Köyhä kumppani, onko mitään järkeä jatkaa

Tunnen useita ihmisiä, jotka eivät taloudellisista syistä ole voineet asua yhdessä, eikä tämä estänyt heitä jatkamasta yhdessä eteenpäin. Osalla meni vuosia ennen kuin elämä vakiintui niin paljon, että he pystyivät muuttamaan saman katon alle.

Nykyaikana työttömiä riittää ja töistä kilpailu on kovaa... mies ei vaikuta työtä vieroksuvalta? Eihän tuo reilulta kuulosta kumpaakaan kohtaan....

Voihan teidän suhde hyvin jatkua vaikka hän muuttaisi vuokralle, se ei estäisi yökyläilyjä.

Aika nopeasti te yhteen muutitte, onko se lapselle ihan oikein että vieraa ihminen tulee kuvioihin noin vähällä varoitusajalla...

Kyllähän lapsi joutuu sopeutumaan liikaa aika nopeasti, totta onneksi on kuitenkin (hänestä) pitänyt. Onhan hän mysö meitä auttanut huushommissa muuten...Todennäköisesti jatkamme erillään kunnes talous sallii yhteen muuttamisen...

No koska työttömyys tänä päivänä on todella yleistä, niin jos lähtee etsimään kumppania, jolla ei ole vaarana jäädä työttömäksi, niin aika rajalliseksi jää vaihtoehdot... Mutta ymmärrän sen, että sinulla on nyt tilanteen takia tiukkaa. Teidän kannattaa miettiä siis muita ratkasuita.

Erilleen muutto voi olla yksi vaihtoehto. Mutta koska sinulla on lapsi, ja varmaan lapsikin jo kiintynyt uuteen isäpuoleen, ja jos muuten suhteessa menee hyvin, niin onkohan se kuitenkaan kovin rakentavaa ratkaisu? Itse pitäisin sen viimeisenä vaihtoehtona.

Voiko mies saada taloudellista apua mistään muualta? Minkälainen työttymyystuki hänellä on, ja pystyisikö hän tiukentamaan muita menojaan siten, että voisi jossain määrin osallistua myös asumiskuluihin?

Ja tietysti ihan lähtökohtaisesti: kuinka aktiivisesti mies hakee töitä? Jos hän vain odottaa, että joku työkkäriltä tulee hakemaan töihin, niin työttömyyttä tulee kestämään vielä vuosia. Ehdottomasti miehen on nyt käytettävä päivänsä töiden etsintään. Hänen on myös ymmärrettävä, että tällä hetkellä läheskään kaikki eivät voi tehdä esimerkiksi koulutustaan vastaajaa työtä, vaan töitä tehdään niissä hommissa, joista töitä saa. Minullakin on korkeakoulututkinto, ja tienaan nykyisessä työssäni 1500e/kk. Tämä on silti parempi, kuin lojua työttömänä kotona. Olen tilanteestani kiitollinen, koska tiedän että monilla ei ole tämänkään vertaa asiat mallillaan. Tämän työn sain omalla aktiivisuudellani, valmiudella todella tehdä töitä.

Minun avopuoliso käy töissä, ja tienaa paljon minua paremmin. Lapsiakin molemmilla on. Asumiset ja ruuat maksamme puoliksi. Muuten toistaiseksi huolehdimme menoistamme itse. Minulla on tiukempaa, mutta pärjään.

Ja meillä on sopimus, että jos jommalle kummalle elämän varrella tulee jokin yllättävä tilanne, meno tms, josta ei heti voi itse huolehtia, niin autamme toisiamme. Ja ajan kanssa "omien rahojen" merkityskin hälvenee, katoaa. Kun tulee sitä luottamusta niin raha-asioissa kuin kaikessa muussakin elämässä. Tulee se varmuun, että kumppani on vieressä aina, kävi miten kävi.

Itse en varallisuuden perusteella puolisoa valitsisi. MUTTA tietyllä tavalla täytyy olla reipas, yritteliäs ja vastuullinen raha-asioiden hoidossa. Kaikkea ei voi ennustaa, mutta täytyy luottaa siihen, että molemmat tekee parhaansa.

Miksi ihmeessä piti niin kiireellä muuttaa yhteen?

Yleisesti ottaen ymmärrän huolesi raha-asioista. Silti silmääni aina pistää tällaisia kirjoituksia lukiessa, että naiset kestävät todella huonosti itseään köyhempää miestä verrattuna tilanteeseen, jossa asiat ovat toisin päin. Minusta tämä kaikki haiskahtaa valikoivalta tasa-arvolta.

Heitä renttupummi oitis pellolle, säästyt monelta pahalta.

Yhteenmuutto oli enemmänkin miehen ehdotus; olen aikaisemmin elänyt eläsuhteessa. Tosin molemmat olimme tosi ihastuneita toisiimme. Joo, tasa-arvo on vaikea kysymys, koska mies ja nainen ovat fyysisestikkin hieman erilaisia. Nainen synnyttää ja imettää ja yleensä tienaakin vähemmän samassa työssä. Työn saannissa naisia syrjitään usein sillä verukkeella kun voivat jäädä äitiyslomalle. Näin minulle tehtiin työurani alkuvaiheessa......Tänä päivänä harvoin mieskään pystyy kumppaniaan suoraan elättämään. Yleensä naiset hoitavat lapsia enemmän ja tekevät enemmän myös kotitöitä oman työpäivänsä jälkeen. Sinänsä ei ole mitään sitä vastaan, että maksaisin enemmän jos minulla siihen rahat riittävät (sekä minun että lapseni kulujen jälkeen) mutta myös kotityöt ym pitäisi jakaa tasan tai se joka on kotona enemmään tekee myös niitä enemmän esim työttömänä ollessaan.

En ole koskaan laskenutkaan kenenkään varaan. Olen aina tullut toimeen omillani. Kyse onkin siitä pystynkö MINÄ elättämään toista aikuista kun olen elättänyt lapseni. Aika monessakin työssä mies tienaa enemmän (tilastot) ja kyllä monessa perheessä tutkimustenkin mukaan naiset tekevät aina enemmän myös kotitöita ja hoitavat enemmän yhteisiä lapsiaan nainen on raskaana tuon 9 kk ja erittäin harvoin mies osallistuu lasten hoitamiseen enemmän kuin nainen. Elikkä kyllä siinä tapauksessa jos ollaan tasa-arvoisia se joka maksaa enemmän tekee vähemmän kotitöitä ja käytännössä hänellä on myös tällöin myös vähemmän aikaa siihen tai voimia...ja jos nyt sitten ajattelen, että vaihtaisin varakkaampaan ihmiseen, mitä vikaa siinä on jos joskus elämässä pääsisin hieman helpommalla kuin tähän asti? edes siten että joku toinen maksaisi puolet asuinkustannuksista niin kallista kuin asuminen on?

Kunhan mies ei ole pummi,luuseri,hyväksi käyttäjä,yms?

Raha on kylmä fakta, jonka romantikotkin myöntävät siinä vaiheessa, kun siitä on puute tai pula. Raha ei ole rakkauden vastakohta.

Olet siis seukannut puoli vuotta miehen kanssa ja jo nyt elätät hänet. Oletko idiootti??

Miksi maailmassa sinä laskit miehen ( 1/2 vuotta on hyvin lyhyt aika oppia tuntemaan toista!) kotiisi asumaan noin nopeasti? Todennäkoisesti mies tiesi jo tutustuessanne joutuvansa tyottomäksi ja siten haki itselleen asuntoa/ ruokaa/ elättäjää. Mikä ei sinäänsä ole paha, onhan meille kaikille oma hengissä pysyminen kaikista tärkeintä.

Kuitenkin:

Jos todella rakastatte toisianne, miehen pitäisi arvostaa sinua edes sen verran että tajuaisi poistua kodistasi. Hänen täytyy tajuta että sinulle oma lapsesi menee AINA ja KAIKESSA kaiken muun edelle. Sisällyttäen taloudelliset menot myos:

Varat, jotka menevät terveen täysi-ikäisen miehen elättämiseen on pois lapseltasi.
Kummalle sinun mielestä nuo varat oikeasti kuuluvat?

Aika jonka vietät miehen kanssa, on poissa lapseltasi.
Kummalle sinun mielestä vähä vapaa-aikasi kuuluu?

Energia jonka käytät mieheen, on poissa lapseltasi.
Kummalle sinun mielestä kaikki energiasi (toiden jälkeen) kuuluu?

Tuossa nyt alkuun muutamia vakavasti arvioitavia kysymyksiä.

onko mies 25 vuotias helsingistä?

Kuulostaa epäreilulta, että joudut elättämään koko porukan, vaikkeivät rahasi selvästi riitä siihen. Tiedän perheen, jossa toinen vanhemmista on kotosalla vapaaehtoisesti, toinen käy töissä ja elättää koko perheen (nämä aikuiset 4 alaikäistä lasta). Sielläkin vähän väännetään rahasta, vaikka ovat yhdessä olleet iät ajat.

Raha vain on sellainen asia, joka saa ihmiset varpailleen. Ei ole mitään huonoa tai väärää tuntea, ettei omat varat riitä, eikä se silloin ole mikään "valintaperuste parisuhteelle" tai valitsijasta rahanperään haikailevaa pintaliitäjää. En minäkään mitään täysvaratonta ihmistä suostuisi ottamaan elätikseni, vaikka olisi kuinka ihana tyyppi hyvänsä. "Köyhä" eli pienituloinen asia erikseen, mutta noh.

Tosin ymmärtäähän sen, jos töitäkään ei saa, niin niitä ei saa. :/ Mutta eivät ne sinunkaan rahasi maagisesti lisäänny vain koska tarvitsisit vähän lisää.

Muista miettiä asiaa myös toisin päin, mitä jos sinä jäätkin työttömäksi ja mies saakin töitä. Ja hän alkaa esittää vaatimuksia. Jonkin aikaa tuollaista voi katsoa, mutta ei liian kauan.

En suostu enää elättämään yhtään miestä. Itse olen hoitanut raha-asiani niin ettei kukaan joudu minua elättämään, jos jään työttömäksi.
Toivon mieheltä samanlaista osaamista raha-asioissa. Yli 30 vuotias, joka on täysin PA, eikä omista kuin ehkä huonekaluja ja auton, on minulle turn off.

Onhan tuo hirveä pettymys, kun piti saada elättäjä.

Erään etnisen vähemmistön edustajan ratkaisu.
Muuttaessaan asumaan yhteen muuttanut piti asuntonsa ja siihen saamansa asumistuen ja vuokrasi asunnon pimeästi eteen päin.
Kaikki ovat onnellisia.
On muuten elävää elämää!

olen seurustellut 3 vuotta ja työn saanti vaikeaa. Olemme kirjoilla eri osoitteissa koska saan sitten tuet ja rahaa eikä tulisi mieleenkään että nainen elättää minut. Pätkä töitä välillä ollut mutta niistä ei suuremmin tienaa. Pärjäämme kyllä hyvin koska emme asu virallisesti yhdessä vaikka naiseni on sanonut että haluaisi elättää myös minut.

Äiti jo aikoinaan varoitti että älä ota juoppoa tai rahatonta miestä itsellesi.

En ole ottanut ja aikanaan se oikea kunnon mies aina löytyy. Komea, ahkera ja sinnikäs tienaaja joten puotteet hyvälle elämälle on valmiit.

Hyvät tytöt sylkekää köyhien miesten päälle. He ovat pummeja.

Suomessa ei ole köyhiä. Jokaiselle taataan perustulo joka on noin tuhat euroa, siitä vuokra ja laskut niin elämiseen jää 485 euroa yksin asuvalle. sillä pitää pärjätä. Se miten rahansa käyttää niin onkin sitten toinen juttu. Toiset osaa säästää ja toiset juopottelee rahansa ja elävät toisten rahoilla. Työn saanti onkin vaikeaa, palkkatyön meinaan.

Yhteenmuutto vie myös etuuksia esim. lapsilisän YH-lisä n. 50 euroa on sellainen, jonka menettää. Samoin pienituloisena saattaa olla oikeutettu asumislisään ja tarveharkintaiseen sosiaaliturvaan YH:na, mutta avoliitossa ei sitten saakaan niitä.

Minä ehdottaisin, että juttelet miehen kanssa avoimesti, että mikä olisi hänen osuutensa kuluista, joka sinun mielestäsi miehen pitäisi maksaa. Minusta 50/50 jako voi olla epäreilu, jos miehen tulot ovat kovin pienet, mutta kulut voisi maksaa tulojen suhteessa ja jos mies syö ruokaa enemmän kuin nainen ja lapsi yhteensä, niin ruoan osalta 50-50 jako voisi toimia

Minä YH:na en voinut tehdä ylitöitä, koska oli pitkä työmatka ja lapsi piti hakea päiväkodista ajoissa. Näiden vuoksi jäin myös esim. työreissujen ulkopuolelle. Samoin ylennykset jäivät saamatta, koska en ollut valmis tekemään töitä 24/7. Onneksi lapsen kasvettua isommaksi pystyin vaihtamaan työtä sellaiseen, jossa annettiin mahdollisuus kehittyä niin, että perheellekin jäi aikaa.

Miehesi pitää mennä ensin työkokeiluun josta saa 9 euroa päivässä joka on 180 euroa kuussa.
On myös töitä palkkatuella ja se voi olla 1100 euroa kuussa joka on ihnan hyvin. itse olen ollut tuollaisissa töissä. Työkokeilut ja palkkatuetut työt ei kyllä tuo palkkatöitä eikä kukaan oikein arvosta niitä, itse olin 5 vuotta vaikka en niistä tykännyt niin olin kuitenkin enkä ollut kertaakaan poissa töistä missään sairaslomalla edes. Ei muuta kuin hakemaan vaan työkokeiluun

Tuo ratkeaa juuri omalla ehdotuksellasi: mies muuttaa omaan kämppään.