Rakastatko puolison lasta kuin omaasi?

En todellakaan tullut toimeen avokkini murkku ikäisen kanssa ja heivasin koko porukan ulos kotoontani. Nyt asun ihan oikeasti naisen kanssa.

Ei tarvitse rakastaa vaan hyväksyä ja olla aikuinen ja kasvattaja omassa taloudessa

En rakasta enkä rupee siihen. Sietän jonkun verran. Kuka niitä häiriköitä entisestä elämästä rakastaa?

En asu uusioperheessä, mutta en valitettavasti voisi rakastaa toisen lapsia samalla tavalla kuin rakastan omia lapsiani. Toki toisen puoliskon lapsien kanssa voisin tulla toimeen, mutta se on siitä huolimatta eri asia kuin omat lapset.

Miesten lapsukaiset on niin lelittyjä ettei heitä jaksa. Kuka jaksaa, pitää olla ihmeihminen. Mä en jaksais kasvattaa kenenkään lapsia, olen sen osuuden omillani jo tehnyt, minusta jokaisen kuuluu kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa.
Taitoa ja kykyä on vaikka kuin paljon, mutta äidit tehkööt sen ihan itse, helppohan tänne on heittää lapset hoitoon ja lähtä lietsuun, mutta ei jajatella että lasten äitipuoli saattaa olla jo sen työn tehnyt. Jos haluaa lapsia hoitakoot ne ihan itse.
Monesti ne äidit ajattelee, että tuostapa saa hyvän lastenhoitjan, ja ilmatteeks, sekä ihmisen joka todella osaa hopmmat, mutta eivät ajattele äidit että ovat aika naurettavia.

Osa vastauksista on juuri sellaisilta kummajaisilta, jotka vaikuttavat provoilta tai itsekeskeisiltä.

Vielä: jos voi rakastaa adobtiolasta kuin omaansa, niin eikö sitten puolisonkin lasta? Jos ei, niin miksi ei? Vai eikö voi rakastaa adobtiolastakaan?

Ja sinä joka rakastat puolison lasta kuin omaasi, jos teitä löytyy, niin kertokaa kuinka kauen meni, kunnes lapset olivat sydämessänne samalla viivalla.

Ensisijaisesti lapsi käy tapaamassa omaa biologista vanhempaansa joka
luonnollisesti rakastaa häntä niinkuin omaa lasta rakastetaan. Usein äiti-
puolet tunkee itsensä äidiksi äidin paikalle ja se ei tule onnistumaan jos
on kysymys normaaleista, järkevistä aikuisista.

Mieheni tytär pitää minusta ja on ollut elämässäni vuosikausia, mutta mitään
äiti- lapsi suhdetta ei välillämme ole, hänellä on oma äiti.
Rakastan omia lapsiani eri tavalla, kuin lintuemo joka ruokkii ja huolehtii
poikasistaan. Mieheni tyttäreen minulla on lämmin suhde, mutta ei niin
läheinen kuin omiin lapsiini.
.

ei varmasti provoa.
Elämä on. Kukaan ei rakastaa toisen lapsia.
Etteko usko?

En tod.Muuttais jo omilleen. Perkele ku joutuu elättää aikuista kotonaan.

Ap kertoo omat tuntemuksensa, hän kyllä yrittää kovasti. Ap olet rehellinen, en usko kenenkään voivan rakastaa toisen lasta vastaavassa tilanteessa, että omiakin lapsia on ja tämä miehen lapsukainen vierailee.

Sensijaan uskon adoptiovanhempien voivan rakastaa toisen lasta aidommin, sillä siinähän ei ole tätä ristiriitaa, että lapsi vierailee ei asu jatkuvasti ja lapsella on toinen vanhempi jota tapaa myös jatkuvasti.

Joutuuko miehen lapsi syytetyksi useammin kuin oma lapsi, taitaa joutua. Tai toisinpäin naisen lapsia myös uuden kumppanin taholta. Minusta sana äitipuoli tai isäpuoli on väärin, että en kirjoita sitä lasta koskevassa asiassa, vaan aikuisen kumppani on parempi.
Kukaan ei voi olla puolikas äitinä tai isänä, ei vaikka kuinka olisi liitossa tämän toisen kanssa.
Ei siihen yhteen menoon ole menty lasten vuoksi, ei varmasti ole, kyllä se liittyy ihan muuhun, joten sana on hirvittävä vääryys monia kohtaan.

En rakasta, olishan se nyt kornia rakastua mieheni 30v poikaan tai hän minun 25v tyttäreeni, tai tapahtuuhan näitäkin.
Tykkään mieheni pojasta ja hänen vaimosta, tullaan hyvin juttuun keskenämme ja tykkään heidän pikkulapsistaan ja mieheni tykkää tyttärestäni ja hänen miehestä, jälkikasvua ei heillä vielä ole.

En rakasta mieheni lasta, Hän on lapsi siinä missä muutkin lapset, en ota huomioon todellakaan niin paljon kun omiani jotka vaativat huomiota kun ovat niin pieniä aivan eri lailla kuin 13-vuotias. Nyt ei sitten enää meille suostu tulemaankaan, mikä on tosi harmi, mutta minkäs teet jos koko ikänsä ylenpalttista huomiota saanut (tämä on totta) kun on ollut ainoa lapsi vanhemmilleen ja isovanhemmilleen. ei tyydy sitten huomioon mikä ei olekaan niin suurta ja ylenpalttista mitä minulta saa niin tulos on se että nyt ei tykkää minusta. Meillä arki muuten sujuu loistavasti, mutta miestä häiritsee kun hänenkäään mielestä en anna (hän sen huomioon ottamiset on lapselleen syöttänyt) huomiota hänen lapselleen.

Harmi mieheni takia mutta on nyt nähnyt lastaan sitten muualla. Harmi meidän yhteisten lasten kannalta että mies sanoi että meillä menee arki hyvin ja asiat on hyvin, mutta häntä ketuttaa minun ei-annettu huomio hänen esikoiselleen että on sen takia valmis lähtemään . Kysyin sitten että miltä luulet sen syyn minusta tuntuvan että teet sitten kahdesta lapsestasi "isättömiä" isä ei olekaan paikalla joka päivä ja mitä luulet lapsistamme tuntuvan kun vanhempana tämä selviää heille ? todella kurjaa, mutta jos mies näin asian ajattelee niin minkäs teet.

isä ja tämä esikoinen on asunut vuoden saman katon alla ja sen jälkeen alkuun näkivät miten lapsen kannalta oli parempi ja kunnes vähän tuli vanhemmaksi niin nähneet joka toinen viikonloppu (siis n. 2-3 vuotiaasta)

En tietenkään kuin omaani, koska hän ei ole omani.

Minulla olii monena vuonna päivähoitolapsia ja kesäisin kesälapsi. Tunsin heitä kohtaan kiintymystä, joka ei vielä vuosienkaan jälkeen ole kadonnut.
Tunteet omiakin lapsia kohtasan muuttuvat vuosien myötä.
Sitä tulista suojelevaa leijonaemotunnetta, mitä nuori äiti tuntee vauvaansa kohtaan, ei enää ole, kun lapsi kasvaa ja alkaa itsenäistyä. Silloin kuvaan tulee suojelemisen ja kehityksen seuraamisen valtava tunne, ja se kyllä kohdistuu kaikkiin lapsiin perheen piirissä.

Lapsi pitää kohdata avoimin mielin, ja on aikuisen asia rakentaa yhteys lapseen.
Joskus se vain vaikeutuu ex-puolison myyräntyön vuoksi, sillä ylisuojelevan vanhemman pelkona on, että lapsi kiintyy liikaa uuteen puolisoon. Lapsi on silloin ehkä tietämättään kiistakapulana.

Rakastan! Aivan ihana nuori ihminen, jota vuosien varrella, pikkulapsesta, olen saanut rakastaa, kasvattaa kuin omaani ja omieni lisäksi. Sitä ei ole pystynyt pilaamaan kukaan vaikka moni on ihmisen pienuudessa yritettänyt. Kiitollisuus puolin ja toisin tulee aidosta ja epäitsekkäästä välittämisestä. Olenko saanut kiitosta sangen epäkiitollisesta työstä? Olen. Lapselta ainoastaan. Se riittää, ja pidemmällekin. Rakkaus voittaa.

Minusta ei voi vaatia tai pakottaa rakastamaan puolison lasta, eikä siihen ole pakko edes pyrkiä. Lapsella on biologiset vanhemmat, jotka rakastavat häntä samalla tapaa kuin sinä rakastat omaa lastasi, ja se riittää. Olennaista on se, että kohtelet lapsipuolta ystävällisesti, lämpimäksi ja ennen kaikkea ihmisenä. Itse hyväksyin pari vuotta sitten sen, etten vain pysty rakastamaan lapsipuoliani sillä kiihkeydellä, jolla tuttuni rakastavat omia lapsiaan (olen siis itse vielä lapseton). Nyt minulle riittää, että kohtelen lapsia reilusti ja rakastavasti.

Ai näitä kasvatusvirheiden hedelmiäkö? Isänsä pesee kätensä koko kuviosta. Parikymppisiä kaikki, hieno joukko, johon kuuluu yksi narkkari joka on myös pummi ja käyttäytyy profeetan lailla, toinen hemmoteltu "Mä haluan, mä en halua!" ja kolmas umpikiero, valehteleva paskiainen. No enpä tätä enää kauaa katselekaan. Kymmenen vuotta alati pahenevaa V-käyrää. Pystyn vielä ajoittain välittämään kahdesta hetken, mutta yhä harvemmin. Tehkööt, mitä tekevät, kunhan vaan häipyisivät pysyvästi täältä omilleen. Taidan ehtiä ensin. Kokeilkaapa kolmea vierasta lasta, siinä näette mikä se todellinen välittäminen on. Auta missä vaan, niin paskaa tulee niskaan heti kun saavat omaista sikailuistaan palautetta. Ulkopuolinen on kätevä syntipukki kaikkeen.

Rakastan!Olen alusta asti pitänyt, en olisi voinut alkaa muuten suhteeseen. Rakkaus on tullut ihan itsestään kun suhteet ovat kehittyneet syvemmiksi. Kohtelen kaikkia lapsia kuin omiani.

Pidän uusperheestä blogia osoitteessa tahtihetkia.vuodatus.net

En jaksanut lukea koko ketjua. Mutta ei ole mahdollista rakastaa puolison lapsia kuten omiaan, ainakaan saman tien. Omien kanssa sitä kiintymyssuhdetta on luotu vuosia, on hoivattu yötä päivää, oltu koko ajan läsnä. Kun siihen kuvioon tulee mukaan uusi puolituntematon muksu, ei se voi heti olla samalla viivalla. Sellaisen suhteen kehittyminen vie aikaa, aina sitä ei tule ollenkaan. Pääasia että sitä lasta kohtelee hyvin, ja on reilu ja tasapuolinen.

Tällä sivustolla saa aiheeseen kuin aiheeseen kummallisia kommentteja. Oikea paikka asialliseen uusperhekeskusteluun on uusionni.net.

En rakasta. Ei toisten tekemiä lapsia voi rakastaa niinkuin omaa. Ja vieläpä sekin että toinen mukeloista on raskas. Inkuttaa, räkyttää ja on villi ja huonokäytöksinen.