Ajautunut yksinhuoltaja tilittelee tässä tuntojaan.
Ekana lyhyesti elämästäni:
Synnyin, kasvoin ja aloitin opiskelun isohkossa kaupungissa.
Muutin sitten yliopisto-opiskelujen perään pois koti kaupungista, samalla kokonaan itsenäistyen.
Opiskelut kestivät aikansa, poikakavereita tuli ja meni normaaliin opiskelija tyyliin.
Kun opinnot olivat aikalailla loppusuoralla, vakiinnuin yhden ihanan kundin kanssa.
Muutimme virallisesti yhteen asumaan.
Olimme kummatkin lapsirakkaita ja lapsen teostakin keskusteltiin, joten lopetin pillerit ajatuksella että ovat huonoksi minun pienelle ja urheilulliselle keholleni. Mutta ajatuksella ettei lasta ihan heti tehtäisi, ja onnistuimmekin ehkäisemään parivuotta, sitten erällä etelänmatkalla koettelimme liiaksi onneamme.
Pääsin tutustumaan äitiyden iloihin, avioiduimme ennen esikoisemme syntymää.
Sitten vuosi-pari onnellista parisuhde elämää, tulin toisen kerran raskaaksi, samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kertaa, lapsi oli tietenkin toivottu, mutta vähän hän meidät yllätti.
Elämä tuntui olevan uomissaan, ja voivan hyvin, rakkaus kukoisti.
Sitten päätimme muuttaa maalle, miehelleni löytyi kohtuullisen hyvä duuni kotipitäjästään.
En pannut vastaan, olin suunnitellut olevani kotona lasten kouluun menoon asti.
Muutimme, rakensimme aivan ihanan omakotitalon, käytännössä keskelle ei mitään.
Rakkaus kukoisti aikansa – sitten alkoi tavallinen arki, keskellä ei mitään.
Mies kävi töissä – minä hoidin kodin ja lapset, elämä alkoi olla raskasta ja yhdessä uomassa.
Mieskin alkoi tehdä enemmän duunia, olla reissussa viikon kaksi.
Parisuhteemme alkoi hyytyä, minä olisin halunnut, mies oli väsynyt viikosta, elpyi sunnuntaiksi, jolloin minä sain huomiota useimmiten ennen saunaa tai ja saunanjälkeen.
Tässä vaiheessa olisi kellojen jo pitänyt soida. Aloimme riitelemään sunnuntaisin, siihen loppui sitten yhteiselomme.
Joidenkin kuukausien kuluttua mies kertoi että ei rakasta minua enää ja haluaa erota….. Tämä tuli minulle jo epäiltynä yllätyksenä.
Erosimme, jäin asumaan osittain velkaista omakotitaloamme keskelle ei mitään, ei olisi pitänyt tehdä näin, vaan muuttaa yksiöön Helsinkiin heti kahden lapsen kanssa.
Mutta jäin tänne keskelle ei mitään lapsineni ja omakotitaloineni.
Talouteni on heikentynyt kuukausi kuukaudelta, käytännössä raha ei riitä kuin aivan välttämättömyyksiin, ennen vilkaskin seuraelämä on kadonnut tyystin.
Jotenkin taloudellinen ponnistusalustani on aivan olematon ja pehmeä.
Talonkin realisointia olen tutkinut, mutta joutuisin antamaan puolet expuolisolleni, jolloin talosta saatava pääoma minulle olisi naurettavan pieni.
Että pääsen edes hetkeksi hengittämään mailmanmenoa, olen alkanut käydä ravintoloissa, täältä keskeltä ei mitään, on kulkeminen vaikeaa ja kallista. Täällä lapsenvahdin saa naurettavalla rahalla vaikka viikoksi, kunhan maksaa jotakin ja antaa ylläpidon.
Löysin aluksi hyvin hienon ratkaisun, soittelin tutuilleni ajalta kun olin työelämässä, sainkin kutsuja yöelämään, aluksi nämä olivatkin viattomia tanssi ja ravintola reissuja. Mutta jossain vaiheessa intiimiläheisyyskin astui kuvaan. Ajan kuluessa alkoi intiimiläheisyyskin olla vakio käyttäytymiseni.
Nykyisin minulla on muutaman miehen pooli, joille soittelen kun tarvitsen ulkoilutusta, käytännössä kustannus on viikonloppureissusta enimmillä joku kymppi.
Tiedän että miehet käyttävät minua, minäkin käytän miehiä.
Mutta takaisin asiaan:
Koen että hienosti alkanut elämäni on ajautumassa aivan karille, varsinkin taloudelliset ongelmat tuntuvat olevan ylitsepääsemättömiä.
Pari ratkaisua saattaisi olla:
Muuttaa helsinkiin yksiöön, ja sitten rahat ovatkin lopu ja Fatta kutsuisi.
Toinen vaihtoehto olisi pakata lapset lentokoneeseen ja lähteä kiinaan duunin perään, luultavasti olisi pakko avioitua jonkin kiinalaisen kanssa ensin. Duunia saisin kiinasta 100% varmasti heti. Ammattini on hyvin erikoinen, samassa toimessa toimijoita on suomessa vähemmän kuin yhdessä kädessä sormia.
Tässä vähän mustat ajatukseni, vedän viellä yhteen:
Onnellinen hieno elämä ihan raunioiksi muutamassa vuodessa.
Oma käyttäytymiseni ja varsinkin tietoinen ”jakaminen” häiritsee minua
Oma saamattomuuteni häiritsee luultavasti eniten.
Tässä pikkupakkasessa tilittelen tuntojani
YH - hienoelämä takana - kurjuus nykyisin.
16
248
Vastaukset
- BEM
Olen joskus kirjoittanut ero-oppaan vielä naimisissa oleville naisille.
Yksi kohta meni karkeasti ottaen näin. Älä jää kotiäidiksi. Älä missään tapauksessa.
Kotiäitinä menettää yleensä smmattitaitonsa, ulkonäkönsä, monet ystävät jne. Itse olet vielä täydentänyt tuhoa muuttamalla jonnekin korpeen.
Nyt sitten takaisin ihmisten ilmoille ja töihin. On maailmassa muitakin ammatteja kuin vain tuo sinun yksi. Melko lyhyessä ajassa kouluttaudut esim perushoitajaksi ja niille löytyy töitä. Palkka ei tietysti päätä huimaa, mutta voivat tehdä vuorotöitä ja heittää lisäkeikkaa, joten ansiot ovat loppujen lopuksi ihan ok.- lähihoitaja
Perushoitajan ammattia ei ole enää olemassakaan.
- Ajatellaan mitä kirjoita
lähihoitaja kirjoitti:
Perushoitajan ammattia ei ole enää olemassakaan.
Luuletteko että yliopistokoulutuksella kannattaa kouluttautua joksikin takapuoli peseväksi hoitajaksi. Samassa ajassa kouluttautuisi hallinto hoitajaksi.
- BEM
Ajatellaan mitä kirjoita kirjoitti:
Luuletteko että yliopistokoulutuksella kannattaa kouluttautua joksikin takapuoli peseväksi hoitajaksi. Samassa ajassa kouluttautuisi hallinto hoitajaksi.
Löytyykö sille hallintojohtajalle töitä. Ei löydy, mutta vanhustenhoitajista on pulaa.
- Yh aurinkoiselta puolelt
En ole varma, innostaisiko itseänikään ne kiinalaiset miehet;).
Mutta kuule, kyllä se elämä vielä hymynsä näyttää. Eikö tuo harvinainen ammattisi voi olla valttisikin? Ja myy vaan asunto, jos et siellä maalla edes viihdy ja sieltä käsin on vaikeaa rakentaa elämä uudelleen.
BEMin ero-oppaassa on yksi puute: se ei huomioi sitä, ettei parisuhteeseen lähdetä oletuksella, että sitten kun eroamme... Mutta totta on, että yhteiskunta kannustaa helpommin naisia jäämään vanhempain vapaalle, kun miehellä on monesti suurempi palkka.
Mutta niin ne on elämät rakennettu uudelleen sotienkin jälkeen. Tänne pikku pakkasessa tilittäminen on askel sekin:)- Minttu......
Tuollainen käytös ajaa pois kunnolliset kumppaniehdokkaat.
Noudattamalla kristillisiä arvoja voisit korjata elämäntilanteesi hetkessä.
Käy puhumassa paikallisen pastorin kanssa tarpeistasi ja elämäntilanteestasi.
Toivottavasti löydät johdatuksen itsellesi ja lapsillesi. - Raidan tietää mistä kirj
Minttu...... kirjoitti:
Tuollainen käytös ajaa pois kunnolliset kumppaniehdokkaat.
Noudattamalla kristillisiä arvoja voisit korjata elämäntilanteesi hetkessä.
Käy puhumassa paikallisen pastorin kanssa tarpeistasi ja elämäntilanteestasi.
Toivottavasti löydät johdatuksen itsellesi ja lapsillesi.Taitaa aloittaja olla matkalla Fatan isoon ja pehmeeseen syliin, josta ei ole paluuta.
- BEM
Minun oppaani perusajatus on, että ne asiat joilla valmistaudut eroon ei vat myöskään ole huonoja uran ja itsensä kannaltakaan, kun taas se kotiin jääminen on.
- Waldemar Hagert
Mökki äkkiä myyntiin ja pois sieltä korvesta . Elämää ja työtä löytyy varmasti ja ehkä kunnollisia mies ehdokkaitakin jos et ole pahasti päässyt rupsahtamaan ja katkeroitumaan.
- selväjuttu
Lasten isähän voi ottaa lapset ja sinä voit hankkia työpaikan.
- Kaiken erikoistietäjä.
Paras vaihtoehto olisi pakata ne lapset ja itsensä siihen lentokoneeseen.
Koska kaikki muut vaihtoehdot sisältävät hyvin suuren sosiaalisenriskin, mutta ei varmaankaan kannata avioitua sen kiinalaisen kanssa.
- miesvm_1967x
Tämäkö on yliopistatasoisen ihmisen tuottamaa tekstiä? Sallikaa mun nauraa, joko provo tai liian punkuissa kirjoitettu. Edes minä en (toivoakseni) tuota noin heikkotasoista suomenkieltä, toisaalta eipä ole yliopistopohjaakaan :D
- Paska_Jaska
Parasta vain jatkaa ammatin harjoittamista. Siellä olet ja siellä pysyt.
- rsihlshs
Suomi24:n yksi ominaispiirre on, että ihmiset kommentoivat toisten kielioppivirheitä ja sitten samassa virkkeessä kirjoittavan itse suomen kielen väärin.
- miesvm_1967x
No mutta minäpä olinkin kännissä :)
- hkjsdthd
Olen typerä, kun edes kommentoin "Ajatellaan mitä kirjoitan":n typerään kommenttiin. Mikä ihme on "hallinto hoitaja"? Kouluttautuminen yli- tai osastonhoitajaksi kestää noin 6-7 vuotta ja kouluttautuminen lähihoitajaksi pari vuotta... Jösses.
Joka tapauksessa aloittajalle voimia ja muutoksen tuulia elämään! Kaiken kurjuuden keskellä kannattaa keskittyä siihen, mitä tilanteesta voi oppia ja miten se kehittää sinua ihmisenä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031575
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781214- 881127
- 1391046
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580995Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1977Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8892- 20890
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9734Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8680