Liiallisten pikkutaroiden keräilyä

Eipä löydy kovin paljoa tätä krääsää enää meiltä, muuttojen yhteydessä olen lahjoittanut tutuille sekä osan myynyt kirpparilla polkuhintaan. Muutama huonekalu (ylikäytettyjä) lähtee jäteasemalle. En ole nykyään enää kovin takertuva esineisiin riippuen olenko itse tehnyt ne tai liittyykö niihin rakkaita muistoja.

Kirppiksillä on jo niin paljon tavaraa, että on ihan turhaa yrittää itse myydä mitään. Parasta lahjoittaa pois vaikka Pelastusarmeijaan, jonka myymälät ovat jo tätä nykyä oikeita tavarataloja. Ihan kaunista ja käyttökelpoista tavaraa saa puoli-ilmaiseksi. Tietysti ovat näitä lahjoitettuja, mutta uskon ja haluan uskoa, että saadut varat menevät hyväntekeväisyyteen ja vähäosaisten avustamiseen.
Meidän alueen myymälä on iso ja laaja ja siinä on monta myyjää töissä, niin että vähän ajattelee, että riittääkö hyväntekeväisyyteen kovinkaan paljon siitä myynnistä. :)
Ainakin työllistää useita henkilöitä. Hyvä sekin.

Pikkuesineitten kertymistä olen jo ennalta koettanut rajoittaa, esimerkiksi ilmoittamalla lahjomiskiellon merkkipäivinä, vain kukat ja hemmottelut hyväksyn, myös lahjat kehitysmaihin. Siskoni sai juuri syntymäpäivämuistamisistaan hyvän summan Naisten pankin kautta lähetetyksi kehitysmaan naisille elinkeinon hankkimiseksi. En osta matkamuistoja, valokuvat riittävät. Posliineja ja lasiasaan menemään siskoni harrastukseen, hän rikkoo ne paloiksi mosaiikkitöitään varten.Sikoltani saisittekin hyviä vinkkejä, miten hyödyntää kauniit napit, nauhanpätkät ja tilkut persoonallisiksi käyttöesineiksi, kutein essuiksi, kasseiksi ja meikkipusseiksi.

Onhan tätä tavaraa rutkasti yli tarpeen, kun on perittyäkin, jolla on tunnearvoa. Koetan jälkipolville aika ajoin tarjota, mutten tyrkytä, kun nuoremmilla on omannäköisensä sisustus ja käytännölliset näkökohdat. Uusiokäyttöä yritän keksiä, esimerkiksi vanha soppapilkkumi on upea kukka-asetelmassa, kupariastiat käyvät suojaruukuiksi. Käyttökelpoiset liiat vaatteet vien Uffin laatikkoon, joskus kun nuoret pitävät kirpputoreja, vien sinne, itse on ole koskaan myynyt. Lapsenlapsi sai juuri myytyä vaarin vanhentuneet merikartat hyvään hintaan, ostaja sanoi tekevänsä niistä tauluja.

Olen valokuvannut lasten ja lastenlasten askarteluja ja piirroksia, niistä saa hauskoja korttejakin, ei kaikkia voi millään säilyttää. Kirjat on ainainen murheenkryyni, kun niitä en voi tyystin vastustaa ostamasta. Toistaiseksi tilaa on, ja lasiovet pitävät kaapeissa kauniit tavarat näkyvillä, mutta pölyltä suojassa. Kirjojen sivuista tehtyjä koristeita näin joulun alla lehdissä , tyylikkään näköisiä pikkukuusia, tähtiä ja lahjapapereina.

Runokirjakin ulkoilemaan, onpa kiva ehdotus. :)

Mieleen nousee vanha Z.Topeliuksen talvinen runo pajusta.

Uinu, paju pienoinen,
nyt on talvi mailla,
on myös oksat koivujen
vihreyttä vailla.
Kaiken peittää nietos, jää,
kaukana on kevätsää.
Uinu hangen alla,
ettei koske halla.

Ällös pelkää, että jäät
hangen kylmään kehtoon.
Auringon sä kerran näät
luovan pälvet lehtoon.
Kerran kevät sulle saa,
pajunkissat puhkeaa.
Aurinko sun muistaa,
pois se hangen suistaa.

(Z. Topelius)

Kolme kassillista pikkutavaraa, lankarullia nappeja, neppareita, vetoketjuja, merkkauslankaa, helmilankaa ym...ym, vein kirpparille.
Myyjä kertoi että tuollaisista on kysyntää jopa koulut niitä käyttävät ja harrastuspiirit, niilläkin budjetit tiukalla, olisi pitänyt aikaisemmin jo viedä.
Se että tietää noista liioista tavaroista ei yksin riitä, tarmoa ja toimintaa vaatii että saa ne pakattua ja vietyä.

Kotiin tultua keitin kunnon kahvit ja jätän huomiselle loput pakattavat ensiviikolla sitten loput vien.
Minulla on hyvä mieli.

Pestyjä ja hyväkuntoisia vaatteita, jopa peittoja voi viedä UFFin keräyslaatikoihin. Olen vienyt sinne myös peitehuopia ja täkkejäkin.
Kuulin jutun, että jossakin ilkivallantekijät olivat lapioineet kuraa UFFin keräyslaatikkoon. Kaikki hyväki tavara jouduttiin viemään kaatsille.

Eikös isommat ole helpompia, siitä vaan henkarilta pussiin, miks pitänee aina toisen tekemisiä ensin väheksyä sitten maininta omasta nerokkuudesta.

Tästä on tullut jo tapa täällä

Lueskellessa tuli mieleeni ainakin Pelastusarmeijan kirppiksillä olen nähnyt miesten nurkkauksen, johtoja, liittimiä,muttereita, jousia jne miehet siellä viihtyy ja tutkii.
Mielestäni parempi viedä kirpparille ylimääräiset kuin heittää roskiksiin harrastelijat ja kotikorjaajat löytävät hyviä tavaroita.


Usein käväsen jossain tutkimassa ja jotain vienkin, tässä hiljattain putosi astiakaapista kaksi hyllyä vein ehjät parittomat ja löysin yhden juomalasin joita minulta meni rikki.

Joillakin kirppiksillä on noutopalvelu kannattaa käyttää isojen määrien kuljettamiseen.

Pelastusarmeija vastaanottaa kaiken, myös kirjat.
Monilla on kirjahylly lattiasta kattoon, eikä niitä saa minnekään edes maksamalla.
Nykyisin ihmisillä ei ole kirjoja, ja jos on, niin ei niitä, mitä eläkeläiset ovat aikanaan keränneet. Tietokirjoja ei kukaan enää käytä. Netissä on kaikki.
Muutaman vuosikymmenen jälkeen vanhat tiedot ovat netistä kadonneet, mistäs otat sitten selville tarvitsemasi?

Monenlaista tavaraa on kertynyt vuosikymmenien myötä meillekin. Suuri osa tavarasta on käyttökelpoisia, vaikka niitä kaikkia tuskin tulee käytettyä. Moniin tavaroihin liittyy muistoja ja mielelläänhän ne semmoiset esineet tulee pidettyä tallessa. Sitten kirjat ovat oma lukunsa. Niitä on kertynyt sekä itse uusina ostettuina että lahjaksi saatuina ja onhan usein kirpputoreillakin kirjojen ostaminen halvalla ylivoimainen houkutus.

Entä sitten meidän jälkeemme? Miten tuolle kaikelle tavaralle käy, kun meistä aika jättää? Miten perilliset suhtautuvat meidän jäämistöömme? Ja voisihan meidän itsemme arvostamalle irtaimistolle löytyä uusia "koteja", joissa perinteen ymmärrys jatkuisi.

Jo lähisukulaisten suuntaan silmäiltynä on joutunut havaitsemaan, mitenkä toisella tavalla lapset, jälkeläiset saattavat suhtautua vanhempiensa jäämistöön. Erityisesti joutuu ihmettelemään sitä piittaamattomuutta, millä "vanhaa roipetta" eli omien vanhempien arvostamaa jäämistöä heitetään surutta kaatopaikkajätteeseen. Mieli siinä menee murheelliseksi.

Kyllä muutossa on mennyt sellastakin jota harmittelee jälkeenpäin .
Ja nythän on ainakin Retro kova sana ainakin tääläpäin .
Minun keittiökin on pyhitetty 1950 luvulle - Itse ostin tämän asunnon v 2000 ja tämä huusholli oli ihan alkuperäsessä kunnossa ,keittiön kaapisto oli hyvässä kunnossa kun oli asukkaat olleet siistiä väkee.
Ja ovet vaan ja pikku laatikot kaikki irti ja maalaamoon ,sain mieleiseni värin --
Hellan , pakastejääkaapin ja muut tarvittavat ovat uusittu
Oikei Kiertoilmauuninkin sain
Nyt viihdyb ja enkä koskaan enään muuta . Paitsi ,-- mitä sitten perikunta tekee .. puhaltavat itämereen tuhkani toivottavasti .

Muutoissa jotenkin vaan hukkuu tarpeellisiakin tavaroita. Mitä useampi muutto, sen enempi niit katoaa.

Vein tänään hyötiksille erilaista roipetta 2 isoa lootaa. Lasia, metallia ja jätepaperia. Olihan siinä lajitteluakin.

Poikani perhe vaihtoi hiljattain pakastimen ja jääkaapin, ja sai tuojilta puhelinnumeron mistä haettiin ilmaiseksi vanhat pois.
Ensin en uskonut koko juttua kunnes sain asian oikeasti ymmärrettyä, nämä muutamat miehet ovat keksineet kaappimalleista tehdä kompostoreja, näppärää sanoisin varmaankin on kysyntää tuollaisellekin tuotteelle.

Kaapin täytyy tuossa tarkoituksessa kuitenkin olla vaakatasossa että sinne mahtuu

Vuosi sitten vaihdoin nuo kaapit minäkin ja poisvienti maksoi 80 € ei halpaa yhteensä kahdesta kaapista.

Vuosikymmeniä sitten tilasin Tiedon värikäs maailma kirjasarjan niitä oli kai 20 ja 1 sellainen 'lisä', nyt olen kantanut ne keräyslaatikkoon kaikki.
Ne oli hyvin painavia ja hyvälaatuista talkkipaperia sivut ja paksut pahvikannet, ilmoitin taloyhtien ilmoitustaululla että minulta voi hakea ei kukaan edes vaivautunut käydä katsomassa.
Sitten erään kerran satuin yhden miehen kanssa samaan aikaan joka ihmetteli että joku tuo tänne kallista kirjasarjaa pahvikeräykseen.

Yksi 4 kirjan sarja on jonka säästän tyttäreni on halukas sen ottamaan jos ei pian hae, niin vien sen vaikka hankalaa se on kirjat ovat niin isoja.
Kirjoja on tehty vain tilaajille ja käsittelee siirtokarjalaisten uudelleen asuttamista.

Minulla on roinaan jonkinlaista riippuvuutta; mitään en raatsisi heittää pois. Kun ne ruostuu seinustoilla, sitten raatsin viedä niitä paremmin kaatsille.

Pikkutarvike, hakaneula on tarpeellinen tarvike, etenkin talviaikaan. Saa vaikka kaulaa suojata. Kaikkia kokoja kotonta löytyy. Lapsena kuulin nuita sanottavan säppineuloiksi.

Kerättiinpä virttyneitä ja kuluneitakin pyyhkeitä, sakanoita ja muita ylimääräisiä vaatekappaleita, kissoille nukkuma alustoiksi ja "pesäntekoon"

Miten kaappiin tulikin tilaa ja tätä on vain jatkettava en mitenkään tarviset niin paljon pyyhkeitä ja lakanoita, nyt kun tiedän että tuolla on tarvetta meiltä löytyy lisääkin.

Ja lumisade jatkuu talvella kuuluu olla lunta.

Kaatopaikalle.

Suurin osa romuist on romuja. Ok, joku varmaan tarvitsisi jotain. Kohtaamo-ongelma. Kirppareita, kierrätystä, lahjoituksia, onhan niitä. Mutta tosiasiallisesti ihmisten omaisuudesta suurin osa on jätettä, jolle ei ole mitään muuta käyttöä, kuin ehkä energeijätteeksi.

Ongelmahan on, hankala erottaa, mikä arvokasta ja mikä ei. Siis pitemmän päälle. Kuka olisi uskonut, että ikivanhasta Jopo-fillarista tuleepi hittikamaa hipstereille nykyaikana ?

Kaikki vanha ei ole antiikkia, eikä kaikki antiikki vanhaa.

Toi on se ongelma. Mutta enpä tiedä, itekkin sain perinnöksi mm jauholaatikollisen tomaatintaimien kasvattamiseen säästettyjä ja kerättyjä jukurttipurkkeja. Niitä ihan varamasti hankalä löytää mistään, jos sellaisia haluaisi. Mutta kuka hitto niitä haluaa? Eli siellä ovat, jauholaatikossa viemässä tilaa. Itse laatikko eri asia, se vois mennäkin kaupaksi nyt. Mutta ne purkit....

Ihmisen pitäisi muuttaa säännöllisin väliajoin, ihmeesti roina pysyisi hallinnassa. Ihminen kun ei loppujen lopuksi paljoa tarvi arkieloonsa. Ja maailmassa jo nyt liikaa romua, itellä lähes kaikki kamat tarpeettomia, niitä vaan kertynyt. Pqljo järkevämpää, kuin ostaa joki roju, olisi ollut käyd hyvässä ravintolassa syömässä tai ostaa oopperapiletti.

=DW=