Moniongelmainen vauhdissa

Kiitos vastauksestasi :) Joku tolkku tähän hommaan on kyllä saatava...muuten ei kestä pää eikä kroppa.

Tiedän, että dg:ssä pitäisi olla mahdollisimman "puhdas" ja aito. Mutta joo...nyt on pikemminkin flegmaattinen olo kuin "lentoon lähtevä". Annokset on oikein, päivittäinen ois sen 150 mg. Mutta kun oon riuhtaissut tänään varmaan kaksi kertaa 300:n edestä...Joo, ei kovin fiksua. Tiedetään!

Säännöllistä elämää tässä on koitettu harjoittaa, mutta vaikeaahan se on kun tunteidenhallinnassa kyvyt aika nolla. Itse en osaa juuri kokkailla, saan muutaman kerran viikossa kunnon ruokaa. Riittävästi tulee nukuttua. Stressivapaus...hahhah...mitä se on? :D Monet sanoisi varmaan, että osaan ottaa asiat lunkisti päälle päin mutta sisälläni kuohuu valtaisasti...

Ja äsken tuli hirvittävä häpeän tunne...mitä mä oon täällä sekoillut? Onko mulla ollut jotain maanista kautta, oon suunnitellut innoissani kaikkea tulevaisuutta ja sitten kaikki on romahtanut. Mun kyllä täytyy saada tietyt perusasiat ensin kuntoon ennen kun voin suunnitella mitään vakavampaa. Tai, ehkä suunnittelin liikaa ja ajauduin tähän tilaan. En vain osaa ottaa iisimmin ja rauhoittua, oon kuin rammarin neulalla rokotettu.

Tää kuulostaa varmaan tosi rasittavalta. Onko muita vastaavassa elämäntilanteessa olevia? Pitäisi ryhdistäytyä, mutta elämä on kuin korttitalo, joka pienestä tuulenvireestä romahtaa...

henzqh kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi :) Joku tolkku tähän hommaan on kyllä saatava...muuten ei kestä pää eikä kroppa.

Tiedän, että dg:ssä pitäisi olla mahdollisimman "puhdas" ja aito. Mutta joo...nyt on pikemminkin flegmaattinen olo kuin "lentoon lähtevä". Annokset on oikein, päivittäinen ois sen 150 mg. Mutta kun oon riuhtaissut tänään varmaan kaksi kertaa 300:n edestä...Joo, ei kovin fiksua. Tiedetään!

Säännöllistä elämää tässä on koitettu harjoittaa, mutta vaikeaahan se on kun tunteidenhallinnassa kyvyt aika nolla. Itse en osaa juuri kokkailla, saan muutaman kerran viikossa kunnon ruokaa. Riittävästi tulee nukuttua. Stressivapaus...hahhah...mitä se on? :D Monet sanoisi varmaan, että osaan ottaa asiat lunkisti päälle päin mutta sisälläni kuohuu valtaisasti...

Ja äsken tuli hirvittävä häpeän tunne...mitä mä oon täällä sekoillut? Onko mulla ollut jotain maanista kautta, oon suunnitellut innoissani kaikkea tulevaisuutta ja sitten kaikki on romahtanut. Mun kyllä täytyy saada tietyt perusasiat ensin kuntoon ennen kun voin suunnitella mitään vakavampaa. Tai, ehkä suunnittelin liikaa ja ajauduin tähän tilaan. En vain osaa ottaa iisimmin ja rauhoittua, oon kuin rammarin neulalla rokotettu.

Tää kuulostaa varmaan tosi rasittavalta. Onko muita vastaavassa elämäntilanteessa olevia? Pitäisi ryhdistäytyä, mutta elämä on kuin korttitalo, joka pienestä tuulenvireestä romahtaa...

Lue lisää

13 9
Mielen hallintaa.
Päätä ettet tee mitään hölmöä. Juo alkoholia tai popsi liikaa lääkkeitä.
Paivä kerrallaan.
Hanki joku harrastus. jossa saat energiaasi kulutettua?
Miten olisi salilla käynti ja ohjatuilla tunneilla käynti? Jos jätät viinan kokonaan pois, jää rahaa siihen?
Tai esim jokin joukkuelaji, jossa saat toteuttaa sosiaalisuuttasi?

Ruokaa opit laittamaan, kun opettelet.
Kysy kaverilta apua, vaikkapa.

Tee päivä kerrallaan päätöksiä joilla parannat elämääsi.
Kaikkea ei tarvitse suunnitella heti. Hoida ne tietyt peruasiat ensin, joista puhuit.

Onnea sulle!
Saat asiasi varmasti kuntoon, kun niin päätät!
Sinusta huomaa, että olet fiksu ja ajatteleva ihminen. Osaat kirjoittaakin hyvin selkästi.

13+9 kirjoitti:

13 9
Mielen hallintaa.
Päätä ettet tee mitään hölmöä. Juo alkoholia tai popsi liikaa lääkkeitä.
Paivä kerrallaan.
Hanki joku harrastus. jossa saat energiaasi kulutettua?
Miten olisi salilla käynti ja ohjatuilla tunneilla käynti? Jos jätät viinan kokonaan pois, jää rahaa siihen?
Tai esim jokin joukkuelaji, jossa saat toteuttaa sosiaalisuuttasi?

Ruokaa opit laittamaan, kun opettelet.
Kysy kaverilta apua, vaikkapa.

Tee päivä kerrallaan päätöksiä joilla parannat elämääsi.
Kaikkea ei tarvitse suunnitella heti. Hoida ne tietyt peruasiat ensin, joista puhuit.

Onnea sulle!
Saat asiasi varmasti kuntoon, kun niin päätät!
Sinusta huomaa, että olet fiksu ja ajatteleva ihminen. Osaat kirjoittaakin hyvin selkästi.

Lue lisää

Sydämelliset kiitokset vastauksestasi ja vinkeistäsi! :)

Täytyy juu oppia hallitsemaan impulsiivista puoltani ja lopettaa päähänpistot. Elää vähemmän tunteiden tuomien viestien mukaan. Hankalaa se varmasti alkuun on, mutta kai siihen sitten tottuu. Mulla on terapiakontakti, siellä aion nostaa nääkin ongelmat esiin. Tiedän, ettei tuossa lääkkeiden popsimisessa olekaan järkeä. Se on ikään kuin pakokeino jonnekin muualle hetkeksi kun on hieman pöllyssä. Jännittäminen ainakin vähenee, mutta kuten tuolla jo eräs mainitsi, aikamoista skeidaahan esimerkiksi neuroleptit ovat liika-annostuksena.

Osastolla oli jo puhetta, että mun täytyy ottaa taiteelliset kykyni käyttöön ja löytää joku harrastus. Runojen kirjoittaminen vaan alkaa jo tylsistyttää ja haluaisin kehittää itseäni siinäkin. Täytyy luopua vanhoista kaavoista, kaikella lailla. Ohjatut tunnit? Tarkoitatko jotain liikunnallista? Meillä on työpajalla pieni teatteriprojekti käynnistymässä, jossa olen mukana, mutta pelottaa esiintyminen ajatuksenakin. Täytyisi löytää jostain sitä rohkeutta vaan, yksi asia lisää mistä puhua terapiassa :D Haluaisin olla sosiaalisempi, mutta olen niin herkkä ja arka. Mua on kiusattu ja arvosteltu elämänhistoriani aikana melko paljon. Pelkään, että menen rikki jos teen pienenkin mokan vaikka järki sanoo, ettei siihen maailma kaadu.

Ruokaa ollaan koitettu oppia laittamaan ja osaan tehdä sitä työpajallakin kun vaan viitsin, kuulemma...Siinäkin mulla on kai joku fobia, että pelkään, etten hallitse ruoanlaittoa, poltan kaikki pohjaan tai mokaan muuten. Rohkeutta perkele!

Suunnitteleminen on lempipuuhaani, mutta olen malttamaton sielu, jolle useasti kaiken pitää olla heti, tässä ja nyt. Multa puuttuu pitkäjänteisyys ja sinnikkyys sitkeään työntekoon. Haaveena ois joskus mahdollisesti tulla yrittäjäksikin, mutta joo, ei näillä eväillä kovin heppoisesti :D

Vai, että fiksu ja ajatteleva...No...Se on sekä vahvuuteni että heikkouteni. Ajattelen, mietin ja pohdiskelen...Toiseen viestiin viitaten, joku taisi kerran joskus sanoa, että mun suurin vihollinen on minä itse koska olen niin armoton ja ehdoton.

henzqh kirjoitti:

Sydämelliset kiitokset vastauksestasi ja vinkeistäsi! :)

Täytyy juu oppia hallitsemaan impulsiivista puoltani ja lopettaa päähänpistot. Elää vähemmän tunteiden tuomien viestien mukaan. Hankalaa se varmasti alkuun on, mutta kai siihen sitten tottuu. Mulla on terapiakontakti, siellä aion nostaa nääkin ongelmat esiin. Tiedän, ettei tuossa lääkkeiden popsimisessa olekaan järkeä. Se on ikään kuin pakokeino jonnekin muualle hetkeksi kun on hieman pöllyssä. Jännittäminen ainakin vähenee, mutta kuten tuolla jo eräs mainitsi, aikamoista skeidaahan esimerkiksi neuroleptit ovat liika-annostuksena.

Osastolla oli jo puhetta, että mun täytyy ottaa taiteelliset kykyni käyttöön ja löytää joku harrastus. Runojen kirjoittaminen vaan alkaa jo tylsistyttää ja haluaisin kehittää itseäni siinäkin. Täytyy luopua vanhoista kaavoista, kaikella lailla. Ohjatut tunnit? Tarkoitatko jotain liikunnallista? Meillä on työpajalla pieni teatteriprojekti käynnistymässä, jossa olen mukana, mutta pelottaa esiintyminen ajatuksenakin. Täytyisi löytää jostain sitä rohkeutta vaan, yksi asia lisää mistä puhua terapiassa :D Haluaisin olla sosiaalisempi, mutta olen niin herkkä ja arka. Mua on kiusattu ja arvosteltu elämänhistoriani aikana melko paljon. Pelkään, että menen rikki jos teen pienenkin mokan vaikka järki sanoo, ettei siihen maailma kaadu.

Ruokaa ollaan koitettu oppia laittamaan ja osaan tehdä sitä työpajallakin kun vaan viitsin, kuulemma...Siinäkin mulla on kai joku fobia, että pelkään, etten hallitse ruoanlaittoa, poltan kaikki pohjaan tai mokaan muuten. Rohkeutta perkele!

Suunnitteleminen on lempipuuhaani, mutta olen malttamaton sielu, jolle useasti kaiken pitää olla heti, tässä ja nyt. Multa puuttuu pitkäjänteisyys ja sinnikkyys sitkeään työntekoon. Haaveena ois joskus mahdollisesti tulla yrittäjäksikin, mutta joo, ei näillä eväillä kovin heppoisesti :D

Vai, että fiksu ja ajatteleva...No...Se on sekä vahvuuteni että heikkouteni. Ajattelen, mietin ja pohdiskelen...Toiseen viestiin viitaten, joku taisi kerran joskus sanoa, että mun suurin vihollinen on minä itse koska olen niin armoton ja ehdoton.

Lue lisää

Mitäs jos tekisit ravitsevia salaatteja alkuun, niitä ei voi polttaa pohjaan ja niistä saa oikein hyviä, kun vaan laittaa kaikkea hyvää sekaan?
Koita jättää ruokavaliosta sokeri ja kahvi pois, niin ja se viina

Mitä jos aloittaisit opettelemalla yhden asian kerrallaan ruuanlaittoa?

Käy vaikka Lidlissä ostoksilla.
Tässä yks ostoslista:
-porkkanoita
-kurkkua
-tomaattia
-salaattia
-pakasteherneitä
-pakastemaissia
-tonnikalapurkki
-ruisnäkkäriä paketillinen
-juustoa
-kananmunia
-raejuustoa

Tee salaatti pilkkomalla kaikki kasvikset ja sekoita ne keskenään.
Sulata maissi ja herneet lävikössä vedessä. Laita ne salaattiin vasta kun ovat sulaneet.

Älä lisää mitään muuta kuin vihanneksia salaatin sekaan. Se säilyy paremmin, kun siihen ei ole laitettu tonnikaloja, kastikkeita tai muita sekaan.

Salaattia syödessäsi voit lisätä sekaan erillisistä purkeista tonnikalaa ja esim raejuustoa ja keittettyjä kananmunia.

Lisukkeena näkkäriä juustolla.
Näkkäri on siitä hyvä leipä ettei se pilaannu nopeasti ja siitä saa kuitua.

Toi on hyvää ja terveellistä ruokaa. Ja ennen kaikkea helppoa valmistaa. Salaatti säilyy hyvin pari päivää jääkaapissa, joten sitä voi tehdä isomman satsin kerrallaan.
Jos haluat jonkinlaista lihaa salaatin kanssa. Osta kaupasta kalaa, kanaa, possua tai nautaa ja paista lisukkeeksi. Ja voi salaattiin laittaa muitakin juttuja sekaan ihan oman maun mukaan.

Kyllä sä onnistut, kunhan vaan päätät. Oot aika nuori vielä. Ihminen on aika usein vähän hukassa nuorena vielä. Moni muukin on samassa tilanteessa. Kyllä se siitä, kun vaan jaksaa uskoa ja tehdä asioita paremman huomisen puolesta.

Hyvä kun sulla on harrastuksia ja kontakteja. Koita olla itsellesi armollinen.
Joskus ahdistus johtuu siitä, kun kuormittaa itseään alkoholilla ja roskaruualla. Kun aloittaa kunnolisen elämän, keho alkaa parantua. Se ei käy heti, mutta pikkuhiljaa. Pitää antaa aikaa itselleen parantua.

13+9 kirjoitti:

Mitäs jos tekisit ravitsevia salaatteja alkuun, niitä ei voi polttaa pohjaan ja niistä saa oikein hyviä, kun vaan laittaa kaikkea hyvää sekaan?
Koita jättää ruokavaliosta sokeri ja kahvi pois, niin ja se viina

Mitä jos aloittaisit opettelemalla yhden asian kerrallaan ruuanlaittoa?

Käy vaikka Lidlissä ostoksilla.
Tässä yks ostoslista:
-porkkanoita
-kurkkua
-tomaattia
-salaattia
-pakasteherneitä
-pakastemaissia
-tonnikalapurkki
-ruisnäkkäriä paketillinen
-juustoa
-kananmunia
-raejuustoa

Tee salaatti pilkkomalla kaikki kasvikset ja sekoita ne keskenään.
Sulata maissi ja herneet lävikössä vedessä. Laita ne salaattiin vasta kun ovat sulaneet.

Älä lisää mitään muuta kuin vihanneksia salaatin sekaan. Se säilyy paremmin, kun siihen ei ole laitettu tonnikaloja, kastikkeita tai muita sekaan.

Salaattia syödessäsi voit lisätä sekaan erillisistä purkeista tonnikalaa ja esim raejuustoa ja keittettyjä kananmunia.

Lisukkeena näkkäriä juustolla.
Näkkäri on siitä hyvä leipä ettei se pilaannu nopeasti ja siitä saa kuitua.

Toi on hyvää ja terveellistä ruokaa. Ja ennen kaikkea helppoa valmistaa. Salaatti säilyy hyvin pari päivää jääkaapissa, joten sitä voi tehdä isomman satsin kerrallaan.
Jos haluat jonkinlaista lihaa salaatin kanssa. Osta kaupasta kalaa, kanaa, possua tai nautaa ja paista lisukkeeksi. Ja voi salaattiin laittaa muitakin juttuja sekaan ihan oman maun mukaan.

Kyllä sä onnistut, kunhan vaan päätät. Oot aika nuori vielä. Ihminen on aika usein vähän hukassa nuorena vielä. Moni muukin on samassa tilanteessa. Kyllä se siitä, kun vaan jaksaa uskoa ja tehdä asioita paremman huomisen puolesta.

Hyvä kun sulla on harrastuksia ja kontakteja. Koita olla itsellesi armollinen.
Joskus ahdistus johtuu siitä, kun kuormittaa itseään alkoholilla ja roskaruualla. Kun aloittaa kunnolisen elämän, keho alkaa parantua. Se ei käy heti, mutta pikkuhiljaa. Pitää antaa aikaa itselleen parantua.

Lue lisää

Voi sitä käydä muuallakin kuin lidlissä. Käy lähikaupassasi :)

Seuraa hieman kilohintoja. Niitä vertailemalla löydät edullisimmat vaihtoehdot.

13+9 kirjoitti:

Voi sitä käydä muuallakin kuin lidlissä. Käy lähikaupassasi :)

Seuraa hieman kilohintoja. Niitä vertailemalla löydät edullisimmat vaihtoehdot.

Niin ja muutama sana vielä.
Todella harmillista kuula, että sua on kiusattu. Se ei ole millään tavalla sun vika tiedäthän? Kiusaajilla on iso vika päässä, kun ne kiusaa. Todella harmillista heidän uhreilleen. Toivottavasti näin aikuisella iällä sun ei tarvi kokea enää kiusaamista.

Hienoa, kun olet siinä teatteriprojekstissa. Se ei haittaa, jos jännittää. Voi sanoa, että nyt minä kyllä jännitän pahasti, mutta haluan yrittää. Kun ihmisille sanoo sen ääneen, he ehkä ymmärtävät paremmin. Jos eivät ymmärrä, jälleen ovat jollain tavalla päästään vajaita. On todella hienoa, että olet jännityksesi kanssa mennyt kyseiseen harrasteryhmään. Siitä on hyvä aloittaa. Voit vaikka pyytää jotain rooleja, joissa on lyhyet vuorosanal alkuun.

Kyllä mä uskon, että sä vielä pärjäät todella hyvin. Ei saa antaa kiusaajien lannistaa.
Moni näyttelijä ja puhuja on kärsinyt pahasta esiintymispelosta.

Niin ja herkkä ja arka saa olla. Hyvä kun kuitenkin menet mukaan ryhmiin. Siitä se sosiaalistuminen pikkuhiljaa alkaa. Älä vaadi itseltäsi mitään siinä asiassa. Tee yksi pieni asia kerrallaan. Kyllä se siitä.
Älä lannistu.

Kaikkea hyvää sinulle :) Muista pitää lippu korkealla! Kohtele itseäsi hyvin fyysisesti ja psyykkisesti.
Olet varmasti todella kiva tyyppi ja kaltaisiasi ihmisiä tarvitaan tässä maailmassa paljon monessa paikassa. Joskus on rankkaa, mutta ei saa lannistua. Asiat järjestyy :) Kevätkin on tulossa.

Muista pitää kehostasikin huoli liikkumallakin. Pistä kuulokkeet korville, kuuntele vaikka radiota tai jotakin musiikkilaitetta ja mene kävelylenkille viikottain. Voit juostakin jossakin vaiheessa, jos siltä tuntuu.
Ennen kaikkea tee kaikenlaisia juttuja mitkä tuntuvat sinusta hyviltä.

13+9 kirjoitti:

Niin ja muutama sana vielä.
Todella harmillista kuula, että sua on kiusattu. Se ei ole millään tavalla sun vika tiedäthän? Kiusaajilla on iso vika päässä, kun ne kiusaa. Todella harmillista heidän uhreilleen. Toivottavasti näin aikuisella iällä sun ei tarvi kokea enää kiusaamista.

Hienoa, kun olet siinä teatteriprojekstissa. Se ei haittaa, jos jännittää. Voi sanoa, että nyt minä kyllä jännitän pahasti, mutta haluan yrittää. Kun ihmisille sanoo sen ääneen, he ehkä ymmärtävät paremmin. Jos eivät ymmärrä, jälleen ovat jollain tavalla päästään vajaita. On todella hienoa, että olet jännityksesi kanssa mennyt kyseiseen harrasteryhmään. Siitä on hyvä aloittaa. Voit vaikka pyytää jotain rooleja, joissa on lyhyet vuorosanal alkuun.

Kyllä mä uskon, että sä vielä pärjäät todella hyvin. Ei saa antaa kiusaajien lannistaa.
Moni näyttelijä ja puhuja on kärsinyt pahasta esiintymispelosta.

Niin ja herkkä ja arka saa olla. Hyvä kun kuitenkin menet mukaan ryhmiin. Siitä se sosiaalistuminen pikkuhiljaa alkaa. Älä vaadi itseltäsi mitään siinä asiassa. Tee yksi pieni asia kerrallaan. Kyllä se siitä.
Älä lannistu.

Kaikkea hyvää sinulle :) Muista pitää lippu korkealla! Kohtele itseäsi hyvin fyysisesti ja psyykkisesti.
Olet varmasti todella kiva tyyppi ja kaltaisiasi ihmisiä tarvitaan tässä maailmassa paljon monessa paikassa. Joskus on rankkaa, mutta ei saa lannistua. Asiat järjestyy :) Kevätkin on tulossa.

Muista pitää kehostasikin huoli liikkumallakin. Pistä kuulokkeet korville, kuuntele vaikka radiota tai jotakin musiikkilaitetta ja mene kävelylenkille viikottain. Voit juostakin jossakin vaiheessa, jos siltä tuntuu.
Ennen kaikkea tee kaikenlaisia juttuja mitkä tuntuvat sinusta hyviltä.

Lue lisää

Ihanaa! Kiitoksia kaikista vinkeistä ja avuista...oikeasti! Tuntuu, ettei tää maailma ookaan niin kylmä ja kolkko paikka vaan täällä on ihmisiä jotka jeesaa, vaikka sitten foorumin välityksellä :'D

Kiusaamisen aiheina on olleet mun ylipaino, koulumenestys ja "homomainen käytös". Myöhemmin oon tullut kaapista ja saanut kyllä aika paljon rispektiä, mutta ajoittain vieläkin pelottaa ihmisten suhtautuminen. Sanotaan, ettei asiasta tarvii tehdä numeroa, mutta kyllä tää tuntuu olevan niin keskeinen ja iso asia tässä yhteiskunnassa ja henk.koht. elämässä ettei sitä voi paljoa piilotella. Tänään juttelin mutsin kaa ja kerroin pelkääväni jatkuvasti, että mut tuomitaan ongelmieni ja suuntautumiseni takia. Se liittyy traumataustaan eikä se ole järkeen perustuvaa, tiedetään...Mutta tosi ikävää ja kuluttavaa jatkuvasti miettiä miten sanat ja teot asetan.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kahvihuoneen_kammo_45485.html#media=45488

Olen joskus katsonut tuon videon uudestaan ja uudestaan koska aihe liippaa niin läheltä mua. Oon koittanut apinoida jotain vinkkejä ja hakea jotain apuja siitä. Mutta oikea paikka asian puimiseen on varmasti terapia. Terapeutti kysyi multa viimeksi, että mitä mä siltä odotan. Mä vastasin, että haluaisin saada rakennettua itselleni terveen itsetunnon, jota mulla ei kerta kaikkiaan ole. Mutta itsensä piiskaamistakin se jonkin verran vaatii, tiedän vanhasta kokemuksesta. On vain haettava itsensä mukaan kiperiin tilanteisiin, joissa pelottaa. Myönteiset kokemukset sitten nostattaa mielialaa ja palkitsemisjärjestelmä vaikuttaa itsetuntoon. En vain tiedä miksi olen näin romuna taas...Tiedän, ettei mua enää vanhat kiusaajat vaani ja mulle on annettu tilaa hengittää, mutta silti vanhat muistot kolkuttaa ja vaadin itseltäni liikaa, yritän käyttäytyä mahdollisimman korrektisti. Katson jatkuvasti miten mun vaatteet on, miten puhun ja elehdin jne...Arvaatte varmaan kuinka työlästä se toisinaan on. Kai mulla on jatkuva tarve itsellenikin todistaa, että olen pärjäävä ja hienostunut yksilö.

Ja kiitos vielä kerran! :) Mulla on nyt niin hyvä mieli...hihi. Ai niin, kevät tosiaan! Kesästä puhumattakaan :D Mutta täytyy pitää pullon korkkia enempi kiinni. Musiikista on tullut mulle myös yksi henkireikä, rakastan basson jytkettä ja rytmin pauhetta. Silloin tunnen olevani elossa :)

Tässä diagnoosisi:

F60.4 Huomionhakuinen persoonallisuus

10+9 kirjoitti:

Tässä diagnoosisi:

F60.4 Huomionhakuinen persoonallisuus

Jaahas...ja millähän perusteella? Keittiöpsykologiaa...

Joo, myönnetään ehkä joskus kaipaan huomiota ja se on varmaan ihan normaalia, mutta pikemminkin tunnen olevani riippuvainen ja ailahteleva.

henzqh kirjoitti:

Jaahas...ja millähän perusteella? Keittiöpsykologiaa...

Joo, myönnetään ehkä joskus kaipaan huomiota ja se on varmaan ihan normaalia, mutta pikemminkin tunnen olevani riippuvainen ja ailahteleva.

Lue lisää

Älä välitä noista syyllistäjistä. Niiden ainoa tavoite on ylentää itse sosiaalisessa hierarkiassa alentamalla toista, esim. syyllistämisen kautta. Jouduin kokemaan itse tämän saman, kun aloin ruotia ongelmiani ja tuntemuksiani Iltalehden keskustelupalstalla "Mitä sinulle kuuluu tänään?" -ketjussa. Sain heti "hyeenat" kimppuuni syyttelemään minua itsekeskeiseksi ihmiseksi, vaikka olin jo moneen kertaan selittänyt, että haluan kirjoittaa tuntemuksistani julkisesti, koska tällainen tuntuu vahvistavan omien havaintojen ja oivallusten merkityksellisyyttä.

Olet tosiaan erikoinen ja monimuotoinen tapaus. Ole siitä ylpeä, se on vahvuutesi.

Lonely Soul kirjoitti:

Älä välitä noista syyllistäjistä. Niiden ainoa tavoite on ylentää itse sosiaalisessa hierarkiassa alentamalla toista, esim. syyllistämisen kautta. Jouduin kokemaan itse tämän saman, kun aloin ruotia ongelmiani ja tuntemuksiani Iltalehden keskustelupalstalla "Mitä sinulle kuuluu tänään?" -ketjussa. Sain heti "hyeenat" kimppuuni syyttelemään minua itsekeskeiseksi ihmiseksi, vaikka olin jo moneen kertaan selittänyt, että haluan kirjoittaa tuntemuksistani julkisesti, koska tällainen tuntuu vahvistavan omien havaintojen ja oivallusten merkityksellisyyttä.

Olet tosiaan erikoinen ja monimuotoinen tapaus. Ole siitä ylpeä, se on vahvuutesi.

Lue lisää

Ei varmaan kannattaisi julkisesti ruotia ongelmiaan. Johan sen sanoo järkikin.

Minulla ei ole mitään tavoitteita, kerroin vain faktan ja heti ollaan torjumassa totuutta.

Kiitos jälleen kommenteista :) Kyllä mua jälkeen päin kyllä on vähän mietityttänyt kannattaako näin julkisesti täällä jutella. Mutta avoimuus on se mun juttu vaan...Ja toivon, että tästä ketjusta on ollut jollekin apua ja hyötyä, mahdollisesti. En jaksa enää hävetä mun toilailuja...

Kävin juuri terapiassa ja kerroin pahoista tavoistani ja oloistani. Terapeutti oli sitä mieltä, että nyt on akuutti tapaus kyseessä ja määräsi rauhoittavaa, Temestaa koska se on mennyt mulla joskus ja oon ollut siihen tyytyväinen. Tässä pienimuotoisessa kriisissä koen nyt tarvitsevani jotain. Terapeutti oli myös sitä mieltä, että koska oon syönyt noin paljon venlafaksiinia, on se osasyy mun levottomuuteen ja hermostuneisuuteen. Lääkkeen haitat on kumonneet lääkkeen hyödyt. En tiedä sitten oliko toi joku silmänkääntötemppu, jotta lopettaisin mokomat touhut, mutta tahdon ainakin uskoa häntä.

Läheisilleni ja muutamalle muulle olen kertonut persoonallisuusdiagnoosistani. He neuvoivat ottamaan asian rauhallisesti, ja totesivat, että sehän on hoidon kannalta vaan hyvä juttu ja, että kukapa meistä nyt niin täydellinen persoonallisuudeltaan ois.

Nyt on ihan hyvä ja tasapainoinen fiilis kun on saanut purettua ajatuksiaan taas vaihteeksi ^_^