisin. Jos kadut päätöstäsi myöhemmin niin ota se elämän opetuksena.

      Jossain sille sun miehelle on sellainen nainen joka rakastaa sitä sellaisena kun on. Sad but true.

      Jätä se. Pääsee mies kohti parempaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      201
      3338
    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      24
      2161
    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2071
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      1935
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      70
      1598
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      24
      1361
    7. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      8
      1251
    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      36
      1247
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1207
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1198
    Aihe