Ihannemies vs kelpaava mies

Ihannemieheni:
yli 2metriä pitkä
yli 100kg painava

Ihanne penikseni:
yli 20cm pitkä
yli 5cm paksu

http://media.merchantcircle.com/25427967/woman-vs-man-buttons_full.jpeg

"Vihreät elämäntavat".....

YÄÄÄÄÄKkk..ÖÖÖÖhh...YYÖÖÖÖKÖKKKK!!!!!!!!!!!

Olen liian pitkä ja silmät ei ole ruskeat.

Ihannemieheni: Söpö hymy, hygieeninen, laittautuu, huumorintajuinen, tarpeen tullen osaa olla tosissaan, yli 160 (itse olen lyhyt), jokseenkin urheilullinen (harrastaa jtn urheilullista esim), hyvä automaku, tyylitajua minun mieleeni, hyväksyy mun kaverit ja perheen, ei ole arvosteleva, eikä käytä päihteitä, pitää olla se verran komea, että jtn katseltavaakin, kokeilun haluinen, rohkea. ;)

Miksi edes listata kun näköjään työ ja raha on ratkaiseva. Yhtä voisit olisit voinut vain todeta, että rahaa pitää olla.

Minusta luonnonsuojelua ei tarvita, luonto pärjää oikein hyvin ja on ihmisen ylimielisyyttä ajatella että meillä on mitään valtaa luonnon yli.

Ainoa mitä ihminen voi tehdä oikeasti luonnon kannalta on tuhota oman ekologisen lokeromme, tällöin me emme siis uhkaa luontoa - vaan me uhkaamme itse itseämme. Luonnonsuojelu joka tähtää muutaman spesiaalilajin säilymiseen on "sisustamista" - habitatista kiinnostumista. Ainoa todellinen luonnonsuojeleminen on oikeasti ihmis-suojelemista.

Kannattaa muistaa että luontoäiti itse on poistanut 99.999995% kaikista eliölajeista joita maapallolla on koskaan ollut. Mitä tämän rinnalla on MITÄÄN mikä ihminen on tehnyt? Se on leikkimistä ja luulottelua että meillä on luonnolle väliä.

Luonto ei tarvi apuamme. Luonto on se joka meitä kantaa ja me päätämme vain sen paskommeko OMAN tulevaisuutemme vai emme. Luonnolle emme voi yhtikäs mitään.

En voi arvostaa miestä tai naista joka ei tätä älyä, vaan uskoo luonnon olevan "sisustusta varten" ja ihmisen "suojelevan luontoa". On aivan sama sisustammeko habitatiamme saimaannorpilla vai emme. Luonnolle tällä ei ole väliä, ihmiselle ehkä, mutta saimaannorpan suhteen vain esteettistä arvoa. Oleellisempaa on puuttua niihin mekanismeihin jotka uhkaavat makrotasolla ihmiskuntaa meidän ekologisen lokeromme tiimoitlta, mutta se onkin sitten aivan toinen tarina ainakin cityvihreille. Se ei-niin-kiinnostava-tarina.

Ja sitten kun yhtäkkiä tuleekin vastaan se, joka kolahtaa tosissaan, lentää koko lista roskiin eikä siitä ätyty kuin muutama oleellisempi kohta. Toisaalta vastaan saattaisi tulla mies, joka ruksaa jokaisen kohdan, mutta silti ei vain ole sitä jotakin. Niin se vain toimii.

-hyvä auto

-vihreät elämäntavat

hetkinen mitä?

Olen aina jotenkin ihastunut vahvoihin miehiin ja heitä erityisesti linnakundeihin. Nuorena rakastuin yhteen aivan järjettömästi vaikka etukäteen tiesin että aina ennemmin tai myöhemmin tämäkin "lintu" lentää taas takaisin "häkkiinsä". Hänessä oli jotain uskomatonta ulkoista ja sisäistä voimaa, häntä pelättiin/kunnioitettiin pelottomuutensa ja väkivaltataustansa takia missä hän liikkuikin. Häntä eivät poliisit hakeneet koskaan yhden partion voimin kun hän nyrkeillään "selvitti pikku ongelmia" jossain, jopa poliisit pelkäsivät häntä, näin sen jokusen kerran heidän käytöksestään ja katseistaan. Mutta mielyttävämpää seuralaista sekä herkempää miestä ja hellenpää rakastajaa en ole koskaan tavannut. Hänessä oli kaksi ihmistä samalla kertaa, muille pelätty paha linnakundi ja minulle rakastamani ihana komea mies. Taloudellisesti hän ei koskaan käyttänyt minua hyväkseen, hän maksoi aina mitä sitten halusiin ja tarvitsin, kyllä maakunta maksaa hän sanoi ja nauroi. Huumorin tajua ja itseironiakin riitti, hänen lempilaulunsa oli Kalliolle kukkallalle rakennan minä majani .... eli tarkoitti Kakolaa jossa vietti elämästään useita vuosia .Jossain vaiheessa tajusin että hän oli rankan väkivaltaisen lapsuutensa ja sen tuoman roolinsa vanki, hän ei koskaan pystynyt irroittaumaan siitä vaan kantoi sitä taakkaa loppuun saakka. Meni varmaan 15 vuotta että aina kun hän vapautui linnasta niin palasimme yhteen. Avioliitossa olen ollut kaksi kertaa ja kummallakin kerralla ns,tavallisen miehen kanssa, ihan olivat kivoja mutta täysin erillaisia kuin tämä ikuinen suuri rakkauteni, niin puheissaan kuin teoissaankin, heitä saatoin jopa joskus pelätä kun he olivat ottaneet liikaa. Joka on ollut tekemisissä tälläisten "kunnon" linnakundien(ei narkkipaskojen ja alkoholistien ) kanssa, niin hän tietää että joissain heistä oli joskus jotain selittämätöntä karismaa joka vetää vain puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä.